Tää ei varmaan oo oikeella palstalla, mutta en äkkiä keksiny muuta sopivampaa.
Mulla on sellanen jännä juttu, että tossa muutama viikko sitten ihastuin silmittömästi, kuin salama kirkalta taivaalta, ihmiseen ja tunne oli/on molemminpuolinen. Ollaan ahkerasti vaihdettu sähköpostia, kun ei ole ollut kovin usein mahdollisuus tavata. Tunne on kehittynyt molemminpuoliseksi rakkaudeksi. Tuntuu, kuin oltais tunnettu toisemme jo pitkään.
Ja se jännä juttu: pari päivää sitten sain häneltä sähköpostiviestin, jonka sähköpostiohjelmani ilmoitti lähetetyksi 1.1.1601 2:00! Vaikka muutoin molempien koneet ja sähköpostiohjelmat ovat toimineet moitteetta ja molemmilla on ajan tasalla olevat virustorjuntaohjelmat (tarkistavat myös sähköpostiviestit).
Voisiko olla mahdollista, että me oltaiskii oltu rakastavaisia 400 vuotta sitten!?
Mulla on sellanen jännä juttu, että tossa muutama viikko sitten ihastuin silmittömästi, kuin salama kirkalta taivaalta, ihmiseen ja tunne oli/on molemminpuolinen. Ollaan ahkerasti vaihdettu sähköpostia, kun ei ole ollut kovin usein mahdollisuus tavata. Tunne on kehittynyt molemminpuoliseksi rakkaudeksi. Tuntuu, kuin oltais tunnettu toisemme jo pitkään.
Ja se jännä juttu: pari päivää sitten sain häneltä sähköpostiviestin, jonka sähköpostiohjelmani ilmoitti lähetetyksi 1.1.1601 2:00! Vaikka muutoin molempien koneet ja sähköpostiohjelmat ovat toimineet moitteetta ja molemmilla on ajan tasalla olevat virustorjuntaohjelmat (tarkistavat myös sähköpostiviestit).
Voisiko olla mahdollista, että me oltaiskii oltu rakastavaisia 400 vuotta sitten!?
Vastaukset 10
Vanhimmat
sä siis sait siltä sähköpostiviestin, joka oli lähetetty 1.1.1601?
eihän sillon ollu s.postia!?
Mistä sä tän keksit?! aivan utopista. eihän se että vaikka te olisitte olleet rakastavaisia joskus kauan sitten liity sähköpostiin, koska ei sillon oo ollu sähköpostia?! unbelievable!
Niin. Eihän silloin ollut sähköpostia. Mutta se on totta, että toi maintsemani ajankohta sähköpostiohjelmani kohtaan : "Lähetety" oli ilmaantunut. Laitoin sen tohon avausviestiinkin copy/paste -systeemillä. Ja se on mystistä! Kaikki muut viestit (tarkistin) ovat lähetetty oikeaan aikaasn (lähetys ja vastaanotto ovat täsmänneet).
Kaikki me tapaamme rakkaimpiamme elämä elämän jälkeen yhä uudestaan, yhä uusissa rooleissa. Mutta kannattaa ehkä olla odottamatta liikoja. Ei elämä välttämättä ole sen helpompaa sellaisen sielun kanssa, jonka on tavannut jo monta kertaa.
Tässä tapauksessa ehkä parempi on luottaa sanontaan "jolla onni on, se onnen kätkeköön" - eli jos siitä kauheasti huutelee turuilla ja toreilla että deittaa sielunkumppaniaan, sitä ei ehkä moni ymmärrä...
Lycka till!
Tietokoneet joskus saattavat muuttaa sitä lähetysaikaa... Joten ei kannata innostua jälleensyntymisestä... :)
On kaksi voimakasta sidettä ihmisten välillä,jotka eivät katkea,vaan siirtyvät elämästä toiseen.Mikä ei kuitenkaan tarkoita peräkkäisiä elämiä.Rakkaus ja viha. Tuttuuden tunne ja voimakas vaikutus siitä että on esim. elänyt jossain maassa. Niissäkin pätee se,missä viihdyt siellä on ollut hyvä elämä,missä et taas kurjaa. Samoin ihmisen jonka kohtaat välillänne saattaa olla sanomattomia sanoja ja kaikki on tuttua. Milloinkaan ei kannata lähteä elämään menneessä vaan tässä ja nyt. siksi pidä toisarvoisena se oletteko olleet?? anna ajan näyttää mitä tulevaisuus tuo.
Niin ajattelimmekin, elämme tätä hetkeä iloineen ja ongelmineen. Mutta tuo tuttuuden tunne ja ikään kuin ei tarvitsisi sanoja jo ensikohtaamisesta lähtien on vienyt molemmilta jalat alta ja tuntui niin mielenkiintoiselta tämä tietotekniikan "väliintulo"... Todellakaan kummankaan koneissa/ohjelmistoissa ei ole ilmaantunut ennen eikä jälkeen minkäänlaisia toimintahäiriöitä. Otamme sen sisäpiirin huumorina; kun sanomme 401... niin se kertoo meille... mutta eipä sano muille mitään :-))
se rakkaus meinaan. Silloin sitä etsii merkityksiä aivan kaikista asioista, joihin ei normaalisti kiinnittäisi edes huomiota. Tiedä siitä jälleensyntymisestä. Itsekin olen noita asioita miettinyt. Mutta voihan tuttuuden tunne/samalla aaltopituudella oleminen, johtua ihan yksinkertaisesti siitä, että toisella on niin samanlainen ajatusmaailma, huumorintaju, elämänarvot ym., että hänen kanssaan on helppo kommunikoida alusta alkaen, kun mikään hänessä ei sodi vastaan.
Jep, sitä se ihastuminen/rakastuminen teettää.. :-) En itse usko jälleensyntymiseen, mutta en pidä sitä täysin mahdottomanakaan. Se taitaa vaan olla asia, johon ei sukupolvemme saa tieteellistä näyttöä.
Enpä tuolla suuremmin mieltäni vaivaa. Nautimme vaan siitä, mitä meille elämä on eteen tuonut.
Samoin toivotan kaikille Elämän täyteistä Elämää!
En uskokaan että pelkkä rakkaus on aiheuttanut tuota sun äkki-ihastumista/rakastumista ja muita juttuja. Itse aloin uskoa uudelleensyntymiseen sen jälkeen kun mieheni kertoi että hän oli kuulemma aivan pienenä, kun ei vielä osannut puhua mitään järkevää, alkanut kertoa jostain sodasta jossa oli taistellut ja ilmeisesti siellä kaatunut, se oli siis ensimmäisiä asoita mitä hän oli sanonut. Eihän sen ikäinen edes tiedä mitä "sota" tarkoittaa. Puhe oli ollut kuulemma selvää.
Ja itselleni on sattunut sellainen ehkä vähäpätöisempi juttu, mutta asiaan liittyvä juttu kuitenkin, että kun hamsterini, lemmikkini ja paras ystäväni, kuoli äkisti, niin etten ehtínyt sanoa hyvästejä, eikä hänkään minulle, pian hautaamisen jälkeen aamulla pieni päästäinen tuli luokseni. Se kulki mukanani ja kuunteli puhettani. Kun ymmärsin mikä tai kuka tämä pieni eläin oli, se juoksi tämän hamsterini haudalle ja katosi jonnekin pimeyteen.
Se siis oli tämä pieni musta ystäväni joka tuli sanomaan hyvästit, ja antoi siihen mahdollisuuden minullekin.
Tämä muisto ei haihdu mielestäni koskaan.
Älä siis aliarvioi kokemuksiasi, ja laita niitä rakastumisen piikkiin.
Minulle on sattunut samanlainen jyrsiä juttu, kun rottamme kuoli vain yhtenä päivänä hyvästejä jättämättä. Seuraavina päivinä pihassamme pyöri orava ja voin vannoa että se katsoi minua aivan samoin kuin rottamme. Ja kun olin mummolassa niin hamsterimme kuoli sillä aikaa mitään sanomatta. Rottamme ja hamsterimme haudalle on alkanut kasvaa ihan itsestään vadelmia ja kukkia, kuin haluaisivat kertoa että ovat yhä kanssamme. Näitä juttuja ei kuitenkaan kannata ottaa liian vakavasti.