luvan kysyminen

...kihlautuminenhan on lupaus avioliitosta, ei kihlauksen jälkeen enää kysellä mennäänkö naimisiin, sehän on kihlautuessa jo sovittu (ainakin sanattomasti) myöhemmin sovitaan vain milloin mennään jos ei heti kihlautuessa sitä päätetä.

Ei se luvan pyytäminen mitään pakollista ole, tehän päätätte itse kihlaudutteko, mutta joissain tapauksissa ihan mukava vanha tapa.

Minusta luvan kysyminen on jäänne vanhalta ajalta, jolloin nainen oli miehen omaisuutta. Tyttö kuului isälleen kunnes meni naimisiin. Sen jälkeen hän kuului aviomiehelleen. Tuleva sulhanen kävi pyytämässä lupaa tytön isältä, koska isä päätti, kenelle tytön luovuttaa.

Minun mielestäni siis ei pidä kysyä enää lupaa keneltäkään. Ihminen, siis myös nainen, saa itse päättää, kenen kanssa naimisiin menee. Vaimoni on samaa mieltä. Hän olisi omien sanojensa mukaan suuttunut verisesti, jos olisin käynyt hänen isältään lupaa kysymässä. Omien sanojensa mukaan hän on itsenäinen ihminen, eikä mikään esine, joka vaihtaa omistajaa. Vielä enemmän hän olisi suuttunut, jos olisin vienyt tulevalle apelleni viinapullon ns. maksuksi.

Minua kyseinen tapa suoraan sanottuna etoo. Tulee mieleen kulttuurit, joissa nainen on alistettu ja todellakin miehensä omaisuutta. Sehän on käytännössä orjuutta.

...tämä on hieno tapa, mutta ei välttämätön tai pakko. Itse olin ainakin erittäin ylpeä poikaystävästäni, joka 4kk:n seurustelun jälkeen uskaltautui kysymään mielipidettä isältäni... Olimme asiasta jo itse keskustelleet, mutta hän halusi säilyttää vanhat tavat ennen kosintaa... :) Eihän isäni siihen mitään vastaan sanonut, koska tiesi meidän olevamme tosissamme ja luodut toisillemme. Se kuitenkin lisäsi mieheni ja isäni välistä luottamusta!

Olimme kihlautuessamme 18 vuotiata ja täytyy sanoa näin jälkeen päin ajateltuina että nuoria oltiin. Mutta siitä on jo neljä vuotta ja häät tänä kesänä, että mitään en kadu!

Miten sitä kättä pitäisi avopuolison isältä pyytää?

Apuja! Kiitos!

Olen ylpeä kun avopuolisoni kävi pyytämässä isältäni kättä:) hieno tapa, arvostus nousi mieheni ja isäni silmissä valtavasti:) arvostan vanhoja perinteitä:)

Miesystäväni ja minä olemme myös sitä mieltä, että isältä luvan pyytäminen olisi meidän tapauksessamme järjetöntä. Muissa asioissa kyllä noudattaisimme perinteitä niin paljon kuin mahdollista, mutta isäni asia ei ole päättää, kenen kanssa minä menen naimisiin. Jos mies kysyy naisen isältä, minusta tuntuu, ettei hän pidä kumppaniaan kykenevänä päättämään itse. Toisaalta ymmärrän kyllä sen näkökannan, että isä tuntee tyttärensä parhaiten ja hänen luulisi pystyvän arvioimaan, onko tämä kypsä avioliittoon.

Aina edes isän luvan pyytäminen ei kuitenkaan takaa liiton onnistumista. Tiedän tapauksen, jossa 50-vuotias mies tahtoi kysyä 45-vuotiaan naisystävänsä isältä vahvistusta. Pari oli seurustellut jo monta vuotta, mutta kun naimisissa oli oltu vajaat 4 kuukautta, vaimo keräsi tavaransa ja lähti. Olin ällistynyt käden pyytämisestä, mutta ero ja sen toteutustapa suorastaan tyrmistyttää minua edelleenkin. Kuinka aikuinen ihminen SAATTAA menetellä noin?

minusta se olisi hieno ele poikaystävältäni isälleni ja toivonkin, että hän jotenkin sitä kysyy. en näy sitä mitenkään tavaran omaisuussuhteen vaihtamisena, kuten jotkut täällä.. uskon, että hän niin tekeekin, osoittaa kunnioitusta vanhempiani kohtaan ja näyttää että on romanttinen ja ihan mies!!

Voi jumalauta näitä feministejä. Kun kysytään ns. " Lupa" isältä naimisiin menoon, kyseessähän on tietynlainen mittari, näkeekö isä miehen tyttärensä arvoisena ja antaa tälle henkilökohtaisen pyhityksen. Ei tällä muodollisuudella ole mitään muuta merkitystä, ja tuskin liikuttaa tulevaa avioparia puoleen tai toiseen jos isä vastustaa liittoa. Tällä feministi-logiikalla "naista alistetaan koska joskus 1000v sitten nainen ollut miehen omaisuutta" on aivan naurettava. Tiesittekö että kaikki keskikesän ja keskitalven (juhannus/joulu) on ollut vanhojen perinteiden mukaan juhlia missä uhrataan jumalille niin eläimiä kuin orjia, silti niitä juhlitaan nykypäivänä hymyissä suin. On niin tekopyhää ajattelua taas. Se että joku perinne ollut jotain ammoisina aikoina ei ole mitään merkitystå nykypäivään. Itse ajattelin "kysyä lupaa" tulevan vaimon kihloihin viemisestä ja toki kihloihin vien riippumatta mitä isäukko sanoo, näkeepähän siinä lähinnä että pittääkö isäukko minua sopivana ehdokkaana

Mitään lupia kannata kysyä. Tai no voihan sitä kohteliaisuuden nimissä kysyä ns "mielipidettä" mutta jos appiukko alkaa jotain valittaa niin pane sitä perseesee!

Oppiipahan pitämään huolta omista asioistaan.... tässä tapauksessa perseensä rasvauksesta.

Kimmo kulmilta

Minusta kiva vanha tapa, ja ensimmäinen aviomieheni pyysi isältäni luvan. Toista kertaa naimisissa, ei sitten enää appiukolta lupaa pyydetä.

Voi voi!Se ei ole jäänne! Vaan jos taivaaseen tahtoo kuoltuaan, elää Kumalan Sanan mukaan.
Meillä on Kari Kanasia pappeina ja Luoma luopumuspiispoina, jotka rivit osaa lukea edes.
Saa tietysti elää kuin pellossa, mutta Jumalanneteen joutuu jokainen vastaamaan elämästään.
Kirkko ohjaa tätä kansa luopumuksen syntiin
Papeilla on kerran valtava vastuu siitä vääryydestä.johon he ajassamme ohjaa kansaa.
Ei Raamaatu ole muuttunut , eikä tule muuttumaan .
Ihmiset ovat paastuneet, solloinntulee henkinjoja hyväksyy ihan kaiken.
Kari Kananen on eksyttänyt monia väärään vapauteen, mokoma parittaja.
Hän ei sovi Jumalan seurakunnan paimneksi, sillä Raamatun Sanan tulee olla auktorireetti Jumalaa Palvelevassa seurakunnassa. Hän on 3- vaimon mies koska kaikki vaimot vielä elää. Kunnes kuolema erottaa.
Vasta silloin on lupa solmia uusi avioliitto.
Lukekaa Raamattua olette eksyneet jsharhqilette pimeässä.
Uskoei ole miltä.musta tuntuu , vaan Usko Jumalan Tahdon mukaan elämistä totuudessa.
Ei ole montaa pappia enää, jotka eläisivät Sanaan laittanut.
Tämä on selvä luopumusta, totuuden vääristelyä .
Synti on Jumalan edessä aivan sama, kuin silloin, kun ihmiskunta Adamin ja Eevan kautta lankesi.
Jeesuksen vastaan ottamalla ainoastaan voimme voittaa synnin omassa elämässä, sillä, Usko on Jumalan Lahja se annetaan.etsivälle, sitä ei oteta!