On hassua lukea täällä keskustelu palstalla juttuja jotka kertovat meistä vl:listä ja meidän uskosta yms. Monet jutut ovat semmoisia joita en itse niin koe,esimerkiksi että meillä olisi kauheat säännöt mitä saadaan tehä ja mitä ei, tai kun joskus on puhuttu että jos joku perheestä kieltää uskon ni sit sitä katotaa jotenki erilailla, tietysti se riippuu paljon perheestä mutta meidän perheissä ja tuttavillani joilla on lapset kieltänyt uskon ei niihin suhtautuminen ole mitenkään muuttunut, sama ihminen se on riippumatta onko se uskomassa vai ei. Minulle uskovaiset ja epäuskoiset ovat aivan yhtä saman arvoisia, mulla on niin uskovaisia kun ei uskovaisiakin hyviä ystäviä, ei se usko ihmistä paremmaksi tee.
Tässä multa vähän mielipidettä, joskus oikeen ihmettyttää ku lukee noita juttuja, tulee semmonen et "onko tommosiaki uskovaisia" tai sillai, toivottavasti ymmärsitte ja kommentti on tervetullutta. :)
Tässä multa vähän mielipidettä, joskus oikeen ihmettyttää ku lukee noita juttuja, tulee semmonen et "onko tommosiaki uskovaisia" tai sillai, toivottavasti ymmärsitte ja kommentti on tervetullutta. :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sinulla on tervettä juttua. Tuollaista olenkin kaivannut noiden kovien mielipiteiden kirjoittajien jutuista on tullut ikävä mieli,
Kiitos.
.Ymmärrän, ettet itse koe läheskään niinkuin jotkut kirjoittavat. Ihmiset kokevat, näkevät ja käsittelevät asioita eri tavalla. Uskonto ja etenkin juuri vl-oppi on omiaan herättämään ulkopuolisissa tunteita, eikä pelkästään positiivisia, ja siksi monikin kirjoittaja provosoi kysymyksillä ja kertomuksilla.
Sitten oma ryhmänsä on sen hoitokokousajan eläneet ja kokeneet, joihin itsekin lukeudun. Valitettavasti täytyy todeta niiden kokemusten jättäneen lähtemättömästi merkin monenkin ihmisen mieleen. Se on ihan ymmärrettävää. Ja näillä palstoilla keskustelu on noiden asioiden työstämistä, ja hyvä niin.
Aivan asiattomiakin kirjoituksia on, mutta luulen, että suurin osa lukijoista jättävät ne täysin vaille huomiota. Aina mahtuu maailmaan ilkeitä ihmisiä.
Toivottavasti jaksat jatkossakin osallistua näihin keskusteluihin. Kirjoitustapasi on mukavan kiihkotonta ja asiallista.
Odotettavissa olevista kolhuista huolimatta, yleensäkin elämässä, on rakentavaa käydä keskustelua asioista. Kukaan meistä ei ole niin täydellinen, etteikö näkemystenvaihto kasvattaisi.
Uskotko itsekin omat satusi? Jo sekin kesrtoo paljon sinusta, että puhut uskon kieltämisestä kun pitäisi puhua yhteisöstänne lähtemisestä.
Usko on usko.
Pelastavalla uskolla tarkoitetaan
sellaista uskoa joka EPÄILEMÄTTÄ omistaa Kristuksen lahjavanhurskauden ilman omia toitä taikka omia ansioita.
Eri niomisten yhdistyksien jäsenyydet ja heidän isäinsä säädökset joilla pidetään yllä identiteettiä, ovat sitten oma lukunsa. Niillä ei välttämättä ole aina edes yhteyttä pelastavaan uskoon.
Yhteisönne SRK on vain yksi omaa vanhurskautta ahkerasti rakentava laitos muiden joukossa. Tämä on totuus. Seurakuntamme jossa on sanan ja Pyhät Sakramentit, on evankelisluterilainen kirkko.
Minä tiedän toki sen, ettei SRK kuulu kirkkoon muutoin, kun nimellisesti. Opillisesti he ovat niin pahoin harhateillä Raamatun ja Lutherin opetuksista.
Ei ole siis mitään uskon kieltämistä lähteä vanhoillislestadiolaisuudesta. On tietenkin todella paha asia jos joku kieltää samalla uskonsa Kristukseen.
Eikä se sinänsä mikään ihme ole, vaikka näin kävisikin, kyllähän tuo liike antaa todella kieroutuneen kuvan syntisiä rakastavasta Kristuksesta.
Uskomattoman kieron. Aivan kuin Jeesus olisi samalla kertaa sekä Mooses että fariseus.
Mitä pidit satuna?
Siinä oli vain oma mielipiteeni.
Ja jos nyt pahastuit niin siitä että sanoin uskon kieltäneet, ovathan he kieltäneet sen uskon mihin ennen uskoivat, sen mihin me vl:t uskomme.