apua tarvisin

niin menin pojan kanssa perhekerhoon. Siellä sitten yhden äidin kanssa tuli enemmän juteltua ja kun sattumalta pojilla 2 pv ikäeroa, niin kyllähän sitä juttua riitti... Kuukauden verran ku oltiin käyty kerhossa, niin tuli juttua siitä et miten tylsää on itekseen tuol aina talsia katuja ja työnnellä vaunuja. Pojat oli tuolloin puolivuotiaita. No sitten vaihdoimme numeroita että voimme soitella et josko toinenkin olis lähössä kävelylle siihen aikaan ku ite oli lähössä...ja lapsiperheissä rytmit on aika samanlaiset... Ja kaunis ystävyys jatkunut nyt yli 3 vuotta ja jatkuu varmasti pitkälle.

voit pyytää seuraksi kävelylle. :)
Pyytää puhelinnumeron ja soittaa käymään kylässäkin.
Asuuko naapurustossa muita pienten lasten äitejä?
Heidänkin kanssaan voi juttua heittää...
Aloittaa vaikkapa säästä keskustelemeinen :)
Mitenkä sitä muuten tutustuu kehenkään jos ei jompi kumpi aloita lähempää tutustelua.
Ei siinä nolaa itseään jos juttu tuntuu synkkaavan muuten yhteen. :)
Sanot suoraan, että kaipaisi aikuisten seuraa, kun olette vasta muuttaneet tälle seudulle.
Sitten kun aika tuntuu sopivalle, että voisi pyytää seuraksi niinkuin ihan vain aikuisten kesken esim. lenkille tai istumaan iltaa ja rupattelemaan.
Itse en laittaisi pahakseni jos joku pyytää seurakseen kuten sinä tilanteessasi pyytäisit.
Kovin hyökkäävää kuvaa ei kannata antaa itsestään, vaan malttaa antaa toisellekin suun vuoron ja johdatella keskustelua.
Zemppiä ystävien hankintaan!

mulla oli kans sama ongelma tavallaan.. oli kavereita mutta ei äitikavereita. Olin viikot yksin lapsen kans kun mies oli töissä Etelä-Suomessa. Neuvolassa valittelin yksinäisyyttäni ja niin häneltä löytyi 4:N äidin puh. num. jotka olivat myös "yksin" uuden vauvan tai ison lapsen kans eikä heillä ollut juttukaveria. näin minä pirautin yhdelle niistä ja ollaan oltu jo 3v parhaimat kaverit. meidän tytöt on vielä saman ikäisiä. kannattaa kysellä!itse en ole kerhoista ja jumpista saanut kavereita kun heillä on ollut omat "seurapiirit" : (