Mikä laji??

Sanoitkin tuossa judon, mutta siitä pidemmälle kehitetty versio Jiu Jitsu voisi olla vieläkin tehokkaampaa. Siinä kun periaatteessa päätekniikat tapahtuvat matossa ja sinne se huokkääjäki aika varmasti naisen yrittää saada.

Siinä sitten vaan paketoimaan ja kokoero tietty vaikuttaa asiaan, mutta kyllä toimivalla tekniikalla "paketeidaan" isompikin kaveri, sen olen omakohtaisestikin kokenut. Tosin vain salilla, sieltähän kovimmat tyypit löytyvät..

pera kirjoitti:

Sanoitkin tuossa judon, mutta siitä pidemmälle kehitetty versio Jiu Jitsu voisi olla vieläkin tehokkaampaa. Siinä kun periaatteessa päätekniikat tapahtuvat matossa ja sinne se huokkääjäki aika varmasti naisen yrittää saada.

Siinä sitten vaan paketoimaan ja kokoero tietty vaikuttaa asiaan, mutta kyllä toimivalla tekniikalla "paketeidaan" isompikin kaveri, sen olen omakohtaisestikin kokenut. Tosin vain salilla, sieltähän kovimmat tyypit löytyvät..

Judo on kehitetty Jiu Jitsusta ;)

Tietoisku kirjoitti:

Judo on kehitetty Jiu Jitsusta ;)

Ja se kirjoitetaan yleensä muodossa ju-jutsu. :)

tietoatemi kirjoitti:

Ja se kirjoitetaan yleensä muodossa ju-jutsu. :)

Olet aivan oikeassa !

Tietoisku kirjoitti:

Olet aivan oikeassa !

Nimittäin kyllä, se kirjoitetaan Brazilian jiu jitsu kokonaisuudessaan, lyhentelin sitä vaan tohon ekaan viestiin ja se kyllä on kehitetty judon jälkeen nimenomaan kamppailulajiksi itsepuolustuslaji se sinänsä ei ole, mutta käypä siihenkin..

Eli jos tiedätte Gracien veljekset, niin varmasti myös jiu jitsun tiedätte.

Mutte se pitää paikkasa kyllä ettei pimeille kujille kannata menna :)

Pera kirjoitti:

Nimittäin kyllä, se kirjoitetaan Brazilian jiu jitsu kokonaisuudessaan, lyhentelin sitä vaan tohon ekaan viestiin ja se kyllä on kehitetty judon jälkeen nimenomaan kamppailulajiksi itsepuolustuslaji se sinänsä ei ole, mutta käypä siihenkin..

Eli jos tiedätte Gracien veljekset, niin varmasti myös jiu jitsun tiedätte.

Mutte se pitää paikkasa kyllä ettei pimeille kujille kannata menna :)

Olisi hyvä jos kyseisestä lajista käytettäisiin sen koko nimeä tai sitten vaikka lyhennettä BJJ, niin ei mene sekaisin ju-jutsun kanssa. Eihän sillä ole nimestä huolimatta tekemistä ju-jutsun kanssa, vaan nimenomaan judon. (Ilmeisesti Graciet eivät saaneet tai halunneet käyttää esim. "Brazilian judo" -nimeä.)

Aikido olisi muuten sopiva, mutta se ei kyllä ole kovinkaan hyödyllinen laji itsepuolustuksen kannalta. Ainakin sitä on treenattava kauan (>10 vuotta), että jonkinlainen taso saavutetaan. Pehmeiden lajien ongelmana on, että vastustajan hallitseminen vahingoittamatta on todella vaikeaa. Aivan erityisesti, jos tämä on vahvempi, tai mikä pahinta, hyökkää hullunraivolla. Lisäksi ne eivät juuri totuta kestämään iskuja. Ja todellisessa kamppailussa niitä tulee. Yksi vaihtoehto voisi olla Timo Purjon "Väkivallaton itsesuojelu", jota treenataan ainakin pääkaupunkiseudulla Non Fighting Generationin piirissä. Siinä on aikidoon etuna, että harjoittelu koskee itsepuolustustilanteita, eikä esim. miekkahyökkäysten torjuntaa. Haitat ovat edelleen samat.

Henkilökohtainen mielipiteeni on, että erityisesti pienikokoisen kamppailijan olisi oltava mahdollisimman säälimätön, jotta voi tasoittaa vastustajan painon, voiman ja koon antamaa etua. Sopiva laji tältä pohjalta olisi esim. Krav Maga.

Steven Seagalin jäsenten irtirepimistekniikoilla ei ole käytännössä juuri yhteistä Suomessa harrastettavan aikidon kanssa.

Ja sitten asenteista. Ei ole viisasta yrittää varustautua (taidoin tai asein) niin, ettei tarvitsisi pelätä pimeillä kujilla. Muuan japanilainen vuosikymmeniä treenannut budo-opettaja, jolla on dan-arvoja eri lajeista yhteensä kolmattakymmentä, kertoi hänkin pelkäävänsä pimeillä kujilla. Ja niin pelkään minäkin. Joten pelkää sinäkin vain ihan rauhassa. Se on luultavasti parempi turva, kuin mikään maailman kamppailutaito.

Andy kirjoitti:

Aikido olisi muuten sopiva, mutta se ei kyllä ole kovinkaan hyödyllinen laji itsepuolustuksen kannalta. Ainakin sitä on treenattava kauan (>10 vuotta), että jonkinlainen taso saavutetaan. Pehmeiden lajien ongelmana on, että vastustajan hallitseminen vahingoittamatta on todella vaikeaa. Aivan erityisesti, jos tämä on vahvempi, tai mikä pahinta, hyökkää hullunraivolla. Lisäksi ne eivät juuri totuta kestämään iskuja. Ja todellisessa kamppailussa niitä tulee. Yksi vaihtoehto voisi olla Timo Purjon "Väkivallaton itsesuojelu", jota treenataan ainakin pääkaupunkiseudulla Non Fighting Generationin piirissä. Siinä on aikidoon etuna, että harjoittelu koskee itsepuolustustilanteita, eikä esim. miekkahyökkäysten torjuntaa. Haitat ovat edelleen samat.

Henkilökohtainen mielipiteeni on, että erityisesti pienikokoisen kamppailijan olisi oltava mahdollisimman säälimätön, jotta voi tasoittaa vastustajan painon, voiman ja koon antamaa etua. Sopiva laji tältä pohjalta olisi esim. Krav Maga.

Steven Seagalin jäsenten irtirepimistekniikoilla ei ole käytännössä juuri yhteistä Suomessa harrastettavan aikidon kanssa.

Ja sitten asenteista. Ei ole viisasta yrittää varustautua (taidoin tai asein) niin, ettei tarvitsisi pelätä pimeillä kujilla. Muuan japanilainen vuosikymmeniä treenannut budo-opettaja, jolla on dan-arvoja eri lajeista yhteensä kolmattakymmentä, kertoi hänkin pelkäävänsä pimeillä kujilla. Ja niin pelkään minäkin. Joten pelkää sinäkin vain ihan rauhassa. Se on luultavasti parempi turva, kuin mikään maailman kamppailutaito.

Andyn kirjoitus kiteyttää sen kaiken.

Andy kirjoitti:

Aikido olisi muuten sopiva, mutta se ei kyllä ole kovinkaan hyödyllinen laji itsepuolustuksen kannalta. Ainakin sitä on treenattava kauan (>10 vuotta), että jonkinlainen taso saavutetaan. Pehmeiden lajien ongelmana on, että vastustajan hallitseminen vahingoittamatta on todella vaikeaa. Aivan erityisesti, jos tämä on vahvempi, tai mikä pahinta, hyökkää hullunraivolla. Lisäksi ne eivät juuri totuta kestämään iskuja. Ja todellisessa kamppailussa niitä tulee. Yksi vaihtoehto voisi olla Timo Purjon "Väkivallaton itsesuojelu", jota treenataan ainakin pääkaupunkiseudulla Non Fighting Generationin piirissä. Siinä on aikidoon etuna, että harjoittelu koskee itsepuolustustilanteita, eikä esim. miekkahyökkäysten torjuntaa. Haitat ovat edelleen samat.

Henkilökohtainen mielipiteeni on, että erityisesti pienikokoisen kamppailijan olisi oltava mahdollisimman säälimätön, jotta voi tasoittaa vastustajan painon, voiman ja koon antamaa etua. Sopiva laji tältä pohjalta olisi esim. Krav Maga.

Steven Seagalin jäsenten irtirepimistekniikoilla ei ole käytännössä juuri yhteistä Suomessa harrastettavan aikidon kanssa.

Ja sitten asenteista. Ei ole viisasta yrittää varustautua (taidoin tai asein) niin, ettei tarvitsisi pelätä pimeillä kujilla. Muuan japanilainen vuosikymmeniä treenannut budo-opettaja, jolla on dan-arvoja eri lajeista yhteensä kolmattakymmentä, kertoi hänkin pelkäävänsä pimeillä kujilla. Ja niin pelkään minäkin. Joten pelkää sinäkin vain ihan rauhassa. Se on luultavasti parempi turva, kuin mikään maailman kamppailutaito.

Aikidon väitetty ip-tehottomuus lienee osittain myytti. Periaatteessahan lajissa ei ole mitään vikaa, silla lajin perustaja Morihei Ueshiba sai aikanaan taisteluhaasteita sekä Japanin että ulkomaiden taitavimpiin kuuluvilta taistelulajien osaajilta ja voitti kaikki haastajansa - eikä vahingoittanut heitä pysyvästi, jos ollenkaan. Ja Japanissa aikidoa opetetaan poliiseille - ja mikä ettei, siinä on parhaimmillaan erittäin hyvä yhdistelmä tehokkuutta ja pehmeyttä.

Toisaalta kuitenkin Suomessa aikidoa ei yleensä harjoitella kovin ip-lähtöisesti. Ja eihän se ole mikään hätäisen henkilön laji. 5 vuotta, 10 vuotta, x vuotta... riippuu seurasta, opettajasta ja omasta asenteesta.

Hullunraivolla hyökkäävän vahvemman vastustajan hallinta on vaikeaa kovien lajien harrastajillekin . Jopa vaikeampaa, jos niiden filosofiana on kohdata voima voimalla eikä väistää kuten aikidossa. Ja jos iso, vahva ja ilkeä vastustaja ei tokene käsilukosta, auttaako 45-kiloisen tytön lyöntikään ratkaisevasti, kun työntövaikutus ei ole merkittävä esim. tuplasti painavampaa vastustajaa vastaan?

Iskunkestävyys on kieltämättä tärkeä asia. Sitä ei aikidossa kehity ilman oma-aloitteisuutta ja samanhenkisiä treenikavereita. :) Eikä hirmuisen hyvin sittenkään. Toisaalta, kuinka hyvin lyönti-potku -lajit opettavat kaatumistekniikkaa? 90-kiloinen voi tönäistä 45-kiloisen katuun, ja jos pää kolahtaa tarpeeksi kovaa maahan, puolustautuminen loppuu siltä erää.

NFG:n kursseilla en ole ollut, mutta ainakin webbisivun mukaan heittoja ja lyöntejä ei ole. Aikidossa on - atemipaikat neuvotaan, vaikka lyöntitekniikan kehittäminen jääkin taas oma-aloitteisuuden varaan. Aikidossa on siis potentiaalia kovempaan vastarintaankin. Realistisuudessa NFG on varmaankin edellä - toisaalta, jos osaan torjua jo- tai miekkahyökkäyksen, miksi en pesäpallomaila- tai rautaputkihyökkäystä? Krav magassakin sovelletaan yleisiä periaatteita samantapaisille aseille.

Minun mielipiteeni on, että pienikokoisen kamppailijan kannattaa keskittyä tekniikkaan, koska fyysiseen voimaan luottavilla lajeilla hän ei todennäköisesti pääse voitolle isommasta ja voimakkaammasta vastustajasta. Tietysti jos pitää teknisiä lajeja liian hitaina oppia, voi ottaa taktiikaksi säälimättömyyden - mutta ainakin minulle tuli alkuperäisen kirjoittajan viestistä kuva ettei hän ehkä ole hakemassa krav magan tapaista lajia.

Jos jotain pitäisi suositella, voisin ensin kertoa mitä minä aion tehdä. Harrastan aikidoa, ja mielestäni se on periaatteiltaan hyvä ip-laji - kuitenkin em. syistä otan luultavasti myöhemmin rinnalle lyönti- ja potkupainotteisen lajin, esimerkiksi karaten. Näin saan mm. atemit ja iskunkestävyyden kuntoon, mutta voin kuitenkin puolustautua muutenkin kuin tarjoilemalla monoa munille ja nyrkkiä legoihin. Haittapuolena tässä on se, että aikaa menee. No, minulla ei ole kiire eikä niin pakottavaa tarvetta oppia itsepuolustusta että treenaisin itselleni epämieluisaa lajia.

Hieman aikidonkaltaisia, mutta itsepuolustuksellisempia lajeja ovat shorinji kempo, hapkido ja tietysti daito-ryu aikijutsu, josta aikido ja edellämainitut on enemmän tai vähemmän suurelta osin kehitetty. Lisäksi voidaan mainita hontai yoshin ryu jujutsu, joka ei ole suora sukulainen, mutta hieman samantyylinen. Mitäs Andy sanoo niistä?

Lopun viestistä voinkin allekirjoittaa. Turhien vaikeuksien välttäminen on parasta itsepuolustusta.

space kirjoitti:

Aikidon väitetty ip-tehottomuus lienee osittain myytti. Periaatteessahan lajissa ei ole mitään vikaa, silla lajin perustaja Morihei Ueshiba sai aikanaan taisteluhaasteita sekä Japanin että ulkomaiden taitavimpiin kuuluvilta taistelulajien osaajilta ja voitti kaikki haastajansa - eikä vahingoittanut heitä pysyvästi, jos ollenkaan. Ja Japanissa aikidoa opetetaan poliiseille - ja mikä ettei, siinä on parhaimmillaan erittäin hyvä yhdistelmä tehokkuutta ja pehmeyttä.

Toisaalta kuitenkin Suomessa aikidoa ei yleensä harjoitella kovin ip-lähtöisesti. Ja eihän se ole mikään hätäisen henkilön laji. 5 vuotta, 10 vuotta, x vuotta... riippuu seurasta, opettajasta ja omasta asenteesta.

Hullunraivolla hyökkäävän vahvemman vastustajan hallinta on vaikeaa kovien lajien harrastajillekin . Jopa vaikeampaa, jos niiden filosofiana on kohdata voima voimalla eikä väistää kuten aikidossa. Ja jos iso, vahva ja ilkeä vastustaja ei tokene käsilukosta, auttaako 45-kiloisen tytön lyöntikään ratkaisevasti, kun työntövaikutus ei ole merkittävä esim. tuplasti painavampaa vastustajaa vastaan?

Iskunkestävyys on kieltämättä tärkeä asia. Sitä ei aikidossa kehity ilman oma-aloitteisuutta ja samanhenkisiä treenikavereita. :) Eikä hirmuisen hyvin sittenkään. Toisaalta, kuinka hyvin lyönti-potku -lajit opettavat kaatumistekniikkaa? 90-kiloinen voi tönäistä 45-kiloisen katuun, ja jos pää kolahtaa tarpeeksi kovaa maahan, puolustautuminen loppuu siltä erää.

NFG:n kursseilla en ole ollut, mutta ainakin webbisivun mukaan heittoja ja lyöntejä ei ole. Aikidossa on - atemipaikat neuvotaan, vaikka lyöntitekniikan kehittäminen jääkin taas oma-aloitteisuuden varaan. Aikidossa on siis potentiaalia kovempaan vastarintaankin. Realistisuudessa NFG on varmaankin edellä - toisaalta, jos osaan torjua jo- tai miekkahyökkäyksen, miksi en pesäpallomaila- tai rautaputkihyökkäystä? Krav magassakin sovelletaan yleisiä periaatteita samantapaisille aseille.

Minun mielipiteeni on, että pienikokoisen kamppailijan kannattaa keskittyä tekniikkaan, koska fyysiseen voimaan luottavilla lajeilla hän ei todennäköisesti pääse voitolle isommasta ja voimakkaammasta vastustajasta. Tietysti jos pitää teknisiä lajeja liian hitaina oppia, voi ottaa taktiikaksi säälimättömyyden - mutta ainakin minulle tuli alkuperäisen kirjoittajan viestistä kuva ettei hän ehkä ole hakemassa krav magan tapaista lajia.

Jos jotain pitäisi suositella, voisin ensin kertoa mitä minä aion tehdä. Harrastan aikidoa, ja mielestäni se on periaatteiltaan hyvä ip-laji - kuitenkin em. syistä otan luultavasti myöhemmin rinnalle lyönti- ja potkupainotteisen lajin, esimerkiksi karaten. Näin saan mm. atemit ja iskunkestävyyden kuntoon, mutta voin kuitenkin puolustautua muutenkin kuin tarjoilemalla monoa munille ja nyrkkiä legoihin. Haittapuolena tässä on se, että aikaa menee. No, minulla ei ole kiire eikä niin pakottavaa tarvetta oppia itsepuolustusta että treenaisin itselleni epämieluisaa lajia.

Hieman aikidonkaltaisia, mutta itsepuolustuksellisempia lajeja ovat shorinji kempo, hapkido ja tietysti daito-ryu aikijutsu, josta aikido ja edellämainitut on enemmän tai vähemmän suurelta osin kehitetty. Lisäksi voidaan mainita hontai yoshin ryu jujutsu, joka ei ole suora sukulainen, mutta hieman samantyylinen. Mitäs Andy sanoo niistä?

Lopun viestistä voinkin allekirjoittaa. Turhien vaikeuksien välttäminen on parasta itsepuolustusta.

Ainakin minä olen paljolti samaa mieltä sinun kanssasi. Aikidossa varmasti on potentiaalia tehokkaaseen itsepuolustukseen mutta sitä pitää treenata kauan, että tätä voidaan hyödyntää.

Säälimättömyys (tai raakuus, miten vain) ei toki ole synonyymi voiman kohtaamiselle voimalla. Kaikkein ilkeimpiä temppuja olen oikeastaan nähnytkin erilaisissa "pyöreissä" ja piiskamaisia tekniikoita soveltavissa systeemeissä. Pitkällä kynnellä varustetun sormen tökkääminen silmään, korvan irtirepaisu tai kiveksistä pureminen, näin vain esimerkkeinä, rauhoittavat isompaakin heppua, eivätkä vaadi paljon voimaa. Nistit ovat vaarallinen poikkeus.

Näiden sangen ikävienkin tekniikoiden onnistunut suoritus, erityisesti vahvempaa vastustajaa vastaan, vaatii paljon harjoittelua. Pelkkä ko. tekniikoiden tietäminen ja käytön hyväksyminen ei riitä.

Jokin perinteinen ju-jutsutyyli voisi tosiaan olla keskustelun avaajalle sopiva kompromissi ip-taitojen ja pehmeän tekniikan välillä. Hontai-Yoshinia tai Daito-ryuta tunnen lähinnä vain sen, mitä olen lukenut, mutta sen perusteella ihan ok. Tauramusoryu'hun olen tutustunut leireillä ja sitä voin suositella myöskin.

totta, jos taitojaan käyttää väärin niin meidän seurassa ei silloin ole lupa enää treenata, sopii varmaan tuo sääntö muihinkin seuroihin. budolajia kun aloittaa harrastamaan ainoa pääsyvaatimus on nuhteeton tausta ja joissain seuroissa täytyy vielä vakuuttaa kirjallisesti ettei tule käyttämään taitojaan väärin... väärinhän se on jos muita hakkaa... ihan oikein jos tällaiset tyypit joutuvat erotetuksi.
itsepuolustus on asia erikseen.