ajattelemaan sinua. Olit ensimmäisenä mielessäni. Avasin silmäni tähän uneen, jota elämäksi kutsutaan. Kuuntelin lintujen laulua ulkona. Mietin, miltä tuntuisi kuunnella sitä yhdessä kanssasi. Mietin, miltä tuntuisit lähelläni. Tulin surulliseksi. Tämä varjon ja valon loputon tanssi on joskus vaikea ymmärtää. Miksi ihastua ihmiseen, jota ei voi saada? Miksi tuntea kaipuuta, niin syvää, että tuntuu siltä kuin sanatkin katoaisivat tämän tunteen mustaan aukkoon, tavoittamatta olemustasi ja sitä mitä siitä haluaisin ilmaista. Aivan kuin olisin puu vailla lehtiverhoa, sitä minä olen ilman sinua.
Ehdin aamulla
Anonyymi-ap
1511830
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 151
Vanhimmat
Varsin tutulta kuulostaa...
Ikävä tavallaan kuulla, että sinullekin tuttua tämä. On repivää.
On. Maailman värit ovat haalistuneet ilman häntä. Energia minussa ei virtaa vapautuneesti kun hän ei ole lähellä antamassa pelkällä olemassaolollaan minulle virtaa. Yhdessä olisi monin tavoin parempi.
Hyvin kuvasit. Värit haalistuvat tai saavat ikävästä tummia sävyjä. Jokin olemassaolossa virtaa vapaasti kun vuorovaikutan hänen kanssaan. Olo on kevyt ja energinen. Hänen seurassaan saatan mennä vaikeaksi, koska tunnen niin paljon.
Tänään oli musiikki juttuja ja nyt hyvin.en unohda sinua .🏃🏽♀️
Ei ollut minulta tuo. Aika hyvin oot jo unohtanut🥺ei kuulu mitään susta, näkyy kyllä💃🕺
Mies on oikein pistänyt punaisen mekon ylle!
Voi :( Miksi et voi häntä saada? Oletko yrittänyt edes?
Siihen on monia syitä.
Harva nainen yrittää, mielummin vinkuvat vuosikausia kaipuuta ja ikävää.
Ohi. Et tunne minua etkä tiedä mitä olen elämässäni tehnyt ja mistä tässä on kyse.
Oletko yhteydessä nyt?
On minulla häneen yhteys.
Millainen?
Päivät ilman sinua tuntuvat pitkiltä. Ne ovat kuin suora, loputon tie aavikolla, päivän hehkuessa kirkkaimmillaan. Silloin joskus kun näen sinut, on se kuin vilvoittava tuuli tai puun suoja keskellä ei-mitään. En tiedä miksi tunnen näin. Huomasin vain eräänä päivänä, että sinua kohtaan tuntemaani lämpöön on sekoittunut kaipauksen kyyneleitä. Ne valuivat hiljaa yön yksinäisinä tunteina, jolloin kysyin miksi näin piti käydä. Kysymykseni haihtui yöhön aamukasteen lailla, vastausta en saanut.
Kaunista..
Kiitos. Jos jotain hyvää tässä tunteessa on, niin se, että se saa minut kirjoittamaan.
Olet erityisen taitava. Lukisin kirjallisuuttasi ja nauttisin siitä.
Kiitos. Täytyy siis kirjoittaa lisää jos näistä edes jollekin olisi iloa. Kun en hänelle suoraan voi tällaista sanoa.
Miksi et voi?
Siihen on monia syitä.
Näitkö hänet tällä viikolla
En nähnyt.
Tämä on kysymys…
Ymmärsin kysymykseksi ja vastasin. En nähnyt.
Milloin näit hänet viimeksi?
Siitä on useita viikkoja.
Riippuu tarkoitatko näkemistä horisontissa vai sitä että keskustelee kasvotusten?
Kysyy sivusta nainen
Kasvotusten tapaamisesta on useita viikkoja.
Hienoa kaipaavaa tekstiä. Sinulla on kirjoittajan lahja
Taidat mies kehua retostella taas omaa varsin keskinkertaista tekstiäsi
Ikävä kertoa totuus: tekstistäni pitänyt ihminen on eri henkilö. Aistin äänensävyssäsi vihamielisyyttä ja turhautumista. Haluaisit kehuja, mutta et uskalla kirjoittaa aloituksia kaipauksesta etkä muutenkaan mitään herkkää. Ainoa asia mihin pystyt on yritys painaa muita alas. En vaihtaisi paikkaa kanssasi.
Eihän sitä tiedä vaikka hänet saisitkin vielä. Olisi siinä kanssasi kuuntelemassa lintujen laulua ja nauttimassa pienistä hetkistä, mutta Teille tärkeistä hetkistä.
Minäkin haaveilen samankaltaisista asioista kaivattuni kanssa, jonka kanssa koen henkistä hyväksyntää ja vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Toivon, että hän tulisi olemaan vielä osa minua ja elämääni. Uudenlainen elämä on avautumassa muutenkin pian ja toivon että hän olisi osana sitä. Hän on se josta saan voimaa.
Ihanaa että olet löytänyt elämääsi ihmisen jonka kanssa voit kokea henkistä hyväksyntää ja vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja josta saat voimaa. Se on arvokasta. Toivon että saat hänet osaksi elämääsi.
Niin minäkin. Hän on suurin rakkauteni. Ajattelen häntä useinkin ja hymyilen kun mietin meitä yhdessä. Tiedän että hänkin on todennäköisesti vähän hukassa toisinaan ilman minua.. siellä jossain. Yhdessä oltaisiin kokonaisia.. siihen uskon.
Ilman häntä olen minä ainakin vähän hukassa.
Niin. Olen myös ollut jo kuukausia ja loppua ei näy. En jotenkin pääse eteenpäin, kun tunne on ollut niin merkityksellinen ja hän ihminen erityisen rakas.
Kun vuorovaikutan hänen kanssaan, hukassaolemisen tunne helpottaa. Koen myös että tämä ihminen on erityisen rakas ja tunteet merkityksellisiä. En pääse eteenpäin, hänen kanssaan tuntuu siltä kuin olisi tullut kotiin. Sitä tunnetta on vaikea unohtaa, vaikka se olisi yksipuolinenkin.
Missä olette yhteydessä?
Vapaa-ajalla?
Vapaa-ajalla.
Kuulostaa kyllä niin tutulta, kuin sielunkumppanilta suoraan. Noita kyyneleitä minäkin vuodatan ja itken häntä niin kovin. Ja juurikin ajattelen tuota jakamista, varsinkin luonnossa. Minun ei tarvi muuta kuin kuvitella olevani naisen kanssa luonnossa niin jo silmäkulmat kostuvat.
Ja juuri tänä aamuna hän, nainen oli kipuna kiivaana sydämessä, siis järjetön ikävä.
Ei ole aina helppoa, jos löytää sielunkumppaninsa tai kaksoisliekkinsä. Sellainen suhde ei ole aina helppo. Toinen ei aina koe samalla tavalla. Ja vaikka kokisikin, voi olla muita esteitä.
Kokee juurikin näin mutta...
Niin, jokin mutta voi olla. Ikävä kyllä.
Ei ole helppoa. Varsinkaan ymmärtää sitä miksi joku on niin tutun tuntuinen ja miksi ei lähde mielestä vaikka kuinka yrittää. Lähtee mutta tulee aina takaisin entistä voimakkaammin. Niin että ajatellut aina että olen seonnut lopullisesti. Itse käynyt tätä läpi muutaman vuoden. Sitten se yhteys jossa tuntee olevansa kotona? Siis sieluille on yhteinen koti? Luulen kuitenkin että on vaan mun omassa päässä pakkomielle? Olen keksinyt omassa päässä tälle teorian kun joku vastaus pitänyt löytää. Niin joo kaksoisliekki mutta mitä jos sielut oikeasti elävät monta elämää ja jotkut löytävät seuraavassa aina toisensa? Mistä me voidaan tietää. Tunnen jonkun järjettömän raskaan surun joskus välillä ja silloin se Hän liittyy siihen tiedostan hyvin. Tunnen hyvin voimakkaasti hänet lähellä. Jotkut jopa puhuvat. Vai mitä Hän ja paljon muuta? Toiset ovat herkkiä aistimaan. Ehkä sitten kaksi yhtä herkkää kohdanneet. Luulen tietämättä ollenkaan että ovat kumpikin kokeneet jotain raskaita asioita elämässään joskus. Ovat samalla aaltopituudella ei se yhteys muuten voi olla mahdollista. Itse olen hyvissä väleissä yläkertaan ja luulen vähän tiedänkin hänen myös olevan. Hieno asia hienointa mitä olen kokenut koskaan ja välillä niin raskasta. Tuntee toisen surutkin samoin ilot. Ikävintä se ettei hänen kanssa voi koskaan siitä puhua. En voi koskaan kysyä vaikka kuinka haluisin ja se on surullista. Niin kuten joku sanoi vien tän ehkä hautaan asti. Nykyään kuitenkin uskon en enää luule, että kaikki on tässä todellista. Nykyään luulen jo tietäväni että totta kaikki.
Sama kokemus itsellä, tunnen hänen halunsa ja kaipauksensa kehossani. Mielipuolista, mutta niin todellista.
Unohtui mainita, että vastasin sivusta.
Jos alkaisin itkemään, niin se ei heti loppuisi... tunteella täälläkin mennään.
Iloa, ikävää, rakkautta, surua tilanteesta. Kaikki osa-alueet mukana.
Ihan outoa.
Mikä tekee asiasta oudon? Minulle se, että huomasin tuntevani häntä kohtaan niin paljon. Tunteet yllättivät minut. Koko tunneskaala monenlaisia tunteita koettu.
Sama, eli tunteiden voimakkuus ja suvereeni kokonaisvaltaisuus teki asiasta tosi oudon.
Olen rationaalinen yleensä kaikessa mitä teen mutta tässä jutussa ei päde mitkään
normiasetukset.
Rationaalinen en ole minäkään näissä tunteissani.
Ymmärrän täysin.
Onneksi elämää ei pysty tai edes tarvitse kokonaan ymmärtää.
Jos vaan heittäytyisi virran vietäväksi...
Hänen kanssaan voisin heittäytyä.
Niin minäkin. Suoraan syvään päähän
Se pääty voisi olla todella syvä, mutta sinne vain.
En pelkää syvää päätä, ethän sinäkään?
Ehkä pelkään mutta hänen kanssaan sinne menisin.
Jopa kosken kuohuihin.
Vaikka sinne.
Miten miespuolinen aloittaja tämä suvereeni kokonaisuus näyttäytyy? Lol
Lol itsellesi trolli. Kyllä sinua tosiaan harmittaa kun et ole huomion kohde.
Puhutko toisen aviopuolisosta? Miks et kysy suoraan, ennenkuin teet aviorikoksen vai onko kenties tapahtunut jo? Kiusaat vain tuon miehen puolisoa, se o syntistä touhua! Et ole enää mikään nuori mies ies, joten kannattaa lopettaa tollanen, särjet taas yhden perheen! Miehen vaimoa satutatvalheilla, määräilet tämän elämää, satutat fyysisesti ja psyykkisesti, vainoat, seuraat kavereines! tuollaista ei tee mieleltään terveet ihmiset, siis terve ihminen! Tiedän, tätä on jatkunut niin pitkään, eikä loppua näy, olet selvästi pakkomielteine tossa toisen syyttömän ihmisen tuhoamisessa, olet kenties sairaan kateellinen jostain????
Olipa purkaus. Se ei kuulu sinulle, mitä on tapahtunut tai ei ole. Koska asia sinua niin kovasti kiinnostaa, ei ole tapahtunut yhtään mitään. Oletko koskaan kuullut sellaisesta, että tunteet ja toiminta ovat eri asioita? Logiikkasi ontuu. Miksi kirjoittaisin täällä, jos olisin tehnyt jotain? En ole särkenyt kenenkään perhettä. En ole valehdellut hänelle mistään. En ole satuttanut psyykkisesti enkä fyysisesti enkä vainonnut tai seurannut. En ole kateellinen - ei ole tarvetta. Sekoitat minut johonkin toiseen. Mieleltään terve ihminen ei luule tietävänsä kuka joku anonyymi kirjoittaja on. Ja tule haukkumaan.
Haluaisiko Rakkaani, että katsoisimme alkukesää ja odotamme Me yhdessä niiden lehtien kasvamista... Et muuten tiedä mitä pian tapahtuu...Olen Sinulle jo valmis
Sellaista haluaisin. Se vain on mahdoton haave.
Haluaisin tietysti jos olisit hän rakkaani
Niin,en todellakaan tiedä😑
Kerro kuka se rakkaasi on jotta menisi eteenpäin toiveesi
Kestätkö koko kesän ilman mua?
Pakko on jos niin käy. Mukavaa ei ole jos niin käy.
En kestä. -sivusta
Etkö voi kirjoittaa minulle?
Voisin, mutta sanoa nyt jotain tällaista yhtäkkiä suoraan. Ottaisin riskin että menee jotain rikki.
Voitko vain pyytää minua tapaamaan mistä tahansa syystä? Onko se näyttää outoa nyt minulle?
Voisin pyytää ja keksiä tekosyyn. Siitä voisi tulla hänelle outo olo. En halua että hän joutuu kokemaan olonsa kiusaantuneeksi. Hänen seurassaan luultavasti jäätyisin. Tai menisin vaikeaksi.
Näytätkö mulle, että olet ihastunut?
Hänet nähdessäni saatan mennä vaikeaksi. En tiedä miten hän sen tulkitsee. Muun käytöksen voi tulkita ystävällisyydeksi. Riippuu siitä mitä tarkoitat sillä että näytänkö ihastumiseni. Mikä sinulle näyttäytyy niin?
jos näen sinun katsovan minua. jos tulet juttelemaan. jos saat minut erottumaan muista. jos pääset lähelle ja yrität ehkä koskettaa. jos olet kiinnostunut minusta ja näytä se.
Ja mitä aiot tehdä?
Aina en uskalla katsoa häntä, ainakaan silmiin. Tunteeni näkyisivät liian selvästi. Katson niin paljon kuin uskallan. Miten saada erottumaan muista? Olen ollut häntä hipaisuetäisyydellä. Haluaisin koskettaa.
Tarkoitan sanoa hänelle jotain, kysy häneltä, vaikka siellä olisi muita ihmisiä esim.
Jos hän vahingossa koskettaisi sinua, miten reagoisit?
Eli hänen huomiointiaan vaikka muita olisi seurassa. Toivon että hän ei tule sellaisesta kiusaantuneeksi.
Olemme vahingossa vähän koskettaneet. Tulin siitä onnelliseksi. Olisi pitänyt koskettaa takaisin.
Miten se oli?
Mitä tarkoitat kysymykselläsi miten se oli?
”Olemme vahingossa vähän koskettaneet.”
Kosketiko hän sua?
Hän käveli vieressäni. Silloin vähän hipaisimme. Pitäisi kai uskaltaa koskettaa. Jos sellaiseen tulee tilaisuus.
Odotatko mies oikeasti jotain kirjoitelmaa siellä liven puolella sillä perusteell-, että patistelet miestrollia?
Nyt meni kello rikki ja aika loppu tämä on lässy
Sinä olet trolli. Tunget jokaiseen kaipausketjuun näitä luulojasi. Mahdollisesti siksi että haluat huomiota ja sinua harmittaa kun joku muu saa sitä.
Mitä tarkoitat?
Samoin koen, vyvin kuvasit monen muunkin tunteita.
Valtava tyhjyys, syvä suru ja kipu sisälläni. Elämä, kaikki on menettänyt merkityksensä, kun en saa olla hänen kanssaan.
Surullista että sinullakin näin. Siitä tulee syvä suru, tyhjyys ja kipu, ettei voi olla jonkun sellaisen kanssa jota kohtaan tuntee näin. Tai ilo ja suru vuorottelevat. Ilo näkemisestä, syvä suru sen jälkeen. Kun tietää mitä on menettänyt - vaikka ei olekaan voinut menettää jotakin mitä ei ole ollut. Menetykseltä se kuitenkin tuntuu.
AP, jos olet hän. Oletko naimisissa? Onko se syy?
En ole naimisissa.
Entä onko hän, nainen, naimisissa?
Se toinen osapuoli on.
Kulisseissa kummatkin.
Ei ole kulissi. En ole naimisissa.
On tää nainen naimisissa tän muka kertojan kaivatun kaa, miks kukaan ei puhu vaimolle mitään, jos näi onoikeesti, niin kantsii kaikota pienen omaisuuden jaon jälkeen! Testamentata lapsille molemmilla!
Siis mitä? Selvennä!
Mitä tarinaa sinä selität?
Samat mietteet täällä mikähän sitä on pitänyt sellaseen täys mahdottomuuteen ihastua kun ei muutenkaan juuri ikinä kehenkään. Aina muhun on ihastuttu enkä ole tykännyt😅Ei ole sellasta eteen tullut joka olis säväyttänyt. Että yhtä kurjuutta yrittää vaan karistaa mielestä mutta kun on jollain kummallisella tavalla päässyt murtautumaan muhun eikä lähde pois.
Ajattele, että ihmisistä jotka on ihastuneet sinuun on saattanut tuntua tältä.
Pahoittelut siitä, mitä sanon jo etukäteen. Sanon kuitenkin. Pidän romantiikan haikuisen viestisi melankoliaa kauniina, mutta samaan aikaan masentuneen ihmisen toiveena siitä, että pelastaja tulisi ja nostaisi sinut kuopasta, jonka olet itse itsellesi kaivanut.
Vastaus täytynee löytyä sinusta itsestäsi…
En ole masentunut. En odota pelastajaa. Et tunne minua.
Hyvä juttu. En tunnekaan. Kerroin vain, mitä ajatuksia kirjoituksesi herätti.
Ehkä olet vaipunut itsesääliin…
En ole vaipunut itsesääliin. Kirjoitin kokemastani kaipauksesta, jota en hänelle voi sanoa. En ole elämääni muutenkaan elänyt itsesääliin vaipuen. Et tiedä mitä kaikkea olen tehnyt ja kokenut.
Elämä on uusia mahdollisuuksia. Toinen on parisuhteessa. Näkisin näin, että sisäisesti tuo parisuhde ei ole raja sinulle. Siksi kärsit.
On se minulle raja kun en ole tunteistani puhunut. Asiaan liittyy muutakin. Sille ei voi mitään, ketä kohtaan tunteita herää. Se ei ole valinta. Kärsin sen takia, että en ole koskaan tavannut hänenkaltaistaan ihmistä. Enkä varmaan tapaakaan. Rakastan kaikkea hänessä.
Raja on se, että todella ajattelee rajan olevan raja. Jossain vaiheessa olet antanut itsellesi luvan haaveilla hänestä. Olet ylittänyt siis sen rajan. Koska olet ylittänyt sen rajan, riudut.
Muistan aina Dr. Philin jakson, jossa tohtori sanoi, että ihminen ei tee mitään sellaista, mille hän ei ole sisäisesti antanut itsessään lupaa.
Sitä voi huomata ihastuneensa/rakastuneensa, ilman että ehtii asiaa ensin miettiä. Usko jo: en riudu. Minulla on muutakin elämää. Enkä kärsi minkään kuvitteellisen tai todellisen rajan takia vaan sen takia, että hän on sellainen ihminen jota olen aina etsinyt. Älä psykologisoi minua, kun et ymmärrä.
Dr. Phil :)
Hyvä juttu, olin väärässä.
Ei siis ole syytä itkuun :)
Itken joskus kaipauksesta. Ei se sulje pois muuta elämää. Hän on minulle rakas.
Kyllä sinä riudut pidät yhteyttä kii ja värittelet hänen tunteita ei se rakkaus tyhjästä herää
En riudu. En värittele hänen tunteitaan. Oletan omani yksipuolisiksi. Rakkaus tulee hänestä ihmisenä.
Paljon on töitä joista väitetään palkkaa saatavan.
Sellaisen käsityksen olen minäkin saanut.
Ja tämä liittyy asiaan miten?
Lopeta se sekoilu ja ota järki käteen.
Jos katsot maailmaa realismin silmin, niin et näe siellä mitään tuota kuvailemaasi, sitä ei vaan ole olemassa. Se on ainoastaan sinun omassa päässäsi, ei edes sen toisen ihmisen päässä, sillä on omat sekopäiset juttunsa varmasti silti kyllä.
Aloita siitä että mietit realistisesti sitä että miksi se lintu laulaa.
Mikä sekoilu? En sekoile yhtään mitään. Kirjoitan kaipauksestani, jota en voi hänelle sanallistaa. Ja mitä ns sekoiluun tulee, välillä on hyvä päästää kontrollista irti. Sekopääksi minua ei ole kuvailtu - analyyttiseksi ja loogiseksi kylläkin. Et tiedä realismistani mitään. Kyky kuvailla tunteitaan ei tarkoita realismin puutetta. Olen lukuisissa asioissa varsin inhorealistinen. Samaan ihmiseen mahtuu monia eri puolia.
Tuokin tekstisi vaikuttaa aivan sekavalta.
Olet epärealistinen.
Perustele miksi "välillä on hyvä päästää kontrollista irti"?
>>>Olen lukuisissa asioissa varsin inhorealistinen.>>>
Missä asioissa tarkalleen ottaen?
En ole epärealistinen enkä sekava. Tiedän itse kuka olen ja mitä olen. Sanomisesi eivät sitä horjuta. En perustele. En ala käydä väittelyä tässä. Tämä ketju ei ole sitä varten.
Voisitko ystävällisesti ilmoittaa että mihin tämä ketju on tarkoitettu?
En ole asiasta selitysvelvollinen.
Etpä niin, kun et pysty selittämään yhtäkään asiaa mitä sanot. Olet täyttä bullshittiä alusta loppuun asti, taas yksi uusi "hahmo" joka tuottaa samaa soopaa kun ne kaikki muutkin.
Tietysti pystyn. En halua. Ymmärrätkö eron? En ole bullshittiä eivätkä kommenttisi sitä asiaa muuta.
Oletko kiihtyneessä mielentilassa, vetäsehän joku rauhoittava!
Vetäise itse vaikka käteen.
Uutta matoa onkeen 😀
Ei tässä mitään onkia tarvita saati matoja. Olen silti oppinut elämään tämänkin asian kanssa ja tiedän että on mentävä eteenpäin. Ei siinä mitään sen kummempaa. On asioita joille ei vaan mitään mahda ja yritettävä syventyä niihin joihin mahtaa ja voi vaikuttaa.
Hyvä loppukaneetti. Onnea matkaan :)
En mene hänestä eteenpäin.
No onpa kiva että kävin mielessäsi, jos olet edes mies.
Että ihan ehdit... aamukakan ja hampaanpesun välissäkö?
Ei vaan ihan ennen aamukakkaa ja hampaanpesua.
Miksi kirjoitat näitä tänne? Sietämättömän teennäistä.
Tämä on ikäväpalsta, eikä kaipuussani ole mitään teennäistä. Miksi luet näitä?
Okei kiva kun ajattelit en ymmärrä miksi välil oot niin känkkäränkkä olisi mukavaa jutella kunnet raivoisi
Sinulla oli tänään päällä metsänvihreää.
Minulla ei ollut.
(Ei aloittajalta edellinen)
mikä hiton ikävä, jatkuu loppua ei näy
Niin jatkuu. Sellainen se hiton tunne on.
Pitäiskö nähdä/ tavata mies?
Taitaa olla aika monen tarina, niin munkin.
Voi huono munkki sentään! 😟😥