Ajan rooli tuhota vai säilyttää?

Entäs jos on automaattiohjauksella jos asiat on elämässä suunnilleen kunnossa.


Jos on hankaluuksia ja ongelmia niin sitten suhtautuu tietoisemmin elämään? Ottaa elämän haltuun silloin.

Anonyymi kirjoitti:

Entäs jos on automaattiohjauksella jos asiat on elämässä suunnilleen kunnossa.


Jos on hankaluuksia ja ongelmia niin sitten suhtautuu tietoisemmin elämään? Ottaa elämän haltuun silloin.

Lue lisää

"Entäs jos on automaattiohjauksella jos asiat on elämässä suunnilleen kunnossa."

"Jos on hankaluuksia ja ongelmia niin sitten suhtautuu tietoisemmin elämään? Ottaa elämän haltuun silloin."

Tietysti suurin osa kaikesta työstä ja arjesta tapahtuu automaattis-mekaanisten tapojen ja rutiinien avulla koska se automaattiohjaus on paljon nopeampaa ja tehokkaampaa kuin jos joutuisi jokaista askaretta erikseen ajattelemaan ja opettelemaan kuten ihmisen kehityksessä vauvasta lähtien. Ihmisellä on tavat ja rutiinit kun taas elämillä on tyypilisesti paljon kehittyneempi vaistotoiminta.

Tapoja ja rutiineja on kuitenkin paljon vaikeampaa muuttaa tai päästä niistä eroon jos ne osoittautuvat esim. epäoptimaalisiksi tai haitallisiksi joissain tilanteissa ja se uuden toivimamman tavan/rutiinin kehittäminen on aina melko hidasta ja työlästä.

Hyödyllinen harjoitus on pyrkiä kaikessa kokemisessa (kehon liikkeet, ajattelu ja tunnetaso) vähitellen sellaiseen kokemisen tapaan jossa ei pelkästään tehdä, havaita ja koeta asioita vaan myös samanaikaisesti yritetään hyvin neutraalina ikäänkuin ulkopuolisena tarkkailijana seurata omaa käytöstä ja varsinkin tunnetason reaktioita suhteessa jokaiseen kokemukseen jolloin samalla kyetään huomaamaan asioita joita ei niin helposti itse tiedostaisi jos sallii tyypilliseen tapaan itsensä uppoutua ja samaistua siihen omaan kokemukseensa kuten tyypillisessä automaattisessa ja reaktiivisessa toiminnassa tapahtuu.

Näin ne hankaluudet ei pääse kovin helposti yllättämään itseä ja samalla koulutetaan, kehitetään ja organisoidaan sitä omaa minuutta vähitellen joustavammaksi ja elämä muuttuu samalla vähitellen hieman vapaammaksi tuntuisemmaksi ja eloisemmaksi. Tämä oli yksi Gurdjieffin harjoituksista jota sovelletiin usein arkisen fyysisen ja rutiininomaisen työn yhteydessä ja jota kutsuttiin itsemuistannaksi.

Esim. ns. vapaa tahto on mahdollinen vain itsemuistannan yhteydessä ja silloinkin vain jossain määrin ja hyvin lyhyitä aikoja kerrallaan eikä valinnat ja päätökset muutenkaan ole yleensä mitään sekunttipeliä kuten esim. neurotieteen Libet-kokeissa oletettiin.

Itsemuistannan yhteydessä alkaa toisinaan esiintyä myös jonkinlaista yliaistillista havaitsemista ja varsinkin ihmisten ja paikkojen ilmapiirin kokemista (ns. ambient-aisti eli 6.aisti joka ei ole yliluonnollinen vaan yhteinen eläinten kanssa) ja joka liittyy sensitiiviseen energiaan.

B

B.
"Aikaa on melko vaikeaa yrittää hahmottaa nykyisen luonnontieteen pohjalta.."

Aika vähän on B:llä sanottavaa ajasta, tosin hän itsekin myöntää sen.
B:n idealistinen pohjavire ei anna paljoa materiaalia siihen, B näytti aikaisemmin
myötäilevän Kantin ajatuksia havaintorakenteista puhuessaan. mutta senkin
loppuosa jäi epäselväksi.

Miksi Newtonin fysiikka on ajan kannalta huono malli, syyt siihen eivät tule ainakaan
B:n mieleen.

Termodynamiikan vaikutus on vähän parempaa, mutta puhe selkeästä ajan
suunnasta, onko se metafora, mikä olisi ajan ja termodynamiikan suhde?

Onko ajalla suunta, kuten monet väittävät, tämä oli yhden miehen kommentti aikoinaan, josta sitten tuli mantra jota toisteltiin.

Toisaalta voimme ajatella, että ajan käsitteen tulisi olla hyvinkin yksinkertainen,
mutta termodynamiikka on sen määrittelyyn liian kompleksinen käsite.

"Koska nykyinen tieteellinen maailmankuva on varsin reaktiivinen.."

Niinpä, koska jonkinlaisen yliluonnollisen käsitteenmuodostus ei ole edes
spekulaation tasolla, ollaan alempana, ehkä tajunnanvirta tasolla, josta ei
jää paljoa käteen.

"Ihmisellä ja myös monilla kehittyneimmillä eläimillä (nisäkkäät, linnut, mustekalat) on kyky ennakoida tulevaa aikaa..."

Tästä on ollut monet kerrat esimerkkejä tälläkin palstalla, lentäminen olisi
linnuilla aika hankalaa jos se olisi pelkkää random touhua, samoin
nisäkäspetojen saalistus menisi nälkäkuuriksi, jos saalistuksen ajoitukset eivät
olisi kohdallaan.

Tätä voisi kutsua tietoisuuden esiintymiseksi ainakin nisäkästasolla, miksi ei
lintutasolla, varikset ja korpit ovat älykkäitä. Menisikö evoluution piikkiin?

"Jouduin tässä hyödyntämään Gurdjieffin ja J.G. Bennettin terminologiaa.."

Mielenkiintoista, onnistuin tässä välttämään täydellisesti G.n ja J.G.B;n
terminologian.

Ei reaktiivisesti.
R.

Anonyymi kirjoitti:

B.
"Aikaa on melko vaikeaa yrittää hahmottaa nykyisen luonnontieteen pohjalta.."

Aika vähän on B:llä sanottavaa ajasta, tosin hän itsekin myöntää sen.
B:n idealistinen pohjavire ei anna paljoa materiaalia siihen, B näytti aikaisemmin
myötäilevän Kantin ajatuksia havaintorakenteista puhuessaan. mutta senkin
loppuosa jäi epäselväksi.

Miksi Newtonin fysiikka on ajan kannalta huono malli, syyt siihen eivät tule ainakaan
B:n mieleen.

Termodynamiikan vaikutus on vähän parempaa, mutta puhe selkeästä ajan
suunnasta, onko se metafora, mikä olisi ajan ja termodynamiikan suhde?

Onko ajalla suunta, kuten monet väittävät, tämä oli yhden miehen kommentti aikoinaan, josta sitten tuli mantra jota toisteltiin.

Toisaalta voimme ajatella, että ajan käsitteen tulisi olla hyvinkin yksinkertainen,
mutta termodynamiikka on sen määrittelyyn liian kompleksinen käsite.

"Koska nykyinen tieteellinen maailmankuva on varsin reaktiivinen.."

Niinpä, koska jonkinlaisen yliluonnollisen käsitteenmuodostus ei ole edes
spekulaation tasolla, ollaan alempana, ehkä tajunnanvirta tasolla, josta ei
jää paljoa käteen.

"Ihmisellä ja myös monilla kehittyneimmillä eläimillä (nisäkkäät, linnut, mustekalat) on kyky ennakoida tulevaa aikaa..."

Tästä on ollut monet kerrat esimerkkejä tälläkin palstalla, lentäminen olisi
linnuilla aika hankalaa jos se olisi pelkkää random touhua, samoin
nisäkäspetojen saalistus menisi nälkäkuuriksi, jos saalistuksen ajoitukset eivät
olisi kohdallaan.

Tätä voisi kutsua tietoisuuden esiintymiseksi ainakin nisäkästasolla, miksi ei
lintutasolla, varikset ja korpit ovat älykkäitä. Menisikö evoluution piikkiin?

"Jouduin tässä hyödyntämään Gurdjieffin ja J.G. Bennettin terminologiaa.."

Mielenkiintoista, onnistuin tässä välttämään täydellisesti G.n ja J.G.B;n
terminologian.

Ei reaktiivisesti.
R.

Lue lisää

"B:n idealistinen pohjavire ei anna paljoa materiaalia siihen, B näytti aikaisemmin myötäilevän Kantin ajatuksia havaintorakenteista puhuessaan. mutta senkin loppuosa jäi epäselväksi."

Aikoinaan tällä palstalla vuosia sitten yritin selventää omaa kantaani tuon materialismi/realismi vs idealismi dialektiikan suhteen siten että kaikki olemassaoleva on periaaatteessa ainetta ja energiaa mutta koska sen viitekehyksen mukana kuljettaminen jokaisessa keskustelussa on varsin kömpelöä ja työlästä niin olin valmis myöntämään että olen idealisti siinä mielessä että ne laadullisesti kehittyneimmät energiat ovat olennaisimpia eli en kannata sellaista reduktionismia ja naturalismia joka pyrkii selittämään kaiken mahdollisen pelkästään sattuman ja luonnonlakien kautta ("alhaalta ylös") vaan kokonaisuuden "(ylhäältä alas") kautta joka enemmän organismin (eliön) kuin jonkinlaisen mekaanisen koneen tai kellokoneiston kaltainen samalla olettaen että se alkup. kokonaisuus on pohjimmiltaan epälokaali (ajaton & paikaton) potentiaali suhteessa erilaistuneeseen fysikaaliseen todellisuuteen ja siihen kumuloituu kaikki se informaatiokokemus mitä kasaantuu erilaistuneen lokaalin luonnon tasolla joka sitten vähitellen muuttaa niitä ns. luonnonlakeja optimaalisimmiksi nimenomaan entropian vastaisessa taistelussa joka liittyy olennaisesti ajan rakenteita tuhoavaan vaikutukseen. (Gurdjieffin aika: Merciless Heropass)

https://www.endlesssearch.co.uk/philo_heropass.htm


Mekaanis-automaattisuus, reaktiivinen sensitiivisyys, uutta luova ja tuhoava luovuus ja ns. harmonisoiva yhdistävä energia kuuluvat aineen ja energian jatkumon osaan jota ei ainakaan toistaiseksi kyetä suoraan mittaamaan vaan ainoastaan kunkin oman kokemuksen tasolla kokemaan.

"Miksi Newtonin fysiikka on ajan kannalta huono malli, syyt siihen eivät tule ainakaan B:n mieleen."

Newtonin malli on erinomainen malli makromaailman tekniikan kehittämisen kannalta ja se toimii parhaiten kiinteän molekyylisen aineen tasolla jota käytetään raaka-aineina koneiden ja laitteiden rakentamisessa.


"Termodynamiikan vaikutus on vähän parempaa, mutta puhe selkeästä ajan suunnasta, onko se metafora, mikä olisi ajan ja termodynamiikan suhde?"

'Aika' on hyödyllinen käsitteellinen työkalu mutta ei sillä ole mitään omaa ontologiaa kuten ei avaruudellakaan vaikka se matematisoidun fysiikan formalismin tasolla on helppo unohtaa koska sellainen hahmotus toimii käytännön tasolla.


Filosofiassa ja myös tieteessä takerrutaan usein sanoihin ja käytössä olevan kielen käsitteiden taustalla oleviin oletuksiin ja hahmotuksiin vaikka todellisuus ei välttämättä kaikilta osin ole sen hahmotuksen kanssa yhteensopiva ja koska tieteessä ja arjen tasolla totuuden kriteeri liittyy ennustettavuuteen niin pelkkä säännönmukaisuuden löytäminen riittää ennustamiseen vaikka se tieteen ns. "tarinaosuus" eli todellisuuden kuvailu olisi monelta osin virheellinen, puutteellinen tai jopa täysin väärä perushahmotus joka on usein yleistetty paljon sen testattua pätevyysaluetta laajemmaksi.



"Onko ajalla suunta, kuten monet väittävät, tämä oli yhden miehen kommentti aikoinaan, josta sitten tuli mantra jota toisteltiin."

Ajalla on suunta kompleksisten kokonaisuuksien kannalta: hajoaminen on entrooppista ja organisoituminen ja rakenteiden muodostuminen negentrooppista.
https://en.wikipedia.org/wiki/Negentropy


"Toisaalta voimme ajatella, että ajan käsitteen tulisi olla hyvinkin yksinkertainen,mutta termodynamiikka on sen määrittelyyn liian kompleksinen käsite."

Fysiikkatieteessä on suuntauksia joissa pyritään eliminoimaan aika ja palauttamaan se avaruudelliseen geometriaan (suhteellisuusteoriat ja vastaavat matematikka edellä operoivat mallit)



"Niinpä, koska jonkinlaisen yliluonnollisen käsitteenmuodostus ei ole edes pekulaation tasolla, ollaan alempana, ehkä tajunnanvirta tasolla, josta ei jää paljoa käteen."

Heh. Sattuma ja tyhjästä nyhjästyjen luonnonlakien kautta selittäminen on aika luonnoton selitys.

Itse heittäsin käytännössä lähes kaiken nykyisen tieteen "tarinat" suoraan roskiin ja aloittaisin hahmotuksen siten että vain oikeasti mitattu, havaittu ja ilman oletuksia kerätty aineisto käydään läpi siten että pyritään koherentiin kokonaiskuvaan eikä niin että jokainen erityistieteen rönsy rakentaa oman terminologiansa ja metafysiikkansa jota sitten yritetään pitää epätoivoisesti kasassa vedoten sattumaan ja luonnonlakien determinismiin ja pitkiin ajanjaksoihin josta ei todellakaan jää juuri mitään konkreettista jäljelle tekniikan tason johdannaisia lukuunottamatta.

Käytännön tason toimivuus on kaikkein olennaisin asia ja on täysin yhdentekevää minkälaisen metafysiikan puitteissa sitä yritetään kuvata vaikka toisaalta tietysti nimenomaan se filosofiaan ja metafysiikkaan liittyvä tarinaosuus on ihmisen uteliaisuuden ja ymmärtämisenhalun kannalta mielenkiintoisinta.

==>

Anonyymi kirjoitti:

B.
"Aikaa on melko vaikeaa yrittää hahmottaa nykyisen luonnontieteen pohjalta.."

Aika vähän on B:llä sanottavaa ajasta, tosin hän itsekin myöntää sen.
B:n idealistinen pohjavire ei anna paljoa materiaalia siihen, B näytti aikaisemmin
myötäilevän Kantin ajatuksia havaintorakenteista puhuessaan. mutta senkin
loppuosa jäi epäselväksi.

Miksi Newtonin fysiikka on ajan kannalta huono malli, syyt siihen eivät tule ainakaan
B:n mieleen.

Termodynamiikan vaikutus on vähän parempaa, mutta puhe selkeästä ajan
suunnasta, onko se metafora, mikä olisi ajan ja termodynamiikan suhde?

Onko ajalla suunta, kuten monet väittävät, tämä oli yhden miehen kommentti aikoinaan, josta sitten tuli mantra jota toisteltiin.

Toisaalta voimme ajatella, että ajan käsitteen tulisi olla hyvinkin yksinkertainen,
mutta termodynamiikka on sen määrittelyyn liian kompleksinen käsite.

"Koska nykyinen tieteellinen maailmankuva on varsin reaktiivinen.."

Niinpä, koska jonkinlaisen yliluonnollisen käsitteenmuodostus ei ole edes
spekulaation tasolla, ollaan alempana, ehkä tajunnanvirta tasolla, josta ei
jää paljoa käteen.

"Ihmisellä ja myös monilla kehittyneimmillä eläimillä (nisäkkäät, linnut, mustekalat) on kyky ennakoida tulevaa aikaa..."

Tästä on ollut monet kerrat esimerkkejä tälläkin palstalla, lentäminen olisi
linnuilla aika hankalaa jos se olisi pelkkää random touhua, samoin
nisäkäspetojen saalistus menisi nälkäkuuriksi, jos saalistuksen ajoitukset eivät
olisi kohdallaan.

Tätä voisi kutsua tietoisuuden esiintymiseksi ainakin nisäkästasolla, miksi ei
lintutasolla, varikset ja korpit ovat älykkäitä. Menisikö evoluution piikkiin?

"Jouduin tässä hyödyntämään Gurdjieffin ja J.G. Bennettin terminologiaa.."

Mielenkiintoista, onnistuin tässä välttämään täydellisesti G.n ja J.G.B;n
terminologian.

Ei reaktiivisesti.
R.

Lue lisää

===>


Samaistumiseen & oman egon pönkittämiseen keskittyvällä sensitiivis-reaktiivisen egon tasolla toimivalla ihmisellä ei ole minkäänlaisia edellytyksiä tiedostaa todellisuutta pintaa ja omia intressejään laajemmin eli akateemisessa tiedeyhteisössä kyse on hyvin pitkälle samantapaisesta egotrippailusta kuin kaikessa institutionaalisessa laumatoiminnassa jossa halutaan leikkiä auktoriteettia ja suurta johtajaa.



"Tästä on ollut monet kerrat esimerkkejä tälläkin palstalla, lentäminen olisi linnuilla aika hankalaa jos se olisi pelkkää random touhua, samoin nisäkäspetojen saalistus menisi nälkäkuuriksi, jos saalistuksen ajoitukset eivät olisi kohdallaan."

Nuoren Maan kreationismi on hyvä olkiukko kun halutaan puolustaa melko onnetonta Dawkins-tyylistä darwinismia joka ei ole minusta edes tiedettä vaan taas tyypillistä reaktiivista käytöstä jossa ollaan vahvasti jonkun asian puolesta ja yhtä vahvasti jotain sen vastakohdaksi koettua vastaan yrittämättä löytää minkäänlaista yhteensovittamisen mahdollisuutta jossa yritettäisiin arvioida puolueettomasti molempien osapuolien kantoja heidän omalta kannaltaan (hyvin samantapainen reaktiivinen skenaario on myös tämäUSA+Ukraina vs Venäjä+Kiina konflikti, ilmastokiistat yms. )

"Tätä voisi kutsua tietoisuuden esiintymiseksi ainakin nisäkästasolla, miksi ei lintutasolla, varikset ja korpit ovat älykkäitä. Menisikö evoluution piikkiin?"


Lue aikaisemmin linkittämäni J-G. Bennetin Dramatic Universe 4.osa jota itse käyn uudestaan läpi alleviivaten. Se ei ole tietenkään & varmaankaan läheskään täydellinen eikä lopullinen mutta tarjoaa mielenkiintoisen viitekehyksen johon voidaan yhdistää kaikki nykyiset erityistieteet.


https://keskustelu.suomi24.fi/t/18270234/progressiivinen-approksimaatio---kokonaisuudesta-osiin

"Mielenkiintoista, onnistuin tässä välttämään täydellisesti G.n ja J.G.B;n terminologian."
Sovelsin kuitenkin heidän ideoitaan eli tavallaan olet oikeassa. :D


Bennett on lähempänä nykyistä tiedettä ja filosofiaa terminologian osalta vaikka suurin osa hänen ideoistaan liittyy Gurdjieffin löytämään perinteeseen jota voidaan kuvailla P.D. Ouspenkyn sanoin "Fragments of an unknown teaching" jossa on paljon sellaista aineistoa joka on esoteristen oppien kannalta erilaista ja melko mullistavaa tieteen ja filosofian kannalta.

https://archive.org/details/index_20230822

B

Anonyymi kirjoitti:

===>


Samaistumiseen & oman egon pönkittämiseen keskittyvällä sensitiivis-reaktiivisen egon tasolla toimivalla ihmisellä ei ole minkäänlaisia edellytyksiä tiedostaa todellisuutta pintaa ja omia intressejään laajemmin eli akateemisessa tiedeyhteisössä kyse on hyvin pitkälle samantapaisesta egotrippailusta kuin kaikessa institutionaalisessa laumatoiminnassa jossa halutaan leikkiä auktoriteettia ja suurta johtajaa.



"Tästä on ollut monet kerrat esimerkkejä tälläkin palstalla, lentäminen olisi linnuilla aika hankalaa jos se olisi pelkkää random touhua, samoin nisäkäspetojen saalistus menisi nälkäkuuriksi, jos saalistuksen ajoitukset eivät olisi kohdallaan."

Nuoren Maan kreationismi on hyvä olkiukko kun halutaan puolustaa melko onnetonta Dawkins-tyylistä darwinismia joka ei ole minusta edes tiedettä vaan taas tyypillistä reaktiivista käytöstä jossa ollaan vahvasti jonkun asian puolesta ja yhtä vahvasti jotain sen vastakohdaksi koettua vastaan yrittämättä löytää minkäänlaista yhteensovittamisen mahdollisuutta jossa yritettäisiin arvioida puolueettomasti molempien osapuolien kantoja heidän omalta kannaltaan (hyvin samantapainen reaktiivinen skenaario on myös tämäUSA Ukraina vs Venäjä Kiina konflikti, ilmastokiistat yms. )

"Tätä voisi kutsua tietoisuuden esiintymiseksi ainakin nisäkästasolla, miksi ei lintutasolla, varikset ja korpit ovat älykkäitä. Menisikö evoluution piikkiin?"


Lue aikaisemmin linkittämäni J-G. Bennetin Dramatic Universe 4.osa jota itse käyn uudestaan läpi alleviivaten. Se ei ole tietenkään & varmaankaan läheskään täydellinen eikä lopullinen mutta tarjoaa mielenkiintoisen viitekehyksen johon voidaan yhdistää kaikki nykyiset erityistieteet.


https://keskustelu.suomi24.fi/t/18270234/progressiivinen-approksimaatio---kokonaisuudesta-osiin

"Mielenkiintoista, onnistuin tässä välttämään täydellisesti G.n ja J.G.B;n terminologian."
Sovelsin kuitenkin heidän ideoitaan eli tavallaan olet oikeassa. :D


Bennett on lähempänä nykyistä tiedettä ja filosofiaa terminologian osalta vaikka suurin osa hänen ideoistaan liittyy Gurdjieffin löytämään perinteeseen jota voidaan kuvailla P.D. Ouspenkyn sanoin "Fragments of an unknown teaching" jossa on paljon sellaista aineistoa joka on esoteristen oppien kannalta erilaista ja melko mullistavaa tieteen ja filosofian kannalta.

https://archive.org/details/index_20230822

B

Lue lisää

B.
"Newtonin malli on erinomainen malli makromaailman tekniikan kehittämisen.."

B vastasi noin, vaikka kysyin, "Miksi Newtonin fysiikka on ajan kannalta huono malli....", aika Newtonin fysiikassa on ilmeisesti hylättävä.

" 'Aika' on hyödyllinen käsitteellinen työkalu mutta ei sillä ole mitään omaa ontologiaa kuten ei avaruudellakaan..."

Usein ajankieltäjien toistama ajatus, epäselvästi ilmaistu, mutta miten aika ei ole
olemassa?
Mitä tuo _aika_ heittomerkeissä on?

1. Aikakäsite.
2. Aika fyysinen.
3 Aika työkaluna, sovelluksena.
4 Aika abstraktiona.
5 Aika ideana.
6 Aika sanana.
7 Aika todellisuudessa, ihmisestä riippumaton.
8 Aika todellisuudessa, ihmisestä riippuva.
Vai jotakin muuta?

Sitten myöhemmin sanot.
"Ajalla on suunta kompleksisten kokonaisuuksien kannalta..."

Onko aika tässä todellisuudessa oleva hajoittaja, joka sammuttelee tähtiä
ja tappaa ihmisiä?

Täytyy keskittyä aiheeseen, ettei tule maailmaa syleileviä vastauksia,
toivoisin samalla että pitäytyisit aiheeseen.

"Filosofiassa ja myös tieteessä takerrutaan usein sanoihin ja käytössä olevan kielen käsitteiden taustalla oleviin oletuksiin.."

Tämähän on aivan luonnonlista, ajatukset välitetään kielen avulla ja jos ilmaisu
on jotenkin epämääräinen, niin siirtyvä informaatio on myös epämääräinen.

Tämä on ja on ollut ongelma filosofiassa, jo Leibniz kehitteli universaalia kieltä
joka poistaisi tämän ongelman, samaa työtä tekevät edelleen tietyt loogikot.

En laita tässä mitään youtube-tai muutakaan-linkkejä, vain pari sanaa.

Jos haluat päästä aikakäsitteen ytimeen, tutki ajan suhteita, symmetrioita ja
asymmetrioita.

Voit vaikka aloittaa itsestäsi, sinulla ja muillakin on aikasymmetriarikko, sinulla
on eräässä tärkeässä asiassa asymmetrinen suhde aikaan, eikä tässä
tarkoiteta mitään työkalua.

R.

Anonyymi kirjoitti:

B.
"Newtonin malli on erinomainen malli makromaailman tekniikan kehittämisen.."

B vastasi noin, vaikka kysyin, "Miksi Newtonin fysiikka on ajan kannalta huono malli....", aika Newtonin fysiikassa on ilmeisesti hylättävä.

" 'Aika' on hyödyllinen käsitteellinen työkalu mutta ei sillä ole mitään omaa ontologiaa kuten ei avaruudellakaan..."

Usein ajankieltäjien toistama ajatus, epäselvästi ilmaistu, mutta miten aika ei ole
olemassa?
Mitä tuo _aika_ heittomerkeissä on?

1. Aikakäsite.
2. Aika fyysinen.
3 Aika työkaluna, sovelluksena.
4 Aika abstraktiona.
5 Aika ideana.
6 Aika sanana.
7 Aika todellisuudessa, ihmisestä riippumaton.
8 Aika todellisuudessa, ihmisestä riippuva.
Vai jotakin muuta?

Sitten myöhemmin sanot.
"Ajalla on suunta kompleksisten kokonaisuuksien kannalta..."

Onko aika tässä todellisuudessa oleva hajoittaja, joka sammuttelee tähtiä
ja tappaa ihmisiä?

Täytyy keskittyä aiheeseen, ettei tule maailmaa syleileviä vastauksia,
toivoisin samalla että pitäytyisit aiheeseen.

"Filosofiassa ja myös tieteessä takerrutaan usein sanoihin ja käytössä olevan kielen käsitteiden taustalla oleviin oletuksiin.."

Tämähän on aivan luonnonlista, ajatukset välitetään kielen avulla ja jos ilmaisu
on jotenkin epämääräinen, niin siirtyvä informaatio on myös epämääräinen.

Tämä on ja on ollut ongelma filosofiassa, jo Leibniz kehitteli universaalia kieltä
joka poistaisi tämän ongelman, samaa työtä tekevät edelleen tietyt loogikot.

En laita tässä mitään youtube-tai muutakaan-linkkejä, vain pari sanaa.

Jos haluat päästä aikakäsitteen ytimeen, tutki ajan suhteita, symmetrioita ja
asymmetrioita.

Voit vaikka aloittaa itsestäsi, sinulla ja muillakin on aikasymmetriarikko, sinulla
on eräässä tärkeässä asiassa asymmetrinen suhde aikaan, eikä tässä
tarkoiteta mitään työkalua.

R.

Lue lisää

Tottakai Newtonin fysiikassa on aika. Se on vain hyvin lineaarinen ja simppeli käsite (delta-t) ja monimutkaistuu termodynamiikan ja biologian ja psykologian tutkimuskohteiden tasoilla.

Aika olisi selkeintä hahmottaa tapahtumien tai prosessien kautta koska ne ovat aina kokonaisuuksia joita ei voi mielivaltaisesti pilkkoa osiin eikä käsitellä pelkästään mekaanisesti.

Samalla tavalla aineen suhteen atomi pitäsi hahmottaa pienimmäksi mahdolliseksi yksiköksi jolla on tietyt (kemialliset yms.) ominaisuudet joita sen osilla ei ole ja sama pätee biologiaan eli esim. ihmisyksilö on ihmislajin atomi ja ihmislaji poikkeaa muista eliöistä siten että sen energeettinen kaava ja potentiaali liittyy ns. demiurgien kehityslinjaan josta on olemassa kokemustietoa kaikkien muinaisten kulttuurien kirjoituksissa. Ns. alienit, enkelit, demonit, uskontojen jumalat ovat demiurgeja joiden olemus on kiteytynyt luovuuden energian tasolle. Teismi liittyy demiurgeihin joille valta on noussut päähän ja sama skenaario toistuu ihmiskunnassa jokaisen vallankäytöstä nauttivan byrokraatin tapauksessa koska pieninkin valta helposti korruptoi tai oikeammin vetää puoleensa egovammaisia yksilöitä. :D


Aika on samalla tavalla 3-ulotteinen kuin avaruuskin ja se on todellisuuden subjektiivinen ulottuvuus. Tieteen tasolla potentiaalienergia liittyy sellaiseen ajattomuuteen johon entropia ei pääse vaikuttamaan. Geenit toimivat eliöillä antenneina jotka kykenevät vastaanottamaan potentiaalitason eli sähkömagneettiseen eetteriin sitoutunutta informaatiota joka liittyy gravitaatioon eli sellaiseen rakenteeseen johon organisoituu ja kasautuu vähitellen ainetta. Eetterin informaatiokentät toimivat akustisen resonanssin tapaisesti viiveettä tai lähes viiveettä.

Kolmas ajan ulottuvuus on hyparxis eli jokaisella erilaistuneella olioilla on oma potentiaalinen kaavansa joka tuottaa värähtelyn ja syklisyyden ja olioiden kyky vuorovaikuttaa keskenään liittyy erilaisten energiakimppujen keskinäisen interferenssiin ja luovat tavallaan multiversumin jossa samassa maailmassa vaikuttavat energiat ovat värähtelyltään resonanssikelpoisia keskenään.

...


1-8 Kaikki nuo ja paljon enemmän mutta puhtaan potentiaalisuuden tasolla erilaistumattomassa homogeenisessa aktuaalisessa maailmassa ei ole aikaa eikä paikkaa koska mitään ei voi verrata keskenään ja on mahdollista ja jopa todennäköistä että aktuaalinen maailmankaikkeus syklisesti tiettyjen ajanjaksojen jälkeen vetäytyy takaisin potentiaaliseen erilaistumattomaan tilaansa ikäänkuin sulattelemaan kerättyä kokemusta ja informaatiota seuraavaa iterointiaan varten mistä voidaan päätellä että se alkup. maailmankaikkeus oli yksinkertaisempi ja vähemmän kehittynyt kuin tämä nykyinen ja todennäköisesti seuraavassa iteraatiossa vastaavasti ns. luonnonlait on optimoitu nopeampaan ja tehokkaampaan kehitykseen. Esim. Intian hinduperinteessä tunnetaan äärimmäisen pitkiä aktiivisia syklejä ja lepotiloja.


Hajoittaminen on ajan negatiivinen aspekti joka liittyy entropiaan vaikka toisaalta ilman entropiaa maailma olisi hyvin staattinen eikä kykenisi kehittymään. Kaikki aktualisoituneet systeemit vähitellen hajoavat ja toimivat samalla vapaana energiana ja ravintona muille systeemeille.

(Ikuinen kierrätys ja kompostointi joka toimii myös tietoisuuden, luovuuden energiatasoilla mahdollistaen nopeutetun kehityksen esim. sotien ja suurten katastrofien jälkeen osana energioiden ja aineen kierrätystä. Sitä sovelletaan myös ns. mustassa magiassa ihmis- & eläinuhreihin liittyen ja se voidaan ikäänkuin naamioida joksikin muuksi esim. keskitysleirit ja abortit. Musta magia kuitenkin osuu aina käyttäjäänsä bumerangin tavoin nopeutettuna karmana. )
...
Nykyisen tieteen perusongelma on liiallinen fokusoituminen yksityiskohtiin jolloin ei enää nähdä metsää puilta.

Se ei ole luonnollista vaan tyypillistä tieteilijöiden pölkkypäisyyttä koska ennenaikainen tarkentaminen johtaa helposti väärään hahmotukseen jota on vaikea korjata jälkeenpäin kun se väärä kokonaiskuva (paradigma) on jo omaksuttu ja siihen totuttu.

Toimivan viitekehyksen rakentaminen vie aikaa ja yksityiskohdilla voi olla erilaisissa viitekehyksissä hyvin erilaisia merkityksiä ja sitten helposti assosioidaan vääriä asiayhteyksiä.

Tieteen viitekehys voi kehittyä vain havaintovälineiden ja erityisesti havaitsijoiden oman kehittymisen kautta ja rinnalla. Ehdollistetut automaattisen energian tasolla operoivat laumazombiet kykenevät vain mekanistiseen loogis-matemaattiseen puppugenerointiin. :D

Filosofiassa kannattaa tutkia monenlaisia ja hyvin erilaisia viitekehyksiä ja totutella liikkumaan niiden välillä joustavasti jolloin vähitellen voi syntyä laajempia näkökulmia jotka kattavat enemmän asioita kuin kapeat erityistieteet.

Jos Leibnizin univeraaali kieli olisi oikeasti mahdollinen niin se olisi jo kehitetty.

==>

Anonyymi kirjoitti:

B.
"Newtonin malli on erinomainen malli makromaailman tekniikan kehittämisen.."

B vastasi noin, vaikka kysyin, "Miksi Newtonin fysiikka on ajan kannalta huono malli....", aika Newtonin fysiikassa on ilmeisesti hylättävä.

" 'Aika' on hyödyllinen käsitteellinen työkalu mutta ei sillä ole mitään omaa ontologiaa kuten ei avaruudellakaan..."

Usein ajankieltäjien toistama ajatus, epäselvästi ilmaistu, mutta miten aika ei ole
olemassa?
Mitä tuo _aika_ heittomerkeissä on?

1. Aikakäsite.
2. Aika fyysinen.
3 Aika työkaluna, sovelluksena.
4 Aika abstraktiona.
5 Aika ideana.
6 Aika sanana.
7 Aika todellisuudessa, ihmisestä riippumaton.
8 Aika todellisuudessa, ihmisestä riippuva.
Vai jotakin muuta?

Sitten myöhemmin sanot.
"Ajalla on suunta kompleksisten kokonaisuuksien kannalta..."

Onko aika tässä todellisuudessa oleva hajoittaja, joka sammuttelee tähtiä
ja tappaa ihmisiä?

Täytyy keskittyä aiheeseen, ettei tule maailmaa syleileviä vastauksia,
toivoisin samalla että pitäytyisit aiheeseen.

"Filosofiassa ja myös tieteessä takerrutaan usein sanoihin ja käytössä olevan kielen käsitteiden taustalla oleviin oletuksiin.."

Tämähän on aivan luonnonlista, ajatukset välitetään kielen avulla ja jos ilmaisu
on jotenkin epämääräinen, niin siirtyvä informaatio on myös epämääräinen.

Tämä on ja on ollut ongelma filosofiassa, jo Leibniz kehitteli universaalia kieltä
joka poistaisi tämän ongelman, samaa työtä tekevät edelleen tietyt loogikot.

En laita tässä mitään youtube-tai muutakaan-linkkejä, vain pari sanaa.

Jos haluat päästä aikakäsitteen ytimeen, tutki ajan suhteita, symmetrioita ja
asymmetrioita.

Voit vaikka aloittaa itsestäsi, sinulla ja muillakin on aikasymmetriarikko, sinulla
on eräässä tärkeässä asiassa asymmetrinen suhde aikaan, eikä tässä
tarkoiteta mitään työkalua.

R.

Lue lisää

===>

Kieli kehittyy kun kaikki muukin kehittyy ja syntyy uudenlaisia hahmotuksia ja analogioita (rakenneyhtäläisyyksiä) erilaisten asioiden välillä. Kieli perustuu vertauskuviin ja analogien prosessi mahdollistaa tunnetusta viitekehyksestä siirtymisen osittain tuntemattomaan viitekehykseen jos niiden välillä esiintyy vertauskuvien tasolla toimivia rakenneyhtäläisyyksiä. Kieli on toisaalta myös aivan liian lineaarinen,hidas, mekaaninen ja virhealtis tapa ajatella ja kommunikoida.

Parempi keskittyä ensisijassa vain oman intuition ja kaukonäkemisen ja kehittämiseen ja jättää turhat välikädet kuten tiedeyhteisö ja muut instituutiot pois sotkemasta omaa kognitiota. :D

Tuttuuteen palauttaminen on tieteen ja filosofian toimintatapa mutta se ei voi olla 100% vaan aina saavutetaan jotain uutta ja samalla jotain vanhaa jää pois uudessa viitekehyksessä.

Logiikka on liian kaavamaista & mekaanista ja tuottaa helposti virheitä koska siinä viitekehys on koodattu staattisiin premisseihin/aksioomeihin.

Analoginen päättely ei voi olla eksaktia eikä deterministä vaan siinä joutuu koko ajan opettelemaan uusia asioita (progresiivinen aproksimaatio joka tarkentuu luonnollisella tavalla eikä pakotettuna kuten perinteisessä kaavamaisessa logiikassa ja matematiikassa jossa sitten aina tehdään virheitä.

Tutki analogioita, resonansseja ja muita harmoonisia suhteita asioiden välillä. Ne liittyvät kaikkeen mahdolliseen.

Kiitos! Olit taas varsin hyödyllinen :D

B

Anonyymi kirjoitti:

===>

Kieli kehittyy kun kaikki muukin kehittyy ja syntyy uudenlaisia hahmotuksia ja analogioita (rakenneyhtäläisyyksiä) erilaisten asioiden välillä. Kieli perustuu vertauskuviin ja analogien prosessi mahdollistaa tunnetusta viitekehyksestä siirtymisen osittain tuntemattomaan viitekehykseen jos niiden välillä esiintyy vertauskuvien tasolla toimivia rakenneyhtäläisyyksiä. Kieli on toisaalta myös aivan liian lineaarinen,hidas, mekaaninen ja virhealtis tapa ajatella ja kommunikoida.

Parempi keskittyä ensisijassa vain oman intuition ja kaukonäkemisen ja kehittämiseen ja jättää turhat välikädet kuten tiedeyhteisö ja muut instituutiot pois sotkemasta omaa kognitiota. :D

Tuttuuteen palauttaminen on tieteen ja filosofian toimintatapa mutta se ei voi olla 100% vaan aina saavutetaan jotain uutta ja samalla jotain vanhaa jää pois uudessa viitekehyksessä.

Logiikka on liian kaavamaista & mekaanista ja tuottaa helposti virheitä koska siinä viitekehys on koodattu staattisiin premisseihin/aksioomeihin.

Analoginen päättely ei voi olla eksaktia eikä deterministä vaan siinä joutuu koko ajan opettelemaan uusia asioita (progresiivinen aproksimaatio joka tarkentuu luonnollisella tavalla eikä pakotettuna kuten perinteisessä kaavamaisessa logiikassa ja matematiikassa jossa sitten aina tehdään virheitä.

Tutki analogioita, resonansseja ja muita harmoonisia suhteita asioiden välillä. Ne liittyvät kaikkeen mahdolliseen.

Kiitos! Olit taas varsin hyödyllinen :D

B

Lue lisää

B:
"Deterministisessä hahmotuksessa aika on fysiikan kaavojen Delta-t eli kuvailee lineaarista muutosta ja ideaali deterministinen järjestelmä on esim. kellokoneisto joka ei kulu käytössä vaan toimii 100% ennustettavasti."

Aika itse (ilman GR:ää, mihin ei päädytä, koska ei GR ole mitään tärkeää tai ainakaan omia ajatuksia helpottavaa luonnontiedettä?) on reealilukujen jatkumo. Jatkumossa ei ole mitään muutosta ja se on staattinen. Sen sijaan ottamalla jatkumon ja jotain muuta, voi määritellä minkä tahansa muunnnoksen toisesta toiseen esim. kaikilla jatkumon jäsenillä ja sen toisen jäsenillä. Jos otetaan jatkumo ja jatkumo itse, niin jatkumosta samaan jatkumoon voi tehdä muunnoksen (on myös jatkumon määritelmä että näin voi tehdä yksinkertaismmilla muunnoksilla). Muutos eli matka t:ssä vastaamassa muutosta x:ssä, joka on mahdollinen vastaavuus, koska x:stä on muunnos t:hen x(t), on analyysin työkalu, joka on loogisesti pätevä antamaan kaiken tiedon, mitä muunnoksen x(t) seurauksena on synnytetty (tai päinvastoin antamaan muunnoksia joidenkin ehtojen perusteella), mutta se ei kerro itse x:stä tai t:stä mitään. Ilman x:ää voidaan sanoa, että delta-t on t:n pisteessä esiintyvä suunta kohti jotain, mikä tässä tapauksessa on myös vierekkäinen t-piste. Mainitsemasi delta-t pitää sisällään sen määritelmän, että suunta on positiivinen, koska muut suunnat täytyy merkitä erikseen, vaikka alla tunnuit väittävän jostain muusta asiasta jotain muuta.

Determinismiä pystyy muodostamaan ilman jatkumo-matematiikkaa.

B:
"...aika on fysiikan kaavojen..."

Et ole kiinnostunut siitä, mitä aika on (tai voisi olla, jos käsitettä jatkumo ei otettaisi oletuksena), vaan sanot että ajan määritelmä on se, mitä kaavoja tehdään? Jos otetaan kello, joka tomii tähden, planeetan ja yhden korkean kiven avulla, niin voidaan sanoa hypoteesina, että käytetty ajan määritelmä on planeetan sijainnin muunnos. Eli muunnos jatkumosta t sijaintiin x. Ja siitä edelleen t:stä muunnos auringon varjon asemaan. Jos matematiikka olisi kehittynyt ilman gravitaation kehittymistä, niin joku olisi ottanut tuhansia vuosia vanhat aurinkokellot ja selittänyt niiden olevan yhteydessä aikaan, joka on reaalilukujatkumona. Tästä tulee empiirinen kaava: dkulma muuttuu jonkin verran dajassa. Tässä on vähän ylimääräistä se, että tunnetaan lisäksi jokin kaava, joka on laki, joka on riippumaton tilanteesta. Sellaisesta laista ei voi saada muunnosta mistään asiasta t:hen (joka on tilanne-t, eli esimerkiksi nykyisen universumin t), ennen kuin keksii laille tilanteen.

B:
"Boltzmannin 1800-luvulla kehittämä termodynamiikka muutti fysiikan mallin monimutkaisemmaksi..."

Boltzmannin entropian sääntö tai nähty efekti on myös kuvaus ajan reaalijatkumosta johonkin asiaan. Nyt se on vain se, että kuvataan t:hen kahden eri aineen lämpötilat. Sen jälkeen empiirisesti todetaan, että lämpötilojen kehitys noudattaa jotain, mille yleinen kaikkia tapauksia koskeva piirre on yhdistetyn entropian kasvu. Jonka voi sanoa olevan suureen S kasvua t:ssä.

B:
"Näin syntyi oletus universumin lämpökuolemasta jota selittämään postuloitiin alkuräjähdysmalli"

Alkuräjähdys ei ole lämpökuolemaa varten - havaitun lämpökuoleman jälkeen päätettynä. Lisäksi ihmisten tulisi varmaan kerran elämässään tutkia kaikkia muita kuin alkuräjähdysmalleja. Tajutakseen että kaikissa muissakin malleissa on lämpökuolema.

B:
"...voidaan määritellä selkeä suuntaa ainakin kompleksisten järjestelmien suhteen vaikka aika suuri osa fysiikan kaavoista ovat edelleenkin on ajan symmetrisiä."

Epäsymmetriset kaavat QFT:ssä eivät ole kompleksisia järjestelmiä. Vaikka tietty minimikompleksisuus aina pätee niissä, tätä epäsymmetriaa ei tarvitse johtaa sellaisesta. QFT:ssä aika voi olla edelleen sama kuin ennen, ja sekin tieteenala on kaavojen muuttumista toisenlaisiksi kaavoiksi. Muunnokset ajasta kaavojen objekteihin ja niiden lisäksi oleviin objekteihin eivät anna välttämättä kaikille yksittäistä aikaa niinkuin kellossa annetaan varjon kulmalle, jonka saa myös nähdä siinä.

B:
"Aikaa on melko vaikeaa yrittää hahmottaa nykyisen luonnontieteen pohjalta"

Oletko edes yrittämässä ajan uudelleen hahmottamista? Tuleeko ajan hahmottamistumis olemaan sellainen hahmotus, missä aika on esim. itsenäinen entiteetti mistään luonnontieteestä? Miten monta asian hahmottamista maailmassa on, missä asia hahmottuu ilman riippuvia tekijöitä? Ja voidaanko siltikin tarkistaa, ovatko hahmottumiset myös ns. tietoa?

Jos et yritä saada aikaan uutta aikaa itseään, niin missä on sellaisen ajan kanssa hahmottamasi asian määritelmä, joka vastaisi esim. Newtonin liikettä tai muuta kaavaa? Ja joka on väitetysti ajasta helppoa hahmotettavaa tekevä? Jos et tee asiaa, joka on aikaan kartoitettava ja vähän kuin kaava, niin millä perusteella olet muokkaamassa käsityksiä liittyen aikaan? Periaatteessa puhuisit asioista jotka tapahtuvat kerralla, tai eivät koskaan, ja joista aika ei ilmene, koska ei ole aikariippuvuutta.

1

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Deterministisessä hahmotuksessa aika on fysiikan kaavojen Delta-t eli kuvailee lineaarista muutosta ja ideaali deterministinen järjestelmä on esim. kellokoneisto joka ei kulu käytössä vaan toimii 100% ennustettavasti."

Aika itse (ilman GR:ää, mihin ei päädytä, koska ei GR ole mitään tärkeää tai ainakaan omia ajatuksia helpottavaa luonnontiedettä?) on reealilukujen jatkumo. Jatkumossa ei ole mitään muutosta ja se on staattinen. Sen sijaan ottamalla jatkumon ja jotain muuta, voi määritellä minkä tahansa muunnnoksen toisesta toiseen esim. kaikilla jatkumon jäsenillä ja sen toisen jäsenillä. Jos otetaan jatkumo ja jatkumo itse, niin jatkumosta samaan jatkumoon voi tehdä muunnoksen (on myös jatkumon määritelmä että näin voi tehdä yksinkertaismmilla muunnoksilla). Muutos eli matka t:ssä vastaamassa muutosta x:ssä, joka on mahdollinen vastaavuus, koska x:stä on muunnos t:hen x(t), on analyysin työkalu, joka on loogisesti pätevä antamaan kaiken tiedon, mitä muunnoksen x(t) seurauksena on synnytetty (tai päinvastoin antamaan muunnoksia joidenkin ehtojen perusteella), mutta se ei kerro itse x:stä tai t:stä mitään. Ilman x:ää voidaan sanoa, että delta-t on t:n pisteessä esiintyvä suunta kohti jotain, mikä tässä tapauksessa on myös vierekkäinen t-piste. Mainitsemasi delta-t pitää sisällään sen määritelmän, että suunta on positiivinen, koska muut suunnat täytyy merkitä erikseen, vaikka alla tunnuit väittävän jostain muusta asiasta jotain muuta.

Determinismiä pystyy muodostamaan ilman jatkumo-matematiikkaa.

B:
"...aika on fysiikan kaavojen..."

Et ole kiinnostunut siitä, mitä aika on (tai voisi olla, jos käsitettä jatkumo ei otettaisi oletuksena), vaan sanot että ajan määritelmä on se, mitä kaavoja tehdään? Jos otetaan kello, joka tomii tähden, planeetan ja yhden korkean kiven avulla, niin voidaan sanoa hypoteesina, että käytetty ajan määritelmä on planeetan sijainnin muunnos. Eli muunnos jatkumosta t sijaintiin x. Ja siitä edelleen t:stä muunnos auringon varjon asemaan. Jos matematiikka olisi kehittynyt ilman gravitaation kehittymistä, niin joku olisi ottanut tuhansia vuosia vanhat aurinkokellot ja selittänyt niiden olevan yhteydessä aikaan, joka on reaalilukujatkumona. Tästä tulee empiirinen kaava: dkulma muuttuu jonkin verran dajassa. Tässä on vähän ylimääräistä se, että tunnetaan lisäksi jokin kaava, joka on laki, joka on riippumaton tilanteesta. Sellaisesta laista ei voi saada muunnosta mistään asiasta t:hen (joka on tilanne-t, eli esimerkiksi nykyisen universumin t), ennen kuin keksii laille tilanteen.

B:
"Boltzmannin 1800-luvulla kehittämä termodynamiikka muutti fysiikan mallin monimutkaisemmaksi..."

Boltzmannin entropian sääntö tai nähty efekti on myös kuvaus ajan reaalijatkumosta johonkin asiaan. Nyt se on vain se, että kuvataan t:hen kahden eri aineen lämpötilat. Sen jälkeen empiirisesti todetaan, että lämpötilojen kehitys noudattaa jotain, mille yleinen kaikkia tapauksia koskeva piirre on yhdistetyn entropian kasvu. Jonka voi sanoa olevan suureen S kasvua t:ssä.

B:
"Näin syntyi oletus universumin lämpökuolemasta jota selittämään postuloitiin alkuräjähdysmalli"

Alkuräjähdys ei ole lämpökuolemaa varten - havaitun lämpökuoleman jälkeen päätettynä. Lisäksi ihmisten tulisi varmaan kerran elämässään tutkia kaikkia muita kuin alkuräjähdysmalleja. Tajutakseen että kaikissa muissakin malleissa on lämpökuolema.

B:
"...voidaan määritellä selkeä suuntaa ainakin kompleksisten järjestelmien suhteen vaikka aika suuri osa fysiikan kaavoista ovat edelleenkin on ajan symmetrisiä."

Epäsymmetriset kaavat QFT:ssä eivät ole kompleksisia järjestelmiä. Vaikka tietty minimikompleksisuus aina pätee niissä, tätä epäsymmetriaa ei tarvitse johtaa sellaisesta. QFT:ssä aika voi olla edelleen sama kuin ennen, ja sekin tieteenala on kaavojen muuttumista toisenlaisiksi kaavoiksi. Muunnokset ajasta kaavojen objekteihin ja niiden lisäksi oleviin objekteihin eivät anna välttämättä kaikille yksittäistä aikaa niinkuin kellossa annetaan varjon kulmalle, jonka saa myös nähdä siinä.

B:
"Aikaa on melko vaikeaa yrittää hahmottaa nykyisen luonnontieteen pohjalta"

Oletko edes yrittämässä ajan uudelleen hahmottamista? Tuleeko ajan hahmottamistumis olemaan sellainen hahmotus, missä aika on esim. itsenäinen entiteetti mistään luonnontieteestä? Miten monta asian hahmottamista maailmassa on, missä asia hahmottuu ilman riippuvia tekijöitä? Ja voidaanko siltikin tarkistaa, ovatko hahmottumiset myös ns. tietoa?

Jos et yritä saada aikaan uutta aikaa itseään, niin missä on sellaisen ajan kanssa hahmottamasi asian määritelmä, joka vastaisi esim. Newtonin liikettä tai muuta kaavaa? Ja joka on väitetysti ajasta helppoa hahmotettavaa tekevä? Jos et tee asiaa, joka on aikaan kartoitettava ja vähän kuin kaava, niin millä perusteella olet muokkaamassa käsityksiä liittyen aikaan? Periaatteessa puhuisit asioista jotka tapahtuvat kerralla, tai eivät koskaan, ja joista aika ei ilmene, koska ei ole aikariippuvuutta.

1

Lue lisää

B:
"Tottakai Newtonin fysiikassa on aika. Se on vain hyvin lineaarinen ja simppeli käsite (delta-t) ja monimutkaistuu termodynamiikan ja biologian ja psykologian tutkimuskohteiden tasoilla."

Epätosia väitteitä. Mainittujen astioiden länpötilat voivat olla delta-t (ja vain delta) yhtälöitä esim. tällä kaavalla
https://en.wikipedia.org/wiki/Heat_equation
eli yhden homogeenisen aineen läpi. Ja vaikka differentiaaliyhtälöä ei ole, niin ajan määritelmä on täysin sama kaikissa ajan ja jonkin ajan funktion maininneissa systeemeissä.

Ajan määritelmästä ei voi puolestaan uskottavasti muodostaa ajan filosofisia käsitteitä, kuten 'mitä tarkoittaa ajan suunta' (ja varsinkin mitä filosofisesti tarkoittaa, jos ajalla on suunta ja ajalla ei ole suuntaa), ilman että ottaa kaikkia ajan suunnasta kertovia ilmiöitä huomioon ja että näissä ilmiöissäkin harrastaa filosofiaa ja arviointia siitä, että mitä ne tarkoittavat. Väität periaatteessa ettet voi muodostaa mitään synteesiä siitä, että yksi ajan filosofinen käsite on jotain ja toinen jotain muuta, vaikka samalla olisi mahdollista tehdä synteesi itse ilmiöiden tasolla (eli siten, että kaikki noudattaa Newtonin lakeja vaikka kyseessä on biologia). Ja rähiset tämän filosofisen tekemättömyyden perusteella, että ilmiöt ja niiden perustana oleva ehkä jatkumokin olisi väärin. Toisaalta asiassa ei päästä tähän jatkumon tarkasteluun tai se on hyödytöntä, kun jatkumo on kaikille yhteinen tekijä eikä kerro aiheiden eroista. Siten vastaus ongelmaasi on pikemminkin se, että maailmassa on useampi kuin yksi ilmiö ja kaava yhtäaikaa voimassa. Toinen kaava on ajan suhteen symmetrinen ja toinen ei. Tässä tulisi kuitenkin nähdä vaivaa siihen, että kaava etsitään käsiin siinä muodossa, että se on fundamentaalinen, jolloin verrataan keskenään esim. kahta QFT-kaavaa. Suurimmassa osassa epäsymmetrisiä ilmiöitä ei voi todistaa nähneensä jälkiä fundamentaalisesta ajan epäsymmetrisestä kaavasta, vaan ainoastaan sellaisen todennäköisen tilanteen, jonka palautuminen edellisen hetken tilanteeseen on epätodennäköisintä. Eikä pidä olla siten, että systeemillä vain on kaksi tilaa, kuten omena maassa ja omena puussa, ja näiden välillä siirtyminen tapahtuu vain kerran, ja se on ajan suhteen jakavana kohtana.

B aiemmin:
"Ajalla on kuitenkin paljon suurempi ja monimuotoisempi merkitys suhteessa elollisiin ja tietoisiin olioihin ja elolliset oliot kykenevät taistelemaan entropian hajoittavaa vaikutusta vastaan hyödyntämällä ympäristössään olevaa matalamman entropian ainetta ja energiaa (syömällä, hengittämällä ja aistimalla)."

Sanoit tämän itsekkin vain suhteessa yhteen käsitteeseen, eli termodynamiikkaan. Koeta muotoilla sama ajatus suhteessa siihen, että termodynamiikkasysteemi on tehty Newtonimaisista hiukkasista tai sano se suoraan suhteessa ajan määritelmään jatkumona. Et voi ryhtyä 'aikaa monimuotoisemmaksi ajattelijaihmiseksi' ennen tätä.

B:
"molekyylien tason evoluutio jota on mahdotonta uskottavasti selittää pelkkien "luonnonlakien" pohjalta. "

Et tarkoita biologiaa alhaalta ylöspäin vaan alhaalla pysymistä? Ei kannata silti kirjoittaa molekyylien tason evoluutio, koska sillä sanalla voidaan viitata molekyyliin, joka kehittyy ajassa. Siis samalla tavalla kuin jousi ja pallo 'kehittyy' ja 'evolvoituu' ajassa eri venytyksiin metreinä. Ollakseen molekyylin perimän evoluutio, täytyy aloittaa siitä, että molekyylin määritelmään liittyy perimä, jota ei ole mainittu missään molekyyliopissa. Määrittelyssä joko syntyy tai ei synny luonnonlakia. Yleensä sitä eivät uranuurtajat tiedä, mikä on lakia ja mikä ei, ja esim. antiikissa uskottiin jumaliin mielivaltaisina kappaleiden urien liikuttajina, mutta nykyään ei. Väitäkö ettet ole molekyylilogian antiikin ajassa vaan lähellä kyseisen alan auringonlaskua?

B:
"Elollisuus, tietoisuus ja luovuus voidaan määritellä entropian vastaisiksi negentroppisiksi ilmiöiksi"

Negentropia ei ole välttämättä ilmiö vaan se on suure, jossa on negatiivinen määrä suuretta nimeltä entropia. Tällöin ilmiö nimeltä entropia on huono nimitys sille, että ilmiössä tapahtuu negentropian pieneneminen eli entropian kasvaminen. Suure on huono nimi ilmiölle ja tulisi mainita, mitä sille tapahtuu ilmiössä. Ei ole olemassa ilmiötä, missä koko maaiman negentropia kasvaa. Kaikki esimerkkisi ovat entropiaa kasvattavia tapahtumia, vaikka niissä on suure, joka olisi kuin negentropia, ja vaikka niissä olisi osittaisia systeemejä maailmasta irroitettuina, joille annettaisiin yksilöityjä matemaattisia suureita, kuten sen sisäinen entropia/negentropia (ei ole siis kumpaakin erikseen tässä, vaan jos pitäisi olla kyseessä systeemin pienen osan totaali negentropia, se olisi täysin sama asia kuin systeemin pienen osa totaali entropia eri merkkisenä).

2

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Tottakai Newtonin fysiikassa on aika. Se on vain hyvin lineaarinen ja simppeli käsite (delta-t) ja monimutkaistuu termodynamiikan ja biologian ja psykologian tutkimuskohteiden tasoilla."

Epätosia väitteitä. Mainittujen astioiden länpötilat voivat olla delta-t (ja vain delta) yhtälöitä esim. tällä kaavalla
https://en.wikipedia.org/wiki/Heat_equation
eli yhden homogeenisen aineen läpi. Ja vaikka differentiaaliyhtälöä ei ole, niin ajan määritelmä on täysin sama kaikissa ajan ja jonkin ajan funktion maininneissa systeemeissä.

Ajan määritelmästä ei voi puolestaan uskottavasti muodostaa ajan filosofisia käsitteitä, kuten 'mitä tarkoittaa ajan suunta' (ja varsinkin mitä filosofisesti tarkoittaa, jos ajalla on suunta ja ajalla ei ole suuntaa), ilman että ottaa kaikkia ajan suunnasta kertovia ilmiöitä huomioon ja että näissä ilmiöissäkin harrastaa filosofiaa ja arviointia siitä, että mitä ne tarkoittavat. Väität periaatteessa ettet voi muodostaa mitään synteesiä siitä, että yksi ajan filosofinen käsite on jotain ja toinen jotain muuta, vaikka samalla olisi mahdollista tehdä synteesi itse ilmiöiden tasolla (eli siten, että kaikki noudattaa Newtonin lakeja vaikka kyseessä on biologia). Ja rähiset tämän filosofisen tekemättömyyden perusteella, että ilmiöt ja niiden perustana oleva ehkä jatkumokin olisi väärin. Toisaalta asiassa ei päästä tähän jatkumon tarkasteluun tai se on hyödytöntä, kun jatkumo on kaikille yhteinen tekijä eikä kerro aiheiden eroista. Siten vastaus ongelmaasi on pikemminkin se, että maailmassa on useampi kuin yksi ilmiö ja kaava yhtäaikaa voimassa. Toinen kaava on ajan suhteen symmetrinen ja toinen ei. Tässä tulisi kuitenkin nähdä vaivaa siihen, että kaava etsitään käsiin siinä muodossa, että se on fundamentaalinen, jolloin verrataan keskenään esim. kahta QFT-kaavaa. Suurimmassa osassa epäsymmetrisiä ilmiöitä ei voi todistaa nähneensä jälkiä fundamentaalisesta ajan epäsymmetrisestä kaavasta, vaan ainoastaan sellaisen todennäköisen tilanteen, jonka palautuminen edellisen hetken tilanteeseen on epätodennäköisintä. Eikä pidä olla siten, että systeemillä vain on kaksi tilaa, kuten omena maassa ja omena puussa, ja näiden välillä siirtyminen tapahtuu vain kerran, ja se on ajan suhteen jakavana kohtana.

B aiemmin:
"Ajalla on kuitenkin paljon suurempi ja monimuotoisempi merkitys suhteessa elollisiin ja tietoisiin olioihin ja elolliset oliot kykenevät taistelemaan entropian hajoittavaa vaikutusta vastaan hyödyntämällä ympäristössään olevaa matalamman entropian ainetta ja energiaa (syömällä, hengittämällä ja aistimalla)."

Sanoit tämän itsekkin vain suhteessa yhteen käsitteeseen, eli termodynamiikkaan. Koeta muotoilla sama ajatus suhteessa siihen, että termodynamiikkasysteemi on tehty Newtonimaisista hiukkasista tai sano se suoraan suhteessa ajan määritelmään jatkumona. Et voi ryhtyä 'aikaa monimuotoisemmaksi ajattelijaihmiseksi' ennen tätä.

B:
"molekyylien tason evoluutio jota on mahdotonta uskottavasti selittää pelkkien "luonnonlakien" pohjalta. "

Et tarkoita biologiaa alhaalta ylöspäin vaan alhaalla pysymistä? Ei kannata silti kirjoittaa molekyylien tason evoluutio, koska sillä sanalla voidaan viitata molekyyliin, joka kehittyy ajassa. Siis samalla tavalla kuin jousi ja pallo 'kehittyy' ja 'evolvoituu' ajassa eri venytyksiin metreinä. Ollakseen molekyylin perimän evoluutio, täytyy aloittaa siitä, että molekyylin määritelmään liittyy perimä, jota ei ole mainittu missään molekyyliopissa. Määrittelyssä joko syntyy tai ei synny luonnonlakia. Yleensä sitä eivät uranuurtajat tiedä, mikä on lakia ja mikä ei, ja esim. antiikissa uskottiin jumaliin mielivaltaisina kappaleiden urien liikuttajina, mutta nykyään ei. Väitäkö ettet ole molekyylilogian antiikin ajassa vaan lähellä kyseisen alan auringonlaskua?

B:
"Elollisuus, tietoisuus ja luovuus voidaan määritellä entropian vastaisiksi negentroppisiksi ilmiöiksi"

Negentropia ei ole välttämättä ilmiö vaan se on suure, jossa on negatiivinen määrä suuretta nimeltä entropia. Tällöin ilmiö nimeltä entropia on huono nimitys sille, että ilmiössä tapahtuu negentropian pieneneminen eli entropian kasvaminen. Suure on huono nimi ilmiölle ja tulisi mainita, mitä sille tapahtuu ilmiössä. Ei ole olemassa ilmiötä, missä koko maaiman negentropia kasvaa. Kaikki esimerkkisi ovat entropiaa kasvattavia tapahtumia, vaikka niissä on suure, joka olisi kuin negentropia, ja vaikka niissä olisi osittaisia systeemejä maailmasta irroitettuina, joille annettaisiin yksilöityjä matemaattisia suureita, kuten sen sisäinen entropia/negentropia (ei ole siis kumpaakin erikseen tässä, vaan jos pitäisi olla kyseessä systeemin pienen osan totaali negentropia, se olisi täysin sama asia kuin systeemin pienen osa totaali entropia eri merkkisenä).

2

Lue lisää

B:
"Aika olisi selkeintä hahmottaa tapahtumien tai prosessien kautta koska ne ovat aina kokonaisuuksia joita ei voi mielivaltaisesti pilkkoa osiin eikä käsitellä pelkästään mekaanisesti."

Onko lämpövuon kaavan olemassaolo prosessi, jota ei saa jakaa siten, että tätä kaavaa ei olisikaan aina katseltava? Vai onko lämpövuossa oleva hetki ja sen arvo prosessi (jatkan tälllä oletuksella)? Vai eikö prosessilla ole sinusta analogiaa tieteessä tai yhdessä kaavassa ollenkaan? Tällöin jokaisen prosessin olemassaolon empiirinen todistaminen tai käsitteellistäminen empiiriseen maailmaan liitettäväksi on sinun tehtäväsi.

Kun aika on jatkumo ja jatkumon lisäksi on muunnos johonkin kaavaan tai sen muuttujaan, voidaan kaikista asiosta tehdä äärettömän monta tapahtumaa ja prosessia. Jokainen niistä on jakamaton kokonaisuus nimeltä piste. Lisäksi tämä on asiana hyvin kokonaisuus, koska kun tätä matematiikkaa pidetään faktana, silloin mielummin puhutaan blokkiuniversumista. Pilkot siis mieluiten kokonaisuuden kuten universumin osiin, mutta et niin moneen kuin muut? Jos et estä sitä, niin sinunkin palasesi eli varsinaisessa ajassa tapahtuvat kaavojen vastikkeesi voidaan sijoittaa aikaan, joka on reaalijatkumo, ja silloin se vain on rumempien funktioiden muodostusta.

B:
"Fysiikkatieteessä on suuntauksia joissa pyritään eliminoimaan aika ja palauttamaan se avaruudelliseen geometriaan (suhteellisuusteoriat ja vastaavat matematikka edellä operoivat mallit) "

Et ole tässä päättänyt käyttää ajan parasta hahmotusta, mutta sanoit jotain silti ja väität sen olevan hyvin sanottu? Jos ajan hahmotus on sitä, että on olemassa muuttujien kaavoja ajassa, niin jokainen sellainen kaava voi esiintyä edelleen GR:ssä. Jos väitetään ajan olevan vielä jotain muuta, kuten sitä että 'muistan eilisen ja koen tämän päivän, ja ne ovat erilliset', niin missään tieteen suuntauksessa ei ole esiintynyt mitään, missä tätä ei olisi eliminoitu, eli oltu käyttämättä. Et ole itse tehnyt tällaisia konstruktioita tässä tekstissä, mutta tunnistan argumentointisi muodosta sen, että jotkut aiemmin käsitellyt pseudotieteilijät, ovat pitäneet aikaa tällaisenä päästäessään suustaan sen, että sitä ei ole teoriassa X (jota hekään eivät ymmärrä/jaksa yleistää muuhun kuin SR/GR:ään).

B tätä ennen:
"Newtonin malli on erinomainen malli makromaailman tekniikan kehittämisen kannalta ja se toimii parhaiten kiinteän molekyylisen aineen tasolla jota käytetään raaka-aineina koneiden ja laitteiden rakentamisessa."

Jos ajan hahmottaa aidosti ja selkeästi toisin tai jättää jotain pilkkomatta, niin miksi mikään ajan kanssa hahmottettu jäisi ennalleen (ultimaattisemmassa mielessä ja silloin esim. GR:ssä ei jäädä ennalleen)? Eikö sinua kiinnosta ultimaattiset asiat mitenkään? (Mikä voisi näkyä siten, että joskus olisi jotain ultimaattisempaa tiedettä kuin Newtonin)

Miksi teet toistuvia kuvailuja jostain, mikä saa jäädä ennalleen, ja on niin erillään kaikesta muusta sinun todellisuudessasi, ettei siihen esim. vaikuttaisi jokin oletuksien uudelleenarviointi? Jos sen sijaan kuvalisit, mitä ihminen on, niin eivätkö hyvät lukijat, jotka ovat lisäksi lukeneet kaiken mekaanisista koneista, osaisi itsekin tehdä sen päätelmän, että 'tässä B ei kirjoittanut sellaisesta kuin mitä kone on'? (Minun mielestäni vastaus on kuitenkin se, että olet aina kirjoittanut koneista jossain muodossa, ja se että puhut muistakin koneista ja kritisoit niitä, on samanlaista hämäystä kuin puolueet haukkumassa puolueita siitä, että tekevät puolueille ominaisia asioita, tai vain väittäen etteivät itse ole puolue).

B:
"Samalla tavalla aineen suhteen atomi pitäsi hahmottaa pienimmäksi mahdolliseksi yksiköksi jolla on tietyt (kemialliset yms.) ominaisuudet joita sen osilla ei ole"

Miten niin 'pitäisi'? Eikö atomeilla ole tarpeeksi ominaisuuksia kemiassa/fysiikassa? Jos niitä on tarpeeksi eli oikea määrä, niin todennäköisesti kemia toimii, ja ei ole mitään, mitä pitää tehdä. Jos teet atomihahmotuksen tuolla tavalla, niin onko sillä tarkoitus tehdä pelkkää kemiaa ja mahdollisesti biologiaa, eli et vaadi mitään miltään muulta tieteeltä, etkä kenenkään todellisuuden hahmotukselta. Tämä on silloin erittäin spesifiä tiedettä yhden tiedekunnan jopa yksittäisen tehtävän sisällä. Et ole maininnut, että olisiko tämän spesifin tehtävän hoidossa mitään muiden käyttämiä vaihtoehtoja, ja miten ne edes poikkeavat omastasi, ja siten ei ole perusteltua väitettä ettei jokin toinen olisi jo yhtä hyvä, tai tämän kanssa identtinen.

Ominaisuuden olemassaolo tai maininta tieteen kirjassa ei ole mikään todiste siitä, että kyseessä on alkeellinen objekti (tai jos atomia ei väitetäkään olevan olemassa, ei sen ominaisuuskaan ole olemassa). Ei ole merkitystä sillä, että sen kirjan kirjoitat esim. sinä, vaan tämä kaikki riippuu siitä henkilöstä, joka kirjoittaa kaikkein alkeellisimpien objektien ominaisuudet ja niiden avulla kaikkien muiden kirjat.

3

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Aika olisi selkeintä hahmottaa tapahtumien tai prosessien kautta koska ne ovat aina kokonaisuuksia joita ei voi mielivaltaisesti pilkkoa osiin eikä käsitellä pelkästään mekaanisesti."

Onko lämpövuon kaavan olemassaolo prosessi, jota ei saa jakaa siten, että tätä kaavaa ei olisikaan aina katseltava? Vai onko lämpövuossa oleva hetki ja sen arvo prosessi (jatkan tälllä oletuksella)? Vai eikö prosessilla ole sinusta analogiaa tieteessä tai yhdessä kaavassa ollenkaan? Tällöin jokaisen prosessin olemassaolon empiirinen todistaminen tai käsitteellistäminen empiiriseen maailmaan liitettäväksi on sinun tehtäväsi.

Kun aika on jatkumo ja jatkumon lisäksi on muunnos johonkin kaavaan tai sen muuttujaan, voidaan kaikista asiosta tehdä äärettömän monta tapahtumaa ja prosessia. Jokainen niistä on jakamaton kokonaisuus nimeltä piste. Lisäksi tämä on asiana hyvin kokonaisuus, koska kun tätä matematiikkaa pidetään faktana, silloin mielummin puhutaan blokkiuniversumista. Pilkot siis mieluiten kokonaisuuden kuten universumin osiin, mutta et niin moneen kuin muut? Jos et estä sitä, niin sinunkin palasesi eli varsinaisessa ajassa tapahtuvat kaavojen vastikkeesi voidaan sijoittaa aikaan, joka on reaalijatkumo, ja silloin se vain on rumempien funktioiden muodostusta.

B:
"Fysiikkatieteessä on suuntauksia joissa pyritään eliminoimaan aika ja palauttamaan se avaruudelliseen geometriaan (suhteellisuusteoriat ja vastaavat matematikka edellä operoivat mallit) "

Et ole tässä päättänyt käyttää ajan parasta hahmotusta, mutta sanoit jotain silti ja väität sen olevan hyvin sanottu? Jos ajan hahmotus on sitä, että on olemassa muuttujien kaavoja ajassa, niin jokainen sellainen kaava voi esiintyä edelleen GR:ssä. Jos väitetään ajan olevan vielä jotain muuta, kuten sitä että 'muistan eilisen ja koen tämän päivän, ja ne ovat erilliset', niin missään tieteen suuntauksessa ei ole esiintynyt mitään, missä tätä ei olisi eliminoitu, eli oltu käyttämättä. Et ole itse tehnyt tällaisia konstruktioita tässä tekstissä, mutta tunnistan argumentointisi muodosta sen, että jotkut aiemmin käsitellyt pseudotieteilijät, ovat pitäneet aikaa tällaisenä päästäessään suustaan sen, että sitä ei ole teoriassa X (jota hekään eivät ymmärrä/jaksa yleistää muuhun kuin SR/GR:ään).

B tätä ennen:
"Newtonin malli on erinomainen malli makromaailman tekniikan kehittämisen kannalta ja se toimii parhaiten kiinteän molekyylisen aineen tasolla jota käytetään raaka-aineina koneiden ja laitteiden rakentamisessa."

Jos ajan hahmottaa aidosti ja selkeästi toisin tai jättää jotain pilkkomatta, niin miksi mikään ajan kanssa hahmottettu jäisi ennalleen (ultimaattisemmassa mielessä ja silloin esim. GR:ssä ei jäädä ennalleen)? Eikö sinua kiinnosta ultimaattiset asiat mitenkään? (Mikä voisi näkyä siten, että joskus olisi jotain ultimaattisempaa tiedettä kuin Newtonin)

Miksi teet toistuvia kuvailuja jostain, mikä saa jäädä ennalleen, ja on niin erillään kaikesta muusta sinun todellisuudessasi, ettei siihen esim. vaikuttaisi jokin oletuksien uudelleenarviointi? Jos sen sijaan kuvalisit, mitä ihminen on, niin eivätkö hyvät lukijat, jotka ovat lisäksi lukeneet kaiken mekaanisista koneista, osaisi itsekin tehdä sen päätelmän, että 'tässä B ei kirjoittanut sellaisesta kuin mitä kone on'? (Minun mielestäni vastaus on kuitenkin se, että olet aina kirjoittanut koneista jossain muodossa, ja se että puhut muistakin koneista ja kritisoit niitä, on samanlaista hämäystä kuin puolueet haukkumassa puolueita siitä, että tekevät puolueille ominaisia asioita, tai vain väittäen etteivät itse ole puolue).

B:
"Samalla tavalla aineen suhteen atomi pitäsi hahmottaa pienimmäksi mahdolliseksi yksiköksi jolla on tietyt (kemialliset yms.) ominaisuudet joita sen osilla ei ole"

Miten niin 'pitäisi'? Eikö atomeilla ole tarpeeksi ominaisuuksia kemiassa/fysiikassa? Jos niitä on tarpeeksi eli oikea määrä, niin todennäköisesti kemia toimii, ja ei ole mitään, mitä pitää tehdä. Jos teet atomihahmotuksen tuolla tavalla, niin onko sillä tarkoitus tehdä pelkkää kemiaa ja mahdollisesti biologiaa, eli et vaadi mitään miltään muulta tieteeltä, etkä kenenkään todellisuuden hahmotukselta. Tämä on silloin erittäin spesifiä tiedettä yhden tiedekunnan jopa yksittäisen tehtävän sisällä. Et ole maininnut, että olisiko tämän spesifin tehtävän hoidossa mitään muiden käyttämiä vaihtoehtoja, ja miten ne edes poikkeavat omastasi, ja siten ei ole perusteltua väitettä ettei jokin toinen olisi jo yhtä hyvä, tai tämän kanssa identtinen.

Ominaisuuden olemassaolo tai maininta tieteen kirjassa ei ole mikään todiste siitä, että kyseessä on alkeellinen objekti (tai jos atomia ei väitetäkään olevan olemassa, ei sen ominaisuuskaan ole olemassa). Ei ole merkitystä sillä, että sen kirjan kirjoitat esim. sinä, vaan tämä kaikki riippuu siitä henkilöstä, joka kirjoittaa kaikkein alkeellisimpien objektien ominaisuudet ja niiden avulla kaikkien muiden kirjat.

3

Lue lisää

Mihin asti atomien hahmotuksen on tarkoitus mennä? Eli onko päämääränä jopa se, että todellisuudessa ei ole mitään muuta olemassa kuin atomeja eri atomien ominaisuuksilla? Tämän uudelleenhahmotuksen on silloin tarkoitus varastaa sähkömagneettisen kentän kaikki informaatio. Ja hahmotus tarkoittaa, että luotaisiin äärettömän kokoinen atomien+ominaisuuksien atomieläintarha, joka on vähän kuin standardimallin alkeishiukkaseläintarha. Siinä lukisi siten, että kun sanotaan, että atomien ominaisuudet muuttuvat joksikin muuksi sähkömagneettisessa kentässä, niin enää ei sanotakaan, vaan kysessä on atomi, jolla on jokin äärettömästä valikoimasta eri omainaisuuksia. Lopullisessa eläintarhassa otetaan myös huomioon epäsymmetristen atomien äärettön kertaa äärettömän monta eri asentoa näihin vähintään ääretön kertaa äärettömän moniin kenttiin nähden. Ilman SM-kenttää, joka on myös paikallisesti määritelty, ei voi selittää, miksi koko joukko atomeita vaihtoi tietyssä paikassa ominaisuutensa muuksi, mutta kemiassa pysytään mahdollisesti aina yhden astiaakin pienemmän alueen sisällä ja tämä ei häiritse.

Syy miksi standardi kemia ei joskus toimisi, olisi se, että se ei ole alkeishiukkasten fysiikkaa. Kun esim. äskeisessä atomi on itse SM-kentän lähde, jokainen atomi muuttaa ratkaisevalla hetkellä toisen atomin ominaisuuksia reaaliajassa eli yhtenä jatkumona. Voisit laittaa tätä atomieläintarhaan siten, että jokainen atomi kerrotaan toisella atomilla (ja kolmannella ja neljännellä), kertaa niin monta vaihtoehtoa kuin on suuntia, mistä atomit kohtaavat toisensa. Minkä lisäksi eläintarha jaetaan jatkumoksi siitä, että mikä on atomien nopeus, ja mikä on jokainen hetkellinen etäisyys niiden välillä. Koska kaikilla nopeuksilla eri etäisyydellä tällä hetkellä olevat atomit eivät tuota samaa lopputulosta.

Lopulta tässä ei myöskään muutettaisi teoriaa mitenkään, vaan sama asia olisi vain esitelty eri tavalla. Voitko perustella filosofisesti, miksi asioiden esittäminen toisella tavalla, kuin sinä haluat, on tosiasiassa väärin?

B:
"Aika on samalla tavalla 3-ulotteinen kuin avaruuskin ja se on todellisuuden subjektiivinen ulottuvuus."

Kolme reaalilukuulottuvuutta on täysin sama asia kuin yksi jatkumo. Eli samat kaavat toteutuvat totena silloinkin. Tämä johtuu efektien pitäytymisestä yhdellä suoralla. (Seuraava ei liity mitenkään ulottuvuuteen, ja sanon vain, että subjektiivisuutta tuskin on perimmäisenä olemassakaan, jos se on vain yhdeltä objektiiviselta suoralta toiselle poikkeamista.) Tieteessä ei ole yhtään subjektiivista kaavaa, joka olisi esim. ajan ja sen funktion kaava. Sinulla ei siis ollutkaan mitään esitettäviä muutoksia tieteen kaavoihin, vaan kaikki mahdolliset uudet mutta samanlaisen ajan kaavasi, ovat jotain täysin muiden asioiden kaavoja? Tämä tarkoittaa, että kaikki empiiriset mittaukset näiden kaavojen muuttujille ovat sinun esitettävänäsi, ja voisit alkaa niistä, kaiken filosofisoinnin sijasta. Joka pyrkii aina kohdistumaam epäsubjektiivisiin tieteen kaavoihin eikä tietenkään pääse niitä pidemmälle, koska ajattelu on kohteesi rajaama.

'Aika' on hyödyllinen käsitteellinen työkalu mutta ei sillä ole mitään omaa ontologiaa kuten ei avaruudellakaan vaikka se matematisoidun fysiikan formalismin tasolla on helppo unohtaa koska sellainen hahmotus toimii käytännön tasolla.

B:
"Sattuma ja tyhjästä nyhjästyjen luonnonlakien kautta selittäminen on aika luonnoton selitys."

KIrjoita lause, jolla on selitetty alkuperä. Eli selitä, mistä lauseita nyhjitään. Ainakin voit selittää luonnollisuuden ja sen esiintymisen. Eikö luonnollisuus ole ihmismäinen reaktio johonkin lauseeseen? Ja missä osassa näitkään tällaiset reaktiot tutkimusmenetelmien ohella?

Ja kirjoita linkki tieteeseen, jossa ei ole sanottu, että siinä oletetaan jotain olemassaoloa ennen luonnonlakia.

4

Anonyymi kirjoitti:

Mihin asti atomien hahmotuksen on tarkoitus mennä? Eli onko päämääränä jopa se, että todellisuudessa ei ole mitään muuta olemassa kuin atomeja eri atomien ominaisuuksilla? Tämän uudelleenhahmotuksen on silloin tarkoitus varastaa sähkömagneettisen kentän kaikki informaatio. Ja hahmotus tarkoittaa, että luotaisiin äärettömän kokoinen atomien ominaisuuksien atomieläintarha, joka on vähän kuin standardimallin alkeishiukkaseläintarha. Siinä lukisi siten, että kun sanotaan, että atomien ominaisuudet muuttuvat joksikin muuksi sähkömagneettisessa kentässä, niin enää ei sanotakaan, vaan kysessä on atomi, jolla on jokin äärettömästä valikoimasta eri omainaisuuksia. Lopullisessa eläintarhassa otetaan myös huomioon epäsymmetristen atomien äärettön kertaa äärettömän monta eri asentoa näihin vähintään ääretön kertaa äärettömän moniin kenttiin nähden. Ilman SM-kenttää, joka on myös paikallisesti määritelty, ei voi selittää, miksi koko joukko atomeita vaihtoi tietyssä paikassa ominaisuutensa muuksi, mutta kemiassa pysytään mahdollisesti aina yhden astiaakin pienemmän alueen sisällä ja tämä ei häiritse.

Syy miksi standardi kemia ei joskus toimisi, olisi se, että se ei ole alkeishiukkasten fysiikkaa. Kun esim. äskeisessä atomi on itse SM-kentän lähde, jokainen atomi muuttaa ratkaisevalla hetkellä toisen atomin ominaisuuksia reaaliajassa eli yhtenä jatkumona. Voisit laittaa tätä atomieläintarhaan siten, että jokainen atomi kerrotaan toisella atomilla (ja kolmannella ja neljännellä), kertaa niin monta vaihtoehtoa kuin on suuntia, mistä atomit kohtaavat toisensa. Minkä lisäksi eläintarha jaetaan jatkumoksi siitä, että mikä on atomien nopeus, ja mikä on jokainen hetkellinen etäisyys niiden välillä. Koska kaikilla nopeuksilla eri etäisyydellä tällä hetkellä olevat atomit eivät tuota samaa lopputulosta.

Lopulta tässä ei myöskään muutettaisi teoriaa mitenkään, vaan sama asia olisi vain esitelty eri tavalla. Voitko perustella filosofisesti, miksi asioiden esittäminen toisella tavalla, kuin sinä haluat, on tosiasiassa väärin?

B:
"Aika on samalla tavalla 3-ulotteinen kuin avaruuskin ja se on todellisuuden subjektiivinen ulottuvuus."

Kolme reaalilukuulottuvuutta on täysin sama asia kuin yksi jatkumo. Eli samat kaavat toteutuvat totena silloinkin. Tämä johtuu efektien pitäytymisestä yhdellä suoralla. (Seuraava ei liity mitenkään ulottuvuuteen, ja sanon vain, että subjektiivisuutta tuskin on perimmäisenä olemassakaan, jos se on vain yhdeltä objektiiviselta suoralta toiselle poikkeamista.) Tieteessä ei ole yhtään subjektiivista kaavaa, joka olisi esim. ajan ja sen funktion kaava. Sinulla ei siis ollutkaan mitään esitettäviä muutoksia tieteen kaavoihin, vaan kaikki mahdolliset uudet mutta samanlaisen ajan kaavasi, ovat jotain täysin muiden asioiden kaavoja? Tämä tarkoittaa, että kaikki empiiriset mittaukset näiden kaavojen muuttujille ovat sinun esitettävänäsi, ja voisit alkaa niistä, kaiken filosofisoinnin sijasta. Joka pyrkii aina kohdistumaam epäsubjektiivisiin tieteen kaavoihin eikä tietenkään pääse niitä pidemmälle, koska ajattelu on kohteesi rajaama.

'Aika' on hyödyllinen käsitteellinen työkalu mutta ei sillä ole mitään omaa ontologiaa kuten ei avaruudellakaan vaikka se matematisoidun fysiikan formalismin tasolla on helppo unohtaa koska sellainen hahmotus toimii käytännön tasolla.

B:
"Sattuma ja tyhjästä nyhjästyjen luonnonlakien kautta selittäminen on aika luonnoton selitys."

KIrjoita lause, jolla on selitetty alkuperä. Eli selitä, mistä lauseita nyhjitään. Ainakin voit selittää luonnollisuuden ja sen esiintymisen. Eikö luonnollisuus ole ihmismäinen reaktio johonkin lauseeseen? Ja missä osassa näitkään tällaiset reaktiot tutkimusmenetelmien ohella?

Ja kirjoita linkki tieteeseen, jossa ei ole sanottu, että siinä oletetaan jotain olemassaoloa ennen luonnonlakia.

4

Lue lisää

B:
"Tieteen tasolla potentiaalienergia liittyy sellaiseen ajattomuuteen johon entropia ei pääse vaikuttamaan. Geenit toimivat eliöillä antenneina jotka kykenevät vastaanottamaan potentiaalitason eli sähkömagneettiseen eetteriin sitoutunutta informaatiota joka liittyy gravitaatioon eli sellaiseen rakenteeseen johon organisoituu ja kasautuu vähitellen ainetta."

Sähkömagneettisen potentiaalin lähteet ovat varaukset, joita on hiukkasissa. Potentiali on enimmäkseen näiden varauksien muotoinen, minkä lisäksi potentiaalissa on aina viive johtuen valonnopeudesta, mikä esiintyy potentiaalin omina aaltoina, jotka ovat sen energiaa, mutta eivät hiukkasten potentiaalienergiaa. Sekä varaukset, että nämä potentiaalin aallot, ovat molemmat informaatiota, joka voidaan järjestää niin, että sillä sanotaan olevan entropiaa määrä S. Luonnonlait tai ilmiöt potentiaalille ja hiukkasille ovat jotain, ja niiden seurauksena vaikuttaa, että S voi vain kasvaa. Esimerkki tästä on se, että lämpösäteily, joka on potentiaalia, on aina lähellä suurinta mahdollista entropiaa, jota sen verran energiaa sisältävällä SM-potentiaalilla voi mahdollisesti olla. Jos ajatellan hiukkasten potentiaalienergiaa, niin hiukkasella on potentiaalia vain verrattuna toiseen hiukkaseen, ja jos molemmilla on kasvavaa entropiaa niin on myös sillä määrällä potentiaali kuin näillä on. Molempiin vaikuttaa nykyinen hiukkasten paikka, jonka sanotaan olevan korkean entropian (varatussa) kaasussa epämääräisin mahdollinen. Geeni ei pysty vastaanottamaan mitään jos sitä ei alisteta valolle tai tälle toiselle aineelle. Itse geeni koostuu siitä, että sen hiukkaset vaikuttavat toisiinsa ja se kuuntelee silloin vain itseään eli sitä mitä eksaktisti kutsuttaisiin kyseiseksi geeniksi ja siihen kuuluvaksi. Jos geeni yrittää kuunnella radion kaltaista kenttää, mutta eri taajuuksista, niin geeni ei tule välttämättä kuulleeksi vain tätä kenttää, vaan se saattaa kuulla esim. mitä luut ja tämä kenttä ovat ensin tehneet keskenään, koska geenissä ei ole mitään erityistä ja vain sille kuuluvaa kanavaa. Jos on niin sitä kanavaa ei soiteta välttämättä missään muualla kuin saman geenin ympäristössä, minkä jälkeen se hajaantuu liikaa jo ennen solusta poistumista. Joidenkin asioiden kuuntelu on hyvin erilaista silloin kuin taajuus on vahva, ja silloin kuin se on heikkoa, koska kaikkissa sähköisissä muutoksissa, mitä atomeilla ja valenssielektroneilla tuotetaan, tarvitaan minimijännitteen ylitys.

Geenillä muodostettu negentropia olisi todella päätön ajatus, koska geenin itsensä valmistus on eräänlainen järjestäytymistä vaativa hetki, ja valmista geeniä ei siinä voi vaatia. Tämä ei ole biologian ja alkuperän kysymys, vaan yksittäisen solutapahtuman, jossa valmis geeni ei ole tuijottamassa jokaisen järjestäytymistä vaativan tapahtuman vieressä.

Arvioin itse siten, että et koskaan pysty etenemään entropian pienennyksessä sitä kautta, että ajattelet samalla ajan asemaa. Mikään mikä muuttuu ajassa, ei ole ajaton määritelmän mukaan (ja mikään mistä geenit varastavat energiaa ei ole muuttumaton määritelmän mukaan). Joudut ihmettelemään loputtomiin mitä aika tarkoittaa, jos aikaa pitää olla, mutta luulet, että se että entropia ei kasvaisi olisi ajattomuutta. (Lisäksi jos on loputonta energiaa geeneille, niin se tarkoittaa, että lopulta geenit kuumentuvat yhtä lämpimiksi, kuin mitä tämä energian lähde on [sillä on äärellinen lämpö, koska muutoin geenit ovat äärettömässä kuumuudessa jo heti alussa], ja silloin energiaa on otettu tarpeeksi. Tämän jälkeen geenit ja toinen energia ovat maksimoineet entropian. Koska geenit ovat entrooppisia itse, kaikissa lämpötiloissa ne olivat itse välissäkin täysin entrooppisia sellaisille, jotka eivät nähneet toista energiaa. Se että väittäisi, että geenit eivät kuumennu vaan varastoivat energian hyvässä järjestyksessä, on tosisasissa sama kuin sanoisi, että luonnonlait eristettyinä geenien sisäisiin tapahtumiin, eivät myöskään olleet entropiaa kasvattavia, jolloin energia oli mahdollisesti turhaa tai ainakin turhaa sille että entropiasta päästiin.)

5

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Tieteen tasolla potentiaalienergia liittyy sellaiseen ajattomuuteen johon entropia ei pääse vaikuttamaan. Geenit toimivat eliöillä antenneina jotka kykenevät vastaanottamaan potentiaalitason eli sähkömagneettiseen eetteriin sitoutunutta informaatiota joka liittyy gravitaatioon eli sellaiseen rakenteeseen johon organisoituu ja kasautuu vähitellen ainetta."

Sähkömagneettisen potentiaalin lähteet ovat varaukset, joita on hiukkasissa. Potentiali on enimmäkseen näiden varauksien muotoinen, minkä lisäksi potentiaalissa on aina viive johtuen valonnopeudesta, mikä esiintyy potentiaalin omina aaltoina, jotka ovat sen energiaa, mutta eivät hiukkasten potentiaalienergiaa. Sekä varaukset, että nämä potentiaalin aallot, ovat molemmat informaatiota, joka voidaan järjestää niin, että sillä sanotaan olevan entropiaa määrä S. Luonnonlait tai ilmiöt potentiaalille ja hiukkasille ovat jotain, ja niiden seurauksena vaikuttaa, että S voi vain kasvaa. Esimerkki tästä on se, että lämpösäteily, joka on potentiaalia, on aina lähellä suurinta mahdollista entropiaa, jota sen verran energiaa sisältävällä SM-potentiaalilla voi mahdollisesti olla. Jos ajatellan hiukkasten potentiaalienergiaa, niin hiukkasella on potentiaalia vain verrattuna toiseen hiukkaseen, ja jos molemmilla on kasvavaa entropiaa niin on myös sillä määrällä potentiaali kuin näillä on. Molempiin vaikuttaa nykyinen hiukkasten paikka, jonka sanotaan olevan korkean entropian (varatussa) kaasussa epämääräisin mahdollinen. Geeni ei pysty vastaanottamaan mitään jos sitä ei alisteta valolle tai tälle toiselle aineelle. Itse geeni koostuu siitä, että sen hiukkaset vaikuttavat toisiinsa ja se kuuntelee silloin vain itseään eli sitä mitä eksaktisti kutsuttaisiin kyseiseksi geeniksi ja siihen kuuluvaksi. Jos geeni yrittää kuunnella radion kaltaista kenttää, mutta eri taajuuksista, niin geeni ei tule välttämättä kuulleeksi vain tätä kenttää, vaan se saattaa kuulla esim. mitä luut ja tämä kenttä ovat ensin tehneet keskenään, koska geenissä ei ole mitään erityistä ja vain sille kuuluvaa kanavaa. Jos on niin sitä kanavaa ei soiteta välttämättä missään muualla kuin saman geenin ympäristössä, minkä jälkeen se hajaantuu liikaa jo ennen solusta poistumista. Joidenkin asioiden kuuntelu on hyvin erilaista silloin kuin taajuus on vahva, ja silloin kuin se on heikkoa, koska kaikkissa sähköisissä muutoksissa, mitä atomeilla ja valenssielektroneilla tuotetaan, tarvitaan minimijännitteen ylitys.

Geenillä muodostettu negentropia olisi todella päätön ajatus, koska geenin itsensä valmistus on eräänlainen järjestäytymistä vaativa hetki, ja valmista geeniä ei siinä voi vaatia. Tämä ei ole biologian ja alkuperän kysymys, vaan yksittäisen solutapahtuman, jossa valmis geeni ei ole tuijottamassa jokaisen järjestäytymistä vaativan tapahtuman vieressä.

Arvioin itse siten, että et koskaan pysty etenemään entropian pienennyksessä sitä kautta, että ajattelet samalla ajan asemaa. Mikään mikä muuttuu ajassa, ei ole ajaton määritelmän mukaan (ja mikään mistä geenit varastavat energiaa ei ole muuttumaton määritelmän mukaan). Joudut ihmettelemään loputtomiin mitä aika tarkoittaa, jos aikaa pitää olla, mutta luulet, että se että entropia ei kasvaisi olisi ajattomuutta. (Lisäksi jos on loputonta energiaa geeneille, niin se tarkoittaa, että lopulta geenit kuumentuvat yhtä lämpimiksi, kuin mitä tämä energian lähde on [sillä on äärellinen lämpö, koska muutoin geenit ovat äärettömässä kuumuudessa jo heti alussa], ja silloin energiaa on otettu tarpeeksi. Tämän jälkeen geenit ja toinen energia ovat maksimoineet entropian. Koska geenit ovat entrooppisia itse, kaikissa lämpötiloissa ne olivat itse välissäkin täysin entrooppisia sellaisille, jotka eivät nähneet toista energiaa. Se että väittäisi, että geenit eivät kuumennu vaan varastoivat energian hyvässä järjestyksessä, on tosisasissa sama kuin sanoisi, että luonnonlait eristettyinä geenien sisäisiin tapahtumiin, eivät myöskään olleet entropiaa kasvattavia, jolloin energia oli mahdollisesti turhaa tai ainakin turhaa sille että entropiasta päästiin.)

5

Lue lisää

B:
"Kaikki nuo ja paljon enemmän mutta puhtaan potentiaalisuuden tasolla erilaistumattomassa homogeenisessa aktuaalisessa maailmassa ei ole aikaa eikä paikkaa koska mitään ei voi verrata keskenään"

Maksimaalisessa entropiassa ja lämpökuolemassa on myös tällaista, mutta vain vähän makroskooppisella tasolla, missä kuolema on määritelty. Oletkohan silti määrittelemässä mikroskooppista kuolemaa? Sinulla on ehkä jokin psykologinen este, että et voi pitää mitään itse sanomaasi lausetta mikroskooppisena, vaikka niistä näkyy aina läpi mikroskooppinen potentiaali ja geenimolekyyli-terminologia. (Ja johtuuko itsesi mikroskooppinen epäily siitä, että sen tunnustamisen jälkeen mainitsemassasi kuolleessa universumissa ei olisi mitään sellaista kuin informaatio). Jos geenit kuuntelevat makroskooppista kuolemaa eli entropiaa, niin ne kuulevat keskenään vastakkaisia ja ristiriidassa olevia signaaleja. Mikroskooppisesti kuolleessa tilassa signaalia ei ole tai on melkein sama kuin lapsi syntyisi korva tietyssä liikkumattomassa asennossa (jota myös sanotaan korvaksi) (eri kuin lapsi kuulisi yhden piippauksen syntymästä kuolemaansa asti).

B:
"Nykyisen tieteen perusongelma on liiallinen fokusoituminen yksityiskohtiin jolloin ei enää nähdä metsää puilta. "

Tarkoittaen, että kun on tarpeeksi suuri systeemi pakollisesti valittu, ei saa fokusoitua siihen, mitä se systeemi on. Mitä seuraa ongelman kanssa, ja mitä seuraa ilman ongelmaa? Voit väittää, että ilman mitään fokusta on syntynyt kaikki varhainen esim. kemian teollisuus kuten aspiriinin valmistus. Mutta samalla voin väittää, että tämän jälkeen ei tule syntymään mitään uusia asioita, ja ainoa asia missä eroa vanhaan pystyy tekemään, on fokusoitua lisää. Eli mainitse kemian viimeaikainen ja uusi tuote, jota syntyi ilman fokusta. Joskus makroskooppisten muuttujien tai kemiallisen ympäristön valmistukseenkin tarvitaan jotain, missä fokusta on annettu enemmän, eikä voida sanoa, että kaikki olisi ollut ilman fokusta prosessin ajan. Ja nyt kun ajattelee, niin et varsinaisesti ole ollut minkään makroskooppisen tieteen edustajana tekstissä tähän asti. Joten voitko todistaa, että olemassaoleva makroskoopinen tiede ei ole makrsokooppisempi ja vähemmän fokusoitunut kuin mitä sinä olet?

B:
"Filosofiassa kannattaa tutkia monenlaisia ja hyvin erilaisia viitekehyksiä ja totutella liikkumaan niiden välillä joustavasti jolloin vähitellen voi syntyä laajempia näkökulmia jotka kattavat enemmän asioita kuin kapeat erityistieteet."

Näistä kapeista tieteistä ja laajoista asista pitää vielä tulla mieleen se, mitä yllä jo huomattiin. Lähes kaikki tieteen pienet osa alueet joskus kauan sitten historiassa käyttivät samaa aikaa eli reaalilukujen jatkumoa He huomasivat sen, että jatkumo ajan määritelmänä toimii siinä tieteessä. Tämä on se, mistä on tullut paras todistus siitä, että jatkumo on oikeasti olemassa. Koska useat riippumattomat tutkimussuuntaukset viittaavat siihen. Ajattelisin tätä vielä yksikertaisemmin siten, että jos tekee kaksi kelloa, ja ne tuntuvat molemmat toimivan kelloina, siten, että esim. aurinkokellon päivä on aina 24 tuntikellon tuntia, niin tämä on mahdollista, jos aika käyttäytyy hyvin ja on luonnonlakeja samassa ajassa. Eli joissain filosoifioissa on niin, että yksittäinen asia paranee ja tulee asiaksi sitä kautta, että siihen viittaa monta viitekehystä.

B:
"Logiikka on liian kaavamaista & mekaanista ja tuottaa helposti virheitä koska siinä viitekehys on koodattu staattisiin premisseihin/aksioomeihin."

Voitko kirjoittaa jotain, missä ei ole virhettä, niin voidaan verrata sitä logiikan mahdollisuuksiin? Äskeinen lauseesi ei ole jonkin toisen asian mahdollisuuksia, vaan siinä esiintyy logiikkaa.

Mikä on mainitun virheen määritelmä? Perustelussa näyttää, että ainoa virhe olisi se, että viitekehys ja koodattu viitekehys ovat eri asioita (mistä sen voi tietää kysytään seuraavaksi). Tällöin et huom. kyseenalaista mitään logiikassa itsessään. Et myöskään voi tietää mikä on oikea viitekehys (koodattu vs. ei-koodattu) vai voitko? Jos ajatellaan, että tiede olisi kuin viitekehysten vaihtamista parempiin viitekehyksiin, niin silloin tiedetään että ainakin koodatut viitekehykset ovat jotain, mitä voidaan tieteellisessä menetelmässä käsitellä loogikalla, ja nimenomaan ilman virheitä.

Voitko kirjoittaa viitekehyksen, joka ei ole kokoelma premissejä? Voitko sitten todistaa, että se, mitä olisit halunnut kirjoittaa, ei ole tuo lista premissejä? Lisäksi jos ajattelet nimenomaan epästaattista viitekehystä, niin anna se niin joku muu kirjoittaa sen premisseiksi. Tarkoittaen, että logiikka voi olla staattista per premissi ja lauseet, mutta mikään viitekehyksen epästaattisuus ei ole listautumaton. Epästaattisuuden määritelmänä on yleensä premissi, joka käyttää matemaattista aikaa eli jatkumoa. Eli ollaksesi epästaattisempi joudut esim. tekemään tekstin, joka käsittelee aikaa, joka ei ole sama kuin jatkumoaika. Ja tämä lienee mahdotonta.

6

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Kaikki nuo ja paljon enemmän mutta puhtaan potentiaalisuuden tasolla erilaistumattomassa homogeenisessa aktuaalisessa maailmassa ei ole aikaa eikä paikkaa koska mitään ei voi verrata keskenään"

Maksimaalisessa entropiassa ja lämpökuolemassa on myös tällaista, mutta vain vähän makroskooppisella tasolla, missä kuolema on määritelty. Oletkohan silti määrittelemässä mikroskooppista kuolemaa? Sinulla on ehkä jokin psykologinen este, että et voi pitää mitään itse sanomaasi lausetta mikroskooppisena, vaikka niistä näkyy aina läpi mikroskooppinen potentiaali ja geenimolekyyli-terminologia. (Ja johtuuko itsesi mikroskooppinen epäily siitä, että sen tunnustamisen jälkeen mainitsemassasi kuolleessa universumissa ei olisi mitään sellaista kuin informaatio). Jos geenit kuuntelevat makroskooppista kuolemaa eli entropiaa, niin ne kuulevat keskenään vastakkaisia ja ristiriidassa olevia signaaleja. Mikroskooppisesti kuolleessa tilassa signaalia ei ole tai on melkein sama kuin lapsi syntyisi korva tietyssä liikkumattomassa asennossa (jota myös sanotaan korvaksi) (eri kuin lapsi kuulisi yhden piippauksen syntymästä kuolemaansa asti).

B:
"Nykyisen tieteen perusongelma on liiallinen fokusoituminen yksityiskohtiin jolloin ei enää nähdä metsää puilta. "

Tarkoittaen, että kun on tarpeeksi suuri systeemi pakollisesti valittu, ei saa fokusoitua siihen, mitä se systeemi on. Mitä seuraa ongelman kanssa, ja mitä seuraa ilman ongelmaa? Voit väittää, että ilman mitään fokusta on syntynyt kaikki varhainen esim. kemian teollisuus kuten aspiriinin valmistus. Mutta samalla voin väittää, että tämän jälkeen ei tule syntymään mitään uusia asioita, ja ainoa asia missä eroa vanhaan pystyy tekemään, on fokusoitua lisää. Eli mainitse kemian viimeaikainen ja uusi tuote, jota syntyi ilman fokusta. Joskus makroskooppisten muuttujien tai kemiallisen ympäristön valmistukseenkin tarvitaan jotain, missä fokusta on annettu enemmän, eikä voida sanoa, että kaikki olisi ollut ilman fokusta prosessin ajan. Ja nyt kun ajattelee, niin et varsinaisesti ole ollut minkään makroskooppisen tieteen edustajana tekstissä tähän asti. Joten voitko todistaa, että olemassaoleva makroskoopinen tiede ei ole makrsokooppisempi ja vähemmän fokusoitunut kuin mitä sinä olet?

B:
"Filosofiassa kannattaa tutkia monenlaisia ja hyvin erilaisia viitekehyksiä ja totutella liikkumaan niiden välillä joustavasti jolloin vähitellen voi syntyä laajempia näkökulmia jotka kattavat enemmän asioita kuin kapeat erityistieteet."

Näistä kapeista tieteistä ja laajoista asista pitää vielä tulla mieleen se, mitä yllä jo huomattiin. Lähes kaikki tieteen pienet osa alueet joskus kauan sitten historiassa käyttivät samaa aikaa eli reaalilukujen jatkumoa He huomasivat sen, että jatkumo ajan määritelmänä toimii siinä tieteessä. Tämä on se, mistä on tullut paras todistus siitä, että jatkumo on oikeasti olemassa. Koska useat riippumattomat tutkimussuuntaukset viittaavat siihen. Ajattelisin tätä vielä yksikertaisemmin siten, että jos tekee kaksi kelloa, ja ne tuntuvat molemmat toimivan kelloina, siten, että esim. aurinkokellon päivä on aina 24 tuntikellon tuntia, niin tämä on mahdollista, jos aika käyttäytyy hyvin ja on luonnonlakeja samassa ajassa. Eli joissain filosoifioissa on niin, että yksittäinen asia paranee ja tulee asiaksi sitä kautta, että siihen viittaa monta viitekehystä.

B:
"Logiikka on liian kaavamaista & mekaanista ja tuottaa helposti virheitä koska siinä viitekehys on koodattu staattisiin premisseihin/aksioomeihin."

Voitko kirjoittaa jotain, missä ei ole virhettä, niin voidaan verrata sitä logiikan mahdollisuuksiin? Äskeinen lauseesi ei ole jonkin toisen asian mahdollisuuksia, vaan siinä esiintyy logiikkaa.

Mikä on mainitun virheen määritelmä? Perustelussa näyttää, että ainoa virhe olisi se, että viitekehys ja koodattu viitekehys ovat eri asioita (mistä sen voi tietää kysytään seuraavaksi). Tällöin et huom. kyseenalaista mitään logiikassa itsessään. Et myöskään voi tietää mikä on oikea viitekehys (koodattu vs. ei-koodattu) vai voitko? Jos ajatellaan, että tiede olisi kuin viitekehysten vaihtamista parempiin viitekehyksiin, niin silloin tiedetään että ainakin koodatut viitekehykset ovat jotain, mitä voidaan tieteellisessä menetelmässä käsitellä loogikalla, ja nimenomaan ilman virheitä.

Voitko kirjoittaa viitekehyksen, joka ei ole kokoelma premissejä? Voitko sitten todistaa, että se, mitä olisit halunnut kirjoittaa, ei ole tuo lista premissejä? Lisäksi jos ajattelet nimenomaan epästaattista viitekehystä, niin anna se niin joku muu kirjoittaa sen premisseiksi. Tarkoittaen, että logiikka voi olla staattista per premissi ja lauseet, mutta mikään viitekehyksen epästaattisuus ei ole listautumaton. Epästaattisuuden määritelmänä on yleensä premissi, joka käyttää matemaattista aikaa eli jatkumoa. Eli ollaksesi epästaattisempi joudut esim. tekemään tekstin, joka käsittelee aikaa, joka ei ole sama kuin jatkumoaika. Ja tämä lienee mahdotonta.

6

Lue lisää

B:
"Analoginen päättely ei voi olla eksaktia eikä deterministä vaan siinä joutuu koko ajan opettelemaan uusia asioita (progresiivinen aproksimaatio joka tarkentuu luonnollisella tavalla eikä pakotettuna kuten perinteisessä kaavamaisessa logiikassa ja matematiikassa jossa sitten aina tehdään virheitä."

Approksimaation logiikka ei ole eksaktia, mutta ei se ole anologista päättelyäkään. Standardi tiede on approksimoinut asioita monta kertaa, mutta ei ilmeisesti ole tullut pekkaa pahemmaksi? Jos ei halua, että eksakti yhtälö ei ole eri mieltä kuin (oletetusti virheetön )mittaus, niin siinä ei pidä approksimoida lisää kyseisen yhtälön sisällä (anna lisää virhemarginaalia), vaan laajentaa yhtälöä. Laajennus voi olla miten approksimatiivisessa suhteessa tahansa siihen, mitä laajennus koskee. Muitta ensimmäisen yhtälön kannalta tämä on pikemminkin approksimoinnin vastakohta, tai näin voi todeta heti jälkeenpäin (tosin asioiden lisäys on mittauksiin verrattuna monesti lisää virhemarginaalia, koska se mitä lisätään on joskus jokin, mikä myös mitataan edellisten mittausten lisäksi).

7

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Analoginen päättely ei voi olla eksaktia eikä deterministä vaan siinä joutuu koko ajan opettelemaan uusia asioita (progresiivinen aproksimaatio joka tarkentuu luonnollisella tavalla eikä pakotettuna kuten perinteisessä kaavamaisessa logiikassa ja matematiikassa jossa sitten aina tehdään virheitä."

Approksimaation logiikka ei ole eksaktia, mutta ei se ole anologista päättelyäkään. Standardi tiede on approksimoinut asioita monta kertaa, mutta ei ilmeisesti ole tullut pekkaa pahemmaksi? Jos ei halua, että eksakti yhtälö ei ole eri mieltä kuin (oletetusti virheetön )mittaus, niin siinä ei pidä approksimoida lisää kyseisen yhtälön sisällä (anna lisää virhemarginaalia), vaan laajentaa yhtälöä. Laajennus voi olla miten approksimatiivisessa suhteessa tahansa siihen, mitä laajennus koskee. Muitta ensimmäisen yhtälön kannalta tämä on pikemminkin approksimoinnin vastakohta, tai näin voi todeta heti jälkeenpäin (tosin asioiden lisäys on mittauksiin verrattuna monesti lisää virhemarginaalia, koska se mitä lisätään on joskus jokin, mikä myös mitataan edellisten mittausten lisäksi).

7

Lue lisää

1-7



Päätin tässä palatessani tänne että en enää lue enkä kommentoi sinun massapostauksiasi millään tavalla enkä vaivaudu edes lukemaan niitä. En viitsi haaskata aikaani ja energiaani moiseen. Nimimerkki R sentään pysyy jotenkin kohtuudessa mutta sinulla tuntuu olevan aika suuria vaikeuksia...

B

Anonyymi kirjoitti:

Tottakai Newtonin fysiikassa on aika. Se on vain hyvin lineaarinen ja simppeli käsite (delta-t) ja monimutkaistuu termodynamiikan ja biologian ja psykologian tutkimuskohteiden tasoilla.

Aika olisi selkeintä hahmottaa tapahtumien tai prosessien kautta koska ne ovat aina kokonaisuuksia joita ei voi mielivaltaisesti pilkkoa osiin eikä käsitellä pelkästään mekaanisesti.

Samalla tavalla aineen suhteen atomi pitäsi hahmottaa pienimmäksi mahdolliseksi yksiköksi jolla on tietyt (kemialliset yms.) ominaisuudet joita sen osilla ei ole ja sama pätee biologiaan eli esim. ihmisyksilö on ihmislajin atomi ja ihmislaji poikkeaa muista eliöistä siten että sen energeettinen kaava ja potentiaali liittyy ns. demiurgien kehityslinjaan josta on olemassa kokemustietoa kaikkien muinaisten kulttuurien kirjoituksissa. Ns. alienit, enkelit, demonit, uskontojen jumalat ovat demiurgeja joiden olemus on kiteytynyt luovuuden energian tasolle. Teismi liittyy demiurgeihin joille valta on noussut päähän ja sama skenaario toistuu ihmiskunnassa jokaisen vallankäytöstä nauttivan byrokraatin tapauksessa koska pieninkin valta helposti korruptoi tai oikeammin vetää puoleensa egovammaisia yksilöitä. :D


Aika on samalla tavalla 3-ulotteinen kuin avaruuskin ja se on todellisuuden subjektiivinen ulottuvuus. Tieteen tasolla potentiaalienergia liittyy sellaiseen ajattomuuteen johon entropia ei pääse vaikuttamaan. Geenit toimivat eliöillä antenneina jotka kykenevät vastaanottamaan potentiaalitason eli sähkömagneettiseen eetteriin sitoutunutta informaatiota joka liittyy gravitaatioon eli sellaiseen rakenteeseen johon organisoituu ja kasautuu vähitellen ainetta. Eetterin informaatiokentät toimivat akustisen resonanssin tapaisesti viiveettä tai lähes viiveettä.

Kolmas ajan ulottuvuus on hyparxis eli jokaisella erilaistuneella olioilla on oma potentiaalinen kaavansa joka tuottaa värähtelyn ja syklisyyden ja olioiden kyky vuorovaikuttaa keskenään liittyy erilaisten energiakimppujen keskinäisen interferenssiin ja luovat tavallaan multiversumin jossa samassa maailmassa vaikuttavat energiat ovat värähtelyltään resonanssikelpoisia keskenään.

...


1-8 Kaikki nuo ja paljon enemmän mutta puhtaan potentiaalisuuden tasolla erilaistumattomassa homogeenisessa aktuaalisessa maailmassa ei ole aikaa eikä paikkaa koska mitään ei voi verrata keskenään ja on mahdollista ja jopa todennäköistä että aktuaalinen maailmankaikkeus syklisesti tiettyjen ajanjaksojen jälkeen vetäytyy takaisin potentiaaliseen erilaistumattomaan tilaansa ikäänkuin sulattelemaan kerättyä kokemusta ja informaatiota seuraavaa iterointiaan varten mistä voidaan päätellä että se alkup. maailmankaikkeus oli yksinkertaisempi ja vähemmän kehittynyt kuin tämä nykyinen ja todennäköisesti seuraavassa iteraatiossa vastaavasti ns. luonnonlait on optimoitu nopeampaan ja tehokkaampaan kehitykseen. Esim. Intian hinduperinteessä tunnetaan äärimmäisen pitkiä aktiivisia syklejä ja lepotiloja.


Hajoittaminen on ajan negatiivinen aspekti joka liittyy entropiaan vaikka toisaalta ilman entropiaa maailma olisi hyvin staattinen eikä kykenisi kehittymään. Kaikki aktualisoituneet systeemit vähitellen hajoavat ja toimivat samalla vapaana energiana ja ravintona muille systeemeille.

(Ikuinen kierrätys ja kompostointi joka toimii myös tietoisuuden, luovuuden energiatasoilla mahdollistaen nopeutetun kehityksen esim. sotien ja suurten katastrofien jälkeen osana energioiden ja aineen kierrätystä. Sitä sovelletaan myös ns. mustassa magiassa ihmis- & eläinuhreihin liittyen ja se voidaan ikäänkuin naamioida joksikin muuksi esim. keskitysleirit ja abortit. Musta magia kuitenkin osuu aina käyttäjäänsä bumerangin tavoin nopeutettuna karmana. )
...
Nykyisen tieteen perusongelma on liiallinen fokusoituminen yksityiskohtiin jolloin ei enää nähdä metsää puilta.

Se ei ole luonnollista vaan tyypillistä tieteilijöiden pölkkypäisyyttä koska ennenaikainen tarkentaminen johtaa helposti väärään hahmotukseen jota on vaikea korjata jälkeenpäin kun se väärä kokonaiskuva (paradigma) on jo omaksuttu ja siihen totuttu.

Toimivan viitekehyksen rakentaminen vie aikaa ja yksityiskohdilla voi olla erilaisissa viitekehyksissä hyvin erilaisia merkityksiä ja sitten helposti assosioidaan vääriä asiayhteyksiä.

Tieteen viitekehys voi kehittyä vain havaintovälineiden ja erityisesti havaitsijoiden oman kehittymisen kautta ja rinnalla. Ehdollistetut automaattisen energian tasolla operoivat laumazombiet kykenevät vain mekanistiseen loogis-matemaattiseen puppugenerointiin. :D

Filosofiassa kannattaa tutkia monenlaisia ja hyvin erilaisia viitekehyksiä ja totutella liikkumaan niiden välillä joustavasti jolloin vähitellen voi syntyä laajempia näkökulmia jotka kattavat enemmän asioita kuin kapeat erityistieteet.

Jos Leibnizin univeraaali kieli olisi oikeasti mahdollinen niin se olisi jo kehitetty.

==>

Lue lisää

B.
"Jos Leibnizin univeraaali kieli olisi oikeasti mahdollinen niin se olisi jo kehitetty."

Keskityn tässä vain tähän teemaan.

Leibniz oli aikaansa edellä noin 150 vuotta. Vasta 1850 tienoilla alkoi tilanne
olla kypsä jonkin vastaavan kuin universaalin kielen rakentelulle.
Tämä osoittautui aika vaikeaksi ja hitaaksi projektiksi, siinä oltiin aika lähellä
ihmisen suorituskyvyn rajoja.

Kyse oli lähinnä loogikkojen kyvystä viedä asiaa eteenpäin, suht pienillä askelilla
ollaan menty nykyiseen tilanteeseen.

Lainaan J.Hintikan kommentteja logiikan tilasta, hän oli maailman kuulu loogikko
ja yhteenaikaan kuuluisin suomalainen tiedemies.

Hintikka:

-Vanha, muodollinen logiikka pitäisi heittää pois kuvioista, asiat ovat edenneet
paljon pidemmälle.

- Kun tiedetään (sanan) merkitys ja ollaan totuuden kanssa tekemisissä,
logiikka tulee heti mukaan peliin.

Loogikot eivät ole minkä tahansa sanan perässä, vaan esim tiedon kannalta
keskeisten termien kuten "tietää" ja "uskoa", kuten Hintikan työ episteemisen
logiikan parissa osoittaa.

Kun lukee kommenttejasi logiikasta, joita olet toistellut uskollisesti ties kuinka
kauan, ja muistaa että olet käväissyt "antiikin" logiikan luennolla, missä käsityksesi logiikasta on muodostunut, täytyy sanoa että olet ollut 50 vuotta vanhassa kuplassa.

Esa Saarinen oli HIntikan opetusryhmässä, teki väitöksensä siinä, sen
jälkeen vaihtoi toiselle linjalle, totesi suunnilleen näin, "olen oman osani
totuuden viemisessä eteenpäin tehnyt."

Nyt Saarinen on eläkkeellä, Hintikka kuoli 2015, asiat ovat menneet
eteenpäin, ja sinä olet ollut "dogmaattisilla torkuilla" Kantin tyyliin.

R.

Anonyymi kirjoitti:

B.
"Jos Leibnizin univeraaali kieli olisi oikeasti mahdollinen niin se olisi jo kehitetty."

Keskityn tässä vain tähän teemaan.

Leibniz oli aikaansa edellä noin 150 vuotta. Vasta 1850 tienoilla alkoi tilanne
olla kypsä jonkin vastaavan kuin universaalin kielen rakentelulle.
Tämä osoittautui aika vaikeaksi ja hitaaksi projektiksi, siinä oltiin aika lähellä
ihmisen suorituskyvyn rajoja.

Kyse oli lähinnä loogikkojen kyvystä viedä asiaa eteenpäin, suht pienillä askelilla
ollaan menty nykyiseen tilanteeseen.

Lainaan J.Hintikan kommentteja logiikan tilasta, hän oli maailman kuulu loogikko
ja yhteenaikaan kuuluisin suomalainen tiedemies.

Hintikka:

-Vanha, muodollinen logiikka pitäisi heittää pois kuvioista, asiat ovat edenneet
paljon pidemmälle.

- Kun tiedetään (sanan) merkitys ja ollaan totuuden kanssa tekemisissä,
logiikka tulee heti mukaan peliin.

Loogikot eivät ole minkä tahansa sanan perässä, vaan esim tiedon kannalta
keskeisten termien kuten "tietää" ja "uskoa", kuten Hintikan työ episteemisen
logiikan parissa osoittaa.

Kun lukee kommenttejasi logiikasta, joita olet toistellut uskollisesti ties kuinka
kauan, ja muistaa että olet käväissyt "antiikin" logiikan luennolla, missä käsityksesi logiikasta on muodostunut, täytyy sanoa että olet ollut 50 vuotta vanhassa kuplassa.

Esa Saarinen oli HIntikan opetusryhmässä, teki väitöksensä siinä, sen
jälkeen vaihtoi toiselle linjalle, totesi suunnilleen näin, "olen oman osani
totuuden viemisessä eteenpäin tehnyt."

Nyt Saarinen on eläkkeellä, Hintikka kuoli 2015, asiat ovat menneet
eteenpäin, ja sinä olet ollut "dogmaattisilla torkuilla" Kantin tyyliin.

R.

Lue lisää

Kannattaisi kuitenkin ensin pohtia ainakin seuraavia asioita:

1. Mikä kielellisen ilmaisun ja todellisuuden välinen suhde? (V: vain 1-2 todellisuuden aspektia suhteessa ilmaisuun jolle oletetaan jokin totuusarvo (K/E). Kokonaiskuva vääristyy, Esitetään vääriä/epäolennaisia kysymyksiä koska oletetaan liian paljon/vähän, fragmentoituminen, trivialisoituminen, metodi tärkeämpää kuin sisältö jne. yms.)

2. Miten differentiaalilaskenta käsittelee aikaa? (V:delta-t)

3. Todellisuuden suhde havaintoihin ja mittauksiin?

4. Ennusteiden merkitys suhteessa Popperin falsifiointi-periaatteeseen? Mitä voidaan mitata? Mittaus on aina kvantitatiivista vertailua

5. Kiellisen ilmaisun lineaarisuus ja sen soveltuminen ajatteluun

6. Loogis-analyyttisyys vs analoginen hahmotus (analogisessa päättelyssä ei ole jäykkiä totuusarvoja vaan oikean/väärän suuntaista hahmotusta. Johtopäätöksiä ei kiirehditä koska ne eivät koskaan voi olla lopullisia eikä niiden edes tarvitse olla lopullisia. Laadullisen tason arvointi tärkeämpää kuin määrälliset aspektit.

....

Ensin analoginen hahmotus tunnetusta viitekehyksestä tuntemattomaan yhteisten ominaisuuksien kautta. Ei oleteta väkisin identiteettiä asioiden välillä. Vasta kun viitekehys alkaa jonkun uuden/erilaisen asian/ilmiön suhteen olla tuttu niin voidaan alkaa keskittyä mittaamisen, laskemiseen ja mahdollisen tekniikan kehittämiseen. Esitetään olennaisia kysymyksiä oikeassa järjestyksessä. Jos kysymysten järjestys on väärä niin hahmotuksesta tulee vääristynyt eikä mikään toimi kunnolla mikä on rakennettu virheellisen perushahmotuksen päälle.

Yritetään myös nähdä tutultakin tuntuvat asiat taas uusina ja erilaisina -näkökulman/viitekehyksen vaihto voi olla virkistävää.

Premissit ja aksioomat muotoillaan loppuvaiheessa eikä niistä aloiteta kuten tyypillisessä loogis-analyyttisyydessä jossa mitään uutta ja erlaista ei tyypillisesti hyväksytä ns. "kanonisoidun" tiedon kokonaisuuteen. Loogis-analyyttisyys pyrkii pönkittämään arvovaltaansa tuottamalla narratiiveja joiden kyseenalaistaminen tulkitaan/leimataan usein disinformaatioksi ja/tai salaliittoteorioiksi.

Logiikkatieteen kehitys mahdollisti tietotekniikan ja tekoälyn joten se ei ole arvotonta mutta se on ajattelun kannalta kuitenkin melko triviaalia ja helposti harhaanjohtavaa.

Formaali looginen ilmaisu (esim. predikaattilogiikka) ja myös matematiikka pelkistää todellisuuden sisällön pelkäksi kirjainsymboliksi ja jäljelle jää sitten joukko funktioita joilla operoidaan logiikan ja matematiikan lauseita olettaen niiden funktioiden olevan universaalisti yleispäteviä. Luonnollisen kielen ilmaisuista poimitaan subjektit, objektit ja verbit erikseen ja tämä on sitten myös luonnontieteiden perushahmotus.

Itse ohjelmoineena kuitenkin ymmärrän & tiedän että ilman ohjelmoijaa ei synny mitään toimivaa. Algoritmeja voidaan soveltaa ja ne liittyvät luonnossa havaittuihin säännönmukaisuuksiiin. Luonto sinänsä ei voi olla algoritminen muuten kuin olettamalla staattiset, ikuiset ja kattavat luonnonlait joiden ontologinen status on kyseenalainen.

Tekoälyä ja tietotekniikkaa käytetään metafysiikkaan liittyvissä narratiiveissa osoittamaan todellisuuden mekanistista ja fysikalistista luonnetta samalla unohtaen että tietotekniikka ja tekoäly eivät ole luonnon "naturalistisesti" syntyneitä tuotteita vaan ihmisten kehittämiä. Kehäpäättelyn omaisesti halutaan pelkistää ihminen ja eliöt samanlaiseen naturalismiin käyttäen perusteluna tietotekniikkaa ja tekoälyä.


Searlen kiinalaisen huoneen vertauskuva osoittaa että logiikka ja matematiikka liittyvät algoritmisiin sääntöihin eikä niiden soveltaminen edellytä ymmärtämistä eikä siis edes minkäänlaista vuorovaikutusta sen kanssa mihin kielellinen ilmaisu viittaa.

Kielellinen ilmaisu viittaa aina johonkin itsensä ulkopuoliseen samalla tavalla kuin matemaattiset ilmaisut. Ne eivät ole itseriittoisia (Gödel). Sitä todellisuutta mihin kieli viittaa ei voi koskaan kattavasti eikä tyhjentävästi kuvailla millään kielellä vaan se pitää ihan itse kokea jotta sitä voisi aidosti ymmärtää ja voisi syntyä aitoa tietoa.

...

Tiede ja filosofia on hakoteillä kun luonnollisen/keinotekoisen kielen lauseille annetaan totuusarvoja vaikka kyse on pohjimmiltaan enemmän tai vähemmän toimivasta vertauskuvasta ja analogisesta päättelystä eli kun kuvitellaan että tutkitaan todellisuutta niin siinä välissä toimii suodattimena käytetty kieli ja tulokset heijastavat sitten enemmän sitä kielen taustalla olevaa metafysiikkaa kuin itse todellisuutta.

Tarkkaan ottaen tieteessä ei ole kyse tietämisestä vaan uskomisesta joka muokkaa todellisuuden hahmotusta. Paradigmat ovat tieteiden uskontunnustuksia.

B

Anonyymi kirjoitti:

Kannattaisi kuitenkin ensin pohtia ainakin seuraavia asioita:

1. Mikä kielellisen ilmaisun ja todellisuuden välinen suhde? (V: vain 1-2 todellisuuden aspektia suhteessa ilmaisuun jolle oletetaan jokin totuusarvo (K/E). Kokonaiskuva vääristyy, Esitetään vääriä/epäolennaisia kysymyksiä koska oletetaan liian paljon/vähän, fragmentoituminen, trivialisoituminen, metodi tärkeämpää kuin sisältö jne. yms.)

2. Miten differentiaalilaskenta käsittelee aikaa? (V:delta-t)

3. Todellisuuden suhde havaintoihin ja mittauksiin?

4. Ennusteiden merkitys suhteessa Popperin falsifiointi-periaatteeseen? Mitä voidaan mitata? Mittaus on aina kvantitatiivista vertailua

5. Kiellisen ilmaisun lineaarisuus ja sen soveltuminen ajatteluun

6. Loogis-analyyttisyys vs analoginen hahmotus (analogisessa päättelyssä ei ole jäykkiä totuusarvoja vaan oikean/väärän suuntaista hahmotusta. Johtopäätöksiä ei kiirehditä koska ne eivät koskaan voi olla lopullisia eikä niiden edes tarvitse olla lopullisia. Laadullisen tason arvointi tärkeämpää kuin määrälliset aspektit.

....

Ensin analoginen hahmotus tunnetusta viitekehyksestä tuntemattomaan yhteisten ominaisuuksien kautta. Ei oleteta väkisin identiteettiä asioiden välillä. Vasta kun viitekehys alkaa jonkun uuden/erilaisen asian/ilmiön suhteen olla tuttu niin voidaan alkaa keskittyä mittaamisen, laskemiseen ja mahdollisen tekniikan kehittämiseen. Esitetään olennaisia kysymyksiä oikeassa järjestyksessä. Jos kysymysten järjestys on väärä niin hahmotuksesta tulee vääristynyt eikä mikään toimi kunnolla mikä on rakennettu virheellisen perushahmotuksen päälle.

Yritetään myös nähdä tutultakin tuntuvat asiat taas uusina ja erilaisina -näkökulman/viitekehyksen vaihto voi olla virkistävää.

Premissit ja aksioomat muotoillaan loppuvaiheessa eikä niistä aloiteta kuten tyypillisessä loogis-analyyttisyydessä jossa mitään uutta ja erlaista ei tyypillisesti hyväksytä ns. "kanonisoidun" tiedon kokonaisuuteen. Loogis-analyyttisyys pyrkii pönkittämään arvovaltaansa tuottamalla narratiiveja joiden kyseenalaistaminen tulkitaan/leimataan usein disinformaatioksi ja/tai salaliittoteorioiksi.

Logiikkatieteen kehitys mahdollisti tietotekniikan ja tekoälyn joten se ei ole arvotonta mutta se on ajattelun kannalta kuitenkin melko triviaalia ja helposti harhaanjohtavaa.

Formaali looginen ilmaisu (esim. predikaattilogiikka) ja myös matematiikka pelkistää todellisuuden sisällön pelkäksi kirjainsymboliksi ja jäljelle jää sitten joukko funktioita joilla operoidaan logiikan ja matematiikan lauseita olettaen niiden funktioiden olevan universaalisti yleispäteviä. Luonnollisen kielen ilmaisuista poimitaan subjektit, objektit ja verbit erikseen ja tämä on sitten myös luonnontieteiden perushahmotus.

Itse ohjelmoineena kuitenkin ymmärrän & tiedän että ilman ohjelmoijaa ei synny mitään toimivaa. Algoritmeja voidaan soveltaa ja ne liittyvät luonnossa havaittuihin säännönmukaisuuksiiin. Luonto sinänsä ei voi olla algoritminen muuten kuin olettamalla staattiset, ikuiset ja kattavat luonnonlait joiden ontologinen status on kyseenalainen.

Tekoälyä ja tietotekniikkaa käytetään metafysiikkaan liittyvissä narratiiveissa osoittamaan todellisuuden mekanistista ja fysikalistista luonnetta samalla unohtaen että tietotekniikka ja tekoäly eivät ole luonnon "naturalistisesti" syntyneitä tuotteita vaan ihmisten kehittämiä. Kehäpäättelyn omaisesti halutaan pelkistää ihminen ja eliöt samanlaiseen naturalismiin käyttäen perusteluna tietotekniikkaa ja tekoälyä.


Searlen kiinalaisen huoneen vertauskuva osoittaa että logiikka ja matematiikka liittyvät algoritmisiin sääntöihin eikä niiden soveltaminen edellytä ymmärtämistä eikä siis edes minkäänlaista vuorovaikutusta sen kanssa mihin kielellinen ilmaisu viittaa.

Kielellinen ilmaisu viittaa aina johonkin itsensä ulkopuoliseen samalla tavalla kuin matemaattiset ilmaisut. Ne eivät ole itseriittoisia (Gödel). Sitä todellisuutta mihin kieli viittaa ei voi koskaan kattavasti eikä tyhjentävästi kuvailla millään kielellä vaan se pitää ihan itse kokea jotta sitä voisi aidosti ymmärtää ja voisi syntyä aitoa tietoa.

...

Tiede ja filosofia on hakoteillä kun luonnollisen/keinotekoisen kielen lauseille annetaan totuusarvoja vaikka kyse on pohjimmiltaan enemmän tai vähemmän toimivasta vertauskuvasta ja analogisesta päättelystä eli kun kuvitellaan että tutkitaan todellisuutta niin siinä välissä toimii suodattimena käytetty kieli ja tulokset heijastavat sitten enemmän sitä kielen taustalla olevaa metafysiikkaa kuin itse todellisuutta.

Tarkkaan ottaen tieteessä ei ole kyse tietämisestä vaan uskomisesta joka muokkaa todellisuuden hahmotusta. Paradigmat ovat tieteiden uskontunnustuksia.

B

Lue lisää

Luulisi että ihmisen aivojen rakenteilla on jotakin merkitystä minkälaisia tieteen paradigmoja luodaan.

Eli jos ihmisaivot olisivat erilaiset niin ehkä paradigmatkin olisivat hieman erilaisia.

Anonyymi kirjoitti:

Kannattaisi kuitenkin ensin pohtia ainakin seuraavia asioita:

1. Mikä kielellisen ilmaisun ja todellisuuden välinen suhde? (V: vain 1-2 todellisuuden aspektia suhteessa ilmaisuun jolle oletetaan jokin totuusarvo (K/E). Kokonaiskuva vääristyy, Esitetään vääriä/epäolennaisia kysymyksiä koska oletetaan liian paljon/vähän, fragmentoituminen, trivialisoituminen, metodi tärkeämpää kuin sisältö jne. yms.)

2. Miten differentiaalilaskenta käsittelee aikaa? (V:delta-t)

3. Todellisuuden suhde havaintoihin ja mittauksiin?

4. Ennusteiden merkitys suhteessa Popperin falsifiointi-periaatteeseen? Mitä voidaan mitata? Mittaus on aina kvantitatiivista vertailua

5. Kiellisen ilmaisun lineaarisuus ja sen soveltuminen ajatteluun

6. Loogis-analyyttisyys vs analoginen hahmotus (analogisessa päättelyssä ei ole jäykkiä totuusarvoja vaan oikean/väärän suuntaista hahmotusta. Johtopäätöksiä ei kiirehditä koska ne eivät koskaan voi olla lopullisia eikä niiden edes tarvitse olla lopullisia. Laadullisen tason arvointi tärkeämpää kuin määrälliset aspektit.

....

Ensin analoginen hahmotus tunnetusta viitekehyksestä tuntemattomaan yhteisten ominaisuuksien kautta. Ei oleteta väkisin identiteettiä asioiden välillä. Vasta kun viitekehys alkaa jonkun uuden/erilaisen asian/ilmiön suhteen olla tuttu niin voidaan alkaa keskittyä mittaamisen, laskemiseen ja mahdollisen tekniikan kehittämiseen. Esitetään olennaisia kysymyksiä oikeassa järjestyksessä. Jos kysymysten järjestys on väärä niin hahmotuksesta tulee vääristynyt eikä mikään toimi kunnolla mikä on rakennettu virheellisen perushahmotuksen päälle.

Yritetään myös nähdä tutultakin tuntuvat asiat taas uusina ja erilaisina -näkökulman/viitekehyksen vaihto voi olla virkistävää.

Premissit ja aksioomat muotoillaan loppuvaiheessa eikä niistä aloiteta kuten tyypillisessä loogis-analyyttisyydessä jossa mitään uutta ja erlaista ei tyypillisesti hyväksytä ns. "kanonisoidun" tiedon kokonaisuuteen. Loogis-analyyttisyys pyrkii pönkittämään arvovaltaansa tuottamalla narratiiveja joiden kyseenalaistaminen tulkitaan/leimataan usein disinformaatioksi ja/tai salaliittoteorioiksi.

Logiikkatieteen kehitys mahdollisti tietotekniikan ja tekoälyn joten se ei ole arvotonta mutta se on ajattelun kannalta kuitenkin melko triviaalia ja helposti harhaanjohtavaa.

Formaali looginen ilmaisu (esim. predikaattilogiikka) ja myös matematiikka pelkistää todellisuuden sisällön pelkäksi kirjainsymboliksi ja jäljelle jää sitten joukko funktioita joilla operoidaan logiikan ja matematiikan lauseita olettaen niiden funktioiden olevan universaalisti yleispäteviä. Luonnollisen kielen ilmaisuista poimitaan subjektit, objektit ja verbit erikseen ja tämä on sitten myös luonnontieteiden perushahmotus.

Itse ohjelmoineena kuitenkin ymmärrän & tiedän että ilman ohjelmoijaa ei synny mitään toimivaa. Algoritmeja voidaan soveltaa ja ne liittyvät luonnossa havaittuihin säännönmukaisuuksiiin. Luonto sinänsä ei voi olla algoritminen muuten kuin olettamalla staattiset, ikuiset ja kattavat luonnonlait joiden ontologinen status on kyseenalainen.

Tekoälyä ja tietotekniikkaa käytetään metafysiikkaan liittyvissä narratiiveissa osoittamaan todellisuuden mekanistista ja fysikalistista luonnetta samalla unohtaen että tietotekniikka ja tekoäly eivät ole luonnon "naturalistisesti" syntyneitä tuotteita vaan ihmisten kehittämiä. Kehäpäättelyn omaisesti halutaan pelkistää ihminen ja eliöt samanlaiseen naturalismiin käyttäen perusteluna tietotekniikkaa ja tekoälyä.


Searlen kiinalaisen huoneen vertauskuva osoittaa että logiikka ja matematiikka liittyvät algoritmisiin sääntöihin eikä niiden soveltaminen edellytä ymmärtämistä eikä siis edes minkäänlaista vuorovaikutusta sen kanssa mihin kielellinen ilmaisu viittaa.

Kielellinen ilmaisu viittaa aina johonkin itsensä ulkopuoliseen samalla tavalla kuin matemaattiset ilmaisut. Ne eivät ole itseriittoisia (Gödel). Sitä todellisuutta mihin kieli viittaa ei voi koskaan kattavasti eikä tyhjentävästi kuvailla millään kielellä vaan se pitää ihan itse kokea jotta sitä voisi aidosti ymmärtää ja voisi syntyä aitoa tietoa.

...

Tiede ja filosofia on hakoteillä kun luonnollisen/keinotekoisen kielen lauseille annetaan totuusarvoja vaikka kyse on pohjimmiltaan enemmän tai vähemmän toimivasta vertauskuvasta ja analogisesta päättelystä eli kun kuvitellaan että tutkitaan todellisuutta niin siinä välissä toimii suodattimena käytetty kieli ja tulokset heijastavat sitten enemmän sitä kielen taustalla olevaa metafysiikkaa kuin itse todellisuutta.

Tarkkaan ottaen tieteessä ei ole kyse tietämisestä vaan uskomisesta joka muokkaa todellisuuden hahmotusta. Paradigmat ovat tieteiden uskontunnustuksia.

B

Lue lisää

B.
"Kannattaisi kuitenkin ensin pohtia ainakin seuraavia asioita:..."

Tietenkin tässä on ehditty vuosien aikana miettiä noitakin asioita ja
muutakin sen päälle.

Sinulla näyttää olevan meneillään vastaisku loogis-analyyttisyyttä vastaan,
miksiköhän, se on vain parempien ajattelutekniikoiden käyttöä muiden
filosofien sekavaa ajattelua kohtaan.

Se ei ole mikään filosofis-metafyysinen oppi, Russellilla saattoi olla seuraavana
päivänä eri filosofia, kuten kolleegat naureskelivat.

Russell ei Hegelistä selvittyään arvostanut idealismia mitenkään, näki
sen olevan täynnä loogisia epäselvyyksiä.
Siinä se, logiikan käyttö filosofiassa selventää omia ajatuksia kummasti.

Eri filosofiset suuntaukset, kuten positivistit, halusivat siivota metafysiikan
logiikalla Russellin tyyliin, se ei kuitenkaan onnistunut, koska itse positivismi
oli metafysiikkaa.

Hintikkaa seuraten logiikka tulee mukaan silloin kun on merkitystä ja totuutta,
sehän on hyvä ajatus, logiikka on itse puolueetonta, joten sen väittäminen
että se sotkee ja hämärtää asioita, ei tule logiikasta vaan sen käyttäjästä.

Analoginen päättely ei ole mitenkään ylivertaista logiikkaa, se on vain yksi
logiikka jolle on oma käyttönsä, tärkeä sellainen.


"Tekoälyä ja tietotekniikkaa käytetään metafysiikkaan liittyvissä narratiiveissa osoittamaan todellisuuden mekanistista ja fysikalistista luonnetta..."

Kuka käyttää, hänellä on omat motiivinsa tehdä niin, ei se ole logiikan syy,
vaan käyttäjän omia valintoja.

Kielikommenttisi on vähän ohi meneviä, enkä nyt puutu niihin.

"Tarkkaan ottaen tieteessä ei ole kyse tietämisestä vaan uskomisesta joka muokkaa todellisuuden hahmotusta."

Tuossa on yksi ajatus jota toistelet usein, ymmärrätkö se tahallaan väärin
kun ilmaiset sen hämäävässä muodossa, tuo vaatinee loogista selvennystä,
tietäminen on myös uskottavasti perusteltua.

Uskon Jumalaan, tarkoittaa pelkkään uskoon perustuvaa toimintaa, ei tarvitse
perustella mitenkään, olisiko edes mahdollista.

Uskon tieteeseen tarkoittaa, että se loogisesti koherentti ja läpinäkyvä
prosessi tiedon keräämiseksi.

Taidat soveltaa amerikanenglannin versiota suomalaiseen sanastoon.
siellä on kuitenkin "believe" ja "faith" eroteltuna toisistaan, suomessa
on "uskon tieteeseen", joka vastaa "believe".

Taitaa olla tosi tarve käyttää loogista-analyysiä kun sinäkin vääntelet
manipulointi tarkoituksessa käsitteiden merkityksiä.

https://ajattelunammattilainen.fi/2010/02/15/7-mestariajattelijan-ydintaitoa/

Siinä vähän ajateltavaa, sopisi ehkä sinullekin.

R.

Anonyymi kirjoitti:

B.
"Kannattaisi kuitenkin ensin pohtia ainakin seuraavia asioita:..."

Tietenkin tässä on ehditty vuosien aikana miettiä noitakin asioita ja
muutakin sen päälle.

Sinulla näyttää olevan meneillään vastaisku loogis-analyyttisyyttä vastaan,
miksiköhän, se on vain parempien ajattelutekniikoiden käyttöä muiden
filosofien sekavaa ajattelua kohtaan.

Se ei ole mikään filosofis-metafyysinen oppi, Russellilla saattoi olla seuraavana
päivänä eri filosofia, kuten kolleegat naureskelivat.

Russell ei Hegelistä selvittyään arvostanut idealismia mitenkään, näki
sen olevan täynnä loogisia epäselvyyksiä.
Siinä se, logiikan käyttö filosofiassa selventää omia ajatuksia kummasti.

Eri filosofiset suuntaukset, kuten positivistit, halusivat siivota metafysiikan
logiikalla Russellin tyyliin, se ei kuitenkaan onnistunut, koska itse positivismi
oli metafysiikkaa.

Hintikkaa seuraten logiikka tulee mukaan silloin kun on merkitystä ja totuutta,
sehän on hyvä ajatus, logiikka on itse puolueetonta, joten sen väittäminen
että se sotkee ja hämärtää asioita, ei tule logiikasta vaan sen käyttäjästä.

Analoginen päättely ei ole mitenkään ylivertaista logiikkaa, se on vain yksi
logiikka jolle on oma käyttönsä, tärkeä sellainen.


"Tekoälyä ja tietotekniikkaa käytetään metafysiikkaan liittyvissä narratiiveissa osoittamaan todellisuuden mekanistista ja fysikalistista luonnetta..."

Kuka käyttää, hänellä on omat motiivinsa tehdä niin, ei se ole logiikan syy,
vaan käyttäjän omia valintoja.

Kielikommenttisi on vähän ohi meneviä, enkä nyt puutu niihin.

"Tarkkaan ottaen tieteessä ei ole kyse tietämisestä vaan uskomisesta joka muokkaa todellisuuden hahmotusta."

Tuossa on yksi ajatus jota toistelet usein, ymmärrätkö se tahallaan väärin
kun ilmaiset sen hämäävässä muodossa, tuo vaatinee loogista selvennystä,
tietäminen on myös uskottavasti perusteltua.

Uskon Jumalaan, tarkoittaa pelkkään uskoon perustuvaa toimintaa, ei tarvitse
perustella mitenkään, olisiko edes mahdollista.

Uskon tieteeseen tarkoittaa, että se loogisesti koherentti ja läpinäkyvä
prosessi tiedon keräämiseksi.

Taidat soveltaa amerikanenglannin versiota suomalaiseen sanastoon.
siellä on kuitenkin "believe" ja "faith" eroteltuna toisistaan, suomessa
on "uskon tieteeseen", joka vastaa "believe".

Taitaa olla tosi tarve käyttää loogista-analyysiä kun sinäkin vääntelet
manipulointi tarkoituksessa käsitteiden merkityksiä.

https://ajattelunammattilainen.fi/2010/02/15/7-mestariajattelijan-ydintaitoa/

Siinä vähän ajateltavaa, sopisi ehkä sinullekin.

R.

Lue lisää

Logiikka toimii luotettavasti vain yhteisen näkökulman/viitekehyksen/paradignan puitteissa eli se on aina jossain määrin konsensukseen eli yhteisen kulttuuriin ja siihen liittyviin usein julkilausumattomiin sopimuksiin liittyvää ja sitä yhteistä näkökulmaa/viitekehystä/paradigmaa ylläpidetään ehdollistamisen avulla koulutuksessa ja instituutioiden hierarkioissa.

Toisenlainen näkökulma on ns. tosiuskovaisten mielestä aina vääräoppisuutta ja kerettiläisyyttä ja yhteisöt pyrkivät puolustamaan aina omaa paradigmaansa kaikkea mahdollista toisinajattelua vastaan. "Jos et ole meidän puolella niin olet meitä vastaan" (binäärinen kolmannen poissuljetun kieltävä ajattelu joka luo näennäisiä vastakohtaisuuksia ja fragmentoi sosiaalista tilaa jakamalla kaiken joko ystäviin tai vihollisiin).

Ajattelun harmonisointi edellyttää aina kolmatta neutralisoivaa/harmonisoivaa vaikutusta kaikissa prosesseissa ( esim. atomit ovat neutraaleja ulospäin vaikka niiden komponentit ovat toistensa suhteen vastakkaisia vaikutuksia). Gurdjieffin kosmologian mukaan ihminen on sokea kolmannen neutralisoivan vaikutuksen suhteen ja osaa hahmottaa vain dualismiin asti.

Kannattaisi vähän ihmetellä sitä kuinka esim. predikaattilogiikassa voidaan määritellä totuusarvoja lauserakenteille joista on riisuttu kaikki empiirinen sisältö ja merkitykset pois ja silti voidaan määritellä lauseikkeille totuusarvoja.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Predikaattilogiikka

Selitys liittyy Kiinalaisen huoneen argumenttiin:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kiinalaisen_huoneen_argumentti

Sama idea pätee kaikkiin formaaleihin kieliin ja muös siihen Leibnizin yleiskielen ideaan eli automaattiseen prosessointiin joka näennäisesti eliminoi inhimilliset virheet.

Logiikka ja muut formaalit kielet toimivat yhteisen metafysiikan tason konsensuksen puitteissa jossa ns. suuret kysymykset eli aksioomat on lukkoonlyöty yhteisellä sopimuksella asioista joista pitää ns. vaieta jos haluaa kuulua laumaan.

Kun tiede lukitsee filosofian ja metafysiikan niin ilmiöitä voidaan tulkitaan formaalin logiikan ja matematiikan puitteissa mutta sitoudutaan uskoon omaksuttujen oletusten/aksioomien/paradigmojen ehdottomaan oikeassaolemiseen ja samalla syntyi sekulaari uskonto Newtonin, Descartesin ja kaikkien muiden filosofian& metafysiikan kieltäjien ja väheksyvien avustuksella.

Ns. realistit eivät ymmärä idealismia koska viitekehys on niin erilainen ja taustalla on aivan erilainen metafysiikka ja aksiomatiikka. Yhteinen näkökulma voi kuitenkin syntyä suhteellistamalla aineellisuus jolloin ne idealistisena pidetyt ajatukset liityvät erilaiseen kehittyneempään aineellisuuteen eikä ongelmia hahmotuksen eikä logiikan tasolla ilmene siinä suhteessa.

Logiikka ei sinänsä ole virheellistä vaan se edellyttää vain riittävän laajaa ymmärrystä todellisuuden luoteesta jossa näennäiset vastakohtaisuudet ja ristiriitaisuudet eliminoituvat.

‘To know everything it is necessary to know only a very little but to know that very little is to know pretty much.’ (Gurdjieff)

Logiikka ja matematiikka toimivat ideaalissa maailmassa jossa perushahmotus on kunnossa ja todellisuus kyetään hahmottamaan siten että on-off kytkimet (näennäiset vastakohtaisuudet) korvataan liukusäätimillä jolloin ei synny metafysiikan kuten esim. ontologian tason erimielisyyksiä eli ei olla materialisteja eikä idealisteja vaan aitoja realisteja erotuksena nykyisistä "realisteista" joilla se kuviteltu realismi on liian suppeaa ja vastaa todellisuudessa perinteistä materialismia.

Eli kyse on "Uskon vain siihen minkä näen") fysikalismista jossa piilossa oleva potentiaalitason epälokaali templaatti/muotti yritetään väkisin palauttaa johonkin aistein/mittauslaitteilla näkyvään (tietoisuus aivojen neuroneihin ja elämä geenien molekyyleihin) eli ts. vielä melko alkeellinen tiede yrittää juosta ennen kuin osaa edes kunnolla kontata... :D

Nyt kahvia. Heräsin hetki sitten ja aloin heti kirjoittaa koska intuitioni toimii parhaiten unen ja valveen rajamailla :D


B

Anonyymi kirjoitti:

Logiikka toimii luotettavasti vain yhteisen näkökulman/viitekehyksen/paradignan puitteissa eli se on aina jossain määrin konsensukseen eli yhteisen kulttuuriin ja siihen liittyviin usein julkilausumattomiin sopimuksiin liittyvää ja sitä yhteistä näkökulmaa/viitekehystä/paradigmaa ylläpidetään ehdollistamisen avulla koulutuksessa ja instituutioiden hierarkioissa.

Toisenlainen näkökulma on ns. tosiuskovaisten mielestä aina vääräoppisuutta ja kerettiläisyyttä ja yhteisöt pyrkivät puolustamaan aina omaa paradigmaansa kaikkea mahdollista toisinajattelua vastaan. "Jos et ole meidän puolella niin olet meitä vastaan" (binäärinen kolmannen poissuljetun kieltävä ajattelu joka luo näennäisiä vastakohtaisuuksia ja fragmentoi sosiaalista tilaa jakamalla kaiken joko ystäviin tai vihollisiin).

Ajattelun harmonisointi edellyttää aina kolmatta neutralisoivaa/harmonisoivaa vaikutusta kaikissa prosesseissa ( esim. atomit ovat neutraaleja ulospäin vaikka niiden komponentit ovat toistensa suhteen vastakkaisia vaikutuksia). Gurdjieffin kosmologian mukaan ihminen on sokea kolmannen neutralisoivan vaikutuksen suhteen ja osaa hahmottaa vain dualismiin asti.

Kannattaisi vähän ihmetellä sitä kuinka esim. predikaattilogiikassa voidaan määritellä totuusarvoja lauserakenteille joista on riisuttu kaikki empiirinen sisältö ja merkitykset pois ja silti voidaan määritellä lauseikkeille totuusarvoja.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Predikaattilogiikka

Selitys liittyy Kiinalaisen huoneen argumenttiin:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kiinalaisen_huoneen_argumentti

Sama idea pätee kaikkiin formaaleihin kieliin ja muös siihen Leibnizin yleiskielen ideaan eli automaattiseen prosessointiin joka näennäisesti eliminoi inhimilliset virheet.

Logiikka ja muut formaalit kielet toimivat yhteisen metafysiikan tason konsensuksen puitteissa jossa ns. suuret kysymykset eli aksioomat on lukkoonlyöty yhteisellä sopimuksella asioista joista pitää ns. vaieta jos haluaa kuulua laumaan.

Kun tiede lukitsee filosofian ja metafysiikan niin ilmiöitä voidaan tulkitaan formaalin logiikan ja matematiikan puitteissa mutta sitoudutaan uskoon omaksuttujen oletusten/aksioomien/paradigmojen ehdottomaan oikeassaolemiseen ja samalla syntyi sekulaari uskonto Newtonin, Descartesin ja kaikkien muiden filosofian& metafysiikan kieltäjien ja väheksyvien avustuksella.

Ns. realistit eivät ymmärä idealismia koska viitekehys on niin erilainen ja taustalla on aivan erilainen metafysiikka ja aksiomatiikka. Yhteinen näkökulma voi kuitenkin syntyä suhteellistamalla aineellisuus jolloin ne idealistisena pidetyt ajatukset liityvät erilaiseen kehittyneempään aineellisuuteen eikä ongelmia hahmotuksen eikä logiikan tasolla ilmene siinä suhteessa.

Logiikka ei sinänsä ole virheellistä vaan se edellyttää vain riittävän laajaa ymmärrystä todellisuuden luoteesta jossa näennäiset vastakohtaisuudet ja ristiriitaisuudet eliminoituvat.

‘To know everything it is necessary to know only a very little but to know that very little is to know pretty much.’ (Gurdjieff)

Logiikka ja matematiikka toimivat ideaalissa maailmassa jossa perushahmotus on kunnossa ja todellisuus kyetään hahmottamaan siten että on-off kytkimet (näennäiset vastakohtaisuudet) korvataan liukusäätimillä jolloin ei synny metafysiikan kuten esim. ontologian tason erimielisyyksiä eli ei olla materialisteja eikä idealisteja vaan aitoja realisteja erotuksena nykyisistä "realisteista" joilla se kuviteltu realismi on liian suppeaa ja vastaa todellisuudessa perinteistä materialismia.

Eli kyse on "Uskon vain siihen minkä näen") fysikalismista jossa piilossa oleva potentiaalitason epälokaali templaatti/muotti yritetään väkisin palauttaa johonkin aistein/mittauslaitteilla näkyvään (tietoisuus aivojen neuroneihin ja elämä geenien molekyyleihin) eli ts. vielä melko alkeellinen tiede yrittää juosta ennen kuin osaa edes kunnolla kontata... :D

Nyt kahvia. Heräsin hetki sitten ja aloin heti kirjoittaa koska intuitioni toimii parhaiten unen ja valveen rajamailla :D


B

Lue lisää

B:
"Mikä kielellisen ilmaisun ja todellisuuden välinen suhde? (V: vain 1-2 todellisuuden aspektia suhteessa ilmaisuun jolle oletetaan jokin totuusarvo (K/E). Kokonaiskuva vääristyy, Esitetään vääriä/epäolennaisia kysymyksiä koska oletetaan liian paljon/vähän, fragmentoituminen, trivialisoituminen, metodi tärkeämpää kuin sisältö jne. yms.)"

Teeskentelen, että sanoit matematiikan olevan tieteen kieli. Enkä että pidät tuota kielen todellisuutena kuin jonkun huonon keskustelun takia.

Aspektien pienen määrän kritisointi voi olla ristiriidassa sen kanssa, että yllä halusit, että asioita ei tutkita fokuksen kanssa. Tai mielessäsi täytyy olla hyvin valmiiksi määritelty aspektin määritelmä (mikä on ristiriidassa sen kanssa, että olisi saavutettavissa aspektien vapaus). Se että aspekti merkitsisi tiedealaa, on ristiriidassa sen kanssa, että halusit yhdessä kohtaa suorittaa epäfokusoitumista esim. tutkimalla vain atomia suurempia kohteita, koska tämä sulkee pois aliatomiset tiedealat.

Aspektien määrä (laskettuna varsinkin matemaattisten objektien määrässä) luonnontieteessä on täysin valinnainen asia, eikä sitä rajaa metodi tai metodin filosofia. Sillä valinnalla ei ole ainoastaan tekemistä ilmaisun tai matematiikankaan kanssa, koska valinta tehdään jopa ennen näitä, kun asetellaan koetta, tai asetellaan sitä ajatuksissa. Lisäksi tällainen aspektien määrä voidaan laskea myös analogioissa. Jos analogiassa on kohde ja analoginen ns. tarina, niin sekä kohdetta valitaan, että tarinaan aseteltuja hahmoja. Oikeassa analogiassa kohteella on nimi ja jopa lukumäärä, eli se muistuttaa täysin premissin tai aksiooman sisältämää objektia (premissi on kuitenkin väite objektista). Tekstiesi sisällä arvostelet yleensä kohteiden tuntemista yhtä paljon kuin väitteitä. Tällä tavalla saatat ajatella, että on mahdollista tehdä analogia asiasta, jota ei tunneta mitenkään ja asetetaan tuntemattomaksi kaikin puolin(*), ja sen takia ei voida mennä harhaan sen kuvaamisessa. Tällöin ainoa mitä muokataan keskittyneesti, on jokin tarina, ja saadaan esim. että 'kymmenen kylmän kokiksen juominen ykkösellä' on analogia minkä tahansa juomissuorituksen kanssa, ja meitä ei voi siitä todellisuuden suorituksesta haastaa, koska käytimme vain 'analogiaa'. Oikeasti ihmisille hyvää tekevät analogiat eivät edes olisi samasta aiheesta kuin kohde on, joten on todella outoa ajatella, että kukaan tekisi hyödyllistä analogiaa tarkoituksenaan kuvailla luonnontieteellistä todellisuutta (jonain mikä myös kuulostaa luonnontieteeltä tarinana), mutta pallo on aina ilmassa, jos haluat mainita sellaisen.

(*) Jos joku väittää asettavansa jotain tuntemattomaksi kaikin puolin ja kirjoittaa siitä jotain, niin paljon kannattaa epäillä sitä, että hän on olettanut kuitenkin jotain (jos B:tä tulkitsee kirjaimellisesti, niin alla hän jopa on sellainen henkilö). Nämä oletukset ovat esim. filosofiassa samaa merkitseviä asioita kuin mainittu objektin kuvailu aksioomassa (jos edes tarvitsee verrata filosofiaa ja matemaattista luonnontiedettä keskenään). Eli väitän myös, että B tekisi aina aksioomia ja aksioomien objekteista jotain alkaessaan tekemään analogiaa niille. Jos tekisi siis.

Asia jonka kanssa tuntuu, että kamppaillaan on pikemminkin se, että on olemassa vertailu loogismatemaattisen mallin ja todellisuuden välillä, mutta B ei voi kuvailla sitä tyhjentävästi ja lisäksi ehdottaa vaihtoehtoja. Mitä tällä tarkoitan, käyn läpi vasta alempana.

B:
"2. Miten differentiaalilaskenta käsittelee aikaa?"

Samalla tavalla kuin yhteen- ja vähennyslaskenta jatkumolla.

Jos käsittelet aikaa siten, että 'oikea aika' koostuu peräkkäin olevista könteistä eli väleistä, kuten [0.32523, 0.9235423] - [0.9235423, 1.4387] - [1.5, 1.6], jne., mutta näidenkin könttien kanssa saadaksesi kappaleen sijainnin yhden köntin hetkellä ennustat kappaleen liikkeen olevan Newtonin differentiaaliyhtälön antama funktio (koska muuten et saa oikeaa tulosta), niin silloin 'oikeita aikojasi' ei käytetä mihinkään ennustamiseen ja luonnonlakeihin, eikä asioiden liikkeeseen. Voisimme sanoa, että se jatkumo missä 'oikea aika' on, on nimeltään parametri a, ja että universumin liikkeet ovat a-parametrin liikeyhtälöitä.

B:
"4. Ennusteiden merkitys suhteessa Popperin falsifiointi-periaatteeseen? Mitä voidaan mitata? Mittaus on aina kvantitatiivista vertailua"

Ennuste on pakko olla, eli merkitys on suuri (jos analogioihin liittyvä ideasi on, että ei tulisi ennustaa mitään, niin kirjoita jokin oikea teksti siitä, miten hienoa on olla ennustamatta mitään, koska sen perusteluilla tuskin on tekemistä minkään ennusteissa vallitsevan filosofian kanssa, eli minusta emme nyt kaipaa vertailua näiden välillä).

1

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Mikä kielellisen ilmaisun ja todellisuuden välinen suhde? (V: vain 1-2 todellisuuden aspektia suhteessa ilmaisuun jolle oletetaan jokin totuusarvo (K/E). Kokonaiskuva vääristyy, Esitetään vääriä/epäolennaisia kysymyksiä koska oletetaan liian paljon/vähän, fragmentoituminen, trivialisoituminen, metodi tärkeämpää kuin sisältö jne. yms.)"

Teeskentelen, että sanoit matematiikan olevan tieteen kieli. Enkä että pidät tuota kielen todellisuutena kuin jonkun huonon keskustelun takia.

Aspektien pienen määrän kritisointi voi olla ristiriidassa sen kanssa, että yllä halusit, että asioita ei tutkita fokuksen kanssa. Tai mielessäsi täytyy olla hyvin valmiiksi määritelty aspektin määritelmä (mikä on ristiriidassa sen kanssa, että olisi saavutettavissa aspektien vapaus). Se että aspekti merkitsisi tiedealaa, on ristiriidassa sen kanssa, että halusit yhdessä kohtaa suorittaa epäfokusoitumista esim. tutkimalla vain atomia suurempia kohteita, koska tämä sulkee pois aliatomiset tiedealat.

Aspektien määrä (laskettuna varsinkin matemaattisten objektien määrässä) luonnontieteessä on täysin valinnainen asia, eikä sitä rajaa metodi tai metodin filosofia. Sillä valinnalla ei ole ainoastaan tekemistä ilmaisun tai matematiikankaan kanssa, koska valinta tehdään jopa ennen näitä, kun asetellaan koetta, tai asetellaan sitä ajatuksissa. Lisäksi tällainen aspektien määrä voidaan laskea myös analogioissa. Jos analogiassa on kohde ja analoginen ns. tarina, niin sekä kohdetta valitaan, että tarinaan aseteltuja hahmoja. Oikeassa analogiassa kohteella on nimi ja jopa lukumäärä, eli se muistuttaa täysin premissin tai aksiooman sisältämää objektia (premissi on kuitenkin väite objektista). Tekstiesi sisällä arvostelet yleensä kohteiden tuntemista yhtä paljon kuin väitteitä. Tällä tavalla saatat ajatella, että on mahdollista tehdä analogia asiasta, jota ei tunneta mitenkään ja asetetaan tuntemattomaksi kaikin puolin(*), ja sen takia ei voida mennä harhaan sen kuvaamisessa. Tällöin ainoa mitä muokataan keskittyneesti, on jokin tarina, ja saadaan esim. että 'kymmenen kylmän kokiksen juominen ykkösellä' on analogia minkä tahansa juomissuorituksen kanssa, ja meitä ei voi siitä todellisuuden suorituksesta haastaa, koska käytimme vain 'analogiaa'. Oikeasti ihmisille hyvää tekevät analogiat eivät edes olisi samasta aiheesta kuin kohde on, joten on todella outoa ajatella, että kukaan tekisi hyödyllistä analogiaa tarkoituksenaan kuvailla luonnontieteellistä todellisuutta (jonain mikä myös kuulostaa luonnontieteeltä tarinana), mutta pallo on aina ilmassa, jos haluat mainita sellaisen.

(*) Jos joku väittää asettavansa jotain tuntemattomaksi kaikin puolin ja kirjoittaa siitä jotain, niin paljon kannattaa epäillä sitä, että hän on olettanut kuitenkin jotain (jos B:tä tulkitsee kirjaimellisesti, niin alla hän jopa on sellainen henkilö). Nämä oletukset ovat esim. filosofiassa samaa merkitseviä asioita kuin mainittu objektin kuvailu aksioomassa (jos edes tarvitsee verrata filosofiaa ja matemaattista luonnontiedettä keskenään). Eli väitän myös, että B tekisi aina aksioomia ja aksioomien objekteista jotain alkaessaan tekemään analogiaa niille. Jos tekisi siis.

Asia jonka kanssa tuntuu, että kamppaillaan on pikemminkin se, että on olemassa vertailu loogismatemaattisen mallin ja todellisuuden välillä, mutta B ei voi kuvailla sitä tyhjentävästi ja lisäksi ehdottaa vaihtoehtoja. Mitä tällä tarkoitan, käyn läpi vasta alempana.

B:
"2. Miten differentiaalilaskenta käsittelee aikaa?"

Samalla tavalla kuin yhteen- ja vähennyslaskenta jatkumolla.

Jos käsittelet aikaa siten, että 'oikea aika' koostuu peräkkäin olevista könteistä eli väleistä, kuten [0.32523, 0.9235423] - [0.9235423, 1.4387] - [1.5, 1.6], jne., mutta näidenkin könttien kanssa saadaksesi kappaleen sijainnin yhden köntin hetkellä ennustat kappaleen liikkeen olevan Newtonin differentiaaliyhtälön antama funktio (koska muuten et saa oikeaa tulosta), niin silloin 'oikeita aikojasi' ei käytetä mihinkään ennustamiseen ja luonnonlakeihin, eikä asioiden liikkeeseen. Voisimme sanoa, että se jatkumo missä 'oikea aika' on, on nimeltään parametri a, ja että universumin liikkeet ovat a-parametrin liikeyhtälöitä.

B:
"4. Ennusteiden merkitys suhteessa Popperin falsifiointi-periaatteeseen? Mitä voidaan mitata? Mittaus on aina kvantitatiivista vertailua"

Ennuste on pakko olla, eli merkitys on suuri (jos analogioihin liittyvä ideasi on, että ei tulisi ennustaa mitään, niin kirjoita jokin oikea teksti siitä, miten hienoa on olla ennustamatta mitään, koska sen perusteluilla tuskin on tekemistä minkään ennusteissa vallitsevan filosofian kanssa, eli minusta emme nyt kaipaa vertailua näiden välillä).

1

Lue lisää

Mitattavasta asiasta on yleensä looginen yhteys kaikkeen, mitä teoriassa on, eli jokin matemaattinen riippuvuus. Jos ei ole, niin kyseessä ei ole teoria, jonka voisi falsifioida ja sen näkee jo ennen yrittämistä. Teorioissa vallitsee monimuotoisuus eikä riippuvuuksista jonkinlaisiin näkymättömiin muuttujiin ole aina vain yhtä vaihtoehtoa. Sama varmasti koskee sitä, että objektista ei ole olemassa vain yhtä analogiaa. Tätä varten voi olla olemassa filosofia, kuten valitse yksinkertaisin ja kaunein teoria äläkä säti kaikkia, joilla teoria on jokin muu.

Mittaukset joista saisi kvalitatiivisia vertauksia, olisivat nekin mittauksia, mutta eivät kovin hyviä. Jos teorialla on kvalitatiivinen ennuste, niin se on silläkin falsifioitavissa. Voi olla, että kvalitatiivisessa ennusteessa on todennäköisempää, että se voisi muuttua ratkaisevasti toiseen muotoon tai kadota, kun mallia muutetaan, tai malli vain saadaan muotoon, jossa tieto on kvantitatiivista.

B:
"5. Kiellisen ilmaisun lineaarisuus ja sen soveltuminen ajatteluun"

Aina kun kielessä on liikaa lineaarisuutta todellisuuteen verrattuna, kehotan siirtymään matematiiseen ilmaisuun. Tekstissäsi nämä kaksi ovat kuitenkin yleensä keskenään vaihdettavissa?

Kirjoitettu teksti ei ole vain lineaarista, tai kirjailijoilla ja vastaavalla alalla tekstin lineaarisuus on jotain, millä on oma kvalitatiivinen mittarinsa. En tiedä väititkö edes päinvastaista, koska kirjoittamasi kohta 5. ei sovellu arvosteltavaksi mitenkään. Tuntuu kuin mainitsisit siinä jonkun suureen kuten 'kielellisen ilmaisun energia', jonka et väitä olevan minkään arvoista, mutta haluat selvittää 'miten paljon tekstin energiaa ajattelu voi kestää'. Eli kyseessä on jonkinlainen otsikko, jonka alle pyydät ihmisiä kirjoittamaan esseitä itse haluamallaan tavalla?

B:
"Loogis-analyyttisyys vs analoginen hahmotus (analogisessa päättelyssä ei ole jäykkiä totuusarvoja vaan oikean/väärän suuntaista hahmotusta. Johtopäätöksiä ei kiirehditä koska ne eivät koskaan voi olla lopullisia eikä niiden edes tarvitse olla lopullisia. Laadullisen tason arvointi tärkeämpää kuin määrälliset aspektit."

Tarvitseeko loogisuuden olla lopullista? MItä sillä lopullisuudella tarkoitetaan, voitko arvioida, koska se vaikuttaa vain keksimältäsi kielikukkaselta? Jos esim. Newtonin fysiikan matematiikka on loogista ja loogisessa asemassa, niin tarvitseeko Newtonin olla lopullista? Periaatteessa kyllä ja sen takia sanotaan, että Newton on kumottu ja hänen logiikkaansa ei tule käyttää. Onko analogisuuden suurin etu se, että kirjoittajat voivat kirjoittaa mitä tahansa esim. luonnontieteellistä, mutta heitä ei kumota tulevaisuudessa johtuen siitä, että heillä ei ole missään asiayhteydessä sitä koskevia tunnistettavia väitteitä? En ole sitä mieltä, että tähän juuri päästäisiin analogioilla, koska kyllä analogioita on yhtä helppo kyseenalaistaa. Samalla kuitenkin pätee sekin, että konkreettisia ja tunnistettavia analogioita ei harjoiteta sinun toimestasi, etkä viittaa sellaisiin, joten olemme hieman tyhjän päällä, emmekä lopulta tiedä olisiko joku tekemässä ajattelutapaa, millä pyrkisi tuollaiseen vastuun välttelyyn.

Tämä on jokin asia, mitä tieteessä tapahtuu paljon. On olemassa matemaattislooginen malli, ja on olemassa todellisuus. TIedeihmiset ovat keksineet ja yksi toisensa jälkeen toteuttaneet sitä heräämisen hetkeä käytännössä, että matemaattislooginen malli M ei ole sama kuin todellisuus. He ovat siis sanoneet, että joskus kannattaa sellainenkin mahdollisuus pitää mielessä, ja vielä useammat sanovat suoraan, että ainoa, mitä voi olettaa, on että matemaattinen malli on sinne päin oleva työkalu, josta otetaan se hyöty, mitä voidaan. Kaikki mitä sanot näistä kahdesta on siis heidän sanomaansa toistettuna uudestaan. Analogia on filosofiassa yleensä aihe, joka koskee sanoja, eli analogian kohde ja tarina, ovat sanakyhäelmiä, ja jos sanojen lisäksi on esiintynyt myös matematiikkaa, niin tämäkin tarkoittaisi, että analogiassa voisi olettaa vain olevan kyseessä käsitteellinen taso. Sanon tämän ensin sitä varten, että ei ole välttämättä järkevää ajatella, että matemaattislooginen malli M on todellisen luonnon analogia, jos aikomus oli sanoa, että todellisuus ei ole käsitteellinen. Ihmiset, jotka haluavat mieluiten puhua kreikkaa, sanovat varmaan näin joka tapauksessa, kun eivät muuta keksi. Edellistä mukailllen voisin kuitenkin sanoa siitä, että sinun ei pitäisi odottaa, että analogia on asia, jota olisi määritelmänsä puolesta hyvä sana sille, että siinä on epäkäsitteellisen todellisuuden tietoa.

2

Anonyymi kirjoitti:

Mitattavasta asiasta on yleensä looginen yhteys kaikkeen, mitä teoriassa on, eli jokin matemaattinen riippuvuus. Jos ei ole, niin kyseessä ei ole teoria, jonka voisi falsifioida ja sen näkee jo ennen yrittämistä. Teorioissa vallitsee monimuotoisuus eikä riippuvuuksista jonkinlaisiin näkymättömiin muuttujiin ole aina vain yhtä vaihtoehtoa. Sama varmasti koskee sitä, että objektista ei ole olemassa vain yhtä analogiaa. Tätä varten voi olla olemassa filosofia, kuten valitse yksinkertaisin ja kaunein teoria äläkä säti kaikkia, joilla teoria on jokin muu.

Mittaukset joista saisi kvalitatiivisia vertauksia, olisivat nekin mittauksia, mutta eivät kovin hyviä. Jos teorialla on kvalitatiivinen ennuste, niin se on silläkin falsifioitavissa. Voi olla, että kvalitatiivisessa ennusteessa on todennäköisempää, että se voisi muuttua ratkaisevasti toiseen muotoon tai kadota, kun mallia muutetaan, tai malli vain saadaan muotoon, jossa tieto on kvantitatiivista.

B:
"5. Kiellisen ilmaisun lineaarisuus ja sen soveltuminen ajatteluun"

Aina kun kielessä on liikaa lineaarisuutta todellisuuteen verrattuna, kehotan siirtymään matematiiseen ilmaisuun. Tekstissäsi nämä kaksi ovat kuitenkin yleensä keskenään vaihdettavissa?

Kirjoitettu teksti ei ole vain lineaarista, tai kirjailijoilla ja vastaavalla alalla tekstin lineaarisuus on jotain, millä on oma kvalitatiivinen mittarinsa. En tiedä väititkö edes päinvastaista, koska kirjoittamasi kohta 5. ei sovellu arvosteltavaksi mitenkään. Tuntuu kuin mainitsisit siinä jonkun suureen kuten 'kielellisen ilmaisun energia', jonka et väitä olevan minkään arvoista, mutta haluat selvittää 'miten paljon tekstin energiaa ajattelu voi kestää'. Eli kyseessä on jonkinlainen otsikko, jonka alle pyydät ihmisiä kirjoittamaan esseitä itse haluamallaan tavalla?

B:
"Loogis-analyyttisyys vs analoginen hahmotus (analogisessa päättelyssä ei ole jäykkiä totuusarvoja vaan oikean/väärän suuntaista hahmotusta. Johtopäätöksiä ei kiirehditä koska ne eivät koskaan voi olla lopullisia eikä niiden edes tarvitse olla lopullisia. Laadullisen tason arvointi tärkeämpää kuin määrälliset aspektit."

Tarvitseeko loogisuuden olla lopullista? MItä sillä lopullisuudella tarkoitetaan, voitko arvioida, koska se vaikuttaa vain keksimältäsi kielikukkaselta? Jos esim. Newtonin fysiikan matematiikka on loogista ja loogisessa asemassa, niin tarvitseeko Newtonin olla lopullista? Periaatteessa kyllä ja sen takia sanotaan, että Newton on kumottu ja hänen logiikkaansa ei tule käyttää. Onko analogisuuden suurin etu se, että kirjoittajat voivat kirjoittaa mitä tahansa esim. luonnontieteellistä, mutta heitä ei kumota tulevaisuudessa johtuen siitä, että heillä ei ole missään asiayhteydessä sitä koskevia tunnistettavia väitteitä? En ole sitä mieltä, että tähän juuri päästäisiin analogioilla, koska kyllä analogioita on yhtä helppo kyseenalaistaa. Samalla kuitenkin pätee sekin, että konkreettisia ja tunnistettavia analogioita ei harjoiteta sinun toimestasi, etkä viittaa sellaisiin, joten olemme hieman tyhjän päällä, emmekä lopulta tiedä olisiko joku tekemässä ajattelutapaa, millä pyrkisi tuollaiseen vastuun välttelyyn.

Tämä on jokin asia, mitä tieteessä tapahtuu paljon. On olemassa matemaattislooginen malli, ja on olemassa todellisuus. TIedeihmiset ovat keksineet ja yksi toisensa jälkeen toteuttaneet sitä heräämisen hetkeä käytännössä, että matemaattislooginen malli M ei ole sama kuin todellisuus. He ovat siis sanoneet, että joskus kannattaa sellainenkin mahdollisuus pitää mielessä, ja vielä useammat sanovat suoraan, että ainoa, mitä voi olettaa, on että matemaattinen malli on sinne päin oleva työkalu, josta otetaan se hyöty, mitä voidaan. Kaikki mitä sanot näistä kahdesta on siis heidän sanomaansa toistettuna uudestaan. Analogia on filosofiassa yleensä aihe, joka koskee sanoja, eli analogian kohde ja tarina, ovat sanakyhäelmiä, ja jos sanojen lisäksi on esiintynyt myös matematiikkaa, niin tämäkin tarkoittaisi, että analogiassa voisi olettaa vain olevan kyseessä käsitteellinen taso. Sanon tämän ensin sitä varten, että ei ole välttämättä järkevää ajatella, että matemaattislooginen malli M on todellisen luonnon analogia, jos aikomus oli sanoa, että todellisuus ei ole käsitteellinen. Ihmiset, jotka haluavat mieluiten puhua kreikkaa, sanovat varmaan näin joka tapauksessa, kun eivät muuta keksi. Edellistä mukailllen voisin kuitenkin sanoa siitä, että sinun ei pitäisi odottaa, että analogia on asia, jota olisi määritelmänsä puolesta hyvä sana sille, että siinä on epäkäsitteellisen todellisuuden tietoa.

2

Lue lisää

Äskeisessä kuitenkin oleellisinta on se, että loogiikka ja matematiikka eivät ole analogioita poissulkevia asioita tai toisin päin, koska merkittävät analogiat ovat analogioita yhden tai kahden loogisen konstruktion välillä. Jokaisessa valmiissa analogiassa sinun pitäisi erikseen tarkistaa logiikan käytöt kohteen rakentamisessa, jotta niitä ei olisi. Tämän takia ei pitäisi kuvailla systeemiäsi analogian käytöksi, vaan jollain epäloogisuudesta kertovalla kevyemmällä nimellä.

Huomaa myös että ei ole mitään oleellista ei-analogia-logiikkaa, joka yritettäisiin muotoilla tuohon aiempaan muotoon matematiikan ja todellisuuden välejä kuvailevaksi väitteeksi. Eli ei ole automaattista ja sisäsyntyistä väitettä, joka sisältäisi väitteen, että matemaattinen malli tehtynä asiana on sama kuin väite, että todellinen luonto on mallin kanssa yksi yhteen. Jos vastustat sellaista väitettä niin et vastusta loogisessa mielessä mitään suurempaa kokonaisuutta, kuten mallia tai logiikan olemassaoloa. Se että vastustaisit tätä ja fragmentoidut tekstissäsi vastustamaan kokonaista establishmenttiä kertoo siitä, että vastustus on jokin tarpeesi, mikä ei löydä kohdetta juuri tuolle aiheelle, tai sitten vain että olet fragmentoituvaa sorttia.

B:
"Ensin analoginen hahmotus tunnetusta viitekehyksestä tuntemattomaan yhteisten ominaisuuksien kautta."

Huoneessani on sinulle tuntematon objekti. Sano sen ominaisuudet, ja ala tehdä siitä analogiaa niitä käyttäen.

B:
"Vasta kun viitekehys alkaa jonkun uuden/erilaisen asian/ilmiön suhteen olla tuttu niin voidaan alkaa keskittyä mittaamisen, laskemiseen ja mahdollisen tekniikan kehittämiseen"

Mitä ylipäänsä tapahtuu, jos arvioi jonkin asian tuttunaolemisen määrää?

B:
"Esitetään olennaisia kysymyksiä oikeassa järjestyksessä. Jos kysymysten järjestys on väärä niin hahmotuksesta tulee vääristynyt eikä mikään toimi kunnolla mikä on rakennettu virheellisen perushahmotuksen päälle."

Mikä on ensimmäinen kysymys huonneessani olevasta objektista (kokeilie: 'onko se taulun ympärillä')? Kun olemme nähneet sen, niin huomaamme todennäköisesti siitäkin, että kysymykset ovat tehty sanoista, jotka kuvittelevat todellisuuden olevan kuvailtavissa tietyin sanoin. Joten kysymysten kysely on juuri jotain, missä todellisuus katoaa kielen rajoituksiin. Fysiikka toimii suuressa määrin kunnolla sen ansiosta että joillekin tuli keksintönä mieleen aikajatkumo ja sen kaltaisia asioita. Ja nämä ovat käsitteitä, joita kannetaan edelleen mukana ja monet toimivat sen rajoissa. Sinun analogiamenetelmäsi ja siinä käytety kyselymenetelmä eivät ole lainkaan analogioita tällaiselle uusien käsitteiden muodostukselle ja rajojen rikkomiselle. Sen sijaan tiedetään aika tarkkaan, mikä on jatkumon 'logiikka', ja että 'logiikkaa' se juuri tarvitsi.

Tehdään myös B:n tulkinnanvaraisesta esityksestä se tulkinta, että matemaattinen konstruktio kuten aikajatkumo on paljon puhuttu viitekehys (älä väkisin oleta identiteettiä B:n viitekehyksen ja mieleesi ensimmäisenä tulevien sen määritelmien kanssa). Tällöin aikajatkumolle ei tehdä analogioita ilman, että on olemassa kaksi täysin itsenäisesti muodostettua konstruktiota, eli pikemminkin analogioita etsitään valmiista ja loogisesti kokonaan jo muotoilluista asioista. Analogioita ei tällä tavalla tarvittu tieteen uuteen aikaan eikä analogioita konstruktioiden välillä varsinaisesti tarvita siihen, että vain uusinta konstruktiota käyttäisi tieteessä. Joku voi kuitenkin väittää, että reaalisesti voi olla olemassa edeltänyt kolmas konstruktio, joka muokataan uudeksi ajaksi koettamalla kopioida aikajatkumoa, ja että tälle voi käyttää hienompaa kreikankielistä nimeä: analogistin työ. Lisäksi jatkumo ei tule tutuksi ennen kuin siinä on laskettu ilmiöitä vaikka voidaan myös sanoa, että ilmiön ilmaisu aikajatkumossa on ei-laskemista, mutta jotenkin tutustumista.

Pitäisikö samalla menetelmällä ratkoa vielä asioita, kuten onko logiikka olemassa ennen ihmistä, koska analoginen hahmotus on tieteen menetelmään verrattuna niin monialainen ajattelukerho tms.?

B:
"Premissit ja aksioomat muotoillaan loppuvaiheessa eikä niistä aloiteta kuten tyypillisessä loogis-analyyttisyydessä jossa mitään uutta ja erlaista ei tyypillisesti hyväksytä ns. "kanonisoidun" tiedon kokonaisuuteen. Loogis-analyyttisyys pyrkii pönkittämään arvovaltaansa tuottamalla narratiiveja joiden kyseenalaistaminen tulkitaan/leimataan usein disinformaatioksi ja/tai salaliittoteorioiksi."

Teet tässä täysin virheellisiä ja mustavalkoisia projektioita siitä, mitä ja millä ihmiset kanonisoivat tietoa tai kritisoivat sitä, mikä on muiden kanonisoimaa.

B:
"Logiikkatieteen kehitys mahdollisti tietotekniikan ja tekoälyn joten se ei ole arvotonta mutta se on ajattelun kannalta kuitenkin melko triviaalia ja helposti harhaanjohtavaa."

Tämä ei ole lista matemaattiikan sisäisen logiikan saavutuksista, vaikka tulet alla kirjoittaneeksi myös matemaattisesta logiikasta, ja siitä miten se mahdollisti Gödelin lauseen.

3

Anonyymi kirjoitti:

Äskeisessä kuitenkin oleellisinta on se, että loogiikka ja matematiikka eivät ole analogioita poissulkevia asioita tai toisin päin, koska merkittävät analogiat ovat analogioita yhden tai kahden loogisen konstruktion välillä. Jokaisessa valmiissa analogiassa sinun pitäisi erikseen tarkistaa logiikan käytöt kohteen rakentamisessa, jotta niitä ei olisi. Tämän takia ei pitäisi kuvailla systeemiäsi analogian käytöksi, vaan jollain epäloogisuudesta kertovalla kevyemmällä nimellä.

Huomaa myös että ei ole mitään oleellista ei-analogia-logiikkaa, joka yritettäisiin muotoilla tuohon aiempaan muotoon matematiikan ja todellisuuden välejä kuvailevaksi väitteeksi. Eli ei ole automaattista ja sisäsyntyistä väitettä, joka sisältäisi väitteen, että matemaattinen malli tehtynä asiana on sama kuin väite, että todellinen luonto on mallin kanssa yksi yhteen. Jos vastustat sellaista väitettä niin et vastusta loogisessa mielessä mitään suurempaa kokonaisuutta, kuten mallia tai logiikan olemassaoloa. Se että vastustaisit tätä ja fragmentoidut tekstissäsi vastustamaan kokonaista establishmenttiä kertoo siitä, että vastustus on jokin tarpeesi, mikä ei löydä kohdetta juuri tuolle aiheelle, tai sitten vain että olet fragmentoituvaa sorttia.

B:
"Ensin analoginen hahmotus tunnetusta viitekehyksestä tuntemattomaan yhteisten ominaisuuksien kautta."

Huoneessani on sinulle tuntematon objekti. Sano sen ominaisuudet, ja ala tehdä siitä analogiaa niitä käyttäen.

B:
"Vasta kun viitekehys alkaa jonkun uuden/erilaisen asian/ilmiön suhteen olla tuttu niin voidaan alkaa keskittyä mittaamisen, laskemiseen ja mahdollisen tekniikan kehittämiseen"

Mitä ylipäänsä tapahtuu, jos arvioi jonkin asian tuttunaolemisen määrää?

B:
"Esitetään olennaisia kysymyksiä oikeassa järjestyksessä. Jos kysymysten järjestys on väärä niin hahmotuksesta tulee vääristynyt eikä mikään toimi kunnolla mikä on rakennettu virheellisen perushahmotuksen päälle."

Mikä on ensimmäinen kysymys huonneessani olevasta objektista (kokeilie: 'onko se taulun ympärillä')? Kun olemme nähneet sen, niin huomaamme todennäköisesti siitäkin, että kysymykset ovat tehty sanoista, jotka kuvittelevat todellisuuden olevan kuvailtavissa tietyin sanoin. Joten kysymysten kysely on juuri jotain, missä todellisuus katoaa kielen rajoituksiin. Fysiikka toimii suuressa määrin kunnolla sen ansiosta että joillekin tuli keksintönä mieleen aikajatkumo ja sen kaltaisia asioita. Ja nämä ovat käsitteitä, joita kannetaan edelleen mukana ja monet toimivat sen rajoissa. Sinun analogiamenetelmäsi ja siinä käytety kyselymenetelmä eivät ole lainkaan analogioita tällaiselle uusien käsitteiden muodostukselle ja rajojen rikkomiselle. Sen sijaan tiedetään aika tarkkaan, mikä on jatkumon 'logiikka', ja että 'logiikkaa' se juuri tarvitsi.

Tehdään myös B:n tulkinnanvaraisesta esityksestä se tulkinta, että matemaattinen konstruktio kuten aikajatkumo on paljon puhuttu viitekehys (älä väkisin oleta identiteettiä B:n viitekehyksen ja mieleesi ensimmäisenä tulevien sen määritelmien kanssa). Tällöin aikajatkumolle ei tehdä analogioita ilman, että on olemassa kaksi täysin itsenäisesti muodostettua konstruktiota, eli pikemminkin analogioita etsitään valmiista ja loogisesti kokonaan jo muotoilluista asioista. Analogioita ei tällä tavalla tarvittu tieteen uuteen aikaan eikä analogioita konstruktioiden välillä varsinaisesti tarvita siihen, että vain uusinta konstruktiota käyttäisi tieteessä. Joku voi kuitenkin väittää, että reaalisesti voi olla olemassa edeltänyt kolmas konstruktio, joka muokataan uudeksi ajaksi koettamalla kopioida aikajatkumoa, ja että tälle voi käyttää hienompaa kreikankielistä nimeä: analogistin työ. Lisäksi jatkumo ei tule tutuksi ennen kuin siinä on laskettu ilmiöitä vaikka voidaan myös sanoa, että ilmiön ilmaisu aikajatkumossa on ei-laskemista, mutta jotenkin tutustumista.

Pitäisikö samalla menetelmällä ratkoa vielä asioita, kuten onko logiikka olemassa ennen ihmistä, koska analoginen hahmotus on tieteen menetelmään verrattuna niin monialainen ajattelukerho tms.?

B:
"Premissit ja aksioomat muotoillaan loppuvaiheessa eikä niistä aloiteta kuten tyypillisessä loogis-analyyttisyydessä jossa mitään uutta ja erlaista ei tyypillisesti hyväksytä ns. "kanonisoidun" tiedon kokonaisuuteen. Loogis-analyyttisyys pyrkii pönkittämään arvovaltaansa tuottamalla narratiiveja joiden kyseenalaistaminen tulkitaan/leimataan usein disinformaatioksi ja/tai salaliittoteorioiksi."

Teet tässä täysin virheellisiä ja mustavalkoisia projektioita siitä, mitä ja millä ihmiset kanonisoivat tietoa tai kritisoivat sitä, mikä on muiden kanonisoimaa.

B:
"Logiikkatieteen kehitys mahdollisti tietotekniikan ja tekoälyn joten se ei ole arvotonta mutta se on ajattelun kannalta kuitenkin melko triviaalia ja helposti harhaanjohtavaa."

Tämä ei ole lista matemaattiikan sisäisen logiikan saavutuksista, vaikka tulet alla kirjoittaneeksi myös matemaattisesta logiikasta, ja siitä miten se mahdollisti Gödelin lauseen.

3

Lue lisää

B:
"Formaali looginen ilmaisu (esim. predikaattilogiikka) ja myös matematiikka pelkistää todellisuuden sisällön pelkäksi kirjainsymboliksi ja jäljelle jää sitten joukko funktioita joilla operoidaan logiikan ja matematiikan lauseita olettaen niiden funktioiden olevan universaalisti yleispäteviä. Luonnollisen kielen ilmaisuista poimitaan subjektit, objektit ja verbit erikseen ja tämä on sitten myös luonnontieteiden perushahmotus."

Jokainen joka pelkistää omenat omenien lukumääräksi voi olla joku, joka on tekemässä luonnontiedettä ja jopa fysiikkaa. Väitän, että olet siis hahmottanut väärin todellisuuden ja matematiikan suhteen, minkä lisäksi olisi erikseen luonnontiede. Joka on jonkun lauserakenteeseen liittyvän kieliopillisen asian unohtamisen jälkeen (siis olisiko hienoa, jos subjektit jne. olisivat kokonaisia lauseita?). Lisäksi väitän, että luonnontiede on sama asia, vaikka siinä puhuttaisiin 'skalaari-lukuarvosta' jokaisen suureen nimenä ja 'skalaarikertoimena' jokaisen yhtälössä olevan vakion nimenä (luonnonvakioita, jotka liittyvät kytkentään ja muuttujien suhteeseen).

Jos oltaisiin spesifejä, ja puhuttaisiin suoraan fysiikasta, niin kuvauksesi pätemisestä on huonosti selitetty ollakseen yhdistettävissä mihinkään siinä. Jos kirjoitan funktion omenan putoamisen radalle, joka on jo pudonnut, miin eikö se ole universaalisti yleispätevä? Eli mille kaikille asioille pitää päteä, että omena putosi tätä rataa? Etkö sinä ole se joku joka olettaa omenan lisäksi äärettömittäin kummituksenlaisia entiteettejä, jotka arvioivat eri tavalla putoavia omenoita, mutta ilman mitään muuta näyttöä kuin omia loogisia konstruktioitasi, mitä olet tehnyt sellaisista? Jos taas minulla on laki, joka antaa kaikkien putoavien asioiden funktiot tulevaisuudessa, niin oletukseni on vain se, että sitten kun joku omena haluaa olla universaliteetimpi kuin menneet omenat, niin sen voi huomata, koska se mitä omena putoaa silloin, on sekin jokin funktio, ja sitten voi yrittää toista lakia. Jos tulevaisuuden omenan putoaminen ei tule olemaan funktio, eikä putoaminen, eikä omena, eikä siinä ajassa minkä oletin olleen tulemassa, niin joku voi saada vihiä siitäkin ja keksiä meille muita tekemisenarvoisia asioita. Koska kaikki sellainen on kuitenkin analogia putoavalle omenalle, johtuen siitä miten yllä luki kertaalleen matematiikan liian suurista vaihtoehdoista, jotka ulottuvat mihin tahansa aiheeseen.

B:
"Itse ohjelmoineena kuitenkin ymmärrän & tiedän että ilman ohjelmoijaa ei synny mitään toimivaa."

Kokeilitko silloin varmasti tehdä ohjelmia ilman ohjelmoijaa? Milloin sellaisen testin tietää antaneen universaalisti yleispätevän vastauksen? Tekstisi jatko viittaa jotenkin siihen, että ohjelma tai sen synonyymi on sinusta ainoa toimiva asia maailmassa, koska sekoitat algoritmin matematiikkaan logiikkaan ja fysiikkaan, vaikka niitä ei pidettäisi algoritmeina. Älä siis sano, että ohjelma on ainoa toimiva asia, ja käy testaamassa muutkin maailman asiat ilman ohjelmoijaa. Mutta unohdetaan nyt tämä ohjelma ja kuvitellaan muitakin asioita samassa muodossa.

Onko toimivuus jotain mitä esim. fysiikalla on, ja arvosteletko fysiikkaa siitä, että sen on kirjoittanut joku henkilö? Silloin tarkoitat mm., että et haluaisi olettaa, että oikea todellisuus on toimiva? Koska mitä vähemmän se toimii, niin sitä vähemmän fysiikka voi olla oikeassa? Tämä kulkee argumenttisi mukaann jotenkin käsikädessä sen kanssa, että todellisuudessa ei ole absoluuttisia henkilöitä edeltäen todellisuutta. Mikä itselleni tulee mieleen on itseasiassa kuitenkin erityisesti sen ajattelun lopputulos, että henkilö on esim. reduktionistisesti jostain synnytetty tuote, eli emergentti hetkellinen ilmiö jollain planeetalla, jolla on onnea. Minusta äskeisessä ei tarvitse olettaa, että henkilön emergoinnissa pitäisi 'toimia', vaan myös toimimattomuudessa näin tapahtuu (kun sanottaisiin, että 'koskaan ei tapahtuisi henkilön emergoitumista molekyyleistä', oltaisiin vaadittu, että tämä lause toimii aina, ja että nämä molekyylit ja emergoitumis käsitteet toimivat aina tietyllä tavalla). Menikö tämä nyt yhtään oikein?

B:
"Luonto sinänsä ei voi olla algoritminen muuten kuin olettamalla staattiset, ikuiset ja kattavat luonnonlait joiden ontologinen status on kyseenalainen."

Ontologia on itse kyseenalainen laji, josta ei saa vastausta mihinkään kysymykseen. Tällöin minkä tahansa asian ontologia on luonnollisesti kyseenalainen. Jos et väitä tällaisia asioita omasta menetelmästäsi tyyliin 'analogian tarinan ja analogian kohteen ontologiset statukset eivät ole kyseenalaisia,' niin mitä hyötyä sinun menetelmästäsi pitikään olla vanhaan verrattuna? Voisit väittää että siinä on tietämättömyyttä rehellisemmin mainittuna, mutta tämä on täysin subjektiivinen kokemus sinulle, joka et lue mitä tieteessä on kirjoitettu ja ajateltu. Lisäksi tällaiset kohdat, missä arvostellaan vain tiedettä, eivät vakuuta siitä, että muistaisit ikinä olla rehellinen.

4

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Formaali looginen ilmaisu (esim. predikaattilogiikka) ja myös matematiikka pelkistää todellisuuden sisällön pelkäksi kirjainsymboliksi ja jäljelle jää sitten joukko funktioita joilla operoidaan logiikan ja matematiikan lauseita olettaen niiden funktioiden olevan universaalisti yleispäteviä. Luonnollisen kielen ilmaisuista poimitaan subjektit, objektit ja verbit erikseen ja tämä on sitten myös luonnontieteiden perushahmotus."

Jokainen joka pelkistää omenat omenien lukumääräksi voi olla joku, joka on tekemässä luonnontiedettä ja jopa fysiikkaa. Väitän, että olet siis hahmottanut väärin todellisuuden ja matematiikan suhteen, minkä lisäksi olisi erikseen luonnontiede. Joka on jonkun lauserakenteeseen liittyvän kieliopillisen asian unohtamisen jälkeen (siis olisiko hienoa, jos subjektit jne. olisivat kokonaisia lauseita?). Lisäksi väitän, että luonnontiede on sama asia, vaikka siinä puhuttaisiin 'skalaari-lukuarvosta' jokaisen suureen nimenä ja 'skalaarikertoimena' jokaisen yhtälössä olevan vakion nimenä (luonnonvakioita, jotka liittyvät kytkentään ja muuttujien suhteeseen).

Jos oltaisiin spesifejä, ja puhuttaisiin suoraan fysiikasta, niin kuvauksesi pätemisestä on huonosti selitetty ollakseen yhdistettävissä mihinkään siinä. Jos kirjoitan funktion omenan putoamisen radalle, joka on jo pudonnut, miin eikö se ole universaalisti yleispätevä? Eli mille kaikille asioille pitää päteä, että omena putosi tätä rataa? Etkö sinä ole se joku joka olettaa omenan lisäksi äärettömittäin kummituksenlaisia entiteettejä, jotka arvioivat eri tavalla putoavia omenoita, mutta ilman mitään muuta näyttöä kuin omia loogisia konstruktioitasi, mitä olet tehnyt sellaisista? Jos taas minulla on laki, joka antaa kaikkien putoavien asioiden funktiot tulevaisuudessa, niin oletukseni on vain se, että sitten kun joku omena haluaa olla universaliteetimpi kuin menneet omenat, niin sen voi huomata, koska se mitä omena putoaa silloin, on sekin jokin funktio, ja sitten voi yrittää toista lakia. Jos tulevaisuuden omenan putoaminen ei tule olemaan funktio, eikä putoaminen, eikä omena, eikä siinä ajassa minkä oletin olleen tulemassa, niin joku voi saada vihiä siitäkin ja keksiä meille muita tekemisenarvoisia asioita. Koska kaikki sellainen on kuitenkin analogia putoavalle omenalle, johtuen siitä miten yllä luki kertaalleen matematiikan liian suurista vaihtoehdoista, jotka ulottuvat mihin tahansa aiheeseen.

B:
"Itse ohjelmoineena kuitenkin ymmärrän & tiedän että ilman ohjelmoijaa ei synny mitään toimivaa."

Kokeilitko silloin varmasti tehdä ohjelmia ilman ohjelmoijaa? Milloin sellaisen testin tietää antaneen universaalisti yleispätevän vastauksen? Tekstisi jatko viittaa jotenkin siihen, että ohjelma tai sen synonyymi on sinusta ainoa toimiva asia maailmassa, koska sekoitat algoritmin matematiikkaan logiikkaan ja fysiikkaan, vaikka niitä ei pidettäisi algoritmeina. Älä siis sano, että ohjelma on ainoa toimiva asia, ja käy testaamassa muutkin maailman asiat ilman ohjelmoijaa. Mutta unohdetaan nyt tämä ohjelma ja kuvitellaan muitakin asioita samassa muodossa.

Onko toimivuus jotain mitä esim. fysiikalla on, ja arvosteletko fysiikkaa siitä, että sen on kirjoittanut joku henkilö? Silloin tarkoitat mm., että et haluaisi olettaa, että oikea todellisuus on toimiva? Koska mitä vähemmän se toimii, niin sitä vähemmän fysiikka voi olla oikeassa? Tämä kulkee argumenttisi mukaann jotenkin käsikädessä sen kanssa, että todellisuudessa ei ole absoluuttisia henkilöitä edeltäen todellisuutta. Mikä itselleni tulee mieleen on itseasiassa kuitenkin erityisesti sen ajattelun lopputulos, että henkilö on esim. reduktionistisesti jostain synnytetty tuote, eli emergentti hetkellinen ilmiö jollain planeetalla, jolla on onnea. Minusta äskeisessä ei tarvitse olettaa, että henkilön emergoinnissa pitäisi 'toimia', vaan myös toimimattomuudessa näin tapahtuu (kun sanottaisiin, että 'koskaan ei tapahtuisi henkilön emergoitumista molekyyleistä', oltaisiin vaadittu, että tämä lause toimii aina, ja että nämä molekyylit ja emergoitumis käsitteet toimivat aina tietyllä tavalla). Menikö tämä nyt yhtään oikein?

B:
"Luonto sinänsä ei voi olla algoritminen muuten kuin olettamalla staattiset, ikuiset ja kattavat luonnonlait joiden ontologinen status on kyseenalainen."

Ontologia on itse kyseenalainen laji, josta ei saa vastausta mihinkään kysymykseen. Tällöin minkä tahansa asian ontologia on luonnollisesti kyseenalainen. Jos et väitä tällaisia asioita omasta menetelmästäsi tyyliin 'analogian tarinan ja analogian kohteen ontologiset statukset eivät ole kyseenalaisia,' niin mitä hyötyä sinun menetelmästäsi pitikään olla vanhaan verrattuna? Voisit väittää että siinä on tietämättömyyttä rehellisemmin mainittuna, mutta tämä on täysin subjektiivinen kokemus sinulle, joka et lue mitä tieteessä on kirjoitettu ja ajateltu. Lisäksi tällaiset kohdat, missä arvostellaan vain tiedettä, eivät vakuuta siitä, että muistaisit ikinä olla rehellinen.

4

Lue lisää

B:
"Tekoälyä ja tietotekniikkaa käytetään metafysiikkaan liittyvissä narratiiveissa osoittamaan todellisuuden mekanistista ja fysikalistista luonnetta samalla unohtaen että tietotekniikka ja tekoäly eivät ole luonnon "naturalistisesti" syntyneitä tuotteita vaan ihmisten kehittämiä. Kehäpäättelyn omaisesti halutaan pelkistää ihminen ja eliöt samanlaiseen naturalismiin käyttäen perusteluna tietotekniikkaa ja tekoälyä."

Kirjoitit tämän kehäpäättelyn olemassaolon loogisesti oikein. Otetaan pieni hetki ja nautitaan tästä.

Kuka hyvänsä tuollaista kirjoitti, niin saattaa sanoa, että sinun kehille tunnistamasi lausekkeet eivät olleet täsmälleen hänen, ja ainakin hänen huomionsa on ollut siinä, että tekoälyn sisäinen koneisto on yksinkertaisesti kuvailtavissa ja siitä koneistosta tulee suoraan ominaisuus O, joka on samanlainen kuin ihmisessä. Jos ihmisen ominaisuus on suoraan seuraus koneistosta, niin silloin, kun ihmisellä on sama O, niin on mahdollista, että hänkin on koneisto. Se että ihminen edelsi tekoälyä, ei ole viittaus siihen, että koneisto pitää tehdä fyysisesti mahdolliseksi juuri ihmisen toimesta, vaan että (edelleen) fyysisesti saadaan satunnaisista biteistä sellainen järjestys, että niistä tulee O ja se muistutta tarpeeksi ihmisen O:ta. Fyysisesti mahdollistetut bitit ovat teoriassa jotain, mitä ääretön universumi muodostaa vahingossa ainakin jollekin planeetalle, ja bitit olisivat tarpeeksi samanlaiset bitit, vaikka ne eivät ole Taiwanilaisella leimalla merkityllä prosessorilla. Kyseistä tekoälyä ei ole vielä varmaan kuitenkaan tehty. Ja periaatteessa tekoälyn maininta on turha vaihe keskustelussa naturalismista. Viimeksi kun katsoin, niin maailmassa saa myös olettaa asioita, kuten että ihminen on koneisto, ja että hänen ominaisuutensa tulevat koneistosta suoraan. Tätä oletusta voidaan tarkkailla pelkässä neurologian tms. kehityksessä myös.

B:
"Searlen kiinalaisen huoneen vertauskuva osoittaa että logiikka ja matematiikka liittyvät algoritmisiin sääntöihin eikä niiden soveltaminen edellytä ymmärtämistä eikä siis edes minkäänlaista vuorovaikutusta sen kanssa mihin kielellinen ilmaisu viittaa."

Matematiikka ei esiinny Searlen väitteessä. Ei ole mitään matematiikan määritelmää, joka olisi vain algoritmi, eikä varsinkaan jotain, mikä olisi Searlen väitteessä esiintyvä syntaksi-algoritmi tai Turing-koneella laskettava tulos. Et siten voi vedota Searlen väitteeseen, jos olisi keskusteltava siitä, mitä matematiikka voi tehdä todellisuuden kanssa. Korkeintaan voimme ajatella joitain analogioita näiden ongelmien välillä. Niistä ensimmäisenä tulee mieleen se, että jos väittelet fyysikoiden kanssa siitä, että nämä ovat väärässä, kun käyttävät matematiikkaa atomin kuvaamiseen, niin mitä tekemistä sillä on sen kanssa, onko Searlen mukaan olemassa ihmisenkaltaista tekoälyä? Jos kysytään fyysikoilta, niin nämä voivat sanoa tehneensä mallin vain atomeille ja sille mitä atomeihin tulee, eikä ihmisten syntaksisoimiseen.

Searleen liittyy kaksi väitettä, joista toinen on se, että tekoäly ei olisi kuin ihminen. Ja tarkempi väite on se, että ihmisellä esiintyvä ominaisuus nimeltä semantiikka ei ole syntaksinen. Kumpikaan näistä ei ota muotoa 'on väitetty, että x liittyy matematiikkaan'.

Searlen huone ei ole erityisen vertauskuvallinen, vaan se on loogisesti filosofisen väitteen kanssa ekvivalentti esimerkk. Kiinnittäisin siis vähän huomiota siihen, miten kuumana käytät logiikkaa tällä hetkellä. Huone pyrkii myös itse muodostamaan määritelmän siitä, että semantiikan havaitseminen on vaikeaa, ja mieluiten sen olemassaolo pitää sopia tekemällä oletus, kenellä se on. Loogisesti esitettynä Searlella on oletuksia tekoälystä ja väitteitä niiden perusteella. Huoneessa hän on myös olettanut, että on olemassa tekoäly, joka pystyy oletettuun asiaan. Esimerkki yrittää kovaa alleviivata sen, että syntaksiseksi oletetun koneen tehtävä on syntaksinen, koska kun ihminen tekee sen tehtävän, hän ei ymmärrä sanojen merkityksiä tai heittäydy oman ymmärryksensä käytettäväksi, mutta tekee saman tuloksen. Kyseessä on vain mahdollisimman selkeä määritelmä sille, mitä on olla mahdollisimman ilman semantiikkaa, mutta ei todistus sille, että se on ainoa, mitä ohjelmistot saavuttavat.

5

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Tekoälyä ja tietotekniikkaa käytetään metafysiikkaan liittyvissä narratiiveissa osoittamaan todellisuuden mekanistista ja fysikalistista luonnetta samalla unohtaen että tietotekniikka ja tekoäly eivät ole luonnon "naturalistisesti" syntyneitä tuotteita vaan ihmisten kehittämiä. Kehäpäättelyn omaisesti halutaan pelkistää ihminen ja eliöt samanlaiseen naturalismiin käyttäen perusteluna tietotekniikkaa ja tekoälyä."

Kirjoitit tämän kehäpäättelyn olemassaolon loogisesti oikein. Otetaan pieni hetki ja nautitaan tästä.

Kuka hyvänsä tuollaista kirjoitti, niin saattaa sanoa, että sinun kehille tunnistamasi lausekkeet eivät olleet täsmälleen hänen, ja ainakin hänen huomionsa on ollut siinä, että tekoälyn sisäinen koneisto on yksinkertaisesti kuvailtavissa ja siitä koneistosta tulee suoraan ominaisuus O, joka on samanlainen kuin ihmisessä. Jos ihmisen ominaisuus on suoraan seuraus koneistosta, niin silloin, kun ihmisellä on sama O, niin on mahdollista, että hänkin on koneisto. Se että ihminen edelsi tekoälyä, ei ole viittaus siihen, että koneisto pitää tehdä fyysisesti mahdolliseksi juuri ihmisen toimesta, vaan että (edelleen) fyysisesti saadaan satunnaisista biteistä sellainen järjestys, että niistä tulee O ja se muistutta tarpeeksi ihmisen O:ta. Fyysisesti mahdollistetut bitit ovat teoriassa jotain, mitä ääretön universumi muodostaa vahingossa ainakin jollekin planeetalle, ja bitit olisivat tarpeeksi samanlaiset bitit, vaikka ne eivät ole Taiwanilaisella leimalla merkityllä prosessorilla. Kyseistä tekoälyä ei ole vielä varmaan kuitenkaan tehty. Ja periaatteessa tekoälyn maininta on turha vaihe keskustelussa naturalismista. Viimeksi kun katsoin, niin maailmassa saa myös olettaa asioita, kuten että ihminen on koneisto, ja että hänen ominaisuutensa tulevat koneistosta suoraan. Tätä oletusta voidaan tarkkailla pelkässä neurologian tms. kehityksessä myös.

B:
"Searlen kiinalaisen huoneen vertauskuva osoittaa että logiikka ja matematiikka liittyvät algoritmisiin sääntöihin eikä niiden soveltaminen edellytä ymmärtämistä eikä siis edes minkäänlaista vuorovaikutusta sen kanssa mihin kielellinen ilmaisu viittaa."

Matematiikka ei esiinny Searlen väitteessä. Ei ole mitään matematiikan määritelmää, joka olisi vain algoritmi, eikä varsinkaan jotain, mikä olisi Searlen väitteessä esiintyvä syntaksi-algoritmi tai Turing-koneella laskettava tulos. Et siten voi vedota Searlen väitteeseen, jos olisi keskusteltava siitä, mitä matematiikka voi tehdä todellisuuden kanssa. Korkeintaan voimme ajatella joitain analogioita näiden ongelmien välillä. Niistä ensimmäisenä tulee mieleen se, että jos väittelet fyysikoiden kanssa siitä, että nämä ovat väärässä, kun käyttävät matematiikkaa atomin kuvaamiseen, niin mitä tekemistä sillä on sen kanssa, onko Searlen mukaan olemassa ihmisenkaltaista tekoälyä? Jos kysytään fyysikoilta, niin nämä voivat sanoa tehneensä mallin vain atomeille ja sille mitä atomeihin tulee, eikä ihmisten syntaksisoimiseen.

Searleen liittyy kaksi väitettä, joista toinen on se, että tekoäly ei olisi kuin ihminen. Ja tarkempi väite on se, että ihmisellä esiintyvä ominaisuus nimeltä semantiikka ei ole syntaksinen. Kumpikaan näistä ei ota muotoa 'on väitetty, että x liittyy matematiikkaan'.

Searlen huone ei ole erityisen vertauskuvallinen, vaan se on loogisesti filosofisen väitteen kanssa ekvivalentti esimerkk. Kiinnittäisin siis vähän huomiota siihen, miten kuumana käytät logiikkaa tällä hetkellä. Huone pyrkii myös itse muodostamaan määritelmän siitä, että semantiikan havaitseminen on vaikeaa, ja mieluiten sen olemassaolo pitää sopia tekemällä oletus, kenellä se on. Loogisesti esitettynä Searlella on oletuksia tekoälystä ja väitteitä niiden perusteella. Huoneessa hän on myös olettanut, että on olemassa tekoäly, joka pystyy oletettuun asiaan. Esimerkki yrittää kovaa alleviivata sen, että syntaksiseksi oletetun koneen tehtävä on syntaksinen, koska kun ihminen tekee sen tehtävän, hän ei ymmärrä sanojen merkityksiä tai heittäydy oman ymmärryksensä käytettäväksi, mutta tekee saman tuloksen. Kyseessä on vain mahdollisimman selkeä määritelmä sille, mitä on olla mahdollisimman ilman semantiikkaa, mutta ei todistus sille, että se on ainoa, mitä ohjelmistot saavuttavat.

5

Lue lisää

Searle ei varsinaisesti osoita ja todista millainen tekoäly/semantiikka voi olla, vaan pikemminkin hän tekee tämän oletuksen kustakin osapuolesta. Oletuksita ei muodosteta mitään todistettuja asioita, paitsi että kun eri osaset ovat oletetut yksiksi asioiksi, niin sen jälkeen entiteetit, millä on ja ei ole semantiikka, ovat erilaisia eivätkä toisiaan. On helppo väittää, että on olemassa erittäin kirjaimellisessa mielessä semanttisia ohjelmia (joita ei välttämättä väitetä tekoälyksi, koska niitä ei ole luotu olemaan sitä), jotka olisivat Searlen olettamassa ohjelmatyypissä kokonaan käsittelemättä. Koneoppimisen idea on lisäksi juuri se, että tämä semanttisuus ei synny ihmisten syöttämästä semantiikasta, vaan ihmiset ovat syöttäneet pelkän konemaisen neuroonirakenteen tms. ja semantiikaksi lasketaan se, että kone itse tekee yhtäläisyyksiä datasta dataan. Lisäksi ihmiset voivat syöttää puhutun kielen, koska kieli ei tarkoita mitään ilman tätä konetta.

Lisäksi siinä missä semantiikka oletetaan erilaiseksi kun syntaksit, nämä ovat täysin keksittyjä asioita, jotka nimien selitykset Searlella tulevat kielitieteestä. Sellainen tiede ei koskaan tee kysymystä, oliko alussa jotain muuta kuin kieli. Myös matematiikan toisen asteen logiikassa esiintyy käytetyt termit syntaksi ja semantiikka, mutta niiden määritelmä on eri kuin tässä ongelmassa, eikä matematiikkaa voi käyttää analogisena todisteena siitä, että kaikki syntaksit ja semantiikat olisivat toisilleen vastakkaisia alkuperäisiä juurikäsitteitä, aivan sama, mitä ne käytännössä merkitsevät. Semantiikan määritelmän keksimisen jälkeen on täysin oletus, se että se ei olisi muodostettavissa ohjelmistomaisesta syntaksista, ja että semantiikka juuri olisi vain tietoisuuden mutta ei ohjelman saavutettavissa.

Lisäksi se, mitä ohjelma voi saavuttaa ei mitenkään liity siihen, mitä matematiikka saavuttaa, koska mikään ohjelma ei äärellisessä koossa saavuta edes yhden tai kahden kappaleen ongelmaa, puhumattakaan kolmesta.

B:
"Kielellinen ilmaisu viittaa aina johonkin itsensä ulkopuoliseen samalla tavalla kuin matemaattiset ilmaisut."

Viittaus voisi olla viittaus siitä, miten tieto syntyy mm. äskeisessä aiheessa, mutta kun jatkat, niin näet tämän jotenkin negatiivisena asiana. Silloin seiraava ei ehkä koske sinua mitenkään, mutta jos tässä puhuttaisiin tiedosta, niin se, että matematiikan ilmaisu on jokin viittaus johonkin kuulostaa siltä, että väittäisit etteivät matematiikat pysty muodostamaan tiedon solmukohtia, ja että ihminen on päättänyt nämä viittaukset... vähän samalla tavalla kuin hän on päättänyt, mihin sanat viittaavat...? Jos olisit ajatellut näinkin, niin tällaisena näkemästäsi viittauksesta on turha alkaa väitellä sellaisen kanssa, jonka mielestä jokainen merkitys eli viittaus pitäisi rakentaa kahdella matemaattisella ilmaisulla vähintään, ja jolle tämän viittauksen koko mekanismin konstruktion viittaus ei enää merkitse mitään.

B:
"Ne eivät ole itseriittoisia (Gödel)."

Gödelin epäriittoisuus tarkoittaa vain, että matemaattinen järjestelmä ei ole aksiomatisoitavissa ja sen avulla loogisesti todistettavissa aksioomista. Ohjelmat ja tietouisuudet merkityksineen eivät ole aksiooma-luetteloita odottamassa jotain algoritmin tulemista tekemään niistä lauseita ja samalla todistamaan näitä. Eivätkä aksioomia ja todistuksia ole myöskään fysiikan lait ja niiden povaama tulevaisuus jollekin systeemille. Tekoälyohjelmistot ja fyysikot eivät siten ole moksiskaan siitä, mitä Gödel sanoo.

Gödelin lauseissa ei esiinny välttämättä matemaattisen aksioomaluettelon tai muiden lauseiden liika viiittaaminen johonkin ulkopuolelle, koska voi olla, että ulkopuolisia asioita ei ole koskaan käytettävissä. Muutoinkaan kyseessä ei ole määritelmä minä viittaan ulkopuolelle tiettyyn asiaan, joka koskee yksittäistä aksioomaa ja syntyisi siitä. Pikemminkin koko luettelo aksioomia ja niiden seuraukset yhdessä muodostavat jotain, mistä voi syntyä käsitys ulkopuolisista todisteista. Jos näin on, niin ulkopuoliset asiat eivät ole aksioomia, koska silloin systeemi olisi vain voitu laajentaa lisäämällä ne. Tämän takia ei ole niin, että esim. matematiikassa aksioomaa ei voi olla ilman, että se viittaa aksioomaan. Lauseen on tarkoitus olla lause, joka voidaan mutoilla tietyllä tavalla, koska aksioomissa määritellään miten muotoillaan, joten lause on aina viittaus johonkin, mutta lauseet eivät ole koskaan olleet olemassa erillisinä vaan syntyivät aksioomien jälkeen. Varsinkin lauseiden todistukset ja sekin ovatko niiden arvot tosia, on jotain mikä viittaa aina siihen, että aksioomat todistavat ne ja ne ovat mitä aksioomat niille antavat arvoksi. Lauseesta voi periaatteessa halutessa viitata epäaksiooma lauseeseen, sitten ajattelee jo, että tämä lause on jo totta. Vielä voitaisiin yhtähyvin kuvata Gödel-tilannetta siten, että aksiooma-joukosta, joka määrittelee millaisia lauseita voi olla, syntyy spontaanisti enemmän lauseita kuin on terveellistä.

6

Anonyymi kirjoitti:

Searle ei varsinaisesti osoita ja todista millainen tekoäly/semantiikka voi olla, vaan pikemminkin hän tekee tämän oletuksen kustakin osapuolesta. Oletuksita ei muodosteta mitään todistettuja asioita, paitsi että kun eri osaset ovat oletetut yksiksi asioiksi, niin sen jälkeen entiteetit, millä on ja ei ole semantiikka, ovat erilaisia eivätkä toisiaan. On helppo väittää, että on olemassa erittäin kirjaimellisessa mielessä semanttisia ohjelmia (joita ei välttämättä väitetä tekoälyksi, koska niitä ei ole luotu olemaan sitä), jotka olisivat Searlen olettamassa ohjelmatyypissä kokonaan käsittelemättä. Koneoppimisen idea on lisäksi juuri se, että tämä semanttisuus ei synny ihmisten syöttämästä semantiikasta, vaan ihmiset ovat syöttäneet pelkän konemaisen neuroonirakenteen tms. ja semantiikaksi lasketaan se, että kone itse tekee yhtäläisyyksiä datasta dataan. Lisäksi ihmiset voivat syöttää puhutun kielen, koska kieli ei tarkoita mitään ilman tätä konetta.

Lisäksi siinä missä semantiikka oletetaan erilaiseksi kun syntaksit, nämä ovat täysin keksittyjä asioita, jotka nimien selitykset Searlella tulevat kielitieteestä. Sellainen tiede ei koskaan tee kysymystä, oliko alussa jotain muuta kuin kieli. Myös matematiikan toisen asteen logiikassa esiintyy käytetyt termit syntaksi ja semantiikka, mutta niiden määritelmä on eri kuin tässä ongelmassa, eikä matematiikkaa voi käyttää analogisena todisteena siitä, että kaikki syntaksit ja semantiikat olisivat toisilleen vastakkaisia alkuperäisiä juurikäsitteitä, aivan sama, mitä ne käytännössä merkitsevät. Semantiikan määritelmän keksimisen jälkeen on täysin oletus, se että se ei olisi muodostettavissa ohjelmistomaisesta syntaksista, ja että semantiikka juuri olisi vain tietoisuuden mutta ei ohjelman saavutettavissa.

Lisäksi se, mitä ohjelma voi saavuttaa ei mitenkään liity siihen, mitä matematiikka saavuttaa, koska mikään ohjelma ei äärellisessä koossa saavuta edes yhden tai kahden kappaleen ongelmaa, puhumattakaan kolmesta.

B:
"Kielellinen ilmaisu viittaa aina johonkin itsensä ulkopuoliseen samalla tavalla kuin matemaattiset ilmaisut."

Viittaus voisi olla viittaus siitä, miten tieto syntyy mm. äskeisessä aiheessa, mutta kun jatkat, niin näet tämän jotenkin negatiivisena asiana. Silloin seiraava ei ehkä koske sinua mitenkään, mutta jos tässä puhuttaisiin tiedosta, niin se, että matematiikan ilmaisu on jokin viittaus johonkin kuulostaa siltä, että väittäisit etteivät matematiikat pysty muodostamaan tiedon solmukohtia, ja että ihminen on päättänyt nämä viittaukset... vähän samalla tavalla kuin hän on päättänyt, mihin sanat viittaavat...? Jos olisit ajatellut näinkin, niin tällaisena näkemästäsi viittauksesta on turha alkaa väitellä sellaisen kanssa, jonka mielestä jokainen merkitys eli viittaus pitäisi rakentaa kahdella matemaattisella ilmaisulla vähintään, ja jolle tämän viittauksen koko mekanismin konstruktion viittaus ei enää merkitse mitään.

B:
"Ne eivät ole itseriittoisia (Gödel)."

Gödelin epäriittoisuus tarkoittaa vain, että matemaattinen järjestelmä ei ole aksiomatisoitavissa ja sen avulla loogisesti todistettavissa aksioomista. Ohjelmat ja tietouisuudet merkityksineen eivät ole aksiooma-luetteloita odottamassa jotain algoritmin tulemista tekemään niistä lauseita ja samalla todistamaan näitä. Eivätkä aksioomia ja todistuksia ole myöskään fysiikan lait ja niiden povaama tulevaisuus jollekin systeemille. Tekoälyohjelmistot ja fyysikot eivät siten ole moksiskaan siitä, mitä Gödel sanoo.

Gödelin lauseissa ei esiinny välttämättä matemaattisen aksioomaluettelon tai muiden lauseiden liika viiittaaminen johonkin ulkopuolelle, koska voi olla, että ulkopuolisia asioita ei ole koskaan käytettävissä. Muutoinkaan kyseessä ei ole määritelmä minä viittaan ulkopuolelle tiettyyn asiaan, joka koskee yksittäistä aksioomaa ja syntyisi siitä. Pikemminkin koko luettelo aksioomia ja niiden seuraukset yhdessä muodostavat jotain, mistä voi syntyä käsitys ulkopuolisista todisteista. Jos näin on, niin ulkopuoliset asiat eivät ole aksioomia, koska silloin systeemi olisi vain voitu laajentaa lisäämällä ne. Tämän takia ei ole niin, että esim. matematiikassa aksioomaa ei voi olla ilman, että se viittaa aksioomaan. Lauseen on tarkoitus olla lause, joka voidaan mutoilla tietyllä tavalla, koska aksioomissa määritellään miten muotoillaan, joten lause on aina viittaus johonkin, mutta lauseet eivät ole koskaan olleet olemassa erillisinä vaan syntyivät aksioomien jälkeen. Varsinkin lauseiden todistukset ja sekin ovatko niiden arvot tosia, on jotain mikä viittaa aina siihen, että aksioomat todistavat ne ja ne ovat mitä aksioomat niille antavat arvoksi. Lauseesta voi periaatteessa halutessa viitata epäaksiooma lauseeseen, sitten ajattelee jo, että tämä lause on jo totta. Vielä voitaisiin yhtähyvin kuvata Gödel-tilannetta siten, että aksiooma-joukosta, joka määrittelee millaisia lauseita voi olla, syntyy spontaanisti enemmän lauseita kuin on terveellistä.

6

Lue lisää

Gödelin ensimmäisessä lauseessa kokonaisuutta, joka sisältää aksioomat ja lauseet ja joissa kaikki lauseet eivät todistu, kutsutaan itseensä viittaavaksi (self-reference). Koska viittauksen ajatellaan olevan jokin todistamaton pyytämässä todistetuilta, että olkaa todistukseni.

B:
"Sitä todellisuutta mihin kieli viittaa ei voi koskaan kattavasti eikä tyhjentävästi kuvailla millään kielellä vaan se pitää ihan itse kokea jotta sitä voisi aidosti ymmärtää ja voisi syntyä aitoa tietoa."

Kielellä ei ole mitään Gödelin lausetta. Eikä matematiikkaa tule pitää kaikkien asioiden analogiana. Yllä mainittu kiinankielen ohjelma ja muut ohjelmat eivät ole erityisesti vain kieltä varten. Kaikki mitä varten ohjelma on, ei myöskään ole Gödelin lauseen alainen, kuten jo mainittiin syntaksin määritelmästä.

Kun puhutaan tekoälystä, niin kielen sana ja kokemukset liittyen siihen sanaan ovat samoja asioita eli koostuvat samoista biteistä muistissa, missä tekoälyn koneoppiminen on liittänyt ne toisiinsa (tosin muisti voi olla jaettu kategorioihin, koska ihmiselläkin todennäköisesti on aivan eri muisteja sanoja, hajuja ja kuvia varten, eikä hän sekoita näitä siten, että keksisi uuden hajun, koska kuultu ääni meni hajumuistiin, ja unohtui miltä kuulosti). Ongelma tässä on vain tehdä tälle muistille kokemusperäinen kanava esim. maailmaan. Sen voisi myös opettaa puhumaan ja kuuntelemaan kieltä, ennen kuin on mitään ascii tms. -koodattua kirjoitusta (pienestä bittimäärästä tiettyyn selkeään kirjaimeen, vrt. murteena kuullut äännähdykset), joka olisi sen valmismuistissa olevia sanoja.

Kaikki sana- ja muistijoukot ovat itseriittoisia, vaikka kyseessä on esim. sanoja ilman kokemuksia. Eli ne toteuttavat itseään juuri sen verran, kuin mitä ne määritelmänä ovat, ja mitä niistä odotetaan koostuvan valmiina ohjelmistona. Se että sanasta ei synny maailmaa, tai että ohjelmistosta ei muodostu B:n vertaista elämänkumppania, on täysin asia erikseen.

B:
"Tiede ja filosofia on hakoteillä kun luonnollisen/keinotekoisen kielen lauseille annetaan totuusarvoja vaikka kyse on pohjimmiltaan enemmän tai vähemmän toimivasta vertauskuvasta ja analogisesta päättelystä eli kun kuvitellaan että tutkitaan todellisuutta niin siinä välissä toimii suodattimena käytetty kieli ja tulokset heijastavat sitten enemmän sitä kielen taustalla olevaa metafysiikkaa kuin itse todellisuutta."

Gödelin lause on matemaattinen ilmaisu mutta et silti pitänyt Gödelin lausetta vain vertauskuvallisena, kun käytit sitä argumenttina. Et myöskään pitänyt lausetta epätotena, vaan uskoit siihen täysin. Gödelin lause ei edellytä mitään ulkopuolista. Lisäksi Gödelin lause on totta nyt ja aina, ja riippumatta täysin siitä, mitä todellisuus on esim. luonnossa. Sen lisäksi Gödelin lause voidaan todistaa matemaattisesti, mitä ilman et olisi voinut argumentoida sillä mitään.

Oletko tämän kappaleen aikana arvioinut sanojen analogisen suhteen todellisuuteen samalla vai eri tavalla kuin sanojen suhteen metafysiikkaan? Ja mitä näiden molempien suhteiden olemassaolo tarkoittaa? Periaatteessa sanoissa voitaisiin puhua myös siitä, että ihminen tietokoneena on vajavainen, ja muodosti omassa koneoppimisessaan huonoja analogioita sanoille, jotka eivät ole kovin hyödyllisiä hänen aparattinsa toimintojen kannalta. Sinä väität että huonoa on oppia sanoja fysiikan kurssilla, joka myös metafysiikkana tunnetaan? Jos näet tämän kaiken yhtenä prosessina tällaisella tavalla, niin tässä nähdään, että analogisuus tai analoginen ajattelu ei korjaa mitään, vaan se esiintyy myös juuriongelmana? Olet lisäksi väittänyt, että kokemukseen voi luottaa sen sijaan että tituleeraisi sen koetuksi analogiaksi jostain mitä ei koettu lainkaan. Siksi en näkisi, että analogiaa tarvitaan lainkaan äskeisessä, koska periaatteessa jokainen sana ihmisen ajattelemana on loogisesti eksaktisti sitä, mitä hän on kokenut tai pseudokokenut kurssitettuna, ja tämän eksaktiuden hän kantaa itse koneensa muodossa eikä kysy sitä miltään todelllisuudelta. Se että väittää joitakin eksakteja sanavirheitä pikku-analogioiksi, jotka ovat vähän sinne päin, ei ole mikään korjausliike.

B:
"Ajattelun harmonisointi edellyttää aina kolmatta neutralisoivaa/harmonisoivaa vaikutusta kaikissa prosesseissa ( esim. atomit ovat neutraaleja ulospäin vaikka niiden komponentit ovat toistensa suhteen vastakkaisia vaikutuksia). Gurdjieffin kosmologian mukaan ihminen on sokea kolmannen neutralisoivan vaikutuksen suhteen ja osaa hahmottaa vain dualismiin asti."

Oletko se sinä vai Gurdjieff, joka yrittää juosta, ennen kuin kävelee, kosmologiaa ja vaikutuksia koskevista väitteistä johonkin, mikä on ajattelua ja ihmisten välisiä riitoja?

7

Anonyymi kirjoitti:

Gödelin ensimmäisessä lauseessa kokonaisuutta, joka sisältää aksioomat ja lauseet ja joissa kaikki lauseet eivät todistu, kutsutaan itseensä viittaavaksi (self-reference). Koska viittauksen ajatellaan olevan jokin todistamaton pyytämässä todistetuilta, että olkaa todistukseni.

B:
"Sitä todellisuutta mihin kieli viittaa ei voi koskaan kattavasti eikä tyhjentävästi kuvailla millään kielellä vaan se pitää ihan itse kokea jotta sitä voisi aidosti ymmärtää ja voisi syntyä aitoa tietoa."

Kielellä ei ole mitään Gödelin lausetta. Eikä matematiikkaa tule pitää kaikkien asioiden analogiana. Yllä mainittu kiinankielen ohjelma ja muut ohjelmat eivät ole erityisesti vain kieltä varten. Kaikki mitä varten ohjelma on, ei myöskään ole Gödelin lauseen alainen, kuten jo mainittiin syntaksin määritelmästä.

Kun puhutaan tekoälystä, niin kielen sana ja kokemukset liittyen siihen sanaan ovat samoja asioita eli koostuvat samoista biteistä muistissa, missä tekoälyn koneoppiminen on liittänyt ne toisiinsa (tosin muisti voi olla jaettu kategorioihin, koska ihmiselläkin todennäköisesti on aivan eri muisteja sanoja, hajuja ja kuvia varten, eikä hän sekoita näitä siten, että keksisi uuden hajun, koska kuultu ääni meni hajumuistiin, ja unohtui miltä kuulosti). Ongelma tässä on vain tehdä tälle muistille kokemusperäinen kanava esim. maailmaan. Sen voisi myös opettaa puhumaan ja kuuntelemaan kieltä, ennen kuin on mitään ascii tms. -koodattua kirjoitusta (pienestä bittimäärästä tiettyyn selkeään kirjaimeen, vrt. murteena kuullut äännähdykset), joka olisi sen valmismuistissa olevia sanoja.

Kaikki sana- ja muistijoukot ovat itseriittoisia, vaikka kyseessä on esim. sanoja ilman kokemuksia. Eli ne toteuttavat itseään juuri sen verran, kuin mitä ne määritelmänä ovat, ja mitä niistä odotetaan koostuvan valmiina ohjelmistona. Se että sanasta ei synny maailmaa, tai että ohjelmistosta ei muodostu B:n vertaista elämänkumppania, on täysin asia erikseen.

B:
"Tiede ja filosofia on hakoteillä kun luonnollisen/keinotekoisen kielen lauseille annetaan totuusarvoja vaikka kyse on pohjimmiltaan enemmän tai vähemmän toimivasta vertauskuvasta ja analogisesta päättelystä eli kun kuvitellaan että tutkitaan todellisuutta niin siinä välissä toimii suodattimena käytetty kieli ja tulokset heijastavat sitten enemmän sitä kielen taustalla olevaa metafysiikkaa kuin itse todellisuutta."

Gödelin lause on matemaattinen ilmaisu mutta et silti pitänyt Gödelin lausetta vain vertauskuvallisena, kun käytit sitä argumenttina. Et myöskään pitänyt lausetta epätotena, vaan uskoit siihen täysin. Gödelin lause ei edellytä mitään ulkopuolista. Lisäksi Gödelin lause on totta nyt ja aina, ja riippumatta täysin siitä, mitä todellisuus on esim. luonnossa. Sen lisäksi Gödelin lause voidaan todistaa matemaattisesti, mitä ilman et olisi voinut argumentoida sillä mitään.

Oletko tämän kappaleen aikana arvioinut sanojen analogisen suhteen todellisuuteen samalla vai eri tavalla kuin sanojen suhteen metafysiikkaan? Ja mitä näiden molempien suhteiden olemassaolo tarkoittaa? Periaatteessa sanoissa voitaisiin puhua myös siitä, että ihminen tietokoneena on vajavainen, ja muodosti omassa koneoppimisessaan huonoja analogioita sanoille, jotka eivät ole kovin hyödyllisiä hänen aparattinsa toimintojen kannalta. Sinä väität että huonoa on oppia sanoja fysiikan kurssilla, joka myös metafysiikkana tunnetaan? Jos näet tämän kaiken yhtenä prosessina tällaisella tavalla, niin tässä nähdään, että analogisuus tai analoginen ajattelu ei korjaa mitään, vaan se esiintyy myös juuriongelmana? Olet lisäksi väittänyt, että kokemukseen voi luottaa sen sijaan että tituleeraisi sen koetuksi analogiaksi jostain mitä ei koettu lainkaan. Siksi en näkisi, että analogiaa tarvitaan lainkaan äskeisessä, koska periaatteessa jokainen sana ihmisen ajattelemana on loogisesti eksaktisti sitä, mitä hän on kokenut tai pseudokokenut kurssitettuna, ja tämän eksaktiuden hän kantaa itse koneensa muodossa eikä kysy sitä miltään todelllisuudelta. Se että väittää joitakin eksakteja sanavirheitä pikku-analogioiksi, jotka ovat vähän sinne päin, ei ole mikään korjausliike.

B:
"Ajattelun harmonisointi edellyttää aina kolmatta neutralisoivaa/harmonisoivaa vaikutusta kaikissa prosesseissa ( esim. atomit ovat neutraaleja ulospäin vaikka niiden komponentit ovat toistensa suhteen vastakkaisia vaikutuksia). Gurdjieffin kosmologian mukaan ihminen on sokea kolmannen neutralisoivan vaikutuksen suhteen ja osaa hahmottaa vain dualismiin asti."

Oletko se sinä vai Gurdjieff, joka yrittää juosta, ennen kuin kävelee, kosmologiaa ja vaikutuksia koskevista väitteistä johonkin, mikä on ajattelua ja ihmisten välisiä riitoja?

7

Lue lisää

Atomit eivät muodosta kolmatta vaikutusta, vaan ne muodostavat objektin, joka ei ole elektroni eikä protoni. Väitän ettet pysty analogisesti muodostamaan ajatusta, joka on kolmas ajatus ja riippuvainen kahdesta ajatuksesta. Sen jälkeen, koska atomi on objekti vain siinä mielessä, että sitä ei ole redusoitu, niin sinun ajatustasi ei pystytä redusoimaan kahdeksi toiseksi ajatukseksi. Johtuu ehkä eniten siitä, että ajatusten välinen suhde ei muutu miksikään vaan on staattinen, jolloin et voi selittää, mitä eri asioita kaksi redusoitua ajatusta voi tehdä aina eri tavalla. Jos ajatukset olisivat ajatusrakennelmia, missä lisäajatukset määrittelevät ajatuksille jonkin toisen ympäristön, niin suurin osa tästä työstä olisi syntaksimaista ja todella välinpitämätöntä ajatusten sisällölle.

Atomeissa ei ole kolmatta vaikutusta (joka vaikuttaisi siihen, onko sähköinen varausjakauma neutraalin kaltaista, eikä myöskään ole kolmatta vaikutusta, joka pitäisi atomin atomina pysyvästi). Joten ei ole mitään luonnossa esiintyvää analogiaa, missä kolmas vaikutus olisi samoin kuin ajattelussa. Ehkä ajattelu ei ole atomien analogia lainkaan. Et ole myöskään käynyt 'kaikkia luonnon prosesseja' läpi, joten ei ole näyttöä, että mikään niistä, on kolmivaikutuksinen.

Kun puhutaan atomista ja sanotaan, mitä se edellyttää, että se on neutraali, niin tämä on keskustelu, joka käydään abstraktilla tasolla eikä fyysisessä luonnossa suoraan? Koska sinun mukaasi konstruktioilla, kuten 'atomi', 'neutraali' ja 'edellyttää' ei voi olla mitään suoraa tekemistä todellisuuden kanssa. Tällön vastaus, mitä neutraalius edellyttää, ei ole jotain mitä voit päättää sillä perusteella, että teet oman mallin ja sanot miten siinä on edellytetty. Keskustelun edellyttämisistä tulee olla avoin sille, että jokainen malli, joka tekee saman atomin pienemmillä edellytyksillä kuin toiset, on se mikä on lopulta kaikkein pienimpien edellytysten määritelmä. Kaiken tämän perusteella, jos tunnen matemaattisen teorian, jossa on atomi, ja jossa ei edellytetä kolmatta osapuolta siihen, että sen atomi on neutraali, niin silloin olet väärässä. Yleensä emme molemmat olisi läheskään oikean mallin äärellä, jos niissä on näin paljon eroja, mutta tässä oletetaan ettei mitään ole voitu falsifioida. Jos et keksi mitään muuta tarkoitusta kolmannelle osapuolelle, niin lisäksi sille voidaan soveltaa Occamin partaterää.

Kun sanot, että neutraalius on vain ulospäin, niin se voi toki määritellä elektronin ja protonin lisäksi kolmannen osapuolen, joka on tarpeeksi kaukana, jotta ei varmasti näe pieniä virheitä sähkökentässä. Mutta ei kyseinen osapuoli ole yhtä fyysinen ja fyysisesti vaikuttava kuin, mitä protoni ja elektroni tässä kertomuksessa ovat. Ollakseen itse vaikuttunut siitä, että millainen neutralisointi on kyseesä, tämä kolmas osapuoli ei tietenkään saisi olla itse neutraali.

B:
"Kannattaisi vähän ihmetellä sitä kuinka esim. predikaattilogiikassa voidaan määritellä totuusarvoja lauserakenteille joista on riisuttu kaikki empiirinen sisältö ja merkitykset pois ja silti voidaan määritellä lauseikkeille totuusarvoja."

Tässä logiikassa käydään monesti teoriassa ja käytännössä läpi kaikki totuusarvojen vaihtoehdot, eikä mikään niistä ole muita erikoisemmin määritelty. Lauseelle voi määritellä arvoja, koska perusaksiooma on esim. se, että on olemassa lause ja lauseen määritelmä on, että lause on joko tosi tai epätosi. Samalla tavalla on määriteltävissä asioita, jotka eivät ole lauseita, mutta joilla on arvoja. Kaikkien arvon vaihtoehtojen pitää olla aksioomassa määritelty samoin kuin tosi ja epätosi ovat. Tämän takia kaikki millä on arvoja on yleensä tosi täyteen pakattu merkitystä ja siitä merkityksestä mikä esiintyy vain matemaattisesti on helppo tehdä analogioita samanlaisiin asioihin. Tosi ja epätosi ovat arvoja, joita myös käytetään paljon elämässä, koska keskustelu voi koostua niistä. Tai nämä ovat väitteitä, joita voi kohdistua keskustelusi osiin. Moni keskustelun logiikaksi annettu sääntö on lisäksi myös esitetty predikaattilogiikkana. Kun sanoin, että keskustelun muuttuessa tylsäksi, voi alkaa käyttää matematiikkaa, niin se voi viitata tähänkin, että määrittelisi omissa oletuksissaan aluksi numeroarvoja.

Kiinnostavia lauseita ovat johdannaiset lauseet, jotka eivät ole oletuksia. Varsinkin matematiikankaltainen logiikka on työkalu, joka antaa sen tiedon, että olettaessa jonkin aksiooman ja sen, että se on yleensä tosi, tästä on seurauksia. Kun jopa tuntemattomia ja uusia johdannaislauseita syntyy tosiarvoisina tai päinvastoin. Kaksi asiaa on esim. tällöin voitu tietää olevan esim. tosia koska ne olisivat tosia yhdessä, ja tämän yhden formalismin mukaan toinen seurauksena toisesta. Miten johdannaisia tulee, on määriteltävä logiikan peruskäsitteissä tai aksiomien antamissa määritelmissä.

B:
"Selitys liittyy Kiinalaisen huoneen argumenttiin:"

Voitko kertoa vielä ajattelusi alusta lähtien sen, että miksi on etsittävä selitys, ja mille mysteerille se on selitys?

8

Anonyymi kirjoitti:

Atomit eivät muodosta kolmatta vaikutusta, vaan ne muodostavat objektin, joka ei ole elektroni eikä protoni. Väitän ettet pysty analogisesti muodostamaan ajatusta, joka on kolmas ajatus ja riippuvainen kahdesta ajatuksesta. Sen jälkeen, koska atomi on objekti vain siinä mielessä, että sitä ei ole redusoitu, niin sinun ajatustasi ei pystytä redusoimaan kahdeksi toiseksi ajatukseksi. Johtuu ehkä eniten siitä, että ajatusten välinen suhde ei muutu miksikään vaan on staattinen, jolloin et voi selittää, mitä eri asioita kaksi redusoitua ajatusta voi tehdä aina eri tavalla. Jos ajatukset olisivat ajatusrakennelmia, missä lisäajatukset määrittelevät ajatuksille jonkin toisen ympäristön, niin suurin osa tästä työstä olisi syntaksimaista ja todella välinpitämätöntä ajatusten sisällölle.

Atomeissa ei ole kolmatta vaikutusta (joka vaikuttaisi siihen, onko sähköinen varausjakauma neutraalin kaltaista, eikä myöskään ole kolmatta vaikutusta, joka pitäisi atomin atomina pysyvästi). Joten ei ole mitään luonnossa esiintyvää analogiaa, missä kolmas vaikutus olisi samoin kuin ajattelussa. Ehkä ajattelu ei ole atomien analogia lainkaan. Et ole myöskään käynyt 'kaikkia luonnon prosesseja' läpi, joten ei ole näyttöä, että mikään niistä, on kolmivaikutuksinen.

Kun puhutaan atomista ja sanotaan, mitä se edellyttää, että se on neutraali, niin tämä on keskustelu, joka käydään abstraktilla tasolla eikä fyysisessä luonnossa suoraan? Koska sinun mukaasi konstruktioilla, kuten 'atomi', 'neutraali' ja 'edellyttää' ei voi olla mitään suoraa tekemistä todellisuuden kanssa. Tällön vastaus, mitä neutraalius edellyttää, ei ole jotain mitä voit päättää sillä perusteella, että teet oman mallin ja sanot miten siinä on edellytetty. Keskustelun edellyttämisistä tulee olla avoin sille, että jokainen malli, joka tekee saman atomin pienemmillä edellytyksillä kuin toiset, on se mikä on lopulta kaikkein pienimpien edellytysten määritelmä. Kaiken tämän perusteella, jos tunnen matemaattisen teorian, jossa on atomi, ja jossa ei edellytetä kolmatta osapuolta siihen, että sen atomi on neutraali, niin silloin olet väärässä. Yleensä emme molemmat olisi läheskään oikean mallin äärellä, jos niissä on näin paljon eroja, mutta tässä oletetaan ettei mitään ole voitu falsifioida. Jos et keksi mitään muuta tarkoitusta kolmannelle osapuolelle, niin lisäksi sille voidaan soveltaa Occamin partaterää.

Kun sanot, että neutraalius on vain ulospäin, niin se voi toki määritellä elektronin ja protonin lisäksi kolmannen osapuolen, joka on tarpeeksi kaukana, jotta ei varmasti näe pieniä virheitä sähkökentässä. Mutta ei kyseinen osapuoli ole yhtä fyysinen ja fyysisesti vaikuttava kuin, mitä protoni ja elektroni tässä kertomuksessa ovat. Ollakseen itse vaikuttunut siitä, että millainen neutralisointi on kyseesä, tämä kolmas osapuoli ei tietenkään saisi olla itse neutraali.

B:
"Kannattaisi vähän ihmetellä sitä kuinka esim. predikaattilogiikassa voidaan määritellä totuusarvoja lauserakenteille joista on riisuttu kaikki empiirinen sisältö ja merkitykset pois ja silti voidaan määritellä lauseikkeille totuusarvoja."

Tässä logiikassa käydään monesti teoriassa ja käytännössä läpi kaikki totuusarvojen vaihtoehdot, eikä mikään niistä ole muita erikoisemmin määritelty. Lauseelle voi määritellä arvoja, koska perusaksiooma on esim. se, että on olemassa lause ja lauseen määritelmä on, että lause on joko tosi tai epätosi. Samalla tavalla on määriteltävissä asioita, jotka eivät ole lauseita, mutta joilla on arvoja. Kaikkien arvon vaihtoehtojen pitää olla aksioomassa määritelty samoin kuin tosi ja epätosi ovat. Tämän takia kaikki millä on arvoja on yleensä tosi täyteen pakattu merkitystä ja siitä merkityksestä mikä esiintyy vain matemaattisesti on helppo tehdä analogioita samanlaisiin asioihin. Tosi ja epätosi ovat arvoja, joita myös käytetään paljon elämässä, koska keskustelu voi koostua niistä. Tai nämä ovat väitteitä, joita voi kohdistua keskustelusi osiin. Moni keskustelun logiikaksi annettu sääntö on lisäksi myös esitetty predikaattilogiikkana. Kun sanoin, että keskustelun muuttuessa tylsäksi, voi alkaa käyttää matematiikkaa, niin se voi viitata tähänkin, että määrittelisi omissa oletuksissaan aluksi numeroarvoja.

Kiinnostavia lauseita ovat johdannaiset lauseet, jotka eivät ole oletuksia. Varsinkin matematiikankaltainen logiikka on työkalu, joka antaa sen tiedon, että olettaessa jonkin aksiooman ja sen, että se on yleensä tosi, tästä on seurauksia. Kun jopa tuntemattomia ja uusia johdannaislauseita syntyy tosiarvoisina tai päinvastoin. Kaksi asiaa on esim. tällöin voitu tietää olevan esim. tosia koska ne olisivat tosia yhdessä, ja tämän yhden formalismin mukaan toinen seurauksena toisesta. Miten johdannaisia tulee, on määriteltävä logiikan peruskäsitteissä tai aksiomien antamissa määritelmissä.

B:
"Selitys liittyy Kiinalaisen huoneen argumenttiin:"

Voitko kertoa vielä ajattelusi alusta lähtien sen, että miksi on etsittävä selitys, ja mille mysteerille se on selitys?

8

Lue lisää

Huoneessa olevan koneen sanotaan usein käsittelevän symbooleja, jotka ovat kiinalaiset kirjaimet. Käytännössä voi olla että kone on sitä ennen binäärinen, jolloin se koostuu tosi-epätosi lauseista, kuten että luetulla paperilla on jokin jälki jossain pienessä kohdassa. Koneen toimintaa pidetään todella yksinkertaisena eli voi olla, että siinä on jokaisella syötteellä yksi kanava suoraan vastaukseen (jokainen kanava on aksiooma). Tämä ei kuvaa kuin triviaalisti logiikan matemaattista käyttöä, joka liittyisi totuuden saamiseen jollekin monimutkaiselle ja useista aksioomista kerrallaan.

Searlen harrastamassa filosofisessa logiikassa on minustakin paljon (minun tekemiäni) analogioita predikaattilogiikkaan. Searle valitsee, että on totta, että semantiikkaan pystyvät ihmiset. Tästä tulee ulos yksi selvästi ihmismielen ohjelmoima johtopäätös. Sen lisäksi ei ole mitään tietoa, että mitä jos ei ole totta, että semantiikkaan pystyvät vain ihmiset. Tässä suhteessa Searlen tekstit edes takaisin syynättynä ei ole täydellinen tai ainakaan todellisuuteen verrattuna tarpeeksi monimutakainen predikaattisysteemi, joka voisi ottaa eri asiat huomioon. Mutta äskeistä tärkeämpi huomio on se, että ei ole mitään tietoa Searlen systeemin ja minkään logiikan perusteella tähän asti, että onko totta, että vain ihmiset ovat semantiikkaan kykeneviä. Ja että oliko semantiikka edes mitään merkitsevä sana, vai pelkkä symbooli kreikan kielestä, jota moni ei oikeasti puhu samoin kuin huoneessa.

B:
"Logiikka ja muut formaalit kielet toimivat yhteisen metafysiikan tason konsensuksen puitteissa jossa ns. suuret kysymykset eli aksioomat on lukkoonlyöty yhteisellä sopimuksella asioista joista pitää ns. vaieta jos haluaa kuulua laumaan. "

Jos et aio puhua mitään, niin minä puhun siitä, miten tuollaisen voisi määritellä käsillä oleviin logiikan aiheisiin. Voisi olla jotain järkeä puhua logiikan rakenteesta, ja ehkä jopa yksittäisestä (ja sen jälkeen jokaisesta) syntaksista metafysiikkana, jonka on pakko olla sovittua. Jos kuitenkin sovitaan jokainen syntaksi, niin ei ole mitään määriteltyä epäkonsensusta tai konsensuksen haastamista. Siten teet tässä ilmeisesti metafysiikasta pelkkää oletusten arvojen tai aksioomien valintaa. Pelkästä logiikasta puhuttaessa olisi turha tehdä jakoa metafyysiseen ja fyysiseen oletukseen, koska siinä ei tapahdu muutosta. Huomataan myös että kun jako tehdään ja se on mustavalkoinen, tässä on mahdotonta siirtyä asioiden välillä, eli sanoa, että kun tehdään fysiikkaa, on taustalla metafysiikkaa. Fysiikassa olen olettanut, että aina tulee oletusten tarkastelu, koska väärä oletus on mittauksen kanssa ristiriidassa heti.

Suuremmassa kuviossa, joka liittyy tieteeseen ja tietteen vastustamiseen, väitän että kukaan vastustajista ei ole esittänyt metafyysistä radikalismia, joka ei hakeutuisi tunnettuihin ja sovittuihin metafyysisiin käsitteisiin. Tähän liittyy se, että moni konsensusmainen metafysinen tapa käsittää esim. ilmiö ja sen selitysmalli, voi olla ja on normaalin fysiikan luonnonlakien vastainen. Lisäksi itse näen tieteenvastustajat metafyysisinä konservatisteina, jotka nimittävät tiedettä pupuksi ja hulluksi eli toisin sanoen tietyn metafyysisen konsensuksen muodostaman järjen vastaiseksi, missä järki ei viittaa onnistuneeseen logiikkaan vaan niihin oletuksiin, mitä saa harkita ja mitä ei saa.

Ehdotan myös että laitamme konsensuksen ja epäkonsensuksen väliin tästä lähtien liukusäätimen, jota ilman ei saa esittää argumentteja. Epäkonsensus on sama kuin yksi ihminen ja täysikonsensus maapallon väkilku.

B:
"Kun tiede lukitsee filosofian ja metafysiikan niin ilmiöitä voidaan tulkitaan formaalin logiikan ja matematiikan puitteissa mutta sitoudutaan uskoon omaksuttujen oletusten/aksioomien/paradigmojen ehdottomaan oikeassaolemiseen ja samalla syntyi sekulaari uskonto Newtonin, Descartesin ja kaikkien muiden filosofian& metafysiikan kieltäjien ja väheksyvien avustuksella."

Toisin sanottuna oli aivan turhaa keskustella logiikkaa vastaan. Olisit voinut käyttää sen kaiken ajan keskustellaksesi siitä, miten oletus todistetaan vääräksi tai ei todisteta oikeaksi. Jos et sattumoisin osaa todistaa oletusta vääräksi, niin miksi kutsut sitä muualla vääräksi?

Mitä logiikkaa on siinä, että metafysiikka on olemassaoleva tieteen logiikan tms. osa, mutta että sama metafysiikka on kielletty? Miten se on voitu loogisesti arvioivan henkilön mielestä saatu aikaan? Väitätkö, että Descartesilla on salaisia kirjoituksia, jotka sisältävät metafysiikkaa (nimenomaan tiede+metafysiikkaa, jota emme määritelmällisesti vielä lyöneet lukkoon yllä), joita ei tunneta tieteessä? Vai väitätkö olevasi joku logiikan kotkansilmä, joka näkee Descartesin julkisessa logiikassa enemmän kuin muut? Descartes on keneksi tahansa muutettava esimerkkihenkilö, ja nykytiede ei ole noiden kahden julkista kirjoitusta.

9

Anonyymi kirjoitti:

Huoneessa olevan koneen sanotaan usein käsittelevän symbooleja, jotka ovat kiinalaiset kirjaimet. Käytännössä voi olla että kone on sitä ennen binäärinen, jolloin se koostuu tosi-epätosi lauseista, kuten että luetulla paperilla on jokin jälki jossain pienessä kohdassa. Koneen toimintaa pidetään todella yksinkertaisena eli voi olla, että siinä on jokaisella syötteellä yksi kanava suoraan vastaukseen (jokainen kanava on aksiooma). Tämä ei kuvaa kuin triviaalisti logiikan matemaattista käyttöä, joka liittyisi totuuden saamiseen jollekin monimutkaiselle ja useista aksioomista kerrallaan.

Searlen harrastamassa filosofisessa logiikassa on minustakin paljon (minun tekemiäni) analogioita predikaattilogiikkaan. Searle valitsee, että on totta, että semantiikkaan pystyvät ihmiset. Tästä tulee ulos yksi selvästi ihmismielen ohjelmoima johtopäätös. Sen lisäksi ei ole mitään tietoa, että mitä jos ei ole totta, että semantiikkaan pystyvät vain ihmiset. Tässä suhteessa Searlen tekstit edes takaisin syynättynä ei ole täydellinen tai ainakaan todellisuuteen verrattuna tarpeeksi monimutakainen predikaattisysteemi, joka voisi ottaa eri asiat huomioon. Mutta äskeistä tärkeämpi huomio on se, että ei ole mitään tietoa Searlen systeemin ja minkään logiikan perusteella tähän asti, että onko totta, että vain ihmiset ovat semantiikkaan kykeneviä. Ja että oliko semantiikka edes mitään merkitsevä sana, vai pelkkä symbooli kreikan kielestä, jota moni ei oikeasti puhu samoin kuin huoneessa.

B:
"Logiikka ja muut formaalit kielet toimivat yhteisen metafysiikan tason konsensuksen puitteissa jossa ns. suuret kysymykset eli aksioomat on lukkoonlyöty yhteisellä sopimuksella asioista joista pitää ns. vaieta jos haluaa kuulua laumaan. "

Jos et aio puhua mitään, niin minä puhun siitä, miten tuollaisen voisi määritellä käsillä oleviin logiikan aiheisiin. Voisi olla jotain järkeä puhua logiikan rakenteesta, ja ehkä jopa yksittäisestä (ja sen jälkeen jokaisesta) syntaksista metafysiikkana, jonka on pakko olla sovittua. Jos kuitenkin sovitaan jokainen syntaksi, niin ei ole mitään määriteltyä epäkonsensusta tai konsensuksen haastamista. Siten teet tässä ilmeisesti metafysiikasta pelkkää oletusten arvojen tai aksioomien valintaa. Pelkästä logiikasta puhuttaessa olisi turha tehdä jakoa metafyysiseen ja fyysiseen oletukseen, koska siinä ei tapahdu muutosta. Huomataan myös että kun jako tehdään ja se on mustavalkoinen, tässä on mahdotonta siirtyä asioiden välillä, eli sanoa, että kun tehdään fysiikkaa, on taustalla metafysiikkaa. Fysiikassa olen olettanut, että aina tulee oletusten tarkastelu, koska väärä oletus on mittauksen kanssa ristiriidassa heti.

Suuremmassa kuviossa, joka liittyy tieteeseen ja tietteen vastustamiseen, väitän että kukaan vastustajista ei ole esittänyt metafyysistä radikalismia, joka ei hakeutuisi tunnettuihin ja sovittuihin metafyysisiin käsitteisiin. Tähän liittyy se, että moni konsensusmainen metafysinen tapa käsittää esim. ilmiö ja sen selitysmalli, voi olla ja on normaalin fysiikan luonnonlakien vastainen. Lisäksi itse näen tieteenvastustajat metafyysisinä konservatisteina, jotka nimittävät tiedettä pupuksi ja hulluksi eli toisin sanoen tietyn metafyysisen konsensuksen muodostaman järjen vastaiseksi, missä järki ei viittaa onnistuneeseen logiikkaan vaan niihin oletuksiin, mitä saa harkita ja mitä ei saa.

Ehdotan myös että laitamme konsensuksen ja epäkonsensuksen väliin tästä lähtien liukusäätimen, jota ilman ei saa esittää argumentteja. Epäkonsensus on sama kuin yksi ihminen ja täysikonsensus maapallon väkilku.

B:
"Kun tiede lukitsee filosofian ja metafysiikan niin ilmiöitä voidaan tulkitaan formaalin logiikan ja matematiikan puitteissa mutta sitoudutaan uskoon omaksuttujen oletusten/aksioomien/paradigmojen ehdottomaan oikeassaolemiseen ja samalla syntyi sekulaari uskonto Newtonin, Descartesin ja kaikkien muiden filosofian& metafysiikan kieltäjien ja väheksyvien avustuksella."

Toisin sanottuna oli aivan turhaa keskustella logiikkaa vastaan. Olisit voinut käyttää sen kaiken ajan keskustellaksesi siitä, miten oletus todistetaan vääräksi tai ei todisteta oikeaksi. Jos et sattumoisin osaa todistaa oletusta vääräksi, niin miksi kutsut sitä muualla vääräksi?

Mitä logiikkaa on siinä, että metafysiikka on olemassaoleva tieteen logiikan tms. osa, mutta että sama metafysiikka on kielletty? Miten se on voitu loogisesti arvioivan henkilön mielestä saatu aikaan? Väitätkö, että Descartesilla on salaisia kirjoituksia, jotka sisältävät metafysiikkaa (nimenomaan tiede metafysiikkaa, jota emme määritelmällisesti vielä lyöneet lukkoon yllä), joita ei tunneta tieteessä? Vai väitätkö olevasi joku logiikan kotkansilmä, joka näkee Descartesin julkisessa logiikassa enemmän kuin muut? Descartes on keneksi tahansa muutettava esimerkkihenkilö, ja nykytiede ei ole noiden kahden julkista kirjoitusta.

9

Lue lisää

B:
"Ns. realistit eivät ymmärä idealismia koska viitekehys on niin erilainen ja taustalla on aivan erilainen metafysiikka ja aksiomatiikka."

Idealismin aksiomatiikan seuraukset ovat kaikki väärin, jos logiikka on väärä menetelmä toimia minkään kysymyksen kanssa.

Jos idealistit käyttävät logiikkaa, niin realistit ymmärtävät logiikan riippumatta siitä, ymmärtävätkö he oletuksen. (Joillakin muilla -ismeillä, ja mahdollisesti myös idealismillä, oletukset voivat olla jotain, millä on ns. kielitieteellistä semantiikkaa, eli jokin merkitys. Sellaisenkin ymmärtämisestä voidaan puhua.) Huomasin vain, että tämän määritelmän mukaan metafysiikka ei olisi logiikkaa juuri missään muodossa, ja sen osoittaminen, että missä se tieteessä on, on tosi avoin kysymys. Jolla voi olla vain subjektiivista merkitystä, koska esim. semanttiset aivosi ovat saaneet tiettyjä kokemuksia muistiisi.

B:
"Yhteinen näkökulma voi kuitenkin syntyä suhteellistamalla aineellisuus jolloin ne idealistisena pidetyt ajatukset liityvät erilaiseen kehittyneempään aineellisuuteen eikä ongelmia hahmotuksen eikä logiikan tasolla ilmene siinä suhteessa."

Väitän, että et pysty suhteellistamaan aineellisuutta koska kokemuksesi ja kielesi eivät riitä siihen. Ihmiset pystyvät ilman koneitakin muodostamaan syntaksimaisesti synnytettyjä lauseita, jotka eivät merkitse heille mitään, ja suhteellinen aineellisuus on yksi sellainen. Kiinalainen huone on kuvaus siitä, että tuollainen lausahdus (kun se on tullut ja kun sitä ehkä käsittelee lisää) ei aiheuta syntaksisille aivoillesi mitään ongelmia logiikan tasolla.

B:
"Logiikka ei sinänsä ole virheellistä vaan se edellyttää vain riittävän laajaa ymmärrystä todellisuuden luoteesta jossa näennäiset vastakohtaisuudet ja ristiriitaisuudet eliminoituvat."

Logiikan tai esim. aksioomien täytyy silloin muuttua täysin erilaisiksi (kuin mitä olisi kahden eri aksioomaluetteloiden laittaminen yhteen luetteloon, kun tiedetään, että ne olettavat saman asian tuottavan eri totuusarvon). Tai tekemääsi lopulliseen muotoon ei voi jättää sitä mahdollisuutta, että sama lause on sekä tosi että epätosi. Minusta tätä ongelmaa ei kovin konkreettisesti tule vastaan esim. siinä, kuin miten olet kuvaillut realismin ja idealismin. Tai kuvailit niitä liian vähän. Jos niiden ero olisi se, että oletukset ovat täysin eri oletuksia (aksioomien aihe on eri), niin silloin ei ole vielä sanottu, että ne haluavat muodostaa saman lauseen/oletuksen jostain asiasta. Se että haluaa muodostaa saman lauseen/oletuksen, on myös merkki yhteisymmärryksestä, tai siitä että molempien ajattelu junnaa yhdessä aiheessa. Logiikka ei ole perheriidan analogia, ja siinä on vaikea olla tilanteessa, missä on samantuntuiset aksioomat kuin kahdella muullakin mutta kuitenkin täydellisen uutena. Se että ne eivät ole liian uusia ja ohi aiheen riippuu siitä, pystytkö joskus tekemään semanttisemman sisällön tälle ristiriidattomuudellesi.

Kvanttilogiikassa on määritelty binäärisiä, mutta ei kuitenkaan niin binäärisiä arvoja, että jokin asia olisi aina tosi tai epätosi. Tämä on matematiikkaa eikä lauseiden käytöstä ole kokonaan luovuttu. Siten tällaisen käyttö jossain filosofisessa aiheessa olisi filosofian matematisointia.

B:
"Logiikka ja matematiikka toimivat ideaalissa maailmassa jossa perushahmotus on kunnossa ja todellisuus kyetään hahmottamaan siten että on-off kytkimet (näennäiset vastakohtaisuudet) korvataan liukusäätimillä jolloin ei synny metafysiikan kuten esim. ontologian tason erimielisyyksiä eli ei olla materialisteja eikä idealisteja vaan aitoja realisteja erotuksena nykyisistä "realisteista" joilla se kuviteltu realismi on liian suppeaa ja vastaa todellisuudessa perinteistä materialismia."

Onko ideaalinen maailma pelkkä analogia todellisuudelle? Logiikka ja matematiikka toimivat myös kaikissa muissa todellisuuden analogioissa, joita on tähän mennessä mainittu, eli matemaattisissa [maailmoissa]. Sen sijaan matematiikka ei toimi [filosofiassa], jossa loogisesti väitellään materialismin ja idealismin eroista. Joten en näe, miksi sinä olisit saanut sen toimimaan tekemällä [maailman+filosofian], missä filosofia tarkoittaa tiettyä filosofiaa, joka ei ole kumpikaan vanhoista filosofioista. Erimielisyydet voivat syntyä matematiikan tasolla, joten ne syntyvät maailmastasi. Jos väität, että maailmasi ennustaa syntyvän aivoja, jotka eivät ole koskaan eri mieltä siitä, miten ne käsittelevät loogisesti oman maailmansa, niin periaatteessa se on havaintojen vastaista, eikä maailmasi ole oikein tehty. Itse olet koko ajan osoittanut, että osaat olla eri mieltä logiikan 'millä logiikalla on väliä' -tasolla.

10

Anonyymi kirjoitti:

Logiikka toimii luotettavasti vain yhteisen näkökulman/viitekehyksen/paradignan puitteissa eli se on aina jossain määrin konsensukseen eli yhteisen kulttuuriin ja siihen liittyviin usein julkilausumattomiin sopimuksiin liittyvää ja sitä yhteistä näkökulmaa/viitekehystä/paradigmaa ylläpidetään ehdollistamisen avulla koulutuksessa ja instituutioiden hierarkioissa.

Toisenlainen näkökulma on ns. tosiuskovaisten mielestä aina vääräoppisuutta ja kerettiläisyyttä ja yhteisöt pyrkivät puolustamaan aina omaa paradigmaansa kaikkea mahdollista toisinajattelua vastaan. "Jos et ole meidän puolella niin olet meitä vastaan" (binäärinen kolmannen poissuljetun kieltävä ajattelu joka luo näennäisiä vastakohtaisuuksia ja fragmentoi sosiaalista tilaa jakamalla kaiken joko ystäviin tai vihollisiin).

Ajattelun harmonisointi edellyttää aina kolmatta neutralisoivaa/harmonisoivaa vaikutusta kaikissa prosesseissa ( esim. atomit ovat neutraaleja ulospäin vaikka niiden komponentit ovat toistensa suhteen vastakkaisia vaikutuksia). Gurdjieffin kosmologian mukaan ihminen on sokea kolmannen neutralisoivan vaikutuksen suhteen ja osaa hahmottaa vain dualismiin asti.

Kannattaisi vähän ihmetellä sitä kuinka esim. predikaattilogiikassa voidaan määritellä totuusarvoja lauserakenteille joista on riisuttu kaikki empiirinen sisältö ja merkitykset pois ja silti voidaan määritellä lauseikkeille totuusarvoja.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Predikaattilogiikka

Selitys liittyy Kiinalaisen huoneen argumenttiin:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kiinalaisen_huoneen_argumentti

Sama idea pätee kaikkiin formaaleihin kieliin ja muös siihen Leibnizin yleiskielen ideaan eli automaattiseen prosessointiin joka näennäisesti eliminoi inhimilliset virheet.

Logiikka ja muut formaalit kielet toimivat yhteisen metafysiikan tason konsensuksen puitteissa jossa ns. suuret kysymykset eli aksioomat on lukkoonlyöty yhteisellä sopimuksella asioista joista pitää ns. vaieta jos haluaa kuulua laumaan.

Kun tiede lukitsee filosofian ja metafysiikan niin ilmiöitä voidaan tulkitaan formaalin logiikan ja matematiikan puitteissa mutta sitoudutaan uskoon omaksuttujen oletusten/aksioomien/paradigmojen ehdottomaan oikeassaolemiseen ja samalla syntyi sekulaari uskonto Newtonin, Descartesin ja kaikkien muiden filosofian& metafysiikan kieltäjien ja väheksyvien avustuksella.

Ns. realistit eivät ymmärä idealismia koska viitekehys on niin erilainen ja taustalla on aivan erilainen metafysiikka ja aksiomatiikka. Yhteinen näkökulma voi kuitenkin syntyä suhteellistamalla aineellisuus jolloin ne idealistisena pidetyt ajatukset liityvät erilaiseen kehittyneempään aineellisuuteen eikä ongelmia hahmotuksen eikä logiikan tasolla ilmene siinä suhteessa.

Logiikka ei sinänsä ole virheellistä vaan se edellyttää vain riittävän laajaa ymmärrystä todellisuuden luoteesta jossa näennäiset vastakohtaisuudet ja ristiriitaisuudet eliminoituvat.

‘To know everything it is necessary to know only a very little but to know that very little is to know pretty much.’ (Gurdjieff)

Logiikka ja matematiikka toimivat ideaalissa maailmassa jossa perushahmotus on kunnossa ja todellisuus kyetään hahmottamaan siten että on-off kytkimet (näennäiset vastakohtaisuudet) korvataan liukusäätimillä jolloin ei synny metafysiikan kuten esim. ontologian tason erimielisyyksiä eli ei olla materialisteja eikä idealisteja vaan aitoja realisteja erotuksena nykyisistä "realisteista" joilla se kuviteltu realismi on liian suppeaa ja vastaa todellisuudessa perinteistä materialismia.

Eli kyse on "Uskon vain siihen minkä näen") fysikalismista jossa piilossa oleva potentiaalitason epälokaali templaatti/muotti yritetään väkisin palauttaa johonkin aistein/mittauslaitteilla näkyvään (tietoisuus aivojen neuroneihin ja elämä geenien molekyyleihin) eli ts. vielä melko alkeellinen tiede yrittää juosta ennen kuin osaa edes kunnolla kontata... :D

Nyt kahvia. Heräsin hetki sitten ja aloin heti kirjoittaa koska intuitioni toimii parhaiten unen ja valveen rajamailla :D


B

Lue lisää

B.
"Logiikka toimii luotettavasti vain yhteisen näkökulman/viitekehyksen/paradignan puitteissa eli se on aina jossain määrin konsensukseen eli yhteisen kulttuuriin..."

Koska olet osoittanut kommentin minulle, etkä enää vastaa numeromiehelle,
vastaan tähän koska olet usein väittänyt tämän olevan totta.

Tämä on karmea ajatusvirhe, se mitä filosofian historiassa on tapahtunut
todistaa aivan muuta. Tämä vaikuttaa jossain määrin uskovaisten asemaan,
jos olet hyväksynyt puolueen dogmit, noudata niitä tai sitten olet luopio
tai kerettiläinen yms. Ei tämä sido logiikkaa mitenkään, vain älä ala
käyttämään puolueen vastaisia käsitteitä.

Eihän tämä sido mitenkään esim minua, voin analysoida puolueen
käyttämiä käsitteitä ja huomata minkälaisiin ontologisiin sitoumuksiin
ja millaiseen käsitteellistämiseen puolue pyrkii sitomaan uskovaiset.

Tämä käsitteelistäminen on tärkeä koska sen kautta "tiedetään" kuka on
vihollinen ja kuka on ystävä, eli tiedetään miten puolueen mielestä maa makaa.

Ei minun täydy hyväksyä näitä määritelmiä, vain olettaa että jos nämä
hyväksytään, siitä sitten voi seurata tiettyjä asioita.

Tämä kaikki on hyvin tuttua vaikka katolisen kirkon, Neuvostoliiton, nykyisen
Venäjän ja natsien toimista, ja monien muidenkin.

Käsitteelistäminen tarkoittaa oikeastaan vain ajatusten ohjailua, tiedetään
ettei tämä toimi, aina puolueen jäsenistössä syntyy toisenlaisia käsitteitä
kuin mitä puolue sallisi, mitä kovemmin pakotat ruotuun sen varmemmin
uusia ajatuksia syntyy.

"Kannattaisi vähän ihmetellä sitä kuinka esim. predikaattilogiikassa voidaan määritellä totuusarvoja lauserakenteille joista on riisuttu kaikki empiirinen sisältö ja merkitykset pois ja silti voidaan määritellä lauseikkeille totuusarvoja."

Erikoinen esimerkki, et ilmeisesti ole sisäistänyt mitä logiikka on, olisit voinut
valita vielä "järkyttävämmän" esimerkin lauselogiikasta, missä lause A ei
merkitse oikeastaan mitään empiiristä.

Sen empiirisellä sisällöllä ei ole mitään oleellista merkitystä tässä yhteydessä,
kyse on vain sen totuusarvon käyttäytymisellä tilanteessa, missä sitä
käytetään, siis vain totuusarvon siirtymisellä uuteen läuseeseen, jota tässä
ei ole näytetty. Kyse on totuusarvon käyttäytymisestä, ei empiirisen tiedon
siirtämisessä.

Totuusarvoa ei oikeastaan määritellä, se vain annetaan.

Predikaattilogiikassa on oikeastaan aika sama asia, lauseella on tuossa
tietty looginen rakenne, joka sitten määrää sen miten totuusarvo siirtyy
päätelmään.

Tällä samalla palstalla on aikaisemmin käyty keskutelu samasta aiheesta,
et ole ilmeisesti lukenut sitä, tai sitten on jäänyt huomioitta.

"Logiikka ja muut formaalit kielet toimivat yhteisen metafysiikan tason konsensuksen puitteissa jossa ns. suuret kysymykset eli aksioomat on lukkoonlyöty yhteisellä sopimuksella asioista joista pitää ns. vaieta jos haluaa kuulua laumaan."

Väärin. Lammaslauman huhupuheita.

"Ns. realistit eivät ymmärä idealismia koska viitekehys on niin erilainen ja taustalla on aivan erilainen metafysiikka ja aksiomatiikka."

Minä ainakin ymmärrän idealismin käsitteelliset ongelmat, historia on
täynnä idealismin epätoivoista kamppailua kritiikkiä vastaan, ihme onkin
että jotkut ovat vielä idealisteja. Solipsistit ovat ilmeisesti kuolleet
sukupuuttoon.

Missä määrin tieteet ovat ontologisesti sitoutuneita tai loogisesti
riippumattomia metafyysistä opeista tai käsitejärjestelmistä?

Islaminuskoiset konservatiivit vaativat että tieteellisten tutkimusten on
ylistettävä Jumalaa, jos ei nyt joka sivulla, eikä joka luvussa, niin ainakin
etusivulla. Tämä tilanne on ollut Euroopan tiedejulkaisuissa johonkin aikaan.

Viimeinen solipsisti voisi määrätä idealisminsa ylistämistä jokaisen kirjan
jokaisella sivulla, mikä ero olisi jos jättäisimme ylistämisen pois muuttamatta
kirjaa muuten, jäljellä olisi kuvauksia tapahtumien ilmenemisistä ja suhteista,
sellaisenaan ymmärrettävää tekstiä, etenkin kun tiedämme ettei solipsimia
voida todistaa puoleen eikä toiseen.
Todellisuuden tapahtumat ovat loogisesti riippumattomia idealismista, sen
esille tuomista ei tarvita. Realismi voidaan olettaa heikosti työhypoteesinä.

R.

Anonyymi kirjoitti:

B.
"Logiikka toimii luotettavasti vain yhteisen näkökulman/viitekehyksen/paradignan puitteissa eli se on aina jossain määrin konsensukseen eli yhteisen kulttuuriin..."

Koska olet osoittanut kommentin minulle, etkä enää vastaa numeromiehelle,
vastaan tähän koska olet usein väittänyt tämän olevan totta.

Tämä on karmea ajatusvirhe, se mitä filosofian historiassa on tapahtunut
todistaa aivan muuta. Tämä vaikuttaa jossain määrin uskovaisten asemaan,
jos olet hyväksynyt puolueen dogmit, noudata niitä tai sitten olet luopio
tai kerettiläinen yms. Ei tämä sido logiikkaa mitenkään, vain älä ala
käyttämään puolueen vastaisia käsitteitä.

Eihän tämä sido mitenkään esim minua, voin analysoida puolueen
käyttämiä käsitteitä ja huomata minkälaisiin ontologisiin sitoumuksiin
ja millaiseen käsitteellistämiseen puolue pyrkii sitomaan uskovaiset.

Tämä käsitteelistäminen on tärkeä koska sen kautta "tiedetään" kuka on
vihollinen ja kuka on ystävä, eli tiedetään miten puolueen mielestä maa makaa.

Ei minun täydy hyväksyä näitä määritelmiä, vain olettaa että jos nämä
hyväksytään, siitä sitten voi seurata tiettyjä asioita.

Tämä kaikki on hyvin tuttua vaikka katolisen kirkon, Neuvostoliiton, nykyisen
Venäjän ja natsien toimista, ja monien muidenkin.

Käsitteelistäminen tarkoittaa oikeastaan vain ajatusten ohjailua, tiedetään
ettei tämä toimi, aina puolueen jäsenistössä syntyy toisenlaisia käsitteitä
kuin mitä puolue sallisi, mitä kovemmin pakotat ruotuun sen varmemmin
uusia ajatuksia syntyy.

"Kannattaisi vähän ihmetellä sitä kuinka esim. predikaattilogiikassa voidaan määritellä totuusarvoja lauserakenteille joista on riisuttu kaikki empiirinen sisältö ja merkitykset pois ja silti voidaan määritellä lauseikkeille totuusarvoja."

Erikoinen esimerkki, et ilmeisesti ole sisäistänyt mitä logiikka on, olisit voinut
valita vielä "järkyttävämmän" esimerkin lauselogiikasta, missä lause A ei
merkitse oikeastaan mitään empiiristä.

Sen empiirisellä sisällöllä ei ole mitään oleellista merkitystä tässä yhteydessä,
kyse on vain sen totuusarvon käyttäytymisellä tilanteessa, missä sitä
käytetään, siis vain totuusarvon siirtymisellä uuteen läuseeseen, jota tässä
ei ole näytetty. Kyse on totuusarvon käyttäytymisestä, ei empiirisen tiedon
siirtämisessä.

Totuusarvoa ei oikeastaan määritellä, se vain annetaan.

Predikaattilogiikassa on oikeastaan aika sama asia, lauseella on tuossa
tietty looginen rakenne, joka sitten määrää sen miten totuusarvo siirtyy
päätelmään.

Tällä samalla palstalla on aikaisemmin käyty keskutelu samasta aiheesta,
et ole ilmeisesti lukenut sitä, tai sitten on jäänyt huomioitta.

"Logiikka ja muut formaalit kielet toimivat yhteisen metafysiikan tason konsensuksen puitteissa jossa ns. suuret kysymykset eli aksioomat on lukkoonlyöty yhteisellä sopimuksella asioista joista pitää ns. vaieta jos haluaa kuulua laumaan."

Väärin. Lammaslauman huhupuheita.

"Ns. realistit eivät ymmärä idealismia koska viitekehys on niin erilainen ja taustalla on aivan erilainen metafysiikka ja aksiomatiikka."

Minä ainakin ymmärrän idealismin käsitteelliset ongelmat, historia on
täynnä idealismin epätoivoista kamppailua kritiikkiä vastaan, ihme onkin
että jotkut ovat vielä idealisteja. Solipsistit ovat ilmeisesti kuolleet
sukupuuttoon.

Missä määrin tieteet ovat ontologisesti sitoutuneita tai loogisesti
riippumattomia metafyysistä opeista tai käsitejärjestelmistä?

Islaminuskoiset konservatiivit vaativat että tieteellisten tutkimusten on
ylistettävä Jumalaa, jos ei nyt joka sivulla, eikä joka luvussa, niin ainakin
etusivulla. Tämä tilanne on ollut Euroopan tiedejulkaisuissa johonkin aikaan.

Viimeinen solipsisti voisi määrätä idealisminsa ylistämistä jokaisen kirjan
jokaisella sivulla, mikä ero olisi jos jättäisimme ylistämisen pois muuttamatta
kirjaa muuten, jäljellä olisi kuvauksia tapahtumien ilmenemisistä ja suhteista,
sellaisenaan ymmärrettävää tekstiä, etenkin kun tiedämme ettei solipsimia
voida todistaa puoleen eikä toiseen.
Todellisuuden tapahtumat ovat loogisesti riippumattomia idealismista, sen
esille tuomista ei tarvita. Realismi voidaan olettaa heikosti työhypoteesinä.

R.

Lue lisää

"Koska olet osoittanut kommentin minulle, etkä enää vastaa numeromiehelle, vastaan tähän koska olet usein väittänyt tämän olevan totta."

Kommentoin vain ajatuksia enkä kenellekään ihmiselle sinänsä koska en henk. kohtaisesti tunne ketään täällä enkä välttämättä haluakaan tuntea. :D

Esim. Antti Hautamäki kirjoitti näkökulmarelativismista joka ilmaiseksi ladattavissa academia.edu sivustolta haulla: "Näkökulmarelativismi : tiedon suhteellisuuden ongelma" .

Itse kehittelin vastaavanlaisia ideoita jo kymmeniä vuosia sitten koska olen aina ollut kiinnostut tutkimaan asioita mahdollisimman monelta eri kannalta.

Tuo näkökulmien idea ei ole uusi vaan todellisuudessa hyvin vanha universaali vertaus jossa sokeat (esim. tieteilijät, filosofit) tutkivat norsun kehoa (=todellisuutta) eri puolilta ja päätyvät erilaisiin johtopäätöksiin ja sitten jatkavat kiistelyä loppumattomiin.
https://en.wikipedia.org/wiki/Blind_men_and_an_elephant

Ihmisen tarkkaavaisuus voi suuntautua joko ulospäin (aistihavaintoihin, mittauksiin) ja harvemmin ensisijassa sisäänpäin ja molemmat "maailmat" ovat hyvin monimuotoisia ja kompleksisia.

Ensisijassa siihen ulkoiseen todellisuuteen keskittyminen (tiede, tekniikka, ns. faktat) tuottaa materialistisen maailmankuvan kun taas siihen tietoisuuden maailmaan (esim. taiteet, etiikka, arvot,päämäärät, toiveet, pelot yms. ) keskittyminen tuottaa idealistisen hahmotuksen. Molempia tarvitaan ja itse asiassa se sisäinen henkinen todellisuus on aina tärkeämpi jo sinänsä kun taas se ulkoinen aistimaailma voi tuottaa ainoastaan välinearvoja sille sisäiselle todellisuudelle.

Tavallaan tiede on kehitetty ihmisten orjuuttamiseen ja kontrollointiin jolloin kaikki hyöty saadaan valtaapitäville tekniikan muodossa ja ns. alamaiset joutuvat sopeutumaan orjuuteen. Materialismi pyrkii orjuuttamaan myös mielen ja supistaa ihmiset ja eläimet pelkiksi tuotannon välineiksi. Tiede tuotaa tekniikkaa, disinformaatiota ja propagandaa vallankäytön välineiksi. Suuri osa tieteestä tehdään salassa tai esitetään muodossa joka ei aukene helposti maallkoille ("munkkilatina")
....

Kaukonäkemiseltä ei voi piiloutua. Tuore projekti Cernistä:

What's REALLY Going On At CERN 🚫 Remote Viewed [Pt.1]

https://www.youtube.com/watch?v=4RlHDia2AZ8

Kaukonäkeminen on tulevaisuuden tiedettä jota ei voi mopolisoida nykyisen suljetun akateemisen institutionaalisen toiminnan tavoin vaan se kyky on periaatteessa avoin kaikille kiinnostuneille ja tiedepapisto saadaan eliminoitua turhana ja haitallisena tiedon portinvartijana.

....

Kehittyneintä modernia idealaistista filosofiaa edustaa esim.Bernardo Kastrup
Top 10 Materialist Fallacies

https://www.youtube.com/watch?v=2m7BxlWlvzc

....

G.I. Gurdjieffin hyvin käytännönläheisesssä filosofiassa ja mielen tason tekniikoissa yhteensovitetaan materialismi ja idealismi koherentiksi kokonaisuudeksi jossa olennaisin kaikkea tietoa ja ymmärrystä determinoiva asia on kunkin yksilön ja yksilöllistymiseen pyrkivän ryhmän energeettinen ja henkinen kehitystaso joka määrittelee samalla minkälainen tieto on mahdollista. Yliaistilliset havaintotekniikat kuten kaukonäkeminen vähitellen korvaavat suurimman osan mekaanisilla havaintovälineillä tehdyn tutkimuksen.
...

Koska tämä keskustelu on ollut jo ketjun aiheen vierestä siitä lähtien kun R halusi keskittyä Leibnizin universaaliin kieleen ja logiikkaan niin en kirjoittele tähän ketjuun enempää ja olen ketjun aiheesta eli ajasta jo oman kantani esittänyt.

Numeromies keskittyy lähinnä saivarteluun ja ketjujen sabotointiin kun taas R alusta asti asennoitui negatiivisesti koska en kannata valtavirtaa juuri missään sen nykyisessä muodossa ja R ilmestyi numeromiehen tavoin palstalle nimenomaan keskittyen kritisoimaan minua keksien aivan uskomattomia sekoiluja jotka eivät liity mihinkään olennaiseen suhteessa aiheeseen. Toisaalta onhan se omalla tavallaan myös melko huvittavaa ja viihteellistä... :D

B

Anonyymi kirjoitti:

"Koska olet osoittanut kommentin minulle, etkä enää vastaa numeromiehelle, vastaan tähän koska olet usein väittänyt tämän olevan totta."

Kommentoin vain ajatuksia enkä kenellekään ihmiselle sinänsä koska en henk. kohtaisesti tunne ketään täällä enkä välttämättä haluakaan tuntea. :D

Esim. Antti Hautamäki kirjoitti näkökulmarelativismista joka ilmaiseksi ladattavissa academia.edu sivustolta haulla: "Näkökulmarelativismi : tiedon suhteellisuuden ongelma" .

Itse kehittelin vastaavanlaisia ideoita jo kymmeniä vuosia sitten koska olen aina ollut kiinnostut tutkimaan asioita mahdollisimman monelta eri kannalta.

Tuo näkökulmien idea ei ole uusi vaan todellisuudessa hyvin vanha universaali vertaus jossa sokeat (esim. tieteilijät, filosofit) tutkivat norsun kehoa (=todellisuutta) eri puolilta ja päätyvät erilaisiin johtopäätöksiin ja sitten jatkavat kiistelyä loppumattomiin.
https://en.wikipedia.org/wiki/Blind_men_and_an_elephant

Ihmisen tarkkaavaisuus voi suuntautua joko ulospäin (aistihavaintoihin, mittauksiin) ja harvemmin ensisijassa sisäänpäin ja molemmat "maailmat" ovat hyvin monimuotoisia ja kompleksisia.

Ensisijassa siihen ulkoiseen todellisuuteen keskittyminen (tiede, tekniikka, ns. faktat) tuottaa materialistisen maailmankuvan kun taas siihen tietoisuuden maailmaan (esim. taiteet, etiikka, arvot,päämäärät, toiveet, pelot yms. ) keskittyminen tuottaa idealistisen hahmotuksen. Molempia tarvitaan ja itse asiassa se sisäinen henkinen todellisuus on aina tärkeämpi jo sinänsä kun taas se ulkoinen aistimaailma voi tuottaa ainoastaan välinearvoja sille sisäiselle todellisuudelle.

Tavallaan tiede on kehitetty ihmisten orjuuttamiseen ja kontrollointiin jolloin kaikki hyöty saadaan valtaapitäville tekniikan muodossa ja ns. alamaiset joutuvat sopeutumaan orjuuteen. Materialismi pyrkii orjuuttamaan myös mielen ja supistaa ihmiset ja eläimet pelkiksi tuotannon välineiksi. Tiede tuotaa tekniikkaa, disinformaatiota ja propagandaa vallankäytön välineiksi. Suuri osa tieteestä tehdään salassa tai esitetään muodossa joka ei aukene helposti maallkoille ("munkkilatina")
....

Kaukonäkemiseltä ei voi piiloutua. Tuore projekti Cernistä:

What's REALLY Going On At CERN 🚫 Remote Viewed [Pt.1]

https://www.youtube.com/watch?v=4RlHDia2AZ8

Kaukonäkeminen on tulevaisuuden tiedettä jota ei voi mopolisoida nykyisen suljetun akateemisen institutionaalisen toiminnan tavoin vaan se kyky on periaatteessa avoin kaikille kiinnostuneille ja tiedepapisto saadaan eliminoitua turhana ja haitallisena tiedon portinvartijana.

....

Kehittyneintä modernia idealaistista filosofiaa edustaa esim.Bernardo Kastrup
Top 10 Materialist Fallacies

https://www.youtube.com/watch?v=2m7BxlWlvzc

....

G.I. Gurdjieffin hyvin käytännönläheisesssä filosofiassa ja mielen tason tekniikoissa yhteensovitetaan materialismi ja idealismi koherentiksi kokonaisuudeksi jossa olennaisin kaikkea tietoa ja ymmärrystä determinoiva asia on kunkin yksilön ja yksilöllistymiseen pyrkivän ryhmän energeettinen ja henkinen kehitystaso joka määrittelee samalla minkälainen tieto on mahdollista. Yliaistilliset havaintotekniikat kuten kaukonäkeminen vähitellen korvaavat suurimman osan mekaanisilla havaintovälineillä tehdyn tutkimuksen.
...

Koska tämä keskustelu on ollut jo ketjun aiheen vierestä siitä lähtien kun R halusi keskittyä Leibnizin universaaliin kieleen ja logiikkaan niin en kirjoittele tähän ketjuun enempää ja olen ketjun aiheesta eli ajasta jo oman kantani esittänyt.

Numeromies keskittyy lähinnä saivarteluun ja ketjujen sabotointiin kun taas R alusta asti asennoitui negatiivisesti koska en kannata valtavirtaa juuri missään sen nykyisessä muodossa ja R ilmestyi numeromiehen tavoin palstalle nimenomaan keskittyen kritisoimaan minua keksien aivan uskomattomia sekoiluja jotka eivät liity mihinkään olennaiseen suhteessa aiheeseen. Toisaalta onhan se omalla tavallaan myös melko huvittavaa ja viihteellistä... :D

B

Lue lisää

B.
"Kommentoin vain ajatuksia enkä kenellekään ihmiselle sinänsä koska en henk. kohtaisesti tunne ketään täällä enkä välttämättä haluakaan tuntea..."

Tuntemisen suhteen olen samaa mieltä, vaikka toisaalta olen ilmeisesti
nähnyt sinut eräässä tilaisuudessa. Siellä esitit oudon kysymyksen, joka
hämmensi luennoitsijan, nyt myöhemmin ajatustesi yleislinja kyllä sopii
mainittuun henkilöön, ellei hän sitten ollut opetuslapsesi.

Hautamäen kirja oli pettymys, olen yrittänyt kaksi kertaa lukea sen kokonaan,
mutta mielenkiinto loppui, esimerkit ja osa argumenteista olivat outoja, vaikka
pidin enemmän hänen aikaisemmista kirjoistaan.

"Tavallaan tiede on kehitetty ihmisten orjuuttamiseen ja kontrollointiin..."

Toistelet tuota, taitaa olla lempiaiheesi, onneksi se on esitetty ehdollisessa
muodossa.

Kaukonäkeminen, sitä tarvittaisiin Putiniin, vaikka tavalliset käsiteanalyysit näyttävät tuottavan paremman tuloksen.

Kastrupin kieli poskessa tehty video, onhan siitä ollut juttua jo aikaisemmin,
videon editoinnissa ollut vähän töitä, ei kovin vakuuttavaa.

Kun pakenet kaukonäkemisen ja Gurdjieffin taakse on ilmeisesti paukut loppu.

Kyllä annoin osuuteni aikateemasta, mutta kun esitit hölmöjä Kant-versioita
ajasta, esitin helppoa ja luonnollista lähestymistä aikateemaan, löytyykö
ajan symmetrioita jostakin omasta kokemuksestasi, aiheita mennä vähän
syvemmälle, tuloksena vain syvä hiljaisuus, ja hyppy logiikan huonoon
arvosteluun.

Huitelit lihakirveellä matematiikka ja logiikkaa, täysin ansioitta, kaaret olivat
niin huimia, että taisit osua omaan koipeesi, vertauskuvallisesti.
Sitten jälleen hiljaisuus.

Tämä on filosofiapalsta, täällä meillä on velvollisuus arvioida kriittisesti
toisten ajatuksia, kunhan ei mennä henkilökohtaisuuksiin.
Ihailijapostia voit saada muuta kautta.

Sehän on mukavaa, että on huvittavaa ja viihteellistä aineistoa tarjolla.

R.

Anonyymi kirjoitti:

"B:n idealistinen pohjavire ei anna paljoa materiaalia siihen, B näytti aikaisemmin myötäilevän Kantin ajatuksia havaintorakenteista puhuessaan. mutta senkin loppuosa jäi epäselväksi."

Aikoinaan tällä palstalla vuosia sitten yritin selventää omaa kantaani tuon materialismi/realismi vs idealismi dialektiikan suhteen siten että kaikki olemassaoleva on periaaatteessa ainetta ja energiaa mutta koska sen viitekehyksen mukana kuljettaminen jokaisessa keskustelussa on varsin kömpelöä ja työlästä niin olin valmis myöntämään että olen idealisti siinä mielessä että ne laadullisesti kehittyneimmät energiat ovat olennaisimpia eli en kannata sellaista reduktionismia ja naturalismia joka pyrkii selittämään kaiken mahdollisen pelkästään sattuman ja luonnonlakien kautta ("alhaalta ylös") vaan kokonaisuuden "(ylhäältä alas") kautta joka enemmän organismin (eliön) kuin jonkinlaisen mekaanisen koneen tai kellokoneiston kaltainen samalla olettaen että se alkup. kokonaisuus on pohjimmiltaan epälokaali (ajaton & paikaton) potentiaali suhteessa erilaistuneeseen fysikaaliseen todellisuuteen ja siihen kumuloituu kaikki se informaatiokokemus mitä kasaantuu erilaistuneen lokaalin luonnon tasolla joka sitten vähitellen muuttaa niitä ns. luonnonlakeja optimaalisimmiksi nimenomaan entropian vastaisessa taistelussa joka liittyy olennaisesti ajan rakenteita tuhoavaan vaikutukseen. (Gurdjieffin aika: Merciless Heropass)

https://www.endlesssearch.co.uk/philo_heropass.htm


Mekaanis-automaattisuus, reaktiivinen sensitiivisyys, uutta luova ja tuhoava luovuus ja ns. harmonisoiva yhdistävä energia kuuluvat aineen ja energian jatkumon osaan jota ei ainakaan toistaiseksi kyetä suoraan mittaamaan vaan ainoastaan kunkin oman kokemuksen tasolla kokemaan.

"Miksi Newtonin fysiikka on ajan kannalta huono malli, syyt siihen eivät tule ainakaan B:n mieleen."

Newtonin malli on erinomainen malli makromaailman tekniikan kehittämisen kannalta ja se toimii parhaiten kiinteän molekyylisen aineen tasolla jota käytetään raaka-aineina koneiden ja laitteiden rakentamisessa.


"Termodynamiikan vaikutus on vähän parempaa, mutta puhe selkeästä ajan suunnasta, onko se metafora, mikä olisi ajan ja termodynamiikan suhde?"

'Aika' on hyödyllinen käsitteellinen työkalu mutta ei sillä ole mitään omaa ontologiaa kuten ei avaruudellakaan vaikka se matematisoidun fysiikan formalismin tasolla on helppo unohtaa koska sellainen hahmotus toimii käytännön tasolla.


Filosofiassa ja myös tieteessä takerrutaan usein sanoihin ja käytössä olevan kielen käsitteiden taustalla oleviin oletuksiin ja hahmotuksiin vaikka todellisuus ei välttämättä kaikilta osin ole sen hahmotuksen kanssa yhteensopiva ja koska tieteessä ja arjen tasolla totuuden kriteeri liittyy ennustettavuuteen niin pelkkä säännönmukaisuuden löytäminen riittää ennustamiseen vaikka se tieteen ns. "tarinaosuus" eli todellisuuden kuvailu olisi monelta osin virheellinen, puutteellinen tai jopa täysin väärä perushahmotus joka on usein yleistetty paljon sen testattua pätevyysaluetta laajemmaksi.



"Onko ajalla suunta, kuten monet väittävät, tämä oli yhden miehen kommentti aikoinaan, josta sitten tuli mantra jota toisteltiin."

Ajalla on suunta kompleksisten kokonaisuuksien kannalta: hajoaminen on entrooppista ja organisoituminen ja rakenteiden muodostuminen negentrooppista.
https://en.wikipedia.org/wiki/Negentropy


"Toisaalta voimme ajatella, että ajan käsitteen tulisi olla hyvinkin yksinkertainen,mutta termodynamiikka on sen määrittelyyn liian kompleksinen käsite."

Fysiikkatieteessä on suuntauksia joissa pyritään eliminoimaan aika ja palauttamaan se avaruudelliseen geometriaan (suhteellisuusteoriat ja vastaavat matematikka edellä operoivat mallit)



"Niinpä, koska jonkinlaisen yliluonnollisen käsitteenmuodostus ei ole edes pekulaation tasolla, ollaan alempana, ehkä tajunnanvirta tasolla, josta ei jää paljoa käteen."

Heh. Sattuma ja tyhjästä nyhjästyjen luonnonlakien kautta selittäminen on aika luonnoton selitys.

Itse heittäsin käytännössä lähes kaiken nykyisen tieteen "tarinat" suoraan roskiin ja aloittaisin hahmotuksen siten että vain oikeasti mitattu, havaittu ja ilman oletuksia kerätty aineisto käydään läpi siten että pyritään koherentiin kokonaiskuvaan eikä niin että jokainen erityistieteen rönsy rakentaa oman terminologiansa ja metafysiikkansa jota sitten yritetään pitää epätoivoisesti kasassa vedoten sattumaan ja luonnonlakien determinismiin ja pitkiin ajanjaksoihin josta ei todellakaan jää juuri mitään konkreettista jäljelle tekniikan tason johdannaisia lukuunottamatta.

Käytännön tason toimivuus on kaikkein olennaisin asia ja on täysin yhdentekevää minkälaisen metafysiikan puitteissa sitä yritetään kuvata vaikka toisaalta tietysti nimenomaan se filosofiaan ja metafysiikkaan liittyvä tarinaosuus on ihmisen uteliaisuuden ja ymmärtämisenhalun kannalta mielenkiintoisinta.

==>

Lue lisää

Perimää on pidetty "kiveen kirjoiettuna" kaiken ohjaavana perusprinsiippinä elollisten ollessa kyseessä. Kaikkea determinismiä ja perinnöllisyyslakeja vastoin, on tiede todennut, että nämä ei ole yleispäteviä "lakeja". "Tahto" voi muuttaa perimää. Se tosin on todettu vain mustekaloilla. Ei sensorista adaptaatiota, vaan itsesäätelyä perimätasolla. Ne muokkaa perimäänsä editoimalla Rna:taan.
Tästä on aasinsilta epigeneettiseen muutokseen, jossa kemialliset tekijät muuttaa esim. opitun kautta geeniaktiivisuutta. "Sytyttämällä" tai "sammuttamalla" joitakin geenien ominaisuuksia säätelyosien avulla.

Tieteellinen tutkimus on päässyt pienoisesti alkuun sen suhteen, että voi todisteiden valossa vahvistaa näkemyksen haluamattaankin, että "mieli on vahvempi ruumista". Toinen nähdään puolitieteellisenä statistina, kun toinen määrittelee kaiken. No, niin ei ole. Siksi plasebotkin toimii. Psyyke nujertaa fyysisen ongelman, kun se "uskoo" ympäristöstä samansa signaalin, jossa se kerrotaan mahdolliseksi, mutta ei kerrota, että oman mielen varassa mennään. Tämä toimii taviksilla, jotka ei mitään mistään filosofioista tai elämänkatsomuksista, saatikka teorioista olisi kuulleetkaan.

Ei määritä. Tapahtumia vain mitataan ajallisesti ja niitä myös koetaan ajallisesti. Tämä on mahdollista vain luomalla käsite ja instrumentti, sekä määriteltävä, miten se toimii ja miten sitä käytetään. Universumissa ajalla ei ole minkään näköistä vaikutusta, eikä roolia.

Anonyymi kirjoitti:

Ei määritä. Tapahtumia vain mitataan ajallisesti ja niitä myös koetaan ajallisesti. Tämä on mahdollista vain luomalla käsite ja instrumentti, sekä määriteltävä, miten se toimii ja miten sitä käytetään. Universumissa ajalla ei ole minkään näköistä vaikutusta, eikä roolia.

Lue lisää

Anon.
"Ei määritä. Tapahtumia vain mitataan ajallisesti ja niitä myös koetaan ajallisesti."

Siis rakennat aikajärjestelmän tapaisen, mitä tuo järjestelmä mittaa?
Instrumenttiaan vai järjestelmän käsitettä?

Jos luot metrijärjestelmän samalla tavalla, mitä se noin määriteltynä mittaa.
Omaa metrimittaansa, vai järjestelmän käsitettä?

Mitä tuossa aikajäjestelmässä tarkoittaa "tapahtumia mitataan ajallisesti",
mitä tarkoittaa "ajallisesti"?

Et ole ainoa ihminen joka on miettinyt aikajärjestelmän rakentamista,
tähtitieteilijät ovat rakentaneet omaansa yli sata vuotta.
He tekevät samoin, mittaavat instrumenttien ja käsitteiden avulla ajallisesti tapahtumia.

Koska he ovat ammattilaisia, he ovat löytäneet 6-7 erilaista aikaa joiden
kelloille on määritelty omat säännöt.

On yksi poikkeus, hyvin keskeinen aikaskaala, jolle ei ole reaalista kelloa
joka mittaisi sitä, se on ideaalinen aika, jota käytetään tähtitieteessä.

Koska tähtitieteilijät soveltavat aikajärjestelmäänsä aurinkokunnan tapahtumiin,
kai ajalla on sitten myös universaalista roolia.

R.

Voisitko kysyä LLaMA-3 -tekoälyltä tämän kysymyksen ja liittää vastauksen tähän ketjuun?

miten estää paradoksit menneisyyteen suuntautuvassa aikamatkustuksessa jos ei oleteta rinnakkaisia aikalinjoja?

Anonyymi kirjoitti:

Voisitko kysyä LLaMA-3 -tekoälyltä tämän kysymyksen ja liittää vastauksen tähän ketjuun?

miten estää paradoksit menneisyyteen suuntautuvassa aikamatkustuksessa jos ei oleteta rinnakkaisia aikalinjoja?

Lue lisää

"miten estää paradoksit menneisyyteen suuntautuvassa aikamatkustuksessa jos ei oleteta rinnakkaisia aikalinjoja?"

Aitoon aikamatkustukseen kohti menneisyyttä ei liity mitään paradokseja.
Tietoisuus voi tunneloitua menneisyyteen, mutta sitä ei pysty mistään huomaamaan, koska kaikki aivojen muistikuvat korvautuvat menneisyyden muistikuvilla. Aivoissa olevat atomit eivät siis järjestäydy eri tavoin kuin ne menneisyydessä olivat.
Muutenhan kyseessä ei ole määritelmällisesti matkustus ajassa taaksepäin, vaan matkustus uuteen ajanhetkeen jota ei ole aiemmin vielä esiintynyt. Tuollaista uuteen ajanhetkeen matkustusta tietoisuus tekee koko ajan.

Anonyymi kirjoitti:

"miten estää paradoksit menneisyyteen suuntautuvassa aikamatkustuksessa jos ei oleteta rinnakkaisia aikalinjoja?"

Aitoon aikamatkustukseen kohti menneisyyttä ei liity mitään paradokseja.
Tietoisuus voi tunneloitua menneisyyteen, mutta sitä ei pysty mistään huomaamaan, koska kaikki aivojen muistikuvat korvautuvat menneisyyden muistikuvilla. Aivoissa olevat atomit eivät siis järjestäydy eri tavoin kuin ne menneisyydessä olivat.
Muutenhan kyseessä ei ole määritelmällisesti matkustus ajassa taaksepäin, vaan matkustus uuteen ajanhetkeen jota ei ole aiemmin vielä esiintynyt. Tuollaista uuteen ajanhetkeen matkustusta tietoisuus tekee koko ajan.

Lue lisää

Voisiko tähän liittää mitenkään deja vu ilmiön?

Anonyymi kirjoitti:

Voisiko tähän liittää mitenkään deja vu ilmiön?

Siihen liittyy jamais vu -ilmiö. Tästäkään hetkestä ei voi tietää, montako kertaa sen on jo kokenut. Tietoisuus voi tunneloitua satojakin kertoja ajassa taaksepäin ilman että sitä huomaa, ennen kuin jatkaa tästä taas eteenpäin.

Anonyymi kirjoitti:

Siihen liittyy jamais vu -ilmiö. Tästäkään hetkestä ei voi tietää, montako kertaa sen on jo kokenut. Tietoisuus voi tunneloitua satojakin kertoja ajassa taaksepäin ilman että sitä huomaa, ennen kuin jatkaa tästä taas eteenpäin.

Lue lisää

Kuulostaa hieman vankilalta!

Paitsi jos elää mukavaa elämää niin voihan sen elää sitten uudestaankin.

Anon.
"yksinkertainen ratkaisu aikamatkustusparadokseihin: kaikki menneisyyden paradoksit on jo otettu huomioon nykyhetkessä."

Koska kyse on ajasta, täytynee muotoilla yllä oleva lause muotoon:
"Kaikki menneisyyden tapahtumat on otettu huomioon nykyhetkessä."

Tämä siksi, ettei aikaparadokseja esiinny todellisuudessa.
Ne ovat tarinoiden kerrontaan liittyviä koukkuja, lukijoiden mielenkiinnon
herättämiseksi.

Jos aikakonetta ei vielä ole keksitty, niin aika on lineaarinen.

Kun aikakone on rakennettu, niin se tuo aikaan uuden erikoisen lisän,
uuden temporaalisen suhteen, jolle meillä ei ole terminologiaa, jonka
seurauksena kuvaamme aikamatkat lineaarisina tapahtumina ja
suistumme heti loogisiin ristiriitoihin.

On järkevää olettaa, ettei aika erota aikamatkustajaa muista ajankohtaan liittyvistä ihmisistä. Aikamatkaaja tietenkin tietää, ettei hänellä ole
historiaa samalla tavalla kuin muilla siihen aikaan liittyvillä.
Muille ihmisille aikamatkaaja on "historiaton" ihminen, koska muut eivät
tiedä aikakoneen roolia kyseiselle ihmiselle.

Aika liittyy tapahtumiin, näissä tapahtumissa ei ole ajassa mitään
paradoksia, kunhan aikamatkaaja tulee tilanteeseen ilman loogisia
ristiriitoja, eli toimivalla aikakoneella.

Anonyymi kirjoitti:

Anon.
"yksinkertainen ratkaisu aikamatkustusparadokseihin: kaikki menneisyyden paradoksit on jo otettu huomioon nykyhetkessä."

Koska kyse on ajasta, täytynee muotoilla yllä oleva lause muotoon:
"Kaikki menneisyyden tapahtumat on otettu huomioon nykyhetkessä."

Tämä siksi, ettei aikaparadokseja esiinny todellisuudessa.
Ne ovat tarinoiden kerrontaan liittyviä koukkuja, lukijoiden mielenkiinnon
herättämiseksi.

Jos aikakonetta ei vielä ole keksitty, niin aika on lineaarinen.

Kun aikakone on rakennettu, niin se tuo aikaan uuden erikoisen lisän,
uuden temporaalisen suhteen, jolle meillä ei ole terminologiaa, jonka
seurauksena kuvaamme aikamatkat lineaarisina tapahtumina ja
suistumme heti loogisiin ristiriitoihin.

On järkevää olettaa, ettei aika erota aikamatkustajaa muista ajankohtaan liittyvistä ihmisistä. Aikamatkaaja tietenkin tietää, ettei hänellä ole
historiaa samalla tavalla kuin muilla siihen aikaan liittyvillä.
Muille ihmisille aikamatkaaja on "historiaton" ihminen, koska muut eivät
tiedä aikakoneen roolia kyseiselle ihmiselle.

Aika liittyy tapahtumiin, näissä tapahtumissa ei ole ajassa mitään
paradoksia, kunhan aikamatkaaja tulee tilanteeseen ilman loogisia
ristiriitoja, eli toimivalla aikakoneella.

Lue lisää

Anteeksi taas tulee tekoälyä:

keksi uusia sanoja ja kerro niiden merkitykset kun aikamatkustus keksitään

Totta kai! Tässä muutamia keksimiäni sanoja aikamatkustukseen liittyen:

1. Aikajänne (n.) - Aika, joka kuluu matkustaessa eri aikakausien välillä.
2. Temporaaliparadoksi (n.) - Paradoksi, joka syntyy aikamatkustuksen seurauksena, kuten mahdollisuus muuttaa menneisyyttä.
3. Kronoportaali (n.) - Kekseliäs nimitys aikamatkustuksen käyttämälle portaalille tai laitteelle.
4. Temporaalinen koordinaatti (n.) - Aika-avaruuden koordinaatti, joka määrittelee tietyn aikapisteen sijainnin.
5. Aikakupla (n.) - Ilmiö, joka eristää aikamatkaajan ympäristöstään matkan ajaksi.
6. Temporaalinen reitti (n.) - Polku tai reitti, jota pitkin matkustetaan eri aikakauteen.

Anonyymi kirjoitti:

Anteeksi taas tulee tekoälyä:

keksi uusia sanoja ja kerro niiden merkitykset kun aikamatkustus keksitään

Totta kai! Tässä muutamia keksimiäni sanoja aikamatkustukseen liittyen:

1. Aikajänne (n.) - Aika, joka kuluu matkustaessa eri aikakausien välillä.
2. Temporaaliparadoksi (n.) - Paradoksi, joka syntyy aikamatkustuksen seurauksena, kuten mahdollisuus muuttaa menneisyyttä.
3. Kronoportaali (n.) - Kekseliäs nimitys aikamatkustuksen käyttämälle portaalille tai laitteelle.
4. Temporaalinen koordinaatti (n.) - Aika-avaruuden koordinaatti, joka määrittelee tietyn aikapisteen sijainnin.
5. Aikakupla (n.) - Ilmiö, joka eristää aikamatkaajan ympäristöstään matkan ajaksi.
6. Temporaalinen reitti (n.) - Polku tai reitti, jota pitkin matkustetaan eri aikakauteen.

Lue lisää

Ja tässä lisää:

Tässä muutamia keksittyjä sanoja ja niiden merkityksiä aikamatkustuksen kontekstissa: https://www.bing.com/search?form=SKPBOT&q=Aikahyppy - Kyky hypätä ajassa eteen- tai taaksepäin.https://www.bing.com/search?form=SKPBOT&q=Menneisyysmestari - Henkilö, joka on erikoistunut menneisyyden tapahtumien tutkimiseen ja niiden muuttamiseen.https://www.bing.com/search?form=SKPBOT&q=Tulevaisuustutka - Laite, joka ennustaa tulevaisuuden tapahtumia ja mahdollisia aikajanoja.https://www.bing.com/search?form=SKPBOT&q=Kronokompassi - Instrumentti, joka ohjaa aikamatkaajaa läpi eri aikakausien.https://www.bing.com/search?form=SKPBOT&q=Hetkihyppelijä - Joku, joka käyttää aikamatkustusta lyhyisiin, nopeisiin matkoihin.

Jos Elämme simulaatiossa aikamatkustus on helppo juttu.

Valitaan vain' kovalevyltä 'aikaisempi ajanhetki ja muokataan sitä.

Ja rinnakkaiset aikajanatkin on helppo tallentaa eri tiedostoihin.

Anonyymi kirjoitti:

Jos Elämme simulaatiossa aikamatkustus on helppo juttu.

Valitaan vain' kovalevyltä 'aikaisempi ajanhetki ja muokataan sitä.

Ja rinnakkaiset aikajanatkin on helppo tallentaa eri tiedostoihin.

Lue lisää

jos universumi on simulaatio. kuvaile miten aikamatkustus tapahtuisi ikään kuin kotitietokoneella jolla hallittaisiin simulaatiota.



https://www.bing.com/search?form=SKPBOT&q=Simulaation Tallennustila: Kotitietokoneella olisi pääsy simulaation tallennustilaan, joka sisältäisi kaikki tiedot universumin tilasta tietyllä hetkellä. Tämä vastaisi pelin tallennustiedostoa, johon voisi palata halutessaan.

https://www.bing.com/search?form=SKPBOT&q=Ajan Manipulointi: Käyttäjä voisi valita tietyn tallennuspisteen ja "ladata" sen, palauttaen universumin siihen tilaan. Tämä olisi kuin aikamatkustusta menneisyyteen.

https://www.bing.com/search?form=SKPBOT&q=Parametrien Muokkaus: Käyttäjä voisi myös muokata simulaation parametreja, kuten fysiikan lakeja tai tapahtumia, luoden erilaisia tulevaisuuden skenaarioita. Tämä olisi kuin aikamatkustusta tulevaisuuteen, mutta ennemminkin luomalla uusia mahdollisia tulevaisuuksia kuin siirtymällä niihin.

https://www.bing.com/search?form=SKPBOT&q=Virtuaalinen Aikakone: Käyttöliittymässä voisi olla "aikakone", joka mahdollistaisi ajan nopeuttamisen, hidastamisen tai peruuttamisen simulaatiossa, antaen käyttäjälle mahdollisuuden kokea eri aikakausia.

https://www.bing.com/search?form=SKPBOT&q=Tietoisuuden Siirto: Jos simulaatiossa on tietoisia olentoja, heidän tietoisuutensa voitaisiin siirtää eri aikapisteisiin, jolloin he kokisivat aikamatkustuksen subjektiivisesti.

Anonyymi kirjoitti:

jos universumi on simulaatio. kuvaile miten aikamatkustus tapahtuisi ikään kuin kotitietokoneella jolla hallittaisiin simulaatiota.



https://www.bing.com/search?form=SKPBOT&q=Simulaation Tallennustila: Kotitietokoneella olisi pääsy simulaation tallennustilaan, joka sisältäisi kaikki tiedot universumin tilasta tietyllä hetkellä. Tämä vastaisi pelin tallennustiedostoa, johon voisi palata halutessaan.

https://www.bing.com/search?form=SKPBOT&q=Ajan Manipulointi: Käyttäjä voisi valita tietyn tallennuspisteen ja "ladata" sen, palauttaen universumin siihen tilaan. Tämä olisi kuin aikamatkustusta menneisyyteen.

https://www.bing.com/search?form=SKPBOT&q=Parametrien Muokkaus: Käyttäjä voisi myös muokata simulaation parametreja, kuten fysiikan lakeja tai tapahtumia, luoden erilaisia tulevaisuuden skenaarioita. Tämä olisi kuin aikamatkustusta tulevaisuuteen, mutta ennemminkin luomalla uusia mahdollisia tulevaisuuksia kuin siirtymällä niihin.

https://www.bing.com/search?form=SKPBOT&q=Virtuaalinen Aikakone: Käyttöliittymässä voisi olla "aikakone", joka mahdollistaisi ajan nopeuttamisen, hidastamisen tai peruuttamisen simulaatiossa, antaen käyttäjälle mahdollisuuden kokea eri aikakausia.

https://www.bing.com/search?form=SKPBOT&q=Tietoisuuden Siirto: Jos simulaatiossa on tietoisia olentoja, heidän tietoisuutensa voitaisiin siirtää eri aikapisteisiin, jolloin he kokisivat aikamatkustuksen subjektiivisesti.

Lue lisää

Tekoälyn keksimät sanat:
On varmaankin poiminut ne eri aikamatkakirjoituksista,
ongelma näissä on etteivät ne välttämättä kuvaa ajan ominaisuuksia oikein.
Jolloin ne olisivat vain komealta kuulostavia, ilman syvempää merkitystä.

Lisää tekoälyltä:
Luettelo aikamatkoja sivuavista tv-sarjoista, suurin osa aika
mielenkiinnottomia. Ideat vesittyvät pitkissä sarjoissa.

Aikamatkustajan atomit:
Atomeilla ei ole identiteettia, niitä ei voi erottaa toisistaan.

Kun aikamatkaaja matkustaa menneisyyteen, ei voida sanoa että
samat atomit voisivat olla matkaajassa ja toisaalta jossakin koirassa.

On aikamatkakertomuksia missä matkaaja muuttaa jotakin ja se vaikuttaa
tulevaisuuteen, tuottaen esim. äärimmäisen diktaattorin suomeen.
Aikamatkaaja pystyisi palaamaan muuttuneeseen tulevaisuuteen.
Sitä todellisuutta josta hän lähti, ei enää ole olemassa.

Universumi simulaationa:
Se, että ihmisen kokema todellisuus olisi jonkun tuottama harha,
on vanha filosofinen ongelma. Se heräsi eloon uudestaan Matrixissa
ja sitten simulaationa, mitään uutta ei ole kuitenkaan kyetty esittämään.

Jos aikamatkoista on kiinnostunut, kannattaa miettiä vaikka ajan
ominaisuuksia ja temporaalisia suhteita kuin simulaation mahdollisuutta.

Simulaation miettiminen on lähinnä aivoajan tuhlausta.

Anon.
"Kyllä tuo simulaatio on varteenotettava vaihtoehto tai rinnakkainen todellisuus nykyisen lisäksi."

Simulaatio ei ole tärkeä edes filosofisesti, se on muunnelma puettuna
nykyaikaiseen terminologiaan. Idealistisissa filosofioissa kyseistä
teemaa on kokeiltu kautta aikojen, mikään niistä kehitelmistä ei ole
osoittautunut kestäväksi.

Simulaatio ei taida olla edes tieteellinen hypoteesi, lähinnä spekulaatio,
sen todistaminen suuntaan tai toiseen taitaa olla mahdotonta.

Simulaationäkemys ei ole varteenotettava edes ajan arvoituksen
kannalta, se ei avaa aikakäsitettä mitenkään.

Ainoa ryhmä mikä on todella innostunut asiasta, on osa tietokone
porukasta, etsiessään koneiden mahdollisia tehoja, simulaation rajoja,
universumin jonkin tason laskettavuuden rajoja, kohtia missä simulaatio ei enää toimi kunnolla yms.

Rinnakkainen todellisuus on yksi paradoksin poistomenetelmä, huono
sellainen. Hyppy rinnakkaiseen universumiin paradoksin välttämiseksi
latistaa täysin aikamatkailun idean pelkiksi hypyiksi toisiin universumeihin.

"Aika on ihmisen rationaalisesti luoma käsite muutokselle. Käsitejärjestelmineen ja symboleineen. Fysiikan perustavimmille totuuksille ajan suuntaa ei ole. Tai sen suunta on neutraali."

Ainoastaan fysiikan kaavoissa aika näyttäisi olevan symmetrinen ja käännettävissä kumpaankin suuntaan (klassisessa mekaniikassa T-symmetria, ja kvanttimekaniikassa CPT-symmetria). Nuo ovat kuitenkin pelkkiä matemaattisia kaavoja, todellisuudessa aika on jotain muuta kuin pelkkä parametri t joka olisi käännettävissä.

Anon.
"Ketjun otsikko on irrationaalinen. Aika on ihmisen rationaalisesti luoma käsite muutokselle."

Tuossa on heti epäselvä kohta. Meillä ihmisillä on aikakäsite, jolla katsotaan olevan suhde itse aikaan. Kuten yleensäkin, käsitteellä ja siihen mihin se viittaa/kohdistuu/sisältää informaatiota on tietty suhde.

Kuten käsitteellä "ääni" viitataan kuuloaistimukseen, joten paineaalto
on eri asia kuin ääni, niin myös ajalla ja aikakäsitteellä on eri konnotaatio.

Mutta koska aikakäsite on hankala määriteltävä, sen merkitys on
hankalasti nähtävissä. Määrittely muutoksen avulla on lähinnä perinne
antiikin ajoilta, eikä sitä pidetä hyvänä määritelmänä.

Aika olisi se, mikä on todellisuudessa aikakäsitteestä riippumatta.
Jos tarkkailijaa ei ole, niin aikakäsitteellä ei ole käyttöä, mutta se mihin
aikakäsite viittaa olisi olemassa.
Onko se "objektiivinen muutos", ehkä jos aika määriteltäisiin muutoksena,
näin ei kuitenkaan tehdä.

"Aivoille ei ole aikaa", taitaa olla, aivoissa on useita kelloja jota tahdistavat
kehon tapahtumia toisiinsa ja myös vuorokausi rytmiin. Tahdistus on ajoittamista, joten
se on ajallinen/aikaan liittyvä tapahtuma. Aivojen kokemus ajasta on keskeinen havainnoissa, aivot joutuvat ennustamaan tapahtumia, ja tämäkin on aikaan liittyvä toimi.

Aivot eivät toimi niinkuin maailma olisi ajaton, päinvastoin aika on otettava
huomioon tai seuraukset voivat olla kohtalokkaita.

Sitten on eräs asia jota ei ajassa oteta yleensä huomioon, ajalla on myös
omia suhteita ja ominaisuuksia.
Tietysti aikakäsitteellä on myös suhteita, jotka liittyvät muihin käsitteisiin,
mitä itse ajalla ei ole.

Ajan kanssa ei tarvitse mennä syvälle fysiikkaan, kyllä se on esillä jo
arkielämässä ja olemisessa. Suuri osa itse ajan suhteista tulee ilmi
tavallisessa arjessa.

Aikakäsite on vaikeasti hahmotettava, se on hyvin abstraktinen, siinä on
paljon käsitteellistä aineistoa. Ehkä aikakäsite on looginen konstruktio eli
emme näe tai tapaa itse aikaa sellaisenaan, vaan joudumme päättelemään
sen. Tämä ei tee itse aikaa subjektiiviseksi, onhan todellisuudessa paljon
abstraktisia asioita joita kohtaamme.

Kotona voi tehdä aikaan kohdistuvia kokeita, yksi helppo on mennä peilin
eteen, katsoa itseään ja sanoa, "olen nyt vanhempi kuin olin aikaisemmin",
tuo lause suorastaan tihkuu aikaan liittyviä suhteita.
Sitten kun pystyy sisäistämään tuon lauseen merkityksen, oppii ehkä jotain
itse ajasta.

Anonyymi kirjoitti:

Anon.
"Ketjun otsikko on irrationaalinen. Aika on ihmisen rationaalisesti luoma käsite muutokselle."

Tuossa on heti epäselvä kohta. Meillä ihmisillä on aikakäsite, jolla katsotaan olevan suhde itse aikaan. Kuten yleensäkin, käsitteellä ja siihen mihin se viittaa/kohdistuu/sisältää informaatiota on tietty suhde.

Kuten käsitteellä "ääni" viitataan kuuloaistimukseen, joten paineaalto
on eri asia kuin ääni, niin myös ajalla ja aikakäsitteellä on eri konnotaatio.

Mutta koska aikakäsite on hankala määriteltävä, sen merkitys on
hankalasti nähtävissä. Määrittely muutoksen avulla on lähinnä perinne
antiikin ajoilta, eikä sitä pidetä hyvänä määritelmänä.

Aika olisi se, mikä on todellisuudessa aikakäsitteestä riippumatta.
Jos tarkkailijaa ei ole, niin aikakäsitteellä ei ole käyttöä, mutta se mihin
aikakäsite viittaa olisi olemassa.
Onko se "objektiivinen muutos", ehkä jos aika määriteltäisiin muutoksena,
näin ei kuitenkaan tehdä.

"Aivoille ei ole aikaa", taitaa olla, aivoissa on useita kelloja jota tahdistavat
kehon tapahtumia toisiinsa ja myös vuorokausi rytmiin. Tahdistus on ajoittamista, joten
se on ajallinen/aikaan liittyvä tapahtuma. Aivojen kokemus ajasta on keskeinen havainnoissa, aivot joutuvat ennustamaan tapahtumia, ja tämäkin on aikaan liittyvä toimi.

Aivot eivät toimi niinkuin maailma olisi ajaton, päinvastoin aika on otettava
huomioon tai seuraukset voivat olla kohtalokkaita.

Sitten on eräs asia jota ei ajassa oteta yleensä huomioon, ajalla on myös
omia suhteita ja ominaisuuksia.
Tietysti aikakäsitteellä on myös suhteita, jotka liittyvät muihin käsitteisiin,
mitä itse ajalla ei ole.

Ajan kanssa ei tarvitse mennä syvälle fysiikkaan, kyllä se on esillä jo
arkielämässä ja olemisessa. Suuri osa itse ajan suhteista tulee ilmi
tavallisessa arjessa.

Aikakäsite on vaikeasti hahmotettava, se on hyvin abstraktinen, siinä on
paljon käsitteellistä aineistoa. Ehkä aikakäsite on looginen konstruktio eli
emme näe tai tapaa itse aikaa sellaisenaan, vaan joudumme päättelemään
sen. Tämä ei tee itse aikaa subjektiiviseksi, onhan todellisuudessa paljon
abstraktisia asioita joita kohtaamme.

Kotona voi tehdä aikaan kohdistuvia kokeita, yksi helppo on mennä peilin
eteen, katsoa itseään ja sanoa, "olen nyt vanhempi kuin olin aikaisemmin",
tuo lause suorastaan tihkuu aikaan liittyviä suhteita.
Sitten kun pystyy sisäistämään tuon lauseen merkityksen, oppii ehkä jotain
itse ajasta.

Lue lisää

Ajan ja ajan käsitteen suhteesta.

Käsitteen katsotaan yleisesti viittaavan itsensä ulkopuoliseen,
loogikot ovat tietenkin kehittäneet käsitteitä, jotka viittaavat itseensä,
ja katsoneet mitä siitä seuraa.

Ajan käsite ei kuitenkaan ole itseensä viittaava. Vaan intuitiivisesti katsottuna
johonkin todellisuuden ominaisuuteen/piirteeseen.

Aivan kuten lehmän ja lehmäkäsitteen suhde, käsite viittaa/kuvaa fyysistä
oliota joka on tavoitettavissa todellisuudessa, käsite on ihmisten aivoissa
minne aivot ovat rakentaneet sen.

Fyysisen lehmän voimme syödä, lehmäkäsitettä emme, voimme kyllä
päätellä logiikan avulla että fyysinen lehmä on syötävissä.

Aika ei kuitenkaan ole kuin fyysinen lehmä, aikaa emme näe tai koe
fyysisesti mitenkään. Tämä on johtanut ajatukseen ettei aikaa ole
olemassa. Toisaalta emme voi pitäytyä ajatuksessa että vain konkreettiset
asiat olisivat olemassa. Tämä olisi jotain naivia realismia/materialismia.

Se miten todellisuus on "kalustettu", onkin laajempi asia kuin lähellä olevat
fyysisiksi koetut tutut asiat. Tieteen kehittyessä jouduimme myöntämään
että olemme aurinkokunnassa, joka ei ole niitä turvallisempia paikkoja.

Käsitys ajasta on elänyt omaa elämäänsä, kaikki tuo on tallentunut
aikakäsitteeseen, joka on säilynyt eri kulttuureissa, näin vaikka yksilöiden
kuollessa heidän aikakäsitteensä tuhoutuvat, ne säilyvät kulttuurin yleisessä
tiedossa ja kirjastoissa.

Eri kulttuurit ovat käsitelleet aikaa eri tavoin, joten käsitteellisiä eroja on
jo amerikkalaisen ja suomalaisen kulttuurin välillä. Suomessa on meidän
oma käsitteemme käytössä, kaikille se on tuttu, mutta se on huonosti
analysoitu, emme osaisi helposti määritellä sitä. Amerikkalainen kulttuuri,
elokuvat, tv-sarjat ja kirjallisuus on tuoneet meille amerikkalaisen aika
käsityksen aineksia, vaikka aikamatka kertomukset. Se on tuottanut
jonkinlaisen sekametelisopan, jossa aikakäsitykset ovat sekoittuneet
hankalasti käsitettäviksi.

Yleisesti länsimaisessa kulttuurissa vallitsee jonkinlainen yhteinen käsitys
ajasta, johon tiede ja filosofia ovat antaneet oman mausteensa.

Yleisesti ajasta voisi sanoa:
1. Aika ei ole vain muutosta, se on antiikin aikainen käsitys.
2. Aika liittyy tapahtumiin, tapahtumien temporaalisiin suhteisiin.
3. Aika on lineaarinen, tai siis tapahtumat ovat lineaarisesti järjestäytyneet.
4. Aika ei ole jokin tapahtumien taustalla oleva vertailukohde.
5. Atomikelloa on joskus pidetty taustalla olevan ajan realisointina.
6. Aikakäsite viittaa kohtaan 2. tapahtumien suhteisiin.
7. On esitetty ajatus, ettei aika ole prosessien takana oleva, vaan itse
prosessissa oleva "tuotos", prosessit tuottavat ajan.

Kun ajan suhteet ja ominaisuudet ovat tuollaisia, ei mikään ihme että
aikakäsite on muotoutunut hyvin abstraktiseksi, vaikeaksi hahmottaa.

Jos kohtaa 2. pidetään oleellisena ajan pirteenä, niin ajan eli tapahtumien
erilaiset suhteet ovat jo arkielämän tasolla tunnistettavia, aika vaikuttaa
tietenkin jo arkielämässä, tämä onkin luontevaa, koska tapahtumat
vaikuttavat elämäämme, itse asiassa tapahtumat voivat tappaa meidät
ja tappavatkin.

Mitä suhteita ajalla on eli tapahtumien ajalliset suhteet, näitä on tietenkin eri symmetriset ja transitiiviset suhteet, nitä esiintyy jo ihmisten tasolla,
ei tarvitse välttämättä mennä syvälle fysiikkaan, vaikka sieltä myös
löytyy tapahtumien symmetriasuhteita.

Anonyymi kirjoitti:

Ajan ja ajan käsitteen suhteesta.

Käsitteen katsotaan yleisesti viittaavan itsensä ulkopuoliseen,
loogikot ovat tietenkin kehittäneet käsitteitä, jotka viittaavat itseensä,
ja katsoneet mitä siitä seuraa.

Ajan käsite ei kuitenkaan ole itseensä viittaava. Vaan intuitiivisesti katsottuna
johonkin todellisuuden ominaisuuteen/piirteeseen.

Aivan kuten lehmän ja lehmäkäsitteen suhde, käsite viittaa/kuvaa fyysistä
oliota joka on tavoitettavissa todellisuudessa, käsite on ihmisten aivoissa
minne aivot ovat rakentaneet sen.

Fyysisen lehmän voimme syödä, lehmäkäsitettä emme, voimme kyllä
päätellä logiikan avulla että fyysinen lehmä on syötävissä.

Aika ei kuitenkaan ole kuin fyysinen lehmä, aikaa emme näe tai koe
fyysisesti mitenkään. Tämä on johtanut ajatukseen ettei aikaa ole
olemassa. Toisaalta emme voi pitäytyä ajatuksessa että vain konkreettiset
asiat olisivat olemassa. Tämä olisi jotain naivia realismia/materialismia.

Se miten todellisuus on "kalustettu", onkin laajempi asia kuin lähellä olevat
fyysisiksi koetut tutut asiat. Tieteen kehittyessä jouduimme myöntämään
että olemme aurinkokunnassa, joka ei ole niitä turvallisempia paikkoja.

Käsitys ajasta on elänyt omaa elämäänsä, kaikki tuo on tallentunut
aikakäsitteeseen, joka on säilynyt eri kulttuureissa, näin vaikka yksilöiden
kuollessa heidän aikakäsitteensä tuhoutuvat, ne säilyvät kulttuurin yleisessä
tiedossa ja kirjastoissa.

Eri kulttuurit ovat käsitelleet aikaa eri tavoin, joten käsitteellisiä eroja on
jo amerikkalaisen ja suomalaisen kulttuurin välillä. Suomessa on meidän
oma käsitteemme käytössä, kaikille se on tuttu, mutta se on huonosti
analysoitu, emme osaisi helposti määritellä sitä. Amerikkalainen kulttuuri,
elokuvat, tv-sarjat ja kirjallisuus on tuoneet meille amerikkalaisen aika
käsityksen aineksia, vaikka aikamatka kertomukset. Se on tuottanut
jonkinlaisen sekametelisopan, jossa aikakäsitykset ovat sekoittuneet
hankalasti käsitettäviksi.

Yleisesti länsimaisessa kulttuurissa vallitsee jonkinlainen yhteinen käsitys
ajasta, johon tiede ja filosofia ovat antaneet oman mausteensa.

Yleisesti ajasta voisi sanoa:
1. Aika ei ole vain muutosta, se on antiikin aikainen käsitys.
2. Aika liittyy tapahtumiin, tapahtumien temporaalisiin suhteisiin.
3. Aika on lineaarinen, tai siis tapahtumat ovat lineaarisesti järjestäytyneet.
4. Aika ei ole jokin tapahtumien taustalla oleva vertailukohde.
5. Atomikelloa on joskus pidetty taustalla olevan ajan realisointina.
6. Aikakäsite viittaa kohtaan 2. tapahtumien suhteisiin.
7. On esitetty ajatus, ettei aika ole prosessien takana oleva, vaan itse
prosessissa oleva "tuotos", prosessit tuottavat ajan.

Kun ajan suhteet ja ominaisuudet ovat tuollaisia, ei mikään ihme että
aikakäsite on muotoutunut hyvin abstraktiseksi, vaikeaksi hahmottaa.

Jos kohtaa 2. pidetään oleellisena ajan pirteenä, niin ajan eli tapahtumien
erilaiset suhteet ovat jo arkielämän tasolla tunnistettavia, aika vaikuttaa
tietenkin jo arkielämässä, tämä onkin luontevaa, koska tapahtumat
vaikuttavat elämäämme, itse asiassa tapahtumat voivat tappaa meidät
ja tappavatkin.

Mitä suhteita ajalla on eli tapahtumien ajalliset suhteet, näitä on tietenkin eri symmetriset ja transitiiviset suhteet, nitä esiintyy jo ihmisten tasolla,
ei tarvitse välttämättä mennä syvälle fysiikkaan, vaikka sieltä myös
löytyy tapahtumien symmetriasuhteita.

Lue lisää

Onko tapahtuma pieni sarja muutoksia?

Anonyymi kirjoitti:

Onko tapahtuma pieni sarja muutoksia?

Anon.
"Onko tapahtuma pieni sarja muutoksia?"

Tapahtuma voi liittyä muutoksiin, mutta ei välttämättä:
"Muutos oli outo tapahtuma"
Siis muutos voi olla tapahtuma.

Wikipediassa on suht hyvä määritelmä:

"tapahtuma, mikä hyvänsä tietyssä paikassa tiettynä hetkenä esiintyvä ilmiö, ainutkertainen tai toistuva"

Anonyymi kirjoitti:

Ajan ja ajan käsitteen suhteesta.

Käsitteen katsotaan yleisesti viittaavan itsensä ulkopuoliseen,
loogikot ovat tietenkin kehittäneet käsitteitä, jotka viittaavat itseensä,
ja katsoneet mitä siitä seuraa.

Ajan käsite ei kuitenkaan ole itseensä viittaava. Vaan intuitiivisesti katsottuna
johonkin todellisuuden ominaisuuteen/piirteeseen.

Aivan kuten lehmän ja lehmäkäsitteen suhde, käsite viittaa/kuvaa fyysistä
oliota joka on tavoitettavissa todellisuudessa, käsite on ihmisten aivoissa
minne aivot ovat rakentaneet sen.

Fyysisen lehmän voimme syödä, lehmäkäsitettä emme, voimme kyllä
päätellä logiikan avulla että fyysinen lehmä on syötävissä.

Aika ei kuitenkaan ole kuin fyysinen lehmä, aikaa emme näe tai koe
fyysisesti mitenkään. Tämä on johtanut ajatukseen ettei aikaa ole
olemassa. Toisaalta emme voi pitäytyä ajatuksessa että vain konkreettiset
asiat olisivat olemassa. Tämä olisi jotain naivia realismia/materialismia.

Se miten todellisuus on "kalustettu", onkin laajempi asia kuin lähellä olevat
fyysisiksi koetut tutut asiat. Tieteen kehittyessä jouduimme myöntämään
että olemme aurinkokunnassa, joka ei ole niitä turvallisempia paikkoja.

Käsitys ajasta on elänyt omaa elämäänsä, kaikki tuo on tallentunut
aikakäsitteeseen, joka on säilynyt eri kulttuureissa, näin vaikka yksilöiden
kuollessa heidän aikakäsitteensä tuhoutuvat, ne säilyvät kulttuurin yleisessä
tiedossa ja kirjastoissa.

Eri kulttuurit ovat käsitelleet aikaa eri tavoin, joten käsitteellisiä eroja on
jo amerikkalaisen ja suomalaisen kulttuurin välillä. Suomessa on meidän
oma käsitteemme käytössä, kaikille se on tuttu, mutta se on huonosti
analysoitu, emme osaisi helposti määritellä sitä. Amerikkalainen kulttuuri,
elokuvat, tv-sarjat ja kirjallisuus on tuoneet meille amerikkalaisen aika
käsityksen aineksia, vaikka aikamatka kertomukset. Se on tuottanut
jonkinlaisen sekametelisopan, jossa aikakäsitykset ovat sekoittuneet
hankalasti käsitettäviksi.

Yleisesti länsimaisessa kulttuurissa vallitsee jonkinlainen yhteinen käsitys
ajasta, johon tiede ja filosofia ovat antaneet oman mausteensa.

Yleisesti ajasta voisi sanoa:
1. Aika ei ole vain muutosta, se on antiikin aikainen käsitys.
2. Aika liittyy tapahtumiin, tapahtumien temporaalisiin suhteisiin.
3. Aika on lineaarinen, tai siis tapahtumat ovat lineaarisesti järjestäytyneet.
4. Aika ei ole jokin tapahtumien taustalla oleva vertailukohde.
5. Atomikelloa on joskus pidetty taustalla olevan ajan realisointina.
6. Aikakäsite viittaa kohtaan 2. tapahtumien suhteisiin.
7. On esitetty ajatus, ettei aika ole prosessien takana oleva, vaan itse
prosessissa oleva "tuotos", prosessit tuottavat ajan.

Kun ajan suhteet ja ominaisuudet ovat tuollaisia, ei mikään ihme että
aikakäsite on muotoutunut hyvin abstraktiseksi, vaikeaksi hahmottaa.

Jos kohtaa 2. pidetään oleellisena ajan pirteenä, niin ajan eli tapahtumien
erilaiset suhteet ovat jo arkielämän tasolla tunnistettavia, aika vaikuttaa
tietenkin jo arkielämässä, tämä onkin luontevaa, koska tapahtumat
vaikuttavat elämäämme, itse asiassa tapahtumat voivat tappaa meidät
ja tappavatkin.

Mitä suhteita ajalla on eli tapahtumien ajalliset suhteet, näitä on tietenkin eri symmetriset ja transitiiviset suhteet, nitä esiintyy jo ihmisten tasolla,
ei tarvitse välttämättä mennä syvälle fysiikkaan, vaikka sieltä myös
löytyy tapahtumien symmetriasuhteita.

Lue lisää

Tämähän on osin ihan höpöhöpöä. Tekoälyn tuotosta?

Kulttuurillisia eroja on. Merkittäviäkin. Johtuu ehdollistumisesta. Primitiivit kokevat ajan syklisenä. "Sivistyneet" lineaarisena". Paitsi että Helsingin yliopiston koostamassa kirjassa myös Aasialaiset (johtaa Pisa-tuloksia nykyään ja siis modernit otannat) kokee ajan eri tavoin kuin länsimaalaiset. Aika on subjektiivinen kokemus. Objektiivinen totuus se ei ole, niin kuin tässä ketjussa yritetään vääntää sen olevan.

1. Aika on muutosta. Se on kaikille primitiivi-ihmisistä oppineimpiin empiirinen fakta. Luonnonlakien mukaan se on koodinaatiopisteen muutos. Siis ajanhetki.
2. Termodynamiikan lainalaisuudet ilmiönä liittyy ajan kokemukseen, mutta ei välttämättä. Kokemus on tietoisuudesta riippuvaista. Tiedostamaton ei ole laeista riippuvainen.
3. Aika ei ole lineaarista muuta kuin sopimusluonteisesti. Sopimus on malli, ei todellisuutta.
4. Atomikello kertoo fysikaalisesta muutoksesta. Ei ajan luonteesta.
6. Todistukseksi ajan suhteella muutoksiin, niin sen kumoamiseksi ei tarvita kuin pidempään tajuttomana ollut ihminen. Tai kuolemassa oleva ihminen, jonka aivojen tiedolliset "tulvaportit" aukeaa, ja laajennettu kapasiteetti tulee käytettäväksi, vain siksi, että "jokainen oljenkorsi" kognitioiden toimesta olisi saatavilla. (esim. onnettomuudet).
Tai koomassa ollut ihminen, joka ei herätessään tiedä, onko aikaa kulunut minuutti, vai kolme kuukautta.
7. Aika ei ole prosessien tuote, vaan koordinaatti, missä jokin prosessi tapahtuu.

Aika on sopimusjärjestelmä. Omine termeineen. "Ajan hallitsemiseksi", tapahtumien koordinoimiseksi ja synkronoimiseksi.

Anonyymi kirjoitti:

Tämähän on osin ihan höpöhöpöä. Tekoälyn tuotosta?

Kulttuurillisia eroja on. Merkittäviäkin. Johtuu ehdollistumisesta. Primitiivit kokevat ajan syklisenä. "Sivistyneet" lineaarisena". Paitsi että Helsingin yliopiston koostamassa kirjassa myös Aasialaiset (johtaa Pisa-tuloksia nykyään ja siis modernit otannat) kokee ajan eri tavoin kuin länsimaalaiset. Aika on subjektiivinen kokemus. Objektiivinen totuus se ei ole, niin kuin tässä ketjussa yritetään vääntää sen olevan.

1. Aika on muutosta. Se on kaikille primitiivi-ihmisistä oppineimpiin empiirinen fakta. Luonnonlakien mukaan se on koodinaatiopisteen muutos. Siis ajanhetki.
2. Termodynamiikan lainalaisuudet ilmiönä liittyy ajan kokemukseen, mutta ei välttämättä. Kokemus on tietoisuudesta riippuvaista. Tiedostamaton ei ole laeista riippuvainen.
3. Aika ei ole lineaarista muuta kuin sopimusluonteisesti. Sopimus on malli, ei todellisuutta.
4. Atomikello kertoo fysikaalisesta muutoksesta. Ei ajan luonteesta.
6. Todistukseksi ajan suhteella muutoksiin, niin sen kumoamiseksi ei tarvita kuin pidempään tajuttomana ollut ihminen. Tai kuolemassa oleva ihminen, jonka aivojen tiedolliset "tulvaportit" aukeaa, ja laajennettu kapasiteetti tulee käytettäväksi, vain siksi, että "jokainen oljenkorsi" kognitioiden toimesta olisi saatavilla. (esim. onnettomuudet).
Tai koomassa ollut ihminen, joka ei herätessään tiedä, onko aikaa kulunut minuutti, vai kolme kuukautta.
7. Aika ei ole prosessien tuote, vaan koordinaatti, missä jokin prosessi tapahtuu.

Aika on sopimusjärjestelmä. Omine termeineen. "Ajan hallitsemiseksi", tapahtumien koordinoimiseksi ja synkronoimiseksi.

Lue lisää

Anon.
"Tämähän on osin ihan höpöhöpöä. Tekoälyn tuotosta?"
Kiitos kohteliaisuudesta, en ole AI, jos käytän AI:ta, ilmoitan siitä.

Kulttuurieroja on koska aikakäsite on erilainen.
Suomalaisilla ei ole inkojen aikakäsitettä, käsitämme siis tapahtumien kulun
erilaiseksi.

Aika on subjektissa subjektiivinen kokemus, todellisuudessa objektiivinen.

1. Aika määritellään klassisessa filosofiassa muutoksen mittana, se on
vanhentunut käsite, tapahtumat ovat tulleet tilalle, muutos on vain osa
tapahtumia, katso aikaisempi tapahtuman määritelmä.
Fysiikkatieteissä aika on määritelty toisella tavalla, heidän tarpeidensa mukaan. Emme käytä tässä koordinaatiopisteen käsitettä, tämä ei ole fysiikkapalsta.

2. En ole maininnut termodynamiikkaa.

3. En ole tehnyt sopimuksia ajan lineaarisuudesta, puhun tapahtumien
lineaarisuudesta, se on tosiasia ei vain sopimus.

4. Atomikello kertoo myös ajasta, sehän mittaa sitä. Atomikellon rooli on
määritelty aikajärjestelmässä, se mittaa TAI aikaa, omat kellosi käyvät
UTC aikaa, sen nykyistä määritelmää.

6. Jos pitäydymme tajuttomassa ihmisessä, aivoissa olevat kellot
näyttävät väärin, ne ovat olleet "lepotilassa", niitä ei ole tahdistettu
pitkään aikaan. Tapahtumat ovat kuitenkin olleet potilaan ulkopuolella
objektiivisessa todellisuudessa, sen kellot ovat vain eri ajassa kuin
potilaan.

7.Täällä ei perusteta koordinaatteihin aikaongelman yhteydessä, emme
käytä fysiikan termejä, vaan lähinnä "ajan" logiikkaan kuuluvia termejä.

Ajanmittauksella on on oma aikajärjestelmänsä, missä eri aikakäsitteet
on skaalattu toisiinsa nähden, se on ohjeisto siitä millä kelloilla mitataan
mitäkin ja miten eri ajat suhteutetaan toisiinsa.

Siellä on määritelty 6-7 eri aikaa, siis luonnossa esiintyviä, eihän muuten
sillä olisi mitään järkeä, se mittaisi muuten vain omia kellojaan ja pähkäilisi omia määritelmiään.

Kyse on tietenkin todellisuudessa esiintyvien tapahtumien ajallisesta
hallinnasta ja tutkimisesta. Ei siinä tarvitse lainausmerkkejä vihjeeksi.

Anonyymi kirjoitti:

Anon.
"Tämähän on osin ihan höpöhöpöä. Tekoälyn tuotosta?"
Kiitos kohteliaisuudesta, en ole AI, jos käytän AI:ta, ilmoitan siitä.

Kulttuurieroja on koska aikakäsite on erilainen.
Suomalaisilla ei ole inkojen aikakäsitettä, käsitämme siis tapahtumien kulun
erilaiseksi.

Aika on subjektissa subjektiivinen kokemus, todellisuudessa objektiivinen.

1. Aika määritellään klassisessa filosofiassa muutoksen mittana, se on
vanhentunut käsite, tapahtumat ovat tulleet tilalle, muutos on vain osa
tapahtumia, katso aikaisempi tapahtuman määritelmä.
Fysiikkatieteissä aika on määritelty toisella tavalla, heidän tarpeidensa mukaan. Emme käytä tässä koordinaatiopisteen käsitettä, tämä ei ole fysiikkapalsta.

2. En ole maininnut termodynamiikkaa.

3. En ole tehnyt sopimuksia ajan lineaarisuudesta, puhun tapahtumien
lineaarisuudesta, se on tosiasia ei vain sopimus.

4. Atomikello kertoo myös ajasta, sehän mittaa sitä. Atomikellon rooli on
määritelty aikajärjestelmässä, se mittaa TAI aikaa, omat kellosi käyvät
UTC aikaa, sen nykyistä määritelmää.

6. Jos pitäydymme tajuttomassa ihmisessä, aivoissa olevat kellot
näyttävät väärin, ne ovat olleet "lepotilassa", niitä ei ole tahdistettu
pitkään aikaan. Tapahtumat ovat kuitenkin olleet potilaan ulkopuolella
objektiivisessa todellisuudessa, sen kellot ovat vain eri ajassa kuin
potilaan.

7.Täällä ei perusteta koordinaatteihin aikaongelman yhteydessä, emme
käytä fysiikan termejä, vaan lähinnä "ajan" logiikkaan kuuluvia termejä.

Ajanmittauksella on on oma aikajärjestelmänsä, missä eri aikakäsitteet
on skaalattu toisiinsa nähden, se on ohjeisto siitä millä kelloilla mitataan
mitäkin ja miten eri ajat suhteutetaan toisiinsa.

Siellä on määritelty 6-7 eri aikaa, siis luonnossa esiintyviä, eihän muuten
sillä olisi mitään järkeä, se mittaisi muuten vain omia kellojaan ja pähkäilisi omia määritelmiään.

Kyse on tietenkin todellisuudessa esiintyvien tapahtumien ajallisesta
hallinnasta ja tutkimisesta. Ei siinä tarvitse lainausmerkkejä vihjeeksi.

Lue lisää

Tässä hiukan tietoa aloittajalle ja niille jotka pitävät aikaa sovelluksena,
mallina tai jonain muuna vain ihmisen tekeleenä.

Aloittaja kysyy onko aika säilyttäjä vai tuhoaja.
Sitten hän päätyy johtopäätökseen.
"Aika ei siis ole liikettä ja esineiden paikan muuttumista suhteessa toisiinsa. Vaan aika on jotakin muuta."

Aika hyvin osuttu, tuo kuvaa enemmän spatiaalisten suhteiden muutosta
ajan kuluessa. Se mitä tapahtuu esim. kilpajuoksussa.

Liikkeessä onkin kyse tuo suhteiden muutos, aika on temporaalisten suhteisiin liittyvää.

Spatiaalinen=avaruuteen, etäisyyksiin liittyvä.
Temporaalinen=aikaan liittyvä, ajallinen.

Onko temporaalisia olioita olemassa, filosofit tuntuvat varovan tälläistä
käsitettä, tietotekniikassa esiintyy "temporal entity", mutta se ei ole olio
todellisuudessa. Jos temporaalista olioita ei ole, niin suhteita on sitä enemmän.

Todellisuuden katsotaan koostuvan olemassaolevista olioista ja niiden
suhteista, mitä todellisuudessa on ja miten ne ovat toisiinsa nähden.

Filosofiassa ja logiikassa katsotaan suhteen olevan olioita yhdistävä
tai erottava tekijä. Joten esim ihmisiä koskevia suhteita on paljon, vaimo,
isä, lanko, suomalainen yms.

Temporaalisia suhteita ovat mm. olla vanhempi kuin, olla samanikäinen kuin,
olla aikaisempi kuin, olla samaan aikaan kuin. Se esitetään tuossa muodossa kun halutaan osoittaa suhdetta, täydellisemmin A on vanhempi kuin B.

Tapahtumien välillä on myös temporaalisia suhteita, kaikki ei tapahdu samaan aikaan, kuten tiedämme.
Tapahtumien välisiä suhteita tutkitaan tieteessä, kosmologiassa, geologiassa, vulkanologiassa, seismologiassa, säätieteessä, oikeastaan
kaikkialla, puhumattakaan murhatutkimuksissa, missä tapahtumien ajallinen
järjestys on hyvinkin tärkeää.

Onko tuo ajallinen järjestys sitten todellista vai ihmisen keksintö?
Itse ajallinen järjestys on tietysti objektiivista, sen käsitteellinen ymmärtäminen
subjektiivista, jos ihminen puuttuu, niin järjestys on kuitenkin todellista.

Ennen ihmistä oli tapahtumia, joilla oli myös suhteet, dinosaurusten aikaan
myös temporaaliset suhteet olivat todellisia eivätkä dinojen aikasopimuksia.

Ei tarvitse kuin katsoa kuun kraatereita, niin näkee meteoriittien osumien
jäljet kuussa ja niiden ajallisen tapahtumajärjestyksen, huomattavasti ennen
ihmistarkkailijaa.

Mitä aloittajaan tulee, luonnonlait ovat aikasymmetrisiä, siis ne ovat samoja
ajan kuluttua, makromaailmassa asiat ovat ajan suhteen asymmetrisia,
ne siis muuttuvat ajan kuluessa, aikasymmetria rikkoutuu, asiat hajoavat.

Aika ei tuhoa, tapahtumien temporaaliset suhteet ovat asymmetrisia.

Tässä ei ole käytetty matemaattisia käsitteitä, vaan aikalogiikkaan
kuuluvia käsitteitä, aikakäsitteiden logiikka eroaa matemaattisten käsitteiden logiikasta.

Anonyymi kirjoitti:

Anon.
"Ketjun otsikko on irrationaalinen. Aika on ihmisen rationaalisesti luoma käsite muutokselle."

Tuossa on heti epäselvä kohta. Meillä ihmisillä on aikakäsite, jolla katsotaan olevan suhde itse aikaan. Kuten yleensäkin, käsitteellä ja siihen mihin se viittaa/kohdistuu/sisältää informaatiota on tietty suhde.

Kuten käsitteellä "ääni" viitataan kuuloaistimukseen, joten paineaalto
on eri asia kuin ääni, niin myös ajalla ja aikakäsitteellä on eri konnotaatio.

Mutta koska aikakäsite on hankala määriteltävä, sen merkitys on
hankalasti nähtävissä. Määrittely muutoksen avulla on lähinnä perinne
antiikin ajoilta, eikä sitä pidetä hyvänä määritelmänä.

Aika olisi se, mikä on todellisuudessa aikakäsitteestä riippumatta.
Jos tarkkailijaa ei ole, niin aikakäsitteellä ei ole käyttöä, mutta se mihin
aikakäsite viittaa olisi olemassa.
Onko se "objektiivinen muutos", ehkä jos aika määriteltäisiin muutoksena,
näin ei kuitenkaan tehdä.

"Aivoille ei ole aikaa", taitaa olla, aivoissa on useita kelloja jota tahdistavat
kehon tapahtumia toisiinsa ja myös vuorokausi rytmiin. Tahdistus on ajoittamista, joten
se on ajallinen/aikaan liittyvä tapahtuma. Aivojen kokemus ajasta on keskeinen havainnoissa, aivot joutuvat ennustamaan tapahtumia, ja tämäkin on aikaan liittyvä toimi.

Aivot eivät toimi niinkuin maailma olisi ajaton, päinvastoin aika on otettava
huomioon tai seuraukset voivat olla kohtalokkaita.

Sitten on eräs asia jota ei ajassa oteta yleensä huomioon, ajalla on myös
omia suhteita ja ominaisuuksia.
Tietysti aikakäsitteellä on myös suhteita, jotka liittyvät muihin käsitteisiin,
mitä itse ajalla ei ole.

Ajan kanssa ei tarvitse mennä syvälle fysiikkaan, kyllä se on esillä jo
arkielämässä ja olemisessa. Suuri osa itse ajan suhteista tulee ilmi
tavallisessa arjessa.

Aikakäsite on vaikeasti hahmotettava, se on hyvin abstraktinen, siinä on
paljon käsitteellistä aineistoa. Ehkä aikakäsite on looginen konstruktio eli
emme näe tai tapaa itse aikaa sellaisenaan, vaan joudumme päättelemään
sen. Tämä ei tee itse aikaa subjektiiviseksi, onhan todellisuudessa paljon
abstraktisia asioita joita kohtaamme.

Kotona voi tehdä aikaan kohdistuvia kokeita, yksi helppo on mennä peilin
eteen, katsoa itseään ja sanoa, "olen nyt vanhempi kuin olin aikaisemmin",
tuo lause suorastaan tihkuu aikaan liittyviä suhteita.
Sitten kun pystyy sisäistämään tuon lauseen merkityksen, oppii ehkä jotain
itse ajasta.

Lue lisää

Tietenkin minä länsimaalaisena koulutettuna uskon/tiedän, että peilistä näkemäni kuva on "vanhempi" kuin minä olin silloin, kun heijasteeni sille annoin.

Mutta planeetalla on myös olemassa "paljaspersealkuasukkaita", joille aikaa ei varsinaisesti ole. On vain objektiivinen muutos. Tälle ei ole geneettistä tai muutakaan yhtä perustavaa laatua olevaa teoriaa, joka tekisi fysikaalisen toteutuman, jota meillä mittarein mitataan, ja miten aika meillä tajutaan (vaikka sitö ei ole) keskinäisesti objektiivisesti mitattavaksi toisistaan poikkeavaksi fysikaaliseksi tosiasiaksi.

Heillä on kuitenkin homo sapiensin aivokuori, ja sen tasa-arvoisesti sallimat mahdollisuudet luoda kuva ajasta, sen kulusta, ja subjektiivisesta erillisestä yksilöstä.

Aikaa ei ole. Se on "looginen konstruktio", joka on luotu asioiden hallitsemiseksi ja määrittelemiseksi.

Anon.
"Nykytrendinä tuntuu enenevässä määrin olevan jo vakiintuneiden
käsitteiden ja symbolien muuksi muuttaminen..."

En tiedä kenelle viesti on osoitettu, jotkut teemasta osuu kirjoittamiini
vastauksiin, joten voinen kommentoida viestiä.

Yleensä ottaen käsitteet ovat myös kehittyviä ja muuttuvia, tosin tiettyjä
tapoja olisi hyvä noudattaa.

Emme enää käytä Rooman aikaisia käsitteitä, joten jotain on tapahtunut
2000 vuoden aikana. Osittain siksi että roomalaiset käsitteet olivat heidän
yhteiskuntaan tehtyjä, eivätkä ne sovellu meille. Käsitteet vanhenevat.

Mutta kun tietomäärä kasvaa tarvitaan myös uusia käsitteitä. Rooman
aikana ei ollut tulivuorikäsitettä, joten Pompeijin asukkaat maksoivat kovan
oppirahan.

"Käsite" on aika tekninen käsite, ei yleensä kovin hyvin tunnettu, ei edes
tällä filosofiapalstalla, se sekoitetaan usein sanaan.

Ihmisellä on erittäin herkkä suhtautuminen sanoihin, voimme suuttua,

liikuttua, joutua raivon valtaan, tämä siksi että sanat herättävät meissä
voimakkaita tunteita, assosiaatioita, mielleyhtymiä. Se näyttää olevan
ihmisen käyttöjärjestelmän huonosti dokumentoitu ominaisuus.
Diktaattorit, politiikot, saarnaajat, papit, mainostajat yms käyttävät
hyväkseen tätä ominaisuutta. Siksi pidämme tarinoista, koska sanojen
assosiaatiot kuljettavat meitä mukanaan.

Myös filosofit joutuvat sanojen vaikutuksen alle, Hitler pystyi puheillaan
manipuloimaan filosofeja ja pitkälle koulutettuja ihmisiä.

Tässä on tärkeä opetus, on varottava sanamagiaa.
Sanoja on varottava, etenkin filosofien ja ajattelua opettelevien.

Russell kertoo uransa alkuvaiheesta, kuinka hän vakuuttui syvästi,
kuultuaan erään kuuluisan jumalatodistuksen, hän tunsi, että sen täytyy
olla pätevä ja osoittaa Jumalan olemassaolo. Myöhemmin loogikkona hän
kyllä ymmärsi mistä oli kyse ja oli agnostikko.

Filosofit keskityvät käsitteisiin, käsitteet ovat sanojen "takana", joten
käsitteet on kaivettava sanoista esille. Sanojen ja käsitteiden välillä
on eroja, ne eivät ole sama asia, käsitteet tuovat mukanaan logiikan.

Tämä tekee käsitteestä vaikeasti ymmärrettävän, ihmiset eivät ajattele
sanoilla vaan käsitteillä, sen takia ne ovat tärkeitä opiskelussa, oppilaat
on saatava omaksumaan käsitteillä ajattelu, ei vain ulkoaoppimista.

Käsitteet muuttuvat tiedon kasvaessa käyttökelvottomiksi, siksi on
uusittava myös käsitteitä, niiden logiikka ei muuten toimi kunnolla.

Aikakäsitteestä voi sanoa, että sitä koskee myös muutoksen tarve,
jos kreikkalaiset filosofit määrittelivät ajan muutoksen mittariksi, se ei
enää ole käyttökelpoinen määritelmä.

Historian aikana filosofit joutuivat miettimään uusien ehdotusten
tarpeellisuutta ajan käsitykseen, lineaarinen tulee siitä kun kirkkoisät
pohtivat Jeesuksen asemaa ja tulivat siihen tulokseen, että Jeesus oli
ainutkertainen henkilö, mutta ainutkertaisuus merkitsee lineaarista
aikaa, silloin lineaarisuus tuli syklisen aikakäsityksen tilalle.

Aikakäsite on muuttunut historian aikana, on säilytetty termi "aika", sen
merkitystä on muutettu, vaikka sana pysyy samana, käsite sen takana
muuttuu ja siten sen logiikka.
Sen takia on katsottava käsitettä sanojen takaa, koska se on oleellisin.

Jos käsite on huono tai virheellinen, se tullaan kyllä huomaamaan, koska
sen logiikka horjahtaa sen mukana, näin on käynyt usein historian aikana.

Käsitteillä ei vain ole vakiintunutta merkitystä, "Jumalan" ajateltiin joskus
olevan sellainen, ei sekään kestänyt, eikä kyse ole siitä että, se ajaisi
jonkun etua ja muuttaisi meidät henkisiksi orjiksi.

Alistajan pahin vastustaja on sellainen, joka näkee sanojen taakse.

Anon.
"Olisipa jokin toinen tapa puhua asiasta kuin 'aika'. Aika on ihmisen keksimä
keinotekoinen käsite,..."

Tuo on tietysti hämmentävästi sanottu, käsitteet ovat tietysti tietyllä tavalla
keinotekoisia, aivothan on muodostaneet sen, se on se subjektiivinen puoli.

Ajan sijaan voisit puhua vaikka temporaaleista, vaikka ei siitä olisi
mitään hyötyä. koska se tarkoittaisi samaa asiaa.

Samalla tavoin kuin tulivuoren käsitteen, mutta tulivuoria on kuitenkin
olemassa, yksi sellainen on Napolin kupeessa, voisi tappaa ohimennen
myös suomalaisia, hyvin todellinen, hyvin vaarallinen.
Meillä on käsite joka kuvaa sitä, saa meidät tietoisiksi sen vaaroista.
Käsitteillä kartoitetaan todellisuutta, jotta selviytyisimme siinä.

Pompeijin asukkailla ei aikanaan ollut tulivuorikäsitettä, he eivät käsittäneet
mitä Vesuviuksella oli tapahtumassa, huonosti siinä kävi.

Aikakäsite kuvaa myös todellisuutta, me ihmiset olemme eräänlaisia kelloja,
jotka ovat todellisuudessa, joihin aikakäsite myös kohdistuu.
Emme elä ajattomassa todellisuudessa, kaikkialla tapahtuu jotakin,
ajatonta maailmaa on vaikea edes kuvailla.

Aika on yksinkertaisesti joka puolella, fyysikot jotka epäilevät ajan olemassa
oloa, kuitenkin odottavat seuraavaa palkkaansa, varovat jäämästä autojen
alle, kuskaavat lapsiaan harrastuksiin, jäävät eläkkeelle ja kuolevat.

Jopa Einstein on kuollut ja haudattu, vaikka sanoi että aika on illuusio.
Ehkä käynti Einsteinin haudalla tekisi ajan todelliseksi.

Entä sitten historia, dinosaurusten aika, dinoilla ei tiettävästi ollut
aikakäsitettä, mutta kuitenkin sielläkin tapahtui kaikenlaista, dinojen
kuolemia, joukkotuho, nehän ovat ajallisia tapahtumia, ne liittyvät aikaan.

Onhan se yksinkertainen koe, minkä voi tehdä kotona, mene peilin
eteen ja sano "olen nyt vanhempi kuin ennen", siinä on riittävästi
tuntumaa ajan symmetrioista, jotka ulottuvat fysiikan syvyyksiin saakka.

Et ole ilmeisesti kokeillut sitä.

Mistä tuo aikakammo tulee, kuolemanpelosta?
Ei hätää, kun tulette vanhemmiksi, se häviää.

Anonyymi kirjoitti:

Anon.
"Olisipa jokin toinen tapa puhua asiasta kuin 'aika'. Aika on ihmisen keksimä
keinotekoinen käsite,..."

Tuo on tietysti hämmentävästi sanottu, käsitteet ovat tietysti tietyllä tavalla
keinotekoisia, aivothan on muodostaneet sen, se on se subjektiivinen puoli.

Ajan sijaan voisit puhua vaikka temporaaleista, vaikka ei siitä olisi
mitään hyötyä. koska se tarkoittaisi samaa asiaa.

Samalla tavoin kuin tulivuoren käsitteen, mutta tulivuoria on kuitenkin
olemassa, yksi sellainen on Napolin kupeessa, voisi tappaa ohimennen
myös suomalaisia, hyvin todellinen, hyvin vaarallinen.
Meillä on käsite joka kuvaa sitä, saa meidät tietoisiksi sen vaaroista.
Käsitteillä kartoitetaan todellisuutta, jotta selviytyisimme siinä.

Pompeijin asukkailla ei aikanaan ollut tulivuorikäsitettä, he eivät käsittäneet
mitä Vesuviuksella oli tapahtumassa, huonosti siinä kävi.

Aikakäsite kuvaa myös todellisuutta, me ihmiset olemme eräänlaisia kelloja,
jotka ovat todellisuudessa, joihin aikakäsite myös kohdistuu.
Emme elä ajattomassa todellisuudessa, kaikkialla tapahtuu jotakin,
ajatonta maailmaa on vaikea edes kuvailla.

Aika on yksinkertaisesti joka puolella, fyysikot jotka epäilevät ajan olemassa
oloa, kuitenkin odottavat seuraavaa palkkaansa, varovat jäämästä autojen
alle, kuskaavat lapsiaan harrastuksiin, jäävät eläkkeelle ja kuolevat.

Jopa Einstein on kuollut ja haudattu, vaikka sanoi että aika on illuusio.
Ehkä käynti Einsteinin haudalla tekisi ajan todelliseksi.

Entä sitten historia, dinosaurusten aika, dinoilla ei tiettävästi ollut
aikakäsitettä, mutta kuitenkin sielläkin tapahtui kaikenlaista, dinojen
kuolemia, joukkotuho, nehän ovat ajallisia tapahtumia, ne liittyvät aikaan.

Onhan se yksinkertainen koe, minkä voi tehdä kotona, mene peilin
eteen ja sano "olen nyt vanhempi kuin ennen", siinä on riittävästi
tuntumaa ajan symmetrioista, jotka ulottuvat fysiikan syvyyksiin saakka.

Et ole ilmeisesti kokeillut sitä.

Mistä tuo aikakammo tulee, kuolemanpelosta?
Ei hätää, kun tulette vanhemmiksi, se häviää.

Lue lisää

En ole vanhempi kuin ennen, olen vain ollut olemassa. Vain kalenterin näkökulmasta olen "vanhempi".

Miksi ajattelet, että käsitteen kyseenalaistaja olisi jotenkin viallinen? Käsitteen voi kysenalaistaa ihan ilman kammoakin. Esim. siksi, että siinä on jotain epärealistista.

Anonyymi kirjoitti:

En ole vanhempi kuin ennen, olen vain ollut olemassa. Vain kalenterin näkökulmasta olen "vanhempi".

Miksi ajattelet, että käsitteen kyseenalaistaja olisi jotenkin viallinen? Käsitteen voi kysenalaistaa ihan ilman kammoakin. Esim. siksi, että siinä on jotain epärealistista.

Lue lisää

Anon.
"En ole vanhempi kuin ennen, olen vain ollut olemassa. Vain kalenterin
näkökulmasta olen "vanhempi". "

Ajattelet siis ettei peiliargumentti toimi, yleensä tai vain sinuun?
Toisaalta on kyllä selvää että, olet vanhempi kuin ennen, olet siis elänyt
kauemmin kuin ennen, ajan näkökulmasta.

Voihan tuon ilmaista muutenkin.

Olen elänyt kauemmin kuin ennen.
Olen vanhempi kuin ennen.
Olen ollut olemassa kauemmin kuin ennen.
Olen vanhempi ajan näkökulmasta kuin ennen.
Olen vanhempi ajanlaskun näkökulmasta kuin ennen.

Kaikki nuo ilmaisevat suunnilleen samaa asiaa, erona vain mikä on toinen
suhdejäsen sinun lisäksi. Nuo ovat kaikki kuitenkin temporaalisuhteita.

"Miksi ajattelet, että käsitteen kyseenalaistaja olisi jotenkin viallinen?"
En ajattele että kyseenalaistaja olisi viallinen, vaan hänen käyttämänsä
aikakäsite on jotenkin viallinen tai huono.

Totta kai käsitteitä voi kyseenalaistaa, sitähän filosofiassa tehdään usein.
Tietenkin perusteluiden on syytä olla hyviä.

Tähän mennessä kukaan ajankieltäjä ei ole kyennyt perustelemaan
aikakäsitteen kelvottomuutta, vain epämääräisiä huitaisuja ilmaan ja
sen jälkeen pitkä hiljaisuus.

Jos sinulla on perusteluja aikakäsitteen epärealistisuudesta, anna tulla
vaan, olen utelias mitä voit esittää. Varaudu myös arvosteluun.

Aika ei vanhenna juurikaan Esim kiviä pienistä kohteista. Vaan ei myöskään ihmistä. Ihminen tuhoutuu kun solut ei enää voi uusiutua. Se on biologian säätämää eikä ajan.

Biologisista kohteista eräät siemenet tai ehkä jopa pähkinät voivat säilyä pitkään. Tämäkin osoittaa että ei aika vanhenna mitään.

Komeetat ovat eräin osin biologisia ja toisaalta ne auringossa sen läheisyydessä hajoaa.