Ihmettelen...

Sai mummin kihla- ja vihkisormuksen perinnöksi. olivat olleet halvimmat mahdolliset aikoinaan, ohuet keltakultaiset rinkulat. Hyvin kestivät koko 57 avioliittovuoden (ja 5 vuoden lesleyden ajan) ja liittokin oli kuulemma hyvä. Ei se taida olla niistä sormuksista kiinni. Minusta taas olisi tyhmää pistää tonni (50% meidän talouden kuukauden tuloista) koruun, jonka tehtävä on symbolinen. Sormushan ei kihlausta tee. Mutta kukin tyylillään, jos on rahaa niin saahan sitä käyttää. Tuo iänikuinen lässytys halpiskihlojen huonoudesta (teinikihlat, eihän sen tarttekaan kestää jne...) alkaa vain ottaa pannuun. Ja ei kai se liitto siihen lopu, vaikka sormus kuluisikin?

Lue Kosiminen ja kihlat palstalla vieti "Halpiskihlat".

Ihmettele kuule ihan rauhassa jos se todellakin ihmetyttää sinua niin suuresti.
On se ihmeellistä miten paljon ihmisiä ihmetyttää muiden kihlasormukset!

Kaikilla ei ole varaa laittaa 1000 euroa tai enemmän kihlasormukseen ja jos häätkin on lyhyen ajan kuluttua niin sitten vielä toista tai enemmän vihkisormukseen. En tiedä onko aiemmin tehty parempia halpoja sormuksia, mutta kultaiset sileät "tavallisen näköiset" sormukset (kihla ja vihki) on kestänyt vanhemmillani n. 33 vuotta. Vielä on tietysti varmaan kestettävää, mutta toistaiseksi niissä ei ole mitään vikaa. Ja vähentääkö hieno muotoilu kulumista...?

Kukin ostaa sellaisen sormuksen mistä tykkää ja mihin on varaa. Tärkeämpi kuitenkin, että se avioliitto kestää sen loppuelämän.

Stellalla on PMS-aika tai muuten vain piikki varpaan kynnen alla, kun pitää nyt ihan väkisin provottaa. Mä en ainakaan 1000 euroa olisi halunnut pistää sormukseeni, vaikka rahasta ja sen riittävyydestä ei ollut todellakaan kyse. Kyllä varoissaan oleva ihminenkin voi pitää jotakin ostosta kalliina varallisuudestaan huolimatta. Meillä siis näin: kumpikaan meistä ei ollut koskaan pitänyt sormuksia ennen kihlautumistamme ja molemmilla oli pienet ennakkoluulot, et totutaanko edes pitämään niitä. Olisi ollut täysin idioottia ostaa jotakin massiivista ja kallista yms, kun kaikkein parhaimmalta, laajan kokeilukierroksen(sekä hinnaltaan että tyyliltään) jälkeen, tottumattoman käteen tuntui perussormukset. Hinnaltaan valintamme ei ollut kallein vaihtoehto, muttei halvinkaan. Tyyli ja sen sopivuus minulle ja kihlatulleni oli kaikkein tärkein asia. Tyytyväisiä olemme molemmat edelleenkin niin sormukseen kuin kumppaniinkin. =)

Ihmettelen suuresti että katsot pelkästään hintaa sormusta ostaessa??? Meille tulee sormus josta pidin. Ei kaikki halua kauheaa timanttia sormeensa. Itse halusin sormuksen joka on käytännöllinen ja helppo pitää. Hinta oli edullinen mutta se ei vaikuttanut päätökseeni.

Just joo... Saat ihmetellä ihan rauhassa. Mitä tähän nyt osaisi kommentoida... Onnea vaan sullekin! Sormushan se taas joillekin on ilmeisesti henki ja elämä...!

Kalevalan kihlasormuksia saa suht edullisesti, n.150e. kappale, tosi nättejä ja laadukkaita....

Ei ne sormukset välttämättä vain kulu pois, vaikka halvat olisivatkin. Eiköhän tuo ollut vähän liioittelua. Ja jos sitä pelkäät, niin hakkaa ihoosi tatuointi, ei varmasti kulu pois ennen maatumista.

Mistä siis nyt on kyse? Siitä hinnasta vai että mikään halpa ei ole sinun mielestä hyvännäköinen vai ei kestä kauaa?

Mitä jos halvalla saisikin hyvän? Kävisikö se sitten? Vai onko se hinta tärkein? Ja sulhon tietysti pitää maksaa sormukset? Nainen rakastaa vaikka ei sijoittaisi mieheen euroakaan vai mitä?

Ai niin joo, sulle merkitsee vain sormus. Katsos kun joillekin se aviomies on tärkein, ei se rinkula sormessa. Pinnallinen ja kanamainen ämmä!

Toivottavasti mies tajuaa lähtee tuosta suhteesta ja äkkiä!=)

Sä taidatkin juosta vaan rahan perässä ja naimisiinkin meet varmaan vaan sen takia. Mulle ainakin rakkaus merkitsee liitossa enemmän. Sillä tavalla saa kestävän ja ikuisen liiton! Rahalla ei saa rakkautta... Usko pois!!!

Johan oli.. Meilla on perati hopeiset kihlasormukset, jotka maksoivat 48€/ kpl Kalevala korulla. Suomalaiset, kun ei olla suttu Suomessa. Muutaman kuukauden paasta kun mennaan naimisiin, vaihdetaan ne kultaisiin samanlaisiin joiden hinta on 200€/ kpl. Mitenkohan tama sinusta tekee jonkinlaista eroa minun ja sinun valille??? Sehan on nyt kuitenkin vain sormus.. Ainakin minulle, sinusta en tieda, on mies tarkeampi.

Jaa.. Minun kihlani maksoi vanhassa rahassa muutaman satasen, enkä ole hetkeäkään harmitellut sen "halpuutta" - kalliimpaa en todellakaan halunnut.

Mietin vain, hiukan ihmeissäni, että mihinhän rahasummiin olet mahtanut elämäsi aikana tottua, kun NOIN kallista kihlasormusta itsellesi haaveilet..?

Sillä kun toisaalla luin erään morsiamen saavan 2000 euron arvoisen vihkisormuksen, en ymmärtänyt sitäkään - MIKSI YHTEEN KORUUN PITÄÄ SATSATA NIIN PALJON RAHAA?

Itse siis menen vihille Kalevala-sormuksessa, eikä sekään ole sieltä kalliista päästä :-)

Kihlauduimme viime kesänä kultaseni kanssa. Annoimme siis toisillemme lupauksen, että olemme menossa naimisiin. Se on se kihlaus, ei sormukset. Mies kuitenkin halusi perinteitä kunnioittaen meille rinkulat sormeen ja taidettiin reilu satanen maksaa kahdesta sormuksesta.

Minulla on viimeisen vuoden aikana mennyt noin 1100 euroa ruokaan ja päivittäistavaroihin (saippua, terveyssiteet jne.). Mieluummin otin "halpissormuksen" ja olen edelleen hengissä, kuin että olisin heittänyt tonnin sormukseen ja kuukahtanut nälkään... sitä paitsi haluamani sormus ei maksanut sen enempää, ei varmaan olisi löytynyt mieleistäni (ohut, kultainen, sileä) tonnilla?