Mulle on alun alkaenkin ollut ihan selvää tunteet eikä niissä ole ollut mitään erityisen pohdittavaa ja olen suhtautunut varmoin ja avoimin mielin. Kyllä, olen tuntenut aika voimakkaastikin ja suuria tunteita niin fyysisesti kuin tunnepitoisesti, eikä ole ollut epäröitävää missään vaiheessa. Olen ottanut tunteet niin kun ne olen tuntenut ja minusta on ollut mukava saada tuntea sellaisia tunteita koska ei tuollaisia tunteita elämän varrella usein tule vastaan. Harmi tietysti vain etteivät ne ole olleet aikaisemminkaan molemminpuolisia eikä siihen ole vastattu millään positiivisella tavalla eikä halua tutustua.
Näin se vain on ja olen sitä mieltä että tietysti aikakin alkaa tai on alkanut suuresti nakertaa osaansa ja laannuttaa, mikä on tietysti ihan ymmärrettävää. Itseänihän tässä pitää vain syyttää että on antanut jatkua tälläisen tunteen vaikka sillä ei ole mitään päämäärää, tulevaisuutta eikä todellisuutta.
Näin se vain on ja olen sitä mieltä että tietysti aikakin alkaa tai on alkanut suuresti nakertaa osaansa ja laannuttaa, mikä on tietysti ihan ymmärrettävää. Itseänihän tässä pitää vain syyttää että on antanut jatkua tälläisen tunteen vaikka sillä ei ole mitään päämäärää, tulevaisuutta eikä todellisuutta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihan hyvin kirjoitettu. Otat hienosti vastuuta asiasta. Se on aikuisen ihmisen merkki.
Ja lisään; olisin itse voinut kirjoittaa noin. Eikä hävetä yhtään sanoa se.
Mistä tiedät, etteivät ole molemminpuolisia? Oletteko puhuneet asian selväksi?
Miksi aloitteen pitää olla miehen aloite? Ja miksi naisen asuntoon muuttaminen on tuulen tupa?