..nykypäivänä työpaikoilla, jos on käynyt intin?? Mitä merkitystä sillä on työelämää koskien että onko armeija käytynä vai ei?? Itse opiskelen kaupallista alaa.. En usko että tällä alalla armeijasta olisi mitenkään hyötyä minulle..!
Itse en oikein ole ollenkaan innostunut armeijasta. Näen sen eräänlaisena ahdistavana pakkona,ajan tuhlauksena, josta ei sen kummemmin minulle mitään hyötyä ole.. En tykkää aseista muutenkaan ja yms. Pysyttelen kaukana tollasista..
ps. minulla on sellainen tilanne että voin päättää käynkö intin... ja siviilipalveluksenkaan ei tarvitse mennä... NYT on kyse vaan siitä että kuinka tärkeää se intti on..? Kaikki sanoo sitä ja tätä ja en osaa päättää mitä teen..!!!
Kertokaa jotain!
Itse en oikein ole ollenkaan innostunut armeijasta. Näen sen eräänlaisena ahdistavana pakkona,ajan tuhlauksena, josta ei sen kummemmin minulle mitään hyötyä ole.. En tykkää aseista muutenkaan ja yms. Pysyttelen kaukana tollasista..
ps. minulla on sellainen tilanne että voin päättää käynkö intin... ja siviilipalveluksenkaan ei tarvitse mennä... NYT on kyse vaan siitä että kuinka tärkeää se intti on..? Kaikki sanoo sitä ja tätä ja en osaa päättää mitä teen..!!!
Kertokaa jotain!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Muuan lapsuudenaikainen koulukaverini kertoi hakeneensa töitä elintarvikealalta. Ihan mitä tahansa töitä. Työhönottaja sai tietää, että tulija on reservinupseeri ja pestasi tämän työnjohtajaksi saman tien.
Ehkäpä työhönottajan mieltymys intin käyneisiin vaikutti pestaamiseen enemmän kuin firman virallinen työhönottopolitiikka. Sellainen hyöty tässä tapauksessa.
Saattoi tästä olla työnjhakijalle itselleen hyötyä, mutta firma saattoi kyllä kärsiä. Vaikea kuvitella, miten pystyy menemään suoraan työnjohtajaksi, tuntematta johtamaansa työtä. Kyllähän siellä intissäkin harjoitellaan ensin tekemään asioita, joita myöhemmin johdetaan.
Totta kyllä on se, että (valitettavasti) samaan klubiin kuuluvat vieläkin suosivat kavereitaan, oli sitten kyseessä, Rotaryt, Vapaamuurarit, tai vaikkapa Seta.
Jos olet rauhanliikkeessä tai työväenliikkeessä työtä tekemässä, niin siellä tarvitaan erilaisia taitoja tai arvostuksia, kuin upseeriarvo. Upseerinarvosta tuolla saattaa olla jopa negatiivisia vaikutuksiakin :)
Meneppäs semmoiseen paikaan missä työhönottajana on oikeistolainen lahtari, niin upseeri pääsee vaikka mihin hommaan, vaikka ei mitään osaisikkaaan. Poliittisia nimityksiä.
Niin se vain on.
Itsekin pohdin aikoinaan moisia keinoteltuani itseni pois armeijasta. Mutta eipä sillä ollut lopulta mitään merkitystä, kun aloin yksityisyrittäjäksi. Jos joku kusipää-työnantaja ei olisi antanut töitä sen takia, etten ole käynyt armeijaa, niin en olisi niin sekopäiseen työpaikkaan edes halunnutkaan. Eikä siis ollut mitään tarvetta mennä muiden potkittavaksi.
Tietysti jos syy armeijan käymättömyyteen on jokin henkinen tai fyysinen vajavaisuus, voi se kiinnostaa työantajia ihan aiheesta. Mutta jos syy on sama kuin minullakin - haluttomuus tuhlata yhtä vuotta elämästään idioottimaisessa pelleilyssä - ei sillä luultavasti ole paljoakaan merkitystä töitä hakiessa. Itse yrittäjänä mahdollisesti jotakuta palkatessani en ainakaan ole kiinnostunut ollenkaan työnhakijan armeijataustasta, jos hän on muuten pätevä ja fiksun oloinen. Siis jos työnhakija on yli kolmekymppinen, sitä nuoremmillahan on vaara joutua minä päivänä tahansa palvelukseen, jos se on vielä hoitamatta.
Kyllä arvostetaan. Ja sitä paitsi armeijahaluton osoittautuu hyvin usein vätykseksi ja venkoilijaksi työelämässä, kuten työnantajat tietävät. Armeija on se välttämätön piste iin päälle.
Eräässä Suomalaisessa yrityksessä oli toimitusjohtaja, joka valitsi työntekijänsä arvostaen Puolustusvoissa saatua sotilaskoulutusta. Kaikki Suomalaiset miehet piti olla vähintään alikersantteja.
Kukas tuo arvioija eli työhönottaja oli? Hän oli suomalainen mies ja reservin luutnantti. Hänen isänsä oli ammattiupseeri ja sotien aikana kapteeni. Hän oli äärioikeistolainen silloin ja sota-aikana ihaili Hitleriä. Taas tämän työhönottajan ukki oli myös kapteeni ja Oulussa punavankien teloituksista tuomittu upseeri.
Tällä työhönottajalla on tänään kolme poikaa ja kaikki ovat upseeteja.
Yritin kerran haastatella häntä hänen perhehistoriastaan, niin hän kieltäytyi haastattelusta :)
Pitää ajatella tasapuolisesti sitä kuka on työnantaja tai kuka työntekijäksi tulossa.
Itse opiskelen humanistista alaa, jolla sivarin käyminen (tai armeijan käymättömyys) on melkeinpä meriitti, joten en osaa antaa neuvoja. Tiedän tosin, että esim. kaupallisella ja teknillisellä alalla voi armeijan käymisestä olla jotain hyötyä ainakin työhönotossa. Kävin armeijan heti ylioppilaaksi tuloni jälkeen alta pois puolessa vuodessa, ja täytyy tunnustaa, että jäi hiukan paha maku, kun jouduin siellä olemaan pompoteltavana. Minusta armeija kannattaa käydä kunnolla tai sitten ei ollenkaan, muuten armeijasta jää paha maku kuin minulla. Itselläni tosin johtajakoulutukseen meneminen estyi, koska olen pahanmoinen individualisti, jolle ei pätkääkään sovi johtaminen. Lisäksi olen mahdollisimman epäsotilaallinen taitelija-boheemi, jota vain huvitti sulkeiset ja kaikki elämälle vieras pokkuroiminen armeijassa.
Sen puolen vuoden tosin hoidin kunnialla ilman vapautuksia, mutta silti armeija-ajasta jäi kuoraan vain katkeruutta puolustuslaitosta kohtaan. Haluaisinkin uudistaa varusmiespalveluksen sisällön, koska minusta se on pahasti ajasta jäljessä. Enemmän tarvittaisiin kansalaistaitojen opetusta, vähemmän tetsausta ja päämäärätöntä "kiire-odottamaan"-häslinkiä ja johtajien vittuilua. Olen silti sitä mieltä, että armeija kuuluu ikään kuin yleissivistykseen, ja sinne kannattaa mennä, jos vain on riittävissä sielun ja ruumin voimissa. Tosin ymmärrän aatteellisia sivareita ja totaaleja, koska armeija on rasistinen (vain miehille), ja koska se on ajastaan niin pahasti jäljessä.
" Lisäksi olen mahdollisimman epäsotilaallinen taitelija-boheemi, jota vain huvitti sulkeiset ja kaikki elämälle vieras pokkuroiminen armeijassa."
Suurin osa ihmisistä ei varmaankaan ole tälläisiä?
"Haluaisinkin uudistaa varusmiespalveluksen sisällön, koska minusta se on pahasti ajasta jäljessä."
Varmaan onkin ajastaan jäljessä, mutta onko marginaaliryhmään(?) kuuluva boheemi oikea henkilö uudistamaan sitä? ;)
Juuri näin. Kun nämä boheemit, omien koregrafioidensa mestarit, kävelevät linjaan, siinä ei vihulaisella kauan nokka tuhise järjestellä baskeripellejä jaloista. Kuri ja järjestys se olla pitää - ordnung bitte, sanoo saksalainenkin. :)
Eikö se ole hyvä, että "tavalliset ihmiset" saavat vähän viihdettä ankeina inttiaikoina? Vaikka en vapautuksia hakenutkaan, yritin kokoajan järjestää omaa showta käyttäytymällä mahdollisimman omalaatuisesti. Täten sain armeijan rutiinit näyttämään entistä hullummilta. Epäsotilaallinen käytös tuli tosin suoraan selkäytimestä, sillä minkä minä itselleni mahdoin. Metsäleireillä yritin kertoa kavereille mahdollisimman härskejä tarinoita, jotka olin tietysti itse sepittänyt. Kilpailimme myös siitä kuka kertoi roisimman jutun, ja minä useinmiten voitin.
Halusin aivan tieten tahtoen keventää inttikaverien ahdistusta, joten kaipa minä siellä jotain opin. Opin tuntemaan sympatiaa tavallisia autonrassaajia ja levyseppiä kohtaan, kun jouduin sopeutumaan osaksi joukkoa. On hyvin terveellistä kohdata "reaalimaailma", jossa kehnoilla älynlahjoilla varustetut aliskessut juoksuttivat ja puupäiset inttikaverit töppäilivät solkenaan, ja sen kanssa oli tultava toimeen. Huomasin olevani tavattoman kömpelö monissa käytännön puuhissa, kuten aseenrassauksessa, ja monet tuskin ammattikoulua läpäisseet olivat minua etevempiä näissä touhuissa. Aloin antaa arvoa myös niille, joita olin kouluaikoina katsonut ylhäältä päin.
Parempi sinun on mennä sivariksi niin ei tarvitse menettää yö unia ja säilyy mielenterveyskin jollain tasolla kondiksessa. Mutta jos meinaat minulle hakea duuniin niin vaadin, että sinun on käytävä armeija. Ilman sotilaspassia et töitä minulta saisi vaikka olisi millaiset koulupaperit taskussa.
Jos sinä vaadit sotilaspassin siviilissä näytöksi, niin tuohan tuntuu samanlaiselta kuin vaatisit suojeluskuntlaisen jäsenkirjaa. Onhan rynäkkökiväärivalmistsja SAKO (suojeluskuntain ase-ja konepajaosakeyhtiö) samaa porukkaa :)
... jos sinulla on aikaa viettää välivuosia rauhanturvajoukoissa.
Varusmieskoulutuksen arvostuksen painotus vaihtelee tietysti työpaikottain. Ammattimaiset henkilöstöjohtajat tietävät hyvin tilastot varusmies- ja siviilipalveluksen suorittaneista, mikä aiheuttaa turhaakin sivarien diskriminointia. Täytyy kuitenkin muistaa, että iso osa sivareistakin on täysin työelämään kelvollisia.
Istuin vähän aikaa sitten erään ison konsernin erään toimipisteen henkilöstöpäällikön kanssa iltaa. Puhe kiertyi tietysti myös rekrytointiin. Siviilipalvelus ei ollut heillä täysin karsiva tekijä, mutta passi tarkastettiin kaikilta taloon pyrkijöiltä. Tasaväkisissä tilanteissa käytettiin usein ratkaisevana varusmiesten palvelustodistusta, koska sillä on hyvä ennustavuus.
Kyllä itse rekrytoidessani noteeraan senkin jotenkin, en kyllä muuten pidä sitä minään. Usein vain nuoremmilla ei ole mitään työkokemusta, vain intti käytynä. Eipä ole yksikään sivari meille hakenut, olisi tottakai enemmän hyötyä sivarista, kuin intistä.