Ei kiitos päihteille

Alkoholistin, joka haluaa raitistua, onkin parempi elää päivä kerrallaan.
Voi tulla vain pettymyksiä, jos etukäteen päättää olla niin ja niin kauan juomatta, ja sitten vahingossa retkahtaakin.
Ja kyllä varmasti mieliala nousee ja olo paranee päivä päivältä.
Hyvä ja terve päätös kaikilta, jotka haluavat raittiin/raittiimman elämän.

Ymmärrän. Jos kokee olevansa alkoholisti tai päihderiippuvainen. Mutta suuri osa päihteiden käyttäjistä käyttävät niitä omasta halustaan eikä niin että päihde käytä heitä.
En esimerkiksi näe ongelmaa siinä, että joskus ottaa muutamia annoksia alkoholia. Tuskin kukaan muukaan. Tai joskus polttelee jotakin muuta kuin tupakkaa. Kyse ei ole aina elämäntavasta.
Tai siitä että niillä päihteillä paettaisiin todellista elämää. Vaan ihan valintoja. En ymmärrä siinä mielessä myöskään säännöllistä päihteiden käyttöä. Siihen kyllästyisi ja elämässä on oltava vaihtelua.

Toinen asia mikä itseäni häiritsee koko yleisessä keskustelussa päihteistä. On se että niitä yhtä aikaa suositaan Ylellä ja Suomen eliitin ja julkimoiden piireissä. Ja kannustetaan siihen jopa lehdistön puolelta. Asia on täysin avointa ja kaikkien tiedossa.

He ovat siis niitä joille suodaan päihteiden käyttö. Ja ei vaikuta imagoon negatiivisesti. On jauhojengiä. On ohjelmia joissa suomen julkimot esiintyvät aineissa. On kirjoituksia lehdissä kuinka normalisoidaan vkl narkomaniaa ja kovienkin huumeiden käyttöä varsinkin nuorten kohdalla. Kunhan ulospäin näytetään hyvältä ja käydään töissä ja opiskellaan ja muistetaan somettaa ja saada seuraajia.

Sitten on ne perus nistit narkit ja alkoholisti spurgut. Tai oikeastaan vain gatekoria. Ihan samoja aineita vetävät samalla tahdilla.

Missä menee se raja? Milloin voidaan puhua alkoholismista tai narkkarista?

No se riippuu siitä. Paljonko ihminen tienaa. Julkisuuden kuvasta sekä siitä. Milloin se tuo jopa lisäsisältöä taiteeseen vai onko ajamassa ihmisen asunnottomuuteen. Toisille se suodaan ja heitä jopa arvostetaan siitä. Toisia syrjitään tai yritetään jopa tehdä alkoholisteiksi tai päihteiden käyttäjiksi. Vaikka ei olisi edes ongelmaa.

Ristiriitaista sekä todella kaksinaismoralistista touhu. Sitten jos tavallinen tallaaja ottaa muutaman silloin tällöin eli vaikka pari annosta kahdesti tai kolmesti kk, ja terveyden hoitaja kirjaa tämän ylös.
Niin kohta aletaan syyttämään jo alkoholistiksi ja vaatimaan kaikenmaailman kokeita.

Viisautta on mielestäni toimia niin, kuin jokainen näkee omassa elämässään parhaaksi.

Ja ymmärtää, että asenteellisuus ylipäätään päihteisiin on todella kaksinaismoraalista.

Ja sitten vielä tämä. Että muistakaahan sitten kysyttäessä terveyden huollon puolelta. Kertoa käyttäneen ne normaaliin kulutukseen kuuluvat alkoholi annoksenne jossakin ihmisten seurassa ja ilmoilla. Sillä siitä tulee ongelmia jos kerrotte juovanne ne yksin kotona vaikka muutamien päivien kuluessa kuukaudessa.

Se ei riitä selitykseksi. Että esimerkiksi vitutti ahdisti tai halusi nollata rankan viikon päätteeksi.

Vaan pitää kertoa että kuului vaikka juhliin. Siellä oli paljon porukkaa ja kaikilla oli niin mukavaa. Aina pitää siis olla jossakin soveliaassa sosiaalisessa konseptissa jossa kaikilla on hirjan kivaa.

Jos taas erehdyt sanomaan. Että et halua nähdä ihmisiä jotka ovat päihtyneenä tai olla päihtynyt itse kun sosialisoit ihmisten kanssa. Sinua saatetaan pitää alkoholistina. Vaikka oikeastaan sehän on tervettäkin. Ja todellisuudessa se millä mitataan sitä onko ihmisellä ongelma esimerkiksi alkoholin suhteen. On ja pitäisi olla ainoastaan viikossa tai kk aikana nautittu määrä. Sekä se onko sillä haitallisia vaikutuksia terveyteen tai muuhun elämää.

Kyllä on sekavaa koko touhu miten näitä asioita ylipäätään mielletään.

Ja niille, jotka kokevat haastetta hallita omia päihteiden käyttöjään. Niin uskoisin, että kaikki lähtee omasta halusta ja valinnasta. Jos kokee tarvetta päästä eroon ja olla käyttämättä mitään päihdettä ollenkaan. Ja tekee töitä onnistuakseen siinä, niin uskoisin että se kantaa pitkälle että sitä itse haluaa. Ja jos siitä on positiivia seurauksia muutenkin ja kokee olonsa hyväksi. Niin sehän on vain hyvä juttu. Mutta miettisin vielä sitä miten määrittelette itsenne. Oletteko mielestänne alkoholisteja vaiko jotakin muita? Riippuvuus sairaita? Sillä se taas ei oikeastaan mielestäni auta. Vaan saattaa jopa vaikeuttaa asiaa ainakin siinä miten itseänne luokittelette. Parempi olisi mielestäni keskittyä siihen mitä olette kokonaisuutena ja pyrkiä täyttämään ne ajatukset itsestänne positiivisilla kauniilla ja kykeneville ajatuksilla itsestänne.
Ja nauttia elämästä ja siitä mitä se tarjoaa.
Jos ihminen luokitellaan joksikin minkä alaisuudessa tai uhri tai muuta on. Se ei yleensä ole hyvä ennuste mihinkään positiiviseen vaan luo niiden mukaista toimintaa.