Psykiatrisessa hoitojärjestelmässä puuttuu tärkeitä hoidon alueita

Koska on ihmisiä jotka kieltäytyvät avohoidosta ilman lääkkeitä ja väittävät, että sellaista ei mula ole.

Anonyymi kirjoitti:

Koska on ihmisiä jotka kieltäytyvät avohoidosta ilman lääkkeitä ja väittävät, että sellaista ei mula ole.

Aika monellakaan ihmisellä ketä tunnen ei ole todellakaan määrätty VAIN avohoitomahdollisuuksia vaan kyllä se hermoston sotkeminen pillereillä pyritään aloittamaan pikaisesti. Sitten ehkä terapiaan joskus.

Kaksi tuttuani kieltäytyi tästä reitistä ja voi paremmin nyt. En tiedä oliko edes terapiaa. Moni asia hellittää ajansaatossa kun sille annetaan aikaa.

Joo onhan niitä avohoitomahdollisuuksia mutta aika paskoja ne monesti on. Hoitaja-aikoja, ehkä jotain ryhmiä jos hyvä tuuri on. Stigmatisointi ja leimojen etsintä on olennaisimmassa roolissa.

Jos joskus saakin hyvää apua se ei niin paljoa hyödytä kun terveyttä on jo paskottu pillereillä.
Pillereissä terapia voi olla myös hyödytöntä sekä silloin jos identifioituu leimoihinsa liikaa ja alkaa niiden kautta elää. Tai uskoo esim satuihin joissa aivoissa on kemiallisesti tai muuren joku vikana mitä pitöä sitten kemiallisesti hoitaa.

Anonyymi kirjoitti:

Aika monellakaan ihmisellä ketä tunnen ei ole todellakaan määrätty VAIN avohoitomahdollisuuksia vaan kyllä se hermoston sotkeminen pillereillä pyritään aloittamaan pikaisesti. Sitten ehkä terapiaan joskus.

Kaksi tuttuani kieltäytyi tästä reitistä ja voi paremmin nyt. En tiedä oliko edes terapiaa. Moni asia hellittää ajansaatossa kun sille annetaan aikaa.

Joo onhan niitä avohoitomahdollisuuksia mutta aika paskoja ne monesti on. Hoitaja-aikoja, ehkä jotain ryhmiä jos hyvä tuuri on. Stigmatisointi ja leimojen etsintä on olennaisimmassa roolissa.

Jos joskus saakin hyvää apua se ei niin paljoa hyödytä kun terveyttä on jo paskottu pillereillä.
Pillereissä terapia voi olla myös hyödytöntä sekä silloin jos identifioituu leimoihinsa liikaa ja alkaa niiden kautta elää. Tai uskoo esim satuihin joissa aivoissa on kemiallisesti tai muuren joku vikana mitä pitöä sitten kemiallisesti hoitaa.

Lue lisää

Niin oliko niitä avohoito mahdollisuuksia, vai eikö niitä ollut?

Vai oliko tää taas niitä, en ole puolesta, enkä vastaan, vaan päinvastoin asoita?

Anonyymi kirjoitti:

Aika monellakaan ihmisellä ketä tunnen ei ole todellakaan määrätty VAIN avohoitomahdollisuuksia vaan kyllä se hermoston sotkeminen pillereillä pyritään aloittamaan pikaisesti. Sitten ehkä terapiaan joskus.

Kaksi tuttuani kieltäytyi tästä reitistä ja voi paremmin nyt. En tiedä oliko edes terapiaa. Moni asia hellittää ajansaatossa kun sille annetaan aikaa.

Joo onhan niitä avohoitomahdollisuuksia mutta aika paskoja ne monesti on. Hoitaja-aikoja, ehkä jotain ryhmiä jos hyvä tuuri on. Stigmatisointi ja leimojen etsintä on olennaisimmassa roolissa.

Jos joskus saakin hyvää apua se ei niin paljoa hyödytä kun terveyttä on jo paskottu pillereillä.
Pillereissä terapia voi olla myös hyödytöntä sekä silloin jos identifioituu leimoihinsa liikaa ja alkaa niiden kautta elää. Tai uskoo esim satuihin joissa aivoissa on kemiallisesti tai muuren joku vikana mitä pitöä sitten kemiallisesti hoitaa.

Lue lisää

Avohoitoon liittyy yleensä pillerit.
Joskus on väitetty, ettei edes avohoidossa hoideta, jos ei suostu käyttämään lääkkeitä.

Anonyymi kirjoitti:

Aika monellakaan ihmisellä ketä tunnen ei ole todellakaan määrätty VAIN avohoitomahdollisuuksia vaan kyllä se hermoston sotkeminen pillereillä pyritään aloittamaan pikaisesti. Sitten ehkä terapiaan joskus.

Kaksi tuttuani kieltäytyi tästä reitistä ja voi paremmin nyt. En tiedä oliko edes terapiaa. Moni asia hellittää ajansaatossa kun sille annetaan aikaa.

Joo onhan niitä avohoitomahdollisuuksia mutta aika paskoja ne monesti on. Hoitaja-aikoja, ehkä jotain ryhmiä jos hyvä tuuri on. Stigmatisointi ja leimojen etsintä on olennaisimmassa roolissa.

Jos joskus saakin hyvää apua se ei niin paljoa hyödytä kun terveyttä on jo paskottu pillereillä.
Pillereissä terapia voi olla myös hyödytöntä sekä silloin jos identifioituu leimoihinsa liikaa ja alkaa niiden kautta elää. Tai uskoo esim satuihin joissa aivoissa on kemiallisesti tai muuren joku vikana mitä pitöä sitten kemiallisesti hoitaa.

Lue lisää

Pitäisikö nyt vaikka aloittaa siitä, että avohoitoa EI MÄÄRÄTÄ!

Anonyymi kirjoitti:

Pitäisikö nyt vaikka aloittaa siitä, että avohoitoa EI MÄÄRÄTÄ!

Ei määrätä, juu.
Kuitenkin, jos ihminen kieltäytyy ehdotetusta avohoidosta, hänet pystytään määräämään pakkohoitoon, jos se katsotaan tarpeelliseksi.
( pakkohoidon kriteereissä on kohta " muu hoito on riittämätön " )

Anonyymi kirjoitti:

Ei määrätä, juu.
Kuitenkin, jos ihminen kieltäytyy ehdotetusta avohoidosta, hänet pystytään määräämään pakkohoitoon, jos se katsotaan tarpeelliseksi.
( pakkohoidon kriteereissä on kohta " muu hoito on riittämätön " )

Lue lisää

Psykiatrian paradigma on silti "lääkkeetlääkkeet". Kela tutkii myös onko lääkkeitä käytetty osana kuntoutusta. Psykiatrian paradigmaan kuuluu myös idea maalata kuva rikkinäisistä viallisista aivoista ja tärkeässä roolissa hoidon saamisessa on erinäiset leimat otsaan.

Anonyymi kirjoitti:

Pitäisikö nyt vaikka aloittaa siitä, että avohoitoa EI MÄÄRÄTÄ!

Joo väärä sana. Ei määrätä ei.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrian paradigma on silti "lääkkeetlääkkeet". Kela tutkii myös onko lääkkeitä käytetty osana kuntoutusta. Psykiatrian paradigmaan kuuluu myös idea maalata kuva rikkinäisistä viallisista aivoista ja tärkeässä roolissa hoidon saamisessa on erinäiset leimat otsaan.

Lue lisää

Sinähän se tässä olet se joka jankuttaa lääkkeistä.

Kysymys kuului, että "miksi ne lukuisat avohoidon ryhmät, käynnit jne, ei sovellu sellaiselle henkilölle, vaikka niissä käy lukusia ihmisiä jotka eivät käytä lääkkeitä?"

Miksi avohoidossa, tai näissä ryhmissä ei edes puhuta siitä, että miten vialliset aivot kenelläkin on?

Milloin olet edes viimeksi käynyt avohoidossa? Pitäskö kokeilla, ennen kuin suoltaa sitä oman pään paradigmaa?

Anonyymi kirjoitti:

Ei määrätä, juu.
Kuitenkin, jos ihminen kieltäytyy ehdotetusta avohoidosta, hänet pystytään määräämään pakkohoitoon, jos se katsotaan tarpeelliseksi.
( pakkohoidon kriteereissä on kohta " muu hoito on riittämätön " )

Lue lisää

Käytännöllisesti katsoen pakkohoitoon pääsee psykoosilla.

Siitä on ihan turha kinata, että johtuuko se psykoosi sitten riittämättömästä hoidosta vai ei.

Jos itsehoito on ainoa hoito, niin miksi nämä ihmiset eivät ole koskaan hoitaneet itseään?

Tää on just näitä asioita että kun ei olla asian puolesta eikä vastaan, vaan ollaan aina päinvastoin

Anonyymi kirjoitti:

Jos itsehoito on ainoa hoito, niin miksi nämä ihmiset eivät ole koskaan hoitaneet itseään?

Tää on just näitä asioita että kun ei olla asian puolesta eikä vastaan, vaan ollaan aina päinvastoin

Lue lisää

Itsehoito voi olla monimutkaista kun kyseessä on vieroitusoireet. Itselläni tuli esimerkiksi liikunnansietokyvyn ja palautumisen ongelmia, uni oli sekaisin, stressi nostatti oireita päälle niiden vaihdellen aaltomaisesti. Opin vieroituspalstoilta miten pitää itsestä huolta niin että oloni paranee oireiden kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Itsehoito voi olla monimutkaista kun kyseessä on vieroitusoireet. Itselläni tuli esimerkiksi liikunnansietokyvyn ja palautumisen ongelmia, uni oli sekaisin, stressi nostatti oireita päälle niiden vaihdellen aaltomaisesti. Opin vieroituspalstoilta miten pitää itsestä huolta niin että oloni paranee oireiden kanssa.

Lue lisää

En voi sanoa, että vieroitusoireet olisivat olleet helppoja, mutta ne oli helppo tunnistaa, eikä ollut mitään vaaraa että ne olisivat menneet sekaisin psykoosin kanssa.

Nyt tulee taas aika paksua tekstiä ihmiseltä joka on ensisijaisesti estänyt kaikkien tietojensa antamisen omaisilleen.

Enemmän faktaa ja vähemmän fiktiota kiitos.

Omaisen rooli psykiatrisessa hoidossa on tärkeä ottaa esille ja siitä keskustella.
Omaisemme kroonistettiin lääkkeillä ja häntä sitten pyöritettiin hoitojärjestelmässä vuosikausia. Hoidettiin nimenomaan lääkkeiden tuomia uusia sairauksia ja diagnoosia, ei itse alkuperäistä ihmistä.
Seurauksena oli että hänelle luotiin uusi potilaan rooli ja opetettiin elämään tässä identiteetissä, kaikki kirjaukset kertovat tästä muutoksesta selvästi. Toimintatapana oli psykiatrialle tyypillinen painostus, maanittelu ja uhkaukset jos ei suostu heidän toimenpiteisiinsä ja vastustaa lääkkeitä. Näistä omaisemme puhui jatkuvasti kun kertoili olostaan ja päivistään osastolla.

Omaisena ollut mukana tiiviisti ja yrittänyt kertoa hoitohenkilöille mm. miten lääkkeiden haitat näkyvät selvästi kotona, miten ne muuttavat ja lamaanuttavat koko olemusta ja muuttavat hahmotus- ja ajattelukykyä. Mutta minua ei kuunneltu vaan sanottiin että on tullut psykoottista debressiota. Tämä siis on puhjennut sairaalassa ollessa.

Näistä ei olisi saanut puhua mitään koska potilaan papereihin alkoi tulla merkintöjä että omainen ei ymmärrä potilaan sairautta. Kun kommnentoin ja kyselin hoidosta jatkuvasti hänen papereihinsa tuli merkintä että estää potilaan hoitoa ja leimattiin hankalaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Omaisen rooli psykiatrisessa hoidossa on tärkeä ottaa esille ja siitä keskustella.
Omaisemme kroonistettiin lääkkeillä ja häntä sitten pyöritettiin hoitojärjestelmässä vuosikausia. Hoidettiin nimenomaan lääkkeiden tuomia uusia sairauksia ja diagnoosia, ei itse alkuperäistä ihmistä.
Seurauksena oli että hänelle luotiin uusi potilaan rooli ja opetettiin elämään tässä identiteetissä, kaikki kirjaukset kertovat tästä muutoksesta selvästi. Toimintatapana oli psykiatrialle tyypillinen painostus, maanittelu ja uhkaukset jos ei suostu heidän toimenpiteisiinsä ja vastustaa lääkkeitä. Näistä omaisemme puhui jatkuvasti kun kertoili olostaan ja päivistään osastolla.

Omaisena ollut mukana tiiviisti ja yrittänyt kertoa hoitohenkilöille mm. miten lääkkeiden haitat näkyvät selvästi kotona, miten ne muuttavat ja lamaanuttavat koko olemusta ja muuttavat hahmotus- ja ajattelukykyä. Mutta minua ei kuunneltu vaan sanottiin että on tullut psykoottista debressiota. Tämä siis on puhjennut sairaalassa ollessa.

Näistä ei olisi saanut puhua mitään koska potilaan papereihin alkoi tulla merkintöjä että omainen ei ymmärrä potilaan sairautta. Kun kommnentoin ja kyselin hoidosta jatkuvasti hänen papereihinsa tuli merkintä että estää potilaan hoitoa ja leimattiin hankalaksi.

Lue lisää

Jotenkin niin tutulta vaikuttavaa tekstiä.
Itse siis entisenä potilaana tätä kommentoin. Omaisillani aikoinaan ollut varmaan samantyylisiä ajatuksia ja tuntemuksia, kuin mitä kirjoitat teidän kohdalla olleen.

Muistan ajatelleeni jo vuosia sitten, kuinka osastohoitojen aikana annettiin potilaan omaisille hienoa kuvaa, kuinka hyvin hoidetaan, kohdellaan hyvin, jne.
Totuus oli liian usein täysin erilainen.
Myöhemmin sivusta seuranneena muutaman tutun kohdalla, sekä potilaan että omaisten, on ne " asetelmat " kyllä aika outoja edelleen.
Vaikka potilas olisi antanut luvan, että omaisille saa antaa tietoja, aika valikoiden se tehdään, riippuen toki laitoksesta.
Vuosia sitten potilaat eivät itse uskaltaneet ottaa saamastaan hoidosta ja kohtelusta epäkohtia esiin, ei tosin omaisetkaan turhan usein puuttuneet mihinkään.
Kohtelu saattoi muuttua jopa huonommaksi, jos uskalsi älähtää. Onneksi sitä tapahtui äärimmäisen harvoin.

Anonyymi kirjoitti:

Jotenkin niin tutulta vaikuttavaa tekstiä.
Itse siis entisenä potilaana tätä kommentoin. Omaisillani aikoinaan ollut varmaan samantyylisiä ajatuksia ja tuntemuksia, kuin mitä kirjoitat teidän kohdalla olleen.

Muistan ajatelleeni jo vuosia sitten, kuinka osastohoitojen aikana annettiin potilaan omaisille hienoa kuvaa, kuinka hyvin hoidetaan, kohdellaan hyvin, jne.
Totuus oli liian usein täysin erilainen.
Myöhemmin sivusta seuranneena muutaman tutun kohdalla, sekä potilaan että omaisten, on ne " asetelmat " kyllä aika outoja edelleen.
Vaikka potilas olisi antanut luvan, että omaisille saa antaa tietoja, aika valikoiden se tehdään, riippuen toki laitoksesta.
Vuosia sitten potilaat eivät itse uskaltaneet ottaa saamastaan hoidosta ja kohtelusta epäkohtia esiin, ei tosin omaisetkaan turhan usein puuttuneet mihinkään.
Kohtelu saattoi muuttua jopa huonommaksi, jos uskalsi älähtää. Onneksi sitä tapahtui äärimmäisen harvoin.

Lue lisää

Miksi nämä sinun omaiset eivät ole täällä kertomassa omaa tarinaansa, tai sitä kuvaa siitä että mitä heille on annettu?

Miksi et itse kerro sairaudestasi niitä olennaisia asiota omaisillesi?

Anonyymi kirjoitti:

Miksi nämä sinun omaiset eivät ole täällä kertomassa omaa tarinaansa, tai sitä kuvaa siitä että mitä heille on annettu?

Ehkäpä siitä syystä, että omaiseni ovat jo aika iäkkäitä. Sekä se, että heille ei ole ominaista pyöriä somessa, netissä keskustelupalstoilla. Ovat sen ikäluokan ihmisiä, että arvostavat toisenlaista elämää, ei niinkään tätä nykyajan " sosiaalista meininkiä ".
Ja toisaalta, tapahtuneista alkaa olla jo niin kauan aikaa, että omaiseni ja minä emme pyörittele niitä menneitä asioita tässä hetkessä.
Olemme ne keskenämme läpi käyneet silloin kun sen aika oli.
Sen verran omaiseni sanoi aikoinaan, että tunsi itsensä toivottomaksi ja voimattomaksi, kun olisi kaikkensa tehnyt, mutta ei itsellään ollut riittäviä keinoja.

Joissain hoitoneuvotteluissakin silloin omaista kyllä kuunneltiin, mutta sanomaansa ei kuitenkaan otettu loppujen lopuksi huomioon . Turhan monet ammattilaiset olivat sellaisia, ettei heidän " ylitseen saanut kukaan astua ". He olivat useimmiten oikeassa, muiden mielipiteillä ei ollut paljoa väliä.
Joskus tuntui, että kyse oli vallasta, kuka saa sanoa ( sekä tehdä ) ja mitä.
Mutta se siitä. Toivottavasti systeemit ovat muuttuneet vuosien varrella, ja tulevat muuttumaan, edelleen parempaan suuntaan.

Anonyymi kirjoitti:

Jotenkin niin tutulta vaikuttavaa tekstiä.
Itse siis entisenä potilaana tätä kommentoin. Omaisillani aikoinaan ollut varmaan samantyylisiä ajatuksia ja tuntemuksia, kuin mitä kirjoitat teidän kohdalla olleen.

Muistan ajatelleeni jo vuosia sitten, kuinka osastohoitojen aikana annettiin potilaan omaisille hienoa kuvaa, kuinka hyvin hoidetaan, kohdellaan hyvin, jne.
Totuus oli liian usein täysin erilainen.
Myöhemmin sivusta seuranneena muutaman tutun kohdalla, sekä potilaan että omaisten, on ne " asetelmat " kyllä aika outoja edelleen.
Vaikka potilas olisi antanut luvan, että omaisille saa antaa tietoja, aika valikoiden se tehdään, riippuen toki laitoksesta.
Vuosia sitten potilaat eivät itse uskaltaneet ottaa saamastaan hoidosta ja kohtelusta epäkohtia esiin, ei tosin omaisetkaan turhan usein puuttuneet mihinkään.
Kohtelu saattoi muuttua jopa huonommaksi, jos uskalsi älähtää. Onneksi sitä tapahtui äärimmäisen harvoin.

Lue lisää

Teksti on tuttua, mutta ei omaisen suusta.

Omainen tietää, että sairaalaan ei joudu jumalan armosta, vaan ihan sen sairauden takia.

Omainen tietää, että siellä sairaalsassa ollaan vain se akuutti aika. ja kroonistuminen tapahtuu ihan siellä kotona joko sen sairaan itsensä, tai omaisen toimesta, jos niikseen tulee. Yleensä siihen hoitoon menemistä jo vitkutellaan, niin että ollaan valmiiksi kroonikkoja.

Omainen myös tietää, minkälainen symppis ihminen on ollut ennennn sinne hoitoon joutumistaaaa. Hänelle on turha valehdella että se sama vanha saiiraus olisikin joku uusi vieroitusoire.

Omainen myös tietää, että hänellä ei ole mitään asiaa pyytää toisen ihmisen potilaskirjauksia itselleen tai nähäväkseen. Ellei sitten puhuta jo jostain edunvalvonnasta. Silloin uidaan jo sen verran syvissä vesissä, että joku omaisen hankaluus on eneää potilaan viimeinen voitelu.

Twistinä voi tietysti olla se, että omainen voi itsekkin olla sairas. Silloin se on kuin moderni scifi elokuva, jossa unen sisältä löytyy toinen uni.

Loppupeleissä omainen kuitenkin tietää sen, että miksi hän on vienyt sen läheisensä hoitoon. Sitä skeidaa on turhaa tuputtaa, että se tapahtuisi jotenkin itsestäännnn.

Anonyymi kirjoitti:

Teksti on tuttua, mutta ei omaisen suusta.

Omainen tietää, että sairaalaan ei joudu jumalan armosta, vaan ihan sen sairauden takia.

Omainen tietää, että siellä sairaalsassa ollaan vain se akuutti aika. ja kroonistuminen tapahtuu ihan siellä kotona joko sen sairaan itsensä, tai omaisen toimesta, jos niikseen tulee. Yleensä siihen hoitoon menemistä jo vitkutellaan, niin että ollaan valmiiksi kroonikkoja.

Omainen myös tietää, minkälainen symppis ihminen on ollut ennennn sinne hoitoon joutumistaaaa. Hänelle on turha valehdella että se sama vanha saiiraus olisikin joku uusi vieroitusoire.

Omainen myös tietää, että hänellä ei ole mitään asiaa pyytää toisen ihmisen potilaskirjauksia itselleen tai nähäväkseen. Ellei sitten puhuta jo jostain edunvalvonnasta. Silloin uidaan jo sen verran syvissä vesissä, että joku omaisen hankaluus on eneää potilaan viimeinen voitelu.

Twistinä voi tietysti olla se, että omainen voi itsekkin olla sairas. Silloin se on kuin moderni scifi elokuva, jossa unen sisältä löytyy toinen uni.

Loppupeleissä omainen kuitenkin tietää sen, että miksi hän on vienyt sen läheisensä hoitoon. Sitä skeidaa on turhaa tuputtaa, että se tapahtuisi jotenkin itsestäännnn.

Lue lisää

Ei kai tässä kukaan ole omaisia mistään syyllistänyt ?
Totta kai järkevä omainen toimii läheisensä parhaaksi, tarvittaessa toimittaa hoitoon.
Omaiselle kuuluu antaa tietoja potilaasta, jos potilas ei ole sitä kieltänyt. Ei mitään potilaskertomusta ole pakko antaa/saada, suullinenkin tieto riittää, jos se annetaan selkeästi ja pysytään totuudessa.

Anonyymi kirjoitti:

Teksti on tuttua, mutta ei omaisen suusta.

Omainen tietää, että sairaalaan ei joudu jumalan armosta, vaan ihan sen sairauden takia.

Omainen tietää, että siellä sairaalsassa ollaan vain se akuutti aika. ja kroonistuminen tapahtuu ihan siellä kotona joko sen sairaan itsensä, tai omaisen toimesta, jos niikseen tulee. Yleensä siihen hoitoon menemistä jo vitkutellaan, niin että ollaan valmiiksi kroonikkoja.

Omainen myös tietää, minkälainen symppis ihminen on ollut ennennn sinne hoitoon joutumistaaaa. Hänelle on turha valehdella että se sama vanha saiiraus olisikin joku uusi vieroitusoire.

Omainen myös tietää, että hänellä ei ole mitään asiaa pyytää toisen ihmisen potilaskirjauksia itselleen tai nähäväkseen. Ellei sitten puhuta jo jostain edunvalvonnasta. Silloin uidaan jo sen verran syvissä vesissä, että joku omaisen hankaluus on eneää potilaan viimeinen voitelu.

Twistinä voi tietysti olla se, että omainen voi itsekkin olla sairas. Silloin se on kuin moderni scifi elokuva, jossa unen sisältä löytyy toinen uni.

Loppupeleissä omainen kuitenkin tietää sen, että miksi hän on vienyt sen läheisensä hoitoon. Sitä skeidaa on turhaa tuputtaa, että se tapahtuisi jotenkin itsestäännnn.

Lue lisää

Minun läheiseni ei tunteneet minua enää yhdessä vaiheessa psykiatrian polkua. Jälkikäteen omaiseni oli tyytyväinen että ajoin lääkkeitä alas ja palasin itsekseni. Sanoi että hänestä tuntuu kuin ne lääkkeet tekivät sinut itsetuhoiseksi.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi et itse kerro sairaudestasi niitä olennaisia asiota omaisillesi?

Koska sairas haluaa, että lääkäri selittää omaisille, miksi omaisen pitää hyppiä sairaan ihmisen pillin mukaan. Eikä niin että he jotenkin yhdessä tiedostaisivat, että mitä sairaus on.

Anonyymi kirjoitti:

Ehkäpä siitä syystä, että omaiseni ovat jo aika iäkkäitä. Sekä se, että heille ei ole ominaista pyöriä somessa, netissä keskustelupalstoilla. Ovat sen ikäluokan ihmisiä, että arvostavat toisenlaista elämää, ei niinkään tätä nykyajan " sosiaalista meininkiä ".
Ja toisaalta, tapahtuneista alkaa olla jo niin kauan aikaa, että omaiseni ja minä emme pyörittele niitä menneitä asioita tässä hetkessä.
Olemme ne keskenämme läpi käyneet silloin kun sen aika oli.
Sen verran omaiseni sanoi aikoinaan, että tunsi itsensä toivottomaksi ja voimattomaksi, kun olisi kaikkensa tehnyt, mutta ei itsellään ollut riittäviä keinoja.

Joissain hoitoneuvotteluissakin silloin omaista kyllä kuunneltiin, mutta sanomaansa ei kuitenkaan otettu loppujen lopuksi huomioon . Turhan monet ammattilaiset olivat sellaisia, ettei heidän " ylitseen saanut kukaan astua ". He olivat useimmiten oikeassa, muiden mielipiteillä ei ollut paljoa väliä.
Joskus tuntui, että kyse oli vallasta, kuka saa sanoa ( sekä tehdä ) ja mitä.
Mutta se siitä. Toivottavasti systeemit ovat muuttuneet vuosien varrella, ja tulevat muuttumaan, edelleen parempaan suuntaan.

Lue lisää

Taisi olla enempi sellainen retorinen kysymys, siitä että miksi yrität puhua heidän puolestaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ei kai tässä kukaan ole omaisia mistään syyllistänyt ?
Totta kai järkevä omainen toimii läheisensä parhaaksi, tarvittaessa toimittaa hoitoon.
Omaiselle kuuluu antaa tietoja potilaasta, jos potilas ei ole sitä kieltänyt. Ei mitään potilaskertomusta ole pakko antaa/saada, suullinenkin tieto riittää, jos se annetaan selkeästi ja pysytään totuudessa.

Lue lisää

Ei taida oikeasti olla omaisista kyse, vaan taitaa olla taas se sama potilas joka aika ajoin esiintyy hoitajana, sosiaalityöntekijänä, ja näköjään omaisenakin.

Unohtaa vaan, että jokaisella hänen sivupersoonista, on aina se sama potilaan näkökulma asiaan...

Anonyymi kirjoitti:

Taisi olla enempi sellainen retorinen kysymys, siitä että miksi yrität puhua heidän puolestaan.

Muistan silloin joskus kauan kauan sitten, kun World of Warcaft oli kova juttu, niin pelin kehittäjät sitten kysyivät foorumilla, että hei tyttö / nais pelaajat, mitä toivoisitte peliin.

Ja sitten kaikki vastaukset oli tyyliin. "en ole nainen, mutta uskoisin heidän tarvitsevan xxx."

Näin se vaan menee, eikä tarvitse edes olla sairas.

Aina voi keskustella, sitä ei kukaan kiellä.
Omalla kohdallani lääkärit eivät olisi suostuneet lääkityksen lopettamiseen, joten lopetin sen itse pikkuhiljaa pudottaen annosta.
Kerroin lääkärille vasta jälkikäteen, että olin lopettanut. Ei paljon mieltä ylentänyt, kun lääkäri mainitsi ensimmäiseksi pakkohoidon " jos ei avohoito riitä ".
Pitkä keskustelu käytiin, ja tuli ilmi selkeästi, ettei lääkäri ollut tyytyväinen päätökseeni. Oli jopa tilanteessa harkinnut pakkohoitoa, kirjoittanut " pakkohoidon kriteerit eivät täyttyneet ".
Tästä nyt on onneksi jo vuosia aikaa.
Vuosien varrella tuli lääkäreitä, psykiatreja, tavattua, ties kuinka monia kymmeniä, ja aina kirjoittivat jotain lääkettä, lääkkeen päälle lääkettä. Siinä on vaikea keskustella mistään lääkkeen määränneen lääkärin kanssa.

Toisaalta jossain vaiheessa aina ihmetytti, kun tapasin lääkärin enää suunnilleen kerran vuodessa, niin aina oli eri lääkäri vastassa. Kun puhuin lääkityksen lopettamisesta, sanottiin aina " katsotaan nyt vielä vuosi ". Vuoden kuluttua oli taas uusi lääkäri, ja toistui " katsotaan nyt vielä vuosi ". Tuota tapahtui nelisen kertaa.
Mistä tietää, kuinka kauan sitä olisi jatkunut, jos en olisi itse tehnyt omia valintojani.

Aloitukseen viitaten sen verran, että kyllä, hoitojärjestelmässä on aukkoja. Terveydenhuolto on nykyään todella repaleista, lääkärit vaihtuvat, hoidot ja tutkimukset tapahtuvat eri paikoissa, kenelläkään ei ole potilaasta kokonaiskuvaa, ei ihme, että asiat jäävät puolitiehen tai ei tule hoidettua lainkaan.
Tämä on samaa sekä psykiatrian, että myös somaattisella puolella.
Potilasta heitellään sinne tänne, kukaan ei ota koppia, vastuuta mahdollisesta hoidosta siirretään aina jonnekin eteenpäin, kukaan ei siihen tartu. Suoranainen lottovoitto, jos joskus joku ottaa kiinni ja alkaa selvittelemään asioita.

Anonyymi kirjoitti:

Aina voi keskustella, sitä ei kukaan kiellä.
Omalla kohdallani lääkärit eivät olisi suostuneet lääkityksen lopettamiseen, joten lopetin sen itse pikkuhiljaa pudottaen annosta.
Kerroin lääkärille vasta jälkikäteen, että olin lopettanut. Ei paljon mieltä ylentänyt, kun lääkäri mainitsi ensimmäiseksi pakkohoidon " jos ei avohoito riitä ".
Pitkä keskustelu käytiin, ja tuli ilmi selkeästi, ettei lääkäri ollut tyytyväinen päätökseeni. Oli jopa tilanteessa harkinnut pakkohoitoa, kirjoittanut " pakkohoidon kriteerit eivät täyttyneet ".
Tästä nyt on onneksi jo vuosia aikaa.
Vuosien varrella tuli lääkäreitä, psykiatreja, tavattua, ties kuinka monia kymmeniä, ja aina kirjoittivat jotain lääkettä, lääkkeen päälle lääkettä. Siinä on vaikea keskustella mistään lääkkeen määränneen lääkärin kanssa.

Toisaalta jossain vaiheessa aina ihmetytti, kun tapasin lääkärin enää suunnilleen kerran vuodessa, niin aina oli eri lääkäri vastassa. Kun puhuin lääkityksen lopettamisesta, sanottiin aina " katsotaan nyt vielä vuosi ". Vuoden kuluttua oli taas uusi lääkäri, ja toistui " katsotaan nyt vielä vuosi ". Tuota tapahtui nelisen kertaa.
Mistä tietää, kuinka kauan sitä olisi jatkunut, jos en olisi itse tehnyt omia valintojani.

Aloitukseen viitaten sen verran, että kyllä, hoitojärjestelmässä on aukkoja. Terveydenhuolto on nykyään todella repaleista, lääkärit vaihtuvat, hoidot ja tutkimukset tapahtuvat eri paikoissa, kenelläkään ei ole potilaasta kokonaiskuvaa, ei ihme, että asiat jäävät puolitiehen tai ei tule hoidettua lainkaan.
Tämä on samaa sekä psykiatrian, että myös somaattisella puolella.
Potilasta heitellään sinne tänne, kukaan ei ota koppia, vastuuta mahdollisesta hoidosta siirretään aina jonnekin eteenpäin, kukaan ei siihen tartu. Suoranainen lottovoitto, jos joskus joku ottaa kiinni ja alkaa selvittelemään asioita.

Lue lisää

Jep. Sama kokemus vaihtuvista lääkäreistä. Kukasn ei halua horjuttaa venettä ja ajaa lääkettä alas. Ihmiset voi pomppia myös systeemin eri osissa kuten työterveyshuollossa, opiskelijaterveydenhuollossa, nuorisopsykiatriassa, aikuispsykiatriassa jne

Itselleni kerran yksi random lääkäri ehdotti lääkkeen alasajoa mutta ongelmana oli vain se että enpä samaa lääkäriä enää edes nähnyt. Sain jonkun sitten joka antoi niin huonot ohjeet lääkevähennykseen että oloni romahti.hän ei olllut koskaan kohdannut esim sähköiskutuntemuksia lääkevieroituksessa mitkä vieroituspalstojen mukaan voivat olla merkki siitä että hermosto on vieroituksessa epätasapainotilassa. En saanut vahvaa pilleriä vähennettyä niin pillerin koon takia että en olisi kohdannut noita aivosähköiskuja tai uni ei olisi mennyt.

Elämäni meni tosi pitkiksi ajoiksi helvetiksi tuon jälkeen kun romahdin. Rämmin takaisin elämään vieroituspalstojen tuella.

Anonyymi kirjoitti:

Jep. Sama kokemus vaihtuvista lääkäreistä. Kukasn ei halua horjuttaa venettä ja ajaa lääkettä alas. Ihmiset voi pomppia myös systeemin eri osissa kuten työterveyshuollossa, opiskelijaterveydenhuollossa, nuorisopsykiatriassa, aikuispsykiatriassa jne

Itselleni kerran yksi random lääkäri ehdotti lääkkeen alasajoa mutta ongelmana oli vain se että enpä samaa lääkäriä enää edes nähnyt. Sain jonkun sitten joka antoi niin huonot ohjeet lääkevähennykseen että oloni romahti.hän ei olllut koskaan kohdannut esim sähköiskutuntemuksia lääkevieroituksessa mitkä vieroituspalstojen mukaan voivat olla merkki siitä että hermosto on vieroituksessa epätasapainotilassa. En saanut vahvaa pilleriä vähennettyä niin pillerin koon takia että en olisi kohdannut noita aivosähköiskuja tai uni ei olisi mennyt.

Elämäni meni tosi pitkiksi ajoiksi helvetiksi tuon jälkeen kun romahdin. Rämmin takaisin elämään vieroituspalstojen tuella.

Lue lisää

Muistithan kieltää tietojesi luovutuksen kaikkien instanssien välillä että kukaan lääkäri ei tiennyt sitä todellista tilannettasi?

Anonyymi kirjoitti:

Muistithan kieltää tietojesi luovutuksen kaikkien instanssien välillä että kukaan lääkäri ei tiennyt sitä todellista tilannettasi?

Nazi-diagnoosi = mengeleille licence to kill.

Anonyymi kirjoitti:

Nazi-diagnoosi = mengeleille licence to kill.

Siinä vaiheessa kun sitä omaa hoitoaan hidastaa tai sabotoi, niin on ihan sama huutaakö äitiä tai nazeja apuun, niin kumpikaan ei voi auttaa.

Niin maka, kuin petaa.

Anonyymi kirjoitti:

Nazi-diagnoosi = mengeleille licence to kill.

Nyt on taas niin laadukasta argumentointia, että eiköhän sitä taas pistetä pieni foorumibingo pystyyn.

Säännöt on yksinkertaiset. Etsi ketjusta virheväittämät, tai muut epäloogisuudet, ja pistä raksi ruutuun. Siinä vaiheessa kun vihreväittämistä tulee vaaka tai pystyrivi valmiiksi, niin voidaan todeta, että koko ketju on täyttä tuubaa, eikä edes yksittäinen hyvä postaus voi tuottaa sille lisäarvoa, koska sen etsimiseen sen tuuban seasta menee aivan liian paljon elämää hukkaan.

https://aijaa.com/P25Ri1

Anonyymi kirjoitti:

Siinä vaiheessa kun sitä omaa hoitoaan hidastaa tai sabotoi, niin on ihan sama huutaakö äitiä tai nazeja apuun, niin kumpikaan ei voi auttaa.

Niin maka, kuin petaa.

Lue lisää

Trolli elämän tehtävällään, toisten elämää tuhoamassa.

On aivan tutkittua asia että nazi-leimatuja syrjitään terveydenhoidossa, suurimmat nazit löytyvät juurikin lääkäri-mengeleistä, joille nazi-leima on punainen vaate.

Mengeleillä nazi-leimasta seuraa että katkennut jalka on mielenterveydenhäiriö, ja kun psykiatrian uhri ei on sairaudentunnoton on osoite kipsauksen sijaan mielisairaala ja injektio persaukseen ennen insuliini-koomahoitoa.

Mutta siinähän paranee jalka kun pari kuukautta makaa koomassa.

Anonyymi kirjoitti:

Trolli elämän tehtävällään, toisten elämää tuhoamassa.

On aivan tutkittua asia että nazi-leimatuja syrjitään terveydenhoidossa, suurimmat nazit löytyvät juurikin lääkäri-mengeleistä, joille nazi-leima on punainen vaate.

Mengeleillä nazi-leimasta seuraa että katkennut jalka on mielenterveydenhäiriö, ja kun psykiatrian uhri ei on sairaudentunnoton on osoite kipsauksen sijaan mielisairaala ja injektio persaukseen ennen insuliini-koomahoitoa.

Lue lisää

Kipsauksen jälkeen pääsee kotiin, jos käyttäytyy hyvin, terveellä tavalla.
Toki mielisairaalaan voidaan viedä, jos sekoilee.
Ja kyllä fyysisten vaivojen joskus väitetään johtuvaksi psyykkisistä syistä, mutta ei silloinkaan mielisairaalaan viedä, jos ei siihen ole aihetta.

Anonyymi kirjoitti:

Muistithan kieltää tietojesi luovutuksen kaikkien instanssien välillä että kukaan lääkäri ei tiennyt sitä todellista tilannettasi?

Itseasiassa en. Systeemi on paska kieltää tietojenluovutuksen tai en koska lääkärit ei ymmärrä määräämistään lääkkeistä.

Anonyymi kirjoitti:

Itseasiassa en. Systeemi on paska kieltää tietojenluovutuksen tai en koska lääkärit ei ymmärrä määräämistään lääkkeistä.

Itse lopetin hirveän monilääkekoktailin mihin lääkäri minut laittoi epäonnistuneen lääkepurun jälkeen lopussa tilanteen päätyessä siihen että uneni olivat sekaisin ja psykiatrin nerokkaassa mielessä yhä isommat antipsykoottiannokset ja extrapyramidaalioireet oli se järkevä tie. Ja yhä kasvavan ahdistuksen, kognitiivisten oireidrn, sisäisen kuoleman ja tunteiden lamaantumisen tie. Sanon vielä kerran, ainoa oikea hyvinvoinnin tie on aivoterveyden ja kehon terveyden tukeminen. Sitä ei ole raskaasti luontaisiin kehon säätelyjärjestelmiin puuttuminen labrakemikaaleilla

Sain lääkkeistä itsetuhoisia ajatuksia ja olisin todennäköisesti kuollut jos en olisi kyseenalaistanut lääkkeitä.

Sekavuus korjaantui, uni korjaantui, kognitiiviset oireet korjaantui merkittävästi lätiessäni tuossa vaiheessa psykiatrian hoidosta niin kauas kuin pippuri kasvaa. Psykiatrian mielestä injektiolääkkeet olisi olleet hyvä tie.

Lopulta tipahti pois kelan 112 merkintä kun lääkkeirä en enää tarvinnut enkä käyttänyt, antipsykootteja en ole käyttänyt sen myötä ja luomu on paras. Loppui uskoni psykiatrian uskontoon siten miten se on meille markkinoitu.

Anonyymi kirjoitti:

Itse lopetin hirveän monilääkekoktailin mihin lääkäri minut laittoi epäonnistuneen lääkepurun jälkeen lopussa tilanteen päätyessä siihen että uneni olivat sekaisin ja psykiatrin nerokkaassa mielessä yhä isommat antipsykoottiannokset ja extrapyramidaalioireet oli se järkevä tie. Ja yhä kasvavan ahdistuksen, kognitiivisten oireidrn, sisäisen kuoleman ja tunteiden lamaantumisen tie. Sanon vielä kerran, ainoa oikea hyvinvoinnin tie on aivoterveyden ja kehon terveyden tukeminen. Sitä ei ole raskaasti luontaisiin kehon säätelyjärjestelmiin puuttuminen labrakemikaaleilla

Sain lääkkeistä itsetuhoisia ajatuksia ja olisin todennäköisesti kuollut jos en olisi kyseenalaistanut lääkkeitä.

Sekavuus korjaantui, uni korjaantui, kognitiiviset oireet korjaantui merkittävästi lätiessäni tuossa vaiheessa psykiatrian hoidosta niin kauas kuin pippuri kasvaa. Psykiatrian mielestä injektiolääkkeet olisi olleet hyvä tie.

Lopulta tipahti pois kelan 112 merkintä kun lääkkeirä en enää tarvinnut enkä käyttänyt, antipsykootteja en ole käyttänyt sen myötä ja luomu on paras. Loppui uskoni psykiatrian uskontoon siten miten se on meille markkinoitu.

Lue lisää

Vaihtoehtoinani olisi ollut

a) turpeana tyhjäkatseisena psykiatrian lääkitsemänä hermorauniona olo joka todennäköisesti tuolla haittojen polulla olisi kuollut tai kroonikkopotilas jossain

b) lääkkeettömänä itsenään olo joka kohtaa tunteitaan eikä ole jatkuvasti sedatoidussa tilassa, kykenee ajattelemaan ja prosessoimaan ja muuttamaan elämäänsä eikä identifioidu psykiatrian merkintöihin.

Minua järkyttää miten olisi voinut käydä

Anonyymi kirjoitti:

Vaihtoehtoinani olisi ollut

a) turpeana tyhjäkatseisena psykiatrian lääkitsemänä hermorauniona olo joka todennäköisesti tuolla haittojen polulla olisi kuollut tai kroonikkopotilas jossain

b) lääkkeettömänä itsenään olo joka kohtaa tunteitaan eikä ole jatkuvasti sedatoidussa tilassa, kykenee ajattelemaan ja prosessoimaan ja muuttamaan elämäänsä eikä identifioidu psykiatrian merkintöihin.

Minua järkyttää miten olisi voinut käydä

Lue lisää

Olisin toki voinut lääkkeettömälläkin linjalla voida huonosti jos en olisi ymmärtänyt asioita mitä ymmärrän lääkepuruista ja psykiatristen aineidrn luonteesta (toleranssi, mukautuminen ja fyysinen riippuvuus, kindling, vieroitusoireet ja pitkittyneet vieroitusoireet, extrapyramidaalioireet mitä ne tarkoittaa jne).

Myöskin itsehoito on erityisen tärkeää purkuvaiheessa ja siinä on omanlaisia asioitaan mitä huomioida. Purkuvaihe on syytä vetää erityisellä huolellisuudella jos hermosto on jo sekaisin mitä se siinä vaiheessa oli kun yhtä vieroitusta oli lääkitty toisella ja kolmannella rohdolla.

Kun ymmärsin kaikki nämä pystyin pelastamaan itseni.

Anonyymi kirjoitti:

Olisin toki voinut lääkkeettömälläkin linjalla voida huonosti jos en olisi ymmärtänyt asioita mitä ymmärrän lääkepuruista ja psykiatristen aineidrn luonteesta (toleranssi, mukautuminen ja fyysinen riippuvuus, kindling, vieroitusoireet ja pitkittyneet vieroitusoireet, extrapyramidaalioireet mitä ne tarkoittaa jne).

Myöskin itsehoito on erityisen tärkeää purkuvaiheessa ja siinä on omanlaisia asioitaan mitä huomioida. Purkuvaihe on syytä vetää erityisellä huolellisuudella jos hermosto on jo sekaisin mitä se siinä vaiheessa oli kun yhtä vieroitusta oli lääkitty toisella ja kolmannella rohdolla.

Kun ymmärsin kaikki nämä pystyin pelastamaan itseni.

Lue lisää

En ole koskaan en koskaan enkä ikinä tuntenut mitään mitä psykiatrian myötä tunsin. Pahimmillaan lääkkeissä olin kuin tyhjä kuori joka olisi voinut tuijottaa vain seinää koska mikään ei tuottanut palkintoa ja elin utun keskellä. Kuin sisällä olisi ollut tyhjää kun ennen oli koko maailma. Kun lähdin ulos kulkemaan olin niin hämilläni että en tiennyt miten tulla takaisin koska aivoni ei pelittäneet. Olin kokoajan syvästi hämillään mitä minulle oli tapahtunut kuin aivoni olisivat sotkettu ihan täysin noillq aineilla. Kehoni ei tuntunut omalta keholtani kuin se olisi puudutettu. Samaan aikaan minulla oli esim pakonomaista tarvetta liikehtiä ja ikävää kutinaa jaloissa. Pitkään oli epämääräisiä paniikkituntemuksia lääkkeissä lääkepitoisuuksien heitellessä. Kehoni huusi SOS.

Tätä oloa psykiatri olisi halunnut minulle pitkäaikaisinjektiona. Heillä ei paljon kiinnosta miltä heidän potilaistaan tuntuu. Hermosto on siitä veikeä juttu että heidän sopankeittelyn jäljet ei poistu sekunnissa mutta psykiatrit kyllä on valmiita sekunnissa heittelemään lisää mausteita soppaan tehden keitoksesta vielä kaameamman.

Anonyymi kirjoitti:

Vaihtoehtoinani olisi ollut

a) turpeana tyhjäkatseisena psykiatrian lääkitsemänä hermorauniona olo joka todennäköisesti tuolla haittojen polulla olisi kuollut tai kroonikkopotilas jossain

b) lääkkeettömänä itsenään olo joka kohtaa tunteitaan eikä ole jatkuvasti sedatoidussa tilassa, kykenee ajattelemaan ja prosessoimaan ja muuttamaan elämäänsä eikä identifioidu psykiatrian merkintöihin.

Minua järkyttää miten olisi voinut käydä

Lue lisää

Päästä irti menneestä, jos ei kerran käynyt huonosti ( " järkyttää miten olisi voinut käydä ").
Elämänlaatukin paranee, kun ei murehdi sitä jälkeenpäin, kuinka olisi voinut käydä.

Jos pitäisi joku yleispätevä hoito, yksityinen tai julkinen, kehittää psykiatriaan lääkehaittoihin esim PSSD tai pitkäkestoiset vieroitusoireet se voisi olla esim autonomisen hermoston rauhoittamista kehoterapialla tai keskusteluryhmiä jossa saisi vertaistukea esim vieroitukseen (kokemusasintuntijuus tai muu informoitu vetäjä!) , vieroitukseen keskittyvä klinikka tai tukilinja jonne voisi soittaa ainekäytöstä haittaa kohdatessaan, sekä ravitsemusneuvontaa joka korjaisi aivoterveyttä ja hermostoa. Osa saattaisi kaivata jopa traumaterapiaa tai muuta terapiaa siihen että seksuaalisuus kuolee pysyvästi tai psykiatria on pahentanut lääkeharmia uudelle tasolle jatkamalla hoitoa samalla tavalla mikä vahingoitti kehoa.

Näistäkään mikään ei korjaa mitään, se on vain laastari.

Lisäksi on selvää että tutkimusta harmeista pitäisi lisätä esim PSSD ja ihmisten pitäisi päästä tutkimuksiin. Nykyiselläänhän jonkin verran jotkut ovat itse hakeutuneet ohutsäieneuropatiatutkimuksiin.

Kognitiivisiin oireisiin tai muistihaittoihin mitä lääkkeet tai sähköhoito tekevät voisi olla kuntoutusta.

Pahimmassa tapauksessa jossa ihmiset kärsii oikein pahoista haitoista voi olla todella vaikea auttaa. Esim joku on itsetuhoinen (tarjolla on usein vain samaa hoitoa millä satutettiin) tai jollakkn on vaikka pakkoliikkeitä mitkä tekee elämän kidutukseksi.

Lienee syytä että olisi joku tukipalvelu niille jotka joutuu osasto-olosuhteisiin ja siellä joutuvat esim jo pakkolääkityksi kokiessaan valmiiksi haittaa josta he voisi konsultoida apua että psykiatria ei tapa heitä. Niinkin on varmasti käynyt. Ihminen ajetaan nurkkaan harminsa kanssa pakottaen samaa millä on harmia aiheutettu.

Erilaisia vaihtoehtoja lääkintälinjalle pitäisi kehitellä jossa ihmislelä olisi kokeiltavana esim ravitsemus tai unettomuusohjausta tai toimintaterapeuttista otetta tai kehollista terapiaa tai vertaistukea tai osastopaikka jossa olisi mahdollisuus oikeasti vähentää hitaasti esim 10 prosenttia kk lääkeannosta. Jonkin verranhan näitä on jo.

Päihdepalveluissa ihmisille on tukea aineiden kanssa. Psykiatrian ja lääketieteen kylvämistä aineista vahingoittuneille tai fyysistä riippuvuutta omaaville (dependence) ei vastaavia tukipalveluja ole.

Anonyymi kirjoitti:

Jos pitäisi joku yleispätevä hoito, yksityinen tai julkinen, kehittää psykiatriaan lääkehaittoihin esim PSSD tai pitkäkestoiset vieroitusoireet se voisi olla esim autonomisen hermoston rauhoittamista kehoterapialla tai keskusteluryhmiä jossa saisi vertaistukea esim vieroitukseen (kokemusasintuntijuus tai muu informoitu vetäjä!) , vieroitukseen keskittyvä klinikka tai tukilinja jonne voisi soittaa ainekäytöstä haittaa kohdatessaan, sekä ravitsemusneuvontaa joka korjaisi aivoterveyttä ja hermostoa. Osa saattaisi kaivata jopa traumaterapiaa tai muuta terapiaa siihen että seksuaalisuus kuolee pysyvästi tai psykiatria on pahentanut lääkeharmia uudelle tasolle jatkamalla hoitoa samalla tavalla mikä vahingoitti kehoa.

Näistäkään mikään ei korjaa mitään, se on vain laastari.

Lisäksi on selvää että tutkimusta harmeista pitäisi lisätä esim PSSD ja ihmisten pitäisi päästä tutkimuksiin. Nykyiselläänhän jonkin verran jotkut ovat itse hakeutuneet ohutsäieneuropatiatutkimuksiin.

Kognitiivisiin oireisiin tai muistihaittoihin mitä lääkkeet tai sähköhoito tekevät voisi olla kuntoutusta.

Pahimmassa tapauksessa jossa ihmiset kärsii oikein pahoista haitoista voi olla todella vaikea auttaa. Esim joku on itsetuhoinen (tarjolla on usein vain samaa hoitoa millä satutettiin) tai jollakkn on vaikka pakkoliikkeitä mitkä tekee elämän kidutukseksi.

Lienee syytä että olisi joku tukipalvelu niille jotka joutuu osasto-olosuhteisiin ja siellä joutuvat esim jo pakkolääkityksi kokiessaan valmiiksi haittaa josta he voisi konsultoida apua että psykiatria ei tapa heitä. Niinkin on varmasti käynyt. Ihminen ajetaan nurkkaan harminsa kanssa pakottaen samaa millä on harmia aiheutettu.

Erilaisia vaihtoehtoja lääkintälinjalle pitäisi kehitellä jossa ihmislelä olisi kokeiltavana esim ravitsemus tai unettomuusohjausta tai toimintaterapeuttista otetta tai kehollista terapiaa tai vertaistukea tai osastopaikka jossa olisi mahdollisuus oikeasti vähentää hitaasti esim 10 prosenttia kk lääkeannosta. Jonkin verranhan näitä on jo.

Päihdepalveluissa ihmisille on tukea aineiden kanssa. Psykiatrian ja lääketieteen kylvämistä aineista vahingoittuneille tai fyysistä riippuvuutta omaaville (dependence) ei vastaavia tukipalveluja ole.

Lue lisää

Kokemusasiantuntijoista sen verran, että kukaan ei voi olla kokemusasiantunti kenenkään toisen puolesta. Jokainen kokemusassiantuntija toimii oman kokemuksensa pohjalta. Se on se heidän oma elämä, jonka he ovat pistäneet likoon koulutuksessaan, ja jakavat sitä kokemusta toisten hyödyksi.

Minä suosittelisin, että menisit siihen kokemusaiantuntija koulutukseen, kertoisit sairaudestasi, ja siitä että mitä kaikkia hankaluuksia se on sinulle elämään tuontu kaikkine lieveilmiöineen, mutta tekstistäsi saan sen käsityksen että et ole vielä "valmis" siihen myllytykseen.

Se on vähän eri juttu tulla esille omilla kasvoilla, ja kertoa vaikkapa lääkkeiden sivuvaikutuksista, kuin osoitella anonyyminä eri suuntiin.

Mutta ymmärrän kyllä, miten ihanaa olisi, jos joku toinen ihminen luovuttaisi "kasvonsa" juuri minun kokeman vääryyden v

Anonyymi kirjoitti:

Kokemusasiantuntijoista sen verran, että kukaan ei voi olla kokemusasiantunti kenenkään toisen puolesta. Jokainen kokemusassiantuntija toimii oman kokemuksensa pohjalta. Se on se heidän oma elämä, jonka he ovat pistäneet likoon koulutuksessaan, ja jakavat sitä kokemusta toisten hyödyksi.

Minä suosittelisin, että menisit siihen kokemusaiantuntija koulutukseen, kertoisit sairaudestasi, ja siitä että mitä kaikkia hankaluuksia se on sinulle elämään tuontu kaikkine lieveilmiöineen, mutta tekstistäsi saan sen käsityksen että et ole vielä "valmis" siihen myllytykseen.

Se on vähän eri juttu tulla esille omilla kasvoilla, ja kertoa vaikkapa lääkkeiden sivuvaikutuksista, kuin osoitella anonyyminä eri suuntiin.

Mutta ymmärrän kyllä, miten ihanaa olisi, jos joku toinen ihminen luovuttaisi "kasvonsa" juuri minun kokeman vääryyden v

Lue lisää

Miksi minun pitäisi mennä joksikin kokemusasiantuntijaksi jostain sairauksista. Ei ole to do listoilla. En identifioidu enää mihinkään psykiatrian diagnoosiin niin että koen että se on minä tai olen saitas. Mihin identifioidun on ihmisyyteen. Ihmisyys on kurjaa toisinaan. Kuolee ihmisiä ympäriltä, terveys katoaa, ikääntyy, on hankalia aikoja, on vastoinkäymisiä, on monensorttista paskaa. Joskus on liikaa stressiä mihin joutuu toisinaan myös elämän heittämien asioiden vuoksi. Kaikilla ei ole turvallista lapsuuttakaan.

Sitä ei pysty tiivistämään mihinkään oireyhtymädiagnoosiin a la psykiatria.

Anonyymi kirjoitti:

Kokemusasiantuntijoista sen verran, että kukaan ei voi olla kokemusasiantunti kenenkään toisen puolesta. Jokainen kokemusassiantuntija toimii oman kokemuksensa pohjalta. Se on se heidän oma elämä, jonka he ovat pistäneet likoon koulutuksessaan, ja jakavat sitä kokemusta toisten hyödyksi.

Minä suosittelisin, että menisit siihen kokemusaiantuntija koulutukseen, kertoisit sairaudestasi, ja siitä että mitä kaikkia hankaluuksia se on sinulle elämään tuontu kaikkine lieveilmiöineen, mutta tekstistäsi saan sen käsityksen että et ole vielä "valmis" siihen myllytykseen.

Se on vähän eri juttu tulla esille omilla kasvoilla, ja kertoa vaikkapa lääkkeiden sivuvaikutuksista, kuin osoitella anonyyminä eri suuntiin.

Mutta ymmärrän kyllä, miten ihanaa olisi, jos joku toinen ihminen luovuttaisi "kasvonsa" juuri minun kokeman vääryyden v

Lue lisää

Jos kokemusasiantuntija käyttää edelleen psyykelääkeitä hän kertoo näiden lääkkeiden tuomista haitoista ja muutoksista elämässään ja siitä miten häntä on opetettu elämään näiden oireiden kanssa.
Hänet on koulutettu uskomaan että lääkkeiden tuomat oireet ovat osa hänen sairauttaan.
Oikeasti psyykkisesti sairastunut voi kyllä kertoa todellisesta sairaudestaan ja sen hoidosta mutta kun psyykkisesti terveetkin laitetaan elämään sairaan roolia ollaan kyllä pahasti pielessä.

Anonyymi kirjoitti:

Jos kokemusasiantuntija käyttää edelleen psyykelääkeitä hän kertoo näiden lääkkeiden tuomista haitoista ja muutoksista elämässään ja siitä miten häntä on opetettu elämään näiden oireiden kanssa.
Hänet on koulutettu uskomaan että lääkkeiden tuomat oireet ovat osa hänen sairauttaan.
Oikeasti psyykkisesti sairastunut voi kyllä kertoa todellisesta sairaudestaan ja sen hoidosta mutta kun psyykkisesti terveetkin laitetaan elämään sairaan roolia ollaan kyllä pahasti pielessä.

Lue lisää

Kokemusasiantuntija ei saa sanoa ihan mitä vaan.
Itse en ole siihen hommaan lähtenyt, koska en suostu sellaiseen, että ns. laitetaan sanat suuhun.

Anonyymi kirjoitti:

Kokemusasiantuntija ei saa sanoa ihan mitä vaan.
Itse en ole siihen hommaan lähtenyt, koska en suostu sellaiseen, että ns. laitetaan sanat suuhun.

Lähtökohtasesti kaikki ihmiset on vastuussa omista puheista.

Se ei ole mikään sattuma että anonyymi foorumeille kasaantuu paskanpuhujien kerma.

Anonyymi kirjoitti:

Lähtökohtasesti kaikki ihmiset on vastuussa omista puheista.

Se ei ole mikään sattuma että anonyymi foorumeille kasaantuu paskanpuhujien kerma.

Sekö sitten sattumaa, että sinäkin olet täällä arvostelemassa muita ?

Anonyymi kirjoitti:

Sekö sitten sattumaa, että sinäkin olet täällä arvostelemassa muita ?

Siinäkös olisi sitä kohtalon ironiaa, että joku vaan randomisti tulisi tänne ja puhkaisisi sen vahvistusharha kuplan. .

Päätä itse.

Anonyymi kirjoitti:

Sekö sitten sattumaa, että sinäkin olet täällä arvostelemassa muita ?

Olisihan se kiehtovaa, päästä kuuntelemaan näitä kaikkia foorumin asiantuntijoita myös livenä. Olisi kiva seurata, että jatkuuko se sama teksti myös livenä, vai rupeaako se jotenkin muuttumaan.

Anonyymi kirjoitti:

Siinäkös olisi sitä kohtalon ironiaa, että joku vaan randomisti tulisi tänne ja puhkaisisi sen vahvistusharha kuplan. .

Päätä itse.

Eläköön kuplissaan ne jotka haluaa, sille ei oikein muut voi mitään.

Anonyymi kirjoitti:

Eläköön kuplissaan ne jotka haluaa, sille ei oikein muut voi mitään.

Teoriassahan se on luonnonvalintaa, että kuka sitten hölmöyttään elää missäkin kuplassa, mutta joskus se käy sääliksi.

Psykiatrian uhrit tarvitsevat kuntoutuskeskuksia ja elämän uudelleen rakentamisen malleja. Asuntoja, kuntoutusta ja työtä. Leimojen pois pesemiseen psykiatrian demonisoimisella, sen todellisen luonteen mukaisesti, sekä uhrien maineen palautuksen.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrian uhrit tarvitsevat kuntoutuskeskuksia ja elämän uudelleen rakentamisen malleja. Asuntoja, kuntoutusta ja työtä. Leimojen pois pesemiseen psykiatrian demonisoimisella, sen todellisen luonteen mukaisesti, sekä uhrien maineen palautuksen.

Lue lisää

En koe itseäni uhriksi, enkä mainettani menettäneeksi.
Olin vain sairas joitain vuosia, en ole enää.
Jos joku haluaa leimata, sille en voi mitään.

Anonyymi kirjoitti:

En koe itseäni uhriksi, enkä mainettani menettäneeksi.
Olin vain sairas joitain vuosia, en ole enää.
Jos joku haluaa leimata, sille en voi mitään.

En kuitenkaan ole kaikki.

Anonyymi kirjoitti:

En kuitenkaan ole kaikki.

En = Et.

Anonyymi kirjoitti:

En kuitenkaan ole kaikki.

En olekaan. Kerroinkin vain itsestäni, en muista ihmisistä, koska en ole muut.

Anonyymi kirjoitti:

En koe itseäni uhriksi, enkä mainettani menettäneeksi.
Olin vain sairas joitain vuosia, en ole enää.
Jos joku haluaa leimata, sille en voi mitään.

Antakaa ihmisten olla leimaajat ovat katkeria ilkeitä

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrian uhrit tarvitsevat kuntoutuskeskuksia ja elämän uudelleen rakentamisen malleja. Asuntoja, kuntoutusta ja työtä. Leimojen pois pesemiseen psykiatrian demonisoimisella, sen todellisen luonteen mukaisesti, sekä uhrien maineen palautuksen.

Lue lisää

Minäkään en nyt valitettavasti ymmärrä tätä sinun logiikka.

Miksi minulle pitäisi määrätä asuntoja? Miksi en voi hankkia sitä itse?

Miksi minun pitäisi elää jonkun toisen rakentamaa elämää? Miksi en rakentaisi sitä itse?

Miksi en itse voi hankkia työta, vaan pitäisi velloa jossain ikuisessa kuntoutuksessa?

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrian uhrit tarvitsevat kuntoutuskeskuksia ja elämän uudelleen rakentamisen malleja. Asuntoja, kuntoutusta ja työtä. Leimojen pois pesemiseen psykiatrian demonisoimisella, sen todellisen luonteen mukaisesti, sekä uhrien maineen palautuksen.

Lue lisää

Parasta olisi, jos psykiatriassa alettaisiin tutkia enemmän lääkkeiden haittavaikutuksia, etenkin pitkäaikaiskäyttäjien kohdalla. Lääkkeiden määräämisen sijaan enemmän avoimen dialogin kaltaista hoitoa. Jos muutoksia ja uudistuksia eivät ala tehdä, niin lopettaisivat koko edustamansa epäeettisen lääketieteen haaransa kokonaan ja lopullisesti. Liian monelle ihmiselle aiheuttamiensa, jopa peruuttamattomien vahinkojen ja muiden lisäsairauksien estämisen ja kaiken humaanisuuden nimissä.

Median ei pitäisi mainostaa alan palveluita, julkaisemalla mt-palveluihin hakeutumiseen liittyviä artikkeleita, nk. se nykyisin tekee, ilman kriitiikkiä, kyselemättä enemmän niiltä, jotka ovat kokeneet ja saaneet lääkkeiden käytöstä haittoja. Niiden yksilöiden määrä, joita on vahingoitettu psykiatrian takia saattaa olla jopa useissa sadoissa tuhansissa. Heiltä ei vain kysytä, mitä he ovat kokeneet, tai onko heille tarjotuista hoidoista edes ollut mitään apua, tai hyötyä. Psykiatria on saanut aikaan ja tuottanut vain uhreja. Heidän äänensä ei vain pääse kuuluviin, koska etenkin valtamedia on ostettu myötäilemään psykiatriassa toimivien pillin mukaan. Tai sitten toimittajat ovat aivan liian sokeita näkemään psykiatrian epäkohdat, eivätkä näin ollen edes tiedä niistä mitään.

Anonyymi kirjoitti:

Minäkään en nyt valitettavasti ymmärrä tätä sinun logiikka.

Miksi minulle pitäisi määrätä asuntoja? Miksi en voi hankkia sitä itse?

Miksi minun pitäisi elää jonkun toisen rakentamaa elämää? Miksi en rakentaisi sitä itse?

Miksi en itse voi hankkia työta, vaan pitäisi velloa jossain ikuisessa kuntoutuksessa?

Lue lisää

Varmaan siksi että monilla psykiatrian uhreilla ei ole asuntoa, töitä, terveyttä, mainetta tms. normaaliin elämään kuuluvaa.

Kaltaisiasi nazi-trolleja on tälläkin palstalla suorittamassa elämäntehtäväänsä, levittämässä holokaustin propagandaansa ja karsimassa heikkoa ainesta.

Varmasti tiedät psykiatrian uhrien tilanteen ja se on myös pyrkimyksesi.

Anonyymi kirjoitti:

Minäkään en nyt valitettavasti ymmärrä tätä sinun logiikka.

Miksi minulle pitäisi määrätä asuntoja? Miksi en voi hankkia sitä itse?

Miksi minun pitäisi elää jonkun toisen rakentamaa elämää? Miksi en rakentaisi sitä itse?

Miksi en itse voi hankkia työta, vaan pitäisi velloa jossain ikuisessa kuntoutuksessa?

Lue lisää

Sinä itse voit valita, mitä elämältäsi haluat, mitä haluat tehdä, ym.

Anonyymi kirjoitti:

Antakaa ihmisten olla leimaajat ovat katkeria ilkeitä

Leimaajilla ei riitä ymmärrys mielen ongelmia ja mielen ongelmaisia kohtaan.

Anonyymi kirjoitti:

Varmaan siksi että monilla psykiatrian uhreilla ei ole asuntoa, töitä, terveyttä, mainetta tms. normaaliin elämään kuuluvaa.

Kaltaisiasi nazi-trolleja on tälläkin palstalla suorittamassa elämäntehtäväänsä, levittämässä holokaustin propagandaansa ja karsimassa heikkoa ainesta.

Varmasti tiedät psykiatrian uhrien tilanteen ja se on myös pyrkimyksesi.

Lue lisää

Jos alistuu uhriksi, on hyvin vaikea hankkia mitään ja saavuttaa elämässään esim. noita luettelemisiasi asuntoa, töitä, jne.
Ja minne se ihmisen maine katoaisi, jos sairastaa ? Sekin tunne on kenties enemmän omien ajatusten tuotosta.
Tilanteissa on aika isoja eroja riippuen ihmisestä, pitääkö itseään uhrina vai ei.

Anonyymi kirjoitti:

Varmaan siksi että monilla psykiatrian uhreilla ei ole asuntoa, töitä, terveyttä, mainetta tms. normaaliin elämään kuuluvaa.

Kaltaisiasi nazi-trolleja on tälläkin palstalla suorittamassa elämäntehtäväänsä, levittämässä holokaustin propagandaansa ja karsimassa heikkoa ainesta.

Varmasti tiedät psykiatrian uhrien tilanteen ja se on myös pyrkimyksesi.

Lue lisää

Montakos asunnotonta sinä tunsit? Ja montako heistä oli psykiatrian uhreja?

Vai onko taas niin, että se höpöjen puhuminen on se syy, että miksi et oikein pärjää todellisuuden realiteettien kanssa?

Anonyymi kirjoitti:

Montakos asunnotonta sinä tunsit? Ja montako heistä oli psykiatrian uhreja?

Vai onko taas niin, että se höpöjen puhuminen on se syy, että miksi et oikein pärjää todellisuuden realiteettien kanssa?

Lue lisää

Piereskelysi ei todellisuutta miksikään muuta, eli miksi edes yrität.

Anonyymi kirjoitti:

Jos alistuu uhriksi, on hyvin vaikea hankkia mitään ja saavuttaa elämässään esim. noita luettelemisiasi asuntoa, töitä, jne.
Ja minne se ihmisen maine katoaisi, jos sairastaa ? Sekin tunne on kenties enemmän omien ajatusten tuotosta.
Tilanteissa on aika isoja eroja riippuen ihmisestä, pitääkö itseään uhrina vai ei.

Lue lisää

Puhut aivan pehmoisia, väittäessäsi että holokaustin uhrit voisivat joten "olla alistumatta".
Institutionaalinen väkivalta ei välitä siitä "alistuuko" uhri vai ei, eikä yksilö voi vastustaa sairasta nazi-valtiota, kuten Suomi.

Anonyymi kirjoitti:

Puhut aivan pehmoisia, väittäessäsi että holokaustin uhrit voisivat joten "olla alistumatta".
Institutionaalinen väkivalta ei välitä siitä "alistuuko" uhri vai ei, eikä yksilö voi vastustaa sairasta nazi-valtiota, kuten Suomi.

Lue lisää

Olin joo, pää pehmoisena, yli 20 vuotta psykiatrian kuvioissa mukana.
Siltikään en ollut uhri, enkä ole sitä nyt jälkeenpäinkään.
Varmastikin puhuin joskus psykoosipäissäni pehmoisia, ei sitä voi kieltää.
En alistunut, paitsi ehkä lääkitysten kohdalla, kiltisti söin nappini, ja vähän ylimääräisiäkin ajoittain.
Fyysistä väkivaltaa en kokenut koskaan, mitä nyt muutaman kerran raahattiin kahden hoitajan voimin eristykseen.
Kaikki mennyt on onneksi muisto vain. Mielenkiintoista täällä nähdä, kuinka paljon erilaisia kokemuksia ja mielipiteitä ihmisillä asiaan liittyen on. Vaikka onhan sekin ihmisestä kiinni, kuinka mihinkin suhtautuu.

Anonyymi kirjoitti:

Piereskelysi ei todellisuutta miksikään muuta, eli miksi edes yrität.

Pieru väitteisiin tulee aina saamaan pieru kommentteja.

Niin no niin kai se pitäisi olla koska psykiatristen aineiden toimintamekanismi on seuraavanlainen:

Ne pakottaa kehon hakemaan uuden homeostaasitilan käytön aikana mistä seuraa monenlaista esim joidenkin reseptorien tiheyden kasvamista tai vähenemistä mikä kehon pitää kääntää lopetusvaiheessa uudelleen eli esim nostattaa reseptoritiheyttä. Ja koska kaikki kehossa toimii yhteydessä toisiin dominopalikkamaisesti vaikutukset voi ulottua yhden asian kautta toisern ja kolmanteen. Psykiatriset pillerit ovat fyysistä riippuvuutta ja mukautumista aiheuttavia.

On helppoa määrätä niitä, purkamisessa voi olla omanlaisensa haasteet. Usein moni saa vain menolipun yhteen suuntaa. Paluumatkan saa rämpiä sitten itse miten rämpiikään kun psykiatri nostelee palkkaansa tyytyväisenä ja mahdollisesti tietämättömänä kättensä jäljistä

Tämän kommentin kirjoittaja 08:12:47 ei ole lainkaan selvillä psykiatrisen hoitojärjestelmän toiminnasta. Muutama fakta muillekin tietämättömille.

- Ensinnäkin, ihmiset haluavat lääkkeistä pois koska ne eivät auta ja tuottavat lisää kärsimystä ja haittaavat normaalia elämistä. Ihmiset kääntyvät lääkärin puoleen nimenomaan lääkkeiden tuomien uusien haittavaikutusten takia. Usein he eivät itse edes tajua kärsivänsä lääkehaitoista koska eivät ole saaneet siihen tietoa.

- Lääkärit määräävät psyykelääkkeitä heillekin jotka eivät niitä tarvitse, joilla ei ole mitään psykiatrista sairautta. Psykiatria on vain rakennettu sellaiseksi että pienikin psyykkinen ongelma nähdään sairautena johon täytyy löytää jonkinlainen diagnoosi ja määrätä keskushermostoa, kehon toimintaa ja aivoja vaurioittavia lääkkeitä. Pahinta on että lääkkeisiin syntyy fyysinen riippuvuus josta on vaikea päästä pois. Lääkärit vain ovat koulutettuja toimimaan tällaiseen työrooliinsa ja toimivat sen mukaisesti.

- Kun kerran on lääkitty, jostan kumman syystä lääkärit eivät osaa ja suostu lopettamaan niitä. Varsinkin sellaisille henkilöille jotka eivät ole psyykkisesti sairaita, lääke pitäisi lopettaa nopeasti koska kehon oma puolustus pyrkii vastustamaan lääkkeen tekemiä muutoksia kehossa ja pitämään tasapainoa yllä..

- Lääkkeet alkavat ennen pitkää ottaa määräysvallan kehossa eikä siihen prosessiin voi enää vaikuttaa ja lopetus aiheuttaa vakaviakin vieroitusoireita.
Konkreettisen esimerkin voisi ottaa kun juo paljon viinaa ja juopuu, silloin oman kehon ja mielen hallintaa ei enää voi itse hallita. Krapula palauttaa sitten kehon toiminnan normaaliksi. Samaten lääkkeen vieroitusoireet ovat elimistön kamppailua päästä normaaliin olotilaan.

-Psykiatrisen hoidon kauhu on siinä kun lääkäri tuhoaa ihmisen kehon ja mielen, hänellä ei ole kykyä ja osaamista auttaa häntä muuten kuin määräämällä lisää lääkettä ja tällä tavalla kroonistamalla elämään usein loppuelämäksi sairaan potilaan roolia.
Tällä tavalla psykiatria sairastuttaa paljon uusia TERVEITÄ ihmisiä keskuuteemme.

Tämän ketjun aloittaja totesi: "kun lääkärit saattavat ihmiset lääkeriippuvaisiksi ja altistavat monille uusille sairauksille eivät he pysty millään tavoin auttamaan ihmisiä näissä ongelmissa."

Anonyymi kirjoitti:

Tämän ketjun aloittaja totesi: "kun lääkärit saattavat ihmiset lääkeriippuvaisiksi ja altistavat monille uusille sairauksille eivät he pysty millään tavoin auttamaan ihmisiä näissä ongelmissa."

Lue lisää

"Ihmiset kääntyvät lääkärin puoleen nimenomaan lääkkeiden tuomien uusien haittavaikutusten takia. Usein he eivät itse edes tajua kärsivänsä lääkehaitoista koska eivät ole saaneet siihen tietoa."

Uskon näin käyvän useinkin. Lääkkeen tuottama ahdistus tai kognitiivinen haitta tai tunteiden latteus tai hankaluus irroittautua niistä milloin tunteet sahaa tai on itkuinen hankala olla tulkotaan sairautena.

" Lääkärit määräävät psyykelääkkeitä heillekin jotka eivät niitä tarvitse, joilla ei ole mitään psykiatrista sairautta."

Niinpä. Nykyisessä psykiatrian tautiaallossa lienee paljon ihmisiä jotka ihan vain reagoivat elämäntilanteensa, työstressiin, työn uuvuttavuuteen, perhe-elämän ja työn yhteensovittamisen uuvuttavuuteen, rahaongelmiin, yksinäisyyteen, kelpaamattomuuteensa töihin, elämän tuottamiin ahdistaviin ja stressaaviin kokemuksiin (johtuen elämän kärsimystä tuottamasta luonteesta) mielipahalla. Sitä sitten aletaan lääkitä. Tiedän parikin ihmistä joista kumpikin kärsi jostain näistä ja kävi psykiatrialla, sai jonkun epämääräisen diagnoosin, mutta ei aloittanut psykiatrian tarjoamia lääkityksiä ja ovat nyt toimintakykyisiä ja elämä on taas normaalissa kantimissa. Pahimmillaan he olisivat ajautuneet lääkekierteeseen missä ne olisi puhkaisseet ihan uusia ongelmia ja jossain vaiheessa kadottaneet kultaisen langan sen suhteen mikä on heidän ongelmaansa mikä on psykiatrian tuottamaa.
Yksi kenet tiedän kävi litannian psykiatrian rohtoja läpi ja usein tulkitsi kaikkien päällekkäinmäärättyjen lääkkeiden seurauksia omana mielenterveysongelmana. Nykyään on lääkkeettä ja pyyhkii ihan hyvin. Yhdelle ihmiselle tiedän määrätyn toista masennuslääkettä piristämään toisen päälle. Välillä on hankala ymmärtää psykiatrian logiikkaa.

Ja kun asiat menee vikaan psykiatria tiukentaa otettaan ja yhä uutta lääkitystä määrätään.

Ja todellakin lääkkeissä voi kadottaa oman mielensä hallinnan kun summamutikassa jotain välittäjäaineita sotkevia kemikaaleja määrätään. Tällä voi varmasti olla paljon merkitystä ihmisen tunteidenprosessointikykyyn, ajattelukykyyn, impulssikontrolliin. Kaikkeen ihmisyydessä.

En sano että potilaasta välttämättä tulee impulssikontrolliin kykenemätön mutta hän on medication spellbinding tilassa lääkelumottuna niinsanotusti missä ei käsitä lääkkeen kaikkia vaikutuksia itseensä.

Anonyymi kirjoitti:

"Ihmiset kääntyvät lääkärin puoleen nimenomaan lääkkeiden tuomien uusien haittavaikutusten takia. Usein he eivät itse edes tajua kärsivänsä lääkehaitoista koska eivät ole saaneet siihen tietoa."

Uskon näin käyvän useinkin. Lääkkeen tuottama ahdistus tai kognitiivinen haitta tai tunteiden latteus tai hankaluus irroittautua niistä milloin tunteet sahaa tai on itkuinen hankala olla tulkotaan sairautena.

" Lääkärit määräävät psyykelääkkeitä heillekin jotka eivät niitä tarvitse, joilla ei ole mitään psykiatrista sairautta."

Niinpä. Nykyisessä psykiatrian tautiaallossa lienee paljon ihmisiä jotka ihan vain reagoivat elämäntilanteensa, työstressiin, työn uuvuttavuuteen, perhe-elämän ja työn yhteensovittamisen uuvuttavuuteen, rahaongelmiin, yksinäisyyteen, kelpaamattomuuteensa töihin, elämän tuottamiin ahdistaviin ja stressaaviin kokemuksiin (johtuen elämän kärsimystä tuottamasta luonteesta) mielipahalla. Sitä sitten aletaan lääkitä. Tiedän parikin ihmistä joista kumpikin kärsi jostain näistä ja kävi psykiatrialla, sai jonkun epämääräisen diagnoosin, mutta ei aloittanut psykiatrian tarjoamia lääkityksiä ja ovat nyt toimintakykyisiä ja elämä on taas normaalissa kantimissa. Pahimmillaan he olisivat ajautuneet lääkekierteeseen missä ne olisi puhkaisseet ihan uusia ongelmia ja jossain vaiheessa kadottaneet kultaisen langan sen suhteen mikä on heidän ongelmaansa mikä on psykiatrian tuottamaa.
Yksi kenet tiedän kävi litannian psykiatrian rohtoja läpi ja usein tulkitsi kaikkien päällekkäinmäärättyjen lääkkeiden seurauksia omana mielenterveysongelmana. Nykyään on lääkkeettä ja pyyhkii ihan hyvin. Yhdelle ihmiselle tiedän määrätyn toista masennuslääkettä piristämään toisen päälle. Välillä on hankala ymmärtää psykiatrian logiikkaa.

Ja kun asiat menee vikaan psykiatria tiukentaa otettaan ja yhä uutta lääkitystä määrätään.

Ja todellakin lääkkeissä voi kadottaa oman mielensä hallinnan kun summamutikassa jotain välittäjäaineita sotkevia kemikaaleja määrätään. Tällä voi varmasti olla paljon merkitystä ihmisen tunteidenprosessointikykyyn, ajattelukykyyn, impulssikontrolliin. Kaikkeen ihmisyydessä.

En sano että potilaasta välttämättä tulee impulssikontrolliin kykenemätön mutta hän on medication spellbinding tilassa lääkelumottuna niinsanotusti missä ei käsitä lääkkeen kaikkia vaikutuksia itseensä.

Lue lisää

En ole täysin lääkemääräyksiä vastaan mutta en ainakaan oman kokemukseni perusteella niitä kyllä erityisesti suosittelisikaan. Suurin ongelma lienee se että ihmiset hakee tasapainoa asiasta joka ei tuota välttämättä pitemmän ajan tasapainoa liittyen siihen mikä on psykiatristen lääkkeiden luonne (toleranssi, tehon heikkenemä ja hoitotulosten mahdollinen heikkeneminen, aloitus- ja lopetusoireet). Eikä ne oikeasti ratko asioita syvemmältä monestikaan.

Monilla on tosin suuret odotukset että aikovat olla lääkkeissä lopun elämäänsä. No kai sitä voi itsepetostakin harrastaa kun elämä eo loppupeleissä niin kaksista välttämättä rohdoissa ole mutta kai se on pelko siitä että asiat olisi vielä huonommin tai mitä seurauksia alasajosta on joka saa jatkamaan. Ja vaatiihan se paljon alasajaa jotain lääkkeitä ja voihan se tosiaan heittää tilanteen epästabiiliksi. Eri asis on onko se sitten sairauden vai ihan lääkkeiden fyysistä riippuvuutta aiheuttavan luontren vuoksi jossa keho saavuttaa myös tietyn homeostaasin lääkkeen alla. Tokihan ilmiö toleranssi on olemassa minkä vuoksi ei ole takeita että ainiaan lääke tuottaa aina samaa vaikutusta ja haitatkin on olemassa ja voi lisääntyä vuosien mittaan. Lisätutkimusta tarvitaan voiko lääke itseasiassa vuosien mittaan heikentää hoitotuloksia. Jotainhan tähän viittaavia tutkimustuloksia on.

Anonyymi kirjoitti:

Tämän kommentin kirjoittaja 08:12:47 ei ole lainkaan selvillä psykiatrisen hoitojärjestelmän toiminnasta. Muutama fakta muillekin tietämättömille.

- Ensinnäkin, ihmiset haluavat lääkkeistä pois koska ne eivät auta ja tuottavat lisää kärsimystä ja haittaavat normaalia elämistä. Ihmiset kääntyvät lääkärin puoleen nimenomaan lääkkeiden tuomien uusien haittavaikutusten takia. Usein he eivät itse edes tajua kärsivänsä lääkehaitoista koska eivät ole saaneet siihen tietoa.

- Lääkärit määräävät psyykelääkkeitä heillekin jotka eivät niitä tarvitse, joilla ei ole mitään psykiatrista sairautta. Psykiatria on vain rakennettu sellaiseksi että pienikin psyykkinen ongelma nähdään sairautena johon täytyy löytää jonkinlainen diagnoosi ja määrätä keskushermostoa, kehon toimintaa ja aivoja vaurioittavia lääkkeitä. Pahinta on että lääkkeisiin syntyy fyysinen riippuvuus josta on vaikea päästä pois. Lääkärit vain ovat koulutettuja toimimaan tällaiseen työrooliinsa ja toimivat sen mukaisesti.

- Kun kerran on lääkitty, jostan kumman syystä lääkärit eivät osaa ja suostu lopettamaan niitä. Varsinkin sellaisille henkilöille jotka eivät ole psyykkisesti sairaita, lääke pitäisi lopettaa nopeasti koska kehon oma puolustus pyrkii vastustamaan lääkkeen tekemiä muutoksia kehossa ja pitämään tasapainoa yllä..

- Lääkkeet alkavat ennen pitkää ottaa määräysvallan kehossa eikä siihen prosessiin voi enää vaikuttaa ja lopetus aiheuttaa vakaviakin vieroitusoireita.
Konkreettisen esimerkin voisi ottaa kun juo paljon viinaa ja juopuu, silloin oman kehon ja mielen hallintaa ei enää voi itse hallita. Krapula palauttaa sitten kehon toiminnan normaaliksi. Samaten lääkkeen vieroitusoireet ovat elimistön kamppailua päästä normaaliin olotilaan.

-Psykiatrisen hoidon kauhu on siinä kun lääkäri tuhoaa ihmisen kehon ja mielen, hänellä ei ole kykyä ja osaamista auttaa häntä muuten kuin määräämällä lisää lääkettä ja tällä tavalla kroonistamalla elämään usein loppuelämäksi sairaan potilaan roolia.
Tällä tavalla psykiatria sairastuttaa paljon uusia TERVEITÄ ihmisiä keskuuteemme.

Lue lisää

Kun juo viinaa, tulee krapula ja sen jälkeen keho ( aivot myös ) toipuu. Kyllä.
Tila on ohi menevä, krapulan jälkeen ihmiset eivät " jää jumiin " syyttelemään ketään ohi menneestä tilastaan ( joskus ehkä vain itseään ) , krapulasta eli vieroitusoireista.
Miksi lääkityksistä vieroitusoireita saaneet " jäävät jumiin " kaikenlaisiin tuntemuksiin ja ongelmallisiin oireisiin ?
Pientä ristiriitaa tuossa tuntuu olevan. Olisi kiva tietää, mikä selittää sen, että vieroitusoireet olisi jotenkin erilaista sietää. Siis jos kerran haluaa verrata lääkkeitä ja alkoholia, niiden seurauksia.

Anonyymi kirjoitti:

Kun juo viinaa, tulee krapula ja sen jälkeen keho ( aivot myös ) toipuu. Kyllä.
Tila on ohi menevä, krapulan jälkeen ihmiset eivät " jää jumiin " syyttelemään ketään ohi menneestä tilastaan ( joskus ehkä vain itseään ) , krapulasta eli vieroitusoireista.
Miksi lääkityksistä vieroitusoireita saaneet " jäävät jumiin " kaikenlaisiin tuntemuksiin ja ongelmallisiin oireisiin ?
Pientä ristiriitaa tuossa tuntuu olevan. Olisi kiva tietää, mikä selittää sen, että vieroitusoireet olisi jotenkin erilaista sietää. Siis jos kerran haluaa verrata lääkkeitä ja alkoholia, niiden seurauksia.

Lue lisää

Jaa no kun itse olen alkoholisteihin törmänneet muistelevat kovasti aikaansa alkoholisteina, montako päivää ovat olleet selvinpäin ja kertovat paremmasta elämästään alkoholin jäljeen ja alkoholin kamalista vaikutuksista itseensä.

Ero tässä asiassa on se että terveydenhuollon toimesta ihmisille laitetaan pysyviä leimoja ja aiheutetaan harmia muka hoidon nimissä.

Anonyymi kirjoitti:

Jaa no kun itse olen alkoholisteihin törmänneet muistelevat kovasti aikaansa alkoholisteina, montako päivää ovat olleet selvinpäin ja kertovat paremmasta elämästään alkoholin jäljeen ja alkoholin kamalista vaikutuksista itseensä.

Ero tässä asiassa on se että terveydenhuollon toimesta ihmisille laitetaan pysyviä leimoja ja aiheutetaan harmia muka hoidon nimissä.

Lue lisää

Ja itselläni kaikki psykiatrian lääkkeiden tuottamat harmit ei tosiaankaan ole poistuneet.

Anonyymi kirjoitti:

"Ihmiset kääntyvät lääkärin puoleen nimenomaan lääkkeiden tuomien uusien haittavaikutusten takia. Usein he eivät itse edes tajua kärsivänsä lääkehaitoista koska eivät ole saaneet siihen tietoa."

Uskon näin käyvän useinkin. Lääkkeen tuottama ahdistus tai kognitiivinen haitta tai tunteiden latteus tai hankaluus irroittautua niistä milloin tunteet sahaa tai on itkuinen hankala olla tulkotaan sairautena.

" Lääkärit määräävät psyykelääkkeitä heillekin jotka eivät niitä tarvitse, joilla ei ole mitään psykiatrista sairautta."

Niinpä. Nykyisessä psykiatrian tautiaallossa lienee paljon ihmisiä jotka ihan vain reagoivat elämäntilanteensa, työstressiin, työn uuvuttavuuteen, perhe-elämän ja työn yhteensovittamisen uuvuttavuuteen, rahaongelmiin, yksinäisyyteen, kelpaamattomuuteensa töihin, elämän tuottamiin ahdistaviin ja stressaaviin kokemuksiin (johtuen elämän kärsimystä tuottamasta luonteesta) mielipahalla. Sitä sitten aletaan lääkitä. Tiedän parikin ihmistä joista kumpikin kärsi jostain näistä ja kävi psykiatrialla, sai jonkun epämääräisen diagnoosin, mutta ei aloittanut psykiatrian tarjoamia lääkityksiä ja ovat nyt toimintakykyisiä ja elämä on taas normaalissa kantimissa. Pahimmillaan he olisivat ajautuneet lääkekierteeseen missä ne olisi puhkaisseet ihan uusia ongelmia ja jossain vaiheessa kadottaneet kultaisen langan sen suhteen mikä on heidän ongelmaansa mikä on psykiatrian tuottamaa.
Yksi kenet tiedän kävi litannian psykiatrian rohtoja läpi ja usein tulkitsi kaikkien päällekkäinmäärättyjen lääkkeiden seurauksia omana mielenterveysongelmana. Nykyään on lääkkeettä ja pyyhkii ihan hyvin. Yhdelle ihmiselle tiedän määrätyn toista masennuslääkettä piristämään toisen päälle. Välillä on hankala ymmärtää psykiatrian logiikkaa.

Ja kun asiat menee vikaan psykiatria tiukentaa otettaan ja yhä uutta lääkitystä määrätään.

Ja todellakin lääkkeissä voi kadottaa oman mielensä hallinnan kun summamutikassa jotain välittäjäaineita sotkevia kemikaaleja määrätään. Tällä voi varmasti olla paljon merkitystä ihmisen tunteidenprosessointikykyyn, ajattelukykyyn, impulssikontrolliin. Kaikkeen ihmisyydessä.

En sano että potilaasta välttämättä tulee impulssikontrolliin kykenemätön mutta hän on medication spellbinding tilassa lääkelumottuna niinsanotusti missä ei käsitä lääkkeen kaikkia vaikutuksia itseensä.

Lue lisää

Jos lääkäri joka lähtökohtaisesti tietää lääkkeistä ja niiden sivuvaikutuksista ei tiedä, niin miten sinä sitten luulet tietäväsi toisen ihmisen puolesta?

Anonyymi kirjoitti:

Ja itselläni kaikki psykiatrian lääkkeiden tuottamat harmit ei tosiaankaan ole poistuneet.

Ei minultakaan ole kaikki harmit poistuneet, eikä tule koskaan poistumaan, kroonista laatua, mutta elän siitä huolimatta parempaa elämää jo pelkästään sen takia, ettei pääni ole pillereistä sekaisin. Jos nyt keho reistaa, mielestäni se on pientä verrattuna pään reistaamiseen.

"Psyykelääkkeiden lopettaminen ei ole tärkeä hoidon alue."

No todellakin on tärkeä hoidon alue. Pahimmillaan ihmisten elämä voi mennä pilalle väärin tehdyn vieroituksen vuoksi pitkiksi ajoiksi.

Anonyymi kirjoitti:

"Psyykelääkkeiden lopettaminen ei ole tärkeä hoidon alue."

No todellakin on tärkeä hoidon alue. Pahimmillaan ihmisten elämä voi mennä pilalle väärin tehdyn vieroituksen vuoksi pitkiksi ajoiksi.

Lue lisää

Lääkkeitten lopettaminen ei ole mikään itseisarvo, vaan se että pärjää ja on yhteiskuntakelpoinen.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkkeitten lopettaminen ei ole mikään itseisarvo, vaan se että pärjää ja on yhteiskuntakelpoinen.

Turvallinen lääkkeiden lopetus on tärkeä osa hoitoa.

1. Lääkkeitä on tutkittu lyhyen aikaa
2. Pitkäaikaiset hoitotulokset voi olla huonompia lääkkeissä
3. Lääkkeissä voi olla vuosien mittaan kasvavia haittoja tai voi olla että haitat nousee isommalso kuin hyödyt
4. Lääke voi tehdä harmia myös mielen hyvinvoinnille esim itsetuhoisia ajatuksia
5. Osa lääkkeistä ei sovi vaikka raskausaikana käytettäviksi

On aivan urpoa väittää etteikö lääkkeiden lopetus ja vähennys olisi tärkeä osa hoitoa. Lisäksi pitäisi ottaa vastuuta mirä ihmisille tehdään näillä heikosti pitemmän ajan käytössä tutkituilla valmisteilla

Anonyymi kirjoitti:

Turvallinen lääkkeiden lopetus on tärkeä osa hoitoa.

1. Lääkkeitä on tutkittu lyhyen aikaa
2. Pitkäaikaiset hoitotulokset voi olla huonompia lääkkeissä
3. Lääkkeissä voi olla vuosien mittaan kasvavia haittoja tai voi olla että haitat nousee isommalso kuin hyödyt
4. Lääke voi tehdä harmia myös mielen hyvinvoinnille esim itsetuhoisia ajatuksia
5. Osa lääkkeistä ei sovi vaikka raskausaikana käytettäviksi

On aivan urpoa väittää etteikö lääkkeiden lopetus ja vähennys olisi tärkeä osa hoitoa. Lisäksi pitäisi ottaa vastuuta mirä ihmisille tehdään näillä heikosti pitemmän ajan käytössä tutkituilla valmisteilla

Lue lisää

Nykyiset lääkkeet pohjautuva seitsemänkymmentäluvulla markkinoille tulleisiin lääkkeisiin.

Viidessäkymmenessä vuodessa on tullut ihan riittävästi tietoa niiden hyödyistä ja haitoista.

Anonyymi kirjoitti:

Nykyiset lääkkeet pohjautuva seitsemänkymmentäluvulla markkinoille tulleisiin lääkkeisiin.

Viidessäkymmenessä vuodessa on tullut ihan riittävästi tietoa niiden hyödyistä ja haitoista.

Lue lisää

Niin, ehkä pääosin niin on, että nykyisinkin käytössä, tai markkinoilla olevat lääkkeet pohjautuvat 1970-luvulla kehiteltyihin lääkkeisiin. Ja onhan niihin tuoteselosteisiin, ihme ja kumma sentään laitettu jokaisen kyseisen lääkkeen mahdolliset haittavaikutukset. Mutta siinähän tämä ongelman ydin onkin. Koska jotkut lääkkeet saattavat aiheuttaa tietyille potilaille jopa äkkikuoleman aiheuttavat oireet. Esim. Leponex on yksi tällainen lääke. Sen aiheuttamat sivuoireet, tai haittavaikutukset ovat todella karmaisevat. Etenkin niiden potilaiden kohdalla, joilla on alttius saada veritulppia. Silti vaikka lääkärit tietävät, tai potilasta hoitavat tietäisi, että mitä kukin lääke aiheuttaa, siitä ei piitata mitään. Eli tässä tullaan nyt siihen haitat versus hyödyt. Jokin psyykkinen häiriö, tai mistä syystä nyt sitten potilasta hoidetaankaan, nostetaan jalustalle, tai prioriteettiin, mutta sillä ajatusmallilla ja niin toimiessa unohdetaan se, mitä psyykelääkkeet kenties aiheuttavat potilaalle somaattisesti ja neurologisesti. Lisäksi alalla on selkeä asenneongelma. Potilaan kertomat havainnot lääkkeiden haittavaikutuksista jätetään noteeraamatta. Ja suurimpia epäkohtia, mikä siellä on, on juuri välinpitämättömyys, eli potilaasta, tai potilaista, ja heidän todellisesta hyvinvoinnista ja terveydestä ei välitetä yhtään mitään. Sekään ei ole mikään peruste, eikä oikeutus, että väitetään, että kyllä ne lääkärit ovat niin lukeneita ja ovat opiskelleet yms. Koska jos siellä on asenneongelma, nk. oikeasti muuten on, niin silloin se on ratkaisevassa roolissa oikeastaan kaikessa, mikä liittyy mt-ongelmista kärsivien ja apua itselleen hakevien kohdalla. Sillä on merkitystä millaisena potilas nähdään, ja että miten psykiatriassa toimivat suhtautuvat potilaaseen. Ja mitä ovat ne hoitokeinot, ja onko niistä todella oikeasti mitään hyötyä potilaille?

Se, että lääkäri, tai psykiatriassa toimivat uskovat olevansa oikeassa, tietävänsä kaiken ja että potilas ei tiedä mistään mitään, kertoo myös olennaisesti siitä asenneongelmasta, mikä siellä on. Sama asia on ongelmana, ei vain psykiatrian, vaan se koskee koko terveydenhuoltosektoria, ja siellä toimivia.

Aika moni psyykkisesti oireilevalla on traumataustaa. Mutta siihenkään ei mt-puolella juurikaan reagoida mitenkään. Kaikkia oireita hoidetaan pääasiassa vain lääkkeillä. Ja näin toimiessa he pesevät kätensä kaikesta. Aniharvasta psyykelääkkeestä on juuri mitään hyötyä traumoissa. Korkeintaan ehkä joistakin psykedeeleistä, kuten psilosybiilistä, mutta sitähän ei esim. psykoosidiagnoosin omaaville tulla koskaan myöntämään. Ja silti monien psykoosiin sairastuneilla on traumatausta. Siinä on yksi paha ristiriita. Eli niitä juurisyitäkään juuri koskaan selvitetä, eikä hoideta. Psykiatriassa keskitytään vääriin asioihin. Lievitetään oireita, mutta mm. perimmäiset syyt pahaan oloon jätetään kokonaan huomoimatta.

Alalla olevilla on myös sellainen asenne, että ei tarvitse välittää, että miten se potilas oikeasti voi, ja paraneeko hän. Tai miten hänelle jatkossa käy. Koska heidän mielestään sen, mitä he tarjoavat, pitää riittää. Ja psykiatrian tarjoamat hoidot ovat olleet jo vuosikymmenten ajan lähes ainoastaan ihmisiä lisää sairastuttavia lääkkeitä.

Montakohan vuosikymmentä siihen tulee menemään, ennen kuin alkavat oikeasti kysyä palveluita käyttäviltä, onko heidän tarjoamistaan hoidoista ollut heille mitään todellista hyötyä. Kuinka moni on oikeasti ylipäätään parantunut "sairaudestaan"? Ja milloin tulee niitä uudistuksia käytössä oleviin hoitomenetelmiin?

Anonyymi kirjoitti:

Niin, ehkä pääosin niin on, että nykyisinkin käytössä, tai markkinoilla olevat lääkkeet pohjautuvat 1970-luvulla kehiteltyihin lääkkeisiin. Ja onhan niihin tuoteselosteisiin, ihme ja kumma sentään laitettu jokaisen kyseisen lääkkeen mahdolliset haittavaikutukset. Mutta siinähän tämä ongelman ydin onkin. Koska jotkut lääkkeet saattavat aiheuttaa tietyille potilaille jopa äkkikuoleman aiheuttavat oireet. Esim. Leponex on yksi tällainen lääke. Sen aiheuttamat sivuoireet, tai haittavaikutukset ovat todella karmaisevat. Etenkin niiden potilaiden kohdalla, joilla on alttius saada veritulppia. Silti vaikka lääkärit tietävät, tai potilasta hoitavat tietäisi, että mitä kukin lääke aiheuttaa, siitä ei piitata mitään. Eli tässä tullaan nyt siihen haitat versus hyödyt. Jokin psyykkinen häiriö, tai mistä syystä nyt sitten potilasta hoidetaankaan, nostetaan jalustalle, tai prioriteettiin, mutta sillä ajatusmallilla ja niin toimiessa unohdetaan se, mitä psyykelääkkeet kenties aiheuttavat potilaalle somaattisesti ja neurologisesti. Lisäksi alalla on selkeä asenneongelma. Potilaan kertomat havainnot lääkkeiden haittavaikutuksista jätetään noteeraamatta. Ja suurimpia epäkohtia, mikä siellä on, on juuri välinpitämättömyys, eli potilaasta, tai potilaista, ja heidän todellisesta hyvinvoinnista ja terveydestä ei välitetä yhtään mitään. Sekään ei ole mikään peruste, eikä oikeutus, että väitetään, että kyllä ne lääkärit ovat niin lukeneita ja ovat opiskelleet yms. Koska jos siellä on asenneongelma, nk. oikeasti muuten on, niin silloin se on ratkaisevassa roolissa oikeastaan kaikessa, mikä liittyy mt-ongelmista kärsivien ja apua itselleen hakevien kohdalla. Sillä on merkitystä millaisena potilas nähdään, ja että miten psykiatriassa toimivat suhtautuvat potilaaseen. Ja mitä ovat ne hoitokeinot, ja onko niistä todella oikeasti mitään hyötyä potilaille?

Se, että lääkäri, tai psykiatriassa toimivat uskovat olevansa oikeassa, tietävänsä kaiken ja että potilas ei tiedä mistään mitään, kertoo myös olennaisesti siitä asenneongelmasta, mikä siellä on. Sama asia on ongelmana, ei vain psykiatrian, vaan se koskee koko terveydenhuoltosektoria, ja siellä toimivia.

Aika moni psyykkisesti oireilevalla on traumataustaa. Mutta siihenkään ei mt-puolella juurikaan reagoida mitenkään. Kaikkia oireita hoidetaan pääasiassa vain lääkkeillä. Ja näin toimiessa he pesevät kätensä kaikesta. Aniharvasta psyykelääkkeestä on juuri mitään hyötyä traumoissa. Korkeintaan ehkä joistakin psykedeeleistä, kuten psilosybiilistä, mutta sitähän ei esim. psykoosidiagnoosin omaaville tulla koskaan myöntämään. Ja silti monien psykoosiin sairastuneilla on traumatausta. Siinä on yksi paha ristiriita. Eli niitä juurisyitäkään juuri koskaan selvitetä, eikä hoideta. Psykiatriassa keskitytään vääriin asioihin. Lievitetään oireita, mutta mm. perimmäiset syyt pahaan oloon jätetään kokonaan huomoimatta.

Alalla olevilla on myös sellainen asenne, että ei tarvitse välittää, että miten se potilas oikeasti voi, ja paraneeko hän. Tai miten hänelle jatkossa käy. Koska heidän mielestään sen, mitä he tarjoavat, pitää riittää. Ja psykiatrian tarjoamat hoidot ovat olleet jo vuosikymmenten ajan lähes ainoastaan ihmisiä lisää sairastuttavia lääkkeitä.

Montakohan vuosikymmentä siihen tulee menemään, ennen kuin alkavat oikeasti kysyä palveluita käyttäviltä, onko heidän tarjoamistaan hoidoista ollut heille mitään todellista hyötyä. Kuinka moni on oikeasti ylipäätään parantunut "sairaudestaan"? Ja milloin tulee niitä uudistuksia käytössä oleviin hoitomenetelmiin?

Lue lisää

Korjaus edelliseen tekstiin. Aniharvasta nykyisin markkinoilla olevasta lääkkeestä on hyötyä traumoja kokeneille. Korkeintaan olisi psykedeeleistä, kuten psilosybiinistä. Psilosybiinisana oli kirjoitettu väärään kieliasuun.

Anonyymi kirjoitti:

Niin, ehkä pääosin niin on, että nykyisinkin käytössä, tai markkinoilla olevat lääkkeet pohjautuvat 1970-luvulla kehiteltyihin lääkkeisiin. Ja onhan niihin tuoteselosteisiin, ihme ja kumma sentään laitettu jokaisen kyseisen lääkkeen mahdolliset haittavaikutukset. Mutta siinähän tämä ongelman ydin onkin. Koska jotkut lääkkeet saattavat aiheuttaa tietyille potilaille jopa äkkikuoleman aiheuttavat oireet. Esim. Leponex on yksi tällainen lääke. Sen aiheuttamat sivuoireet, tai haittavaikutukset ovat todella karmaisevat. Etenkin niiden potilaiden kohdalla, joilla on alttius saada veritulppia. Silti vaikka lääkärit tietävät, tai potilasta hoitavat tietäisi, että mitä kukin lääke aiheuttaa, siitä ei piitata mitään. Eli tässä tullaan nyt siihen haitat versus hyödyt. Jokin psyykkinen häiriö, tai mistä syystä nyt sitten potilasta hoidetaankaan, nostetaan jalustalle, tai prioriteettiin, mutta sillä ajatusmallilla ja niin toimiessa unohdetaan se, mitä psyykelääkkeet kenties aiheuttavat potilaalle somaattisesti ja neurologisesti. Lisäksi alalla on selkeä asenneongelma. Potilaan kertomat havainnot lääkkeiden haittavaikutuksista jätetään noteeraamatta. Ja suurimpia epäkohtia, mikä siellä on, on juuri välinpitämättömyys, eli potilaasta, tai potilaista, ja heidän todellisesta hyvinvoinnista ja terveydestä ei välitetä yhtään mitään. Sekään ei ole mikään peruste, eikä oikeutus, että väitetään, että kyllä ne lääkärit ovat niin lukeneita ja ovat opiskelleet yms. Koska jos siellä on asenneongelma, nk. oikeasti muuten on, niin silloin se on ratkaisevassa roolissa oikeastaan kaikessa, mikä liittyy mt-ongelmista kärsivien ja apua itselleen hakevien kohdalla. Sillä on merkitystä millaisena potilas nähdään, ja että miten psykiatriassa toimivat suhtautuvat potilaaseen. Ja mitä ovat ne hoitokeinot, ja onko niistä todella oikeasti mitään hyötyä potilaille?

Se, että lääkäri, tai psykiatriassa toimivat uskovat olevansa oikeassa, tietävänsä kaiken ja että potilas ei tiedä mistään mitään, kertoo myös olennaisesti siitä asenneongelmasta, mikä siellä on. Sama asia on ongelmana, ei vain psykiatrian, vaan se koskee koko terveydenhuoltosektoria, ja siellä toimivia.

Aika moni psyykkisesti oireilevalla on traumataustaa. Mutta siihenkään ei mt-puolella juurikaan reagoida mitenkään. Kaikkia oireita hoidetaan pääasiassa vain lääkkeillä. Ja näin toimiessa he pesevät kätensä kaikesta. Aniharvasta psyykelääkkeestä on juuri mitään hyötyä traumoissa. Korkeintaan ehkä joistakin psykedeeleistä, kuten psilosybiilistä, mutta sitähän ei esim. psykoosidiagnoosin omaaville tulla koskaan myöntämään. Ja silti monien psykoosiin sairastuneilla on traumatausta. Siinä on yksi paha ristiriita. Eli niitä juurisyitäkään juuri koskaan selvitetä, eikä hoideta. Psykiatriassa keskitytään vääriin asioihin. Lievitetään oireita, mutta mm. perimmäiset syyt pahaan oloon jätetään kokonaan huomoimatta.

Alalla olevilla on myös sellainen asenne, että ei tarvitse välittää, että miten se potilas oikeasti voi, ja paraneeko hän. Tai miten hänelle jatkossa käy. Koska heidän mielestään sen, mitä he tarjoavat, pitää riittää. Ja psykiatrian tarjoamat hoidot ovat olleet jo vuosikymmenten ajan lähes ainoastaan ihmisiä lisää sairastuttavia lääkkeitä.

Montakohan vuosikymmentä siihen tulee menemään, ennen kuin alkavat oikeasti kysyä palveluita käyttäviltä, onko heidän tarjoamistaan hoidoista ollut heille mitään todellista hyötyä. Kuinka moni on oikeasti ylipäätään parantunut "sairaudestaan"? Ja milloin tulee niitä uudistuksia käytössä oleviin hoitomenetelmiin?

Lue lisää

Millos viimeksi joku on kuollut leponexiin?

Sekö nykyisten kuolemien puute todistaa sen välinpitämättömyyden??

Anonyymi kirjoitti:

Millos viimeksi joku on kuollut leponexiin?

Sekö nykyisten kuolemien puute todistaa sen välinpitämättömyyden??

Itselleni antipsykootit olisi kuolema, kuolisin niihin tai en. Sisimmän kuolema. Siltä ne tuntuivat ja kovasti saivat miettimään päiviensä päättämistä.
Psykiatrialle toki riittää se vain että jokseenkakin hengittää.

Anonyymi kirjoitti:

Itselleni antipsykootit olisi kuolema, kuolisin niihin tai en. Sisimmän kuolema. Siltä ne tuntuivat ja kovasti saivat miettimään päiviensä päättämistä.
Psykiatrialle toki riittää se vain että jokseenkakin hengittää.

Lue lisää

Oma subjektiivinen kokemus ei ole mikään valehtelu lisenssi.

Ei ole mikään ihme jos yhteiskunta silittää vähän vastakarvaan jos kuvittelee että voi puhua paskuria silloin kun huvittaa.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkkeitten lopettaminen ei ole mikään itseisarvo, vaan se että pärjää ja on yhteiskuntakelpoinen.

" Leima " tekee joskus sen, ettei kaikkialla pidetä ihmistä yhteiskuntakelpoisena, vaikka olisi alkanutkin pärjäämään paremmin elämässään.

Anonyymi kirjoitti:

Oma subjektiivinen kokemus ei ole mikään valehtelu lisenssi.

Ei ole mikään ihme jos yhteiskunta silittää vähän vastakarvaan jos kuvittelee että voi puhua paskuria silloin kun huvittaa.

Lue lisää

Ai eikö potilaan subjektiivisella kokemuksella ole väliä?

En olisi itse ihan niin hyväuskoinen, että lähtisin vertaamaan uskontoa ja tiedettä, mutta jokainen uskokoot mihin haluaa....

Anonyymi kirjoitti:

En olisi itse ihan niin hyväuskoinen, että lähtisin vertaamaan uskontoa ja tiedettä, mutta jokainen uskokoot mihin haluaa....

Psykiatria ei ny ole yhtään mitään tiedettä vaan täysin puhasta puoskarointia.

Ai puhutko itsestäsi?

Anonyymi kirjoitti:

Ai puhutko itsestäsi?

Kaikista, myös itsestäni jos sellainen olen.

Niin se taitaa olla. Tuli vaan samoja ajatuksia, kun luin täälläpäin ilmestyvän lehden kesäliitettä, jossa oli koskettava juttu eräästä henkilöstä. Selvästi kerrottiin, että ongelmien taustalla oli lapsuusajan lihavuutta ja kiusaamista siitä. Mutta itse en jaksa uskoa että noi yksin tekee ihmisestä vuosien narkin ja juopon. Kaikki täällä tietää kodin olleen vahvasti uskovainen ja hehän ei aina ole niin hyväsydämisiä ollenkaan mitä kuvitellaan. Sitten on se puoli, että vanhempien pitäisi huolehtia ettei lapsesta tule ns. syöttöporsasta.
Nyt hällä on kai asiat aika hyvin tilanteeseen nähden, ja hyvä niin.

Monisairas

Turhan paljon törmää karmeisiin kohtaloihin uskovaisten jäljiltä. Ei tietenkään kaikki, mutta sekaan mahtuu niitä todella graaveja tapauksia.

Anonyymi kirjoitti:

Turhan paljon törmää karmeisiin kohtaloihin uskovaisten jäljiltä. Ei tietenkään kaikki, mutta sekaan mahtuu niitä todella graaveja tapauksia.

Uskonto on ooppiumia, sekottaa pään kaikki kuvitteellinen paasaus.Kaikki vanhat traditiot tietty juhlavia.Kaste, häämenot ihan juu kun ei liikaa litaniaa.

Pitäskö tulla käymään jyväskylässä ja toteamaan, että nänköhän ptää paikkaansa.

Voihan sitä huijata alottaa lääkityksen vaikka ei oikiasti alotakaan.
Siitä juttelusta ei mulle kyllä paljoa hyötyä ollut.Vähäks aikaa helepotti oloa.

Olen kanssa joskus kuullut, että avohoidossakaan ei hoideta, jos ei suostu käyttämään lääkkeitä.
Itsellenikin on kerran yksi psykiatri sanonut niin.

Ei niitä kukaan varasta, ne vain katoavat joksikin ajaksi, sairauden takia, sekä joskus myös lääkitysten aiheuttamina.
Jos ja kun pääsee kuntoon, oppii taas olemaan itsensä, tunteidensa, ajatustensa ja sisimpänsä kanssa. Nuo meinaan katoavat silloin, kun mieli alkaa sairastamaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ei niitä kukaan varasta, ne vain katoavat joksikin ajaksi, sairauden takia, sekä joskus myös lääkitysten aiheuttamina.
Jos ja kun pääsee kuntoon, oppii taas olemaan itsensä, tunteidensa, ajatustensa ja sisimpänsä kanssa. Nuo meinaan katoavat silloin, kun mieli alkaa sairastamaan.

Lue lisää

No minä koen että psykiatria varasti minulta osan ihmisyydestä. Osan sain takaisin. PSSD on ja pysyy ja en ole enää entiseni sen kemikaalikuorman myötä.

Sairaus my ass jos nuo ongelmat alkoi vieroitusoireita potevana ja pahentuivat potenssiin sata kun määrättiin lääkkeitä. Neurotoksiineja käyttämällä aivot eivät voi hyvin.

Onneksi terveellinen aivoterveyttä tukeva elämä auttoi itsensä saamisessa takaisin.

Anonyymi kirjoitti:

No minä koen että psykiatria varasti minulta osan ihmisyydestä. Osan sain takaisin. PSSD on ja pysyy ja en ole enää entiseni sen kemikaalikuorman myötä.

Sairaus my ass jos nuo ongelmat alkoi vieroitusoireita potevana ja pahentuivat potenssiin sata kun määrättiin lääkkeitä. Neurotoksiineja käyttämällä aivot eivät voi hyvin.

Onneksi terveellinen aivoterveyttä tukeva elämä auttoi itsensä saamisessa takaisin.

Lue lisää

No niin, siis pikkuhiljaa parempaan suuntaan. Eikö ?

Anonyymi kirjoitti:

No niin, siis pikkuhiljaa parempaan suuntaan. Eikö ?

Joo mutta harmista selviämiseen meni vuosia kaikkinens. Ja edelleen, jos on PSSD, elämä ei ole normaalia vaan elämänlaatu on alentunut. Ei ole hyväksyttävää että psykiatrian lääkkeet turmelee elämää näin.

Anonyymi kirjoitti:

Joo mutta harmista selviämiseen meni vuosia kaikkinens. Ja edelleen, jos on PSSD, elämä ei ole normaalia vaan elämänlaatu on alentunut. Ei ole hyväksyttävää että psykiatrian lääkkeet turmelee elämää näin.

Lue lisää

Voin kokemuksesta lohduttaa, että alentuneellakin elämänlaadulla pystyy elämään.
On vain itse hyväksyttävä se, ettei enää pysty ihan samaan kuin ennen.
Anteeksi, saanko kysyä, koetko että se PSSD tuli psykiatrian hoidon seurauksena ( lääkkeet ym. ) ?

Anonyymi kirjoitti:

Voin kokemuksesta lohduttaa, että alentuneellakin elämänlaadulla pystyy elämään.
On vain itse hyväksyttävä se, ettei enää pysty ihan samaan kuin ennen.
Anteeksi, saanko kysyä, koetko että se PSSD tuli psykiatrian hoidon seurauksena ( lääkkeet ym. ) ?

Lue lisää

Kyllä, PSSD tuli nuorena aloitetuista masennuslääkkeistä. Sain myös purusta haittaa koska se tehtiin liian nopeasti (en tiennyt muusta) minkä jälkeen käytin muita psykiatrian lääkkeitä jotka pahensi tuhoa ja sain vieroittautua niistäkin. Sen jälkeen elämä ei koskaan ole ollut kuin ennen.

Toki pystyy elämään mutta elämä on jotenkin tyhjempää harmin kanssa ja elämänlaatu on alentunut merkittävästi kaiken seurauksena. Joo jotain on kai jäljellä mutta jotain kuoli siinä vaiheessa kun sai lääkkeistä harmia. Jotain sai takaisin mutta ei elämäänsä kumminkaan.

On tässä kokeiltu elää elämää alentuneen elämänlaadun kanssa jo pitkään.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä, PSSD tuli nuorena aloitetuista masennuslääkkeistä. Sain myös purusta haittaa koska se tehtiin liian nopeasti (en tiennyt muusta) minkä jälkeen käytin muita psykiatrian lääkkeitä jotka pahensi tuhoa ja sain vieroittautua niistäkin. Sen jälkeen elämä ei koskaan ole ollut kuin ennen.

Toki pystyy elämään mutta elämä on jotenkin tyhjempää harmin kanssa ja elämänlaatu on alentunut merkittävästi kaiken seurauksena. Joo jotain on kai jäljellä mutta jotain kuoli siinä vaiheessa kun sai lääkkeistä harmia. Jotain sai takaisin mutta ei elämäänsä kumminkaan.

On tässä kokeiltu elää elämää alentuneen elämänlaadun kanssa jo pitkään.

Lue lisää

Olet varmaan huomannut, että elät silti edelleen, vaikkakin alentuneen elämänlaadun kanssa. Siis jotainhan on jäljellä, ehkä enemmänkin kuin tiedät.
Keskity elämässä asioihin, joita vielä on, mikä edelleen on hyvin.
Älä mieti sitä, mitä ei enää ole, mikä ei ehkä ole mahdollista.
Ja onhan sinullakin vielä elämä, kirjoittelet tännekin huolista ja murheista.
Ei elämä ole aina helppoa, eikä aina ole oma vika, jos asiat eivät mene ihan niin kuin on ehkä ollut tarkoitus, tai on etukäteen ajatellut.
Itse ajattelen menneistä lääkityksistä ja haitoista niin, että ne olivat silloin ennen. Jäljelle jääneiden haittojen kanssa on vain tultava toimeen. Kaikki ei ole samoin kuin aikoinaan, mutta edelleen asiat ovat suhteellisen hyvin. Ainakin paremmin, mitä olivat silloin kun kuljin monet vuodet zombieksi lääkittynä.

Olet tärkeä, ja kelpaat juuri sellaisena kuin olet. Muista itsekin pitää itseäsi tärkeänä ja hyvänä ihmisenä.

Ei ongelma ole se, etteikö markkinataloudesta löytyisi niin ahnetta lääkäriä, joka ottaisi moisen keissin hoitaakseen, vaan se sama mikä kaikissa itseohjautuvissa psykoosisairauksien hoidossa yleensä, esimerkiksi avoimen dialogin mallissa.

Sairaudentunnoton ihminen ei etsi itselleen hotoa, vaan "presidenttiä" joka nuolee heidän kenkiä ja pyytää anteeksi, sitä että joku on kehdannut hetiä sairaaksi kutsua.

Tiedän ihmisiä, jotka pystyvät ihan hyvin hoitamaan psykoosisairautensa yksityisellä, mutta heitä on huomattavasti vähemmän, kun näitä ihmisiä jotka valittavat, ettei kuuntelevia lääkäreitä muka ole.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ongelma ole se, etteikö markkinataloudesta löytyisi niin ahnetta lääkäriä, joka ottaisi moisen keissin hoitaakseen, vaan se sama mikä kaikissa itseohjautuvissa psykoosisairauksien hoidossa yleensä, esimerkiksi avoimen dialogin mallissa.

Sairaudentunnoton ihminen ei etsi itselleen hotoa, vaan "presidenttiä" joka nuolee heidän kenkiä ja pyytää anteeksi, sitä että joku on kehdannut hetiä sairaaksi kutsua.

Tiedän ihmisiä, jotka pystyvät ihan hyvin hoitamaan psykoosisairautensa yksityisellä, mutta heitä on huomattavasti vähemmän, kun näitä ihmisiä jotka valittavat, ettei kuuntelevia lääkäreitä muka ole.

Lue lisää

Julkisellakin puolella on kuuntelevia lääkäreitä.
Lääkärit ovat erilaisia, hekin ovat " vain " ihmisiä, luonteineen ja asenteineen.

Anonyymi kirjoitti:

Julkisellakin puolella on kuuntelevia lääkäreitä.
Lääkärit ovat erilaisia, hekin ovat " vain " ihmisiä, luonteineen ja asenteineen.

"Sairaudentunnoton ihminen ei etsi itselleen hotoa, vaan "presidenttiä" joka nuolee heidän kenkiä ja pyytää anteeksi, sitä että joku on kehdannut hetiä sairaaksi kutsua."

Ja mihinköhän sinä perustat tämän väittämäsi?

Voi kuule, tulevaisuus on deprescribingin (lääkkeiden turvallisen purkamisen ja pienempien hoitoannosten etsimisen haittoja minimoidakseen) ja holistisen hoidon nousemisen jossa ymmärretään yhä enemmän esim stressin vaikutukset kroppaan ja koko kehosta hyvinvoinnin huolehtimisen merkitys. Näin minä uskon. Vanhan paradigman kuollessa kuuluu kuolinkorahduksia. Se tulee varmaan lähtemäään siitä kun rikkaammat kellä on rahaa tulevat etsimään holistisempaa hoitoa ja esim. ravitsemus ja elintavat ja ohjaus niissä tulee olemaan tärkeässä roolissa. Lisäksi koska länsimaissa on kirjoitettu massiivinen määrä reseptejä tarpeet tukipalveluihin purkuvaiheessa voivat olla olemassa. Voi vaatia pitkän käyttöajan jälkeen tukea totutetlla lääkkeettömyyteen ja ikävät oireet lopetuksessa voivat varmaan helpottua esim vertaistuella ynnä muulla.

Ihmiset voi tarvita tukea lääkevieroitukseen.

Yksityisellä on monia etuja julkiseen nähden, koska saa paremmin valita psykiatrin jonka kanssa maailmankuvat sopii yhteen, mitä vaihtoehtoa ei välttämättä julkisella ole.