pieni luottamus ongelma, kaipaa neuvoa!!

me ollaan seurusteltu mun jätkäkaverin kaa nyt joku vuosi ja meillä menee tosi hyvin kyllä, mutta en silti pysty luottamaan hänen sanaansa!! se tuntuu pahalle, hän on luvannut lopettaa tupakoinnin ja sovimme yli puoli vuotta sitten sellaisen ajankohdan, johon mennessä hänen on täytynyt vähintään yrittää kunnolla, koska haluaa itsekin lopettaa! mutta nyt näyttää ettei hän kuitenkaan lopeta, tai edes yritä!!

ja sitten hän ei voi sanoa minulle suoraan joistakin asioista miten ne ovat, vaan hän kiertelee hirveän kauan niitä asioita ja sitten yhtäkkiä ilmoittaa, että se onkin näin, ja on kuulemma tiennyt asiasta kauankin, tietenkin asiat aina muuttuvat niin, että ne ovat huonosti minun menoihini nähden..

voiko hän tuntea olevansa ahdistettu tai jotain sellaista? näemme vain viikonloppuisin kun asumme niin kaukana toisistamme, ja äitinikin valittaa aina ettei poikaystäväni halua olla kanssani vaikka näemme niin harvoin vaan on mieluummin kavereidensa kanssa!! välillä tunnen itseni hieman turhaksi hänen elämässään.. mutta tiedän miten kuitenkin rakastamme toisiamme!! haluaisin luottaa hänen sanaansa jälleen (kyse ei ole siis luottamuksen täydellisestä katoamisesta!!) mutta haluaisin kuulla jos jollakin on täällä samanlaista tilannetta ollut/on tai jos joku muuten vaan tietäisi tai pystyisi neuvomaan jos voisin tehdä jotain, tai jotain...

kiitos!!
2136
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Mulla on melkein samanlaisia kokemuksia..
Kyseinen jätkä on sanonut rakastavansa mua ja haluavansa olla kanssani, mutta silti aina suunnitellessamme jotain yhteistä, jotain tulee eteen.

Eli en sanoisi, että seurustelisin tämän kyseisen jätkän kanssa, mutta jonkinlainen juttu ja molemminpuolisen kiinnostuksen ihmetteleminen meillä on menossa.

Tupakka juttu kuulostaa tutulta, koska oma jätkäkin polttaa, on sanonut haluavansa lopettaa, ja on luvannutkin tehdä sen jos vain pyydän.

Ehkä pitkän polttamisen jälkeen sen lopettaminen on vain vaikeaa. Fyysiset oireet voivat olla rankkoja, eikä jaksa vain ottaa itseään niskasta kiinni ja lopettaa.
Mieti vaikka jotain omaa tapaasi.. jos itse et pitäisi sitä niin pahana, mutta jätkäkaverisi sanoisi sen ärsyttävän häntä, kuinka nopeasti itse pystyisit sen lopettamaan??!

Ehkä kontrollin menettäminen pelottaa jätkäkaveriasi myös. Ehkä hän pelkää, että haluat vain muuttaa häntä, etkä hyväksy häntä sellaisena kuin hän on!

Ja siitä asioiden kiertelystä.. Jotkut ihmiset ovat vain sellaisia, että suoraan kysyttäessä he eivät tiedä mitä sanoisivat ja hetken itse mietittyään asiaa kaikki asiat loksahtavat paikalleen ja he vain ilmoittavat, että näin se on! Näin teen!
Omassa elämässäni hyvänä esimerkkinä oma isä ja sisko.

Ehkä tuo välimatkakin tekee pientä hallaa suhteellenne.
Onko se kovinkin pitkä?

Mutta ehkä jotkut asiat painavat häntä, eikä hän halua puhua niistä silloin kun näette.. ja välillenne syntyy jotain joka antaa sinulle aihetta epäillä.

Onnea ja kiva jos musta oli apua!! =)

Äänestä

Ajattele näin: sinun täytyy luottaa, olet onnellisempi kun luotat, vaikka sattuisitkin pettymään KUIN jos et koskaan luota, etkä koskaan pety, etkä koskaan ole täysin onnellinen!

Minun jätkäkaverini ei meinaa luottaa minuun ja se sattuu!! Olen myös oppinut sen, että välillä tekee hyvää olla erossa se vloppu, niin että molemmat menee ystäviensä kanssa. Ystävät ovat tärkeitä, etkä voi pistää poikaystävääsi valitsemaan sinun ja hänen ystäviensä väliltä.
Elä ja nauti tästä päivästä!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


pömppö kirjoitti:

me ollaan seurusteltu mun jätkäkaverin kaa nyt joku vuosi ja meillä menee tosi hyvin kyllä, mutta en silti pysty luottamaan hänen sanaansa!! se tuntuu pahalle, hän on luvannut lopettaa tupakoinnin ja sovimme yli puoli vuotta sitten sellaisen ajankohdan, johon mennessä hänen on täytynyt vähintään yrittää kunnolla, koska haluaa itsekin lopettaa! mutta nyt näyttää ettei hän kuitenkaan lopeta, tai edes yritä!!

ja sitten hän ei voi sanoa minulle suoraan joistakin asioista miten ne ovat, vaan hän kiertelee hirveän kauan niitä asioita ja sitten yhtäkkiä ilmoittaa, että se onkin näin, ja on kuulemma tiennyt asiasta kauankin, tietenkin asiat aina muuttuvat niin, että ne ovat huonosti minun menoihini nähden..

voiko hän tuntea olevansa ahdistettu tai jotain sellaista? näemme vain viikonloppuisin kun asumme niin kaukana toisistamme, ja äitinikin valittaa aina ettei poikaystäväni halua olla kanssani vaikka näemme niin harvoin vaan on mieluummin kavereidensa kanssa!! välillä tunnen itseni hieman turhaksi hänen elämässään.. mutta tiedän miten kuitenkin rakastamme toisiamme!! haluaisin luottaa hänen sanaansa jälleen (kyse ei ole siis luottamuksen täydellisestä katoamisesta!!) mutta haluaisin kuulla jos jollakin on täällä samanlaista tilannetta ollut/on tai jos joku muuten vaan tietäisi tai pystyisi neuvomaan jos voisin tehdä jotain, tai jotain...

kiitos!!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu