murrosiän

As-nuoren murrosiässä selviytyminen riippuu ihmisestä. Jos hän on luonteeltaan ujo, niin hän tulee luultavasti häpeämään erilaisuuttaan ja syrjäytyy. Jos hän on sinut itsensä kanssa, hän tulee selviytymään elämästä paremmin. Kuitenkin Aspergerin oireyhtymä aiheuttaa monia vastoinkäymisiä, siinä on omatunto koetuksella vaikka kuinka yrittäisi tehdä parhaansa. Helposti väsyy kaikkiin elämän varrella tapahtuneisiin ongelmiin. Eihän kukaan halua jatkuvasti epäonnistua?

todellakin tuoda ongelmia. Pahimmassa tapauksessa laukaisee syvän masennuksen. Kannattaa kysellä autismi ja aspergerliitosta..

Tuskin erottuu joukosta, koska nykyäänhän melkein kaikki ipanat ovat narsistisia ja as-lapsihan näyttäisi käyttäytyvän aivan narsistisen lapsen tapaan. Sellainenhan minäkin - nykyinen as-aikuinen - olin, mutta silloin sellainen ei vielä ollut niin tavallista. Minulla oli tosin vain aavistus, että jotenkin poikkean joukosta. Luulisin, että varma tieto helpottaisi oloa, mutta tuskin välttämättä ainakaan hillitsee käytöstä. Meidän 11-vuotiaalla as-pojalla ego vaan kasvaa, ainakin jos sitä käytöksestä arvioi.

Kuulin tapauksesta joka tapahtui noin kymmenen vuotta sitten. Sillon ei kai tiedetty aspergerista vielä mitään. Ihmeteltiin vain tytön toverisuhteista vetäytymistä. sitten kun tuli murrosikään vetäytyi kuulemma vielä täydellisemmin omiin oloihinsa.
Todennäköisesti hän oli asperger. valitettavasti vaan en tiedä miten hän voi nykyään.

Ite sairastuin vakavaan masennukseen. Ajatukset kiusaa jatkuvasti ja on erittäin levotonta. Terapia on välttämätön. Itsetunnosta ei ollut tietoakaan...
Vielä se,että kaikki as:t ei tod. ole narsistisia.
Varsinkaan jos itsetunto on mennyt. Kavereita ei pahemmin ollut,...ainoa asia minkätakia minä pidin yhtä kaveria (vaivalla),johtui siitä,että voisin matkia "tavallista nuorta".... Murrosikä on vaikein.