Tanssipaikoilta alkaneet romanssit

Jokainen erikoiskuviomies hakee ainakin kerran viikossa uuden standardikuvioisen ihanan daamin tanssiparikseen lakanavalssiin. Kaikkia kuvauksia noista tanssisessioista tuskin kannattaa yhteen ketjuun mahduttaa.

Jos harrastaa tanssia on toden näköistä, että toivoo löytävänsä elämäntoverin saman harrastuksen parista. Näin sitä on itsekin tehnyt/toivonut. Vuodet ovat vierineet ja kaveri on lavalta löytynyt.

Eri juttu sitten jos käy lavoilla, mutta ei harrasta tanssia?

En nyt sen tarkemmin alaa elämänkertaani avaamaan. Jokaisella sellainen on ja iästä riippuen elämänkerta on joko lyhyempi tai sitten pitempi.

Noi 6 vuotta tanssilavoja ja 6 eripituisia suhdetta. Pisin niistä kesti 2 vuotta. Viimeinen tanssi suhde noin kuukauden. No, olihan se aikaa, mutta mitään en kadu.

Minäkin haluaisin tässä yhteydessä käyttää hyväkseni tarjoutunutta tilaisuutta huomauttaakseni epäilijöilleni, että ei niitä tansseissakaan alkaneita suhteita millään ole yhteensäkään niin montaa voinut olla, että yhdestäään niistä olisi kenenkään pitänyt sellaista numeroa tekemään lähteä!

Ei ole aikaa romansseille, kun täytyy käydä tanssimassa.

Kunnon suhde alkoi tansseissa. sitten tanssiminen jäi vähemmälle, kun kaipuut täyttyi. Sitten näkikin tanssit toisesta nurkasta . Se oli toistuvaa peliä illasta toiseen hetken hekuma hurmasi muttei ollut todellista. Pinta on kaunis ja ajanviete.

Alkoi ensikohtaamisesta ja jatkuu

Vaihtuva pari on tanssin suola. Mustasukkainen kumppani samoissa tansseissa rajoittaa hakuja. Pitää hakea rumempia kuin oma akka, muuten tulee sanomista..

Vaikea löytää omaa taitavampaa kun on tuuri käynyt, mutta käydään kyllä vierahissa tansseissa. Osaa omaansa arvostaa taas kun pääsee laadun äärelle takas.

Toistakymmentä vuotta olen käynyt aktiivisesti tansseissa ja sillä asenteella ettei siellä mitään romansseja synny kun ihmisten tilanteista ei tiedä niin ei myöskään viitsi lähteä mitään kyselemään tai ehdottelemaan, Viime sunnuntaina olikin sitten sellainen kohtaaminen mikä jäi mieleen ja toivottavasti kohtaamme uudelleen. Ainakin jäi sellainen fiilis että molemminpuolista kiinnostusta olisi ollut havaittavissa mutta se jää sitten nähtäväksi. Tiedän että olisi pitänyt olla aktiivisempi mutta tilanne vaan meni ohi vaikka tanssimme useita pareja.

Tansseissa voi tulkita kaiken niin omien tarpeittensa mukaan että huh hah hei ja haethan vielä pliiis. Vasta suora puhe ratkaisee. Todellisuudentaju palaa, osalla jatkuu unelmointi. Moni tanssii koska pääsee tanssimaan, hymyilee ja näyttää itseään mukavana tyyppinä jota ehkä kiinnostaa.

Kyllä sen heti tuntee onko jotain kipinää vai ihan vain tanssituttavuutta ja jos kipinää on, niin sitä ei kannata hukata. Reilun kymmenen vuoden aikana oli runsaasti niin lyhempiä kuin pidempiäkin suhteita, kunnes tapasin nykyisen kumppanin. Avoin suhde toki tämäkin, mutta ei nyt ihan joka kuukausi ole mitään lyhyttä säätöä enää menossa. Tanssilavoja parempaa iskupaikkaa ei miehelle löydykään ;)

Aika monta tanssivuotta takana. Tuntuupi että todelliset suhteet löytyy muualta kuin tanssinnälkäisten kesken. Liika tanssin nälkä pilaa hyvätkin alut. Ja sitten taas radalle. Onnistuneimpia ovat olleet ne suhteet joissa tanssiminen tasoittuu ja muu saapi sijaa. Se on vaikea yhtälö. Helppo ylläpitää jos molemmilla kykyä tunnistaa oma nälkänsä ja katteeton hyppyvire ja tulla pois.

Kun naiset peräänkuuluttavat tasa-arvon perään niin kyllä naisetkin saavat osoittaa kiinnostuksensa miestä kohtaan. Nämä on kyllä hankalia juttuja kun toisten tilanteista ja ajatuksista ei aina tiedä. Toisten tansseja ei viitsisi pilata turhilla uteluilla.