Olen tässä lueskellut teidän rapujen kuvailuja itsestänne, ja kovasti tuntuu natsaavan omaan sydänkäpyseeni. Välillä hän tuntuu olevan niin rakastunutta minuun, kiehnää ja kyhnää ja suitsuttaa minulle rakkauden sanoja ja on maailman ehdottomasti ihanin mies, ja yhtäkkiä taas omissa maailmoissaan. Minä itse olen epävarma luonteeltani ja myös kokemuksien kautta. Koska hänellä nämä mielialat yleensä kestävät aika kauan, ehdin AINA huolestua "huonommalla kaudella" että nyt hän ei enää välitä. Patoan tätä tunnetta sisääni, koska en haluaisi siitä valittaa, mutta jossain vaiheessa se aina purkautuu... Rakas rapuliinini ottaa joka kerran asian niin, että hänessä on vikaa, kun ei PYSTY aina minulle vakuuttelemaan rakkauttaan, ja masentuu, pitää itseään riittämättömänä jne. Minä taas vain kaipaisin saada puhua ja purkaa omat tuntoni häntä kuitenkaan moittimatta. Oliko yhtään tolkkua?! Pitäisikö minun vain opetella olemaan hänen kanssaan, vai löytyykö muilta asiaan vihkiytyneiltä rakentavia kommentteja ja apuja? Tiedän toki, että asetelma on myös tyypillinen mies-nainen, mutta arvelen että myös tämä horoskooppi vaikuttaa asiaan. Kiitos vastanneille etukäteen! :) Ps. itse olen härkä
RAPU-MIEHENI
AYLA
152542
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
ITSE OLEN RAPU JA KYLLÄ TÄYTYY SANOA, ETTÄ OLEN LIIANKIN TUNNEHERKKÄ JA SE ON JOSKUS VAIKEAA JA SIKSI SANONKIN , ETTÄ ME TARVITSEMME OMAA AIKAA VAIKKA PIDÄMME SIITÄ KUN JOKU KIEHNÄÄ KAINALOSSA, MUTTA JOSKUS SE TUNTUU SILTÄ ETTÄ SE AHDISTAA,,,, MUTTA SANON SILTI.. SE TUNTUU HYVÄLTÄ...KOETA KESTÄÄÄ...
Hei! Rapumies on herkkä loukkaantumaan ja kun hän sinulle rakkauttaan vannoo niin kyllä se paikkansa pitää, koska yleensä ravuilla on tosi kova kuori ja olet päässyt tämän panssarin läpi. Itse olen ollut yli 20-vuotta rapumiehen kanssa ja sillon nuorempana minäkin hämmästelin tätä, että välillä ollaan ihan liki ja toisena hetkenä ihan omissa oloissaan. Rapumies menee herkästi lukkoon, kun hän kokee, että häntä syylistetään, mutta kun rauhallisesti ja ilman dramatiikkaa kertoo omat ajatuksensa pelkonsa ja tunteensa niin kyllä se siitä alkaa sujumaan.. Sulla on hyvä mies ja kukapa meistä ei aina välillä omaa aikaa haluaisikaan..
Tosi kivaa kesää sinulle..=)
Täytyy siis vaan yrittää olla kärsivällinen, vaikka se on kyllä vähintäänkin vaikeeta välillä! Meillä on tää kesä etäsuhdetta, mikä on vielä omiaan mutkistamaan asioita. Tuntuu tosiaan just siltä että rakas rapuni vetäytyy sinne kuoreensa. No, sitten odotellaan että hän tulee sieltä ulos! :)
Mutta vielä toinen kysymys, mitenkäs teillä tuon mustasukkaisuuden kanssa? Minun ex asuupi täällä samassa kaupungissa, olen eronnut hänestä jo 2 vuotta sitten. Mitään en tunne häntä kohtaan romanttisessa mielessä, toisin kun hän, vieläkin. Tämä asia on nykyiselläni ilmeisesti ikuisena piikkinä lihassa, varsinkin nyt erossa ollessamme hän huomauttelee enemmän tai vähemmän asiallisesti lähes päivittäin! Mikään mitä sanon ei auta... Tämäkin on hieman turhauttavaa, kun epäilykseen ei todellakaan ole syytä. Kesän lopulla tilanne varmasti taas helpottaa kun palaamme samalle paikkakunnalle. Tuntuu tämä suhde joskus niin vaikealta... Mutta en aio luovuttaa, sillä uskon että sitkeys vielä palkitaan! Olen kuitenkin kokenut elämäni ehkä onnellisimmat hetket juuri hänen kanssaan
Joo, mustasukkaisuutta ilmenee aina vielä(kin) joskus onneksi harvoin.. Aikanaan se kohdistui ex-mieheen, mutta ei tietenkään enää.. Mustasukkasuuteen mä suhtaudun nykyään neutraalisti, mutta nuorempana se ärsytti suunnattomasti.. Mä otin aiheen niihin keskusteluihin ja tein selväksi etten enää halua kuulla ko. tyypistä mitään, joten jos vielä tulee kommenteja niin en ota kantaa.. Se auttoi ainakin meillä, jos tulee joku mustasukkaisuus kohtaus niin mä annan olla.. Kohtauksen ollessa päällä niin siihen on turha yrittää edes selittää mitään.. Koska se on kuin heittäisi puuta pesään.. Suosittelen keskustelua keskenänne niin siten löydätte parhaimman yhteisen sävelen!
Tosi kivaa kesää!
Toi puuta pesään vertaus oli aika osuva, naureskelen täällä itsekseni, hiukan kyynisesti tosin... No, mutta eiköhän se siitä, jäitä hattuun ja kärsivällisyyttä, tekee ihan hyvää minullekkin! :)
Kiitos vastauksista ja hyvää ja aurinkoista kesää myös sinulle!
Meillä ravuilla on taipumus osoittaa loukkaantuminen vetäytymällä kolonperukoille sakset tanassa, vaikka pohjimmiltaan sydän huutaa: "tule ja ota syliin!". Eli se, mikä näyttää siltä kuin rapu haluaisi omaa aikaa, onkin todellisuudessa vastareaktio sille, ettei hän ole mielestään saanut riittävästi huomiota. Pikkulapsikin kerjää huomiota itkemällä ja kiukuttelemalla alahuuli pitkällä.
Koitapa huomioida rapuasi vähän aikaa oikein extrapaljon, vakuuttelet tunteitasi kiireenkin keskellä, niin saatat yllättyä. Ravun ailahtelevuus ja oikkuisuus nimittäin AINA johtuu jostain, ei me huvikseen semmosia olla, meitä vaan pitää osata lukea (jopa ilman sanoja joskus) ;).
Voisin kyllä yrittääkkin sitä, sikäli kun se on noin puhelimessa mahdollista... Olen kyllä aika tunteellinen ihminen ja muistan kyllä melko usein kertoa että kultani on ihaninta mitä minulla on! :) Luulenkin että tämä hänen etäisyytensä johtuu nimenomaan tästä mustasukkaisuudesta, mutta en silti voi olla epäilemättä... Mistä tiedän jos hänen mielenkiintonsa ja tunteensa olisivatkin loppuneet? Miten itse käyttäydyt ko. tilanteessa? Tämä on ehdottomasti pahin pelkoni, jonka yritän kyllä tietoisesti hillitä.
Mustasukkaisuus voi olla kaiken takana. Jos miehesi kokee olonsa epävarmaksi, hän ei välttämättä sano sitä ääneen, vaan yrittää 'kaunistella' puheitaan, sillä ei halua näyttää heikkouttaan. Jos hän usein piikittelee ja ohimennen vetää esille ex-miehesi, se on aika selvä merkki siitä, että asia vaivaa häntä todella paljon, mutta hän verhoilee puheensa 'kiltiksi' huomautteluksi. Tunnistan tuon käyttäytymismallin itsessäni ;)
Siihen mielenkiinnon loppumiseen en oikein usko, ei hän silloin mustasukkaisesti käyttäytyisi.
Tutulta kuulostaa... Jos vähän ärähdän että "mitä!" hänen piikkeihinsä, kuittaa hän sen heti naurahduksella, "ei mitään, unohda..." ja kohta taas uudestaan. Pysyttelee juuri ja juuri sillä rajalla, että kyse on vaan leikistä. Ottaa aivoon koko tilanne! Tuntuu että hän "kostaa" tämän minun kuvitteellisen petollisuuden olemalla etäinen, ei esim. vastaa aina viesteihin (kiire töissä jne). Mutta katsotaan, sitkeys todellakin palkitaan sanottiin tämän päivän horoskoopissakin, aion noudattaa neuvoasi. Ikuisuuksia en kyllä jaksa, jos toinen vaan mököttää enkä saa mitään vastakaikua... We shall see. Joka tapauksessa tuhannet kiitokset neuvoistasi, miesperspektiivi on aina tervetullut! ;)
Tuttua tekstiä tuli sieltäkin; miehesi "kostaa" olemalla vastaamatta viesteihisi tai vetoamalla kiireisiin ja esittämällä välinpitämätöntä. Juuri noin rapu käyttäytyy ollessaan erittäin loukkaantunut! Ja kuvitteelliset asiat tosiaankin voi synnyttää sen, sillä äyriäisten mielikuvitus on vähän liiankin vikkelä, varsinkin negatiivisissa jutuissa. Ja vaikka miehesi "pysyttelee piikeissään juuri ja juuri leikin puolella", hän on ERITTÄIN tosissaan ja myrsky nousee sisällä pikkuhiljaa, ellei toinen osaa sitä ajoissa tyynnyttää, kunnes eräänä päivänä hän ehkä laukoo suunsa puhtaaksi sanoja säästämättä!
Nimim. kokemusta on ;)
P.S. Olepa hyvä :)
siis että oli osuva kuvaus tosta meijän rapujen mielikuvituksesta...siis se on meillä hanskassa joka tekee meille välillä just niitä kepposianegatiivisessa mielessä...välollä on niin ahdistunu ja ties minkä kauhun syövereis mielikiuvituksessa mutt pitää sen seassa osaa sitä järkeeki käyttää vaikka ollaaki tunne ihmisii mut kuiteski järki monesti pelastaa ne kauhun hetket parhaiten...ja oman järjen apu on parasta..mielikuvitus rientää ja paljo kaikkee pukkaa just sillo ku täytys rauhottuu ja läytää totuus ettei ihan unohdu tai usko sinne mielikuvitus maailmaa...en siis tarkota mitenkää skitsosti jos joku nii kelas...mutta joskus se mielikuvitus antaa vasta painoo sillä että maksaa aiheuttamiaan "tuskia" takaisin esim.seksissä tai kirjoittaessa...ei siis mikää iha turha juttu ja kyllä sen mukaa monii asioitaki voi saada selvitettyy, riippuu vaa mist sielt vetää ja mihi luottaa...
Härkämieheni huomauttaa minulle samasta asiasta mitä kerroit miehesi tekevän: Hellin ja hemmottelen miestäni mielelläni, molemmat ovat onnellisia. Seuraavalla minuutilla saatan vaihtua kylmäksi ja väliinpitämättömäksi, jota voi taas puolestaan kestää päiviä. näillä 'huonommilla ajoilla' olen huomannut härkäni huomauttavan kaipaavan huomiotani. Se herättää aina tähän maailmaan takaisin, ettei toisen tarvitse juosta muille maille hakemaan hellyyttä ja rakkautta.
Kun elän omissa oloissani ei meinaa sitä ettenkö välittäisi yhtälailla kumppanistani kuin hemmotellessani häntä. Joka kerta kyllä muistan kiittää ja itkeä tirautankin mieheni olkaa vasten että hänen tasainen luonne kestää oman luonteeni höykytyksen.
Sen verran olen päässyt perille itsestäni että muutun viileäksi kumppaniani kohtaan jos en saa häneltä kaipaamaani huomiota. Sekin riittää saamaan minut kylmäksi että hyväilen härkäni kättä tai selkää, enkä saa siitä mitään vastapalkinnoksi. Kun se pelkkä katsekin vain riittäisi.. Mielessäni kehittelen kriisejä suhteeseemme, mutta härkämieheni sanojen mukaan sama vilkas mielikuvitukseni pitää kuulemma meidän kahden suhteen elossa.
Pyydä sinäkin joskus miehesi jakamaan nämä hänen ajatuksensa kanssasi(tai mitä hän miettii/tekee kun on tämä 'huonompi kausi'). Saatat päästä vähän lähemmäs meidän rapujen päänsisäistä elämää. Se on vain se meidän huomion kipeys rakkailtamme ja vilkas mielikuvitus joka vie meidät erille planeetoille aina välillä kumppaniemme luota. :)
Kiitos vinkeistä! Olen ihastumassa rapumieheen niin ehkä joskus tulevaisuudessa meillä olisi mahdollisuuksia tai jompikumpi saisi edes aloitteen aikaiseksi, niin osaisin käsitellä häntä parhaalla mahdollisella tavalla :D
Ainoastaan rapumies voi mököttää ja olla pahalla tuulella kauniin naisen lähellä ja tämän anteeksi pyynnöistä huolimatta. Itseäni nyt en niin kauniina pidä, mutta mökötys meillä kyllä jatkuu anteeksipyynnöistä huolimatta. Jos jokin risoo, niin kyllä rapumies kokee tulleensa verisesti loukatuksi.
tunnistin siinä itseni,olen juuri kesäkuun 22. syntynyt ja välillä omiini asiohinini uppoutunut ja välillä niin kiinni vaimossani että pois alta muut. silti on ainakin mulla semmoinen periaate,että ne joista mä välitän,ovat ensin ja muut tulee sitten.Omistani pidän huolen tuli mitä vaan..olenhan rapu.(ps muija on härkä)