Okei eli tästä saattaa tulla pitkä ja sekava juttu, mutta olisin todella onnellinen, jos joku jaksaisi lukea ja auttaa. Tilanne syö meitä pahasti.
Tilanne on tämä:
Asumme aviomieheni kanssa opiskelijoille tarkoitetussa kerrostalossa,asunnossa vain n.42m2, vuokra on n. 420e. (Hintaan kuuluu sähkö, vesi, kiinteä netti ja olemme ottaneet autopaikan ja saunavuoron.) Olemme asuneet tässä jo kolme vuotta ja kaipaamme jo kyllä isompaan asuntoon.
Okei, eli aika edullinen tämä asunto on, opiskelijoille kun on tehty.
Opinnot meillä loppuu molemmilla viimeistään ensi keväänä. Tästä joudutaan kuitenkin siis viimeistään silloin lähtemään.
Nyt kaveripariskunta muuttaa pois asunnosta, johon ihastuin heti kun sen aikanaan näin. He suosittelivat meitä vuoranantajalle seuraaviksi vuoralaisiksi (kysyivät tietysti ensin meidän mielipidettä), koska olemme haaveilleet tästä asunnosta pois muutosta ja isommasta asunnosta jo jonkin aikaa.
Vuokraaja on yksityinen pariskunta. Kaverini ovat asuneet asunnossa jo kaksi vuotta, eikä mitään ongelmia ole tullu, ovat viihtyneet hyvin jne.
Neliöitä asunnossa on 57 ja vuokra n.430e. Hintaan kuuluu autopaikka, kellarikopit, lämmitys ja vesi. Netti otettaisiin erikseen ja sähkö myös erikseen maksettuna.
Käytiin asuntoa katsomassa ja molemmat tykättiin paljon ja vuokrasopimus vuokranantajan kanssa on allekirjoituksia ja takuuvuokraa vaille tehty.
Ongelma on tässä:
Anoppini ja appiukkoni ovat erittäin vahvasti sitä mieltä, että yksityistä henkilöä ei missään nimessä kannata lähteä rahoittamaan (siis tässä tapauksessa vuokranantajaa, koska hän on yksityinen).
Väittävät, että vuokranantaja voi potkaista meidät asunnosta pihalle koska vain (esim. jos vuokra myöhästyy viikon-->ei ole meille koskaan tapahtunut, mutta kuitenkin).
Ja kun vielä tuntevat tämän vuokranantajan, niin vastustavat vielä enemmän (heillä on periaate, joka kuuluu: älä rikastuta yksityistä, jota periaatetta meillä ei ole, mutta kuulemma pitäisi olla). Ovat kertoneet meille kauhutarinoita siitä, kuinka joudutaan kodittomaksi, ym.ym. jos tehdään jotain väärin.
Mieheni on aivan onneton tilanteen takia, koska aina ollaan oltu hyvissä väleissä hänen vanhempiensa kanssa, mutta nyt kyllä loukkaantuvat verisesti ja väittävät meidän tekevän elämämme suurimman virheen, jos muutamme kyseiseen asuntoon. Väittävät myös, että tästä kaupungista saa edullisempiakin asuntoja ja että meillä kannattaa muuttaa tästä opiskelijaasunnosta pois vasta kun on pakko. (itse taas emme halua pakkomuuttotilanteeseen, jossa kaupungin tarjoama "ihan-mikä-tahansa-asunto" on pakko ottaa, kun muuta ei ole tarjolla)
Olen aivan ulalla tämän asian kanssa. Molemmat voidaan huonosti asian takia (voi tuntua jonkun mielestä naurettavalta vatvoa tämmöistä asiaa, mutta jos itse olisit samassa tilanteessa tietäisit, että on helvetin vaikeaa).
Ei haluttaisi loukata appivanhempia eikä haluttaisi tehdä emämokaa, jos he ovatkin oikeassa vuokraajasta jne.
Osaako kukaan neuvoa mitä voitaisiin tehdä, kuinka saataisiin tämä asia ratkaistua?
Tietysti loppukädessä päätös on meidän oma, mutta tällä hetkellä muidenkin mielipiteet olisivat enemmän kuin tervetulleita. Mitä sinä tekisit? Olemme vatvoneet asiaa niin kauan, että se vie yöunetkin jo meiltä molemmilta.
Vuokratakuu uudesta asunnosta on luvattu maksaa 23.6, joten siihen mennessä pitäisi päättää ja näyttää siltä, ettei tästä tule mitään...
Jos asia kaipaa joiltain kohdin lisäyksiä, voit toki kysyä. Itse olen niin sekavassa tilassa tällä hetkellä, että ehkä en jotain tärkeätä huomannut kirjoittakaan.
Kiitos paljon jo etukäteen ja anteeksi tämä vuodatus, jos joku ei sitä kestä.
VAIN asiallisia vastauksia kiitos!
Tilanne on tämä:
Asumme aviomieheni kanssa opiskelijoille tarkoitetussa kerrostalossa,asunnossa vain n.42m2, vuokra on n. 420e. (Hintaan kuuluu sähkö, vesi, kiinteä netti ja olemme ottaneet autopaikan ja saunavuoron.) Olemme asuneet tässä jo kolme vuotta ja kaipaamme jo kyllä isompaan asuntoon.
Okei, eli aika edullinen tämä asunto on, opiskelijoille kun on tehty.
Opinnot meillä loppuu molemmilla viimeistään ensi keväänä. Tästä joudutaan kuitenkin siis viimeistään silloin lähtemään.
Nyt kaveripariskunta muuttaa pois asunnosta, johon ihastuin heti kun sen aikanaan näin. He suosittelivat meitä vuoranantajalle seuraaviksi vuoralaisiksi (kysyivät tietysti ensin meidän mielipidettä), koska olemme haaveilleet tästä asunnosta pois muutosta ja isommasta asunnosta jo jonkin aikaa.
Vuokraaja on yksityinen pariskunta. Kaverini ovat asuneet asunnossa jo kaksi vuotta, eikä mitään ongelmia ole tullu, ovat viihtyneet hyvin jne.
Neliöitä asunnossa on 57 ja vuokra n.430e. Hintaan kuuluu autopaikka, kellarikopit, lämmitys ja vesi. Netti otettaisiin erikseen ja sähkö myös erikseen maksettuna.
Käytiin asuntoa katsomassa ja molemmat tykättiin paljon ja vuokrasopimus vuokranantajan kanssa on allekirjoituksia ja takuuvuokraa vaille tehty.
Ongelma on tässä:
Anoppini ja appiukkoni ovat erittäin vahvasti sitä mieltä, että yksityistä henkilöä ei missään nimessä kannata lähteä rahoittamaan (siis tässä tapauksessa vuokranantajaa, koska hän on yksityinen).
Väittävät, että vuokranantaja voi potkaista meidät asunnosta pihalle koska vain (esim. jos vuokra myöhästyy viikon-->ei ole meille koskaan tapahtunut, mutta kuitenkin).
Ja kun vielä tuntevat tämän vuokranantajan, niin vastustavat vielä enemmän (heillä on periaate, joka kuuluu: älä rikastuta yksityistä, jota periaatetta meillä ei ole, mutta kuulemma pitäisi olla). Ovat kertoneet meille kauhutarinoita siitä, kuinka joudutaan kodittomaksi, ym.ym. jos tehdään jotain väärin.
Mieheni on aivan onneton tilanteen takia, koska aina ollaan oltu hyvissä väleissä hänen vanhempiensa kanssa, mutta nyt kyllä loukkaantuvat verisesti ja väittävät meidän tekevän elämämme suurimman virheen, jos muutamme kyseiseen asuntoon. Väittävät myös, että tästä kaupungista saa edullisempiakin asuntoja ja että meillä kannattaa muuttaa tästä opiskelijaasunnosta pois vasta kun on pakko. (itse taas emme halua pakkomuuttotilanteeseen, jossa kaupungin tarjoama "ihan-mikä-tahansa-asunto" on pakko ottaa, kun muuta ei ole tarjolla)
Olen aivan ulalla tämän asian kanssa. Molemmat voidaan huonosti asian takia (voi tuntua jonkun mielestä naurettavalta vatvoa tämmöistä asiaa, mutta jos itse olisit samassa tilanteessa tietäisit, että on helvetin vaikeaa).
Ei haluttaisi loukata appivanhempia eikä haluttaisi tehdä emämokaa, jos he ovatkin oikeassa vuokraajasta jne.
Osaako kukaan neuvoa mitä voitaisiin tehdä, kuinka saataisiin tämä asia ratkaistua?
Tietysti loppukädessä päätös on meidän oma, mutta tällä hetkellä muidenkin mielipiteet olisivat enemmän kuin tervetulleita. Mitä sinä tekisit? Olemme vatvoneet asiaa niin kauan, että se vie yöunetkin jo meiltä molemmilta.
Vuokratakuu uudesta asunnosta on luvattu maksaa 23.6, joten siihen mennessä pitäisi päättää ja näyttää siltä, ettei tästä tule mitään...
Jos asia kaipaa joiltain kohdin lisäyksiä, voit toki kysyä. Itse olen niin sekavassa tilassa tällä hetkellä, että ehkä en jotain tärkeätä huomannut kirjoittakaan.
Kiitos paljon jo etukäteen ja anteeksi tämä vuodatus, jos joku ei sitä kestä.
VAIN asiallisia vastauksia kiitos!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hei!
Kuullostaa vähän hankalalta tilanne, lähinnä siis noitten ihmissuhteiden kannalta..
Itse olen opiskelija ja aina ollut vuokralla yksityisellä ja kaikki on pelannut todella mallikkaasti, ei ikinä mitään ongelmia. Kerran on ollut vuokranmaksu myöhässä, josta ilmoitin vuokrananatajalle ja pahoittelin tilannetta, eikä se häntä sitten haitannut, vaan ymmärsi tilanteen. Mutta, meitä on niin moneen junaan. Mitä itse mietitte vuokranantajasta? Kai kirjasitte vuokrasopimukseen jonkin kohtuullisen irtisanomisajan? Oliko edellisillä vuokralaisilla mitään ongelmia vuokrantajan kanssa?
Näkökulmaa, ettei kannata elättää yksityistä ihmistä on jotain mitä en todellakaan ymmärrä. Mitä pahaa siinä on?! Henkilökohtaisesti "elätän" paljon mieluummin yksityistä ihmistä kuin yhteisöä kuten kaupunkia/kuntaa/tms, mutta loppujen lopuksi sillä nyt ei luulisi niin paljoa olevan väliä, vaan pääasiahan on, että TE saatte asunnon, jonka haluatte ja jossa ilmeisesti viihtyisitte!
Teinä minä kyllä muuttaisin, jos se asunto on juuri se jollaisen haluatte. En todellakaan haluaisi olla siinä tilanteessa, jonka mainitsit, että valmistuttua on PAKKO löytää joku uusi asunto, oli se sitten millainen tahansa. Ymmärrän toki, että ette halua joutua huonoihin väleihin appivanhempiesi kanssa, mutta onhan tuo nyt jo vähän paksua, että yrittävät elää elämäänne. Eiväthän he mihinkään muuta! Oletteko tuoneet omat mielipiteenne asiasta esiin heidän kanssa keskustellessaan?
Luulisi heidän ymmärtävän, että jos ette muuta nyt heidän mielensä mukaan voisi olettaa, että välinne huonontuvat joka tapauksessa koska varmaankin tunnette, että unelma-asunto jäi saamatta heidän takiaan. Jos muutatte, niin eiköhän he siitä ajan kanssa rauhoitu? Ikävää, kun vanhemmat eivät osaa olla puuttumatta kaikkeen! Mutta ehkä se johtuu vaann välittämisestä, joka vaan menee ihan liian pitkälle...
Toivottavasti pääsette ratkaisuun!
aika sentään. Jos te sen kämpän haluatte, niin miksette vuokraa. Jos nämä kommunistiappivanhemmat eivät sitä hyväksy ja teidän ratkaisustanne suuttuvat, niin siitä vaan.
Suomessa on olemassa huoneenvuokralaki, joten kukaan vuokranantaja ei voi käyttäytyä mitenkään mielivaltaisesti, tai jos käyttäytyy niin sitten on mentävä raastupaan, ja se on kai nyt sentään harvinaisempaa. Jos ei ongelmia ole ollut edellistenkään asujien kanssa niin miksi niitä tulisi teidänkään kanssa, jos siististi asutte. Jos annatte appivanhempienne päättää elämästänne jo tässä vaiheessa, niin odottakaas vaan kun saatte lapsia ja alatte saada kasvatusneuvoja. Sitten te vasta suossa ootte.Onnea ja menestystä itsenäisille päätöksille.
Ei tosissaan kannata tällasessa asiassa ajatella suuttuuko sukulaiset vai ei! Jokainen tekee omat ratkaisunsa elämässään. Kerran kun teette mieliksi niin aina saa olla niiaamassa johonkin suuntaan. Kyllä aikuisilla ihmisillä pitää olla omaa päätäntävaltaa oman elämänsä suhteen. Ja ei se viha kauaa kestä, tai jos kestää niin onko suurta haittaa?!
Itse muutin yksityiselle pienten lasteni kanssa 2v.sitten.
Omistaja asuu eri kaupungissa.
2kk.sitten sain ilmoituksen että he myyvät tämän asunnon,joten minulla on puoli vuotta aikaa hakea uusi asunto.
Vuokrasuhteen piti olla pitkä-aikainen koska lapseni aloittavat nyt syksyllä koulun,ettei tarvitsisi koulu vaihtaa saman tien.
No,nyt kävi tuuri sain Pirkanmaan YH-Rakkennuttajilta 3h keittiö,joten saame "oman asunnon"
kahden viikon kuluttua.
Nyt on harmittavaa se että lasteni täytyy jättää kaikki kaverinsa ja muutta melkein toiselle puolelle kaupunkia.
Onneksi eivät ehtineet aloittaa koulun käyntiä.
Siinä on aina riskinsä kun yksityiseltä vuokraat,heillähän on oikeus myydä omaisuuttaan.
Ja koska minulla ei ole mahdollisuutta otta suurta pankkilainaa ja ostaa tämä joudun muuttamaan.
Kannattaa miettiä tarkkaan ennenkuin menee yksityiselle vuokralle itse sain sen kokea...
T:_muuttaja
Ensin haluan kiittää kovasti kaikkia vastaajia. Ihanaa, että ihmiset viitsivät auttaa toisiaan, kiitos!
Eli semmoinen asia, jonka haluan lisätä on, että appivanhemmat ovat taloudellisesti tukeneet meitä aika paljon (opiskelijoita kun ollaan) ja sen vuoksi tuntevat nyt "omien" rahojensa menevän yksityiselle vuokranantajalle, jos tähän kyseiseen asuntoon muutamme. Ja heidän periaatehan sotii vahvasti tätä ajatusta vastaan (eli ei yksityiselle).
Se siinä kai on se suurin ongelma heidän mielestään.
Mutta me emme kuitenkaan koskaan ole heitä pakottaneet esim. ostamaan meille mitään, vaan olemme sen olettaneet olevan hyvää hyvyyttä ja auttamisen halua. Joten miksi nyt olisimmekin yhtäkkiä velvollisia tekemään niinkuin he haluavat vain sen takia, että he ovat meitä taloudelisesti tukeneet?
Jos olisimme pakottaneet ostamaan sitä, tätä ja vielä tuotakin ymmärtäisin paremmin, mutta nyt tuntuu kuitenkin, että he yrittävät liikaa tunkeutua meidän elämään ja nimenomaan omiin päätöksiimme.
Edelleen VAIN asiallisia kommentteja kiitos!
P.s. Vastauksia muutamiin esille tulleisiin kysymyksiin (hmmm hmmm:lle):
1. Itse pidimme vuokranantajaa ihan hyvänä tyyppinä ja niin on kertonut myös kaveripariskunta, joka asunnosta on nyt pois muuttamassa.
2. Jep, irtisanomisaika on sen kuukauden verran, kuten se normaalisti on.
3. Edellisillä vuokraajilla ei ole ollut mitään ongelmia vuokranantajan kanssa.
Eiköhän tuosta tullut esille sun oma mielipiteesi.. ainakin mä olin ymmärtävinäni, että et halua tehdä niinkuin appivanhempasi sanovat, vaan kuten itse tahdotte. Mikä mun mielestä on ihan oikein, varsinkin kun ei tuon "vakavammasta" asiasta ole kyse. Kun taustat asunnon suhteen on kunnossa, niin kysehän on vain periaatteesta, ja sehän on heidän, ei teidän.
Eivätköhän he siitä aikanaan lepy, mikäli muuttaa päätätte, ja jos eivät niin sehän on sitten heidän murheensa, eikö :) Tai olkaa ottamatta taloudellista tukea heiltä enää vastaan, niin heillä ei pitäisi olla enää nokan koputtamista asiaan.
Oletteko kuinka tarkkaan esittäneet syynne muuttohaluihinne? Entä mitä olette suunnitelleet jatkossa tekevänne? etsiä luultavasti töitä kun valmistutte, ja elättää itsenne kokonaan? Asua vuokrakämpässä hamaan tappiin asti/ostaa oman kämpän/jotain muuta? Ehkä appivanhemmat rauhoittuvat, jos tuosta tilanteesta ei ole tulossa pysyvää vaan on vain väliaikaista?
Kyllä ollaan muuttohalut kerrottu, mutta tuntuu silti vähän turhalta vakuutella ihmisiä, jotka ovat niin vahvasti omissa periaatteissaan kiinni.
Kyllä aiomme elättää itse itsemme ja toivottavasti saamme töitä, kun valmistumme. Työtilanne vaikuttaa ainakin nyt hyvältä molemmille;)
Ehdottomasti hankitaan oma talo/asunto, kun varat siihen riittävät. Eikä todellakaan aiota asua vuokra-asunnossa "hamaan tappiin asti", kuten sanoit:D
ainakin lohduttaa. Tulevaisuudessa elämässänne tämä "valtava murhe" on aika pieni. Tulee isompia ongelmia ja ristiriitaisuuksia ja silloin voitte vain muistella tätä ja kuinka helppoa elämä oli silloin kun ongelmien taso oli tämä.
onkohan appiporukalla mielessään että voivat ostamalla vaikuttaa teidän elämään?
jos ette saa vuokrata asuntoa mistä tai keltä haluatte niin paljon ongelmia on vielä tulossa jos alatte heidän filosofiansa mukaan toimia. seuraavaksi on työpaikka ja perhe ja... ehkä olisi hyvä viheltää peli poikki heti alkuun ja selittää miksi haluatte asunnon ja otatte sen vaikka se ei heitä miellytä ja että olette siitä pahoillanne jos pahoitatte heidän mielensä. viljelen vanhoja sanontoja koska ne usein ovat aika oikeassa ja se joka syyttä suuttuu se lahjatta leppyy!!
aika harva vuokra-asunto on kunnan joka ilmeisesti olisi sopiva isäntä? monet asunnot ovat firmojen, eläkelaitosten, yhteisöjen. järjestöjen yms omistamia tai ainakin osuus taloista. eli tavallaan yksityisiä tahoja?
kateus ja kauna on sitten asioita joille motiivina ette voi mitään eli jos heillä toisen vaurastuminen motiivina niin.. ja jos asiassa jotain henkilökohtaista kun henkilön kerran tuntevat niin vielä hankalampaa.. tämä kuitenkin on teidän elämäänne ja teidän on vedettävä raja mihin asti heillä on lupa puuttua valintoihinne!
pakkomuutto ensi keväänä voi olla karu kokemus kun niitä muuttajia on muitakin. olisiko mahdollista vielä katsoa pari samantasoista kohdetta vuokrineen jotka ilmeisesti korkeammat ja todistaa tämän asunnon edullisuus??
pahoja tilanteita...
Vuokranantaja ei voi potkia ulos perusteettomasti ja hänen puoleltaan vuokrasuhteen irtisanomisaika on 3 kk jos olette asuneet asunnossa alle vuoden ja 6 kk, jos olette asuneet yli vuoden. (Poikkeuksena häätö, jolloin irtisanomisaika on 1 kk, mutta tuskimpa te häätöä itsellenne hommaatte). Suomessa on mielestäni aika hyvä lainsäädäntö vuokralaisen eduksi näissä asioissa. Lain mukainen irtisanomisaika vuokralaisen puolelta on kuukausi, vuokranantaja ei saa vaatia pidempää irtisanomisaikaa. Näistä löytyy tietoa mm. kuluttajaviraston nettisivuilta.
Yksityisellä asumisessa on se huono puoli, että kämppä voi kyllä "mennä alta", jos asunnon omistaja aikoo esim. myydä asunnon. Mutta siis nuo ylläolevat irtisanomisajat ovat olemassa ja oikeus voi antaa vuokralaiselle lisää asumisaikaa, jos tulisi sellainen tilanne, että uuden asunnon löytäminen osoittaituisi vaikeaksi tms. Taivasalle tässä maassa tuskin jää, jos ei onnistu ryssimään todella pahasti asioita.
Olen avoni kanssa nyt sellaisessa tilanteessa, että vuokrakämppä on myynnissä, mutta muuttaisimme tästä joka tapauksessa, koska tarvitsemme isomman asunnon. Tämä on toinen kerta, kun asumme yksityisellä vuokranantajalla ja mitään valittamista ei kyllä ole. Yksityisen kanssa on helpompi sopia esim. jos tulee tilanne, että pystyy maksamaa vuokran hieman sovittua myöhemmin tms.
Tosi halpa vuokra teillä kyllä 57 neliön asunnossa, tietenkin riippuuhan asia paikkakunnastakin, missä asutte. Olen samaa mieltä muiden vastanneiden kanssa, että älkää ruvetko appivanhempien pillin mukaan missään nimessä tanssimaan!
Kiitos paljon kuluttajaviraston sivujen maininnasta, löytyy tosi paljon arvokasta tietoa!
Ja jep, asunto on tosi edullinen, mutta onhan tämä aika pieni kaupunkikin:)
Näillä näkymin ollaan tosiaan muuttamassa kyseiseen asuntoon, ei löydy edullisempaa ja parempaa kaupungin vuokra-asunnoistakaan.
ja voin ihan rehellisesti kertoa, että tällä hetkellä on vuokralaisten markkinat. Eli jos tulisikin sellainen tilanne, että yksityinen vuokranantaja möisi asunnon ja joutuisitte muuttamaan asunnosta pois, saisitte varmasti suht helposti ja nopeasti uuden vuokra-asunnon. Näin on marjat...
siis anopista ja apesta. Ei kuitenkaan kokonaan, vaan näytätte, että olette jo kypsiä nuoria aikuisia ja että pysytte päätöksessänne ja muutatte uuteen kotiinne. Tilanteenne on aika sama kuin meillä. Useassa asiassa anoppini yrittää ohjailla ja hyvin kärkkäästikkin sanoo mitä meidän pitäisi minkäkin asian kanssa tehdä. Alusta asti olemme itse asiamme hoitaneet ja päättäneet.Anoppi on aikansa ollut puhelakossa ja soittamatta n.viikon ja sitten käytös muuttunut " normaaliksi".Myös hän on välillä ostellut meille tavaroita pyytämättä, mutta itse hän on halunnut. Rohkeutta teille. Kaverini muutti äsken pois yksityiseltä, eikä pahaa sanaa tullut vuokranantajastaan.