Pari vuotta sitten asetuin vanhempieni taloon koska muun muuassa vesikiertolämmityksen vuoksi ei taloa voinut laskea kylmäksi kun taas oma suorasähkölämmitteinen ja purueristeinen oli helppo"pistää kylmäksi".
Olen aina tykännyt tästä talosta ja olin iloinen kun minut pyydettiin tästä huolehtimaan ja sittemmin asumaan.
Vaan nyt sisarukset päättivät että 1933 rakennettu talo onkin arvokas kuin mikä ja vaativat multa 150 000 sisarusta kohden talon todellisen arvon ollessa alle 100 000.
No minä pakkasin tavarani takaisin omaan taloon (joka oli kuin olisin sen eilen jättänyt) ja sanoin että myydään sitten mutta se ei nyt sitten käy..
Siis mitä ne nyt haluaa? Rahaa.
Ettet vaan tajunneet etten myynyt omaa taloani joten voitte suksia kuuseen, tulen vaatimaan jokaisen ylläpitosentinkin tästä eteenpäin jaettavaksi joista on jo nyt tullut kauhea valitus.
Tulevana talvena talo jäänee kylmäksi ja tätä menoa on purkukuntoinen keväällä koska patterikierron voi toki sulkea mutta glykolia siinä kierrossa ei ole eikä tule ainakaan yksin minun kustannuksella.
Paikka ja talo on minulle hyvin rakas mutta ei onneksi noin rakas.
Mitenkäs te olisitte toimineet tässä tilanteessa? Varmasti joillain mennyt välittömästi myyntiin mutta erityisesti kiinnostaa tarinat joissa on toimittu toisin kuin omassa tarinassa. Olen utelias mutta en vielä katkera muille kuin sisaruksilleni.
Olen aina tykännyt tästä talosta ja olin iloinen kun minut pyydettiin tästä huolehtimaan ja sittemmin asumaan.
Vaan nyt sisarukset päättivät että 1933 rakennettu talo onkin arvokas kuin mikä ja vaativat multa 150 000 sisarusta kohden talon todellisen arvon ollessa alle 100 000.
No minä pakkasin tavarani takaisin omaan taloon (joka oli kuin olisin sen eilen jättänyt) ja sanoin että myydään sitten mutta se ei nyt sitten käy..
Siis mitä ne nyt haluaa? Rahaa.
Ettet vaan tajunneet etten myynyt omaa taloani joten voitte suksia kuuseen, tulen vaatimaan jokaisen ylläpitosentinkin tästä eteenpäin jaettavaksi joista on jo nyt tullut kauhea valitus.
Tulevana talvena talo jäänee kylmäksi ja tätä menoa on purkukuntoinen keväällä koska patterikierron voi toki sulkea mutta glykolia siinä kierrossa ei ole eikä tule ainakaan yksin minun kustannuksella.
Paikka ja talo on minulle hyvin rakas mutta ei onneksi noin rakas.
Mitenkäs te olisitte toimineet tässä tilanteessa? Varmasti joillain mennyt välittömästi myyntiin mutta erityisesti kiinnostaa tarinat joissa on toimittu toisin kuin omassa tarinassa. Olen utelias mutta en vielä katkera muille kuin sisaruksilleni.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Teit aivan oikein. Tämä on normi suoritus. Varmaan haluaisivat, että "mummola", josta on niin ihqu ihania muistoja on omille lapsilleen aina tarjolla kesänviettopaikaksi. Mutta kunnossapito... sen saa Joku Muu luvan hoitaa ,kuten tähänkin asti. Tikkuakaan ei laiteta ristiin eikä senttiäkään makseta tämän eteen.
Tottakai jos Joku Muu siitä talossa asuu eikä sitä siksi voi ihqu ihanana kesälomapaikkana käyttää, tästä kuuluu saata tuntuva kipukorvaus, joka on hinnoitletu kullitettujen muistojen mukaan. 150 tonttua kuulostaa ihan oikealta.
Sama pätee myös talon myyntiin... joka tosin kaatuu siihen, että aina on yksi, jonka mielestä ei saa myydä mihinkään hintaan.
Sitten kun pihatie kasvaa 2 metrisiä puuntaimia, mökkiä on pidetty 10 vuotta kylmillään, patterit hajalla, katto vuotaa ja home tuoksuu, niin sitte, vast asitten, aletaan myyntiä harkitsemaan.
Onko tässä kyse perinnöstä, vai mistä? Liian iso asia alkaa tässä selittämään, mutta ammattilaiselle simppeli nämä ovat lähes jokapäiväisiä rutiinijuttuja.
Soitto paikalliseen oikeusaputoimistoon selventänee asiaa huomattavasti, eikä pelkkä puhelinneuvonta edes maksa mitään.
Asian kanssa ei kannata vetkutella, menee aina vaan vaikeammaksi... Jos talo jää kylmilleen, niin vedet täytyy katkaisuttaa tonttiliittymän venttiilistä. Jos katkaiseen vain mittarilta, niin jäätyy>halvatunmoinen vesivahinko>korvausvelvollisuus myös hukatusta vedestä jne...