Miettikää sydämmellänne, onko tosiaan vika aina biovanhemmissa.
Itse biovanhempana olen kokenut todella tuon alla mainitun vääryyden lastensuojelun taholta:
Eli lukekaa ajatuksella:
http://www.valt.helsinki.fi/staff/jproos/holuento.htm
Itse biovanhempana olen kokenut todella tuon alla mainitun vääryyden lastensuojelun taholta:
Eli lukekaa ajatuksella:
http://www.valt.helsinki.fi/staff/jproos/holuento.htm
Vastaukset 10
Vanhimmat
Näkökulmia on monia. Nämä tekstit voi tulkita monella tapaa. Itse sijaisvanhempana en näe tuossa artikkelissa ristiriitaa oman näkemykseni kanssa (tosin en ole ihan joka kohtaan ehtinyt vielä perehtyä, palaan siis asiaan myöhemmin jos ehdin).
Luin nyt etenkin kohtia, jossa käsiteltiin tapaamisoikeuksia. Tottahan tapaamisoikeudet ovat, eikä kukaan sijaisvanhempi niitä rajoita. Jos tapaamisista on haittaa lapselle, silloin niitä rajoitetaan. Tottakai on otettava huomioon sijaishuolto, eli lapsi ei asu vanhempiensa kanssa ja siten ei voi tavata joka päivä vanhempiaan.
Huostaanoton määräaikaisuudesta: sijoitushan usein tehdään "toistaiseksi voimassa olevaksi". Ei voida etukäteen tietää, milloin biovanhemmat ovat kykeneväisiä ottamaan lapsen takaisin ja huolehtimaan hänestä, siksi ei voi etukäteen määrätä, että lapsi palautetaan esim. puolen vuoden päästä. Näistä olisi käytännön esimerkkejä, mutta tästä tulisi liian pitkä kirjoitus jos laittaisin kaiken mitä mieleen tulee.
Sitten tuosta asiasta, että sosiaalityöntekijät ovat "ihan eri maailmasta" kuin biovanhemmat, joilta lapsi huostaanotetaan. Tämä on varmasti totta. Tarkoittaako JP Roos sitten sitä, että sosiaalityöntekijöiden pitäisi olla kuten asiakkaansa: "sosiaalityön asiakkaat ovat useissa tapauksissa juuri näitä yhteiskunnan todellisia vähäosaisia, huonosti koulutettuja, enemmän tai vähemmän avuttomia, kriisien keskellä kärvisteleviä, taloudellisissa hätätilanteissa olevia, joiden sosiaalinen ja henkinen etäisyys korkeasti koulutetusta professionaalista on varmasti vain kasvanut". Mikäänhän ei Suomessa estä myös "heikompiosaisia" kouluttautumaan korkealle, kenties sosiaalityöntekijäksi, ja menemästä naimisiin "itsensä kaltaisten akateemisten miesten kanssa, joilla vain on huomattavasti paremmat tulot".
Nyt en ehdi kauheasti siis kirjoittaa, mutta omasta mielestäni JP Roos kiinnittää huomiota hieman epäolennaiseen. Totta on, että sos. työntekijät elävät eri maailmassa. Siksi tarvittaisiin KOULUTUSTA tai vaikkapa enemmän KÄYTÄNNÖN HARJOITTELUA (tai työskentelyä kokeneen, osaavan työntekijän rinnalla), ennen kuin mennään lastensuojelutyöhön ja tekemään huostaanottopäätöksiä. Kirjoista lukemalla ei voi saada sitä tietotaitoa, jota työ vaatii.
Palaan kai asiaan myöhemmin, nyt en ehdi enempää. Lopuksi vielä kuitenkin: en ehtinyt tarkkaan lukea koko tekstiä, mutta sanoiko JP Roos jossain kohtaa, ettei esim. väkivalta- ja alkoholistiperheistä pitäisi lapsia ottaa huostaan?
siinä taas yksi sijaisvanhempi katsoi asiaa mustavalkoisena, juupa juu...
Perustelisitko väitteesi?
Voisitko myös kertoa omia ajatuksiasi artikkeliin liittyen, eikö linkki laitettu tänne keskustelun herättämiseksi? Vai oliko tarkoitus heti mollata, kun sijaisvanhempi vastaa...
No, linkkiä kommentoineen nimimerkin tuskin kannattaa tälle palstalle jatkaa pohdintojaan... tälle palstalle, joka on sijaisvanhempien palsta.
Sosiaalityöntekijät tuntuvat elävän omassa maailmassaan meidän akateemisesti koulututettujen ja hyväosaistenkin mielestä. Sekin on aika ihme juttu. Kuilu on ilmeisesti liian iso, me ilmeisesti aivan liian rikkaita sossuille ja sossut meihin verrattuna köyhiä. Voisiko tavalliset duunarit sitten tulla sossujen kanssa paremmin toimeen? Vai pitäisikö meille korkeastikoulutetuille olla oma tohtoristason sossu? Minä en usko sitäkään. Minusta sosiaaliviranomaisten ammattikunta on selkeästi sellaista, joka pitäisi käyttää virkansa ulkopuolella, vuoden ajan kerrallaan, aina muutaman vuoden välein katsomassa maailmaa tavallisilla silmillä. Pitkään samaa työtä tehneet sosiaaliviranomaiset ovat vieraantuneet tavallisesta elämästä.
Eipähän olisi sittenkään kannattanut lukea ja vastata... olinpas tyhmä. Unohdetaan asialinja ja jatketaan palstan hengessä. Kiitos kommentistasi.
Ennenkuin aloin kouluttautua sosiaalialalle olin huonosti koulutettu, köyhä, jopa kriisissä ja avuton. Ikävää, että tämä palsta on niin täynnä yleistyksiä puolin ja toisin ja niin myös Roosin kirjoitus. Vaikka sosiaalialalla ja "näissä piireissä" luulisi tiedettävän, että yhdenkin ihmisen elämään kuuluu erilaisia aikoja. On ylämäkeä ja alamäkeä, toisella loivempana, toisella jyrkempänä. Jos jonkun tilanne nyt tällä hetkellä on tämänlainen, se ei ole pysyvä totuus hänestä.
Ai niin en mennyt naimisiin itseni kaltaisen akateemisen miehen kanssa, paremmat tulot kyllä on.
koska elämän tilanteet vaihtelevat.Kyse on siitä,että jos on ollut ongelmia,ja on kaikkensa tehnyt,ja yrittänyt,niin mikään ei riitä.Mielipiteet asiakkaasta eivät muutu,vaan pidetään,että se on totuus.Kotiuttamisesta,tai tapaamisen lisäämisistä ei puhuta,vaikka olosuhteet parantuneet ja tapaamiset sujuneet hyvin ja suunnitelmien mukaan.
Nämä J.P.Roosin kirjoitukset ovat kerrosteoreetikon juttuja eivätkä paljon kosketa käytännön tilanteita. Mikä onkaan parempaa ihmisoikeuspolitiikkaa, kun lapsen etu. Roosin mielestä biologisuus menee lapsen edun edelle ja se on väärin, jos puhutaan lastensuojelusta. Jos taas puhutaan vanhempien suojelusta, niin sitten asia onkin toisin. Kun katsoo aivan romuna olevia lapsia, joiden vanhempia on tekohengitetty
niin kauan, että lapsen kehityskyky on häiriintynyt, voidaan todeta, että huostaanottoprosessia pitäisi nopeuttaa.
Kerropa tarkemmin, mitä tarkoitat sanomallasi "lapsen kehityskyky on häiriintynyt". Minua kiinnostaa katsomasi lapsen ikä, sijoitettaessa ja nyt kun olet huomannut "kehityskyvyn häiriintyneen". Millä tavalla mielestäsi "kehityskyky on häiriintynyt". Miten olet toiminut tai ajattelisit toimivasi että "kehityskyvyn häiriintyminen" jäisi mahdollisimman pieneksi tai "kehityskyky" jopa uusiutuisi.
Tarkotin sitä, että mitä kauemmin huostaanottoa
viivytellään, sitä enemmän lapsen kehityskyky häiriintyy. Se on siis suoraan verrannollinen huostaanoton pitkittymiseen.