Olen viime aikoina kokenut olevani todella yksinäinen jota kovasti ihmettelen, että miksi näin on ?
Tunnen olevani vailla kiintymystä kehenkään joka mielestäni on riippuvaista tästä yksinäisyyden tunteesta. Ihan kuin eläisin maailman ulkopuolella yksin. Silti pystyn keskustelemaan muiden kanssa ja saamaan heidät nauramaankin.
Minulla on ihana rakastava perhe ja nuorin on vasta n.1 vuotias sekä minulla on mukava työpaikka. Vanhempi lapsi on ns. erityislapsi jolla on kehitysviivästymä mikä lisää osaltaan arkeen lisätyötä. Periaattessa kaiken pitäisi olla ok, mutta kun se yksinäisyyden tunne vaivaa.
Siihen olen tottunut jo, että en ole pitkään aikaan kokenut elämän iloa. Jotenkin se elämän ilo hävisi vähitellen n. 3-4 vuotta sitten kun tein työtä ja opiskelin samanaikaisesti jotta saisin pidettyäni työni. Toisin kuitenkin kävi joten viime vuosi kului kortistossa ja taas tuli paineita saada työtä jotta voi elättää perhettään. Onneksi nyt on työtä.
Minulla ei oikein ole muuta elämää kuin perhe iltaisin ja viikonloppuisin sekä päivät työssä. Muuhun ei ole aikaa lapsien vuoksi ja puolisoni ei edes anna minun tehdä mitään työn jälkeen. Siis jos joku tietäisi mistä tällainen yksinäisuuden tunne johtuu tai mitä sille voisi tehdä ?
Tunnen olevani vailla kiintymystä kehenkään joka mielestäni on riippuvaista tästä yksinäisyyden tunteesta. Ihan kuin eläisin maailman ulkopuolella yksin. Silti pystyn keskustelemaan muiden kanssa ja saamaan heidät nauramaankin.
Minulla on ihana rakastava perhe ja nuorin on vasta n.1 vuotias sekä minulla on mukava työpaikka. Vanhempi lapsi on ns. erityislapsi jolla on kehitysviivästymä mikä lisää osaltaan arkeen lisätyötä. Periaattessa kaiken pitäisi olla ok, mutta kun se yksinäisyyden tunne vaivaa.
Siihen olen tottunut jo, että en ole pitkään aikaan kokenut elämän iloa. Jotenkin se elämän ilo hävisi vähitellen n. 3-4 vuotta sitten kun tein työtä ja opiskelin samanaikaisesti jotta saisin pidettyäni työni. Toisin kuitenkin kävi joten viime vuosi kului kortistossa ja taas tuli paineita saada työtä jotta voi elättää perhettään. Onneksi nyt on työtä.
Minulla ei oikein ole muuta elämää kuin perhe iltaisin ja viikonloppuisin sekä päivät työssä. Muuhun ei ole aikaa lapsien vuoksi ja puolisoni ei edes anna minun tehdä mitään työn jälkeen. Siis jos joku tietäisi mistä tällainen yksinäisuuden tunne johtuu tai mitä sille voisi tehdä ?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kiinnitin huomioni siihen että kirjoitit "puolisoni ei anna minun tehdä mitään työn jälkeen". Haluaisitko itse tehdä jotain ? Muista että Suomi on vapaa maa. Muuten tekstisi kuvaa masennusta.
Elämää ja elektroniikkaa se on. Ihan oikeasti käsittämätön määrä hermosoluja, neuroneita.
Mulla sama "Tabula rasa",tyhjä taulu.
Tätä uskomatonta mahdollisuutta voi alkaa hyödyntämään.
Kysy kirjastosta voiko ne saada luettavaksesi
Oppimisen vallankumous kirjaa.
Se on amerikkalaisten tutkija/kouluttajien kirjoittama, tabloidikokoa.
Sen ajatuksia opiskelleet eivät enää ole samoja ihmisiä. Aivan mahtavaa tietoa!
mua vaivannut samanlainen tyhjä ja iloton tunne melkein koko elämän ja epäilen mahtaako mikään kirja sitä muuttaa.Toki tiedän että lukeminen kohdistaa ajatukset ja tekee tuosta ajasta näin helpompaa.Pari amerikkalaisten tekemää ns. elämänhallintakirjaa olen lukenut ja ainakin niiden ohjeiden noudattaminen on normaalijärjellä varustetusta suomalaisesta mielestäni käytännössä takia absurdia.
Kyseessä on masennus. Olen itse kärsinyt siitä 6 vuotta. Tervetuloa joukkoon... Varaa nyt ensi alkuun lääkärille aika, niin saat lääkityksen ja ehkä keskusteluapua. Asiassa ei nykyään ole mitään hävettävää vaan masennuslääkkeitä syödään Suomessa enemmän kuin särkylääkkeitä. Se on kansantautimme. Lääkkeistä on oikeasti apua eikä niistä tule tokkurainen olo. hae itsellesi apua, ennenkuin masennus syvenee. Sitten sitä ei enää niin vaan hoidetakaan