äiti!!!
Pikku pinsessamme syntyi tammikuussa, synnytys oli mahtava kokemus, jonka muistan koko loppu elämäni. Mahtavaksi sen teki kannustava avomies ja aivan mahtava kätilö. Ja se ihana hetki jolloin pieni nyytti nostettiin rinnalle...;)
Kotiin päästyämme kaikki sujui hyvin pari viikkoa kunnes se alkoi.. koliikki. Seuraavaa yötä odotti kauhulla ja huushollissa asui välillä kaksi zombieta, mieheni ja minä. Pahimmillaan tyttö huusi aamu viiteen saakka. Niistä valvomisista on aika hataria muistikuvia. Mielessä kävi pelottava ajatus, etten pysty nauttimaan pienestä lapsesta täysin rinnoin, kun olin niin väsynyt.
Mutta kuukausi sitten koliikki loppui, kävimme vyöhyketeapiassa ja se jäi sille reissulle. Tyttö on kasvanut ja oppii koko ajan jotain uutta. On kuin naantalin aurinko ja kun on aloitettu syömään kiinteääkin ruokaa, on paljon paremmalla päällä. Nyt pystyn nauttimaan äitiydestä täysin rinnoin enkä vaihtaisi mistään hinnasta hetkeäkään pois, en edes koliikki aikaa. On jännää seurata miten pikkuinen kasvaa ja oppii/huomaa uusia asioita.
Nyt pikkuisemme jopa nukahtaa illalla itsekseen sänkyynsä, joka ei olisi onnistunut vielä pari kuukautta sitten ja saattaa nukkua aamuun asti syömättä yöllä ja aamusyönnin jälkeen vielä nukahtaa pariksi tunniksi. Tuntuu hullulta illalla kun jää omaa aikaa olla miehen kanssa, voi olla vaikka netissä, kuten nyt:)
Nyt kun viimein uskaltaudumme lähteä reissun päälle koliikin loputtua, lähdemme koko perhe viikonlopuksi mökille...
Ja lopuksi vielä: Hyvää ja aurinkoista kesää kaikille
Pikku pinsessamme syntyi tammikuussa, synnytys oli mahtava kokemus, jonka muistan koko loppu elämäni. Mahtavaksi sen teki kannustava avomies ja aivan mahtava kätilö. Ja se ihana hetki jolloin pieni nyytti nostettiin rinnalle...;)
Kotiin päästyämme kaikki sujui hyvin pari viikkoa kunnes se alkoi.. koliikki. Seuraavaa yötä odotti kauhulla ja huushollissa asui välillä kaksi zombieta, mieheni ja minä. Pahimmillaan tyttö huusi aamu viiteen saakka. Niistä valvomisista on aika hataria muistikuvia. Mielessä kävi pelottava ajatus, etten pysty nauttimaan pienestä lapsesta täysin rinnoin, kun olin niin väsynyt.
Mutta kuukausi sitten koliikki loppui, kävimme vyöhyketeapiassa ja se jäi sille reissulle. Tyttö on kasvanut ja oppii koko ajan jotain uutta. On kuin naantalin aurinko ja kun on aloitettu syömään kiinteääkin ruokaa, on paljon paremmalla päällä. Nyt pystyn nauttimaan äitiydestä täysin rinnoin enkä vaihtaisi mistään hinnasta hetkeäkään pois, en edes koliikki aikaa. On jännää seurata miten pikkuinen kasvaa ja oppii/huomaa uusia asioita.
Nyt pikkuisemme jopa nukahtaa illalla itsekseen sänkyynsä, joka ei olisi onnistunut vielä pari kuukautta sitten ja saattaa nukkua aamuun asti syömättä yöllä ja aamusyönnin jälkeen vielä nukahtaa pariksi tunniksi. Tuntuu hullulta illalla kun jää omaa aikaa olla miehen kanssa, voi olla vaikka netissä, kuten nyt:)
Nyt kun viimein uskaltaudumme lähteä reissun päälle koliikin loputtua, lähdemme koko perhe viikonlopuksi mökille...
Ja lopuksi vielä: Hyvää ja aurinkoista kesää kaikille
Vastaukset 1
Vanhimmat
Moi, meidän esikoisella oli kans koliikki.
Aika yleistä nykyään vai puhutaanko siitä sitten enemmän...
Se on kyllä sellainen kokemus, että HUH HUH!
Yhtä tanssimista vauva olalla joka ilta klo.17-22.
Me melkein asuttiin mun vanhempien luona koska mies kulki 5vuorotyössä ja oisin ollut paljon yksin, näin sain apua vauvan kantoon/hoitoon ja kaikista inhottavinta oli, kun mulla tuli maitoo vielä niin tuhottomasti, että jatkuvaa lypsämistä pitkin yötäkin, lopussa en jaksanut muuta kuin töröttää kontallaan peffa pystyssä ja teekupit rintojen alla jonne maito suihkusi itsestään :D
Ei kyllä naurattanut silloin...
Sit tais olla 6viikon ikäinen vaavi, kun tuli korvakierre! HIP HEI HURRAA... Mä itkin ihan itsekin.
Korvatulehdus oli yleensä 1-2kk välein, välillä oli pitkittynyttäkin joukossa ja 1v3kk leikattiin kitarisat.
Kyllä sitä oli varpaillaan, kun perheeseen syntyi 2. lapsi, mutta onneksi ei koliikkia tullut, *huokaus*.
Hyvä, että käytitte vyöhyketerapiassa, monet kun eivät usko siihen.
Kaikista parastahan se ois, että vietäisiin jo ihan alku vaiheessa heti kun on selvillä, että koliikki kyseessä, vaikka eihän se vyöhyketerapia pahaksi vaikkei kunnon koliikkia olisikaan, semmoiset epämääräisetkin kitinät saattaa loppua siihen.
Rohkeasti vain sinne vyöhyketerapiaan, kallistahan se on, mutta mitä sitä ei olisi valmis kokeilemaan kun tietää, että vauva siitä kärsii siis koliikista tai tms.
Hyvää kesää myös täältä kaikille!
Voimia ja jaksamista koliikkisten vauvojen vanhemmille :)