Sain diagnoosin selkäreumasta joku kuukausi sitten. Selkäoireita on ollut myöhäis murrosiästä saakka, joskin ne on laitettu aina noidannuolen tms. piikkiin. Nivelturvotuksia ei ole ollut, mutta si-nivelseutu on joskus vihlovan kipeä. Lääkityksenä minulla on vain tulehduskipulääkkeet tarvittaessa. Lastakin aion yrittää pian. Silti tulevaisuus huolettaa: miten jaksaa raskauden, miten lapsen hoidon, työssäkäynnin jne.
Pystyn jopa lenkillä juoksemaan, yöni nukun hyvin, joskus jäykkyyttä tuntuu ylös noustessa. Pahimpina kertoina ( n. 5 elämäni aikana) selkä on ollut niin kipeä, ettei ole sängystä ylös päässyt ja kävely on ollut vaikeaa.
Mitkä ne on ne parhaat keinot pitää itsensä kunnossa?
Kertokaa kokemuksianne sairautenne kanssa. Välillä on hetkiä, jolloin v..aa koko reuma sana. En ole luovuttaja tyyppiä ja haluan elää täysillä ja normaalisti. En halua jäädä rooliani sängynpohjalle ruikuttamaan.
Pystyn jopa lenkillä juoksemaan, yöni nukun hyvin, joskus jäykkyyttä tuntuu ylös noustessa. Pahimpina kertoina ( n. 5 elämäni aikana) selkä on ollut niin kipeä, ettei ole sängystä ylös päässyt ja kävely on ollut vaikeaa.
Mitkä ne on ne parhaat keinot pitää itsensä kunnossa?
Kertokaa kokemuksianne sairautenne kanssa. Välillä on hetkiä, jolloin v..aa koko reuma sana. En ole luovuttaja tyyppiä ja haluan elää täysillä ja normaalisti. En halua jäädä rooliani sängynpohjalle ruikuttamaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ja samaa ikäluokkaa olen sinun kanssa. Halusin vastata kirjoitukseesi lähinnä noiden tulevaisuuteen liittyvien ajatustesi perusteella.
Minulla oli myöskin selkäoireita ehtinyt olla melkein kymmenen vuotta, kunnes sitten puolisoni patistelemana suostuin menemään lääkäriin. Luulin aina, että minulla on harvinaisen sitkeä ja äkäinen issias.
Minullakin samoja piirteitä oireilussa pahimpina aikoina kuin sinulla: käveleminen vaikeaa/mahdotonta, aamujäykkyyttä. Lisäksi yökipua, hengitysvaikeuksia, lihasjäykkyyksiä, jne. jne. Syön nyt metotreksaattia ja tarvittaessa kipuun kovempia rohtoja.
Raskausaika oli vaikea: olin aika kipeä, nukkuminen vaati melkoista järjestelyä ja tauti tuntui vain yltyvän raskauden myötä. Lopputulos oli kuitenkin kaiken se vaivan arvoista ;) Vauvan hoitaminen yöheräilemisineen, nostelemisineen ja imettämisineen oli välillä hankalaa, kun olin niin jäykkä yöaikaan, selkä ei tahtonut kestää pitkiä syöttösessioita ja rattaiden roudailu ja ulkoilu muutenkin kipujen vuoksi välillä tosi hankalaa. Tosin tämänlaatuisena selkäsairaana olisin kyllä saanut kaupungilta perhetyöntekijän, jos olisin älynnyt pyytää.
Töissäkäynnin suhteen selkärankareuman ei välttämättä tarvitse tarkoittaa mitään muutosta. Tämä riippuu tietysti siitä, minkälaista työtä teet. Minulla taitaa olla alan vaihto edessä, mutta se sopii suunnitelmiini muutenkin. Keskustele sinua hoitavan reumatologin kanssa työhön liittyvistä mietteistäsi.
Mielestäni on ihan oikea asenne pyrkiä aktiivisesti 'taistelemaan'. Kannattaa kuitenkin muistaa, että sinulla on myös lupa olla sairas. Aina ei tarvitse jaksaa hymyillä kaikille ja vakuutella kaiken olevan hyvin, jos siltä ei tunnu. Sopeutuminen vie oman aikansa ja sitä prosessia ei voi nopeuttaa. Tulee varmaankin vain kohdata kaikki ajatukset ja käydä ne läpi sitä mukaa, kun niitä tulee. Aivan kuten olet jo tehnytkin pohtiessasi raskauden mahdollisuutta ja sitä, kuinka jaksat työssäsi. Toivottavasti sinulla on läheisiä, jotka osaavat kuunnella ja tukea sinua tähän elämänmuutokseen sopeutumisessa.
Aurinkoista kesän jatkoa, voimia ja itsen kuuntelemisen taitoa sinulle :)
Hei!
Kuin luin tuota tekstiäsi, tuli ihan sellainen olo, kuin minä olisin sen kirjoittanut =)
Mulla on kans joskus sellainen olo, että en haluaisi edes kuulla sanaa reuma, oikein yököttää...sillai kun on vielä "nuori reilu 30v" niin tuntuu kurjalta, että on saanut vaivoikseen tällaisen riesan!
No mutta...mielestäni kuitenkin elän suht normaalia elämää, lapset olen saanut hoidettua, työssä olen käynyt ja niin edelleen. Kieltämättä kaikkeen tekemiseeni mietin sen vaikutusta selkääni...että kyllä se takaraivoon on painunut! Pitäisi olla joku joka minua patistaisi liikkumaan ja jumppaamaan säännöllisesti, se on kuitenkin paljon itsestä kiinni millaisessa kunnossa aikoo elämänsä viettää.
Vielä olen tulehduskipulääkkeillä selvinnyt, mutta kaipa sekin päivä koittaa kun reumalääkitys on aloitettava...
Toivotan sinulle myös mukavaa kesää...elä vaan täysillä ja niin normaalia elämää kuin suinkin. Älä turhaan mieti huomista, kyllä asiat voisivat olla huonomminkin!
Terkkuja...
Selkäni oli aamulla, jäykkä jäykkyyttä kesti noin
neljästä, viiteen minuuttiin. Kvelyni oli hiljaista töpöttelyä. Kysyisinkin onko kertomani
oireeni, viite selkäreumaan.
Selkä kipeytyi 15-vuotiaana, lääkärin kautta fysioterapeutille, seur. päivänä fysiatrille, harrastukset loppu, kun selkäsairaus iski. Alkuun väärä diagnoosi, älysin itse hakea lisätutkimuksiin, joista selvisi vaikeammanlaatuinen, parantumaton vamma. Nyt 17-vuotiaana kärsin lähes päivittäisistä alaselkäkivuista, sekä ajoittaisista yläselän jäykkyyksistä. Vamma rajoittaa elämää, koska ylöspääseminen välillä hankalaa ja tottakai kipu vaikeuttaa elämää. Täytyy toivoa, ettei mitään uutta ole ilmennyt, koska alaselkä on ollut niin kipeä viimeiset kaksi viikkoa. Pelottaa mennä lääkäriin, kun ei tiedä mitä sieltä vielä voi löytyä :/