Kertokaa te jotka otte synnyttäneet satakunnan keskussairaalassa, et millanen paikka se on synnyttää.
Saako haluamansa puudutukset asiallisessa ajassa vai onko tyyli enempikin et "koit vaan kestää kun sen tekemisenkin kestit".
Onko henkilökunta hyvää vai jotain sijaisia joilla ei mitään tajua asioista.
Kertokaa omista kokemuksistanne hyvistä ja huonoista.
Kiitos ja
Terveisin: uudeksi äidiksi muutaman viikon kuluttua
toivon mukaan pääsevä.
Saako haluamansa puudutukset asiallisessa ajassa vai onko tyyli enempikin et "koit vaan kestää kun sen tekemisenkin kestit".
Onko henkilökunta hyvää vai jotain sijaisia joilla ei mitään tajua asioista.
Kertokaa omista kokemuksistanne hyvistä ja huonoista.
Kiitos ja
Terveisin: uudeksi äidiksi muutaman viikon kuluttua
toivon mukaan pääsevä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
siellä on ihan positiivinen. Kätilöt mukavia ja hoitajat ammattitaitoisia.
ei ne kuuntele, ei niitä edes kiinnosta sun juttus ja varsinkin jos lapsi ei ole eka niin heidän mielestään pärjäät silloin hyvin yksinkin.
en halua pelotella, mutta lapsemme kuoli synnytykseen, jäi pahasti jumiin. Äitienpäivänä sattui toinen vastaava tapaus ja kun juttelin siskoni kanssa niin hän kertoi ystävättärensä synnytyksen menneen siihen asti hyvin kunnes lapsi jäi jumiin, mutta onnistuttiin hätäsektiolla saamaan elävien kirjoihin (mahdolliset haitat selviävät myöhemmin). Hoitohenkilökunta oli mielestäni ystävällistä, mutta joukkoon mahtui kyllä todella "persoonallistakin porukkaa". Synnytyssalissa olimme mieheni kanssa lähes koko ajan kahdestaan, olimmehan uudesti synnyttäneitä. Puudutusta sain huutaa tovin (noin 40 minuuttia ja sekin tuli kuulemma nopeasti...). Voimia ja onnea synnytykselle. En tosiaan halua luoda liian synkkää kuvaa, mutta ole varovainen ja vaadi sektiota jos tuntuu siltä, että et jaksa ponnistaa..
Olen neljästä lapsestani kolme synnyttänyt Satakunnan keskussairaalassa. Kokemukset ovat suurimmaksi osin täysin positiivisia. Ensimmäiseen synnytykseeni osui tällainen "vanhan koulukunnan kätilö", silloinen aoh, nykyisin eläkkeellä, ollut jo vuosia. Hänen ammattitaidostaan minulla ei ole valittamista, mutta kohtelu oli hänen osaltaan aika kylmää. Mutta kuten sanottu, häntä ei ole Porissa enää näkynyt viimeiseen n. 7 vuoteen.
Puudutteista en ikävä kyllä osaa sanoa paljoakaan. Ensimmäisessä pyysin puudutetta siinä vaiheessa kun kohdunsuu oli 8 cm auki, ymmärrettävistä syistä sitä ei enää silloin luvattu. Toisen kohdalla en ehtinyt pyytämään, synnytys oli erittäin nopea, hyvä kun synnytyspöydälle ehdin ;) Kolmannessa kyllä kivunlievitystä tarjottiin, mutta kieltäydyin. Kahden nopean synnytyksen jälkeen luulin että kolmaskin olisi ollut nopea.
Henkilökunta oli mielestäni asiallista, ja apua sain silloin kun sitä tarvitsin, varsinkin ensimmäisen lapsen kohdalla. Ihan ymmärrettävää, ettei toisen ja kolmannen kohdalla oltu koko aikaa avun tarvetta utelemassa, kai sitä henkilökunnalla järkevämpääkin tekemistä oli? Ja kolmannen lapsen joutuessa keskolaan sain hyvin opastusta mm. lypsämisessä.
HEI !
Täällä on aiemmin ollut paljonkin kirjoittelua/keskustelua Porin synnäristä ja vähemmän mukavaa luettavaakin.Itse olen kerran synnyttänyt Porissa kolme vuotta sitten ja silloin vannoin ettei ikinä enää uudestaan. Tosin nyt olen 23 viikolla raskaana ja Poriin taas menossa synnyttämään.Eka synytys kesti 16h ja avautumisvaihe yms meni ok. Pääsin kylpyyn, sain hyvän aterian,minua kohdeltiin erittäin hyvin ponnistusvaiheeseen saakka. Sain myös epiduraalin ja se auttoi paljon tosin järkytyksekseni kätilö ilmoitti ponnistamisen alkaessa että sopivasti epiduraalipuudute loppui ja aloin ponnista"kylmiltäni". Ei siinä ehtinyt miettiä enä puudutteita vaan ponnistin,ponnistin,ponnistin,ponnistin...kätilö ei päästäyt minua muuhun kuin makuuasentoon vedoten epiduraalipiuhoihin. Jalkani nostettiin LIIAN KORKEALLA oleviin jalkatukiin kuin gynegologillakin mutta nyt jalkatuet olivat mahani yläpuolella niin etten saanut ponnistusvoimaa mitenkään. Onneksi mieheni nosti minua selästä istuma-asentoon niin alkoi tapahtua.Supistuksiatuli ja tuli yhä tiheämmin ja ponnistin sen minkä ehdin.Seinä tuntui olevan vastassa eikä lasta alkanut tulla ulos 1h25 min. ponnistamisen jälkeen.Voimani olivat loppu ja supistuksia vain tuli lisää ja lisää, huusin apua ja vasta sitten kätilö (jonka piti olla ollut 10 vuotta alalla, siirtynyt Raumalta Poriin kun Raumalla synnäri lopetettiin)heräsi ja juoksi hakemaan apua. Huusin kuin eläin, kipu oli sietämätöntä, olin hädintuskin tajuissani.Mieheni piti minua kiinni etten olisi itse yrittänyt repiä lasta ulos kätilöä ja muita auttajia odotellessa. Huone pelmahti täyteen lääkäreitä, kätilöitä jne. Sisääni tungettiin imukuppi ja luulin helpotuksen olevan tulossa. Ponnistin ja mossahdus kuului vaan ei, supistukset vain jatkuivat ja yltyivät minun ulvoessa...se oli jotain mitä en koskaan unohda,kauhu jäi.Harjoittelva lääkäri oli epäonnistunut ja kokeneempi lääkäri survoi uudelleen imukupin sisääni ja komensi ponnistamaan ja samassa lapsi oli ulkona, kivut loppuivat kuin seinään.Siinä itkin ja makasin puolitajuttomassa tilassa...lapsi annettiin rinnaleni.Istukka yms. tulivat minusta ulos niin etten enää edes huomannut, kuulin vain läkärn/kätilön sanovan. Kaunis lapsi ja teve. Minua alettiin omella ja kipu oli vieläkin sietämättömempää kuin synnytyksessä.Puudutteet eivät auttaneet. Jalat tärisivät kuin olisin juossut satoja kilometrejä henkeni edestä. Lääkäri ompeli minua varmasti tunnin. Sain toisen asteen repeämät. Hemoglobiinini laski 89 ja ilmeisesti sain verta lisää. No... mutta asian taas. Eli ennenkuin minut kotiutettiin kysyin mikä meni vikaan ponnistusvaiheessa vai oliko vika lantiossani vai mitä. Minun lantioni kuvattiin ennen kotiutusta ja sieltä voitiin todeta että lantioni oli alimmasta synnytyskanavan kohdasta vain 9cm ja se pitäisi olla 10 cm että normaalipäinen lapsi mahtuu syntymään ongelmitta.Lapseni pää oli 35cm eli sitä se johtui että en saanut ponnistamalla lata ulos. Kävin pitkän tien saadakseni synnytyskertomukseni koska lääkärit tappelivat keskenään ja pelkäsivätettä teen ilmooituksen potilasasiamiehelle. Tyhmä olin kun niin en tehnyt. Silloin vain ei heti ollut voimia ja tietoa ehdä ilmoitusta. Nyt olen tosiaan uudelleen raskaana ja minut on huomioitu aivan eri tavalla tulevaa synnytystäni ajatellen.En ole yhtään innostunut ajatuksesta että JOUDUN keisarinleikkaukseen mutta mikäli lapsi pysyy masussani laskettuun aikaan saakka on edessä suunniteltu keisarinleikkaus. Pelottaa pirusti ja olen sen äitiyspolilla sanonutkin. Toista kertaa en uskalla riskeerata lapsen terveyden ja hengen uhalla vaan teen niinkuin lapselle on parasta. Tosin lääkärit ovat sitä mieltä että keisarinleikkaus ei koskaan ole hyväksi lapselle vaan alatie synnytys valmistaa lasta paremmin elämään. Varmasti niin onkin mutta en suostu ottamaan riskiä sitä enää toista kertaa että lapseni voi joutua kärsimän koska tiedetään synnytyskanavan olevan ahdas.
Eli pitkää tarinaa, mutta olen saanut hyvää kohtelua Porissa ja minua on kuultu kunhan olen ollut asiallinen, tiennyt mitä sanon ja toivon(haluan), olen tehnyt etukäteen toivelistan synnytyksestä jonka saa neuvolasta niin mahdollisimman tarkaksi toiveistani ( käy www.huvitutti.net - sivuilla siellä on esimerkkilista synnytystoiveista), keskustellut useamman lääkärin kanssa synnytyksestä, en ole ehdottomasti leikkauksen haluava niin minuun on suhtauduttu myönteisesti ja leikkausta ei ole evätty, puudutteet sain edelliskerrala erittäin nopeasti tosin ponnistusvaiheen kivunlievittämättömyys ihmetyttää edelleen. Kätilö ei hoitanut jälkikäteen synnytyksen kulun kertausta ja selvitystä juuri ollenkaan vaan kävi vain katsomassa. Itse en tajunnut silloin edes mitään kysellä koska olin vielä niin heikkona ja pökerryksissä synnytyksestä ja siitä että onkohan alapääni edes tallela sen repimisen jälkeen ja kun hain synnytyskertomustani ei hän ollut paikalla tai ei päästetty paikalle koska ponnistusvaihe meni ihan käteen hänen työnsä osuudelta.
Silti vaikka mitä kaikkea tapahtuikin olen nyt saanut itseni kasaan ja hieman lisää luottamusta että Porissa hoidetaan hyvin synnytyksiä KUNHAN ITSE OSAA AJOISSA PYYTÄÄ, EI OLE SYNNYTTÄMÄSSÄ YÖLLÄ TAI VIIKONLOPPUNA KOSKA SILLOIN EPIDURAALIN SAAMINEN VOI KESTÄÄ KOHTUUTTOMAN KAUAN,JA TIETÄÄ MILLAISET ON OMAN LANTION MITAT JA VAAVIN KOKOARVIO ON TEHTY.Em. asiat kun huomioi on POri oikein hyvä paikka synnyttää ja luulen että viime talvisen synnytys kirjoittelun vuoksi Satakunnan kansan mielipidesivuilla on Porissa jouduttu muutosten eteen ja skarppaamaan toimintaa.
Tsemiä vaan synnytykseen ja luota että kaikki menee hyvin. Pidän peukkuja. Synnytys on yhtä arvaamaton tapahtuma joka kerralla vaikka sitä kuinka suunnitetaisiin joten onnea aina tarvitaan.
Potilasasiamiehelle voi tehdä tutkintapyynnön viiden vuoden kuluessa tapahtuneesta, joten sinulla on vielä aikaa selvittää mitä oikein tapahtui. Voit ajatella, että väliäkö tällä enää on, mutta muista, että jotain muuta tapahtuman selvittely voi auttaa
Missä tällainen kokoarvio tehdään? Ja miksei itsellesi sitä tehty? Itse kysyin samaa neuvolassa ja minulle vastattiin ettei sitä tehdä kuin silloin kun on "syytä olettaa" että vauva ei mahdu kunnolla syntymään.
Kyllä kokoarvio tehtiin Raumalla (nuori naislääkäri) mutta kun lapsi jumittui HARTIOISTA! eli kokenut lääkäri olisi ehkä mitannut ne kanssa, eikä pelkästään PÄÄTÄ!
..kun näitä lueskeli, varsinkin viimeisintä stooria.
Mutta tottahan se on, et jokainen synnytys on omanlaisensa.
On vaan alkanut pelottaa kun kuulee missä paineessa nykyisin sairaaloissakin työskennellään ja henkilökuntaa vähennetään jatkuvasti.
Hoitotakuita vaan laitetaan lisäämään henkilökuntien stressiä.
Ihmekös se on jos epiduraaliakin saa odotella pitkiä aikoja kun sairaalan ainoa anestesialääkäri on jossain aivan muualla kädet täynnä töitä.
Kiitos vastauksistanne ja hyvää kesää kaikille!
Onnea vaan sulle sitä meinaan tarvit kun poriin joudut, omaa tarinaani en halua kertoa koska en halua pelotella.. Tsemppiä ja toivottavasti saat terveen ja elävän vauvan tuotua kotiin!!!
Hei! Jos oma tarinasi on ns. "ei onnellisen lopun omaava" niin kerro ihmeessä, oma olosi helpottuu ja uskon vakaasti, että kaikki ymmärtävät etteivät synnytykset ole samanlaisia. Itse olen kertonut tarinani tällä palstalla aikaisemmin otsikolla "Lapsi kuoli Porissa" enkä kokenut pelottelevani ketään, sain vain positiivista palautetta, että jaon muiden kanssa kokemani surun. Jos haluat niin hae kirjoitus esille ja vastaa minulle henk. koht. luen / olen tukenasi ihan varmasti!
itse sain suloisen tytön 19.6 ja synnytys ei ihan mennyt niin kuin suunnittelin.kätilö oli mukava ja lääkärikin osasivat kyllä asiansa jne...mutta porissa ei päivystä öisin kuin 1 nukutus lääkäri joka minun tuurilla oli koko ajan mukana "elvytyksessä"ja jäin ilman puudutus aineita.onneksi synnytys oli silti lyhyt eikä kestänyt kauaa n.8 tuntia ja suurimmat kivut alkoivat vasta kello 4 kun kalvot puhkaistiin ja 8.02 tyttö putkahti maailmaan ponnistus vaihe kesti 10 minuuttia,muuten positiivinen kokemus ja kyllä tuo pikku-neiti vei kivutkin mennessään...
Minä sain myös 19.6. suloisen pikku prinsessan Porissa. Menin sairaalaan vähän jälkeen 22 ja kätilö ilmoitti kohdunsuun olevan 6 cm auki. Minulla oli aivan ihana kätilö ja hän esitti minulle vaihtoehtoja mitä voitaisiin puudutuksista antaa. Minä kieltäydyin vielä ottamasta mitään. Eipä kulunut kauaa kun kätilö katsoi uudestaan ja sanoi kohdunsuun olevan 9 cm auki. Kalvot puhkaistiin ja synnytys käynnistyikin melkein samantien. Niinpä jäi puudutukset ottamatta. Vauveli syntyi klo 1.20. Ja ikinä en enää meinaa synnyttää luomuna. Vaikka ponnistusvaihe ei kestänytkään kun 15 min. Se oli elämäni kauhein vartti. Äkkiä se kauhu kuitenkin muuttui elämäni onnellisimmaksi hetkeksi, kun pieni nyytti oli kainalossa. Repesin jonkin verran. Olihan tyttökin yli neljäkilonen. Nyt aikaa kulunut 3 viikkoa ja pystyn nyt melko hyvin jo istumaan. Sairaalassa ei ollut toivoakaan että olisin istunut. Kadehdin niitä äitejä jotka tulivat syömään ja istuivat pöydän vieressä. Mutta onneksi kaikki on nyt ohi ja mielikin on muuttunut sen verran että voisin mennä sinne uudestaankin.
Kiitos vielä kaikille vastanneille! Oma pikkuiseni syntyi pari viikkoa sitten ja kaikki meni paremmin kuin olisin ikinä kuvitellut.
Henkilökunta oli ihanaa synnärillä ja osastolla, kiitokset heille.
Kyllä Porissa voi synnyttää rauhallisin mielin.
( mulla aikaisempia kokemuksia kahdestakin eri sairaalasta muualla Suomessa, ja Pori oli paras! )