Kissa pysähtyi naisen eteen. Käänsi päätään ja kohotti vihreän ynseän katseensa ihmisen silmiin.
Kissojen reviirit koostuvat kilometrien mittaisista poluista, eivät rajatuista alueista kuten useimmilla muilla eläimillä. Punainen pitkäviiksinen kolli oli merkannut reittinsä kulkemaan naisen pihan poikki, kukkapenkin kautta kuusiaidan vierelle ja siitä tielle.
Nainen huomasi kollin reviiripolut kissan muokatessa niitä sulaneen lumen jäljiltä. Alkuun katti oli kulkenut talon editse tietä. Aamuisin eläin oli pysähtynyt ikkunan kohdalla ja tuijottanut suoraan sisään. Lumen viimein kadottua kissa oli muuttanut reitin tieltä tontille ja ottanut tavakseen jäädä lojumaan tummalle auringon lämmittämälle soralle.
Sora kahahti naisen jalkojen alla. Kolli nousi venytellen jaloilleen ja asteli hitaasti ihmisen kulkureitille. Nainen ei kumartunut silittämään katin karheaa turkkia, sen sijaan nainen etsi kollin katseen ja tuijotti tätä silmiin. Molemminpuolinen ärtymys oli silmin nähtävä.
Kun nainen oli näkevinään eläimen silmissä inhimillisyyttä, katti sulki silmänsä ja astui hitaan ylväästi pitkään heinikkoon. Nainen puri hampaansa yhteen, mulkaisi huojuvia heiniä ja asteli rivakasti postilaatikolle.
Reviirikiistoissa ihminen jää aina toiseksi. Koirien reviirin voi rajata joko juoksunarulla tai häkillä, mutta kissat, ne kulkevat ylimielisesti missä tahtovat, välittämättä vähääkään karkotussuihkeista tai appelsiinin kuorista. Kaikki nuo kepulikonstit saavat eläimen pelkästään siirtämään polkuaan muutaman tuuman ohi käytetyn. Niin pieni muutos, että ihminen tuntee itsensä ainoastaan typeräksi yrittäessään hallita reviiriään.
*********************************
Huomaatte varmasti että tässäkin nainen kulkee maailmassa ja kissakin on kolli?!? Ihmissuhteeni ovat varmasti vinoutuneet, mutta kuten näette, myös suhtautumiseni eläimiin on varsin värittynyttä.
Tai sitten vain kirjoitan :)
Kissojen reviirit koostuvat kilometrien mittaisista poluista, eivät rajatuista alueista kuten useimmilla muilla eläimillä. Punainen pitkäviiksinen kolli oli merkannut reittinsä kulkemaan naisen pihan poikki, kukkapenkin kautta kuusiaidan vierelle ja siitä tielle.
Nainen huomasi kollin reviiripolut kissan muokatessa niitä sulaneen lumen jäljiltä. Alkuun katti oli kulkenut talon editse tietä. Aamuisin eläin oli pysähtynyt ikkunan kohdalla ja tuijottanut suoraan sisään. Lumen viimein kadottua kissa oli muuttanut reitin tieltä tontille ja ottanut tavakseen jäädä lojumaan tummalle auringon lämmittämälle soralle.
Sora kahahti naisen jalkojen alla. Kolli nousi venytellen jaloilleen ja asteli hitaasti ihmisen kulkureitille. Nainen ei kumartunut silittämään katin karheaa turkkia, sen sijaan nainen etsi kollin katseen ja tuijotti tätä silmiin. Molemminpuolinen ärtymys oli silmin nähtävä.
Kun nainen oli näkevinään eläimen silmissä inhimillisyyttä, katti sulki silmänsä ja astui hitaan ylväästi pitkään heinikkoon. Nainen puri hampaansa yhteen, mulkaisi huojuvia heiniä ja asteli rivakasti postilaatikolle.
Reviirikiistoissa ihminen jää aina toiseksi. Koirien reviirin voi rajata joko juoksunarulla tai häkillä, mutta kissat, ne kulkevat ylimielisesti missä tahtovat, välittämättä vähääkään karkotussuihkeista tai appelsiinin kuorista. Kaikki nuo kepulikonstit saavat eläimen pelkästään siirtämään polkuaan muutaman tuuman ohi käytetyn. Niin pieni muutos, että ihminen tuntee itsensä ainoastaan typeräksi yrittäessään hallita reviiriään.
*********************************
Huomaatte varmasti että tässäkin nainen kulkee maailmassa ja kissakin on kolli?!? Ihmissuhteeni ovat varmasti vinoutuneet, mutta kuten näette, myös suhtautumiseni eläimiin on varsin värittynyttä.
Tai sitten vain kirjoitan :)
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tässä oli kiinnostava, sanoisin jopa pahaenteinen väre. Kirjoita lisää ja näytä tulos meille!
Mä olen aivan samaa mieltä kuin Mallu tuossa mun yläpuolellani. Teksti suhisi kuin jonkin pommin sytytyslanka.
Mä en oikein vain käsittänyt noita statistiikkaan ja numerologiaan viittaavia pikku hetkisiä, jossa mä ikään kuin aloin lukea jotain Paavo Piirulaisen luontokirjaa. Siitä tuli ensin ihan kumma olo, mutta kun luki toisen kerran lävitse, niin se jotenkin katosi eikä mua enää niin häirinnyt.
Odotettavissa kissatappelu?
Miksi laitoit naisen kollia vastaan, se pilasi jutun. Mies/kolli ja reviirikiista, sillä pisteitä olisi kertynyt.
Arvoasteikolla 1-10
Tästä femiininen 5½
T. Sherlokki (c) 2005
Ensinnäkään en osaa uskottavasti astua miehen housuihin. Toisaalta miehet joiden housuihin ehkä olisin kyennyt astumaan, olisivat tarttuneet pienoiskivääriin reviirikiistassa, josta syystä päädyin naiseen.
Nainen voi taistella henkien taistoa, mies luultavimmin tarttuisi kättäpidempään. Johtuisiko tuo miesten halusta olla voittamattomia :)
"Ensinnäkään en osaa uskottavasti astua miehen housuihin"
Kovasti ainakin yrität? Parin viimeisintä tarinaasi lukeneena.
"Johtuisiko tuo miesten halusta olla voittamattomia :)"
En osaa nähdä noin.
Sulla taitaa olla seurana kaapissa kiihkofeministi? Vai onko se vain katkeruus alkuelämän sattumasta?
Tule rohkeasti ulos, mieheksi kuitenkin synnytään.
T. Sherlokki (c) 2005
Eikö feminismi ole naisasian kannattamista. Naisen puolelle asettumista miestä vastaan? olenko oikeassa/väärässä?
Minä kun en erityisemmin koe tarpeelliseksi seisoa naisten puolella miehiä vastaan. pikemminkin haluan osoittaa naisille kuinka typeriä nämä ovat katsellessaan miehiä ylöspäin ja hyväksyessään näiden polleuden.
Yritinkö astua miesten housuihin? Ehkä, tai ehkä vain ajattelen hiukan maskuliinisesti.
Mikä tekee naisesta naisen ja miehestä miehen? Minä pidän miehistä ja olen nainen, se etten välttämättä ole kana, on mielenkiintoinen lisäväri joka pyrkii esiin teksteistäni, kohdissa kun survon miesten varpaille tanssiessani epävireisen viulun tahtiin.
Mutta feministisyys, sitä en sano kannattavani. Minusta kun jokaisen on ensisijaisesti kannettava vastuu itsestään, oli nainen tai mies.
Tuo "mieheksi kuitenkin synnytään." näyttää surulliselta. Minä olen ihan tyytyväinen ollessani nainen, naisena saan käyttää sekä hametta että housuja ilman lisänimiä. :)
Ei ole asettumista miestä vastaan. Feminismi on tasa-arvon kannattamista. Myös mies voi olla feministi.
ote:
"Feminismi on sosiaalinen teoria ja poliittinen liike, joka kritisoi sukupuolten epätasa-arvoa ja pyrkii tuomaan esille ja edistämään naisten oikeuksia, etuja ja kysymyksiä. Feministisen ideologian perusteesi on, että yhteiskunta on patriarkaalinen ja miehet ovat naisia vahvemmilla nykyisissä valtasuhteissa."
Minusta miehetkin katsovat naisia ylöspäin, asettavat turhalle jalustalle, vähän niin kuin rakastuneet kohteensa.
Väititkö sinä siis että yhteiskuntamme ei ole patriarkaalinen sen vuoksi että rakastuneet miehet nostavat naisensa jalustalle. Absöörd.
Jos samasta työstä maksetaan vähemmän palkkaa naiselle kuin miehelle, niin mikä siihen voi olla syynä? Onko työnantaja varautunut siihen, että nainen kuitenkin tulee raskaaksi eikä kykene enää suorittamaan velvollisuuksiaan työyhteisössä. Ja sitten sillä perusteella viisaasti vähentää hänen vuosiansioistaan mitättömän summan rahaa - ikäänkuin varmuuden vuoksi.
Minusta me elämme täysin matriarkaalisessa yhteiskunnassa jossa mies seisoo jostain syystä pöydällä potkuhousuissa, eikä halua tulla edes karkilla alas.
Piiskaa annan.
On se kyllä outoa, kun mies ei saisi enää olla mies, eikä nainen nainen.
Homoja ja lesboja kaapinedustat täynnä. (En nyt tarkoita ketään kirjoittajista)
Ehkä se kilpailuyhteiskunta sokaisee. Mies/nainen vastakkainasettelu on heikkojen ihmisten pakokeino. Elokuvat pilattu kungfu naisilla. Alku naurun jälkeen asia jo kyllästyttää. Nainen voi olla rohkea/vahva/menestyvä, menettämättä naisellisuuttaan.
Me elämme yhteiskunnassa, jossa ylilihavat/ laiskat/epäsiistit/uusavuttomat ämmät ovat kaljupäisten "ämmien" passattavina. Tosiaan piiskan pitäisi viuhua, tai paremminkin risun.
T. Sherlokki (c) 2005
En ymmärrä mitä ketään kiinnostaa miten kukin seksuaalisuuttaan toteuttaa. Kai jokaisella on oikeus olla se mitä on. Toisten siitä vaivautumatta?
Haluan tunkea lusikkani soppaan.
Ensinnäkin, oma tulkintani feminismistä, siinä määrin kun olen asiaan tutustunut, on se, ettei mitään yhtä feminismiä ole olemassa. On olemassa useita feminismejä, jotka jossain tapauksissa tuntuvat olevan jopa toistensa vastakohtia. Jotkut kannattavat tasa-arvoa, mutta jotkut eivät tunnu oikeasti edes uskovan siihen. Jälkimmäinen on kai sitä 'naisen puolella, miestä vastaan' -feminismiä; halutaan vain saada miehet jotenkin kuriin, kun ei ne mitään ymmärrä, eikä tule koskaan ymmärtämäänkään. Eikä ne varsinkaan voi olla itse feministejä.
Itse en tuollaisesta feminismistä juuri vakuutu. Uskon, että mies voi tajuta sukupuolten välisen tasa-arvon arvon (heh) ja yhteiskuntamme puutteet siinä missä nainenkin, olla jopa feministi. Aika toivottomalta se minusta tuntuisi, jos uskoisin, ettei puolet ihmiskunnasta tule koskaan tajuamaan tasa-arvoa.
Minä uskon (mielestäni) oikeaan tasa-arvoon, siis sellaiseen, joka ei tarkoita ihmisten tasapäistämistä niiden persoonista ja omista valinnoista ja tahdosta riippumatta, vaan sitä, että ihmiset on ensisijaisesti henkilöitä ja persoonia ja vasta toissijaisesti sukupuolensa edustajia.
En muuten tiennytkään, että mieheksi synnytään. Luulin ihmisten syntyvän punaisiksi, rääkyviksi lihapötkylöiksi, joiden toiminta (kakkaaminen, imeminen, nukkuminen) tai seksuaalinen suuntautuminen (polymorfinen perverssiys) ei tunne sukupuolieroja.
No okei, onhan siellä haarojenvälissä vähän eroa alusta asti ja sitten on joku kromosomijuttu kanssa, joka myöhemmin vaikuttaa enemmänkin. Mutta paljon on kyse myös kasvatuksesta ja yhteiskunnan konventioista. Ihminen, joka tiedostaa oman ehdollistumisensa ja altistumisensa traditiolle, on vapaampi tekemään todellisia ja aitoja päätöksiä.
Hmm, mitäs vielä... Niin, seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti on kaksi eri asiaa ja niiden sotkeminen toisiinsa ei anna fiksua vaikutelmaa kestään.
Ja tosiaan, mikä ihme siinä on, ettei ihmiset saa tehdä, mitä haluavat, jos eivät vahingoita ketään toista. Kyllä siinä pakostakin saa ihmisestä sellaisen kuvan, että se on jotenkin hukassa omassa elämässään, jos toisten seksuaalinen käyttäytyminen jaksaa niin rassata.
Sitä mä vaan.
en minä ihan näin syvällisesti pyrkinyt pohtimaan tasa-arvoa. Mutta kiva aina jos kirjoituksen pohjalta keskustelu lähtee rönsyilemään asialinjoja pitkin syvemmälle.
Itse en juuri ole tutkinut feminismiä. Mutta miesten kanssa toimiessa olen kyllä havainnut hyödylliseksi käyttää tippaleipäaivojani päästäkseni päämäärään. Oli kyse sitten uudesta keinusta tai makuuhuoneen remontista.
Kokemukseni mukaan suora pyyntö ei koskaan tehoa putkiaivomieheen yhtä hyvin kuin kierosti esitetty, harhauttaen haettu miehen oman mielen kautta suodatettu halu tehdä jotain. :) Kun antaa miehen itse oivaltaa, lopputulos tyydyttää molempia osapuolia.
Mutta kokemukseni ei todellakaan käsitä koko miessukukuntaa, vaan ainoastaan miehet joiden kanssa olen joutunut toimimaan.
En minä tasa-arvosta ajatellut niinkään väitellä. Tasa-arvo on jotain samaa kuin ajatus sodattomasta mailmasta. En usko sen toteutumiseen ihan pian.
Kuten aiemmin jossain mainitsin, sanoisin että yritän mielummin herätellä naisia pitämään puoliaan, syyttämättä miehiä siitä että ovat miehiä.
Olen herännyt ja valveilla - about 5 h ja keittiö.
Ihr seid?
... siis jotain, mitä et varsinaisesti tilannut. Mutta niin, fiksuna ihmisenä olet varmaan siihen valmistautunut aina, kun laitat hengentuotteitasi nettiin. =)
Tasa-arvossa ja sodattomassa maailmassa on toki yhteistä tuo, etteivät ne varmaan ihan huomenna vielä toteudu. Silti en näe mitään syytä olla toivomatta kumpaakin ja olla pyrkimättä tasa-arvoa ja rauhaa kohti. Pikemminkin koen mielekkään elämän ehdoksi siihen uskomisen, että ihminen pystyy vaikuttamaan todellisuuteensa positiivisesti.
Toki yksilöt ja yksilön vastuu omasta elämästään ovat aina ensisijaiset. Eiväthän mitkään aatteet elä ilman ihmisiä. Se on kaiketi hyvä muistaa niin hyvässä kuin pahassa.
Tämä on hyvä tällaisenaan. Tämä ei kaipaa lisää, ei pitkää tarinaa ympärilleen. Tämä on silkka ajatus.