Sanoisin että on kaksi syytä ylitse muiden:
1. Nykypäivän uskomaton ahneus/materialismi, tuntuu ettei millään muulla ole väliä kuin sillä mitä kukin omistaa. Komeampi auto, asunto, vene jne. kuin muilla = elämän pääasia.
Mammonan haalimiselta ei jää aikaa sellaiseen joutavuuteen kuin ihmissuhteisiin, ainakaan syviin sellaisiin. Ja loppujen lopuksi paskanko merkitystä autoilla jms. sitten lopulta on. Ihmisen elämä on lyhyt.
2. Itsekkyys ja epäystävällisyys ylipäätään (suomalainen perusluonteenpiirre).
Parit esimerkit (tuntuuko tutulta?):
Olet menossa pankkiautomaatille ja vastaan tulee kaveri suunnilleen saman matkan päässä. Luonnollisesti hän ottaa useita juoksuaskelia että ehtii varmasti ennen sinua.
Menet kauppaan ja edelläoleva laskee oven vauhdilla naamallesi.
Tuntematon vastaantulija katsoo sinua sen näköisenä että haluaisi vähintään tappaa sinut.
Öykkäriauton omistaja kiilaa eteesi niin että etupuskurisi irtoaa ellet jarruta. Väläytät valoja ja vastaus on keskisormi.
Aamulla huomaat että autosi vasen kylki on ajettu tuhannen paskaksi parkkialueella. On kai tarpeetonta sanoa että lappua ei ole tuulilasissasi.
Summasummarum: kun itse kukin tällaisia "lähimmäisiä" kuukaudesta ja vuodesta toiseen melkein päivittäin kohtaa niin alkaa niinsanotusti kanssaihmiset VITUTTAMAAN!!
Ihminen yleistää: ne on kaikki paskoja!
Kaipa nyt kuitenkin enemmistö on vielä asiallista sakkia mutta paskiaisten määrä on nousussa. Pistää miettimään tuttavuuden hieromista ventovieraisiin.
Tällaisia ajatuksia minulla 38 ikävuoden kokemuksella, ehkä kuitenkin olen turhan negatiivinen?
1. Nykypäivän uskomaton ahneus/materialismi, tuntuu ettei millään muulla ole väliä kuin sillä mitä kukin omistaa. Komeampi auto, asunto, vene jne. kuin muilla = elämän pääasia.
Mammonan haalimiselta ei jää aikaa sellaiseen joutavuuteen kuin ihmissuhteisiin, ainakaan syviin sellaisiin. Ja loppujen lopuksi paskanko merkitystä autoilla jms. sitten lopulta on. Ihmisen elämä on lyhyt.
2. Itsekkyys ja epäystävällisyys ylipäätään (suomalainen perusluonteenpiirre).
Parit esimerkit (tuntuuko tutulta?):
Olet menossa pankkiautomaatille ja vastaan tulee kaveri suunnilleen saman matkan päässä. Luonnollisesti hän ottaa useita juoksuaskelia että ehtii varmasti ennen sinua.
Menet kauppaan ja edelläoleva laskee oven vauhdilla naamallesi.
Tuntematon vastaantulija katsoo sinua sen näköisenä että haluaisi vähintään tappaa sinut.
Öykkäriauton omistaja kiilaa eteesi niin että etupuskurisi irtoaa ellet jarruta. Väläytät valoja ja vastaus on keskisormi.
Aamulla huomaat että autosi vasen kylki on ajettu tuhannen paskaksi parkkialueella. On kai tarpeetonta sanoa että lappua ei ole tuulilasissasi.
Summasummarum: kun itse kukin tällaisia "lähimmäisiä" kuukaudesta ja vuodesta toiseen melkein päivittäin kohtaa niin alkaa niinsanotusti kanssaihmiset VITUTTAMAAN!!
Ihminen yleistää: ne on kaikki paskoja!
Kaipa nyt kuitenkin enemmistö on vielä asiallista sakkia mutta paskiaisten määrä on nousussa. Pistää miettimään tuttavuuden hieromista ventovieraisiin.
Tällaisia ajatuksia minulla 38 ikävuoden kokemuksella, ehkä kuitenkin olen turhan negatiivinen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lisäisin vielä että niin kauvon ne ystävät on ystäviä kun ne voi sinusta hyötyä, esimerkiksi kakruilla kun on karkkia niin on paljon kavereita tai niin kauvon kuin kaverin mielenterveys on kohdallaan, ja masentunutta ystävää pelätään kuin ruttoa josko se vaikka tarttuisi mutta toi oli varma konsti päästä niistä oman edun tavottelijoista kun kerto että on masentunut.
Taidatte olla vähän pettyneitä?
Jos nyt itseänne ajattelette niin tuskin olette ihmisten kanssa tekemisissä vain hyödyntavoittelutarkoituksissa? Ellei hyödyn tavoittelu ole sitä että on mukava piristää mieltään jakamalla jonkun kanssa arkipäiväisiä asioita, kertomalla ja kuulemalla hauskoja juttuja, niin että oma mieli paranee?
Kahdessa edeltävässä viestissä oli paljon oireiden kuvailua. Ne oireet johtuvat jostakin syystä, mielestäni tämä syy on se, että ihmiset ovat vieraantuneet toisistaan.
Kilpailuyhteiskunta repii ihmiset erilleen. Kaikki kilpailevat keskenään, jopa asioissa joissa ei uskoisi. Ihmiset taistelevat ystävistä ja rakkaudesta. Elämästä tulee sellainen minä vs. muu maailma - asetelma, joka johtaa siihen, ettei ihmiset pääse aitoon kosketukseen toistensa kanssa.
Loppujen lopuksi kaikki ihmiset ovat yhtä, kaikki olemme ihan samanlaisia: rakkaudenkipeitä, hyväksynnän tarpeessa, epävarmoja, heikkoja. Se, että suhtautuu kaikkiin ihmisiin itsen kanssa samanlaisina, auttaa kohtaamaan toiset ihmiset aidosti.
Kyllä, sellaisia ihmisiä on, jotka ajattelevat toisten olevan olemassa vain oman hyötynsä tavoittelua varten. Niitä on ollut aina, ihmisiä jotka ottavat mutta eivät anna mitään. Mutta on myös ihmisiä, jotka arvostavat aitoa ystävyyttä, monet sananlaskut kertovat kuinka hyvä ystävä on kultaa arvokkaampi. Jokainen voi olla tälläinen erittäin arvokas ystävä jos haluaa!
Nykyajan kilpailuyhteskunta tuntuisi soveltuvan erinomaisen huonosti -juuri suomeen... kylien maatalousyhteiskunnasta on vasta vähän aikaa sitten suurimmilta osin kaupungistittu ja ei oikein ole vahvaa identiteettiä, ihmiset on monesti siellä aika irrallisia, ainakin minusta jotenkin vaikuttaa siltä ja perheen/suvun merkitys on aivan toista kuin vaikkapa jossain Etelä-euroopassa...mulle tulee ainakin ihan myönteinen mielikuva kun ajattelen vaikka sieltä jotain vanhaa pikkukaupunkia...paljon ihmisiä, työnteön osittaista "tehottomuutta" eli ei niin kiirus töissä/turhautuneisuus työttömyyteen,..jne, eli tahtoo sanoa että ihmiset ikäänkuin luonnostaan viettävät aikaa keskenään...toki, onhan ongelmansa joka paikassa, vaikka tuskin yksinäisyys tosiaan kärkipäässä...