Ollaan ukon kanssa kuin elokuvien Pekka ja Justiina, tosin tämä Justiina potenssiin 2! :)
(153 kiloa, 170 senttiä/61 kiloa, 185 senttiä)
(153 kiloa, 170 senttiä/61 kiloa, 185 senttiä)
Justiina ja Pekka, melkein
Justiina
101012
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Me ollaan Jastiina ja Pekko.
Olen 171 cm ja 120 kg ja ukkokulta 180 ja 68 kg =o)
Vastakohdat täydentävät toisiaan.
Mieheni on pitkien matkojen juoksija ja minä olen pitkien aikojen löhöäjä =o)
kanssa tekin pariudutte. Kyllä miehen pitää olla miehen kokoinen! Kuten minäkin, paitsi olen kyllä nainen ja melkeinpä kahden miehen kokoinen! Siinä jää aika moni mies toiseksi, mutta enpä minä sellaisten 70-kiloisten riukuheinien kanssa viitsi heilastellakaan!
Hei,
Justiina ....... kirjoita hoikalle bi-miehelle, joka tykkää lihavista ......osoitteeni on
kun nainen sanoo:
Olen kurvikas! = Olen läski.
kun mies sanoo:
Olen hoikka! = Olen alamittainen hintelä ressukka.
Tulipa tästä pariskuntien kokoeroista mieleeni...
Kun itseäni hävettää aikas usein tämä minun ja poikaystäväni kokoero. Itse olen 170cm ja paino yli 100, ja olen muutenkin raskasrakenteinen, mies taas 170cm ja jotain 65 kg, ja pieni/hentorakenteinen. Ollaan me kans pari! Jopa mun ystävät yms tutut naureskelee asialle ja siitä tulee paha mieli.
Miten te, joilla sama tilanne, suhtaudutte asiaan? välitättekö muiden puheista?
Kiitosta :-)
molemmat 170cm. Minä kuitenkin reilusti päälle sata ja mies alle. Koskaan ei kukaan ole millään lailla osoittanut pilkkaa tai huumorillakaan naureskellut koko erollemme. Olenkin aina pitänyt ystäväpiiriämme fiksuina ja asiallisina, aikuisina ihmisinä. Minusta tällaiset asiat kuuluu jo sivistykseen ja kypsän aikuisen ihmisen käytökseen, olla pilkkaamatta kenenkään ulkonäköä tai muutakaan ihmisen olemukseen ja persoonaan kuuluvaa.
Itse olen 170cm ja 105kg, poikaystävä 166cm ja 68 kg. :D
Meitä on luultu äidiksi ja pojaksi. LOL.
Omat kaverini eivät ole mitään tyhmää kommentoineet kokoerostamme mutta olen varma, että poikaystäväni kaverit ovat. Eipä tuo haittaa. Mä olen vihdoin tyytyväinen itseeni, en laihduta, mutta aloin huolehtia kunnostani.
Poikaystäväni on ihana, älykäs ja hauska ja kaikenlisäksi söpö.;)
En ole koskaan välittänyt ihmisten koosta ja minua harmittaa, kun tiedän upeitten ihmisten jääneen yksien treffien jälkeen yksin, koska ovat olleet esim. liian lyhyitä, liian "lautoja", liian pitkiä, liian lihavia...
No, he eivät tosin tarvitsekaan ulkonäkökeskeistä ja pinnallista ihmistä kumppanikseen, vaan jonkun yhtä hienon tyypin kuin itse ovat. Harmi, että sellaisia on harvassa.
Mie 165/98, mies 185/vähän. Miehen painoa en tiedä, mutta hoikka hän on. Eikä ole kokoero menoa haitannut, vaikka itse havittelenkin pienempiä lukemia...
Mä 172/120 ja mies 170/80.. Hmm
Ja itse tykkään hoikista miehistä . Olen 172 cm...paino vaihtelee mutta ei ole ollut alle sadan vuosikymmeniin . Tykkään mielummin pitkistä kuin pätkistä , mutta eihän se loppujenlopuksi mikään este ole jos kaveri on muuten se oikea . Eka aviomies oli 178/65-70 . Toinen oli 180 ja tukeva . Pitkiin hoikkiin hernekeppeihin aina katseeni ensimmäisenä kiinnittyy : )