Minulla diagnosoitiin tällä viikolla 2-suuntainen mielialahäiriö. Hypomania meneillään. Aikaisemmin olen kärsinyt vain todella vaikeista masennuskausista. Minun mielialahäiriöni on sellainen, että mielialani aaltoilevat jatkuvasti. Saattaa vaikka yhden päivän aikana olla sekä todella masentunut ja taas hetken päästä hypomaaninen. Normaalia oloa tai jaksoa ei oikeastaan ole ollenkaan. Joskus hypomania ja masennus menevät jopa päällekkäin, että on todella levoton ja maaninen olo, vaikka samalla masentaa ja ahdistaa. Lääkäri sanoikin, että tämä on todella rankka sairaus. Välillä riehun ja touhuan niin paljon, että olen fyysisesti aivan loppu, mutta henkisesti meno päällä ja lopuksi en jaksa enää liikkuakaan... olenkin yrittänyt nyt etsiä netistä ihmisten tarinoita ja kokemuksia vastaavanlaisesta aaltoilusta. Tämä kun tuntuu olevan melko harvinaista. Tuntuu, että yleensä ihmisillä on ensin selkeä maaninen kausi ja sitten masennus ja sitten saattaa olla pidempikin oireeton jakso.
2-suunt.mielialahäiriö...
älpee
161740
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Sain lääkkeeksi ( 1970 luvulla) Librium caps.
Vaikutti mm. liikennekäyttäytymiseeni niin, että poliisi pysäytti joskus
puhalluspilleineen. Näin, jos otin lääkkeen maanisen vaiheen harjalla.
Jätin lääkkeet sikseen, mutta rankkaa elämä on yhä eläkeläisenäkin.
Ei tiedä millainen huominen on, aamulla mikä iltakondis on.
Sitä on vaan ikänsä erilaisen tien kulkija.
Yksi varoitus ylikaiken: viinasta tulee vain harmeja 2-suuntaisilla.
Kun eteen nousee virtuaalinen Himalaja >>>> ei kun nousemaan askel kerrallaan yli.
mies 60v
ja kärsin samallatavoin sekamuotoisesta hypomaniasta. Lääkkeillä se on saatu hallintaan. Kuten tässä toinen henkilö totesi alkoholi ei ole hyväksi ollenkaan. Olen huomannut saman itsessäni. Alko-tuotteet nostavat ylöspäin liikaa tai laskevat maan mutiin. Raittiina on helpompi olla. Unilääkkeitä olen alkanut käyttämään 1v diagnoosin jälkeen, kun on ollut vaikeuksia nukahtaa iltaisin ja kun alan nukkumaan, nukun kuin tukki 9 - 13 tuntia yöstä riippuen.
Tämän kanssa voi elää, kun oppii tuntemaan, mikä on sairautta ja mikä on omaa itseä. Jaksamista!
Olen nyt nukkunut useamman yön peräkkäin n 4 tuntia unilääkkeen turvin. Muuten en varmaan olisi saanut unta ollenkaan. Herätessäni (tänään klo 3.55) alan miettimään mitä kaikkea pitäisi tehdä ja tulen niin levottomaksi, että nukkumisesta ei tule mitään. Aikaisemmin kärsin n. 6-vuotta masnnuksesta ja silloin puolestaan mikään uni ei olisi riittänyt... Aluksi mielialan kohotessa luulin, että olen vihdoin parantumassa masennuksesta, kun olo oli niin energinen, mutta sitten kaikki läheiseni alkoivat huomauttelemaan, että nyt menee jo vähän yli. Onneksi olen itse hoitoalalla, niin kynnykseni lääkärille hakeutumisesta ei ole niin suuri ja osaan hakeutua hoitoon.
Minulla on aina myös mennyt tuon alkoholin kanssa aivan överiksi!! Olipa hyvä kuulla että se johtuu tästä sairaudesta! Vaikka juon todella harvoin, niin en pysty ottamaan vain paria lasillista, vaan sitten juon itseni aina aivan tolkuttomaan kuntoon. Muisti menee aina ja itseluottamus tosiaan kasvaa. Joka kerta tulee tehtyä jotain entistä hölmömpää. Viimeksi juoksentelin rapussa ilman vaatteita... Ja seksuaalinen käyttäytyminen on todella aktiivista. Sitten saa aina miettiä missä uskaltaa kulkea enää ja morkkis on TODELLA kamala!!! Nyt lääkärini puhuikin minulle, että alkoholia ei saisi ottaa ollenkaan. On siinä nyt opettelemista uuden elämän kanssa....
Miten alkoholi teihin vaikuttaa?
minulla alkoholi tuo esiin tuon "voin tehdä mitä vaan"- vaiheen tai vaihtoehtoisesti tulen hyvin kiukkuiseksi ja lyhytpinnaiseksi. Kolmas vaihtoehto on nykyään tai sanotaan viime vuosina pahoinvointia, älyttömän krapulan pienestäkin määrästä. Siksi olen päättänyt olla kiusaamatta itseäni koko aineella. Hyvä, kun pärjää tämän selvän pollan kanssa;)
Pakko oli kirjottaa, kun tuntui kuin olisin omaa tekstiäni lukenut!!
Mulla on vasta epäily 2-suuntasuudesta, kun hakeuduin vasta hoitoon. Mutta mulla myös, JATKUVAA ailahtelua, ees taas... Päivän aikana usein aamulla ahistaa, sitten hieman kohoaa, illalla todella pirteä ja tarmokas jne..Joskus taas päinvastoin. Tämä on todella raskasta! Tuntuu, että olen todella masentunut, mutta silti jotenkin hmm... pirteä tai jotain. Tätä on vaikeaa kuvailla, mutta tiiät varmaan tunteen.
Sitten tuosta alkoholista. Oon kännissä ihan mahoton rellestäjä, kaikki on mulle mahdollista, seksihalut aivan mielettömät, sosiaalisuus ja puheliaisuus huipussaan jne... Ja krapulassa oon ihan itsarin partaalla, se ahistus on aivan mieletöntä. Mulle myös lääkäri suositteli raittiutta, mutten taida siihen kyetä.
Mulla on nyt menossa Seroxat, ja sehän tarkottaa sitä, että jos diagnoosini vahvistuu, se on väärä lääke. Pahentaa vaan maniaa. Joten toivon pikaista dgn vahvistusta. Kumma, ettei sitä ole jo vahvistettu, vaikka mielestäni olen selkeästi 2-suuntainen.
Voimia kaikille kohtalotovereille!!
Minulla on nyt sitten kanssa meneillään lääkkeiden vaihto, koska olen syönyt aikaisemmin efexor 225mg sekä iltaisin remeron 15mg. Remeron otettiin pois, iltaan tuli absenor 3x500g. Efexoria vähennetään kunnes se jää kokonaan pois ja tilalle tulee jokin toinen lääke, mutta lääkäri ei vielä osannut sanoa mikä. Saattaa mennä pitkäkin aika, ennenkuin sopiva löytyy ja minua pelottaa jos menen ihan sekaisin. Lääkäri ehdotti joko Leponexia tai zyprexaa, mutta nehän ovat skitsofrenia lääkkeitä! En kyllä millään haluaisi sellaisia alkaa tähän syömään! Minkälaisia lääkkeitä teille on määrätty? Lääkärini keskustelee vielä kokeneemman kollegansa kanssa lääkityksestäni. Kuinka nopeasti teille löytyi oikea lääke ja annostus?
Seroxat masennuslääkkeenä. Ainoa tarkennus tuli MD-diagnoosin myötä, että annoksen on oltava tarpeeksi pieni. Eli yksi 20mg tbl päivässä riittää ja oikein pahan masennuskauden iskiessä nostan annosta puolella tabletilla. Lito on minulla kaksisuuntaisuus lääkkeenä ja sopinut tosi hyvin. Kokeilin Deprakinea puolisen vuotta, mutta ei sopinut minulle. Alkoi lähteä tukkaa päästä sivuvaikutuksena. Deprakinekin on epilepsia ja migreenilääke lisäksi. Lääkkeitä on monia, jotka sopivat moneen vaivaan. Ei sitä kannata pelästyä, että mihin muuhunkin niitä käytetään.
Olin talvella oireenhallintaryhmässä ja siellä oli puhetta myös siitä, että lääkkeen mukana tulevasta läpyskästä kannattaa jättää lukematta sivuvaikutukset ja kuunnella itse omaa kehoaan, ettei tule turhia pelkoja lääkkeestä.
Absenor on sama kuin deprakine, kun on noita rinnakkaislääkkeitä nykyään. Höh! En halua että tukka lähtee, kun on muutenkin ohut tukka ja imetysaikanakin minulta lähti puolet tukasta pois... No, ehkä ne vaikuttavat eri tavalla eri ihmisillä.
Olen muuten nyt tosissani alkanut miettiä, että pystynkö enää ikinä hankkimaan lisää lapsia, kun ymmärsin, että tämän lääkityksen on oltava säännöllinen. Minulla on yksi poika ja näin 30-vuotiaana sitä kuitenkin miettii vielä tekevänsä lisää lapsia, mutta...
kannattaa keskustella lääkityksestä lääkärin kanssa. Ettei tulisi vahingossa syötyä alkuraskaudesta vääriä lääkkeitä. Itselläni vaihdettiin viime vuonna sellainen lääkitys, mikä ei salli lapsia, eli tämä Lito. Aikaisempi lääkitys ei olisi ollut kuulemma riski. Ei kannata heittää pyyhettä kehään ja lakata elämästä vaikka onkin sairastunut. Hyvän kumppanin kanssa perhe-elämäkin sujuu vaikka olisikin sairauksia.
mulla todettiin kaks vuotta sitten kaksari ja söin siihen saman verran absenoria ja sit sepramia ja tenoxeja... johon jäin tosi pahasti nakkiin. esim oli ihan normaalia että eka 15 kpl 20mg tenoxia kossun kanssa ja eiku baanalle. en edes uskalla miettiä kuinka moni ukko on mua pannu ku makaan jossai taju kankaalla. aina sellaset seittemä tuntia jaksan riehua ja sit lähtee tälli ku naps vaa. enkä aamulla edes usko että olen ollut jossai kun en muista. mut tosiaa nyt vaihettii sit lääkkeet absenor pois kun olen lihonut 40 kiloa ja ne epäilee et mun munasarjan monirakkulaisuus johtuu just absenorista... eli et voi olla lapseton elämä edessä. nyt menee lamictal (?) joka pistää mahan ihan sekaisin. tennereistakin olen päässyt mutta ostan aina sellaista ilman reseptiä saataavaa lievää rauhoittavaa jota otan sit koko purkin kerralla että tuntuu jossai. typerää tiedän. mutta ei nii vaarallista ku tennarit oli. mut menee kyllä ihan ok. tää on vaa vitun rasittava sairaus... varsinki lähimmille... harmi vaa et maniassa kaikki huolestuneet sukulaiset vituttaa ihan yli lujaa... mut hei voimia kaikille teille! kiva kuulla muitaki kaksari juttuja.
Aika kamalan kuuloista! Miten ihmeessä ihminen voi selvitä hengissä jos vetää 15 kpl tenoxeja ja viinaa päälle?! Minulla nyt siis aloitetaan lamictal myös. Efexoreja vähennetään pikkuhiljaa ja syön jo pientä (12,5mg) annosta aamuisin. Vai lihottaa absenorkin... Ja minä kun nimenomaan sanoin lääkärille, että ei mitään lihottavia lääkkeitä. sairastuin nimittäin bulimiaan, kun söin aikanaan remeronia ja paino nousi 20kg. Että kun yhdestä vaivasta pääsee, niin on toinen tilalla. Näinkö näitä hoidetaan?
http://www.tukiasema.net/
Reitti:
Keskustelu----->Vertaisavun tarjoajat ja tarvitsijat----->Kaksisuuntainen mielialahäiriö
Kyseiselle palstalle kirjoittelevat bp-diagnoosin saaneet henkilöt ja palsta toimii eräänlaisena vertaistukimuotona.
Palsta vaatii rekisteröitymisen, mutta rekisteröitymisen yhteydessä ei tarvitse ilmoittaa mitään omia tietojaan.
Kävin katsomassa sivuja! Oli todella paljon hyödyllistä tietoa!
Täsmennän vähän. Eli palstaa pääsee lukemaan kuka tahansa, mutta palstalle kirjoittaminen vaatii sen rekisteröitymisen.
On hyvä, että mahdollisimman moni kirjoittelee sinne omia kokemuksiaan. Jonkun kokemukset voivat auttaa jotakin toista jne.
Mulla on kans tää rankka sairaus. Enimmäkseen on maanista ollut viimeinen puoli vuotta. Alkoholi ei sovi mulle pätkääkään! Ongelmia, ongelmia vain siitä seuraa.
Sain lääkitykseksi Deprakinea ja joudun unilääkkeitä syömään. Kokeilin viimeyönä olla ilman unilääkkeitä ja en nukkunut kuin muutaman tunnin, mutta se riitti. Jaksoin ihan hyvin töissä pakertaa koko päivän. Mutta useampi tuollainen yö alkaa jo viemään voimat, siksi unilääkkeet on pelastukseni.
Puolitoista vuotta sitten olin hyvin masentunut. Makasin vain sohvalla ja tuijotin kattoa. Söin silloin Cipramilia ja se auttoi muutaman kuukauden kuluttua. Sitten lääkitys jäi jotenkin.
Monesti on myös päiviä, jolloin mieliala heittelee päivän mittaan ylös ja alas. Öisin saatan hautoa kamalia asioita ja seuraavana päivänä ihmettelen mitä päässäni oikein liikkuu.
Sääliksi käy miestäni..mutta hän on urhea ja on ainakin toistaiseksi ollut tukena, vaikka olen yrittänyt maanisina aikoina heittää häntä pellolle, useastikin.
Täytyy varmaan mennä tsekkaa noi sivut...Kiitoksia infosta!