mitä mun pitäis tehä oon ruma, läski ja lyhyt oon 156cm ja painoo jopa 49kg mun elämällä ei ole mitään tarkotusta oon täällä ja pilaan koko maailman!! mä itken joka päivä samase mitä teen itken kuitenkin aina kun mikä tahansa menee pieleen ja hermostun tosihelposti si meen aina lähellä olevalle hautausmaalle ja itken... mut mitä järkee mun olis elää ei kukaan voi koskaan rakastuu tavalliseen läskiin joka ei osaa tehä mitään!!
mun elämä on niin tylsää ja masentavaa saan hirveitä paineita kun syön jotain mis on yhtään kaloria tai sokeria!! hermostun kun multa kieltää jotain tai en osaa jotain sit hakkaan päätä seinään tai revin hiuksia itteltäni. tai sitten yritän rauhottaa itteeni keunuttaen itteeni sängyn reunalla mun koira sylissä!! auttakaa tai tuun hullux!! ennen mul oli hirveesti tulevaisuuden suunnitelmii et lähen lukioon ja vaihto-oppilaax ja sit must tulis näyttelijä! mut nyt ne kaikki on karsiutunu! ei must voi koskaa tulla mitään!! mä oon vaa nii paska!!! ja tuun aina olemaan!!!
mun elämä on niin tylsää ja masentavaa saan hirveitä paineita kun syön jotain mis on yhtään kaloria tai sokeria!! hermostun kun multa kieltää jotain tai en osaa jotain sit hakkaan päätä seinään tai revin hiuksia itteltäni. tai sitten yritän rauhottaa itteeni keunuttaen itteeni sängyn reunalla mun koira sylissä!! auttakaa tai tuun hullux!! ennen mul oli hirveesti tulevaisuuden suunnitelmii et lähen lukioon ja vaihto-oppilaax ja sit must tulis näyttelijä! mut nyt ne kaikki on karsiutunu! ei must voi koskaa tulla mitään!! mä oon vaa nii paska!!! ja tuun aina olemaan!!!
Vastaukset 29
Vanhimmat
mä lisään viel sen et olin ennen kamujen kaa pitämäs hauskaa kekustassa, mut seki on jääny pois mul ei oo harrastuksii koska en osais koskaa mitään!! mun ainut oikea ystävä on mun pieni 7wee koira!! mut se on jo niin vanha ja kuolee pahimmassa tapaukessa parin vuoden kaa mitä mä sitte teen ei mul oo edes sit sitä pientä onnen jyvää! mitä koirani mulle tuo!! ja sillekki suutun kauheen helposti ja lyön!! mut sit aina otan sen syliin ja pyydän anteex ja keinuttelen sitä mun sylissä!!
mutsille en haluu koskaa kertoo täst jutusta en kä isälle!! mun vanhemmat eros ku menin ekalle luokalle ja riitelee vieläki aina!!! rahasta ja muusta!!! turhasta... AUTTAKAA TAI KUOLEN!! mä koulen heti ku mon koira kuolee mut ennen koska en voi jättääsitä vaik silläki vois olla kivempaa ilman mua!
Olet feikki!
Luultavasti olet vain siirtymässä lapsenkengistä pikkuteiniksi (ainakin kirjoitustyylistä päätellen, heh.. teinix) ja se on tavallaan järkytys sinulle, kuten melkein kaikille jossain vaiheessa.
Jos sinusta tuntuu, ettet kerta kaikkiaan jaksa, niin tottakai on olemassa apua. Mene kouluterveydenhoitajalle tai -kuraattorille, tai vaihtoehtoisesti psykologille.
sori nyt vaa vitusti mut oon 15 eli oon jo teini!! enkä "siirtymässä"
Ohoo, yllättävää :)
Aphasia, miksi vittuilet selvästi onnettomalle ihmiselle. Helpottaako tuo vinoilu jotenkin omaa oloasi?
Myönnän, olen aika ilkeä. Mutta jostain syystä se ei enää edes tunnu missään. Ja täytyy myöntää, ett joskus siitä saa jopa mielihyvää, vaikka ei missään tapauksessa näin pitäisi olla. Tapana ei ole tämmöisillä foorumeilla yleensä sanoa ilkeästi, mutta kun esimerkiksi tietynlainen kirjoitustyyli vaan ärsyttää niin suunnattomasti.
Ei viitsi ihmisten ilmoilla vieraille/puolitutuille tiuskia. Kun kokonaisen päivän on joutunut vain ja ainoastaan kestämään ja hillitsemään itseään, se viha menee sinne, missä sitä on helpoin purkaa. Ja ikävä kyllä, netti on semmoinen paikka.
Tuolla on ihanikioma foorumi... :-)
http://www.jippii.fi/forumit/lasetus/
Hei rakas ihminen, ota nyt rauhallisesti. En tiedä minkä ikäinen olet mutta vaikuttaa siltä että olet murrosiässä, ja vaikka tämä voi kuulostaa tyypilliseltä jauhaamiselta niin mun mielestä noi on aika normaaleita murrosiän ongelmia. Vitutusta, raivoa, itkua ja hammastenkiristystä se mullakin oli. Mutta jos tuntuu todella pahalta niin mene kouluterveydenhoitajalle/psykologille ja kerro sille noi samat jutut kuin mitä kerroit meille tänne keskustelupalstalle niin kyllä ne ottaa sut vakavasti. Ei sua leimata hulluksi, etkä joudu mihinkään laitokseen. Ne asiantuntijat voivat vaan auttaa sua pääsemään kriiseistä yli.
Tsemppiä ja pärjäile. Sulla on vielä paljon edessä :-) *rutistus*
mä luin ton viestin tänä aamulla mua se piristi paljon!! ja kitos siitä et joku on ees mun puolella ees kerran!! :) #ISO HALAUS#
Ole hyvä vaan...kyllä ne asiat hoituu!!!
Miten niin auttakaa? Auta sinä muita. Ole muille avulias ja kohtelias, vaikka et saisi takaisin yhtään kohteliaisuutta.
ai sä aatelet et auttelen mun koko helvetin elämän muita jotka tappaa ja kiduttaa muita!! sä et tajuu miten paljon säki tuhoot maailmaa ja tapat viettomia eläimiä!! kyl mäki tuhoon luontoo mut en syö mitää lihaa joten en tapa niinpaljoo ku te muut!! mix auttaa muita jotka tuhoo kaiken muun!!
mitä ihmettä horiset?? ei täällä kaikki ole tappamassa ja kiduttamassa ihmisiä eikä eläimiä!! sulla on tosi ongelmia ja tarvitset pikaista apua!! mene nyt hyvä ihminen nopeasti lääkäriin,kouluterkkarille tai psykiatrille,niin olosi helpottuu,kun saat keskusteluapua ja oikean lääkityksen!
"ai sä aatelet et auttelen mun koko helvetin elämän muita jotka tappaa ja kiduttaa muita!!"
Kuka tässä tappamisesta ja kiduttamisesta on puhunut? Auttaa voit vaikka tekemällä valistustyötä. Siihen sinulla tuntuu olevan kykyjä.
"sä et tajuu miten paljon säki tuhoot maailmaa ja tapat viettomia eläimiä!!"
Tajuan yllättävän paljon. Syön lihaa, koska on nälkä ja ruoka on nälkään hyvää. Ei siihen mitään eläiten viattomuutta tarvitse sotkea.
" kyl mäki tuhoon luontoo mut en syö mitää lihaa joten en tapa niinpaljoo ku te muut!! mix auttaa muita jotka tuhoo kaiken muun!! "
Liioittelet asioita. Keitä kahvit ja rentoudu. Luonto ei tuhoudu.
ainut jolloin tapan eläimiä on kun VAHINGOSSA ajan esim pyörällä madon yli tai astun muurahaiset päälle! mä ensyö edes kalaa koska sekin on elävä eläin niiku säkin!! ihminen ki on eläin ja KAIKKI eläimet on tasaarvoisia!!
must on oikein et minkkei lasketaan vapaax!! hirviä metsäsätetään koska niitä on kuulemma liikaa! mut on ihmisiiki liikaa aikä niitä tapeta!!!! ja KAIKKI pärjää ihan hyvin ilman lihaa!!!! ja ne ketkä ei syö lihaa elää paljon pidempään ja terveempinä!!
miltä susta tuntuis jos eläisit koko elämän pienessä häkissä jossa just mahut kääntymään! yksin ja pimeässä!! ja sit joku päivä joku ottaa sua niskasta kiinni jä tunkee kaasu tynnyriin! jossa sä kuolet yksin ja pimeässä! ja sit joku miljomääri mummeli pukee sut päälle ja sun sisäelimet heitetään sun lajitovereille! ja niitten on pakko syödä ne jottei näänny nälkään!
..tulee katastrofi! ne tappaa ja syö muita lajeja pilvin pimein, ja lopulta kuolevat itsekkin, ne eivät pärjää luonnossa...lässytys saa loppua....joko olet liikkeellä kusettaaksesi muita...tai olet pähkähullu...poistu kasvamaan...tai psykologille....ja pian!!
...ei luonnossakaan taida juuri mikään eläin kuolla vanhuuteen. Kyllä siellä tapetaan ja tullaan tapetuksi. Kyllä sinä sen ajatuksen kestät, kunhan ensin vahvistut.
on minkeilläkin tuntea edes kerran "vapaus" vaikka oikea vapaus tulee vastakun kuolee. mutta antaa niiden kuolla luonnollisella tavalla.
kyllä mä nyt sen tiedän ei hän tää paska eläinlaji nimeltä ihminen anna kenenkää kuolla rauhassa tai luonnollisesti. mutta antaa pienten eläin raukkojen saada ees pieni elämän mahdollisuus!!
Kuule, mä olen ammatiltani psykologi ja sanoisin näiden sun viestien perusteella, että vaikutat ihan kaikin puolin normaalilta 15-vuotiaalta! Tämä ei vaan ole paras mahdollinen paikka sun tuoda tunteitasi julki, koska täältä löytyy mm. kaikkeen vittuuntuneita aikuisia, jotka haluavat masentaa sut alkuunsa. Älä välitä paskamaisista viesteistä. 15-vuotiaana elämä on välillä hemmetin ahdistavaa ja tuntuu kuin seinä olisi edessä. Ei se varmaan tänään kauheasti lohduta, mutta sanonpa silti, että vielä elämä hymyilee! Vaikutat välittävältä ja eläväiseltä nuorelta ihmiseltä! Nauti siitä, mitä olet! Aurinkoa kevääseesi ja koko elämääsi!
ai pirteeltä nuorelta ja muka jokus elämä hymyilis! haista v#ttu. mun isä veteli pitkin korvia il´man syytä ja veti remmillä perseeseen ku olin n5vee ja muistan kaiken siitä mul ei oo yhtään hyvää muistoo isästä aina se huus tai löi. kun oli isäin päivä olin tehny tarhassa sille kortin! olin ihan varma et se ois pitäny siitä! meil oli tarhassa sellane juttu et piti sit kertoo et mitä isät oli sanonu ja pitäny korteista! mä sit annoin sen isälle se ei muuta ku heitti sen kaapin perälle ja sano et kattoo sitä myöhemmin,mut ei koskaan kattonu. se ei ees kiittäny mua arvaa miltä tuntui kertoo toi tarhassa et isä ei sanonu mitään mun kortista!
nyt isä ja äiti on eronnu ja käyn vielki isän luona kerran kuussa mut se huutaa aina! äiti tietää sen mut sanoo et se on vaa isän luonto!
mä oon aatellu et voisko se olla mun elämän tarkotus. et en koskaan tee noita virheitä mun lapsille tai anna mun miehen tehä. ja kerron ton sitte mun lapsille. mitä mieltä? koska kukaan mun kaveri ei muista omaa lapsuuttaan niin kauas ku mä mä muistan melki kaiken (pahan)...
sä et ikinä voi tietää sitä tuskaa jota mä koin ja koen vieläkin mun sydämmessä. mun isän uus vaimo mollaa mua aina.sen takia mult on haihtunu kaikki mun haaveet tulevaisuudelta ja syyt mix elää... mä halusin näyttelijäx mut se mollas ja pillkkas mua ja sano et ei musta koskaan tuu mitään. ja nyt se on hävinny. ei mitään mix elää...
mä en koskaan osaa sanoa omaa mielipidettä tai sanoo toiselle vastaan!!
Toi kuulostaa todella rankalta mitä olet isäsi kohdalta joutunut kokemaan ja miten isäsi uusi vaimo kohtelee sua. Mutta ensinnäkin, sun ei tarvitse välittää siitä mollaamisesta mitä sun isäs vaimo suhun kohdistaa vaikka se vaikeeta onkin. Ota sellainen asenne että "turpa kiinni ämmä, mä haluan näyttelijäksi ja myös rupean näyttelijäksi ja sulla ei ole siihen mitään turvan aukomista". Jos haluat näyttelijäksi niin keskitä tarmosi siihen että rupeat näyttelijäksi.
Ja toisekseen, on todella upeata kuulla että välität luonnosta ja maailman tilasta mutta koita kuitenkin ymmärtää se että yksittäisenä ihmisenä sä et pysty hirveästi vaikuttamaan maailman menoon eli sun ei kannata ahdistua siitä noin paljoa. Tuntui kun luki noita viestejäsi että kannat kaikki maailman epäoikeudenmukaisuudet harteillasi.
En halua paasata mutta sanon vielä tämän: yritä rentoutua ja taistele unelmiesi puolesta. Älä anna kenenkään kusipään talloa varpaillesi.
Tsemppiä ja pilkettä silmäkulmaan :-)
kiitti taas lohdutuksista... sä oot varmaa ainut kuka käsittää tän mun jutun. tai jos nyt säkään! kiitti kuitenki
Enhän mä voi tietenkään täysin tajuta sun juttuas koska en tunne sua. Voin vaan auttaa sen perusteella mitä kerrot...
kai sä ajattelit että taas joku tantta yrittää lohduttaa. Mutta sun vastauksesi kertoo jotakin sellaista, että sulla on sellaisia vaikeuksia että niitä kannattaisi selvitellä tässä vaiheessa. Muuten törmäät niihen viimeistään kun tulet äidiksi, eikä ole kiva ajatus että kaikki se paska mitä oot kokenut vyöryy sun suhteeseesi omaan lapseen. Oma lapsesi on paljon tärkeämpi kuin koe-eläimet. Jos sun historiasi on täynnä pahoja kokemuksia, ole hyvä ja tee se palvelus sekä itsellesi että tulevalle perheellesi että lähdet selvittelemään sitä jo tässä vaiheessa. Ajattelin ensin että sun purkaukset on normaalia teiniangstia mutta kaikki tuo raivo vaikuttais, että sua on todella kohdeltu huonosti ja/tai sä voit huonosti. Mä todella toivon, että sä löydät kuuntelevan ihmisen ja löydät itsesi, siis sen että SÄ ET OO SYYPÄÄ SIIHEN ETTÄ SUA ON KOHDELTU HUONOSTI. Älä syytä itseäsi! Pidä huolta itsestäsi ja tee itsellesi mahdollisimman hyvä elämä!!!!
On jo aikaa kun olet laittanut viestisi tänne. Toivottavasti näet vielä tämän.
Itselläni oli myös vaikeaa aikaa teini-iässä, etenkin 12-16 ikävuodet. Koira oli myös ainoa lohtuni. Tässä iässä kehityt, enkä sanoisi että vaikeudet loppuvat täytettyäsi 20, elämä kyllä tuo lisää ongelmia eteesi. Nyt olisi hyvä oppia ratkaisemaan ongelmat ja tunnistamaan ailahtelut, keksiä keinoja mielen tasapainoon.
Olisi hyvä, jos saisit kunnon ammattiauttajalta apua. Lapsuudessasi on ollut kriisejä, ja ilmeisesti ne heijastavat nykyhetkeen. Jotenkinhan kaiken on tultava ulos. Ja Läskihän et missään tapauksessa ole. Naapurintyttö oli tuossa iässä ja samanpituisena 60 kg eikä läski. Sanoinkin hänelle, ettei laihduta, sillä kilot, jotka tulevat takaisin eivät enää asetu yhtä kauniisti kuin nuoruuden pyöreys. Kaikille ei sovi luurankolook. Pieni pyöreys on aina hyväksi.Itse painoin tuolloin 42-49 kg pituuden ollessa 158 cm. Ja kaikki pitivät minua aliravittuna! Söin kylläkin paljon,kaksi ateriaa päivässä pullineen, mutta liikunta koiran kanssa kulutti. Aina kun tuntui ahdistavalta saatoin tehdä jopa 5 tunnin lenkkejä, istuen välillä kallioilla ja leikkien koiran kanssa.
Ajattele, että koirasikin on ihmeissään kun itket ja raivoat. Se hätääntyy ja yrittää lohduttaa ja samalla olla mieliksi. Seuraavan kerran kun "paiskaat" koiraasi, koeta ottaa itseäsi niskasta kiinni ja mennä ulos koirasi kanssa. Tiedätkös muuten, että pienet koirarodut elävät pisimpään. Jo sellaiset 10-kiloiset koirat voivat olla vielä 15-vuotiaina pirteitä kavereita.
Tsemppiä!
kiitti vastauksesta ja hyvä et on edes joku joka "ymmärtää" ja hyvä et toisillekki on ollu saman tyyppisii ongelmii. ompahan sit auínaki yx asia jossa en ole täysin erillainen ja hunoin ku muut... nykyään ku mutsi rupee huutamaan ni meen mun hauvelin kaa n5-15 kilometrin mettä lenkille. se pitää siitä ku saa haustella ja merkkailla pitkin metsiä ja vainuta kirsumaassa kanin papanoita ja ryömiä heinikossa kuin myyyrä...
nyt ki se on mun takana kuorsaamassa sängyllä sen silmät on kii ja sen nenu vaa liikkuuu ja tuhisee...
mix kaiki sanoo et mun pitäis mennä hoitoon koskaei mul olis pokkaa mennä hoitoon menee vaa hullut. ja kaikki rupeis haukkuu mua hullux ja sairaax en halua mennä minnekkään mä haluun olla vaa täällä nyt ja aina mäen halua mitään ikinä ,koska kaikki olis liian vaativaa mulle enkämä kuitenkaa osaa mitään. oon vaa syntyny PASKAKS!
Hoitoon ja hoitoon! Psykiatria tuskin tarvitset näin nuorella iällä. Mutta hyvä psykologi, esim. koulun terveydenhoitajan kautta, voisi olla paras ratkaisu. Olen itse kohta viisikymppinen (apua! miten aika kuluu nopeasti) ja monet vastoinkäymiset olisin selvinnyt myöhemmin elämässä helpommalla, jos nuoruuden ja lapsuuden traumat olisi saanut setvittyä ja ammattiauttajan avustuksella päässyt niistä yli. Onneksi minulla oli jonkin aikaa 7 vuotta vanhempi ystävätär, johon vieläkin tukeudun.
Tiedän miltä tuntuu kun äiti huutaa ja motkottaa, ellei muuta niin huoneen siisteydestä. Olo on tosi paskamainen. Teini-iässä rakennetaan identiteettiä ja kaikki älytön huuto tai herjanheitto nakertaa herkkää itsetuntoa. Tätä itsetuntoa on työlästä rakentaa myöhemmin ja aina vastoinkäymisten kohdalla esim ero, sanoo itselleen, että on paska kun ei onnistunut ja masentuu ihan turhasta.
En tiedä millainen äitisi muuten on, mutta olisi kiva, jos saisit hänet mukaan rakentamaan egoasi. Oman äitini kanssa oli myöh. ensin 10 vuoden katko ja nykyään aika loitot välit. Esim. äitini ei huomioi minua seurassa aikuisena vaan komentelee ja keskeyttää puheeni. Oikeastaan tämä on hänen ongelmansa. Osaksi äitini oli hirveän mustasukkainen isälleni, kun olin isäni perään. Mutta keittiössä en osannut tehdä mitään oikein ja aina lennätettiin ulos, niin isän kanssahan sitä hommia teki. Ja rauha oli maassa.
Olet varmasti tiettynä aikana kuukaudesta sellainen, että haluat vain käpertyä ja sulkea itsesi maailmalta tyystin ja toisinaan taas on helpompi olo ja jotain jaksaa tehdäkin. Tämä johtuu ihan hormoneista.
Uskon sinun olevan sosiaalinen luonne, kuten aikaisemmin kerroit, että olit paljon seurassa. Tiedä se, että sinun ei tarvitse osata tehdä mitään ystäviesi kanssa. Ystävät eivät odota sinun olevan aina hauska tai etevä soittaja, laulaja tai piirtäjä. Ystävät ja kaverit on, ja yksi sydänystävä, jolle kertoa tosi painavat asiat, olisi tuiki tärkeä sinulle.
Ihanaa, kun pystyt liikkumaan luonnossa koirasi kanssa. Se tekee teille molemmille hyvää. Oletkos muuten huomannut, kuinka ajatus kulkee paremmin liikkuessa.
Hullu et missään tapauksessa ole. Tietäisitpä kuinka paljon on "eksyneitä" nuoria, jotka pelkäävä vinksahtavansa. Jotkut siirtyvät tällaisessa vaiheessa helposti jengiin, missä käytetään tupakkaa ja alkoholia, jopa huumeita. Kaikki vain sen takia, että tulisivat hyväksytyiksi jossain ja osaisivat edes jotain!
Ole itsekäs. Käy koirasi kanssa lenkillä. Lue hyviä kirjoja (eli sinua kiinnostavia). Käy marjassa ja sienessä ja uimassa. Syksyllä sitten voisit kääntyä kouluterveydenhoitajan puoleen, jotta saisit keskusteluapua. Niin ja koeta luoda jälleen yhteys edes johonkin kaveriisi.
Kirjoittele ihmeessä miten jatkossa selviät.
Suora osoitteeni on tiinaw@surfeu. fi.