Mistä yksinäisyys johtuu.

Perimmäisenä taustalla lienee pelko ja uhka, ettei selviydy. Kukaan ei maailmassa pärjää täysin yksin. Ikävä yksinäisyyden tunne panee normaalisti ihmisen toimimaan ja hakeutumaan muiden joukkoon. Kun tämä ei syystä tai toisesta onnistu, yksinäisyys heikentää elämänlaatua.

Itse olen yksinäiselle ystävä .menen hänen kansaan esim.kävelylle.Kesä houutelen hänet varjoon istumaan kerostalon pihalle.Kuhan saan sietä kodista 4 seinän sisältä ulos, Yksinäiselle ystäväksi ilmasia kursseja järjestää Punainen Risti.Kuin serakunnat.MYös ystäviä yksinäiselle,Miksi ette känny punaisen ristin puolen tai serakuntaanne?

pienellä paikkakunnalla ehkä aiheuttaa se, että on vähän paikkoja mihin mennä. toisilla voi tulla ujous, ei kehtaa ehkä mennä yksin tapahtumiin. olen nuorempana kärsinyt enemmän ujoudesta. nykyisin sitä pystyy enemmän hallitsemaan.

Puhutaanko me yksinäisyyden tunteesta, vai siitä että ihmisellä on todellakin vähän kontakteja. Nehän on kaksi eri asiaa vaikka liippaavatkin läheltä toisiaan. Tai voivat ikään kuin aiheuttaa saman lopputuloksen.

Mulla on vähän molempia. Yksinäisyyttä tunnen kun lopetin parisuhteen. Olen ollut työttömänä pari kuukautta. Kyllä ne on välillä
Pitkiä päiviä . Kotosalla yksin. Netin välityksellä muutamaa kontaktia päivässä. Ei ole aina helppoa sietää yksin oloa. Toisinaan nautinkin siitä, kun töissä on ollut paljon ihmiskontakteja sitten ollut ihanaa olla yksin. Mutta onneksi viikon päästä mulla jo alkaa työt ja loppuu tämä yksinäisyys siltä osin

Peitellään syitä jotka aiheuttavat yksinäisyyttä koska niitä ei haluta myöntää edes itselleen. Itseään pitäisi pystyä katsomaan rehellisesti.

Jos ihminen on liikkumiskykyinen ja pystyy puhumaan, yksinäisyyden taustalla täytyy olla kyvyttömyys luoda ja ylläpitää sosiaalisia suhteita. Toiset ovat sosiaalisesti lahjakkaampia kuin toiset.

Toisaalta jotkut ovat ihmisten joukossa juuri omassa elementissään, toiset taas kokevat ihmisten kanssa olemisen rasittavaksi. Jotkut ovat suorastaan riippuvaisia kokoaikaisista ihmiskontakteista ja saattavat olla todella väsyttäviä sellaisen mielestä, joka nauttii omasta rauhasta.

Jotta voi saada kontaktin muihin ihmisiin, on tultava ulos omasta kolosta ja kuoresta. Jos tätä ei osaa tai ei halua, yksinäiseksi jää.

Ihmiset eivät osaa olla yhdessä. Siitä se johtuu. Halusta se ei ole kiinni.

Yksinäisyys on omassa sydämessä. Jeesus on minun kanssani. En ole koskaan yksin.

Yksinäisyyshän on tunne. Sen johtuminen on vähän sellaista arpomista.

Tiedän että on olemassa hyvinkin aktiivisia ihmisiä, jotka osallistuu jos johonkin toimintaan, ja silti he kokevat yksinäisyyttä.

Ja on olemassa ihmisiä jotka viihtyy yksin torpassa kaukana ei mistään, eivätkä koe yksinäisyyttä.

Joten vähän vaikea sanoa.

Yksinäisyys johtuu ihmisestä itsestään, et hakeudu muiden joukkoon ja/tai olet niin mulkku ettei kukaan siedä. Tosin mulkuille on omiakin porukoita, mutta niitä on hankala löytää joka pakkakunnalta.

Joka syksy ilmaantuu enemmän yksinäisyyttä kun puistoihin tai rannoille ei juur kukaa halua mennä.
Jo tuo, että tietää taas seuraavat päivät ja viikot olevan edellisiä hämärämmät tuntuu pahalta.
Tämä on valoisuuden marssijärjestys koko maapallolla.

Ihan jostain erikoisesta syystä päivät lentää viikot vierii. Tätä varten sitä töissä jaksettiin, että joskus voi vaikka päivällä vetää tirsat.
Nyt ne ajat ovat läsnä.
On niin erilaisia elämäntilanteita itse kullakin. Tuntuisi paremmalta olla edes jatkuvan valoisuuden puolivuotisrytmissä.

Sosiaalinen papatus. Jos ei ole kykyä siihen eikä kykyä olla hiljaa niin nämä henkilöt jäävät herkemmin yksinäiseksi.