Miksi Hollannissa huumepolitiikka toimii?
Hollanti oli 1980 luvulla varsin kurjassa jamassa huumeiden kanssa. Ko. maankolkkaa pidettiin piireissä jonkinlaisena mekkana ja nistit piikittelivät aineita julkisesti huumepuistoissa.
Nykyään Hollannin kaduilla näkyy lähinnä asunnottomia mutta huumekulttuuri loistaa poissaolollaan. Tilastot kertovat että kovien huumeiden käyttäjien määrä on romahtanut ja mietojen huumeiden käyttäjien määrä on pysynyt tasaisena. Kuinka tämä on mahdollista kun tiedämme että Hollanti on liberaali maa?
Syyt eivät loppujen lopuksi ole kovin vaikeat käsittää kunhan avaa silmänsä huumetodellisuudelle ja niille lainalaisuuksille jotka toteutuvat laittomien huumeiden kanssa. Hollannissa tajuttiin että ongelmaa ei voi ratkaista sokeudella vaan jokainen ongelma pitää ratkoa erikseen.
Tärkein hollantilaisten käyttämä keino oli se että narkomaanikierre katkaistiin. Ne jotka olivat koukussa aineisiin saatiin pois kaduilta ja narkomaanisesta elämäntavastaan jossa he hankkivat uusia asiakkaita jotka puolestaan joutuivat ongelmiin ja jatkoivat perinnettä. Narkomaanit saatiin pois kadulta siten että rangaistuksesta siirryttiin luomaan narkomaaneille hoitoverkkoa ja kulttuuria jossa mahdollisestettiin ongelmaton käyttö jota ei tarvinnut levittää toisille ihmisille. Tässä prosessissa narkomaanien ylläpitohoito näytteli tärkeää roolia - aineet - joko oikeat tai korvaavat - sai valtiolta varsin halpaan hintaan. Ei ollut enää tarvetta hankkia uusia asiakkaita joista sitten tulisi narkomaaneja.
Toinen ongelma oli huumekuolemat, Hollannissa kartoitettiin syyt jotka tappoivat ihmisiä. Alettiin tarjota matalan kynnyksen palveluja sekä aivan konkreettista tietoa turvallisesta huumeidenkäytöstä sekä ruiskujakelua. Muutamassa vuodessa huumekuolemat vähenivät dramaattisesti; yli 80%. Riippuvuushoidon avulla yliannostuskuolemat vähenivät sillä huumeidenkäyttäjät eivät enää pelänneet "vajareita" ja siksi joko yhdistelleet aineita vaarallisesti tai ottaneet turhan suurta annosta varmuuden vuoksi. Nämä kaikki toimenpiteet säästivät tuhansia henkiä.
Pitkän tähtäimen huumepolitiikkaa hollannissa erotti kannabiksen salliminen. Hollannissa tajuttiin että suurin osa huumeiden kokeilijoista tahtoi yksinomaan hamppua mutta koska hamput olivat rikollisten käsissä siinä samalla markkinoitiin myös kovia. Kynnys kokeilla oli hollannissa hampun kieltolain aikaan matala. Koska hamppu itsessään on suhteellisen kesy aine ei sen laillisuus luonut kovin suurta ongelmaa; valtio saavutti hienosti kontrollin koska kannabis piti hakea erikseen coffeeshopeista joissa määrät pysyivät pieninä. Tällöin käyttäjien polttamat määrät pysyivät kurissa mutta saavutettiin selvä toimiva este kovien huumeiden ja hampun väliin. Tämä puolestaan johti siihen että tulevaisuudessa ei muodostunutkaan uutta kovien huumeiden käyttäjäsukupolvea.
Nykyisin hollannissa menee varsin hyvin. Hamppua siellä poltellaan kohtuullisen paljon edelleenkin mutta siitä ei tunnu koituvan hollantilaisille juurikaan ongelmia. Ekstaasin käyttö nuorison keskuudessa huolettaa viranomaisia. Sensijaan varsinaisia kovia huumeita hollannissa käytetään todella vähän ja kansalaisille koituvat haitat huumerikollisuuden puolesta ovat todella vähäisiä - koko joukko viime vuosisadan narkomaaneja on yhä ylläpitohoidossa kuolemaansa saakka mutta heilläkin asiat ovat suhteellisen hyvin koska heitä hoidetaan asianmukaisesti.
Tälläistä muualla maailmassa. Hollantilaiset myivät pikkusormen perkeleelle ja maksavat siitä nyt kovaa hintaa.
Hollanti oli 1980 luvulla varsin kurjassa jamassa huumeiden kanssa. Ko. maankolkkaa pidettiin piireissä jonkinlaisena mekkana ja nistit piikittelivät aineita julkisesti huumepuistoissa.
Nykyään Hollannin kaduilla näkyy lähinnä asunnottomia mutta huumekulttuuri loistaa poissaolollaan. Tilastot kertovat että kovien huumeiden käyttäjien määrä on romahtanut ja mietojen huumeiden käyttäjien määrä on pysynyt tasaisena. Kuinka tämä on mahdollista kun tiedämme että Hollanti on liberaali maa?
Syyt eivät loppujen lopuksi ole kovin vaikeat käsittää kunhan avaa silmänsä huumetodellisuudelle ja niille lainalaisuuksille jotka toteutuvat laittomien huumeiden kanssa. Hollannissa tajuttiin että ongelmaa ei voi ratkaista sokeudella vaan jokainen ongelma pitää ratkoa erikseen.
Tärkein hollantilaisten käyttämä keino oli se että narkomaanikierre katkaistiin. Ne jotka olivat koukussa aineisiin saatiin pois kaduilta ja narkomaanisesta elämäntavastaan jossa he hankkivat uusia asiakkaita jotka puolestaan joutuivat ongelmiin ja jatkoivat perinnettä. Narkomaanit saatiin pois kadulta siten että rangaistuksesta siirryttiin luomaan narkomaaneille hoitoverkkoa ja kulttuuria jossa mahdollisestettiin ongelmaton käyttö jota ei tarvinnut levittää toisille ihmisille. Tässä prosessissa narkomaanien ylläpitohoito näytteli tärkeää roolia - aineet - joko oikeat tai korvaavat - sai valtiolta varsin halpaan hintaan. Ei ollut enää tarvetta hankkia uusia asiakkaita joista sitten tulisi narkomaaneja.
Toinen ongelma oli huumekuolemat, Hollannissa kartoitettiin syyt jotka tappoivat ihmisiä. Alettiin tarjota matalan kynnyksen palveluja sekä aivan konkreettista tietoa turvallisesta huumeidenkäytöstä sekä ruiskujakelua. Muutamassa vuodessa huumekuolemat vähenivät dramaattisesti; yli 80%. Riippuvuushoidon avulla yliannostuskuolemat vähenivät sillä huumeidenkäyttäjät eivät enää pelänneet "vajareita" ja siksi joko yhdistelleet aineita vaarallisesti tai ottaneet turhan suurta annosta varmuuden vuoksi. Nämä kaikki toimenpiteet säästivät tuhansia henkiä.
Pitkän tähtäimen huumepolitiikkaa hollannissa erotti kannabiksen salliminen. Hollannissa tajuttiin että suurin osa huumeiden kokeilijoista tahtoi yksinomaan hamppua mutta koska hamput olivat rikollisten käsissä siinä samalla markkinoitiin myös kovia. Kynnys kokeilla oli hollannissa hampun kieltolain aikaan matala. Koska hamppu itsessään on suhteellisen kesy aine ei sen laillisuus luonut kovin suurta ongelmaa; valtio saavutti hienosti kontrollin koska kannabis piti hakea erikseen coffeeshopeista joissa määrät pysyivät pieninä. Tällöin käyttäjien polttamat määrät pysyivät kurissa mutta saavutettiin selvä toimiva este kovien huumeiden ja hampun väliin. Tämä puolestaan johti siihen että tulevaisuudessa ei muodostunutkaan uutta kovien huumeiden käyttäjäsukupolvea.
Nykyisin hollannissa menee varsin hyvin. Hamppua siellä poltellaan kohtuullisen paljon edelleenkin mutta siitä ei tunnu koituvan hollantilaisille juurikaan ongelmia. Ekstaasin käyttö nuorison keskuudessa huolettaa viranomaisia. Sensijaan varsinaisia kovia huumeita hollannissa käytetään todella vähän ja kansalaisille koituvat haitat huumerikollisuuden puolesta ovat todella vähäisiä - koko joukko viime vuosisadan narkomaaneja on yhä ylläpitohoidossa kuolemaansa saakka mutta heilläkin asiat ovat suhteellisen hyvin koska heitä hoidetaan asianmukaisesti.
Tälläistä muualla maailmassa. Hollantilaiset myivät pikkusormen perkeleelle ja maksavat siitä nyt kovaa hintaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ehkä vastausten määrä kirvoittaa lisälukijoita. Kärpäset seuraa paskan määrää, ei laatua.