Ajatuksieni juoksupyörä, sillä on sinun piirteesi. Että sanoisin tämän sinulle, on seistä kuilun partaalla. Eivät siipeni kanna jos hyppään. On sisälläni padottu koski: se kaikki minkä sanomatta jätän. Pelkään koska se murtuu. Mitä sitten tapahtuu? Olet liikkeeni energia eteenpäin. Jotain mitä ilman en enää voikaan olla. Löysin itseni tästä asemasta kuin varkain, niinkuin peura löytää itsensä metsän reunalta ja toivoo saavansa suojaa. Mutta suojaa ei ole, koska olen sielultani alasti, haavoittuvainen. Pelkään. Ja samalla täytät päiväni kuin mesi niittyjen kukat.
Keep running
Anonyymi-ap
52683
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 52
Vanhimmat
Onko tämä naiselle vai miehelle? No kaunista joka tapauksessa ♥️
Kiitos ❤️ Yhdelle ihmiselle vain.
En ymmärrä miksi sukupuolta ei voi paljastaa.
No nämä miehen humpuukijutut ei saisi niin paljon huomiota näillä lukituksilla
Mene pois sotkemasta kaipausketjuani trollauksillasi. Sinun ei pitäisi oman kommenttisi jälkeen ihmetellä, miksi en tänne enempää kerro.
Tule tänne…
Pian sylissäsi… sivusta
Minne pitäisi tulla?
Siipesi kyllä kantavat kun vaan uskallat hypätä. Ei koskea kahlita voi ne kumpikin tiedämne sen , laulunsanoja mukaellen. Pato murtuu ennemmin tai myöhemmin, itsestään.
Elämä vie vääjäämättä kohti sen päättymistä. Ei kannata jäljellä olevaa aikaa käyttää himmaillen.
Keep searching. Etsin jotain. Yksi lumikide tuhansien joukossa ikkunaa vasten, valon piirtäessä sen ainutlaatuisuuden. Hioutunut, värisädehtivä kivi meren rannalla, aaltojen alla. Tuulen armollinen kuiskaus paahteisena päivänä. Chilin napakkuus huulillani. Hän on kaikkea tätä ja paljon enemmän. Murtuuko jotain minussa padon myötä? Viekö virta mennessään - ja minne?
Et sinä murru kuten en minäkään. Meidän sanattomat sopimukset eivät myöskään koskaan näe päivänvaloa. Se on sanaton lupaus joka kantaa hautaan asti. Padon murtuessa vene lipuu rauhaisaan poukamaan jossa ei ole arjen painolasteja kannettavana.
Sanattoman lupauksen annan aina kun katson häntä silmiin. Ojennan sen varovasti kuin kevään ensimmäisen valkovuokon. Mutta haluaisin sanoa hänelle, että hän on aamua kohti vaalenevan taivaan lupaus päivästä. Että hän on kupillinen vahvaa, lämmintä teetä kun olen tullut pakkasesta kintaita vailla. Että hän on ensimmäinen ja viimeinen nuotti, jota ilman kappaletta ei ole. Että kun opin tuntemaan hänet, se tuntui siltä kuin olisin katsonut tähtitaivaalle ja samalla itseeni uusin silmin, se oli vastasyntyneen katse luojaansa.
Kylmettyneet sormeni päätyvät lämpimien sormieni huomaan. Siinä aamukin valkenee. Yhdessä sanoitamme päivän nuotit, täydellistä harmoniaa vaalien.
Luon katseen silmiisi, olet niin tärkeä minulle nyt ja aina.
Sormeni sormillasi, käteni kädessäsi, on unta polttavaa. What you give is what you get. Joskus mietin, annanko hänelle tarpeeksi kaikkea sitä, mitä haluaisin. Lauseeni hänelle ovat aukkoiset. Harmonian löysin hänen tavastaan olla. Hän on pehmeä ja monisärmäinen. Hän voi halutessaan koota ja purkaa minut osiin kuin palapelin. Hän on elämän vastaus kysymykseen miksi.
Saan nyt jo kaiken mistä voin koskaan edes unelmoida.
Olen kanssasi tuulen tuiverruksessa, lintujen laulussa.
Olen mukanasi arjen aherruksessa ja työn tohinassa.
Olet porautunut sisimpääni lähtemättömällä tavalla, yhdessä kuljemme tätä elämää vahvistaen toinen toisiamme, ikävän viiltävän käsissä.
Hän todella kulkee kanssani kaikkialla. Kun tuuli tuivertaa ihollani ja pörröttää hiuksiani, kuvittelen siihen hänen sormensa. Lintujen laulussa soi hänen äänensä. Arjen aherrukseen hän tuo eteenpäin vievän voiman, kuin tuulen purjeisiin. Ikävällä vain on viiltävät kynnet, ne painavat jälkensä pehmytkudoksiin. Niihin jälkiin hänen läsnäolonsa on aloe vera. Kun ajattelen häntä, linnut tavoittavat siivillään taivaankannen. Elämäni säröisen ruukun sirpaleet keräytyvät yhteen muodostaen maljan, josta juon onnellisuutta.
Lupaan, että maljassasi on aina riittävästi onnellisuutta, täytän sitä aina pinnan huvetessa.
Kun otat maljasta ajattele silloin minua, tunnen sen silloin lämpönä, rakkautena. Silloin aurinko paistaa suoraan lämpimästi sieluuni ja tiedän että sinun on hyvä olla
Maljassani on riittävästi onnellisuutta niin kauan, kuin taivaan sini heijastaa siihen hänen kuvansa. Sitä katsomaan jään ja unohdan että aika on. Ajattelen häntä kun sade vuodattaa kyyneleitään ikkunalasiin - niin minäkin joskus salaa itken, kun toivoisin hänen läsnäoloaan. En aina itke kyynelein. Itken suorittamalla, humaltumalla, pakenemalla muiden joukkoon yön syliin, niin että edes hetkeksi unohtaisin miltä se tuntuu kun jokin puuttuu. Toivoisin että hän tuntisi sen saman lämmön ja rakkauden, joita minä kannan sydämessäni häntä kohtaan. Siksi ja vain siksi ovat sydämeni lyönnit painavat. Jos voisin, luovuttaisin sydämeni auringolle, niin että se aina säteilisi sieltä hiljaa hänen sieluunsa.
Kuulen sydämenlyöntisi missä ikinä oletkin,
muiden joukossa vaikka vesisateessa ilman suojaa. Silloin itken minäkin kun molemmat kastumne saman sadekuuron alla, erossa toisistamme.
Silti ei koskaan ole kylmä koska tiedän että sinä kaltaiseni, koet samoin ja veden kosketus ihollani tuntuu kun olisit luonani, nyt ja aina
Kun kastumme saman sadekuuron alla, erossa toisistamme, toivon että ihoasi koskettanut pisara tulee luokseni vesien polkuja pitkin, kasvoilleni, käsilleni. Näin voimme koskettaa toisiamme. Olen luonasi; olen järvien laineet kaislikossa. Olen kappale koivun kaarnaa kätesi alla. Olen hiekanjyviä jotka kenkiisi tarttuvat. Olen repeämä pilvessä kun kaipaat auringon säteitä. Olet luonani; olet portaat pois varjoisilta kujilta. Olet öljylamppu pimenevässä illassa. Olet metsien tuoksu ja aamun aavistus lintujen huudoissa.
❤️👍 hyvin kirjoitettu.
Kaikista kaunein sadepisara kulkeutuu suoraan sydämeen saakka kuten Amorin nuoli lävistäen sen.
Kun kohotan käsivarteni ilmaan tunnen sinut siinä ja hyväilen sinua kun väkevästi halaten.
Mihin ikinä menekin olet turvanani ja lohtunani, niin elämäni iloissa kun suruissa.
Voimaannun sinusta rakkaani, en päivääkään vaihtaisi pois siitä kun ensi kertaa kohtasimne
Kiitos kun olet
Koivussa on tuohi, havupuissa on kaarna.
Kirjoitin syystä kaarna
On koivun kuoriosissa muutakin kuin tuohta. Se on samanlaista kovaa kuin männyn kaarna.
Milloin kohtasimme ensimmäisen kerran? En ole koskaan halannut häntä mutta haluaisin kyllä.
Kiitos. ❤️
Kaunista...
Kiitos.
Kivasti kuvailtu:)
Kiitos.
Do you still want me?
I live in misery when you're not around.
Me too. You are my person.
I know you do but surely you also know what to do . ,,❤️
🏎️❤️☀️☀️
Ihanaa tekstiä ....
Kiitos.
🫡🚙🚙🚙🚙🚙🚙🚙🚙🚙🚙🚙🚙🚙🫡🥰🥰👍😘💖💖💕💕😊😊
AP kaipaa Teuvoa.
Teuvo tekoälyä tai maanteiden kuninkasta.
Tuota jälkimmäistä kaipaan.
Ja mistä tällainen johtopäätös syntyi?
No meinaatko löytää tästä miesaloittajan yksinpuhelusta fiksumpiakaan?
Mene pois trollaamasta kaipausketjuani. Olet mielikuvitukseton ja empatiakyvytön. En kirjoita tekstejäni tekoälyllä, enkä kaipaa tekoälyä tai Teuvoa, en konkreettisesti enkä metaforisesti.
Taidan rakastaa sitten tota tekoälyä.
Mun vastaukset oli ihmisälyllä ja hyvin pärjäsin.
En kirjoita tekstejä tekoälyllä.
Hyvä tietää
I like
♥️♥️♥️♥️
❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️
Rakkaus herättää halun.
Niin se tekee.
Kyllä. Niin se tekee ❤️