Ohjelmoitava rele / minilogiikka

Logo on ihan hyvä tuollaiseen on/off -kytkentään ja hinnallaan nopeasti pesee relelogiikan. Logon sai ainakin joskus puolijohdelähdöillä. Arduinollakin voi tehdä kun laittaa perään relekortin. Ihan mitä nyt on itse tottunut käyttämään tai haluaa opiskella. Konekieleksi se kuittenkin käännetään kun kirjoitetaan prommiin.

Logo on siitä hyvä että ohjelmoiti tehdään logiikkapiirien symboleilla tekemällä niistä tarvittava kytkentä, ei tarvitse mitenkään sekaantua ohjelmointikieliin. Tarvittaessa oljelmointia (harjoittelua) voi tehdä myös logon näytöllä sen omilla näppäimillä. Siinä on tosin ajatuksen pysyttävä hyvin kasassa, koska pikku näytöllä ei paljoa kerrallaan näy.
Netistä löytyi aikoinaan myös Logo-simulaattori jolla ohjelmien teko ja koekäyttö sujui tietsikalla ilman varsinaista Logoakin.

Kuinka olisi Arduino PLC IDE? Ei ainakaan hinnalla pilattu. Arduinon perään vain relekortti ja poweri ja siinä se......

Shelly tuntuu olevan suosituin - mutta se ei välttämättä ole paras ratkaisu.

Entäpä Raspberry Pi + Ultibo ( https://ultibo.org/ ).

Raspberryssä tosin on vain GPIO ohjausten tekemiseen (3,3V logiikkaltasoilla).

Mutta ohjaahan tuolla 3,3 V:llä vastuksen kautta NPN -transistoria, ja sillä voi ohjata releen käämiä.

esim. Finnparttiasta löytyy 12 tai 24V käämillä olevia releitä joilla voi ohjata verkkovirtaa.

Suoraan käy noista DC -käämillä oleva malli (joka tosin maksaa enemmän kuin AC -käämillä oleva malli).

Mutta tässä idea, miten halvempaa AC -käämillistä mallia voi käyttää DC:llä:

Esimerkki: 12 V AC -käämillä oleva rele:

1. Kytke releen käämi 12 V AC -jännitteeseen, ja mittaa releen käämin kautta kulkeva virta (mA).

2. Irroita releen käämi 12 V AC -jännitteestä.

3. Kytke releen käämille X V DC, missä X valitaan siten, että käämin kautta kulkevan virran suuruus on sama kuin se olisi 12 V AC -jännitteellä.

Todennäköisesti X < 12 V.

Tämä johtuu siitä tosiasiasta, että:

1. Tasavirralla releen käämin virtaa rajoittaa vain releen käämin resistanssi.

mutta

2. Vaihtovirralla releen käämin virtaa rajoittaa sekä releen käämin resistanssi, että myös releen käämin induktanssi.

Tästä syystä:
12 V AC -kelalla varustetulle releen käämille 12 V DC on liikaa, ja johtaa ylivirtatilanteeseen, käämin ylikuumenemiseen ja lopulta hajoamiseen. Huonolla onnella myös tulipalo on mahdollinen seuraus.

Mutta jos tuollaiselle käämille syötetään sen verran pienempi jännite DC -jännitettä, että virta jää samaksi kuin se olisi 12V AC -jännitteellä, niin luultavasti toimii aivan hyvin.

Lisäksi:

Releen käämin yli pitää DC -kytkennässä kytkeä vähintäänkin diodi, joka estää ohjaustransistorin hajoamisen kelan induktiivisesta piikistä, kun ohjaus halutaan katkaista.

MUTTA:

asiantuntijat itseasiassa suosittelevat pelkän diodin sijasta diodin ja zenerdiodin sarjaankytkentää, siten, että:

1. diodi estää vääränsuuntaisen virran kulun kokonaan

2. diodin johtaessa, zenerdiodi on teoriassa estosuunnassa, mutta zenerpurkauksen takia tosiasiassa sekin johtaa, mutta sen yli jää zenerjännitteen verran - tällöin kelan magneettinen energia purkautuu nopeammin - tämä auttaa siihen, että pelkällä diodilla releen kestoikä uhkaa jäädä lyhyeksi.

OMRON -dokumentoinnista voit lukea lisää tästä aiheesta - eli miksi pelkkä diodi ei yksinään ole suositeltava.

Itse pidän Ultiboa mainiona ratkaisuna Raspberry Pi:n ohjelmointiin.

Jos saa SSL/TLS:n toimimaan, niin sillä voisi vaikka suoraan hakea pörssisähkön hintatiedot entsoe:n palvelimelta (vaatii ns. API keyn, jonka saa luotua, kun ensin pyytää sähköpostilla käyttäjätunnukset ko. sivustolle).

Ultibon ohjelmointikieli on Delphistä ja FreePascalista tuttu Objectpascal.

Lisäksi Ultibo kykenee linkittämään esim. C -kielellä koodattuja OBJ -tiedostoja.

Näille pitää toki olla Objectpascalilla kirjoitetut funktiomääritykset, että ne saadaan käyttöön.