Köyhyyden on todettu olevan selkeä syrjäytymisriski. Usein se liittyy myös yksinhuoltajuuteen.
Koko maassa n. 10 % lapsiperheistä saa toimeentulotukea.
Yksinhuoltajista lähes joka kolmas, n. 30% saa toimeentulotukea.
Toimeentulotukea on pidetty köyhyyden ilmaisijana pitkään, onhan se viimesijainen tukimuoto. Köyhyys lisää syrjäytymisriskiä erityisesti lasten kohdalla.
Mitä tulisi tehdä, jotta yksinhuoltajien massiivinen määrä toimeentulotukiasiakkaista saadaan pienenemään?
Tarvitaanko lisää tukea vai otetaanko loputkin pois? Vai olisiko muista keinoja asian korjaamiseen? Kuten esim. vuoroviikot lasten asumisjärjestelyissä.
Koko maassa n. 10 % lapsiperheistä saa toimeentulotukea.
Yksinhuoltajista lähes joka kolmas, n. 30% saa toimeentulotukea.
Toimeentulotukea on pidetty köyhyyden ilmaisijana pitkään, onhan se viimesijainen tukimuoto. Köyhyys lisää syrjäytymisriskiä erityisesti lasten kohdalla.
Mitä tulisi tehdä, jotta yksinhuoltajien massiivinen määrä toimeentulotukiasiakkaista saadaan pienenemään?
Tarvitaanko lisää tukea vai otetaanko loputkin pois? Vai olisiko muista keinoja asian korjaamiseen? Kuten esim. vuoroviikot lasten asumisjärjestelyissä.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Ei lapsia voi heitellä paikasta toiseen siksi että yh; on köyhiä! Se ei kuulu heidän maksettavakseen. Hulluja puhut!
Lapset vaan reissunpäälle, jotta köyhyys poistuu???
Yh:lle lisää rahaa, niin siitä se hoituu! Isät vaan lisää rahaa!!!Jokainen päättäjä tietää mitä eläminen maksaa, mutta kun heillä ei ole rahallista pujlaa, eivät he näe että muilla on!
Jos kolme yhtä pätevää henkilöä hakee töitä, sinkku, perheellinen sekä yh. Arvatkaa kuka on työnantajan listalla viimeisenä... Jospa lapsi sairastuu, kuka jää ensimmäisenä kotiin... Ehkä se köyhyys ei poistu kuin työtä tekemällä vaan miten työnantajat saisi laittamaan yh:t samalle viivalle esim. sinkun kanssa? Siinäpä teille tuumailua iltapuhteeksi.
..jos lapsi sairastuu, niin tämän lähivanhemman lapsia on hoitanut aina mummu, olen tainnut olla kokonaista yhden päivän pois työstä viimeisen neljän vuoden aikana. Nyt lapset sairastavat yksikseen, koska nuorempikin on täyttänyt 10. Käytäntö ei tosin muuttunut siitä, kun olin vielä aviossa.
Mitä tulee yksinhuoltajien köyhyyteen, niin tutkimusten mukaan köyhyys periytyy mitä suurimmassa määrin. Jos olet nuoren sosiaaliturvan varassa elävän äidin jälkeläinen, niin seuraavasta sukupolvesta tulee melko todennäköisesti myös sosiaalitoimen asiakas. Surullista mutta totta. Jos lapsesta lähtien totutaan siihen, että elanto haetaan luukulta eikä töistä, niin onhan ihme jos lapsi ei tätä mallia ala pitämään luonnollisena olotilana.
Tietysti voi aina syyttää päättäjiä, eduskuntaa, ym. ym, mutta se todellinen vastuuhenkilö omaan taloudelliseen tilanteeseen löytyy peilistä kertavilkaisulla.
on takuulla kaikkein edistyneimpien puuhaa. hyvin monet eivät kykene katsomaan omia virheitään saati omaa kurjuuttaan silmiin. erittäin harvat tekevät muuta kuin passivoituvat. passivoituminen taas lisää vain sukellusta syvemmälle.
oravanpyörä pyörii.
kyllä monesti on tälläkin palstalla saanu silmiään pyöritellä kun yksinhuoltajat valittaa ettei pärjää yhden lapsen kanssa kun monesti kaksi aikuista ja useampi lapsikin joutuu tulemaan samalla rahalla toimeen....
Vuoroviikkoasumisjärjestely kuullostaa hyvältä. Miten organisoisit viiden lapsen vuoroviikkoiset muutot vanhempien koteihin. Välimatkaa on noin 15 km:ä ja koulut päivä-ja iltapäivähoitopaikkoineen ovat äidin asunnon lähellä. Kaksi lapsista harrastaa jääkiekkoa ja jalkapalloa (varusteita rekkakuorman verran) ja joukkueen sisäinen kimppakyyditys pelaa äidin asunnosta käsin. Murrosikäisten lasten ystävät asuvat äidin lähellä. Mitä jos he eivät haluakaan muuttaa? Kysytäänkö lasten mielipidettä? Kuljetetaanko myös ulkoiluvälineet ja -varusteet joka viikko asuntojen välillä? Mm. polkupyörät, luistimet, rullaluistimet,potkulaudat ja skeittilaudat ja nuorimmaisen rattaat? Lasten koulumatka olisi joka toinen viikko kolme tuntia päivässä, joka toinen viikko 10 minuuttia.
Miten asuminen järjestetään? Se, joka ei saa asumistukea, eli kenellä ei ole lapsia kirjoilla, ei saa asumistukea. Muuttaako hän yksiöön? Vai jaetaanko lapset? Miten talous tasapainotetaan, koska todennäköisesti äiti ansaitsee vähemmän?
Kannatan vuoroviikkoasumisjärjestelyä, mutta en tiedä miten sen toteuttaisin, varsinkin kun isä on haluton tapaamaan lapsia.
Jos isä on kerran haluton tapaamaankaan, unohda vuoroviikot...
Onhan se selvää että vanhemmilla on vähemmän rahaa käytössä jos elävät eri huushollissa. Näin ollen erolapsen elintaso laskee - ainakin jonkun verran. Lisäämällä tapaamisia ym niin lapsi saa nauttia sekä isän että äidin tarjoamasta elintasosta ja elatus sujuu yleensä paremmin niin. Erojen ennaltaehkäisy olisi kai se paras keino ...
Mun mielestä pitäisi elatusmaksuja korottaa niin että todelliset kulut puolittuisi. Esim. päivähoitomaksut puoliksi. Koulu ikäisen harrastus kulut puoliksi jne.
Onhan niitä olemassa vastuuntuntoisiakin isiä jotka osallistuu lastensa harrastus ym.kuluihin automaattisesti. Ja auttavat taloudellisesti lastaan joka opiskelee vielä täysi-ikäisenäkin. Mutta harvemmat eronneet isit kantavat vastuunsa lopuun asti.
Ehkä pitäisi tehdä jonkinlaisia oppaita vanhemmille, kuinka asiat hoidetaan eron jälkeen ja kannetaan vastuu loppuun asti.
tehdä oppaita siitä että lapsen ei kannata hankkia lapsia! se on päässyt niin yleistymään... ja silloin kun haluaa lapsia niin pitäisi olla asiat kunnossa.. ammatti jne. eikä vain pamahtaa paksuksi ja miettiä miten tulee toimeen!alaikäisiltä vanhemmilta ainakin pitäisi ottaa tuet pois mitäs nussi ilman ehkäisyä! ja samoin kaikilta niiltä jotka yhdenyön jutuista tulee raskaaksi! opetelkaa hyvät ihmiset elämään järkeä käyttäen!
Lähi osallistuisi sitten etän kustannuksiin... Eli kuitit vain kaikista tapaamiskuluista ja tietenkin isomman asunnon kustannuksista, nämähän ovat jo lähille elatusmaksuihin ympätty. Ei muuta kuin kuitteja toisillensa laittamaan ja vaatimaan puolia kuluista niin maailma pelastuu.
kaikki varmaan nähneet naapurissa tai tietävät jonkun entisen koulukaverin tms joka nuorena teki tenavan yleensä vahingossa tai sitten vaan halusi vauvan. sitten sai asunnon, rahaa.. vauva kasvoi ja kotihoidontuki loppui, pelottelevat töillä ja kas vain uusi vauva ja kolmas ja ja.. näin touhutaan kunnes on 4-5 lasta jotka käytännössä elättävät äitinsä joka ei päivääkään ole töitä tehnyt eikä aio.. isät kaikilla eri koska siten saa paremmat elarit. tässä yksi syy toimeentulotuen yksinhuoltajiin!
meilläpäin yksi kaupunginosa on oikeastaan kokonaan yhden huoltajan talouksia ja sen huomaa siellä käydessäkin. osa tietysti on ihan sinkkuja koska siellä paljon halpoja asuntoja. asiaan liittyy sitten ikäviä lieveilmiöitä joita jokainen saa arvella tykönään...
tästä on turha vetää hernettä jos ei kuulu kyseiseen ryhmään vaan on yksinhuoltaja pienillä tuloilla muutes vaan.
Okei, olet oikeassa. Sellaistakin on nähty, mutta mitä sitten? Voidaanko tuollaista käytöstä ehkäistä ja miten suhtaudut tuollaisen äidin lapsiin?
Lapsissa on tulevaisuus ja lasten hyvinvointia pitää edistää.
Niin, lieveilmiöitä ovat noiden perheiden alkoholisoituneet ja työtävieroksuvat isäkokelaat. Ne ovat niitä sinkkumiehiä tai jonkun toisen yhn exiä.
Samoilla alueilla asuu myös ensin yhden lapsen saanut äiti joka halusi toisen lapsen kun ensimmäisen hoitovapaa loppui, oli siinä välissä ½ vuotta töissä, että sai tulosidonnaista äitiyspäivärahaa ja halusipa vielä kolmannenkin lapsen ja samalla tavalla kolmen vuoden periodilla. Sitten päätti mies, että häntäpä ei enää kiinnostakaan tämä leikki ja minnekäs muualle nainen lapsinensa muuttaisi yhteisen asunnon myynnin jälkeen, kuin kaupungin pahamaineiseen vuokrakasarmiin.
Tästä lisäyksestä on turha kenenkään vetää herenettä nokkaansa, vaikka ei olisikaan yh tai pieni tai suurituloinen tai oppimaton tai opiskellut tai työtön tai äitiyslomalla jne.
vai on lapsissa tulevaisuus? Minkälainen tulevaisuus? Koska muuten itse olet ollut töissä?
ei paitsi ehkäisyllä ja tukien leikkamisella jos on noin edesvastuuton. pärjätköön vähemmällä kun itse soppansa keittää. ei kuulu hyvinvointiyhteiskunnan kuvioon todella, mutta sitä mieltä olen!
lasten hyvinvointia ei edistä äiti joka hankkii lapset elättäjäkseen jo lähtöasetelma on nurinkurinen! kasvatusmallit on sitten yleensä myös sitä luokkaa että tulevaisuus ei todellakaan ole noissa lapsissa paitsi tiettyjen laitosten ja sosiaalitoimen työllistäjänä kun eletään toisten verorahoilla!
mutta ei se lapsen vika ole millaiset vanhemmat on saaneet. ikävää on sitten se että tuollainen lapsi ei todella aina ole parasta seuraa muille ikätovereilleen koska on nähnyt ja kuullut niin paljon sellaista mitä ei olisi vielä pitänyt. asiasta olen huolehtinut sillä että asumme alueella jossa ei sosiaalisin perustein asujia ole! suomennettuna; ei vuokra-asuntoja. jos yh saa asunnon hankittua niin hän hoitaa asiansa muutenkin kunnolla!
tuosta lopusta; noinkin voi käydä tai sitten kun viides lapsi on syntynyt ukko lähtee vieraan mukaan. asunto myyntiin suvun avustuksella keskeneräiset työt valmiiksi. myynnin ja velan välistä jäävällä rahalla ostetaan oma pieni kämppä johon koko sakki nippa nappa mahtuu. maksellaan sitä elareilla ja koulutustuilla kun kotihoidontuki on loppunut. tiukkaa on ja kaikesta pulaa.. sitten koittaa valmistumispäivä ja työelämään siirtyminen, uusi isompi asunto, uusi miesystävä, uusi vielä isompi asunto, uusi vauva, uusi elämä! opetus; äiti ei suostunut kaupungin vuokrakasarmiin koska samalla rahalla mikä asumiseen menisi hän aikanaan saisi asuntonsa maksettua. lapset eivät joutuisi huonoon seuraan samalla todennäköisyydellä. uutta miestä ei kannata ottaa kuvioon pitkään aikaan lasten näkyville vaikka tietävät äidillä kaverin olevankin kunnes todellinen luonne on selvillä ja tarkoitusperät! eli aina on vaihtoehtoja, mutta jokaisen omat ratkaisut vasta toteuttavat ne!!
Vanhankansan sanontoja,, jos et tiennyt. Kuten tämäkin: Ei luoja laiskoja ruoki.
Onko se noiden lasten vika,, että he ovat syntyneet?
Enpäs piruuttanikaan kerro sinulle koska olen viimeksi töitä tehnyt. Voit tehdä sen arvuuttelusta uuden aloituksen. Senkin trolli.
Kysytkö 5n lapsen äidiltä, että koska hän on viimeksi ollut töissä? Voin kokemuksesta sanoa, että niitä "työttömiä" päiviä ei ole. Jos jonain päivänä ei esim. ole kotona, niin seuraavana päivänä sitten tehdään ne eilisetkin hommat...
Itse en ainakaan kadu, että olen ollut kotona lasten kanssa. Esikoinen on kohta aikuinen, mutta siis työttömänä en ole ollut päivääkään. Tosin taloudellinen tilanne vaikuttaa asiaan, että voiko toinen jäädä kotiin.
Vai tarkoititko kenties rahapalkallista työtä?
Olen itse ollut yh-äitinä ja nyttemmin avioliitossa. Yh-äitinä tulimme paremmin toimeen taloudellisesti. Turha on ruikuttaa minulle yh-elämän köyhyyttä ainakin. Tunnen myös muita yh-äitejä, jotka ovat sanoneet aivan samaa: ennen eroa oli paljon tiukempaa. Eivätkä meidän miehemme ole olleet luusereita, jotka ovat ryypänneet rahansa vaan päinvastoin.
Kaikkien lapsiperheiden asemaa on parannettava, ei pelkästään yh-äitien. Tietysti, jos et halua käydä töissä, vaan jäädä kotiisi passivoitumaan niin sehän on aivan oma valintasi... Onhan se rankkaa tietysti tuo työssäkäynti ja opiskelukin, mutta ilman sitä ei elämäänsä pysty rakentamaan.
Kyllä Suomessa on jo nyt liikaa hyysätty yksinhuoltajia, olisi jo aika saada meidän muidenkin perheellisten tasapuolista kohtelua verrattuna yksinhuoltajiin.
Olisi todellakin kiva kuulla mistä ihmeestä ne rahasi nettosit silloin rikkaana yh:na.
Minulla on ainakin eron jälkeen ollut tosi tiukkaa: ennen oli perheellä kahden aikuisen tulot, eron jälkeen vain yhden, pienipalkkaisen äidin - lasten menot eivät kuitenkaan ole yhtään pienemmät. Enkä ole saanut minkäänlaista "hyysäämistä" - mistä sellaista haetaan??????
Kyllä kahden aikuisen elättämässä perheessä eläminen oli tähän verrattuna TODELLA ruusuilla tanssimista.
Taisi kirjoituksesi olla täyttä provoa, niin kaukana todellisuudesta se oli.
Sain asumis yms- tukia, tein töitä, en maksanut päivähoidoista, elimme vaatimatonta elämää jne...
Lapsemme ei harrastanut jääkiekkoa tms. kallista harrastusta (oli silloin vielä pieni). Kaikki tuli automaattisesti näin, kun lapsi syntyi sosiaalityöntekijä hoiti asiat lähes puolestamme. Autoa ei tietysti ollut, eikä sitä tarvittukaan. Perheeni kyyditsi tarvittaessa, muulloin polkupyörä vei kauppaan jne... Asuimme 4 km palveluista, ei tullut turhia shoppailtua. Lapseni vaatetin kirpparilta, ja sukulaiset auttoivat myös. Baareissa en käynyt, enkä harrastanut mitään maksullista. Loppujen lopuksi varsinaisen toimeentulotuen tarve oli aika harvinaista. Kuitenkin esim. sairaalalaskuissa- ja lääkekuluissa sain avustusta.
Nyt naimisissa ollessa on kaikki kulut hirveät. Jos vain rahan takia olisin avioon mennyt, eroaisin heti! Valitettavasti näin on. Keskituloisena kun joutuu maksamaan kaikesta kalleimman mukaan, on pidettävä töiden vuoksi kahta autoa, ja koska meitä on kaksi, ei kunta järjestä edes päivähoitoa kohtuullisella tavalla, vaan aamuinen lapset hoitoon kierros on pituudeltaa yli 20 kilometriä yhteensä. Nyt kun olen jäämässä taas kotiin Tosin nuo toisen auton kulut ja päivähoitomaksut jäävät pois.
Kaikesta säästämme, vähiten kuitenkin terveellisestä ruoasta. Me emme lomaile oikeastaan koskaan, emme osta mitään velaksi, joten uudet huonekalut yms. ovat jääneet vain haaveeksi vielä.
Lapsille ostamme lelut harkitusti ja vain todelliseen tarpeeseen. Jos ostamme jotain uutena, tilaamme netin kautta lähinnä saksasta. On nimittäin Suomessa lähes tuplahinnat..
Sairaala- ja lääkärikuluja maksamme jatkuvasti, meillä kun ei ole käynyt sellainen tuuri, että niitä ei tule. Esimerkiksi lapsen silmälasit erikoishionnoilla maksavat todella paljon, ja uusia ne pitää puolivuosittain. Siihen vielä kalliit lääkitykset yms päälle jne...
Loppujen lopuksi elintasomme ei kasva vaikka kuinka töitä tekisimme lisää. Meillä ei kyllä edes haaveilla edes lapsille mistään kalliista harrastuksista, vaan yritämme siirtää heillekin yksinkertaisia elämänarvoja. kuitenkin niin, että he eivät jää mistään todellisesta tarpeesta paitsi...
En ole kyllä koskaan ymmärtänyt miksi aina automaattisesti ajatellaan että yh:t saavat jotakin ihme tukia. Minä en ainakaan ikinä ole saanut mitään muuta kuin lapsilisän korotusosuuden (enkä ole tarvinnut). Päivähoitomaksua maksan kahdesta lapsesta 380 e/kk. Olenko siis aivan kummajainen yksinhuoltajien joukossa kun olen korkeasti koulutettu ja käyn ihan päivittäin oikeissa töissä, josta vielä maksetaankin erittäin hyvin?
Tuossa aloituksessakin jo tuli ilmi että n. 30% yh-perheistä saa toimeentulotukea. Se on hirmu paljon! Ja toimeentulotuki on viimesijainen tuki, joten on hyvin todennäköistä, että tämä sama joukko saa myös kaikki muut tuet, sillä lakihan edellyttää hakemaan ne muut ennen toimeentulotuen myöntämistä.
Sitten on heitä, jotka saavat asumistukea ja/tai työttömyyskorvausta elareitten (veroton) kanssa niin paljon, että elävät tuilla, mutta eivät näy t.t.tukiasiakkaissa.
Olet varmaan kummajainen. Sanoisinko melkoinen nähtävyys. :)
et ole kummajainen vaan me edustamme juuri sitä valtaosaa yksinhuoltajista, jotka eivät pidä meteliä itsestään.
Edellisen, entisen yksinhuoltajan ja nykyisin aviossa elävän matematiikka nauratti minua suuresti.
Omassa elämässäni matematiikka toimii ihan plesmerkkisesti; jos löisin hynttyyt yhteen itsenikaltaisen, hyväpalkkaisen ja ison asunnon omaavan miehen kanssa, niin tuskin talouteni joutuisi siitä syöksykierteeseen. Molemmilla olisivat ne samat autot kuin tähänkin asti, mutta ehkä kaksi isoa asuntoa olisi vaihtunut yhteen tasokkaaseen omakotitaloon, samoilla lainoilla, mutta puolittuneilla asumiskuluilla.
Olen eri mieltä siitä onko VALTAOSA yh:sta hyvätuloisia ja eivät pidä meteliä itsestään. Minusta ne, joilla on hyvät tulot, ovat vähemmistössä, kuten muussakin osassa väestöä. Jostain ihmeen syystä hyvätuloiset näyttävät eroavan vähemmän. Totuus on myöskin se, että hyvätuloinen uraatekevä nainen on yhä useammin lapseton. Lapsetonna ei voi olla yh. Vaikka eroaisikin.
Pienituloinen pitää aina meteliä itsestään eikä mikään riitä. Tukien kun on oltava toistaiseksi palkkoja pienempiä ja niiden kanssa toimeentuleminen on hankalaa. Ja tulee ollakin.
Eri mieltä sikäli.
Täällä tuntuu pitävän meteliä moni muukin kun me yh-luuserit ym. ym.!!!!!!:))))))))
Minun kommenttini ei koskunut palstaa vaan tilannetta yleensä.
Pikku korjauksena mainittakoon.
Niin... siis 30% yksinhuoltajista saa toimeentulotukea. Ja käsittääkseni se tarkoittaa sitä että 70% yksinhuoltajista ei saa eli pärjää ns. omillaan. Kaivapas aloittaja jostain tiedot myös yksin asuvista miehistä vastaavat prosentit... Kun itse en jaksa kun olen tällainen yh-raukka jonka täytyy tehdä töitä ja opiskella...
Susi74
30% saa t.t.tukea, mutta se EI tarkoita että loput tulisivat toimeen omillaan...
hieman paremmin? Jos ei tule toimeen omillaan, niin silloin kai saa tt-tukea...?
Mitä älyä on verrata yksinasuvia miehiä muihin kuin yksinasuviin naisiin? Yksinhuoltaja ei asu yksin.
Perheitä verrataan keskenään, ja tulos on aloituksessa.
Opiskelehan ensin lisää ja kirjoitellaan sitten perustellusti enemmän. ;))
Omillaan toimeentulo tarkoittanee sitä, että ansaitsee itse oman elantonsa, eikö? Jos nostaa kotihoidontukea, työttömyyskorvausta, asumistukea yms. ei tule omillaan toimeen vaan rahoittaa elämänsä tuilla. Näiden tukien saajat eivät välttämättä saa toimeentulotukea ollenkaan, sillä se riippuu elatusmaksujen suuruudesta, jotka lasketaan yh-perheessä tuloksi.
Vaikka se varmaan on utopiaa monellekin, omaillaan todellakin VOI tulla toimeen.
Hyvää kesän jatkoa sinullekin... ymmärsin kyllä aloituksen ja syrjäytymisriskin lapsuudessa, mutta kun asiat ei aina mene niinkuin tilastot kertoo. Olisin kuitenkin kaivannut perusteluja sille miten 70% yksinhuoltajista ei muka tule omillaan toimeen... Vai elätkö sinäkin reppana siinä harhassa, että yh saa "hirveästi" tukia ja takapihalla kasvaa rahapuu?
Missä nyt sitten sanottiin että 70% ei tule omillaan toimeen? 70% ei saa toimeentulotukea, mutta se ei sulje pois sitä mahdollisuutta ettikö jotain tulea silti.
Jos 30% yh:sta saa tukia, joukko on perheistä SUURIN; mikään muu perhemuoto ei ole yhtä paljon tulonsiirroilla tuettu.
Ei tietysti liity tähän sinun aloitukseesi tämä ärtymykseni, vaan siihen ikuiseen harhaluuloon että yh:lla kasvaa se rahapuu takapihalla. Siis nimenomaan valtion/kunnan toimesta. Itselläni on hyvä ja mielenkiintoinen työ josta valitettavasti maksetaan liian vähän (sosiaaliala yllätys yllätys), joten asumistukea saan jokusen euron. Koen kuitenkin tulevani omillani toimeen, koska elatusmaksut ovat lastani varten, eivät minulle... :)
vastasin tossa ylempänä...:)
En laskenutkaan elareita SINUN tuloksesi.
Minä sen sijaan en saa latiakaan mitään tukea. Edes sitä asumistukea.
Niin SINÄ sensijaan et saa latiakaan tukea mistään... Ole siis onnellinen kun pärjäät niin hyvin :)
Älä ole katkera, sano itsesi irti työstäsi ja jää tukien varaan... ei vaiskaan, ihan vitsi vaan oli :)
Anteeksi vielä ettei nää mun viestit oikeen koske loppujenlopuksi tota sun aloitusta...
Susi74
Olen kyllä oman ansiosidonnaisen päivärahani työlläni ansainnut, ei sitä nyt miksikään sosiaali etuudeksi voi sanoa!
Hoitoalalla muuten niin huonot palkat että vaikka olisin työssä saisin pientä asumistukea! Kaikki hoito alan ihmiset lakkoon että saadaan tulotaso kohdalleen!!! olemmehan vastuussa joka päivä ihmis hengistä!!!
ei yksinäinen mies saa sen enmpää tukia kuin nainenkaan jos ei sillä oo huollettavia!
tämä yksi syy miksi lapset ei joissain tapauksissa isllä käy. asunto on yksinkertaisesti pieni ja halpa että rahat riittää elämiseen. onhan niitä joilla riittää vaikka mihin, mutta osalla todella näinkin!!
Mihinkäs tämä lapsoseni sitten vuoroviikoksi laitetaan, kun isukki on kuollut?? huostaan vai?
Töissäkin olen, mutta osa-aikaisena, ja hemmetin pienipalkkaisessa työssä, joten toimeeentulotukeen välillä olisi oikeuskin.
Kun kaikki tukihuijarit laitettaisiin kunnon vastuuseen tekosistaan, niin kustannuksia saataisiin huomattavasti pienemmiksi!!
Ja oikeasti, taas ihan turhaan vaahtoon, ei tää tällä miksikään muutu. Mutta olipa kuitenkin mukava puhista.
Me ollaan niin tautisen syrjäytyneitä koko poppoo ja huomenna syrjäännytään vielä lisää...:)))))
Riskit on suuret, näin on!
Siinäpä sinulle miettimistä mitä asialle voisi tehdä.
Kerro kun olet keksinyt.
"Mitä tulisi tehdä, jotta yksinhuoltajien massiivinen määrä toimeentulotukiasiakkaista saadaan pienenemään?"
Tarkemmin pohdittuani päädyin muutamaan seuraavanlaiseen ehdotukseen: Kielletään eroaminen (helpoimmin se käy, kun lakia muutetaan niin, että vain isä voisi olla lähihuoltaja tai antaisi suostumuksen eroon). Lopetetaan TTT. Passitetaan yyhoot kaasukammioon. Jos epäillään että y-huoltajuus on periytyvää; yh-äiti ja jälkeläiset tulee kastroida. Yh-äidit gettoihin; naisvartijat muureille. Lievimmissä tapauksissa, kuten sinkkunaisen abortista; keskisuuri sakko, synnyttämisestä elinkautinen kuritushuoneessa, lapsi kaupataan BabyBukowski-huutokaupassa..
Onhan niitä, mahdollisuuksia vaikka kuinka. Kun vain antaa mielikuvituksen laukata.
Mutta monasti "yksinhuoltajan" köyhyys näyttäisi johtuvan kykenemättömyydestä tasapainottaa talous, ei ne pienet tulot, vaan ne suuret menot.
Monasti mitä ole laajasta tuttavapiiristä huomannut, kun ero tulee ja kapitaali menee jakoon, osapuolet eivät osaa/halua/pysty suhteuttamaan menojaan tuloihin, valitettavasti. Olisikohan syynä "ympäristön painostus" pitää saavutettu status/elintaso??? Toki yksinhuoltajien saamat tuet ovat suhteettoman pienet, eivätkä ole seuranneet esim. elinkustannusindeksiä, mutta miten pärjättiin ennen?? Kyseinen "trendi" on vasta "noussut" 70-80-luvulla esille.
Ja millä saisi köyhyysloukkuun putoamassa olevat/putoavat saisi takaisin ns. normaalien joukkoon?? Välillä tuntuu siltä, että ainoana keinona on jonkinlainen koulutus ekonimiasta ja budjetin rakentamisesta itselleen ja perheelle, tai oikeammin holhoisustoimet ammattiholhoojan muodossa.
Pohjalle on helppo pudota, mutta sieltä on vaikea nousta, mikä ei ole mahdotonta.
En väitä, että näin olisi kaikilla, mutta valitettavan usein! Korttia viilaillaan ja tiliä ylitellään, otetaan lainaa, jolla maksellaan entisiä rästejä pois. Lapsilla pitää olla uudet fillarit, ettei heitä vain kiusattaisi jne... Ettei vaan olisi eron hyvittelyä.
Baariin pitää päästä heti kun on etävanhemmalla lapset, ja rahaa palaa.
Samoja ongelmia on tietysti myös muissakin ihmisryhmissä, joten pakollinen koulutus raha-asioiden hoidossa jokaiselle viimeistään silloin, kun peruskoulu päättyy, mielellään vielä kakkosvaiheella, niin kuin autokoulukin!
Raha kun ei puissa kasva, on opittava elämään sillä mitä on.