Onko kellään neuvoja, miten voisi helpottaa suomen kielen oppimista, jos äiti on ainoa suomenkilinen lapsen ympäristössä? Lapseni ei ole vielä syntynyt, mutta mietin jo näitä.
Ajattelin lukea suomenkielisiä satuja nauhalle ja soitella niitä taustalla vauvan pienenä ollessa - auttaisikohan se? Haluaisin lapsestani tulevan kaksikielisen.
Monet kertovat, etteivät heidän lapsensa täällä suostu puhumaan suomea. Suomi on vaikea kieli, jos sitä ei kuule jatkuvasti.
Olisin iloinen kaikista vinkeistä ja kokemuksista:)
Ajattelin lukea suomenkielisiä satuja nauhalle ja soitella niitä taustalla vauvan pienenä ollessa - auttaisikohan se? Haluaisin lapsestani tulevan kaksikielisen.
Monet kertovat, etteivät heidän lapsensa täällä suostu puhumaan suomea. Suomi on vaikea kieli, jos sitä ei kuule jatkuvasti.
Olisin iloinen kaikista vinkeistä ja kokemuksista:)
Vastaukset 20
Vanhimmat
Hei, vastaan nyt tähänkin. Olen siis sivusta seurannut erityisesti venäläisten ja suomalais-venäläisten perheiden lasten kielen kehitystä Suomessa, myös ruotsi/suomiperheet ovat tuttuja.
Omasta mielestäni tärkeintä on, että lapselle puhutaan johdonmukaisesta aina omaa äidinkieltä -tarkoitan siis sitä, että sinä puhut lapsellesi vain suomea ja vältät sekoittamasta puheeseesi anglismeja (useinhan vieraassa maassa nappaa helposti omaan kieleensä käsitteitä toisesta kielestä). En tiedä onko pikkuvauvalle tarvetta soittaa nauhalta kieltä, mutta kannattaa panostaa lapselle lukemiseen ja kielen monipuoliseen käyttöön.
Toiset lapset erottavat kielet heti toisistaan ja toiset taas alkuun sekottavat kielet keskenään (siis kun itse oppivat puhumaan), mutta käsittääkseni normaalilla lapsella kielet eriytyvät jossain vaiheessa, eikä kaksikielisyys aiheuta ongelmia. Ongelmia aiheutuu enemmän niille lapsille, joiden vanhemmat eivät puhu omaa äidinkieltään ja lapsesta voi tulla "puolikielinen". Kaikki kielenoppiminen nimittäin perustuu äidinkieleen ja on tärkeää, että lapsi alusta asti kuulee oikeaa kieltä, jottei hän opi vääriä rakenteita, koska ne vaikuttavat jatkossa kaikkeen kielen oppimiseen.
Monet lapset kieltäytyvät jossain vaiheessa puhumasta toista kieltä, koska kokevat painetta erilaisuudesta. Tähän en osaa sanoa mitään ratkaisua, kai kyse on lapsen kannustamisesta ja ympäristön paineesta. Itse en ehkä vanhempana antaisi lapselle periksi, vaan jatkaisin itsepäisesti oman kielen käyttämistä ja yrittäisin jollain tavalla "pakottaa" lasta käyttäämään kieltä. Eräässä tuttavaperheessä äiti piti säännöllisesti kouluikäisille lapsilleen äidinkielen tunteja ja nämä lapset osasivat todella hyvin äitinsä kieltä, huomattavasti paremmin, kuin ne lapset, joiden perheessä oman kielen puhuminen rajoittui jokapäiväiseen kielenkäyttöön.
Onnea odotukseen!
Kaniini
Oman kielenkin kanssa on hiukan ongelmia. Puhun suomea hyvin, mutta en kovin luontevasti enää, koska en ole sitä paljon puhunut moneen vuoteen. Enkä ole kovin sujuvasanainen, ihan luonnostani. Lapsuudenajan murre myös joskus tuppaa väliin, vaikka olenkin opiskeluajoilta asti yrittänyt puhua yleiskieltä (koska tuli niin usein noloja väärinkäsityksiä itäsuomalaisten murresanojeni takia). Mutta ehkä puhekieli on aina erilaista kuin kirjoitettu kieli, virheellistä, spontaania. Siihen ehkä auttaa, tasapainottamaan, kun myös lukee kirjoja ääneen, kuten ehdotit.
Ehkä lapselle on myöhemmin helppo parantaa suomen kieltään, jos lapsena on sitä paljon kuullut, kun murrosiän joukkoonsopeutumisasiat on käsitelty, ja oma kulttuuritausta (toivottavasti) alkaa kiinnostaa.
Olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksia ja ajatuksia näistä asioista.
Asun saksankielisen mieheni ja tyttäremme kanssa Saksassa, joten tyttäreni oppii suomea vain minulta. Olen itsekin huomannut, että suomeni alkaa huonontua, joten yritän lukea paljon suomenkielisiä kirjoja tyttärelleni, mutta myös aikuistenkirjoja ihan vain itsekseni. Olen myös kuullut monilta kaksikielisiltä perheiltä, että heidän lapsensa ei enää suostu puhumaan sitä kieltä, jota kuulee vain toiselta vanhemmalta. Mutta hyvä neuvo: älä missään nimessä lopeta puhumista suomeksi, koska silloin lapsesi unohtaa kielen kokonaan! Jatka puhumista, vaikka lapsesi vastaisi toisella kielellä, kyllä hän sinua ymmärtää, vaikkei itse haluaisikaan vastata suomeksi. Jos alat puhumaan vain englantia, niin lapsellasi on huonot mahdollisuudet osata suomea kunnolla. Hän kyllä huomaa suomen tärkeyden, jos/kun käytte Suomessa.
Yksi vinkki on vielä, että etsit asuinseudultasi Suomi-koulun (niitä ei valitettavasti ole jokapuolella, mutta ehkä sinulla on onnea...) tai jonkunnäköisen Suomi-ryhmän, jossa lapsesi voi puhua suomea muiden lasten tai aikuisten kanssa. Myös suomalaiset lastenlaulut ja videot ovat hyödyllisiä kielenoppimisen kannalta.
Tyttäremme on nyt kaksi vuotta, puheen kehitys viivästyi hieman, mutta nyt hän puhuu jo jonkun verran. Puhun hänelle ainoastaan suomea, en ikinä sano hänelle mitään saksaksi! Mieheni ei pysy tässä, vaan yrittää itsekin opetella suomea ja sanoo siksi joitakin asioita suomeksi, mutta tähän mennessä emme ole huomanneet sen olevan kovin haitallista. Tyttäremme sanoo usein nyt kaiken molemmilla kielillä, että tulee varmasti ymmärretyksi :) Häneltä tulee myös usein sekasanoja kuten "Apfelmehua" tai "noch ein kissa" yms. Jotkut sanonnat ovat vain helpompia toisella kielellä. Korjaan kyllä aina.
Onnea ja hyviä hermoja kaksikieliseen kasvatukseen!
äiti82 on näköjään kanssani samoilla linjoilla. Tuli myös mieleen, että vaikkei mitään Suomi-kerhoa tms olisikaan, niin mikä olisi mukavampaa, kuin etsiä käsiin joitain muita suomalaisia, ehkä voisi löytyä vaikka "vara-ukki ja -mummi" , jotka puhuu suomea? Tiedän myös perheitä, joissa soitellaan joka viikko entiseen kotimaahan ja lapsetkin puhuvat kykynsä mukaan isovanhempien kanssa puhelimessa.
Ja murre ei ole haitallista, ei varmaan kannata yrittää puhua mitenkään "paremmin", koska silloinhan kielestä tulee herkästi kömpelöä.
Kielitaito on todella arvokas pääoma, jonka voi lapselle antaa ihan "ilmaiseksi", on paljon helpompi oppia kieli aivan pienestä kuin sitten koulussa. Ja jos oikein muistan, on myös tutkittu tosiasia, että kaksikielisten lasten on koulussakin helpompia oppia vieraita kieliä. Tsemppiä teille!
Riippuu sinusta. Jos pienestä pitäen johdonmukaisesti puhut vauvalle vain suomea kaikissa tilanteissa, hän oppii sen kyllä sinulta, vaikka ympärillä puhuttaisiin millaista kielten sekamelskaa. Eli jos haluat hänen oppivan suomen, niin ei se sen vaikeampaa ole kuin että sinun ja vauvan keskinäinen kieli on suomi.
Mitenkähän on siinä tilanteessa, jos suomenkielinen perhe asuu muunkielisessä maassa? Oppiikohan lapsi paikallista kieltä kunnolla, vai jääköhän puolikieliseksi. Tai jos on suomenkielinen yksinhuoltaja - pitääkö puhua molempia kieliä vauvasta asti, vai oppiiko sen valtakielen sitten lastentarhassa ja koulussa ja muilta.
Vauvalle on aina puhuttava omaa äidinkieltään, sitä mikä on se sinun oma vahva kielesi. Muut puhuvat taas omaa vahvaa kieltään. Ei täydy ruveta vauvalle möngertämään itsellekin vierasta kieltä täyspäiväisesti.
Puhu vain omaa äidinkieltäsi. Ympäristön vaikutus on niin voimakas, että todennäköisesti käy niin, että lapsi puhuu jossain vaiheessa paljon paremmin asuinmaanne kieltä, kuin sinun äidinkieltäsi, vaikka se olisi kotikieli. Ja jos haluat, että hän oppii omaa äidinkieltäsi kunnolla, niin siihen kannattaa todella panostaa, koska kotikieli on usein aika suppeaa sanavarastoltaan.
itse puhun lapselle suomea, ja pysyn kotona lapsen koulun alkuun asti, eli ensimmäiset kolme vuotta kunnes leikki koulu alkaa, jollei uutta tulokasta kerkiä tulemaan. isä puhuu espanjaa, koska espanjassa asutaan. minun huonolla ja epä täydellisellä espanjalla on ihan turha puhua sitä kieltä. ja kyllähän siellä sun täällä neuvotaan että jokainen omalla äidinkielellään puhuisi lapselle. Lisäksi se että miehen kanssa keskustellaan englanniksi, se tulee lapselle sitten siinä sivussa. eipä se meidän englanti täydellistä ole, mutta lapsi oppii ainakin kuulemaan sitä kieltä ja saa sille perustan, kunnes koulussa oppii kieliopin ja paremman englannin.
toivottavasti näin käy
..voisi olla au-pairin ottaminen Suomesta mikali tahan on resursseja. Onpahan sitten joku muukin joka puhuu lapselle suomea.
suomenkielisiä loruja, niitä on nettisivutkin pullollaan. Loruissa on kielen nuotti ja sanat tulevat tutuiksi. Kaikki ne ritirimpsut, mitä itse olette lapsena oppineet: entten tentten, kissa istuu ikkunalla annitanni talleroinen ymym.
Sitten on tietenkin lastenlaulut suomeksi.
Aina pukiessa laula, vaikkapa ammuvainaan nuotilla, esim. nyt minä laitan sukat sulle jalkaan, tai nyt minä kampaan hiukset kauniiksi ja laitan sinne rusetin. Vaikka kuinka tuntisit itsesi typeräksi,laulaa loilota, se auttaa lasta saamaan kiinni suomenkielen nuotista ja äänteistä. Lue netistä kaksikielisyydestä, siitä löytyy paljon tietoa.
Rohkeasti loilottamaan.
Jos et itse ole ylpeä suomenkielestäsi, ei lapsikaan ole sitä.
Kun lapsi oppii helppoja loruja itsekin toistelemaan, ehkä se antaa hänelle sen kuvan (vääränkin ehkä?) että suomi on hauskaa ja helppoa. Minulla ei valitettavasti ole musiikkipäätä, mutta ei kai se lasten lorujen loilottelemista estä.
Siinä on apua lapselle ja äidille ja au-pairille itselleenkin.
Ehkä koko kielijuttu lopulta luistaa ihan helposti.
vielä, tee niistä kortteja, liimaat/kirjoitat lorun pahville ja kuvaava kuva toiselle puolelle-esim:
kissa istuu ikkunalla-piirrät/liimaat kissan kuvan pahviin, kuvan alle kirjoitat kissa. Niin tehdään päiväkodeissa. kun luette loruja, samalla voit laskea-ota yksi kortti-oi mikä tuli-kissa ja siinä lukee kissa-
Paljon puhut, selkeätä ja alussa helppoa kieltä.
Kyllä se siitä.
Niin, ja äänellään se variskin laulaa, käy tutustumassa orff-sivuihin.
Siinäpä on puuhaa masun kasvaessa. Aivan hieno juttu! Pidän piirtämisestä muutenkin, ja siitähän voi tehdä vaikka ihan sellaisen pikku kirjankin, vähitellen. Kuvat voi olla viivapiirroksia, ja lapsukainen saa ne sitten värittää mieleisikseen.
Meillä on sama tilanne. Meillä vaan on englanti toisena kielenä täällä Suomessa.
Kyllä se oppii kaksikieliseksi. Puhut vaan määrätietoisesti lapselle aina suomeksi. Eli tämä tarkoittaa sitä, että joudut käymään kaksikielisiä keskusteluja enlanninkielisten kanssa jos lapsi on keskustelussa mukana.
Meidän poika on 10kk vanha ja minusta näyttää siltä, että hänen ensimmäiset sanat tulee englanniksi vaikka ympäristö on suomenkielinen. Neuvolassa minulle sanottiin, että äidin puhuma kieli on usein se kieli mitä lapsi käyttää ensimmäiseksi.
Oli pakko kommentoida sun viestiä koska me asutaan kanssa suomessa, mies usa:sta ja poika 10kk!! Missäpäin asustatte? Me kymenlaaksossa.
Mies tietenkin puhuu pojalle englantia ja minä suomea....mun mies on ainut jolta poika englantia kuulee....ainakin for now.
Moi!
Luin vasta nyt viestisi.
Me asutaan täällä keski-suomessa.
Toivottavasti luet tämän. Tuosta on näköjään aikaa kun kirjoitit tuon...
Kirjoita [email protected] osoitteeseen jos kiinnostaa =)
Olen itse varttunut täällä Suomessa kaksikielisessä perheessä, jossa äitini on aina puhunut minulle englantia ja isäni taas suomea. Vahvemmaksi kielekseni koen suomen, koska asun täällä suomalaisessa kulttuurissa, mutta ymmärrän englantia kuin kotikieltä ja pystyn ilmaisemaan itseäni hyvin englanniksi. En tiedä, mitä kieltä opin ensin ja molempia olen pienestä pitäen käyttänyt. Melkein kaikki satukirjat, joita minulle luettiin ja lastenlaulut, joita minä lauloin kotona olivat englanninkielisiä, joten luulisin sellaisenkin olevan hyväksi. Koulussa ja tarhassa kuitenkin oppi kaikennäköistä suomeksi.
Lapseni ei syntynytkään, meni kesken:'( Kuitenkin oli ihana lukea näitä viestejä, niistä oli apua. Aloin jo tuntea, että tilanne ei ollut niin vaikea, kuin aluksi oli tuntunut.
Onnea kaikille teille, joilla on lapsia, varsinkin kaksikielisissä perheissä. Kaksikielisyys on varmaan suuri rikkaus.