välillä aiheuttaa henkisiä ongelmia isäni kanssa riitely kun tuntuu että isä tässä ei nyt oikein ota

lomareissu onnistuu ja työkuvio myös lomareissun päätteeks. Yhden päivän lomareissu. 150 kilsan päässä kodistamme. Enemmän mua ihmetyttää se, kun on niin nuuka, ettei isä suostu erikseen käymään työreissulla kun se olisi onnistunut niinkin kun sanoi että menee turhaan polttoainetta kun erikseen pitää siellä ajaa. aikoinaan kun vanhempani oli avioliitossa naimisissa niin isälleni ja äidilleni tuli juuri erimielisyyksiä näissä asioissa kun äiti ei halunnut lomareissulla työtä tehdä mutta isä halusi. Heidän luonteen eroavaisuudet oli syynä eroon, kun äiti sai tarpeekseen isän pilkuntarkasta luonteesta ja isä sai tarpeekseen äidin omapäisyydestä ja minä olen hyvin paljon tullut äitiini.

isäni kun on niiin pilkuntarkka ja ylisiisti ettei kahvikuppikaan saa olla väärinpäin pöydällä niin sillä menee hermot ja valittaa. Ja monasti huutaa minulle jos en esim ole tehnyt jotain. Ja kyllä minulla asiat ruukkaa myös tapahtua, enemmän ajallaan, kun isän pitää heti tehdä kaikki. Olen luonteenlaadultani enemmän hidas.

Anonyymi kirjoitti:

isäni kun on niiin pilkuntarkka ja ylisiisti ettei kahvikuppikaan saa olla väärinpäin pöydällä niin sillä menee hermot ja valittaa. Ja monasti huutaa minulle jos en esim ole tehnyt jotain. Ja kyllä minulla asiat ruukkaa myös tapahtua, enemmän ajallaan, kun isän pitää heti tehdä kaikki. Olen luonteenlaadultani enemmän hidas.

Lue lisää

Oletko minkä ikäinen ?
Alaikäisenä olet isäsi huollettava, ja silloin ikävä kyllä vanhempi pystyy ohjailemaan lapsensa elämää.
Ei varmaankaan ole aina mukavaa elellä noin tarkan vanhemman kanssa, jos ei kahvikuppikaan saa olla väärin päin ?

Anonyymi kirjoitti:

Oletko minkä ikäinen ?
Alaikäisenä olet isäsi huollettava, ja silloin ikävä kyllä vanhempi pystyy ohjailemaan lapsensa elämää.
Ei varmaankaan ole aina mukavaa elellä noin tarkan vanhemman kanssa, jos ei kahvikuppikaan saa olla väärin päin ?

Lue lisää

olen 42 vuotias. Olen henkisesti sairas ja isäni on myös henkisesti sairas. Mä ajattelen sen niin että me ihmiset olemme erilaisia enkä lähde tuomitsemaan isääni mut toki ei oo heleppo yhtälö kun on kaksi erilaista ihmistä. Yhdessä ollaan aina oltu kuitenkin. Välillä pientä sanaharkkaa, ei mitään vakavaa. Me olemme jonkun verran temperamenttisia luonteeltaan, mutta myös sovittelevan diplomaattisia ja sovitaan aina asiat. Ei kovin usein ole meillä erimielisyyksiä jotka johtaa kinasteluun. Ei se riitaa niinkään vaan pientä kinastelua, mut joskus voi mennä hermot ja silloin voi korottaa ääntä, sekä minä että isäni., mut useimmiten se on isä joka huutaa suuttuessaan. Minusta psykologiassa on väärin se, jos väittää että riitelevä ihminen on väärässä /kiusaa koska meidän ihmisten temperamentit on erilaisia. Eri asia on taas se jos alkaa sanallisesti tai fyysisesti loukata. Minun isä ja minä emme tee sitä toisillemme. Toki voidaan sanoa välillä toisellemme "perkele kun oot lapsellinen" "voi jumalauta taas sä alat niuhottamaan minulle" " voi perkele sua poika kun sä oot tommone samanlainen kuin äitisi, perkele muuta äitisi luo"

No taisi reissu mennä loppujen lopuksi hyvin ? Pientä nukkumisvaikeutta lukuun ottamatta.
Aina ihmiset joskus kinastelee, jos paljon viettävät aikaa yhdessä, asuvat yhdessä, tms.
Ihmissuhteet on aina silloin tällöin mutkikkaita, on ne sitten parisuhteita, sukulaissuhteita, tai mitä vain.
Ja yleensähän sanotaan, että asiat riitelevät, eivät ihmiset. Noin olisi ainakin toivottavaa.
Vaikka kyllä ihmisetkin keskenään riidellä osaavat, jos niin tahtovat tehdä.

Anonyymi kirjoitti:

No taisi reissu mennä loppujen lopuksi hyvin ? Pientä nukkumisvaikeutta lukuun ottamatta.
Aina ihmiset joskus kinastelee, jos paljon viettävät aikaa yhdessä, asuvat yhdessä, tms.
Ihmissuhteet on aina silloin tällöin mutkikkaita, on ne sitten parisuhteita, sukulaissuhteita, tai mitä vain.
Ja yleensähän sanotaan, että asiat riitelevät, eivät ihmiset. Noin olisi ainakin toivottavaa.
Vaikka kyllä ihmisetkin keskenään riidellä osaavat, jos niin tahtovat tehdä.

Lue lisää

no mäni reissu hyvi ja tekkee mielenterveydelle eetvarttia ko meil kummallaki on niit mt-ongelmia ihan riittävästi, etenkin minulla niin tämmöset pienet lomareissumatkat on hyväksi ihmismielelle, oli sitten sairas tai tervekin ihiminen. ja kyllä aiomme tehä enemmänkin tämmösiä yhden päivän reissuja.

Yleensähän nää psykiatrit ja psykologit suositteleekin esim lomamatkareissua tai musiikkia j

matkalla tännään ostin myös irtokarkkia. pääosin salmiakkia.

Kun olemme eläkeläisiä niin olemme myös siis tehneet duunia . isällä oli pitkähkö työura aikoinaan (äiti on vieläkin työelämässä kun äiti on isääni 9 vuotta nuorempi).

ihmissuhdekuviot lähimmäisteni kanssa on menneet hyvin, lukuunottamatta pieniä erimielisyyksiä isäni kanssa, mut en koe niitä vakavina, mutta kun minulla on paniikkihäiriö niin pienikin stressi ja riitely voi nostaa verenpaineet ja aiheuttaa myös paniikkihäiriön. On mulla lääkkeet paniikkihäiriöön. Eräs ammattilainen suositteli että kannattaa käyttää propramia ja luopua hiljalleen rauhoittavasta lääkkeestä tai ainakin välttää sen käyttöä ja minä lopetin kokonaa rauhoittavan lääkkeen(opamax) käytön koska se tuntui ettei se oikein sopinut minulle .

Anonyymi kirjoitti:

No taisi reissu mennä loppujen lopuksi hyvin ? Pientä nukkumisvaikeutta lukuun ottamatta.
Aina ihmiset joskus kinastelee, jos paljon viettävät aikaa yhdessä, asuvat yhdessä, tms.
Ihmissuhteet on aina silloin tällöin mutkikkaita, on ne sitten parisuhteita, sukulaissuhteita, tai mitä vain.
Ja yleensähän sanotaan, että asiat riitelevät, eivät ihmiset. Noin olisi ainakin toivottavaa.
Vaikka kyllä ihmisetkin keskenään riidellä osaavat, jos niin tahtovat tehdä.

Lue lisää

reissun päätteex myös paluumatkalla oli se työkeikka. Niin tota äitini kun mainitsin niin hänelläki ollu paljon haasteita elämänsä aikana ja nykyäänkin hänen henkisesti sairas ukkonsa joka on tuonut murheita äitilleni ja äidillä ollu esim rankka nuoruus kun aina kouluissa koulukiusattiin häntä(minua myös kiusattiin kaikissa kouluissa) ja on äitilläni ollut itsemurha-alttiutta ja sitten kait hänen veli saattoi tehdä itsemurhan mutta äitini on niin vahva ihminen, että on jaksanut pakertaa duunielämässä kun isäni siirtyi takuueläkkeelle joskus vuonna 2004 kun henkisesti sairastui ja minä oon ollu noin 10 vuotta takuueläkkeellä eli 34 vuotias olin kun mulle myönnettiin takuueläke. Isäni oli noin 54 vuotias kun hänelle eläke myönnettiin henkisten ongelmien takia ja sitä ennen hänellä oli pitkä työura. Pikkuveljenikin on henkisesti sairastellut että kyllä meijän perheessä on tota sairastelua ollu.