Esitelmistä

Juu, pienryhmissä esiinnytään. Ja lohdun sanaksi voin sanoa, että itse kärsin aika kovasta jännittämisestä opiskelijana, mutta päädyin kuitenkin luennoimaaan sadoille ihmisille työkseni ilman suurempia ongelmia.

Kysymykseesi olisi helpompi vastata, jos olisit sanonut, minkätyyppistä alaa haluaisit opiskella. Näin saman alan ihminen voisi antaa tarkemman vastauksen.

Itse olen opiskellut yliopistossa kieliä. En ole joutunut pitämään esitelmää kovin suurelle ryhmälle. Kieliaineissa on usein pieniä harjoitusryhmiä, joten ajatus siitä, että esitelmiä pidettäisi jossain isossa salissa, on minulle hyvin vieras. Tyypillinen ryhmäkoko on helposti alle 20. Ja pakko sanoa vielä, että kyllä ikä tekee tehtävänsä, eli jännitys vähenee iän myötä.

Se että miten paljon joutuu esiintymään riippuu varmasti tiedekunnasta.

Itse opiskelen oikeustieteitä ja kärsin aluksi pahasta, nyt lievemmästä esintyymispelosta. Ainakin oikeustieteellisessä joutuu esiintymään suht. paljon. Moniin luentosarjoihin liittyy pakollinen lyhyt (5-15 min) esitelmä tai ryhmätyö, joka esitellään ryhmässä. Ainakin omaa tilannettani helpotti se, että ryhmätöissä ei tarvinnut seistä luokan edessä yksin.

Myöhemmässä vaiheessa mukaan tulevat seminaarityöt ja niiden esitteleminen. Tuolloin on jo vaikeampaa; on yksin ja myös sisällön tulisi olla asiaa eikä pelkkää löpinää. Itselläni oli aluksi vaikeuksia kun en jännityksen vuoksi kyennyt selittämään asioita niin selkeästi kuin olisin halunnut.

Yleisön koko on riippunut ihan siitä, miten paljon ko luennolla tai seminaarissa on osallistujia. Joskus on sali täynnä, joskusv vain muutama ihminen.

Oma pelkoni on häipymässä koska olen joutunut esiintymään melko paljon ja olen kokenut suuriakin onnistumisia. Uskon, että ainoa tapa päästä jännittämisestä on yksinkertaisesti esiintyä lisää: ensin pienelle ja tutulle porukalle, vähitellen isommalle. Pienikin onnistumisen elämys antaa rutkasti itsevarmuutta.