Pieni ote:
"Suomalaisuus on siis siinä, että suomen kieli meissä antaa meidän olla vähemmän henkilöitä kuin mitä sanokaamme ruotsin kieli antaa ruotsalaisen olla."
http://www.netn.fi/198/netn_198_pylkko.html
Hieno kirjoitus, suosittelen lukemaan. Avaa uusia/vanhoja näkökulmia Nuuskun ja OM:n ja Valin runous- kieli- ja oleiluvääntöihin.
Saa Flaming Red Finnikin lukea, vaikka Pohjalaasena onkin svetisistinyt ja yksilöpersoonallistunut siinä määrin, että soomenkeeles turhanaikainen oleilu ei istu enää pirtaan. :P
"Suomalaisuus on siis siinä, että suomen kieli meissä antaa meidän olla vähemmän henkilöitä kuin mitä sanokaamme ruotsin kieli antaa ruotsalaisen olla."
http://www.netn.fi/198/netn_198_pylkko.html
Hieno kirjoitus, suosittelen lukemaan. Avaa uusia/vanhoja näkökulmia Nuuskun ja OM:n ja Valin runous- kieli- ja oleiluvääntöihin.
Saa Flaming Red Finnikin lukea, vaikka Pohjalaasena onkin svetisistinyt ja yksilöpersoonallistunut siinä määrin, että soomenkeeles turhanaikainen oleilu ei istu enää pirtaan. :P
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kielemmekö katoavaa kansanperinnettä? Jaa-a.
Mutta tulipa tuossa mieleeni ohimennen että jokaisella ihmisellä on aivan oma kielensä. Luulemme puhuvamme samaa kieltä, mutta emme puhu. Vain jos opimme tulkitsemaan toisen ihmisen puhumaa kieltä aivan kuten vieraita kieliä käännetään, saamme ehkä jonkinlaisen näkemyksen siitä mitä hän puhuu. Mutta emme täydellistä. Pitäisi olla se toinen ihminen tietääkseen mitä pirua hän oikein horisee.
>>>Kielemmekö katoavaa kansanperinnettä? Jaa-a.> Mutta tulipa tuossa mieleeni ohimennen että jokaisella ihmisellä on aivan oma kielensä. Luulemme puhuvamme samaa kieltä, mutta emme puhu. Vain jos opimme tulkitsemaan toisen ihmisen puhumaa kieltä aivan kuten vieraita kieliä käännetään, saamme ehkä jonkinlaisen näkemyksen siitä mitä hän puhuu. Mutta emme täydellistä. Pitäisi olla se toinen ihminen tietääkseen mitä pirua hän oikein horisee.
>Taas tätä jokotaita.
Tämä osoittaa että ymmärsit sanomani omalla tavallasi, et siten kuin minä sanomani koen.
Minulle keskenään puhuvat ihmiset voisivat olla kuin saaria jorpakossa, joiden välillä risteilee aaltoja. Nämä aallot eivät kuitenkaan kovinkaan usein pääse alkuperäisessä hahmossaan saarelta toiselle, koska kaikenlaista häiriötekijää osuu matkan varrelle. Esim. karikoita, haineviä, laivoja, pomppivia kaloja, merihirviöitä...
>>> Tämä osoittaa että ymmärsit sanomani omalla tavallasi, et siten kuin minä sanomani koen. > Minulle keskenään puhuvat ihmiset voisivat olla kuin saaria jorpakossa, joiden välillä risteilee aaltoja. Nämä aallot eivät kuitenkaan kovinkaan usein pääse alkuperäisessä hahmossaan saarelta toiselle, koska kaikenlaista häiriötekijää osuu matkan varrelle. Esim. karikoita, haineviä, laivoja, pomppivia kaloja, merihirviöitä...
Luin. Mutta harvemmin kommentoin mitään suoraan, varsinkaan jos en välttämättä katso olevani siihen kykeneväinen. Tuli kuitenkin assosiaatio (ninkus aina).
>saariakin yhdistää mannerlaatta ja tuli sen alla...
Siksipä juuri valitsinkin saaret. Arvelin että siitä olisi helpompi edetä ajatukseen että on myös jotain yhteistä - pinnan alla! Tosin itselleni useimmiten yhteisyydestä puhuminen on teoreettista lässynläätä, kosken kovin usein koe yhteisyys-kokemuksia. Paitsi tietysti jos heivataan ihmiset laidan yli ja puhutaan kaikista eläväisistä olennoista.
Tottakai kuulun lajiimme ja itseasiassa nautin suunnattomasti Homo sapiens sapiensina olemisesta, mutta en vain koe sellaista "kolahtamista" muiden ihmisten kanssa kovin usein. Tämän vuoksi tuli on todellakin pinnan alla, ja syvällä siellä.
Mutta on silti. Kaippa se on pääasia.
>Mutta yrittäkäämme mennä ongelman alkuun. Onko se siinä, että tahdomme tarkastella kokemustamme sisäisen (privaatin) ja ulkoisen (julkisen) vastakohdan avulla? Pääsemme tuskin eroon tästä vastakohdasta vain ikäänkuin ulkoistamalla, objektivisoimalla tai julkistamalla sisäistä, kunnes näyttää siltä, että sisäinen on tyhjennetty ulkoiseen. Tämä tie johtaa näennäisratkaisuun, koska kokemus osoittaa, että heti kun yksityisen ja julkisen rajaa on siirretty piirun verran sisäiseen päin, löydämme yhä uutta yksityisyyttä, joka odottaa valloittamista.
...toki tuntuu tutulta. Olenhan yrittänyt tehdä itsestäni kohteen jota tarkastella siinä missä muitakin. Usein tosin käy vain niin, että minulle tulee muista ihmisistä sellainen tunne että olisi "epäkohteliasta" tutkia heitä, saati alkaa kuulustella heitä. Oletankin että siinä samalla kun lässyttelen itseäni ulos itsestäni, he voivat halutessan tehdä samoin, eli ammentaa ulos itsestään. Mutta useimmiten niin ei käy. Ja minä vain ihmettelen omalta osaltani, että mikseivät ne toiset kertoneet itsestään. Onko heillä jokin valtava tarve pimittää itsensä, salata itsensä, pidättää itsensä itsellään?
Ehkäpä moni muu sitten on huomannut että itseään ei saa tyhjiin vaikka puhuisi suunsa halki. Tai että itse on liian mitätön lähde syntyjen syvien pohdiskeluun, tai välineenä käytettäväksi. En tiedä, enkä ymmärrä.