Tunteettomat

Voisitte vastata

Tunteettomuudesta??? En minä sellaisesta tiedä. Tunteet on jokaisella, sinullakin, silloinkin kun et niitä tunnista. Jos ei tunnista tunteitaan, se voi johtaa hyvin ikävään toimintaan.

Niin kyseinen tyyppi tosiaan on tunteeton.ei tunne mitään.tunteet on menneet häneltä.

Eli onko kyseessä anhedonia ei koe mielihyvää tai muutakaan riippuu dopamiinista aivoissa.

Joo hänellä on just se kiitos että kerroit.jos toisia on joilla on andhedonia niin kertokaa.omia tarinoita.

Olen lähes tunteeton koska olen kärventänyt 10 vuodessa aivoni SSRI lääkkeillä. Mummoni enkä isäni hautajaisissa tuntenut mitään, en surua enkä iloa.

Skitsoidinen persoonallisuushäiriö. Silloin puuttuu monia tarpeita, joita muilla ihmisillä on. Ei esimerkiksi niin tarvitse rakkautta, kiintymystä, yhteyttä tai sosiaalisuutta. Tunnealueeni on pienempi. Tarvitsen paljon aikaa itselleni voidakseni toimia. Sellaisten ihmisten seurassa oleminen, joilta ei saa hetken rauhaa on emotionaalisesti tyhjentävää, jos en saa hiljaista aikaa tai olla yksin. Puhelias ja seurallinen työkaveri on hirveintä mitä tiedän. Henkilökohtaisia tunnustuksia suoltava. Se voi johtaa siihen, että katkaisen välit. On kuitenkin maskattava aika ajoin itsensä vuoksi. Esitettävä karismaattista eloisaa ja välittävää vaikka olisi lähinnä kylmä ja ei-sosiaalinen, tehtävä se vaikkapa pitääkseen työnsä. Vaikka minun ei tarvitse olla sosiaalinen, ei ole sosiaalisesti hyväksyttävää jättää huomiotta joku. On usein helpompi puhua ja teeskennellä olevansa kiinnostunut kuin olla oma itsensä ja vaiti, koska ei ole tarvetta tai halua. Suurimman osan ajasta ajattelen kuitenkin mitä tekisin välttääkseni loukkaavia tunteita. Kuten jos joku on surullinen ja haluaa halauksen, en voi hylätä sitä, vaikka en tunne siitä mitään. Tiedän, että toinen tekee niin. Voi olla uuvuttavaa, kun yrität jatkuvasti olla oma itsesi, ja samaan aikaan et pilaisi muiden päivää tunteiden ja huolenpidon puutteellasi. Minulla ei luullakseni ole juuri empatiaa. Tuntuu kuin tunteeni olisivat mykistyneet. Tiedän, että olen erilainen ja jään paitsi. Mutta en edes ymmärrä mistä jään paitsi. Ja minäkään en välitä. En yleensä kerro ihmisille, koska he eivät usko minua tai he olettavat, että olen sosiopaatti tai psykopaatti, nämä ovat hyvin erilaisia. Samoilen jatkuvasti päässäni. Haaveilen, elävästi tai huonosti. Jos jään jumiin päiväunelmaan, voin sulkea pois mitä tapahtuu todellisessa maailmassa. Minulla on maailma, jossa on persoonallisia hahmoja ja taustatarinoita. Voin jäädä jhaaveilemaan pitkiksi ajoiksi, ja joskus päädyn osittain näyttelemään mitä siinä maailmassa tapahtuu. Yritän niin paljon kuin voin olla anteeksipyytelemätön oma itseni, en haluaisi toimia eri tavalla miellyttääkseni, mutta se on väistämätöntä joskus. Koska olen skitsoidinen, se ei ole minulle yksinäistä elämää , eikä surullista, etten tarvitse suhdetta tai läheistä yhteyttä kenenkään kanssa. Edes omaan perheeseeni. Vaikka en tunne paljoa, löydän sen ympärille tapoja, kuten treeniä, vuoristoratoja, pelkäämistä ja juoksemista. Ne saavat minut tuntemaan oloni eläväksi ja todelliseksi. Tämä tuo paljon etuja. Kuten tunteet, jotka eivät estä päätöksiäni, en takerru seurustelemiseen, olisin aikeissa tarkkaavainen ja näen tarinan molemmat puolet. Nautin siitä henkilökohtaisesti. Tuntuu kuin eläisin täydellisellä harmaalla alueella emotionaalisesti puutteellisen ja emotionaalisesti kykenevän välillä. Minulla on tunteita, mutta ne ovat vain hyvin tylsiä ja vesittyneitä. Tämä tarkoittaa, että voin silti tuntea positiivisia tunteita ja negatiiviset tunteet eivät häiritse minua liikaa. Minulla on erittäin hyvä mielikuvitus, mikä on selvää skitsoidille, kun otetaan huomioon koko sisäinen maailma. Olen hieman laatikon ulkopuolella oleva ajattelija ja laitan sen siihen. Mitä tulee suhteeseen ja siteisiin, en ole kovin hyvä. On vain muutamia valikoituja ihmisiä, joista ole pitänyt tai haluan olla lähellä, mutta välitän ihmisistä, en vain siinä määrin kuin muut. Voin välittää paljon jostain, mutta olisi suorastaan valhe sanoa, että olen täysin ja täysin rakastunut heihin. "Rakastan" omalla tavallani, mikä vaatii vain vähän tunnepohjaa. Jos olen kiinnostunut sinusta ja tämä osoittautuu arvokkaaksi, siitä voi kasvaa jotain, mutta ei mitään intohimoista hullua.. On aika hyvä, että ei tarvitse tai halua ihmisiä. Tyypilliset pitävät sellaista meteliä toisistaan, enkä rehellisesti sanottuna osaa kuvitella olevani tuollainen. Jos ihmiset katoavat elämästäni, niin olkoon niin, en ole vaivautunut tai pahoillani, onnea ja näkemiin. Herra paratkoon, elämässä on paljon muutakin kuin muut ihmiset. Oppia olemaan itsensä kanssa ennen kuin murehtisi sitä onko muita elämässä.

Kertokaahan ootteko täysin tunteettomia.