Impulssi, aktivointi ja seuraamus, aina vakio, minä, minä, ja minä, mutta myös minä.

Selväksi on käynyt että alpit on ollut elämän yksi kohokohta ja sen ympärille sitten sitä ja tätä.
Rauhoitu jo Dille, sun asentees on niin sairas, että esson baaria.

Sensukka Pasanen. Sinä olet pesunkestävä umpihomo.

Mies joka kuvaa satoja kertoja pihalla olevaa kukkaa, kertoo pitävänsä kukkatarhaa, käyttää "ihanan tuoksuisia tuoksusaippuoita", ostelee "ihania pikkupöksyjä"...

Haikailet kellohametanssiaisista, haaveilit kuuluneesi nahkaliiveihin pukeutuvaan prosenttijengiin, jotka juo hienoja drinkkejä pikkusormi pystyssä ja joiden nahkahousuissa on hapsut.

Et edes tiennyt mitä prosenttimerkki tarkoittaa liivijengissä ja kerroit että ei nämä sinun mielikuvitusasiakkaat mitään rikollisia ole kuitenkaan.

Sinua ällöttää kaikki mikä liittyy naisten seksuaalisuuteen ja näet heidät likaisina ja tautisina, nykyisin myös pelkäät heidän myrkyttävän sinut ja vievät sitten kaikki rahat.

Sikarin tupruttelu on sinusta hieno ja mahtava juttu ja se kuuluu myös ruskean reiän ritarien tunnusmerkkeihin. Tiedät varmaan mitä siinä vertauskuvallisesti imetään?

Jakelet erittäin ämmämäisiä ja ristiriitaisia neuvoja asioista joista olet selvästi lukenut vain lehdistä, mutta lukihäiriösi vuoksi et ymmärrä mitä siellä lukee.

Olet selvästi rakastunut toivottomasti minuun ja koetat manipuloida minut kaikin keinoin juttelemaan kanssasi ja se on päivän kohokohtasi.

Ei siinä mitään, minulla on koutsin luonne ja tykkään puhua niistä asioista jotka ovat lähellä sydäntä, mutta edelleen korostan, että en ole mikään sankarimotoristi enkä nopea kisakuski. Turvallisuus edellä on menty vaikka kovaakin on ajettu.

Autollakin ajaessa jos on kyytiläisiä, pyrin tarjoamaan heille täydellisen VIP-kuljettajan palvelun, jossa heidän turvallisuus on etusijalla. En räplää puhelinta ajon aikana ja tarkistan taustapeilin tasaisin välein välttääkseni yllätyksiä.

Pidän myös riittävän turvavälin tai sitten ohitan reippaasti. En jää koskaan roikkumaan kenenkään puskuriin.

Ihailin jo viisivuotiaana moottoripyöriä ja haaveilin saavani sellaisen jo silloin. Tädit kyseli että mikäs minusta tulee isona, niin vastaukseni oli määrätietoinen. -Haluan pitkän tukan, nahkatakin ja moottoripyörän.

Pitkällä tukalla tarkoitin Jarno Saarisen mallista takatukkaa. Jarnon juliste oli seinällä varmaankin vuoteen 1980 saakka. Suosikki- lehdestä otettu talteen.

Oli se takatukkakin jonnekin kaksvitoseen saakka ja ensimmäinen yli tonninen pyörä tuli jo armeijan jälkeisenä kesänä hommattua. Nahkatakinkin kävin varta vasten ostamassa ja pyöräkaupassa tuli mukana mustat nahkahousut korkealla vyötäröllä, joissa oli punaiset raidat sivussa.

Varsin keijo ajoasu. Tulevalla vaimolla oli ruskea mittatilaustyönä teetetty nahkapuku. Hän oli varsin näyttävä siinä vartalonmyötäisessä asussa, joka hänet tuntien on varmaan edelleen tallessa.

Tarinasi ovat luki ja ymmärryshäiriösi vuoksi pahasti ristiriitaisia.

Ensin tuomitset suljetulla pätkällä päälle kolmeasataa ajamisen holtittomaksi ja vaaralliseksi ja sitten kehoitat harjoittelemaan suljetulla pätkällä ensin, vaikka juuri sanoin ajaneeni myös useasti moottoriradoilla kuin myös motocrossia jo 15 vuotiaana.

Ne ovat suljettuja ratoja. Pippon motocross- radalla ajettiin usein ja sen yhteydessä olevalla mikroautoradalla käytiin salaa ajamassa isoilla pyörillä. Kapea rata ja tiukat mutkat eivät ole tarkoitettu road racingiin, mutta kiva siellä oli leikkiä.

Ajo-opettelu meni niin kuin kaikki muutkin opettelut. Velipojalta katsoin mallia että miten Pappa-Tunturi toimii ja sitten kokeilemaan. Ensimmäisessä "Tunassa" oli käsivaihteet, vasta seuraavassa jalkavaihteet.

Se oli "Tunturi Super Sport", joka on varsin korni nimi sellaiselle tuomiopäivän jänisräikälle.

Sitten lähdetään ajamaan ja vasta ajamalla alat oppia miten ajetaan. Raisu- mopedin aikoihin hoksasin jo vastaohjauksen ja tiukat kurvit lennätti sepeliä rintamamiestalomme seinään.

Se mitä kyselit että mitä hoksasin Espanjassa, oli se termi "vastaohjaus". Olin osannut jo viisi vuotta aiemmin vastaohjata, mutta termiä en ollut osannut siihen yhdistää, joten kyseessä ei ollut liikenteen vaarantaminen.

Pidin silloin valtavat turvavälit, kun jarrut oli varsin kehnot siinä Suzukissa.

Kerran alkoi olla bensa lopussa jossakin Sveitsissä muistaakseni, etsittiin laaksossa olevasta pikkukylästä bensa-asemaa ja sitä ei löytynyt. Jatkettiin matkaa ja noustiin vuoriston korkeimpaan kohtaan sellainen 10 kilsan matka.

Siihen loppui bensa ja alkoi olla myöhä. Kylä näkyi edelleen laaksossa, joten ei muuta kuin vapaalla sitten lasketeltiin takaisin ja käytiin ravintolassa kyselemässä bensaa.

Kertoivat että kaupassa on bensamittari mutta se aukeaa vasta aamulla. No ei muuta kuin majapaikkaa kyselemään ja se löytyi heti ravintolan vierestä.

Sveitsiläiset olivat hämmästyttävän tuttavallisia ja ystävällisiä. Aamulla majatalon pitäjä haki meille kanisteriin bensaa, käytiin tankkaamassa ja matka jatkui.

Se mikä on Sveitsin noissa kylissä erikoista, on että päiväsaikaan he särpii ravintoloissa