Maaninka-soppa

Hakee joka paikkaan ja sit valittaa ku ei saa virkaa.

Eilisen Kalevan jutun mukaan Maaninka puolustaa käräjillä itseään. Syytteen mukaan hän ei ole hakenut sivutoimilupaa, sekä että hän on erehdyttänyt työnantajiaan tavoittelemalla taloudellista hyötyä hoitamalla kahta virkaa yhtä aikaa. Kuopiossa ja Muhoksella. Jopa niin, että on ollut sairaslomalla toisesta virasta ja tehnyt täysillä töitä toisessa virassa. Hän on oikeassa siinä, että mikään laki ei sitä kiellä. Se on vain moraalitonta. Minäkin kysyn, että missä laissa moraali on tuomion peruste?

Tuntuu aika oudolta, että kumpikaan työnantaja ei ole huomannut riittävän ajoissa kaverin hommailua. Molempien kontrolli, valvonta henkilöstöhallinnossa on pettänyt peruuttamattomasti. Maine on mennyt. Jos Maaninka sai kenkää, kyllä siellä olisi saanut ovi käydä samalla juksulla myös molempien työnantajien johdossa, useankin henkilön osalta.

Muistuupa mieleeni erään kainuulaisen hiihtokeskuksen tapahtumat vuosikymmenten takaa. Kainuulaisen olemattoman pienen, muutaman tuhannen asukkaan nimismiespiirin virassa oleva nimismies toimi 80-90 luvun taitteessa sivutöinään hiihtokeskuksen toimitusjohtajana. Eittämättä hän nosti keskuksen tyhjästä, pilvenpainamia kuusenraatoja kasvavaan vaaranrinteeseen, syvän järven rannalle. Mutta nimismiehen hommat olivat sen verran vähän työllistäviä, että ajokortteihin ja aselupiin tarvittavat allekirjoitukset hoituivat ennen aamukahveja ja päivittäin nimismies käänsi autonsa keulan kohti bisneksiä. Kännyköitä ei ollut, joten virka-asiat saivat odottaa seuraavaa aamuesittelyä. Kukaan ei uskaltanut ehdollistaa hommapaikkaa, varsinkaan valtionhallinnossa. Kunta- ja kuntalaiset olivat ylpeitä nimismiehestään ja hänen saavutuksistaan kunnan eduksi.

Pian kävi kuitenkin niin, että yhtenä yönä nimismies katosi, perheineen ja asuntoautoineen, kesken kaiken pöhinän. Aamuvuoroon tullut hiihtokeskuksen reskontran hoitaja huomasi kassakaapin avatessaan, että kaikki rahat, käteinen 8 000 000 milj. mk olivat poissa. Pois oli myös virkapaikaltaan nimismieskin ja hiihtokeskus oli ilman toimitusjohtajaa. Muutaman päivän kaikki olivat ihmeissään, kunnes totuus alkoi paljastua ja niin toimitusjohtajan, kuin nimismiehenkin jälkiä alkoi seurata jopa Interpol.