siihen että olisimme voineet olla tekemisissä toistemme kanssa loppuivat jo kesäkuussa kymmenen vuotta sitten. Minulta vietiin unelma siitä että olisin pärjännyt omillani, koska itselleni hyvin tärkeä haave jäi totetumatta. En ymmärtänyt mitään siitä keneen liittyi kautta rantain kertominen ja miksi sitä ylipäätään oli sielläkin. Ajattelin että sellainen olisi taakse jäänyttä elämää, kun sain tehdä niin ihanaa työtä. Mummojen kanssa sitä jo oli, enkä ymmärtänyt silloinkaan mitään siitä! Jos tärkeässä työpaikassa ei sitä olisi ollut, olisin voinut hyvin, mutta koska sitä oli olin ahdistunut ja kauhuissani, enkä pystynyt tekemään töitä täysillä niin kuin olisin pystynyt hyvin voivana. Omillaan pärjääminen oli tärkeää ja koska asumistakin häirittiin sekin aiheutti valtavan määrän ahdistusta. Tuntui että oli paettava muualle ja ajattelin että muualla asuessani saisin rauhan! Ihan käsittämätöntä miten kauan se on jatkunut, eikä kukaan tunnu ymmärtävän kuinka paljon ja kauan se on aiheuttanut pahaa oloa monella tapaa! Siksi ei ole mahdollista olla tekemisissä yhdenkään niihin vuosiin kuuluneen henkilön kanssa koskaan!
Mahdollisuudet
Anonyymi-ap
0160
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.