Moi!
Olen asettanut seuraavat kriteerit etsimälleni
taistelu-/ip-lajille.
1)Ensimmäinen ja tärkein prinsiippi(ilman selittelyjä ja anteeksipyyntöjä)on : katu-uskottavuus
eli toimivuus taistelu/ip-tilanteessa.
2)Edistyminen ei vaadi kohtuuttomasti aikaa(työs-
sä käyvä perheellinen).
3)Harjoittelu vartaloa säästävää(ts.ei ei liikuta
jatkuvan loukkaantumis riskin rajoilla tai teknii-
koiden suoritustapa sellainen,että se johtaa myö-
hemmin loukkaantumiseen).
Kiitoksia etukäteen vinkeistä.
Olen asettanut seuraavat kriteerit etsimälleni
taistelu-/ip-lajille.
1)Ensimmäinen ja tärkein prinsiippi(ilman selittelyjä ja anteeksipyyntöjä)on : katu-uskottavuus
eli toimivuus taistelu/ip-tilanteessa.
2)Edistyminen ei vaadi kohtuuttomasti aikaa(työs-
sä käyvä perheellinen).
3)Harjoittelu vartaloa säästävää(ts.ei ei liikuta
jatkuvan loukkaantumis riskin rajoilla tai teknii-
koiden suoritustapa sellainen,että se johtaa myö-
hemmin loukkaantumiseen).
Kiitoksia etukäteen vinkeistä.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Karate.
Laaja tekniikka-arsenaali. Ja se tekniikka toimii, jos osaa ajatella. Kilpailutekniikka ei päde tappelussa. Perustekniikat ovat tehokkaita kovassakin käytössä.
Osta ase, et kulu ja liipaisimen painamisen oppii suhkot nopeasti. Ellet opi liipaisimen painamista, niin ase käy myös tosi tehokkaasta pelotteesta. Lähietäisyydellä ei tarvitse osata edes tähdätä, kunhan viisaat vain piipulla kohdetta päin.
Ellet saa asetta ostettua, niin puukko on myös aika tehokas, ei tosin vedä vertoja aseelle. Ellei rahat riitä puukkoon, niin mattoveitseen ei tarvitse montaa pulloa kerätä. Puukon/mattoveitsen käytön opettelu on helppoa, eikä loukkaantumisriskiäkään ole, paitsi jos pidät väärästä päästä kiinni. Uskon että opit kuitenkin oikean pään kantapäänkautta melko nopeasti.
Kyynel-/pippurikaasu-sumutteet on aika hyviä, mutta aloittelijan vaikea käyttää, koska se on yhtä vaikeaa kuin osua kusella vessanpönttöön. Mielestäni nämä ovat lisäksi hieman hintahtavia ip-muotoja.
Jos välttämättä haluat omilla käsilläsi toisia sohia, niin osta nyrkkirauta. Ei tarvi kuin kerran osua, niin johan vahingonkorvauslappuja alkaa käräjäoikeudesta satelemaan. Oikeastaan on aivan sama mihin sillä osut, sillä jos osut päähän niin kallo murtuu aivan varmasti, nenä ja hampaat katkee helposti, kuulonkin saa mukavasti pysyvästi pois kunhan vain muistaa osua jompaan kumpaan nahanpalaan siinä pään vieressä.
Nyrkkiraudassa on vain se huono puoli, että käsi saattaa rasittua nyrkkiraudan painosta ja olkapään ja kyynärpään nivelet pitkäaikaisesta käytöstä kulua. Nyrkkiraudan kaikkein huonoin puoli on kuitenkin niiden erittäin heikko saatavuus.
Helpoimmalla pääset, kun et ole haastamassa kännipäissäs riitaa ja pysyt kotona :)
Katu-uskottava, suhteellisen helppo oppia, harjoittelussa ei kovin hirveästi vammoja.
no onpa tosi hyvä laji. ihan perseestä, jos yhdeltäkään oikealta budokalta kysyy
Jospa vielä kerrot missä suhteissa ja miksi krav maga on ihan perseestä?
ei ole kovin vakuuttavaa. Pätevän oloisilla magaukoilla joko vahva tausta muualta tai vitusti voimaa (punttimiehiä), nollatasolta lähdettäessä ei kovin vakuuttavaa treenitulosta.
Se, että nollatasolta lähteneitä päteviä magaajia on vähän, on tietysti luonnollista, koska lajia on Suomessa harrastettu vasta vähän aikaa. Mistä tämä huonommuus mielestäsi johtuu ja missä suhteessa magaajat ovat huonoja? Pystymatsissa? Painissa? Itsepuolustuksessa? Asenteessa? Liikkumisessa?
Andyhan se täällä väittelee budoasioista :-) mäkin haluaisin tietää vastauksen noihin kysymyksiin. Krav maga ei oo ikinä oikein vakuuttanut, se vähä mitä mä oon sitä nähnyt.
nyt voin yhtyä keskusteluun käytän
vasenta kättä näin takwondokana koska oikea on vähän...murtunut =) joten pyydän anteeksi typoja.
pidin itseäni viikko sitten
kohtalaisena budokana
taekwondokana ja kovanajätkänä
kuten olen koko ikäni pitänyt...
vastustajani 45 kg 160 cm blondi
mursi käteni huolimatta taekwondon tarkasta
kuristus oteestani käden
telomiseen tarvittiin 3 niskan liikettä
tuulikaapissa.
En tiedä muuta kuin sen että
lajeja ja niiden taitajia on huonoja
ja hyviä toinen ei ole toistaan parempi...
mutta katkeruus magaa kohtaan on
niiden ihmisten jotka sinne eivät
koskaan päässeet.
seuraavankerran kun pääsen ovelle
mietin kolmasti tekniikkaa
ainakin jos vastapuoli on selvä ja ilmoittaa suorittavansa henkilönsuojaus tehtävää.
...melkoiset kriteerit, onko tuollaista lajia edes?? Karate tuskin on etsimäsi laji, 2-3 treenikertaa viikossa ainakin kahden vuoden ajan ja kuulut vielä "alemman" tason osaajiin jotka ei käytännössä mitään osaakaan, vai oletko valmis treenaamaan vuosia ja vuosia...
Vartaloa säästävää taistelulajia ei ole! Joka ikisessä missä harjoitellaan itsepuolustusta tulee vähintään mustelmia. Useissa vaaditaan hankkiin hammassuojat, käsisuojat, alasuojat jne juuri siksi että ne on todella tarpeen- varaudu siihen että satutat itses jossain vaiheessa kun jonkin taistelulajin aloitat. Ellei se sitten ole jokin missä ei kontaktia oteta ollenkaan. Mutta sittenhän se ei enää täytä 1. kriteeriä eli katu-uskottavuutta.. hmm... kylläpä kysyt vaikeita :)
Taidan olla "gun"in kanssa samaa mieltä- jos et ole valmis mitään panostamaan niin muitakin tapoja puolustautumiseen varmaan löytyy... tosin ei suositeltavia sellaisia :)
Hmm Hmmm Hmmm. Joo kysymyksen asettelu "taistelulajista" osoittanee, että et ihan tiedä missä mennään.
-Katu-uskottavuus. Mitä se on ? Sitäkö, että hakkaat mennen-tullen jokaisenko ? Vanha viisaus "Aina tulee vieläkin korkeampi vuori"
-Edistyminen: Mitään et opi treenaamatta !
Onneksi näin on. Se tuo mukanaan sen, että osaajat "katu-uskottavat" on treenanneet jo monia vuosia. Harhaluulo kuvitella, että mikä tahansa laji antaisi sinulle maagisia voimia. Tekniikoita hiotaan tuhansia, tuhansia ja taas tuhansia kertoja. Onneksi se ei sovi katu-uskottavuutta hakevalle. Se vaatii kärsivällisyyttä ja KEHITTÄÄ luonnetta. Räyhääjät karsiutuu
-Nyt tulee klassinen kysymys. "JooJoo mutta jos Karateka ja Judoka tappelee. Kumpi voittaa ?"
-Yhtä klassinen vastaukseni tähän on. "Jos uimari ja pikajuoksia kilpailevat kumpi voittaa ?"
-Vartaloa säästävä. Tenniskin on laji jossa voi loukata niin, että tekee KIPEÄÄ. Harjoittelun tarkoitus on antaa valmiuksia suojata itseään. Ketään ei TAHALLAAN loukata. ISO PERUS-SÄÄNTÖ. Vahinkoja kuitenkin sattuu. Itse olen lähtenyt kilpailuista suoraan leikkauspöydälle.
Budolajit antavat toivottavsti ennenkaikkea mukavaa yhdessäoloa. Hyvän mielen. Hyvän mielenrauhan. Älä etsi Taistelulajia sellaista et löydä. Harjoittele ole KÄRSIVÄLLINEN ja toivottavasti keksit jotakin itsestäsi.
mitä ihmeen katu-uskottavaa? miksei kaikki oo katu-uskottavaa jos homma vaan toimii ja liikkeet osaa tehdä oikein. ei kaikki liikkeet oo edes sellasia että toista olis pakko satuttaa oikee urakalla... ite harrastan kung fu:ta, ehkä näin aika pienen ajan jälkeen liikkeitä ei osais tähdä tositilanteessa oiken kunnon vastustajan kanssa mutta on ainakin jotai varmasti takaraivossa miten vois toimia ilman että toiselle tulee kamalia vammoja tms... taistelulajit tarvitsevat kunnon opettajan jotka tietävät millaisia liikkeitä opettavat ja mitä ne aiheuttavat vastustajalle! mutta jos vaan mitenkään tilanteen voi selvittää väkivallatta niin aina tietty parempi mutta joskus kai sitä on pakko itseään tai toista osata puolustaa ja siinä olis hyvä olla jokin käsitys seurauksista...... ps.taistelulajissa ainakin kunto nousee!:)
..hankit itsellesi kaapin kokoisen henkivartijan...se ainakin täyttäisi em.kriteerit!!(Just a joke!!) =)
Mutta asiaan...Onhan noita joitain streetfight seuroja olemassa mutta niissä joutuu panemaan itsensä varmasti likoon aivan kuin muissakin budolajeissa. Sillä fakta on se, että lajissa kuin lajissa ilman perusasioiden huolellista opettelua varmasti satuttaa itsensä. Eikä yllättäen kohdalle sattuvassa tositilanteessa pärjää jos perusasiatkaan eivät oo hallinnassa.
Olet löytänyt oikean lajisi ja tullut siinä suurmestariksi heti kun huomaat ettet edes joudu tilanteisiin, jossa sinun tarvii puolustaa fyysisesti itseäsi.
On olemassa myös ns. sisäisiä taistelulajeja...
-Hara-
1) Katu-uskottavuuden kruunattu kuningas lienee krav maga. Ju-jutsu, wing chun ja jeet kune do lienevät muita varteenotettavia.
2) Kaikki lajit vievät aikaa. Vähiten ehkä krav maga. Ainakin perustaitojen saavuttamisessa, olettaisin että pidemmälle mentäessä erot lajien kesken tasoittuvat.
3) Aikido. Ju-jutsu. Krav maga varmaankin myös.
Ite kaikenlaista treenanneena, karatea, kick boxingia, krav magaa, ultimate fightingia ja thainyrkkeilyä. Sanoisin että parhaita ovat Kraw maga ja thaiboxing. Thaiboxing eritoten on yksinkertaista ja tehokasta!
Krav Maka on paras. Se on Israelin armeijan käyttämä jo monia vuosia.(Ei kai ne sitä turhasta opettele?) Siinä harjoittelussakaan ei ole turhia muodollisuuksia kuten japanilaisten nimien opettelua ja jne. Kuten lähes kaikissa muissa
itsepuolustuslajeissa
No höpö höpö sanon minä.tottahan toki ferrarin katuautotkin on maailman parhaita joka suhteessa koska Schumacher sitä kuskaa, eikö niin--ja nimistä, jos sun mielestä koko harjoitusajasta mitä jotain lajia elämässään harjoittelee käyttää n 1h nimien opetteluun niin aika ylibriljeeraava olet.En toki sano että Krav Maga olisi millään muotoa huonompi laji, mutta kyllä se vaan niin on että lopulta kaikki on kiinni ihmisistä, hyvä magan harrastajakin voi ihan tavalliselle painijalla hävitä, kaikki on lopulta kuitenkin niistä tappelijoista kiinni.
Vaatimukset ovat mahdottomat, eikä niitä täytä yksikään laji tai opettaja. Tehokkaan fyysisen itsepuolustustaidon hankkimiseksi on treenattava mieluiten sekä kovaa, että kauan. Toista lisäämällä voi toista vähentää, mutta molemmista ei voi tinkiä, sillä silloin kärsii "katu-uskottavuus". Kaikkea ei voi saada - valitan. Mieti mikä vaatimuksesi on vähiten tärkeä ja luovu siitä. Sitten alkaa lajeja löytyä.
eli noilla kritereillä ei kannata kovin suuria toivoa, oppimisen eteen ON TEHTÄVÄ TÖITÄ mä voisin sulle suositella jonkin laista itsepuolustus kurssia, eli siellä opetellaan otteesta irtautumiset ja ehkä jotain kuletus otteita maahan vientejä yms ne on yleensä aika lyhyitä kursseja MUTTA näitäkin asioita pitää Harjoitella jotta ne tulisivat automaattisesti tositilanteessa. ehkä ei kannata hakea katu-uskottavuutta vaan itseluottamusta.
Magassa,WT:ssä ja Kalissa on ainakin oikea asenne,
mikäli tositoimiin ryhdytään!
pantais sormenpääpunnerrusasentoon niin kauaksi, että itsekorostus loppuu.
Aihetta jatkaen seuraava kysymys:
Mitä taistelu- tai itsepuolustuslajia suosittelisitte yli 50-vuotiaille, joilla on hyvä ruumiillinen kunto ja joka voi käydä jatkuvasti harjoituksissa 2-3 kertaa viikossa?
Tällaisia kansalaisia nyky-yhteiskunnassa on varmaan paljonkin. Eihän tuonikäinen pysty harjoituksissa aina samoihin suorituksiin kuin kaksikymppinen ja hän voi jo siitäkin syystä saattaa niin ohjaajan kuin harjoittelukumppanitkin vaivautuneiksi.
Taustalla ei ole katu-uskottavuus (mitä sillä tarkoitetaankin), vaan mahdollisuus tehdä jotakin itsensä puolustamiseksi, kun väkivallan kohteeksi jouduttaessa pakoyrityskin on toivoton eikä muutenkaan kättä pitempää ole ulottuvilla. - Toisena syynä on aivan kunnon ylläpito.
Missään en ole ainakaan huomannut erikseen tällaiselle kohderyhmälle järjestettävän taistelulajien koulutusta tai itsepuolustusta. - On toinen asia, jos joku on aloittanut 30-vuotiaana ja jatkaa vielä vanhan kokemuksen pohjalta 50-vuotiaana.
En ole minäkään huomannut yhdenkään seuran ilmoituksissa, että olisi tarjolla varttuneemmille ihmisille tarkoitettua ohjausta. Meidänkin seurassa kaikki treenataan sulassa sovussa keskenään...
Sanoit että ohjaajakin vaivautuu jos ei mukana pysy- äläs nyt! :) Sellaisia löytyy joka ikäluokasta, jotka eivät välttämättä joka käänteessä jaksa samaa kuin muut. Eihän me olla kaikki samalla viivalla muutenkaan, kun samassa treeniryhmässä on niin keltaiset kuin mustatkin vyöt. Budolajien etiikkaan kuuluu muiden kunnioitus, nöyryys jne eli kun teet parhaasi niin ei treenikaverit mitenkään "vaivaudu" ja vielä vähemmän ohjaaja. Sellainen ylimielisyys ei budolajiin kuulu.
Monissa lajeissa peruskurssit lähtevät nollatasolta kunnon suhteen, ja luulenpa että todennäköisesti jaksat paremmin kuin monet parikymppiset, jos jotain liikuntaa olet harrastanut.
Ainakin ju-jutsussa olen nähnyt treenaamassa enemmän nimenomaan aikuisia miehiä. Ju-jutsu on myös erittäin tehokas ja monipuolinen itsepuolustulaji, tsekkaa vaikka www.finjutsu.com sivut. Pitää kunnon sopivasti yllä, tosin jos ylempiä vöitä haluaa suorittaa niin kannattaa jotain muutakin kuntoa kohottavaa harrastaa, kuten vaikka lenkkeilyä. Ehkäpä ju-jutsu olisi sinullekin sopiva laji? :)
www.finjutsu.com on muuten ainoastaan yhden tyylisuunnan (hokutoryu) sivusto. Muiden ju-jutsun tyylisuuntien keskusorganisaatio on ju-jutsuliitto, http://www.jujutsuliitto.fi/
Aikido sopii erinomaisesti yli 50-vuotiaillekin, tosin itsepuolustuksen kanssa voi olla vähän niin ja näin. Potentiaalia kyllä löytyy (esim. sitä opetetaan Japanissa joillekin poliisin yksiköille), mutta koska laji on vaikea ja harrastajien (ja ohjaajien) ykkösmotiivi treenaamiselle on harvemmin itsepuolustus, kunnollisen ip-taidon saavuttaminen on hidasta ja vaatii oma-aloitteisuutta. Aikidoliitto:
www.finland-aikikai.fi
kohdat 1 ja 3 paremmin kuin varmaan missään, mutta ilman kovaa työtä sä et saavuta ikinä missään mitään. Elämä on sellasta.
Uteliaisuus heräsi.Onko mahdollista saada tarkem-
paa tietoa,että mistä lajista mahtaa olla kysymys?
Mitä taas tulee ajankäyttöön lajin opiskelua var-
ten,niin se taitaa olla aika suhteellista.
Minun tapauksessa se merkitsee n. 2-4 ohjattua
treeniä viikossa mahdolliset kotitreenit n.½-1
tunnin sessioita 2-3 kertaa viikossa.
Tarkoitin myös sitä että ko.laji ei hienovaraisuudes-
saan olisi niin vaikeasti opittava,että siinä
edistyminen sinänsä vaatisi tolkuttomasti aikaa.
Käsittääkseni eri lajien välillä on myös tässä
suhteessa eroa.
Tarkoituksena ei ollut sivuttaa työn merkitystä
vaan etsiä itselleni sopivaa ratkaisua joka täyttäisi ne laatuvaatimukset jotka asetin:puh-
taasti ip-/taistelulaji,kohtuullinen ajankäyttö
ja minimaalinen loukkaantumisriski(mahdollistaa
säännöllisen harjoittelun).
PS.Osa porukasta on hermostunut pelkistetyistä kysymyksistäni.Mutta ne ovat kuitenkin niitä joita ih-
miset miettivät,ainakin minun kokemukseni mukaan.
Tosin vahvasti budofilosofian omaksuneet tekevät
yleensä poikkeuksen.Tarkoitus ei kuitenkaan tässä
yhteydessä ole väitellä vaan etsiä informaatiota.
Ei mun mielestä ole vaikeasti tai helposti opittavia lajeja....on vain sä ja sun kroppas ja miten nopeesti sä opit sitä käyttämään. Ja sitten on tietysti lajeja joissa tehdään epäluonnollisia, poikkeuksellista esim.notkeutta vaativia (sinänsä merkityksettömiä) temppuja, joten ei oo ihme jos niiden lajien parissa osa porukkaa tuntee homman hankalaksi.
Jokatapauksessa, enemmän kuin käytetty aika, ratkaisee oppijan asenne.
Voin kertoa lisää lajistani ja muutenkin neuvoa jos pystyn, mutten tässä. Kirjota [email protected].