abortti lääkkeillä?

Hei,

koin lääkkeellisen keskeytyksen noin kuukausi sitten. Itse toimenpide sairaalassa ei ollut "niin kauhea" kuin täällä monet ovat kokeneet.

Ajattelin kiteytetysti kuvailla kivun ja vuodon, sillä sehän sua varmasti eniten tässä jännittää. Eihän se kivalta tunnu, mutta on selvittävissä, loppujen lopuksi aika pienellä ponnistuksella... Eli reippautta vaan peliin, ja varmasti selviät!!

Aborttipäivänä aamulla parin tunnin päästä lääkkeen laittamisesta alkoi sattua, ensin suht huomaamatonta, pientä menkkakivun tapaista, kunnes alkoi valua (noin 3h lääkkeen laittamisesta). Tuolloin kipu muuttui jo vaativammaksi ja fyysisesti tuli todella huono olo ja heikotti. Oksensin ja valuin. Istuin pöntöllä ja yritin saada tavaraa ulos.. Olin tosi kipeä noin puolen tunnin ajan, sietämätöntä se oli siitä noin 15min ja pääsin vihdoin sängylle makaamaan. Tuolloin sisällä tuntui "kuin jotain olisi irronnut". Samantien kipu hellitti. Lepäsin vielä hetken ja lähdin kotiin makoilemaan.

Ihan minimaalista menkkakivun oloista oli sen jälkeen samana ja seuraavana päivänä, taisin syödä pari panadolia. Vuoto oli suht runsasta pari-kolme päivää ja vaihtui perusmenkoiksi loppuen kokonaan kahdeksantena päivänä.

Nyt on ollut jo tavalliset menkat pilleritaukoviikolla ja kaikki sujui hyvin, ts. raskaushormoni oli aivan minimaalinen jälkitarkastuksessa.

Myöskään täällä paljon puhuttuja hyytymiä minulla ei oikeastaan tullut, ekana päivänä ihan vähän (eikä kai kuulu tullakaan, näin hoitaja ainakin sanoi). Alkiota en veren seasta erottanut, onneksi.

Lähetän sulle reippautta ja voimia ja kehotan valitsemaan lääkkellisen keskeytyksen. Sen edut ovat kuitenkin, ettei sen pitäisi aiheuttaa minkäänlaisia komplikaatioita, tulehdusta, kohtu ei joudu ronkittavaksi ja toimenpide on luonnollinen.

Lääkkeellinen keskeytys ei aiheuttanut traumoja, henkilökunta oli todella ammattitaitoista ja miellyttävää, tietenkin itse asia kaiken tapahtuman takana on ollut vaikeampi.

Tsemppiä tulevaan ja oikein hyvää kesää sinulle!!

Ei kai paljoa eroa aborttiin; 10 viikon spontaaniin keskenmenoon tehtiin 2 pillerityhjennystä. Kohdunsuu oli auki, elikkä laitettiin vain jälkimmäiset pillerit. Kohtu ei tyhjentynyt, ja seuraavalla kerralla oli tiedossa kaavinta, mutta valehtelin, että olin aamulla syönyt. Kummallakaan kertaa ei sairaalassa ollut mitään kipuja, tyhjennysvuoto alkoi vasta kotona. Sairaalasta sain panacodia kotiin, sillä selvisi aivan hyvin.
En halunnut kaavintaa, koska rutiini-nukutuksessakin on aina riski....

Itse tein pari viikkoa sitten lääkkeellisen abortin sikiövaurion takia rv 8. Abortti epäonnistui ja viime viikonlopun vietin sairaalassa. Raskausmateriaalia oli jäänyt kohtuun niin paljon, että siitä seurasi tulehdus ja jouduin kuitenkin kaavintaan. Minulle tapahtunut on kuulemma harvinaista, mutta sitäkin tapahtuu. Lääkkeellisessä abortissa kivut ovat erittäin yksilöllisiä, mutta lääkitystähän saa aina eivätkä kivut kestä kauaa. Itselläni kipuja ei juuri ollut, mutta se selittyi sillä että abortti epäonnistui. Kaavinta ei tuntunut myöskään pahalta, nukutuksessa tietysti. Olin sairaalassa yön tarkkailussa, mutta sekään ei ole välttämätöntä. Minun tapauksessani oli. Kaavinnan jälkeen kipuja oli, mutta sairaalassa on hyvä olla luotettavissa käsissä ja kipujen kanssa ei tarvitse kärsiä. Itse sain tosella hyvää ja ymmärtäväistä hoitoa. Nyt muutama päivä tapahtuneen jälkeen tuntuu että seinät kaatuvat päälle. Aluksi (lääkkeellisen jälkeen) tuntui että selviän tästä yllättävänkin hyvin, niin raskas kuin asia onkin. Nyt mietin vain, että miten ikinä selviän tästä jaloilleni.. Tapahtui liian paljon liian äkkiä. Koen silti tehneeni oikean ratkaisun, mutta se ratkaisu on raskas kantaa.. Pieni enkelivauvani elää ikuisesti sydämessäni!

Hei

Mulla tehtii lääkkeellinen abortti 1,5 vuotta sitten ja hoitajien kummastuksesksi mulla ei ollut lainkaan kipuja. Vuoto vastas runsaudeltaan normaaleja kuukautisia. Eli ihan on yksilöllistä onko kipuja vai ei.

Minulle tehtiin tänään lääkkeellinen keskeytys ja omaksi yllätykseksi se hyvin. Täältä lukemieni tekstien mukaan kaikilla on kauheita kipuja. Minulla alkoi tunnin aikana hieman vatsaan koskeen kuin normaalit menkat. Sain kipulääkkeen ja kaikki meni ohi. Ei yhtään kipua missään vaiheessa. Kävelin käytävillä koko aamun joka varmasti myös auttoi vuotoon ja hyytymät tulikin melkein heti ulos. Ei ollut paha kokemus vaikka ikävää tuo tietenkin on.

mutta ne ovat aina yksilöllisiä.

Itse olen kerran synnyttänyt aiemmin, ja tämä abortti jonka tein kun olin rask. viikolla 10 oli aika kamalaa... ensin luulin että se on ihan helppoa,mutta onneksi sain niin tehokkaan kipulääkkeen kun poltot alkoivat... ne oli verrattavissa itselläni synnytyspoltteisiin, mutta se lääke alkoi vaikuttamaan n.15 min. kuluttua, joten ne poltot ei onnekseni kestänyt kuin 15-20 min.

Muuten olo oli aika turta koska olin vuotanut niin paljon verta (kaikki mitä tulee pitää ponnistaa wc:ssä pönttöön!) ja se materiaali sitä tuli...
ei mitään kivaa.
Varsinkin kun uteliaisuuttani halusin katsoa vielä mitä sieltä tulee, ja näin sen vauvan...

ei olisi saanut katsoa, kadun sitä nyt aina, se oli täydellinen pienoinen.

Mulle tehtiin lääkkeellinen raskaudesenkeskeytys muutama vuosi sitten ja en kyllä suosittele sitä kenellekkään. Tosin monet on sanoneet että ihan ok, eikä minkään laisia kipuja.
Mulle annettiin/laitettiin lääkkeet kätilöopistolla ja sielä piti ensin istuskella tarkkailussa n.5 tuntia. Sinä aikana ei minkäänlaisia kipuja ja hyvin vähän vuotoa. Sieltä kotiin lähtiessäni alkoi kamalat kivut ja kotiin päästyäni olin kirjaimellisesti liti märkä verestä. Vuoto oli muutaman päivän todella hurjaa. Istuin tunteja vessassa ja vuosin..
Vuoto hellitti ja ajattelin että nyt se on vihdoin ohi..
Ei ollutkaan, se jatkui vain pahempana. En saanut nukuttua kun kivut niin kovat. Olo oli jo niin heikko, että en päässyt enää ylös sängystä. Konttasin vessaan ja takaisin sänkyyn.
Soitin sitten kättärille ja kysyä mitä tehdä? Sanoivat että niin pian kun mahdollista niin sinne käymään.
Kättärillä otettiin verikoikeita ja kaikenmaailman testejä.
Hemoglobiini 51, vaikka pitäisi olla yli 120.
Jouduin 2vrk olla tiputuksessa jossa mulle annettiin suolaliuosta ja 4 yksikköä verta jonka jälkeen tehtiin vielä nukutuksessa kaavinta.
Siihen loppui kivut ja vuoto.
Minulla on mielestäni hyvä syy sanoa suuresti EI lääkkelliselle keskeytykselle..

Sitä kovemmat kivut yleensä mitä ennemmän synnytyksiä takana joten jos ei ole synnyttänyt kertaakaan niin kipuja voi verrata ihan kuukautiskipuihin.

Itselleni ajankohtainen aihe, sillä tein lääkkeellisen keskeytyksen eilen. Voin vielä jakaa kokemukseni, koska ne ainakin auttoivat minua.

Eli menin pari viikkoa sitten tk:hon, jossa annettiin lähete polille. Tällä viikolla sain sinne ajan ja otettiin verikoe, pissakoe (klamydia ja tippuri, siis rutiinia) ja ultrattiin viikot (itselläni 9 1). Lääkäri kysyi, olenko miettinyt keskeytystapaa ja lääkkeelliseen päädyttiin. Kertoi asiallisesti koko prosessin kulun ja ennen ensimmäisen lääkkeen ottoa vielä korosti, että sen jälkeen ei voi enää peruuttaa. Ensimmäinen lääke siis suun kautta ja loput sain kotiin.

Eilen sitten aamulla laitoin kaksi tablettia emättimeen (otin särkylääkkeen ennen sitä) ja menin takaisin nukkumaan. Kun heräsin, vuoto oli jo alkanut. Kipuja ei ollut (no sellaista normaalia, mitä menkkojen aikana on, itselläni ei siis kovia kipuja). Siinä sitten vuosin iltaan asti ja sitä verta tuli aika paljon. Ei sen kummempaa. Nyt on vielä niukkaa vuotoa.

Nyt pitää vielä mennä tk:hon, jossa varmistetaan, että kohtu on varmasti tyhjentynyt. Se pitää tehdä ennen viikkoa 12, että voidaan vielä korjata tilanne, jos sinne olisi pahimmassa tapauksessa jäänyt elävä alkio.

Itselleni abortti oli ainut vaihtoehto. Ei kaduta ollenkaan ja päätös oli sinänsä helppo. Pelkkä ajatuskin lapsesta nyt sai tuntemaan, että abortti on tehtävä.

Kun abortti on kerran aloitettu lääkkeellisesti, niin ymmärrätkö, että sikiö voi saada erittäin pahoja epämuodostumia jo siitä ensimmäisestä lääkkeestä? Tätä se lääkäri vielä korosti, että ensimmäisen lääkkeenoton jälkeen ei voi enää peruuttaa.

Ja miksi katuisin? Tämä oli minulle kaikista paras ratkaisu. Lapsia haluan (ehkä) sitten joskus tulevaisuudessa, en nyt. Nuo tunteet tulevat ehkäpä sellaisilla, jotka eivät oikein osaa päättää, mitä tekisivat. Minulla päätös oli tehty jo ehkäisyllä ja olin miettinyt kysymystä etukäteen, koska seksiä kuitenkin harrastan. Mielenterveysongelmat olisi taattu, jos muksun oisin pitänyt ;)

Eikä sun tarvii mitään kellekkään todistaakkaan, pääasia, että ite oot päätöksees tyytyväinen. Se syyllisyys ja häpeä tosiaan on usein vastustajien toiveajattelua, ne kun ei tajua, ettei kaikki tunne syyllisyyttä, edes silloin monen vuoden päästä. Mutta pitäähän se ihan periaatteen vuoksi täällä viattomille ihmisille rähjätä, vaikkei se mitään autakkaan

Elämäni kivuliain kokemus oli lääkkeellinen keskeytys. Tein sen tänään loppuun eli kaks pillerii alapäähän ja parin tunnin päästä tuli niin kovaa kipua alavatsaan että luulin tajun koht lähtevän. Silmis sumeni ja kaiken lisäks en muista mtn panacodin vaikutuksesta. Se vaan väsytti, sai pään sekasi ja kivut ei helpottunut. Ehkä johtui siitä etten ollut syönyt aamupalaa. Huusin sitten joku 3 h ja oksensin muutaman kerran johtuen aivan sairaasta kivusta. Voin kertoo et jos lääkäri sanoo et keskeytys epäonnistui ja pitää kaapia niin ei luoja. Sen verran rankka pvä takana ja jos viel kaikki oli "turhaa", ilman positiivista tulosta.......
Ps. Ystävä oli 12h tukena. En olis ilman pärjänny..

Kauanko jälkivuodot ja pienet supistukset kestävät pillereiden ottamisen jälkeen? Meneekö niissä kaksiviikkoa?

kaksi-neljä- jälkivuoto mutta, kuitenkin niin saamarin henk.koht. et vaikee sanoa.

supistukset meni tunneissa ohi.

Tosi lohduttavaa lukea täältä näitä kommentteja. Itsellä on perjantaiksi varattuna aika lääkkeelliseen keskeytykseen, mutta vieläkin mietin mitä tekisin. Toisaalta tuntuu, että lapsi nykyisessä elämäntilanteessa olisi aika hurja ratkaisu, tuore suhde, huono rahatilanne jne. Toisaalta kuitenkin haluan ehdottomasti joskus lapsia ja olen aina ajatellut, että varmaankin noin puolet lapsista tulevat tähän maailmaan puolivahingossa.

Ihan toiseen asiaan liittyen en kyllä ymmärrä näitä ihmisiä, jotka tulevat tänne abortintekijöitä tappajiksi haukkumaan. Onhan se varmasti raskasta, jos ei itse pysty tulemaan raskaaksi vaikka haluaisi, mutta samalla en ymmärrä että miksi sitä pitää purkaa toisten pahaan oloon vielä päälle. Itse olen aina ajatellut, että kyllä lapselle on tärkeää, että hän on haluttu ja rakastettu ja että hänelle pystytään tarjoamaan kunnon koti. Jos itse on vielä ihmisenä rikki tai kesken niin vaikea siinä on alkaa toista ihmistä kasvattamaan. Lapsi on kuitenkin kahden ihmisen (ainakin näissä "vahinko"-raskauksissa) ja lapsen välinen elinikäinen sitoumus. Ne naiset ja miehet ovat jo ihmisiä ja olemassa ja niillä on elämä, jonka hätiköity ratkaisu lapsiasiassa voi mullistaa ja jopa pilata. Lapsi ei 8vk ole vielä mikään lapsi. Kyllä, siitä voisi tulla lapsi, mutta on turha väittää, että se vielä olisi älykäs ja tunteva olento toisin kuin äitinsä. Ja raskaus vaatii kuitenkin aika suuria uhrauksia äidiltä ne 9kk ja sen jälkeenkin vielä pitkään. Mutta menee ohi aiheesta.

Jaan kokemukseni perjantaista ja viikonlopusta täällä mikäli siihen ratkaisuun nyt päädyn. uskon näin, mutta vielä pitää vähän punnita, että voin olla varma ratkaisustani itseni kannalta. Ja toisaalta lapseni, en halua päätyä synnyttämään maailmaan lasta, jolle en voi tarjota hyvää ja ehjää elämää ja kotia.

Minulle tehtiin lääkkeellinen abortti eilen Helsingissä Kätilöopistolla ja ajattelin jakaa kokemukseni myös teille.

Terveyskeskuksessa, josta lähetteen kävin hakemassa oli kohtelu aivan uskomatonta. Vanhahko nutturapäinen lääkäri vain huokaili ja voivotteli kuinka ikävää on nyt tämä abortti ja että kyllä ne siellä Kättärillä sitten pitää sinulle pitkät saarnat. Kertakaan hän ei kysynyt miksi olen aborttia hankkimassa, tuomitsi vain omassa päässään sen vääräksi. Oikeus mieliiteeseen on hänelläkin, mutta lääkärin kuuluis mielestäni olla suhteellisen neutraali tällaisissa tilanteissa (ja muutenkin) Kerroinkin hänelle mielipiteeni kohtelusta ja sain vastaukseksi syviä huokauksia :D

Sitten itse keskeytykseen.
Kävin tiistaina Kättärillä, jossa hoitaja ja lääkäri olivat ERITTÄIN asiallisia, kohteliaita, ystävällisiä ja kertoivat kaiken erittäin tarkasti.
Sain esilääkityksen, joka käsittääkseni pysäytti raskauden etenemisen. Sain kotiinlähtiessä mukaan kaksi vahvaa sörkylääkettä ja kaksi tablettia, jotka siis aloittavat supistukset ja tyhjenemisen.

Eilen torstaina minulle oli sovittu aika Kättärille klo 8. Otin aamulla saamani särkylääkkeet ja ne toiset tabletit kotona ja matkustin bussilla Kättärille.
Osastolla minua oli vastassa maailman ihanin hoitaja, joka otti minut ystävällisesti vastaan. Kysyi vointini sekä fyysisesti, että henkisesti ja kerti päivän kulun tarkasti. Esitteli minulle koko osaston ja sanoi, että on täysin minun käytettävissä koko päivän.
Sitten jäin odottelemaan prosessin alkamista. Katselin telkkaria ja luin lehtiä.

Noin klo 9 alkoivat kovia menkkakipuja muistuttavat säryt alavatsassa. Sinnittelin niiden kanssa aika pitkään ja vasta kun olo oli todella tuskainen tajusin/uskalsin pyytää hoitakalta lisää särkylääkettä. Sain nestemäisen lääkkeen, joka tuli kyllä ykkösellä ulos ja soitin hoitajan paikalle. Sain häneltä tällä kertaa kipupiikin, joka oli niin voimakas, että sen jälkeen ei tuntunut mitään missään. Pyörrytti ja makasin vain sängyllä, johon nukahdin. Heräsin tunnin päästä uusin kipuihin joihin osasin jo heti pyytää lääkettä. Sain taas piikin ja nukahdin uudestaan.
Heräsin puoli kahdeltatoista suhteellisen hyvä voivana ja mietin, että taitaa olla ohi koko homma. Olimme sopineet, että kun vuoto alkaa käyn vessassa sellaisessa erikois pöntössä, ettei tuotos katoa viemäriin ja voidaan olla varmoja, että alkio on tullut ulos. Menin siis tänne erikois vessaan ja ihan ilman kipuja ja ponnisteluja tuli ulos sekä alkio, että istukka.
Hoitaja tuli kertomaan, että pääsen samantien pois, koska vuotokaan ei ollut runsaita menkkoja kummempaa.
Lähdin Kättäriltä klo 13 ja menin suoraan duuniin. Ei kipuja, vähän vuotoa ja ehkä vähän väsytti niiden kipupiikkien jäljiltä. Muuten kaikki täysin ok.

Pääsin vielä sellaiseen kierukka testiryhmään. Saan käydä kaikki tutkimukset ilmaiseksi Kättärillä, jälkitarkastuksen sekä kierukanlaiton. Myös perustarkastus vielä vuoden päästä. Ei siis onneksi tarvitse asioida terveyskeskuksen vanhanpiian juttusilla enää :D

Toivottavasti joku sai tästä tarinasta jotain.
Jos joku haluaa kommentoida muuta kuin "olet tappanut lapsesi" tyyppistä vastaan mielelläni. Tällä palstalla en lähde puolustelemaan valintaani ketään tai mitään tahoa vastaan. Jaan kuitenkin mielelläni ajatuksia ja kokemuksia vastaavassa tilanteessa olevien/olleiden kanssa.

Oikein mukavaa alkanutta Syksyä kaikille.

Hei, teitä voi alkaa naurattaa, olenhan vasta 14v, itse voin jopa sanoa, että muita ikäisiäni kypsempi.
Ehkäisy petti, menkat 2vko myöhässä,ja eka raskaustesti positiivinen. En voi vanhemmilleni kertoa, kun ei ole niin hyvät puhevälit kun toivoisin. En tiedä mitä pitäisi tehdä, kouluterkkarille ekana ? ja miten se abortti sitten mulla menee, en haluaisi vamhempien tietävän .. toivon et joku edes auttaisi eikä ala jankuttamaan iästä, en mä itekkään tätä halunnu.

-Tiina

Oletteko te arvostelijat koskaan miettineet näiden aborttien taustoja.

Itse suoritin pari päivää sitten lääkkeellisen abortin. Päätin tehdä sen kotona, ei ollut kovinkaan suuria kipuja, mutta nehän tosiaan riippuvat aika paljon ihmisestä.

Ja miten tämäkin raskaus sai alkuna kortsu meni rikki, kävin heti seuraavana päivänä hakemassa apteekista jälkiehkäisypillerin jossa sanotaan, että pilleri tulee ottaa 24h tunnin sisällä kyseisestä yhdynnästä jossa hedelmöittyminen on voinut tapahtua viimeistään 72h. Mutta eipä toiminut. Voin siis aivan puhtaalla omalla tunnollani sanoa, että olen pyrkinyt estämään raskauden.

Olen tällä hetkellä erittäin huonossa työssä, kaikkeni olen yrittänyt, mutta en ole päässyt minnekkään opiskelemaan. Miksi haluaisin tuoda lapsen tällaiseen elämäntilanteeseeni. Minulla ei olisi mitenkään varaa lapseen, kun on juuri ja juuri varaa omaan elämiseen. Tiedän hyvin, ettei poikaystäväni halua lapsia tällä hetkellä. Eli todennäköisesti hän jättäisi minut kun kyllästyisi isinä olemiseen. Miksi siis haluaisin tuoda lapsen tällaiseen elämäntilanteeseeni. Maailmassa on jo niin paljon ihmisiä joilla on huono olla. Jos olisin päättänyt pitää lapsen olisi maailmassa ollut 2 uutta ihmistä näihin tilastoihin.

Tässä ketjussa oli hyviä kokemuksia lääkkeellistä abortista jos joku niitä tarvii. Vertaisskokemuksia siis 🙂

Moi tein lääkkeellisen raskaudenkeskeytyksen eilen sairaalassa ja halusin tappaa itteni siinä kohtaa kun kivut yltyivät ja oksentelin rajusti en suosittele ketään tekemään sitä kotona itellä oli ainakin nii hirvee kokemus kirjotin tänne vaikka onki tosi vanha palsta mutta kai joku näitä lukee vieläki

Oikein mielelläni tapan sen loisen joka haluamattaan kehooni tullut. Ehkäisy petti :)

Ens to keskeytys, mulla on vielä niin pienet viikot että voin tehdä sen kotona. Pärjääkö Panacodeilla vai pyydänkö vahvempaa? Ja mielummin kotona vai sairaalassa?

Itse 3vk pääsin käymään lääkärissä, otin lääkkeen siellä ja loput saatiin kotia päin. Ensimmäiset 4 tuli ulos ja soitin lääkäriin, käskivät ottaa loput 2 heti. n tunti lääkkeiden oton jälkeen aloin runsaasti vuotamaan ja kauheat mahakivut alkoivat, tuntui että joku puukottaisi mahaa. Sain sen jälkeiseltä päivältä lääkäriltä soiton, että pitää käydä uudelleen tarkastuksessa, että onnistuu hoito. Mahdollisesti kohtu voi tulehtua jos ei onnistu niinkuin pitäisi ja huolestuttaa pahasti.

Ajattelin kirjoittaa oman kokemukseni tähän ketjuun koska näistä netistä löytyvistä keskusteluista oli minulle apua keskeytystä miettiessäni.

14.10.2022 sain lääkärissä suun kautta otettavat kohtua jotenkin valmistelevat lääkkeet rv 6 4. 16.10.2022 kotona aamulla laitoin emättimeen nämä 4 lääkäristä mukaani saatua pilleriä. Vuoto alkoi 2h jälkeen todella runsaana ja kivut pysyi hyvin poissa särkylääkkeiden avulla. Pahin vuoto kesti 3h. Tämän jälkeen vaihtelevaa jälki vuotoa tasan 2 viikkoa. Kaikki vaikutti olevan kunnossa ja olo oli normaali. Raskauspahoinvointi loppui heti tuolloin 16.10.2022.

6.11.2022 tuli veristä vuotoa niukasti ja kuvittelin tästä alkavan kuukautiset. Aloitin slinda pillerit heti tuolloin. 9.11.2022 tein huvikseni raskaustestin joka oli positiivinen. Tiesin tämän kyllä olevan vielä aika todennäköistä. Soitin kumminkin varalta lääkäriin ja kysyin neuvoa tuohon slindojen aloitukseen ja siihen kun luulin kuukautisten alkaneen mutta ne eivät alkaneetkaan. Varasimme minulle hcg labran 14.11 2022 ja tuolloin arvo oli vielä n. 4000. Minulle varattiin aika lääkäriin 16.11.2022 ja siellä ultrattiin. Todettiin raskaus materiaalia olevan vielä paljon kohdussa. Sovittiin että yritetään uudelleen näillä emättimeen laitettavilla pillereillä. Minulla oli työmatka tuolloin 17-18.11 joten sovittiin että laitan pillerit sitten 19.11.2022. Näin tein ja vuoto ei alkanut. Soitin lääkäriin 21.11 ja määrättiin labrat 23.11. Tuolloin hcg arvo oli n.1500. Liian koholla kumminkin kuulemma ja varattiin kohdun poliklininen tyhjennys tähystyksessä 7.12 joka on huomenna.

Kävin hcg labrassa myös 2.12 jolloin arvo oli n.300. Ajattelin että onpa hyvä, tähystystä ei tarvitse tehdä varmaan ja soitin. Kuulemma todennäköisesti raskausmateriiali edelleen siellä on muuttumattomana vaan hcg lasku johtuu siitä että istukka on lopettanut toiminnan.

Eniten olen ihmeissäni tästä että tätä vatvotaan edelleen. Ajattelin että tulehdus riskin vuoksi minut otettaisiin kaavintaan heti mutta ei näköjään täällä paikkakunnalla. Huomista odotan huolestuneena ja jännittyneenä mutta toivottavasti kaikki menee hyvin ja tämä asia olisi viimeinkin päätöksessään.

Aloittajalle:

Ei ole läheskään niin kauheaa kuin synnytys, sen kesto ja sen aiheuttama työkyvyttömyys ja fyysiset vammat.

Vanhimmissa ammateissa se ei juuri mieltä liikauta.

Entiedä lukeeko kukaan näitä enään mutta jos lukee jaan oman kokemukseni. Olen 16vuotias ja 1.9. testi näytti plussaa. Kauhea shokkihan se oli ja suoraan soitto äitille. Äiti sanoi että saan itse päättää mitä teen josta olin yllättynyt mutta kun 16v olen ja vasta tällöin ollut 6kk suhteessa niin ei käynyt kyllä mielessä pitäminen lasta ajatellen. Soitto naistenklinikalle ja sieltä aika keskeytykseen. Tosiaan kävin perjantaina hakemassa ensimmäisen lääkkeen jota ennen sain pahoinvointi lääkkeen. Olo oli ensimmäiset 3h ihan hyvä ja sitten alkoi kauhea pahaolo. En halunnut että kukaan koskee ja kaikki hajut olivat tässä kohtaa vielä 5x pahemmat kun aikasemmin. Maanantaina palasin naistenklinikalle ja koska olen alaikäinen jouduin tekemään keskeytyksen sielä, joka oli kyllä hyvä koska hoitaja oli lähellä. Olin aamulla syönyt aamupalan jonka jälkeen otin määrätyt särkylääkkeet. Sain pahoinvointi lääkkeen ja sen jälkeen 4 tablettia. Noh eikun tabletit sisään ja 30-50min myöhemmin jo vuoto alkoi. Ensin oli vain pientä menkkakivum tapaista kipua mutta siitä ehkä 15min alkoi kauheat kivut. En pystynyt olemaan istuma asennossa, makasin vessan lattialla ilman vaatteita ja koitin tehdä hengitysharjoituksia. Nukahdin jopa 10minuutiksi lattialle. Tämän jälkeen sain reiteen piikillä lääkkeen joka vei kaikki kivut pois. Nukuin tämän jälkeen n. 1h. Kello oli jotain 12-13 kun hoitaja tuli sanomaan että voimme alkaa lähtemään. En ollut tajunnut kävellä ja liikkua tarpeeksi koska vierin suurimman osan ajasta vessan lattialla ja pedissä. Kun lähdimme kävelemään autolle tunsin kun kohtu tyhjeni oikeen kunnolla. Hyytymiä ja verta oli kyllä tullut jo ennen tätä mutta kivutkin helpottivat HETI ja löhtivät kokonaan kun kävelin hieman. Olin hyvin helpottunut tästä, jälkivuoto oli kuitenki tosi runsasta ja sain vaihtaa sidettä 10-20 min välein ekat 3pv. Kipuja tuli kyllä aina välillä ja olivat todella kovia myös mutta ne eivät kestäneet onneksi ikinä kauaa. Nyt 3kk myöhemmin olen uudestaan raskaana johtuen epillereiden unohduksista..nolottaa ja raivostuttaa. Pelkään että moititaan vaan ja että työntekijät luulevat minun pitävän aborttia ehkäisykeinona. Jota en todellakaan luule, minulla on adhd jonka takia välillä on vaikea muistaa mutta unohduksia ei monia ollut enkä ajatellut sen haittaavan..Noh oma vika tämä on ja kierukkahan se tämän jälkeen on. Kun olen toisen keskeytyksen käynyt läpi kerron miten kävi.

Mul oli tänään keskeytys lääkkeillä, ja mun osalta oli aivan kauhistuttavat kivut. Sattu erittäin pahasti alavatsaan, oksentelin ja tuli ripulia. Pahin oli 4 ensimmäistä tuntia, sit hieman hellitti. Sattuu siltikin vielä vatsaan nyt illalla.

Haluan jakaa tunteita vaikka tää on varmaan aika hylätty ketju jo, mutta johonkin pitää saada purettua tätä…
Oon siis 20v naikkonen, ollu yhdessä ihanan miesystäväni kanssa tässä nyt kohta 3 vuotta. Ollaan läheisiä ja suhde on tiivis. Lakanat meillä kyllä innokkaasti heiluu, siinä lomassa on unohtunut ehkäisy… itsellä on ollu joku ihme intuitio että en muka olisi edes hedelmällinen koska on joka kuukausi niin äärijärkyttävät kuukautiskivut, että epäilin endometrioosia. Noh, viime maaliskuussa todistettiin tosiaan puolisoni kanssa luuloni vääriksi, kun tein aamusella elämäni ensimmäisen positiivisen raskaustestin. Maailma pysähtyi ja shokki tärisytti. Se kuitenkin päättyi itsestään (oli kemiallinen raskaus) nopeasti, jo kahden päivän päästä.
Tuon jälkeen huolehdittiin ehkäisystä kyllä kuukauden jos toisenkin. Mutta meno lähti sen jälkeen käsistä uudelleen. Oltiin molemmat sitä mieltä, että ei tässä kuinkaan käy, seksi on vaan niin upeaa ilman mitään rajoitteita. No, nyt sitten tossa pari viikkoa sitten tajusin heti, että oon raskaana jälleen, kun nännit oli just samalla tavalla arat kun viimekin kerralla. Tein raskaustestin vain 9 päivää arvioidun ovulaatiopäivän jälkeen, ja kyllähän siihen toinenkin viiva ilmestyi, vaikkakin tosi TOSI haalea. Halpistestejä oon todistellen tehnyt sen jälkeen vielä 3, kaikki positiivisia ja viiva tummenee tummenemistaan. Välillä vattassa vihloo, päivät pitkät yököttää ja jatkuva krapulainen olo, hirveä näläntunne ja mieliteot, kipeät tissit sekä mieli niin herkillä. Yleensä pidättelen kaikkien edessä jos vähänkin tekee mieli pillittää, mutta nyt oon itkeskelly miehelleni milloin mistäkin. Rv laskelmieni mukaan ois 5+4.
Ja nyt tosiaan aiheeseen ”pikku” jaarittelun jälkeen. En tiedä mitä teen. Tai no, tiedänhän minä, abortti se on haettava. Mutta vaikka en ikinä näkis itseäni tässä mielentilassa, taloudessa ja iässä mitään lasta kasvattamassa (rehellisesti en tiedä haluanko lapsia ikinä) niin jotenkin oon silti kiintynyt ja vannoutunut tohon ”vauvaan”. :( Ihan kuin viimeksikin. Tuntuu, että haluan vitkastella ja pitkittää abortin hakemista, että siitä raskauden tiedostamisesta ei tarvitse luopua. Puolisonikin hieroo, suukottaa ja taputtelee vatsaa nyt yhä enemmän, vaikka hänkin on abortin kannalla. Mutta ei helpota abortin hakemista…
Mulla on niin paljon pelkoa, että sirpaloidun samalla tavalla kun viime raskaudessa keskenmenon jälkeen. Lääkärikäynnillä esitin kylmää, kotiin päästyäni murenin ja makasin seuraavan viikon parkuvana, ikävöivänä, masentuneena ja hätiköityneenä romuna. Napsahdin sillon aivan totaalisesti. Ruokaa en syönyt viikkoon paljoa mitään. En tiedä liittyykönee senaikainen käytökseni hormoneihin, mutta tuntui, kun olisi menettänyt jonkun läheisen rakkaan. Vaikka mies ei ymmärtänytkään eikä voinut omalta osaltaan tuntea surua, oli hän silti uskomaton tuki ja vakaa olkapää, johon sain parkua.
En halua lapsia, en halua luopua tästä alkiosta, en halua sitä antaa adoptioonkaan, se olisi väärin. En halua tehdä mitään, mutta tiedän, että aborttiin tämä päättyy. Se kipu, kaipuu ja suru tulee kyllä puristamaan mehunsa minusta jälleen. En käsitä, miten joku taianomainen ”äidinvaisto” on kaltaisessani lapsiarjen vihaajassa näin vahva ja dominoiva. Kiitos jos jaksoit lukea tänne pohjalle asti.