Voiko kissa "esittää"

Mielestäni kissat tai yleensäkin eläimet salaa sairaudet ja heikkoutensa mahdollisimman hyvin jokin vaiston ohjaama, varmaankin esittääkseen vihollisilleen että ei ole sairas, olettaisin niin että ne tietyt tilanteet on tarpeeksi turvallisia kissan todellakin näyttää sairautensa.

Ihmiset olettavat että pitää olla juonikas huiputtaakseen, mutta paremminkin kyse voisi olla käyttäytymismallista. Jos kaiken maailman rotatkin saadaan painamaan nappulaa että kilahtaa muonaa kippoon, niin kai nyt isoaivoisempi kissakin voi keksiä syy- ja seuraussuhteita. Ts. kun sillä joskus on ollut tassu pipi, se on saanut huomiota, elikkä se on sitten oppinut että tietynlaisesta tassun linkkaamisesta saa huomiota.

Mieheni exän koira tapasi karkailla kotoa, ja sai tietysti nuhteita aina siitä. Kerran se sitten tuli kotiin uikuttaen ja esittäen että käpälä on kipeä, vaikka ei ollut. Olisiko tämä sitä omistajansa manipuloimista sitten... kun ei halunnut nuhteita saada.

Meillä oli vielä pari vuotta sitten kollikissa joka silloin tällöin nilkutti jalkaansa. Joskus huomasimme, että kun se tuli kotiin nilkuttaen, ja paijasimme sitä, niin hetken päästä se olikin kummasti vaihtunut se kipeä jalka!! Eli nilkutti ihan eri jalkaa kun kotiin tullessaan! Että kyllä ne kisumisut oppii temppuja kun huomiota kaipaavat! :)
Eli lyhyesti vastaus kysymykseesi: KYLLÄ KISSAT VOIVAT NS "ESITTÄÄ"

kyllähän tuo voi esittää vaikka mitä. meillä oli kollikissa muinoin jonka kanssa mulla ei synkannut sitten yhtään. ilmeisesti olin tunkeilija kodissani kun ei sana auttanut, vaan kaiken minkä tein niin oli väärin, jos komensin niin huuto päälle, ja varuuksi omituiseen asentoon vääntäytyminen ja äitini juoksi minua komentamaan että mitä sinä sille katille teet..ja siitäkös kolli oli tyytyväinen ja ilme äiteen jaloissa kertoi sen että herra oli jäynänsä saanut oikein menemään :)
saatto katti hyökkiä jalkaan mua mennen tullen, ja toki huudon kanssa, vaikka vain istuin tuolilla, mutta tuloksena oli taas se että äitee mua komentamaan. ja taas oli kolli äiteen helmoissa kehräämässä ja mua ilkikurisesti kattelemassa :) mutta kyllä seura kelpas sillon kun oltiin kaksin..voi pojat että osas olla kilttiäpoikaa..tosin kun muu perhe tuli paikalle niin puolentunnin kailotus, hampaat mun pohkeisiin ja mielenosotuksena kierto ruokakupille ja ruuat lattialle :)
pörripojalla oli näyttelyharjoitukset joka päivä..ja siinä sivussa mainipuloinnin mestariksi kehitty:) pakko myöntää että ainut kissa jota mä olen karkuun juossut (paha vaan kun se osas senkin kääntää niin että mä olin jahtaaja eikä se) :)
että kyllä ne osaavat vaikka mitä :)