vielä vanhoilla päivillänikin sitä, minkälainen aalto elämän rantaan sinun myötäsi "silloin joskus nuorempana" löi? Arvuuttelenkohan, mihin suuntaan elämäsi meni viimeisinä vuosikymmeninä, minne päädyit ja minkälaisen ihmisen kanssa?
Mietinköhän
Anonyymi-ap
18712
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Minä teen tuota jo nyt, arvuuttelen.
Niin teen minäkin. En nyt sentään vielä ole vuosikymmeniä ehtinyt arvuuttelemaan, mutta aika kauan nyt kuitenkin.
Arvuuttele ittes yhteyteen. Ei ole järkeä vaan arvuutella jotain turhaan kun voi tietää. Kivempi olis arvuutella yhdessä joskus mitähän niille ja noille kuuluu vieläkö ne palstailee.
Tiedän jo, etten häntä saa. Siksi jäinkin arvuuttelemaan.
Voithan sen rajallisen aikasi noinkin käyttää, jos parempaa ei ole. 🥱
Ota puhelin käteen ja soita tai laita Fb:n kautta viestiä.
Otin yhteyttä jo aiemmin. Siksi palstalla enkä hänen kainalossaan.
Elämään kokeneena, läksyt luettuna, turhaa mistään enää väärällä tavalla kiihkontumatta, rajallisuuden ymmärtävänä ja sen mukaan jokaikisestä loppuelämän päivästä kiitollisena suhde olisi erittäin rakkaudellinen.
Jos joskus vielä...
Lähetä kuvia
Mihin?
Nilsiään
Universumi antoi meille niin monta mahdollisuutta, että on synti miettiä pohtivansa tuollaisia vanhoilla päivillä. Mutta pohdit sinä todennäköisesti, kuitenkin.
Miksi olet alati vanha? Siksi, kun kuvittelet olevasi rahanansaitsija, etkä sitä menettävät. Lisäksi olet kusetettu, jos et saa asioistasi toimitettua pienellä palkalla. Mutta älä välitä. Kusettajat katsoo, ettei raha, ehkei olekkaan tärkeintä.. Etkä ole edes vanha.
Silleen se meneepi, juu.
https://youtu.be/emxTMPfWFko?si=MR9tNsSgPKuyFn6k
✌️✌️✌️
Minä mietin hänen ylivertaista taitoaan lytätä ihminen. Se on kyllä ihan omaa luokkaansa, harvoin nähnyt vastaavaa. Mietin millaisia ihmisiä hänellä mahtaa olla ympärillään, ovatko ne hänen kanssaan pelosta vai tottumuksesta. Rakkauteen hän ei liene kykenevä, luultavasti ei ole sitä koskaan kokenutkaan. Elämänsä yhtä kulissia, paremman elåmän tavoittelua, siinä hän ei kaihda keinoja. Säälimätön. Epävarma. Onneton.
Tämän kuvan sain. Onneksi hän on muisto vain.
Näin yksin ollessa, toisten mentyä jo nukkumaan, tulee mietiskeltyä kaikenlaista maan ja taivaan välillä, ja menneitäkin. Mietin sitä ruhjetta jonka sain. Ja miten se ei vertaudu lainkaan siihen ruhjeeseen, jonka vaalean naisen kasvoilla tänään näin; hän aikuinen nainen lapsineen, siisteissä vaatteissa, tyttölapsi ehkä 7-8-vuotias ja vaalea, kuten äitinsä. Heitä katsoessa mietin, kuka ruhjoo naisen kasvot molemmin puolin noin, kuten hänelle oli ruhjottu: molempien silmien ympärykset isojen sinimustien ruhjeiden peittämät. Hakattu nainen. Tekijä: joku mies. Tyynesti nainen teki ostoksensa loppuun, vaikka tiesi, että kasvoiltaan näkyvät pahoinpitelyn jäljet kaikille muillekin juhannusruuhkassa. Mutta eihän se hänen vikansa ole, että joku mies on hänet hakannut.
Minun ruhjeeni ei näy samalla tavalla. Se on syvällä näkymättömissä muille. Peitän sen iloisuudella, kuten kaupan nainen oli yrittänyt peittää kasvonsa meikillä. Mutta minä näin hänet. Minä näin.
Sitä miettiessä
Vuosi vuodelta suuntaus vahvistuu lopulta keinot loppuvat.