Omasta mielestään motoristit vs. motoristit.

Omasta mielestään motoristin kriteerithän on jo selvillä, eli seuraava:
Se joka ei ole sahannut Alppiteillä tuhansia kilometrejä, ei voi kutsua itseään motoristiksi.
Suomessa ei opi ajamaan.
Suomessa huomioliivit päällä peräkanaa ajelu on homostelua.
Tosimotoristi ei millekään ajokursseille mene opettelemaan asioita jotka osasi jo ennen murrosikää.
Tosimotoristi ei alle tuhatkuutioisilla myöskään ajele, ne on tarkoitettu naisille.

Normaali motoristin kriteerit onkin sitten vähän hakusessa, mutta varmaankin saadaan tämän keskustelun tiimellyksessä.

Prätkäkurssit kestää per henkilö muutaman tunnin viikonloppuna.
Täytyy olla vasta puusta laskeutunut, joka tarvitsee noita kursseja.
Heille se sopii, joilta alkeetkin on hukassa.
Näiltä viirimiehiltä ei onnistu kuin poikakaverin etsintä ja nahkahousujen pullotuksen vertailu nahkalippis vinossa.
Motoristiksi tullaan toistolla, toistolla, toistolla, toistolla.... vuodesta toiseen tuhansia, tuhansia, tuhansia ja tuhansia kilometrejä, tuhansia, tuhansia, tuhansia, tuhansia mutkia, tienpintoja, tilanteita, säitä, lämpötiloja....

Motoristiksi tulemista ei missään nimessä tule harjoitella toistolla, toistolla, toistolla ja toistolla muualla kuin liikenteen seassa.

Myös kun matkustaa Pattayalle vuokraten moottoripyörän, niin kannattaa toistaa, toistaa ja toistaa, niin tulee motoristiksi, jopa kansainväliseksi motoristiksi omasta mielestään.

Vuokratessa moottoripyörää Pattayalla, on hyvä muistaa kuutiot, siis ei tatsia naisten moottoripyöriin.

Hyvä ottaa mukaansa myös sinistä jääkiekkoilijan eristysnauhaa ja väsätä rapakaareen suomenlippu, että kansa oivaltaa kyseessä olevan suomalainen omasta mielestään motoristi.

Vaikka se on täysin turhaa vastarannan vänkärille, niin kerron kokemukseen perustuvan näkemykseni hyvin yksinkertaisesti.

Moottoripyöräily on lisääntynyt Suomessa vasta elintason ja vapaa-ajan lisääntymisen vuoksi, eikä se muodosta ajallisesti ja määrällisesti kuin ehkä prosentin kaksi autojen kokonaiskilometreistä.

Moottoripyöräily Suomessa on haastavaa. Ei ole vuoristoa, tiet on surkeassa kunnossa, yli puolet vuodesta et voi ajaa ollenkaan talven vuoksi ja kylmällä säällä ja sateessa ajaminen on ikävää puuhaa.

Työmatkat prätkällä Suomessa ei ole käytännöllisiä monellekaan. Pitää tälläytyä ja riisuuntua mennen tullen.

Onko siellä liikenteen seassa sitten se viittäkymppiä ajaminen nautinnollista suoralla tiellä? Ei todellakaan ole. Onko nautinnollista ajaa suorilla teillä 80 rajoituksella, jossa pientareet täynnä peltipoliiseja? Ei ole.

Suoritat Suomessa turvallisen ja reippaan ohituksen, viisari käy 150kmh ja hups kortti lähti ja saat 5000 euron sakot ja 3 kuukauden ajokiellon.

Viileässä ilmassa ja sateessa pukeutuminen on aivan taidetta. Pitää olla kaulurit, tekniset ajoasut, sadeasut tai jokasään asut, vedenpitävät hanskat joissa ei ole tatsia sarviin jne.

Suomessa kun et pysty liikenteessä jäljittelemään rata-ajoa, niin nahkaiset kisa-asut näyttävät vain korneilta, kun ne taas radalla ja vuoristossa ajettaessa ovat erinomainen valinta jotta olet yhtä pyörän kanssa ja mikään ei lepata ja tuulenvastus pienenee.

Rata-ajon harjoittelu on hyväksi kaikille, mutta Suomessa et pääse niitä taitoja kertaamaan tieliikenteessä.

Muutamia kivoja s-mutkia löytyy ja sitten mennään taas suoraan. Ei saa ikinä sellaista rytmiä päälle kuin vaikkapa Alpeilla, jossa mutkaa on loputtomiin kyllästymiseen saakka.

Muistan kerran kun oltiin vaimon kanssa kolme päivää vedetty ihan pelkkää serpentiiniä kuin olisit ollut linnanmäen vuoristoradassa kolme päivää peräkkäin.

Päät oli jo ihan pökkyrällä keskipakovoimista. Todettiin että nyt riittää vähäksi aikaa, suunnattiin lähimmälle moottoritielle ja ajeltiin Nizzaan rantalomalle muutamaksi päiväksi, jonne oli konetietä pitkin vain parin tunnin matka.

Taitaa Suomessa suurin osa ison moottoripyörän ostajista olla keski-ikäisiä ukkoja, taikka hyvätuloisten perheiden nuorempia vesoja, omille pojille prätkän omistaminen oli selviö, kun iskällä sellainen oli aina, ja pojilla oli mökkimopona Honda Monkey jo taaperosta saakka, sekä 80 kuutioinen mönkijä.

Tehtiin parin kaverin kanssa lyhyitä päiväretkiä joskus jonnekin useammalla pyörällä. Silloin huomasin että se ei ole minun juttu. Yhdellä oli vanha HD, jota piti pysähtyä korjaamaan 10km välein ja etsimään sen pudonneita osia.

Yksi ajeli niin hiljaa, ettei sitä jaksanut odottaa. Yksi taas provosoi kaahaamaan kilpaa ja siinä tuli pari tilannetta, jotka opetti sen ettei tieliikenteessä paskoilla liukkailla roudan rikkomilla teillä kaahailla Suomessa.

Suomeksi sanottuna olen sitä mieltä että Suomessa ei moottoripyörällä tee juurikaan mitään. Nättinä päivänä voi ajella satamaan jätskille ja kahville nautiskelemaan kesäpäivästä, tai ajaa muutama kymmenen kilsaa leppoisasti landella.

Niitä päiviä jolloin kaikki menee yksiin, on Suomessa harvassa. Hayabusan viritin sen toisena keväänä. Putkistot ja ruiskuboxi uusi. Samaan aikaan rakennettiin toista taloa ja oli työkiireitä.

Koko kesänä ehdin ajaa 550km, sain kahdet 2500 euron sakot ja poltin liki tuhannen euron takakumin ja pyörän arvo aleni noin 10%.

Hayabusaan ei riittänyt vanhat renkaiden nopeusluokat, vaan piti kehittää siihen ihan oma rengas. Ne maksoi aluksi todellakin liki tonnin.

Sittemmin niiden hinta putosi, kun tuli muitakin 300 kulkevia pyöriä. Viimeisin rengas jonka ostin 1000 Ärrään oli 170 euroa.

Sen kesän lopulla olin niin vittuuntunut koko Suomen suveen ja siihen pyörään että myin sen pois, eikä tullut ikävä.

Thaimaassa kannattaa olla omien rengasvalintojen kanssa olla tarkkana, ettei osta kiinalaisia muovirenkaita, jotka voi olla tappavan liukkaat. PCX:ssä oli joskus sellaiset ja se meni mutkassa kaksipyöräluisussa kohti piennarta välillä jo 30kmh vauhdissa, lähti kuin Otso Vilhunen parketilta.

Merkkirenkaat pitää olla ja vähäisten kilsojen vuoksi ei tarvi valita matkarenkaita, vaan voi ostaa pitävämmät ja pehmoisemmat.

On huikea ero millaisia motoristeja on Suomessa ja millaisia on alppimaissa. Alppimaissa jokainen kundi repii pyörästään tehot ulos ja osaa ajaa, kun taas Suomessa on ihan älytöntä ostaa 200 heppainen vehje köröttelyyn.

Alpeilta löytyy myös yksisuuntaisia teitä vuoristosta. Ei tarvitse pelätä vastaantulijaa.

Jos sokkona painat kapealla alppitiellä mutkaan jossa sisäkurvin puoli on vuorenseinämää ja siellä tulee kuorma-auto vastaan, niin sen ja vuodenseinämän väliin ei jää sunnuntain hesaria isompaa rakoa. Siksi ne tuuttaa kovaa aina mutkaan tullessaan.

Onneksi sellaiset kurvit on sielläkin harvassa. Monasti näet ylhäältä koko syherösarjan laaksoon saakka ja se on vapaata baanaa, eikä poliiseja kiinnosta lainkaan vauhtisi.

2010