Miksi sairaudentunnottoman kanssa ei voi keskustella hoidon kehittämisestä?

Ehkäpä vika on siinä, että sinun ajamasi tavoite, tai tapa hoitaa mt-oireista kärsiviä ei ole se sama, mitä itse henkilö ajattelee omista asioistaan, ja mitä toiveita hänellä itsellään on hoitonsa suhteen.

Se ydinongelma voi olla siinä, että jos toinen, eli ammattilainen toivoo, tai vaatii hoidettavalta lääkkeiden käyttöä, ja alalla oleva kuvittelee, että niitä käyttämällä ne kaikki ongelmat, joita henkilöllä on, katoaisivat, kuin taikaiskusta, niin niinhän asia ei ole. Mitkään lääkkeet eivät poista oireiden aiheuttajaa, tai taustalla olevia ongelmia.

Eiköhän se silloin ole aika itsestäänselvää, että tällöin tulee väistämättä yhteentörmäyksiä.

Se, mikä juuri nimenomaan on vialla psykiatriassa, on tuo liiallinen hoidon painottaminen lääkityksiin ja niiden käyttämiseen. Vuorovaikutuksellisella keskustelulla päästäisiin parempaan tulokseen. Toinen, mikä merkittävästi vaikuttaa keskusteluun ja siihen kykenemiseen, ovat liian lamaavat lääkkeet, kuten neuroleptit. Koska ne vaikuttavat kognitioon.

Anonyymi kirjoitti:

Ehkäpä vika on siinä, että sinun ajamasi tavoite, tai tapa hoitaa mt-oireista kärsiviä ei ole se sama, mitä itse henkilö ajattelee omista asioistaan, ja mitä toiveita hänellä itsellään on hoitonsa suhteen.

Se ydinongelma voi olla siinä, että jos toinen, eli ammattilainen toivoo, tai vaatii hoidettavalta lääkkeiden käyttöä, ja alalla oleva kuvittelee, että niitä käyttämällä ne kaikki ongelmat, joita henkilöllä on, katoaisivat, kuin taikaiskusta, niin niinhän asia ei ole. Mitkään lääkkeet eivät poista oireiden aiheuttajaa, tai taustalla olevia ongelmia.

Eiköhän se silloin ole aika itsestäänselvää, että tällöin tulee väistämättä yhteentörmäyksiä.

Se, mikä juuri nimenomaan on vialla psykiatriassa, on tuo liiallinen hoidon painottaminen lääkityksiin ja niiden käyttämiseen. Vuorovaikutuksellisella keskustelulla päästäisiin parempaan tulokseen. Toinen, mikä merkittävästi vaikuttaa keskusteluun ja siihen kykenemiseen, ovat liian lamaavat lääkkeet, kuten neuroleptit. Koska ne vaikuttavat kognitioon.

Lue lisää

Anteeksi, jäi mainitsemtta että nyt ei puhuta lääkityksestä, vaan siitä että mitkä on ihmisten haaveet ja toiveet.

Anonyymi kirjoitti:

Anteeksi, jäi mainitsemtta että nyt ei puhuta lääkityksestä, vaan siitä että mitkä on ihmisten haaveet ja toiveet.

Miten voi olla haaveita tai toiveita, jos syö neuroleptejä?

Anonyymi kirjoitti:

Miten voi olla haaveita tai toiveita, jos syö neuroleptejä?

Itse ainakin vahvasti lääkittynä toivoin jatkuvasti voivani paremmin.
Toive se on sekin.

Anonyymi kirjoitti:

Miten voi olla haaveita tai toiveita, jos syö neuroleptejä?

Miten voi keskustella hoidon kehittämisestä, jos sanavarastossa ei ole kuin neuroleptit?

Anonyymi kirjoitti:

Itse ainakin vahvasti lääkittynä toivoin jatkuvasti voivani paremmin.
Toive se on sekin.

Juuri tämä. Sillä ei ole mitään väliä että missä kontekstissa tai mitä toivoo, vaan se että on se eteenpäin vievä toive.

Anonyymi kirjoitti:

Juuri tämä. Sillä ei ole mitään väliä että missä kontekstissa tai mitä toivoo, vaan se että on se eteenpäin vievä toive.

Juu, ilman sitä on aika vaikeaa päästä eteenpäin.

Anonyymi kirjoitti:

Ehkäpä vika on siinä, että sinun ajamasi tavoite, tai tapa hoitaa mt-oireista kärsiviä ei ole se sama, mitä itse henkilö ajattelee omista asioistaan, ja mitä toiveita hänellä itsellään on hoitonsa suhteen.

Se ydinongelma voi olla siinä, että jos toinen, eli ammattilainen toivoo, tai vaatii hoidettavalta lääkkeiden käyttöä, ja alalla oleva kuvittelee, että niitä käyttämällä ne kaikki ongelmat, joita henkilöllä on, katoaisivat, kuin taikaiskusta, niin niinhän asia ei ole. Mitkään lääkkeet eivät poista oireiden aiheuttajaa, tai taustalla olevia ongelmia.

Eiköhän se silloin ole aika itsestäänselvää, että tällöin tulee väistämättä yhteentörmäyksiä.

Se, mikä juuri nimenomaan on vialla psykiatriassa, on tuo liiallinen hoidon painottaminen lääkityksiin ja niiden käyttämiseen. Vuorovaikutuksellisella keskustelulla päästäisiin parempaan tulokseen. Toinen, mikä merkittävästi vaikuttaa keskusteluun ja siihen kykenemiseen, ovat liian lamaavat lääkkeet, kuten neuroleptit. Koska ne vaikuttavat kognitioon.

Lue lisää

Minä ainakin olen valmis keskustelemaan hoidon parantamisista. Olen sosiaalinen luonne ja pelkään yksinäisyyttä. Nyt ei ole ketään, jonka kanssa jutella, koska kaikki tutut on töissä tms.. Skitsofreenikot ovat kaikki erilaisia ja siksi on vaikea ammattilaisillakin auttaa. Omalle hoitajalle olen kertonut voionnistani aina hyvin avoimesti ja tarkkaan ja yleensä voinkin hyvin. Nyt on vain sellainen jakso, etten halua olla yksin, kun kuulen ääniä ym.

Anonyymi kirjoitti:

Ehkäpä vika on siinä, että sinun ajamasi tavoite, tai tapa hoitaa mt-oireista kärsiviä ei ole se sama, mitä itse henkilö ajattelee omista asioistaan, ja mitä toiveita hänellä itsellään on hoitonsa suhteen.

Se ydinongelma voi olla siinä, että jos toinen, eli ammattilainen toivoo, tai vaatii hoidettavalta lääkkeiden käyttöä, ja alalla oleva kuvittelee, että niitä käyttämällä ne kaikki ongelmat, joita henkilöllä on, katoaisivat, kuin taikaiskusta, niin niinhän asia ei ole. Mitkään lääkkeet eivät poista oireiden aiheuttajaa, tai taustalla olevia ongelmia.

Eiköhän se silloin ole aika itsestäänselvää, että tällöin tulee väistämättä yhteentörmäyksiä.

Se, mikä juuri nimenomaan on vialla psykiatriassa, on tuo liiallinen hoidon painottaminen lääkityksiin ja niiden käyttämiseen. Vuorovaikutuksellisella keskustelulla päästäisiin parempaan tulokseen. Toinen, mikä merkittävästi vaikuttaa keskusteluun ja siihen kykenemiseen, ovat liian lamaavat lääkkeet, kuten neuroleptit. Koska ne vaikuttavat kognitioon.

Lue lisää

Jaa että alalla oleva kuvittelee ,ei kuule kuvittele koska tietää miten lääkkeet auttavat . Joten se joka ei tunnista sairauttaan Usein syyttele hoitohenkilökuntaa.
Jos on skitsofrenia niin silloin tavallisesti potilas ymmärtää hoidon tarpeen.
Lääkärit ovat käyneet pitkän koulutuksen alalle ja nähneet joka päivä potilaita , osa heistä aina kuvittelee että lääkärit muka eivät tiedä hänen sairaudestaan mitää, se juuri on sitä sairautta siis omat ennakkoluulot ja mielikuvitukset.
Joten miksi menette ollenkaan lääkäriin , koska näyttää että ei ymmärretä edes että ollaan hoidon tarpeessa.

Tässähän ei varsinaisesti haettu sitä esimerkkiä, että miten se keskustelu epäonnistuu, vaan enemmän sitä että miksi näin tapahtuu.

Joo on tosi järkevää yrittää keskustella mitään jonkun skitsofreenikon kanssa joka kuvittelee kaikkien ympärillä olevien olevan jotain vainoajia ja joka kuvittelee silmien räpäyttämisen olevan joku salaviesti jne. typerää paskaa

Anonyymi kirjoitti:

Joo on tosi järkevää yrittää keskustella mitään jonkun skitsofreenikon kanssa joka kuvittelee kaikkien ympärillä olevien olevan jotain vainoajia ja joka kuvittelee silmien räpäyttämisen olevan joku salaviesti jne. typerää paskaa

Lue lisää

Ihan totta jos ihmisellä on vainoharhoja niinsanotut kuulla mitä ihmeellisimpiä Selityksiä
Kuulemma mikrofooneja piiloitettu että häntä kuunnellaan ja varmaan kahviinkin on laitettu jotain myrkkyä ja ruokakin jääkaapissa on myrkytetty, ja kun tervehtii tuttua kadulla niin se on merkki jostain joka on sovittu etukäteen jne
Joten puhu siinä sitten ihmisen kanssa. Yksikin väitti kivenkovaan että seinän sisällä oli ihminen joka piti iltaisin elämää ettei hän saanut kuluttua , todellinen syy oli vesiputket joista lähti hienoinen ääni kun yläkerran asunnossa vedettiin vessa tai oltiin suihkussa, mutta sitä ei uskonut

Anonyymi kirjoitti:

Ihan totta jos ihmisellä on vainoharhoja niinsanotut kuulla mitä ihmeellisimpiä Selityksiä
Kuulemma mikrofooneja piiloitettu että häntä kuunnellaan ja varmaan kahviinkin on laitettu jotain myrkkyä ja ruokakin jääkaapissa on myrkytetty, ja kun tervehtii tuttua kadulla niin se on merkki jostain joka on sovittu etukäteen jne
Joten puhu siinä sitten ihmisen kanssa. Yksikin väitti kivenkovaan että seinän sisällä oli ihminen joka piti iltaisin elämää ettei hän saanut kuluttua , todellinen syy oli vesiputket joista lähti hienoinen ääni kun yläkerran asunnossa vedettiin vessa tai oltiin suihkussa, mutta sitä ei uskonut

Lue lisää

Se on juuri sitä psykoosisairautta, että kuvittelee olemattomia.
Onneksi oireet menevät myös ohi ja tulee parempiakin kausia.
Joillain psykoosit voivat uusia moneen kertaan vaikka koko elämänsä ajan.

Voi olla vaikeaa hyväksyä, tai ymmärtää, mutta nyt puhutaan käsitteistä eikä lääkkeistä.

Sekin olisi ihan oma keskustelunsa, että onko kaikki sairaudentunnottomuuden syytä? Ja siihen tietenkin mielenkiintoinen spinoff, voiko sairaudentunnoton keskustella siitä, että mikä kaikki on sairaudentunnottomuuden syytä.

Ketjuun ei ole pakko vastata, jos ei kykene pysymään aiheessa.

Myös potilaita on erilaisia. Joidenkin kanssa pystyy keskustelemaan hoidoista, lääkkeistä ja muustakin. Jotkut osallistuvat aktiivisesti hoitoonsa, jotkut eivät ymmärrä mistään mitään.

Anonyymi kirjoitti:

Myös potilaita on erilaisia. Joidenkin kanssa pystyy keskustelemaan hoidoista, lääkkeistä ja muustakin. Jotkut osallistuvat aktiivisesti hoitoonsa, jotkut eivät ymmärrä mistään mitään.

Lue lisää

Väitän että suurin osa potilaista kykenee keskustelemaan hoidosta. Siksi se vähemmistö joka ei kykene, pistääkin niin kovasti silmään.

Anonyymi kirjoitti:

Väitän että suurin osa potilaista kykenee keskustelemaan hoidosta. Siksi se vähemmistö joka ei kykene, pistääkin niin kovasti silmään.

Juurikin näin.

Nazi-psykitria määrittelee väkivaltaansa alistumattomat "sairaudentunnottomiksi", ja se on osa heidän valheellista propagandaansa ja suuren yleisön aivopesua.

Noita-vainojen aikaan noidat olivat parantumattomasti paholaisen riivaamia ja "jumalattomia", myyneet sielunsa paholaiselle, se oli sen ajan valheellista propagandaa ja suuren yleisön aivopesua.

Mikään ei ole muuttunut. Luokka-yhteiskunnan yläluokkainen väkivalta-instituutio vainoaa edelleen vääräuskoisia, kuten vasemmisto ja muut vallankumoukselliset.

Jos luet tarkemmin, niin siinä puhutaan enemmän sairaudentunnottomuuden "laadullisista" kriteereistä, kuin "Määrällisistä"

Sellainen pikku pointti vielä, että vaikka sairaudentunnottomasta tuntuisi, että se on normaali ja kaikkia koskeva olotila, niin ulkopuolisen silminhän näin ei ole. Vaan se että se on hyvin pieni joukko, jonka ensin pitää olla sairas, ja niistä vain osa on sairaudentunnottomia. Niitä ei siis ole jokapaikassa.

No ei ihme jos näkee aillä heitäkin on olemassa

Kannatan holistisuutta eli hyvinvoinnin tukemista mikä ymmärretään huomattavasti la yksilön oikeutta tietoon harmeista, sosiaalisen ympäristön js yhteiskunnan kontekstin huomioimista mielenterveydrssä (esim onko se normaalia ja tervettä sopeutua 8 tuntia työpäivään kuluttavassa työssä), avointa dialogia. Ja tällaista.

Mitä tulee psykoottisiin tiloihin koen että ihmisen mieli voi ajan kanssa eheytyä myös ilman pillereitä ja joillrkin lääkkert voi ajaa itsetuhoiseksi, sekavaksi ja tuhota unta. Silloinkin psykiatria voi diagnosoida sen sairaudeksi jolloin on tarjolla samaa millä vahinko on tehty ellei tuuri käy ja aletaan kokeilemaan muita keinoja.

Koen että ihmismieli on paljon vahvempi kuin psykiatria olettaa. Se on tullut koettua. Psykiatrian mielestä minun olisi pitänyt sedatoida ja tyhmentää päätäni aineilla, minä menin rohkeasti toisern suubtaan. Ja se kannatti.

Oikeistolle kommunisti on sairaudentunnoton.

Anonyymi kirjoitti:

Kannatan holistisuutta eli hyvinvoinnin tukemista mikä ymmärretään huomattavasti la yksilön oikeutta tietoon harmeista, sosiaalisen ympäristön js yhteiskunnan kontekstin huomioimista mielenterveydrssä (esim onko se normaalia ja tervettä sopeutua 8 tuntia työpäivään kuluttavassa työssä), avointa dialogia. Ja tällaista.

Mitä tulee psykoottisiin tiloihin koen että ihmisen mieli voi ajan kanssa eheytyä myös ilman pillereitä ja joillrkin lääkkert voi ajaa itsetuhoiseksi, sekavaksi ja tuhota unta. Silloinkin psykiatria voi diagnosoida sen sairaudeksi jolloin on tarjolla samaa millä vahinko on tehty ellei tuuri käy ja aletaan kokeilemaan muita keinoja.

Koen että ihmismieli on paljon vahvempi kuin psykiatria olettaa. Se on tullut koettua. Psykiatrian mielestä minun olisi pitänyt sedatoida ja tyhmentää päätäni aineilla, minä menin rohkeasti toisern suubtaan. Ja se kannatti.

Lue lisää

Jos psykiatria instituutio ei onnistu ihmisen tuhoamisessa, astuu kuvaan seuraava väkivalta-instituutio, asunnottomuus ja väärät tuomiot.

Elämme ääri-väkivaltaisessa luokka-yhteiskunnassa, missä ala-luokan henki ei ole minkään arvoinen, ja nazeille heidän tappamisensa on huvia.

Hyvä kysymys. Sairauden tunto, tai sen tunnottomuus ei ole mitään mikä jossain lääkärin paperissa lukee.

Sairaudentunto on enemmän sitä, että ihminen itse kykenee hahmottamaan sen, että miten se oma sairaus vaikuttaa omaan itseen, kykyyn tehdä, toimia tai olla vuorovaikutuksessa. jne.

Sairaudentunto ei ole pelkästään mielenterveysongelmissa, vaan se voi ilmetä myös fyysisellä puolella. Ja se voi olla suuntaan tai toiseen.

Käytännössä siis vakavasta sydänsairaudesta kärsivä ihminen voi lähteä kiipeämään vuorelle, koska ei tunne olevansa sairas, vaikka lopulta kupsahtaa sinne.

Tämä tietysti on MT foorumi, niin luonnollisesti puhutaan enemmän mielenterveydestä. Loppupeleissä siis kyse on siitä, että miten paljon siitä ihmisen sairaudesta, on sitä "normaalia reagointia" hankalaan elämään, ja miten paljon sitä sairautta jää ihmisellä itsellään tunnistamatta, mikä ei olekkaan "normaalia" ja mitä kaikkia hankaluuksia se sitten tuottaa.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä kysymys. Sairauden tunto, tai sen tunnottomuus ei ole mitään mikä jossain lääkärin paperissa lukee.

Sairaudentunto on enemmän sitä, että ihminen itse kykenee hahmottamaan sen, että miten se oma sairaus vaikuttaa omaan itseen, kykyyn tehdä, toimia tai olla vuorovaikutuksessa. jne.

Sairaudentunto ei ole pelkästään mielenterveysongelmissa, vaan se voi ilmetä myös fyysisellä puolella. Ja se voi olla suuntaan tai toiseen.

Käytännössä siis vakavasta sydänsairaudesta kärsivä ihminen voi lähteä kiipeämään vuorelle, koska ei tunne olevansa sairas, vaikka lopulta kupsahtaa sinne.

Tämä tietysti on MT foorumi, niin luonnollisesti puhutaan enemmän mielenterveydestä. Loppupeleissä siis kyse on siitä, että miten paljon siitä ihmisen sairaudesta, on sitä "normaalia reagointia" hankalaan elämään, ja miten paljon sitä sairautta jää ihmisellä itsellään tunnistamatta, mikä ei olekkaan "normaalia" ja mitä kaikkia hankaluuksia se sitten tuottaa.

Lue lisää

Mitä on normaali reagointi hankalaan elämään? Onko normaalia alkaa käyttäytyä omaa ja muiden elämää tuhoavasti ja kaikista säännöistä piittaamattomasti?

Vai olisiko normaalia alkaa korjata elämänsä epäkohtia parempaan suuntaan?

Lisäksi voisi pohtia, onko hankala elämä syy ongelmiin vai seuraus mielenterveyden häiriöistä? Ja mikä on oma osuus tässä? Voiko olla, että mielenterveyden häiriöt aiheuttavat hankalan elämän? Ja hankala elämä sitten edelleen pahentaa mielenterveyden ongelmia?

Anonyymi kirjoitti:

Mitä on normaali reagointi hankalaan elämään? Onko normaalia alkaa käyttäytyä omaa ja muiden elämää tuhoavasti ja kaikista säännöistä piittaamattomasti?

Vai olisiko normaalia alkaa korjata elämänsä epäkohtia parempaan suuntaan?

Lisäksi voisi pohtia, onko hankala elämä syy ongelmiin vai seuraus mielenterveyden häiriöistä? Ja mikä on oma osuus tässä? Voiko olla, että mielenterveyden häiriöt aiheuttavat hankalan elämän? Ja hankala elämä sitten edelleen pahentaa mielenterveyden ongelmia?

Lue lisää

Erittäin hyviä pointteja joista voidaan keskustella ihan omassa ketjussaan.

Anonyymi kirjoitti:

Erittäin hyviä pointteja joista voidaan keskustella ihan omassa ketjussaan.

Sairaudentunto on hallintatermi, jolla ap yrittää korostaa sitä että jonkun ihmisten mielipiteet eivät olisi uskottavia koska he on "sairaita". Kysyn edelleen, mitä sairasta on esim reagoida ihmiselämän kärsimykseen esim siihen että läheiset kuolee, sinua on piesty lapsena tai parisuhteessa, et luota esim ihmisiin tai itseesi taustasi jälkeen. Miksi sitä pitää kuvailla sairautena tehden siitä medikalisoitu tila sen sijaan että olisit ihminen ja ihmisyyteen kuuluu kärsimystä. Ihminen voi myös kehittää uusia toimintamalleja vaikka joskus virheitä toistaa. Ihminen on itsereflektioon kykeneväinen olento jonka ei tarvitse tulla psykiatrian diagnosoimaksi tai määrittelemäksi että kykenee analysoimaan toimintaansa.

Ilmeisesti sinun mielestäsi sairaus on sitä ettei noudata sääntöjä. Oliko esim natsisaksassa sairasta että joku ei noudattanut sääntöjä?

Jos piinaa läheisiään se ei tietenkään ole oikein vaan silloin on kyllä itsetutkiskelun paikka. Mutta se että toimit väärin ei ole lähtökohtaisesti sairaus vaan voi olla myös henkilön kusipäisyyttä ynnä muuta.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä kysymys. Sairauden tunto, tai sen tunnottomuus ei ole mitään mikä jossain lääkärin paperissa lukee.

Sairaudentunto on enemmän sitä, että ihminen itse kykenee hahmottamaan sen, että miten se oma sairaus vaikuttaa omaan itseen, kykyyn tehdä, toimia tai olla vuorovaikutuksessa. jne.

Sairaudentunto ei ole pelkästään mielenterveysongelmissa, vaan se voi ilmetä myös fyysisellä puolella. Ja se voi olla suuntaan tai toiseen.

Käytännössä siis vakavasta sydänsairaudesta kärsivä ihminen voi lähteä kiipeämään vuorelle, koska ei tunne olevansa sairas, vaikka lopulta kupsahtaa sinne.

Tämä tietysti on MT foorumi, niin luonnollisesti puhutaan enemmän mielenterveydestä. Loppupeleissä siis kyse on siitä, että miten paljon siitä ihmisen sairaudesta, on sitä "normaalia reagointia" hankalaan elämään, ja miten paljon sitä sairautta jää ihmisellä itsellään tunnistamatta, mikä ei olekkaan "normaalia" ja mitä kaikkia hankaluuksia se sitten tuottaa.

Lue lisää

Kai ne ongelmat siinä vaiheessa voivat muuttua sairaudeksi, jos alkaa elämä ja kaikki toiminta häiriintyä oireilun takia. Jokapäiväinen eläminen kun alkaa kärsimään, ehkä siinä vaiheessa voisi miettiä sairautta.
Muutenhan elämässä kaikki " oireilee " omalla tavallaan vaikeuksissa, suruun, eroihin, vastoinkäymisiin, jne. Ei se ole aina sairaus, vaan omien tunteiden läpi käymistä.

Anonyymi kirjoitti:

Kai ne ongelmat siinä vaiheessa voivat muuttua sairaudeksi, jos alkaa elämä ja kaikki toiminta häiriintyä oireilun takia. Jokapäiväinen eläminen kun alkaa kärsimään, ehkä siinä vaiheessa voisi miettiä sairautta.
Muutenhan elämässä kaikki " oireilee " omalla tavallaan vaikeuksissa, suruun, eroihin, vastoinkäymisiin, jne. Ei se ole aina sairaus, vaan omien tunteiden läpi käymistä.

Lue lisää

Ei voi olla sairautta vaikka kuin haittaa elämää ja toimintakykyä.Krooninista väsymysoireyhtymäkään(me/cfs)ei pidetä Suomessa sairautena vaikka se kyllä haittaa todella pahasti elämää.

Anonyymi kirjoitti:

Kai ne ongelmat siinä vaiheessa voivat muuttua sairaudeksi, jos alkaa elämä ja kaikki toiminta häiriintyä oireilun takia. Jokapäiväinen eläminen kun alkaa kärsimään, ehkä siinä vaiheessa voisi miettiä sairautta.
Muutenhan elämässä kaikki " oireilee " omalla tavallaan vaikeuksissa, suruun, eroihin, vastoinkäymisiin, jne. Ei se ole aina sairaus, vaan omien tunteiden läpi käymistä.

Lue lisää

Yhtenä sairauden kriteerinä käytetään sitä, että oireilu on niin voimakasta, että se merkittävästi haittaa elämää.

Anonyymi kirjoitti:

Yhtenä sairauden kriteerinä käytetään sitä, että oireilu on niin voimakasta, että se merkittävästi haittaa elämää.

Tällä logiikalla minun asperger syndrooma pitäs olla sairaus.
Aspergeria ei yleisesti haluta pitää sairautena.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä kysymys. Sairauden tunto, tai sen tunnottomuus ei ole mitään mikä jossain lääkärin paperissa lukee.

Sairaudentunto on enemmän sitä, että ihminen itse kykenee hahmottamaan sen, että miten se oma sairaus vaikuttaa omaan itseen, kykyyn tehdä, toimia tai olla vuorovaikutuksessa. jne.

Sairaudentunto ei ole pelkästään mielenterveysongelmissa, vaan se voi ilmetä myös fyysisellä puolella. Ja se voi olla suuntaan tai toiseen.

Käytännössä siis vakavasta sydänsairaudesta kärsivä ihminen voi lähteä kiipeämään vuorelle, koska ei tunne olevansa sairas, vaikka lopulta kupsahtaa sinne.

Tämä tietysti on MT foorumi, niin luonnollisesti puhutaan enemmän mielenterveydestä. Loppupeleissä siis kyse on siitä, että miten paljon siitä ihmisen sairaudesta, on sitä "normaalia reagointia" hankalaan elämään, ja miten paljon sitä sairautta jää ihmisellä itsellään tunnistamatta, mikä ei olekkaan "normaalia" ja mitä kaikkia hankaluuksia se sitten tuottaa.

Lue lisää

Nazi-psykiatrit ja muut mengelet piiloutuvat nazi-psykiatriansa taakse ymmärrettyään oman mielensä vikaisuuden, he ovat siksi sairauden tuntoisia, mutta piiloutuvat seurauksilta, ja ovat ottaneet itsensä kaltaisia kontrolloivan instituution vallan itselleen.

Anonyymi kirjoitti:

Ei voi olla sairautta vaikka kuin haittaa elämää ja toimintakykyä.Krooninista väsymysoireyhtymäkään(me/cfs)ei pidetä Suomessa sairautena vaikka se kyllä haittaa todella pahasti elämää.

Lue lisää

Olikin kyse psyykkisistä sairauksista, krooninen väsymysoireyhtymä ei taida olla sellaiseksi luokiteltu.

Anonyymi kirjoitti:

Olikin kyse psyykkisistä sairauksista, krooninen väsymysoireyhtymä ei taida olla sellaiseksi luokiteltu.

Mitä väliä sillä on.Onko luokiteltu psyykkiseksisairairaudeksi vai ei.Samalla logiikalla pahatkaan psyykkiset ongelmat ei silloin ole sairauksia.

Useita,jotka päässään näkee ja kuulee onnellisuutta ja tietää salaisuuksia tuntemattakaan netissä kaikki onnellista,vaikka uutiset kertoisi todellisuutta.Muutamissa kaupungeissa tapahtuu asioita mukamas mukavia,miksi kynttilöitä ja kukkasia läjäpäin?Onko neljä mustamaijaa nurkissa liekö jotain meneillä liekö kiinni ennenkuin osuu ja media kertoo?

Anonyymi kirjoitti:

Ei voi olla sairautta vaikka kuin haittaa elämää ja toimintakykyä.Krooninista väsymysoireyhtymäkään(me/cfs)ei pidetä Suomessa sairautena vaikka se kyllä haittaa todella pahasti elämää.

Lue lisää

Tämäkin on taidettu jo todeta tällä foorumilla, että krooniseen väsymysoireyhtymään liittyy usein muista MT-ppuolen liitännäissairauksia, joita tietenkin pitää hoitaa asianmukaisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Tällä logiikalla minun asperger syndrooma pitäs olla sairaus.
Aspergeria ei yleisesti haluta pitää sairautena.

Autismikirjon häiriöön liittyy useiden muiden häiriöiden ja sairauksien suurentunut riski. On tärkeää, että myös ne tunnistetaan ja hoidetaan.

Anonyymi kirjoitti:

Sairaudentunto on hallintatermi, jolla ap yrittää korostaa sitä että jonkun ihmisten mielipiteet eivät olisi uskottavia koska he on "sairaita". Kysyn edelleen, mitä sairasta on esim reagoida ihmiselämän kärsimykseen esim siihen että läheiset kuolee, sinua on piesty lapsena tai parisuhteessa, et luota esim ihmisiin tai itseesi taustasi jälkeen. Miksi sitä pitää kuvailla sairautena tehden siitä medikalisoitu tila sen sijaan että olisit ihminen ja ihmisyyteen kuuluu kärsimystä. Ihminen voi myös kehittää uusia toimintamalleja vaikka joskus virheitä toistaa. Ihminen on itsereflektioon kykeneväinen olento jonka ei tarvitse tulla psykiatrian diagnosoimaksi tai määrittelemäksi että kykenee analysoimaan toimintaansa.

Ilmeisesti sinun mielestäsi sairaus on sitä ettei noudata sääntöjä. Oliko esim natsisaksassa sairasta että joku ei noudattanut sääntöjä?

Jos piinaa läheisiään se ei tietenkään ole oikein vaan silloin on kyllä itsetutkiskelun paikka. Mutta se että toimit väärin ei ole lähtökohtaisesti sairaus vaan voi olla myös henkilön kusipäisyyttä ynnä muuta.

Lue lisää

Jos et entuudestaan tiedä mitä sairaudentunto on, niin voit tutustua siihen laajemmin netissä.

Se että ihmisellä on vaikka kuulovamma, ja että hän pyytää toista ihmistä toistamaan asian selkeämmin, ei ole hallintaa.

Samaa tapahtuu myös skitsofreenikoilla, on skitsofreenikkoja jotka pyytävät selittämään asian tarkemmin, ettei heille jää harhaluuloja. Halusit tai et, se ei ole hallintaa.

Kuten otsikosta näkee, tämä ketju ei ole sairaudentunnon määrittämistä varten. Sitä varten voit tehdä ihan oman ketjun missä voit sitten miettiä lapsen hakkausta tai sitä kumpi ei noudata sääntöjä. Hakkaaja vai hakattu.

Anonyymi kirjoitti:

Autismikirjon häiriöön liittyy useiden muiden häiriöiden ja sairauksien suurentunut riski. On tärkeää, että myös ne tunnistetaan ja hoidetaan.

Asperger joissakin tapauksissa tunnistetaan virheellisesti skitsoidiseksi persoonaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Tämäkin on taidettu jo todeta tällä foorumilla, että krooniseen väsymysoireyhtymään liittyy usein muista MT-ppuolen liitännäissairauksia, joita tietenkin pitää hoitaa asianmukaisesti.

Lue lisää

Tästä nyt kysymys ollutkaan.Vaan että Suomessa halutaan kieltää me/cfs sairauden olemassa olo.Me/cfs diagnoosilla ei myönnetä eläkettäkään vetoamalla että se ei ole sauiraus.

Anonyymi kirjoitti:

Tästä nyt kysymys ollutkaan.Vaan että Suomessa halutaan kieltää me/cfs sairauden olemassa olo.Me/cfs diagnoosilla ei myönnetä eläkettäkään vetoamalla että se ei ole sauiraus.

Lue lisää

Ja liittyy ketjun aiheeseen miten?

Anonyymi kirjoitti:

Ja liittyy ketjun aiheeseen miten?

Millä logiikalla Suomessa lääkärit kieltää me/cfs olemassa olo.Samalla logiikalla voidaan kieltää kaikki mielisairaudet.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä on normaali reagointi hankalaan elämään? Onko normaalia alkaa käyttäytyä omaa ja muiden elämää tuhoavasti ja kaikista säännöistä piittaamattomasti?

Vai olisiko normaalia alkaa korjata elämänsä epäkohtia parempaan suuntaan?

Lisäksi voisi pohtia, onko hankala elämä syy ongelmiin vai seuraus mielenterveyden häiriöistä? Ja mikä on oma osuus tässä? Voiko olla, että mielenterveyden häiriöt aiheuttavat hankalan elämän? Ja hankala elämä sitten edelleen pahentaa mielenterveyden ongelmia?

Lue lisää

Minä suosittelen kaikille joilla on mielenterveysongelmia, ettette jää yksin ja osatkaa vaatia oikeanlaista apua, jotta pystyisitte elämään kuten muutkin. Tarvitsette sopivan lääkityksen ei "zombiksi" tehdyn, vaan oikean ja sopivan lääkityksen,. Hyvän hoitokontaktin ja paljon ihmisiä ympärille. Töitä ja muuta normaalia. Minusta on hyvä, kun olen saanut hoitajaltani tehtävän miettiä mitä haluaisin tulevaisuudessa tehdä. Ja olen pistänyt jo hihat heilumaan ja löytänyt kutsumusammatin (johon minulla on jo kokemusta kun olin 20 ja aina 5 vuotta siitä eteenpäi) ja enään vain etsimään oikeanlaista työpaikkaa ja työtehtävää. Eli ottaisikohan jokin vanhainkoti tms minut hoitoapulaiseksi. Olen rauhallinen ja ystävällinen. Olen nytkin ollut jo 3 vuotta avotöissä kierratyskeskuksessa, joka on tehnyt hyvää. Tässä nyt jotakin mitä tuli mieleeni miten voisi kehittää Mt. kuntotujien hoitoa. Eli kohti työpaikkaa.

"En tiedä miksi meidän kokemus ei paina?"
Koska olette todellisuudentajuttomia hulluja, joiden aivot eivät toimi oikein. Ette pysty ymmärtämään mitään oikein, tulkitsette kaiken aina kieroutuneella ja ilmiselvästi paikkansapitämättömällä tavalla, ja koette asioita jotka eivät ole todellisia.

Anonyymi kirjoitti:

"En tiedä miksi meidän kokemus ei paina?"
Koska olette todellisuudentajuttomia hulluja, joiden aivot eivät toimi oikein. Ette pysty ymmärtämään mitään oikein, tulkitsette kaiken aina kieroutuneella ja ilmiselvästi paikkansapitämättömällä tavalla, ja koette asioita jotka eivät ole todellisia.

Lue lisää

Ihan pakko kysyä, onko joku skitsofreenikko tehnyt sinulle jotain pahaa ?
Kommenteistasi huokuu viha sairaita ihmisiä kohtaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ihan pakko kysyä, onko joku skitsofreenikko tehnyt sinulle jotain pahaa ?
Kommenteistasi huokuu viha sairaita ihmisiä kohtaan.

Toisten ihmisten vainoharhainen syyttely, ei automaattisesti ole mikään uhriton "rikos".

Esimerkiksi lapsille saadaan näin aikaan elinikäiset vammat.

Anonyymi kirjoitti:

Toisten ihmisten vainoharhainen syyttely, ei automaattisesti ole mikään uhriton "rikos".

Esimerkiksi lapsille saadaan näin aikaan elinikäiset vammat.

Täysin ymmärrettävää, ja ikävää.
Mutta helpottaako sitä lasta, jolle vammat on jääneet, se että syyttelee muita ?
Onko se sellainen " laitetaan vahinko kiertämään "-reaktio, vai mitä sillä haluaa saada aikaan ?
Vaikka olisi kuinka jäänyt vammoja, monet pystyvät siitä huolimatta elämään antamatta kokemustensa liikaa häiritä elämäänsä. Jos/kun katkeroituu, varmastikaan ei ole itselläkään hyvä olla.
Me ihmiset olemme kyllä erilaisia, ja jokainen saa tuntea miten haluaa, mutta vihan ja kiukun sijaan voisi hyvinkin miettiä omia selviytymiskeinoja, koska elämä jatkuu kokemuksista huolimatta.

Anonyymi kirjoitti:

Täysin ymmärrettävää, ja ikävää.
Mutta helpottaako sitä lasta, jolle vammat on jääneet, se että syyttelee muita ?
Onko se sellainen " laitetaan vahinko kiertämään "-reaktio, vai mitä sillä haluaa saada aikaan ?
Vaikka olisi kuinka jäänyt vammoja, monet pystyvät siitä huolimatta elämään antamatta kokemustensa liikaa häiritä elämäänsä. Jos/kun katkeroituu, varmastikaan ei ole itselläkään hyvä olla.
Me ihmiset olemme kyllä erilaisia, ja jokainen saa tuntea miten haluaa, mutta vihan ja kiukun sijaan voisi hyvinkin miettiä omia selviytymiskeinoja, koska elämä jatkuu kokemuksista huolimatta.

Lue lisää

En todellakaan tiedä miksi lapselle on menty tällainen toimintamalli opettamaan. Onko se sitä sairautta, tai ylisukupolvista problematiikkaa.

Silti meillä on täällä foorumi täysi entisiä lapsia jotka syyttelee toisia ongelmistaan.

Anonyymi kirjoitti:

En todellakaan tiedä miksi lapselle on menty tällainen toimintamalli opettamaan. Onko se sitä sairautta, tai ylisukupolvista problematiikkaa.

Silti meillä on täällä foorumi täysi entisiä lapsia jotka syyttelee toisia ongelmistaan.

Lue lisää

Lapsille ei tarvitse opettaa, he kyllä kotonaan " imevät " vanhemmiltaan käyttäytymismallit ja kaiken muun.
Tietenkään lapsen ei tarvitse toistaa vanhempiensa " virheitä ".

Elämä on kärsimystä, jos sitä pitää kärsimyksenä.
Kärsimättäkin voi elää, vaikkei aina niin hyvin menekään.

Viesteihin ei ole pakko vastata jos et pysty kontribuoimaan mitään järkevää.

Niin justiinsa. Saahan sitä turpakäräjiä käydä jokaisen koettelemuksen jälkeen.
Mm. saman ukonilman salamat poltti toissa vuosisadan lopulla kaksi kirkkoa Oulun läänissä.
Tuolla se Wikipedian aloitussivulla lukee.

Mitä sairaudentuntoihin tulee, nekin käyvät molempiin suuntiin.
Kun olen tuntenut oloni heiveröiseksi, leskimiehenä palvelen yhteiskuntaa vaateriasennossa mm. kokonaan tämän vuoden.

Millä tavalla kipu, särky tai sairaus näkyy?

Voit tehdä tälle keskustelulle oman ketjunsa, mutta tämä ketju ei ole tarkoitettu sitä varten. Vai onko nyt niin, että aletaan epäsuorasti lähestyä ketjun aihetta?

Anonyymi kirjoitti:

Millä tavalla kipu, särky tai sairaus näkyy?

Voit tehdä tälle keskustelulle oman ketjunsa, mutta tämä ketju ei ole tarkoitettu sitä varten. Vai onko nyt niin, että aletaan epäsuorasti lähestyä ketjun aihetta?

Lue lisää

Kuka väitti, että nuo näkyisivät, puhuttiin tunnosta.
Kipu ja särky tuntuvat, eivät näy.
Psykiatriassa sairaudentunto on ainakin minun mielestä väärä termi, parempi voisi olla joku tietoisuus omasta sairaudesta, tms.
Ei ihmisen, psyykkisesti sairaan, tarvitse jatkuvasti ajatella olevansa sairas, " tuntea " muka koko ajan sairautensa.
Monilla se ns. sairaudentunto saattaa pilata elämänlaatua, vaikka hyvään elämänlaatuun voisi muuten olla ihan hyvät edellytykset, myös sairaana.

Pari kertaa kun olen huonokuntoiselta potilaalta kysynyt, millaista hoitoa he sitten haluaisivat, niin ei ole tullut vastausta siihenkään.
Siinä juuri tuo, ettei tarvetta ja olemassa oloa ymmärretä.
Ymmärrys muuttuu usein siinä vaiheessa, kun potilas saadaan parempaan kuntoon.

Anonyymi kirjoitti:

Pari kertaa kun olen huonokuntoiselta potilaalta kysynyt, millaista hoitoa he sitten haluaisivat, niin ei ole tullut vastausta siihenkään.
Siinä juuri tuo, ettei tarvetta ja olemassa oloa ymmärretä.
Ymmärrys muuttuu usein siinä vaiheessa, kun potilas saadaan parempaan kuntoon.

Lue lisää

Joskus on tullu kysyttyä hyväkuntoseltakin potilaalta, eikä hekään oikein osaa sanoa, että mikä se olisi se mitä he tarvitsisivat....

Tuo ei ole totta, etteikö rahaa olisi. Ongelma on siinä, että asioista, joihin on panostettu rahaa, ei ole saatu mitään lisäarvoa hoidon ja diagnostiikan kehittämisen näkökulmasta. Esimerkiksi aivokuvantamistutkimuksiin on panostettu massiivisesti viime vuosikymmenien aikana. Esimerkiksi aivotutkija Raymond J. Dolan kumppaneineen totesi 2013 julkaistussa artikkelissaan, että aivokuvantamiseen liittyviä tutkimusartikkeleita psykiatriassa on julkaistu yhteensä 16 000 viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana, mikä saa muut viimeaikaiset tieteelliset panostukset vaikuttamaan rinnallaan mitättömiltä. Heidän mukaansa onkin kylmäävää havaita, että näistä mittavista panostuksista huolimatta aivokuvantamismenetelmillä ei ole mitään roolia kliinisessä päätöksenteossa psykiatriassa eikä niiden avulla ole voitu tunnistaa yhdenkään psykiatrisen häiriön tai sen osa-alueen neurobiologista pohjaa:

"The scale of investment in functional neuroimaging as a research tool in psychiatry dwarfs that of other recent innovations, with more than 16,000 published articles over the past three decades (approximately one-third in the last 5 years alone, according to PubMed). Yet, it is sobering to acknowledge that functional neuroimaging, in particular modalities such as functional magnetic resonance imaging (fMRI) and magnetoencephalography/electroencephalography (MEG/EEG), plays no role in clinical psychiatric decision making, nor has it defined a neurobiological basics for any psychiatric condition or symptom dimension."

Myös Human Genome Projectin taustalla on ollut erityisesti vimmainen halu löytää skitsofreniaa selittävät geenit, ja se itessään maksoi miljardeja euroja. Vuonna 2024 julkaistussa artikkelissaasn Did the human genome project affect research on Schizophrenia? E. Fuller Torrey käy läpi sitä, miten hanketta ajoiva takaa erityisesti Yhdysvaltojen senaattori Peter Domenici, joka oli jäsenenä sekä budjetista että määrärahoista vastaavassa komiteassa, ja oli tuolloin yksi Washingtonin vaikutusvaltaisimmista ihmisistä. Hänellä sattui myös olemaan skitsofreniadiagnoosin saanut tytär ja vaimo, joka oli töissä NIHMin tutkimuksen valvonnasta vastaavasta neuvostossa.

Hän oli yksi Human Genome Projectin pääarkkitehdeistä oman vaikutusvaltansa johdosta ja yksi sen eksplisiittisistä tavoitteista oli löytää nimeonmaan skitsofrenian sekä myös muiden kaksostutkimusten perusteella perinnöllisiksi oletettujen psykiatristen häiriöiden geneettinen pohja. Kuitenkin 25 vuotta ja miljardeja dollareita myöhemmin geneetikko Johan Lahman totesi artikkelissaan “The Failure of the Genome”:“Among all the genetic findings for common illnesses, such as heartdisease, cancer and mental illnesses, only a handful are of genuine significance for human health. Faulty genes rarely cause, or even mildly predispose us, to disease……. The most likely explanation for why genes for common diseases have not been found is that, with fewexceptions, they do not exist” (Latham, 2011). "

Lääkkeiden "kehitys" on ollut lähinnä sitä, että on kehitetty oletusarvoisesti vähemmän haitallisia lääkkeitä. Esimerkiksi 60 vuotta käsittäneen meta-analyysin Sixty Years of Placebo-Controlled Antipsychotic Drug Trials in Acute Schizophrenia: Systematic Review, Bayesian Meta-Analysis, and Meta-Regression of Efficacy Predictors mukaan ainoa mikä on 60-vuodessa kehittynyt, on plasebovaste. Lääkevaste on pysynyt samalla vaatimattomalla tasolla vuosikymmenien ajan ja vain noin 23 % skitsofreniapotilaista saa hyvän vasteen lääkkeistä. Meta-analyysin tekijät myös antavat ehdotuksia lääkeyhtiöille, miten tätä epäedullista kehityskulkua voisi muuttaa eli miten tehdä lääkekokeita painamalla plasebovastetta alas niin, että saadaan efektikooltaan näennäisesti tehokkaampia lääkkeitä. Meta-analyysin tekijät pohtivat, että otoskoon kasvattamisella on saavutettu tiettyjä etuja, kuten halvemmat lääkekokeet, koska tilastollinen merkitsevyys (ainoa merkitsevyys, joka kiinnostaa kun lääke hyväksytään markkinoille) on riippuvainen otoskoosta ja sen kasvattamisella on helpompi saavuttaa tilastollisesti merkitseviä eroja heikkotehoisille lääkkeille. Tämä kuitenkin on tuottanut tämän harmillisen ongelman, joka liittyy pienempään efektikokoon, koska kun kasvattaa otoskokoa saa halvemmalla lääkkeet läpi, mutta sen sivuvaikutus on realistisempi kuva lääkkeiden todellisesta vasteesta. Toisaalta taustalla on tutkijoiden mukaan voinut olla myös se, että oletetusti vähemmän haitalliset lääkkeet aiheuttavat vähemmän sivuoireita, ja näin sokkoutus purkautuu harvemmin, jolloin plasebovaste nousee suhteessa lääkevasteeseen. Tämä on sitä lääketiteellistä kehitystä, josta lääkkeiden tehoa tutkivat meta-analyysin tekijät pohtivat hyvinkin syvällisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo ei ole totta, etteikö rahaa olisi. Ongelma on siinä, että asioista, joihin on panostettu rahaa, ei ole saatu mitään lisäarvoa hoidon ja diagnostiikan kehittämisen näkökulmasta. Esimerkiksi aivokuvantamistutkimuksiin on panostettu massiivisesti viime vuosikymmenien aikana. Esimerkiksi aivotutkija Raymond J. Dolan kumppaneineen totesi 2013 julkaistussa artikkelissaan, että aivokuvantamiseen liittyviä tutkimusartikkeleita psykiatriassa on julkaistu yhteensä 16 000 viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana, mikä saa muut viimeaikaiset tieteelliset panostukset vaikuttamaan rinnallaan mitättömiltä. Heidän mukaansa onkin kylmäävää havaita, että näistä mittavista panostuksista huolimatta aivokuvantamismenetelmillä ei ole mitään roolia kliinisessä päätöksenteossa psykiatriassa eikä niiden avulla ole voitu tunnistaa yhdenkään psykiatrisen häiriön tai sen osa-alueen neurobiologista pohjaa:

"The scale of investment in functional neuroimaging as a research tool in psychiatry dwarfs that of other recent innovations, with more than 16,000 published articles over the past three decades (approximately one-third in the last 5 years alone, according to PubMed). Yet, it is sobering to acknowledge that functional neuroimaging, in particular modalities such as functional magnetic resonance imaging (fMRI) and magnetoencephalography/electroencephalography (MEG/EEG), plays no role in clinical psychiatric decision making, nor has it defined a neurobiological basics for any psychiatric condition or symptom dimension."

Myös Human Genome Projectin taustalla on ollut erityisesti vimmainen halu löytää skitsofreniaa selittävät geenit, ja se itessään maksoi miljardeja euroja. Vuonna 2024 julkaistussa artikkelissaasn Did the human genome project affect research on Schizophrenia? E. Fuller Torrey käy läpi sitä, miten hanketta ajoiva takaa erityisesti Yhdysvaltojen senaattori Peter Domenici, joka oli jäsenenä sekä budjetista että määrärahoista vastaavassa komiteassa, ja oli tuolloin yksi Washingtonin vaikutusvaltaisimmista ihmisistä. Hänellä sattui myös olemaan skitsofreniadiagnoosin saanut tytär ja vaimo, joka oli töissä NIHMin tutkimuksen valvonnasta vastaavasta neuvostossa.

Hän oli yksi Human Genome Projectin pääarkkitehdeistä oman vaikutusvaltansa johdosta ja yksi sen eksplisiittisistä tavoitteista oli löytää nimeonmaan skitsofrenian sekä myös muiden kaksostutkimusten perusteella perinnöllisiksi oletettujen psykiatristen häiriöiden geneettinen pohja. Kuitenkin 25 vuotta ja miljardeja dollareita myöhemmin geneetikko Johan Lahman totesi artikkelissaan “The Failure of the Genome”:“Among all the genetic findings for common illnesses, such as heartdisease, cancer and mental illnesses, only a handful are of genuine significance for human health. Faulty genes rarely cause, or even mildly predispose us, to disease……. The most likely explanation for why genes for common diseases have not been found is that, with fewexceptions, they do not exist” (Latham, 2011). "

Lääkkeiden "kehitys" on ollut lähinnä sitä, että on kehitetty oletusarvoisesti vähemmän haitallisia lääkkeitä. Esimerkiksi 60 vuotta käsittäneen meta-analyysin Sixty Years of Placebo-Controlled Antipsychotic Drug Trials in Acute Schizophrenia: Systematic Review, Bayesian Meta-Analysis, and Meta-Regression of Efficacy Predictors mukaan ainoa mikä on 60-vuodessa kehittynyt, on plasebovaste. Lääkevaste on pysynyt samalla vaatimattomalla tasolla vuosikymmenien ajan ja vain noin 23 % skitsofreniapotilaista saa hyvän vasteen lääkkeistä. Meta-analyysin tekijät myös antavat ehdotuksia lääkeyhtiöille, miten tätä epäedullista kehityskulkua voisi muuttaa eli miten tehdä lääkekokeita painamalla plasebovastetta alas niin, että saadaan efektikooltaan näennäisesti tehokkaampia lääkkeitä. Meta-analyysin tekijät pohtivat, että otoskoon kasvattamisella on saavutettu tiettyjä etuja, kuten halvemmat lääkekokeet, koska tilastollinen merkitsevyys (ainoa merkitsevyys, joka kiinnostaa kun lääke hyväksytään markkinoille) on riippuvainen otoskoosta ja sen kasvattamisella on helpompi saavuttaa tilastollisesti merkitseviä eroja heikkotehoisille lääkkeille. Tämä kuitenkin on tuottanut tämän harmillisen ongelman, joka liittyy pienempään efektikokoon, koska kun kasvattaa otoskokoa saa halvemmalla lääkkeet läpi, mutta sen sivuvaikutus on realistisempi kuva lääkkeiden todellisesta vasteesta. Toisaalta taustalla on tutkijoiden mukaan voinut olla myös se, että oletetusti vähemmän haitalliset lääkkeet aiheuttavat vähemmän sivuoireita, ja näin sokkoutus purkautuu harvemmin, jolloin plasebovaste nousee suhteessa lääkevasteeseen. Tämä on sitä lääketiteellistä kehitystä, josta lääkkeiden tehoa tutkivat meta-analyysin tekijät pohtivat hyvinkin syvällisesti.

Lue lisää

Toisin sanoen lääketieteellisten kokeiden laadun parantuminen on tutkijoiden mukaan ollut epätoivottavaa kehitystä, koska kun plasebokontrolli paranee eikä sokkoutus purkaudu ihan yhtä usein, niin plasebovaste nousee suhteessa lääkevasteeseen. Tämähän on hienoa, koska sokkoutuksen ei ole tarkoituskaan purkautua, vaikka se tutkijoiden mukaan vaikuttaa olevan oletusarvo psyykenlääkekokeissa. Myös otoskoon kasvu ja potilaiden vähemmän huolellinen valikointi efektikoon maksimoiseksi on luulisi olevan hyvää kehitystä, koska se parantaa tulosten yleistettävyyttä. Myös tätä vahingollista kehitystä vastaan tutkijat ehdottavat toimienpiteitä, jolla saadaan parannettua vaikutelmaa tehosta, jota ei tosiasiassa ole. Tällaiseen "tieteeseen" on hassattu miljardeja euroja rahaa, ja lääkeyhtiöt ovat tahkonneet satoja miljardeja näiden heikkotehoisten mutta ilmeisen haitallisten lääkkeiden myynnistä. Tällaiseen "hoitoon" on upotettu satoja miljardeja suurelta osin veronmaksajien rahaa, ja lopputuloksena saadaan tällaisia tutkimuskatsauksia ja näyttöä siitä, että skitsofreenikoiden suhteellinen kuolleisuus on noussut ja hoitotulokset heikentyneet.

Esimerkiksi A Systematic Review and Meta-Analysis of Recovery in Schizophrenia toipuneiden osuus oli kehitysmaissa (missä on vähemmän laitoshoitoa ja lääkkeitä) 35,6 % ja rikkaissa maissa 13 %. Kuolleisuutta käsittelevän systemaattisen tutkimuskatsauksen mukaan A Systematic Review of Mortality in Schizophrenia
Is the Differential Mortality Gap Worsening Over Time? skitsofreenikoiden suhteellinen kuolleisuus on lähes tuplaantunut 1970-luvulta lähtien ja tutkijat pohtivatkin neuroleptien osuutta kuolleisuuden nousuun.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo ei ole totta, etteikö rahaa olisi. Ongelma on siinä, että asioista, joihin on panostettu rahaa, ei ole saatu mitään lisäarvoa hoidon ja diagnostiikan kehittämisen näkökulmasta. Esimerkiksi aivokuvantamistutkimuksiin on panostettu massiivisesti viime vuosikymmenien aikana. Esimerkiksi aivotutkija Raymond J. Dolan kumppaneineen totesi 2013 julkaistussa artikkelissaan, että aivokuvantamiseen liittyviä tutkimusartikkeleita psykiatriassa on julkaistu yhteensä 16 000 viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana, mikä saa muut viimeaikaiset tieteelliset panostukset vaikuttamaan rinnallaan mitättömiltä. Heidän mukaansa onkin kylmäävää havaita, että näistä mittavista panostuksista huolimatta aivokuvantamismenetelmillä ei ole mitään roolia kliinisessä päätöksenteossa psykiatriassa eikä niiden avulla ole voitu tunnistaa yhdenkään psykiatrisen häiriön tai sen osa-alueen neurobiologista pohjaa:

"The scale of investment in functional neuroimaging as a research tool in psychiatry dwarfs that of other recent innovations, with more than 16,000 published articles over the past three decades (approximately one-third in the last 5 years alone, according to PubMed). Yet, it is sobering to acknowledge that functional neuroimaging, in particular modalities such as functional magnetic resonance imaging (fMRI) and magnetoencephalography/electroencephalography (MEG/EEG), plays no role in clinical psychiatric decision making, nor has it defined a neurobiological basics for any psychiatric condition or symptom dimension."

Myös Human Genome Projectin taustalla on ollut erityisesti vimmainen halu löytää skitsofreniaa selittävät geenit, ja se itessään maksoi miljardeja euroja. Vuonna 2024 julkaistussa artikkelissaasn Did the human genome project affect research on Schizophrenia? E. Fuller Torrey käy läpi sitä, miten hanketta ajoiva takaa erityisesti Yhdysvaltojen senaattori Peter Domenici, joka oli jäsenenä sekä budjetista että määrärahoista vastaavassa komiteassa, ja oli tuolloin yksi Washingtonin vaikutusvaltaisimmista ihmisistä. Hänellä sattui myös olemaan skitsofreniadiagnoosin saanut tytär ja vaimo, joka oli töissä NIHMin tutkimuksen valvonnasta vastaavasta neuvostossa.

Hän oli yksi Human Genome Projectin pääarkkitehdeistä oman vaikutusvaltansa johdosta ja yksi sen eksplisiittisistä tavoitteista oli löytää nimeonmaan skitsofrenian sekä myös muiden kaksostutkimusten perusteella perinnöllisiksi oletettujen psykiatristen häiriöiden geneettinen pohja. Kuitenkin 25 vuotta ja miljardeja dollareita myöhemmin geneetikko Johan Lahman totesi artikkelissaan “The Failure of the Genome”:“Among all the genetic findings for common illnesses, such as heartdisease, cancer and mental illnesses, only a handful are of genuine significance for human health. Faulty genes rarely cause, or even mildly predispose us, to disease……. The most likely explanation for why genes for common diseases have not been found is that, with fewexceptions, they do not exist” (Latham, 2011). "

Lääkkeiden "kehitys" on ollut lähinnä sitä, että on kehitetty oletusarvoisesti vähemmän haitallisia lääkkeitä. Esimerkiksi 60 vuotta käsittäneen meta-analyysin Sixty Years of Placebo-Controlled Antipsychotic Drug Trials in Acute Schizophrenia: Systematic Review, Bayesian Meta-Analysis, and Meta-Regression of Efficacy Predictors mukaan ainoa mikä on 60-vuodessa kehittynyt, on plasebovaste. Lääkevaste on pysynyt samalla vaatimattomalla tasolla vuosikymmenien ajan ja vain noin 23 % skitsofreniapotilaista saa hyvän vasteen lääkkeistä. Meta-analyysin tekijät myös antavat ehdotuksia lääkeyhtiöille, miten tätä epäedullista kehityskulkua voisi muuttaa eli miten tehdä lääkekokeita painamalla plasebovastetta alas niin, että saadaan efektikooltaan näennäisesti tehokkaampia lääkkeitä. Meta-analyysin tekijät pohtivat, että otoskoon kasvattamisella on saavutettu tiettyjä etuja, kuten halvemmat lääkekokeet, koska tilastollinen merkitsevyys (ainoa merkitsevyys, joka kiinnostaa kun lääke hyväksytään markkinoille) on riippuvainen otoskoosta ja sen kasvattamisella on helpompi saavuttaa tilastollisesti merkitseviä eroja heikkotehoisille lääkkeille. Tämä kuitenkin on tuottanut tämän harmillisen ongelman, joka liittyy pienempään efektikokoon, koska kun kasvattaa otoskokoa saa halvemmalla lääkkeet läpi, mutta sen sivuvaikutus on realistisempi kuva lääkkeiden todellisesta vasteesta. Toisaalta taustalla on tutkijoiden mukaan voinut olla myös se, että oletetusti vähemmän haitalliset lääkkeet aiheuttavat vähemmän sivuoireita, ja näin sokkoutus purkautuu harvemmin, jolloin plasebovaste nousee suhteessa lääkevasteeseen. Tämä on sitä lääketiteellistä kehitystä, josta lääkkeiden tehoa tutkivat meta-analyysin tekijät pohtivat hyvinkin syvällisesti.

Lue lisää

Se on totta, että mielenterveyspuolella ei ole ollut samanlaisia lääketieteellisiä läpimurtoja, mitä joillakin muilla saroilla. Sekin on totta että sellainen lämpimurto ehkä tarvittaisiin, että paradigmaa päästäisiin muuttamaan.

Mutta… Mielenterveydenhoito tuskin on ainoa hoidon ala missä ihminen saa vain aikansa parasta hoitoa, vai olenko jotenkin väärässä?

Se että rintasyöpään sairastuneista sairastuu noin 60% uudestaan seuraavan viiden vuoden aikana, ei ole todiste siitä että kaikki tutkimukseen mennyt raha olisi turhaa, vaan se vaan kertoo enemmän siitä kehittämisen tarpeesta. Miksi logiikka muuttuisi heti kun puhutaan mielenterveydestä?

Ylipäätään tämäkin keskustelu, mistä loistaa poissaolollaan se kaikki muu mielenterveyshoito mitä on saatavilla ja mitä voitaisiin kehittää lääkehoidon rinnalla tai sitä korvaamaan, taitaa omalla karulla tavallaan kertoa siitä sairaudentunnottomuudesta, ja siitä että sellaisen ihmisen kanssa ei sitä hoitoa voi kehittää.

Anonyymi kirjoitti:

Se on totta, että mielenterveyspuolella ei ole ollut samanlaisia lääketieteellisiä läpimurtoja, mitä joillakin muilla saroilla. Sekin on totta että sellainen lämpimurto ehkä tarvittaisiin, että paradigmaa päästäisiin muuttamaan.

Mutta… Mielenterveydenhoito tuskin on ainoa hoidon ala missä ihminen saa vain aikansa parasta hoitoa, vai olenko jotenkin väärässä?

Se että rintasyöpään sairastuneista sairastuu noin 60% uudestaan seuraavan viiden vuoden aikana, ei ole todiste siitä että kaikki tutkimukseen mennyt raha olisi turhaa, vaan se vaan kertoo enemmän siitä kehittämisen tarpeesta. Miksi logiikka muuttuisi heti kun puhutaan mielenterveydestä?

Ylipäätään tämäkin keskustelu, mistä loistaa poissaolollaan se kaikki muu mielenterveyshoito mitä on saatavilla ja mitä voitaisiin kehittää lääkehoidon rinnalla tai sitä korvaamaan, taitaa omalla karulla tavallaan kertoa siitä sairaudentunnottomuudesta, ja siitä että sellaisen ihmisen kanssa ei sitä hoitoa voi kehittää.

Lue lisää

Tutkimukseen mennyt raha ei toki ole ollut turhaa: tiedämme tällä hetkellä, että psykiatrisiin tautiluokituksiin tuskin tullaan koskaan löytämään koherenttia biologista/neurobiologista pohjaa. Niihin ei tämän tutkimusnäytön pohjalta todennäköisesti tulla koskaan kehittämään ensimmäistäkään geenitestiä, jos esimerkiksi skitsofreniaan liittyvät geneettiset assosiaatiot eivät selitä edes populaatiotasolla kuin prosentin pari kyseisen häiriön vaihtelusta. Tiedämme myös, että psykiatriset tautiluokitukset ovat oireyhtyminä epävalideja, niillä on usein melko heikko reliabiliteetti ja geneettiset sekä muut riskitekijät ovat sekä skitsofrenialle että muille häiriöille epäspesifejä eli samat riskitekijät nostavat ylipäätän mielentereyshäiriöiden riskiä. Suomeksi sanottuna sellaista sairautta kuin skitsofrenia ei ole olemassakana, kyseessä on epävalidi konstruktio, joka ei viittaa mihinkään spesifiin selvästi muista häiriöistä erottuvaan erottuvaan psykoosisairauteen. Tutkimusrahoituksen syytämistä molekyyligeneettiseen tutkimukseen promillen sadasosien tilastollisten assosiaatioiden metsästämiseksi tai aivokuvantamistutkimuksiin epäspesifien, ryhmätason erojen toteamiseksi pitäisikin vähentää, ja rahoitusta pitäisi suunnata muualle esimerkiksi luokitusjärjestelmän muuttamiseen ja psykososiaalisten interventioiden kehittämiseen. Näiden tutkimusten ainoa hyöty on ollut siinä, että psykiatrian oppikirjat ja valtamedia ovat täynnä ekologista virhepäätelmää psykiatrisista tautiluokituksista ja niiden biologisita korrelaateista, mikä vetoaa lähinnä niihin, jotka eivät ymmärrä tilastotieteen alkeita.

Tiedämme myös, että toisiin kuin rintasyövässä, skitsofreniasta ei löydy ensimmäistäkään tutkimuskatsausta, jonka mukaan hoitotulokset olisivat selvästi parantuneet. Kun puhutaan hoidon kehityksestä, niin silloin yleensä viitataan ajalliseen trendiin, jossa kuolleisuus laskee ja parantuneiden osuus nousee. Kuten kommentissa tuotiin esille, skitsofreenikoiden suhteellinen kuolleisuus on noussut ja parantuneiden osuus laskenut. Jos vertaat rintasyövän hoitotulosten tilastollista trendiä ja skitsofrenian hoitotulosten tilastollista trendiä 50-luvulta tähän päivään, niin ne ovat täysin päin vastaiset.Totta kai koska skitsofrenia ei ole lääketieteellinen sairaus kuten rintasyöpä, vaan sen parantumisen kriteerit ovat osin psykososiaaliset eli viittaavat sosiaaliseen toimintakykyyn, niin taustalla voi olla myös esimerkiksi merkittäviä yhteiskunnallisia/kontekstuaalisia tekijöitä, joiden vuoksi skitsofreenikoiden sosiaalinen toimintakyky on laskenut. Historiallisilla trendeillä ei voida tutkia suoraan hoidon vaikuttavuutta, vaan siihen tarvitaan erilaisia tutkimusastelemia. Esimerkiksi jos haluat tutkia hypoteesia, että laitoshoidon väheneminen tai vaikkapa työelämän vaatimusten lisääntyminen on heikentänyt skitsofreenikoiden hoidon ennustetta (joku psykiatri voisi olla sitä mieltä, että skitsofreenikoiden kognitiiviset puutosoireet vaikeuttavat töihin pääsyä ja kavereiden saamista kognitiivisesti vaativassa yhteiskunnassa), niin sinun pitää löytää tutkimuksia, joissa laitoshoitoa tarjotaan enemmän tai vähemmän kuin nykyisessä hoidossa ja jossa yhteiskunnallinen ja ajallinen konteksti on sama.

Suomessa tästä on tehty uraauurtavaa tutkimusta liittyen Länsi-Pohjassa kehitettyyn hoitomalliin, jossa käytetään psykoosien hoidossa lääkkeitä puolet vähemmän ja huomattavasti vähemmän laitoshoitoa. Bergström et al (2018) tekemän 19 vuotta käsittäneen rekisterpohjaisen tutkimuksen mukaan käypä hoito -suosituksen mukainen lääkekeskeinen ja verrattaen laitoskeskeinen malli ennusti tutkimusjakson lopussa suurempaa todennäköisyyttä olla edelleen hoidossa (2,2-kertatinen), suurempaa todennäköisyyttä käyttää neuroleptejä (7-1-kertainen) ja suurempaa todennäköisyyttä olla työkyvyttömyyseläkkeellä (3,7-kertainen): "Further statistical modeling indicated that initial administration of treatment outside the OD significantly predicted ongoing treatment (adjusted odds ratio (OR)=2.2; 95% CI=1.3–3.7), neuroleptic medication (OR=7.1; 4.3–11.8), and disability allowances (OR=2.6; 1.6–4.3) at the end of follow-up. "

Eli hoitoa on kyllä kehitetty vähemmän lääkekeskeiseksi etenkin Länsi-Pohjassa ja siitä on saatu näyttöä, että se vähentää laitoshoidon ja lääkityksen tarvetta ja vähentää työkyvyttömyyseläkkeitä. Työyvyttömyys on erittäin kallis yhteiskunnalle ja siksi erityisesti sen ennaltaehkäisy on tärkeää kutannusvaikuttavuuden näkökulmasta. Lyhyen ajan RCT-kokeissa ei juuri kiinnitetä työkykyyn huomiota, mutta minusta se on tärkeämpi tekijä toipumisen kannalta kuin se, onko ihminen vähän ekstrentinen ja uskooko hän telepatiaan. On kummallista, että Suomessa kustannusvaikuttavuudesta touhottavat päättäjät ja tutkijat eivät ole halunneet tehdä lisätutkimusta kyseisestä mallista muualla Suomessa, mutta muualla maailmassa mallia on lähdetty kokeilemaan.

Anonyymi kirjoitti:

Se on totta, että mielenterveyspuolella ei ole ollut samanlaisia lääketieteellisiä läpimurtoja, mitä joillakin muilla saroilla. Sekin on totta että sellainen lämpimurto ehkä tarvittaisiin, että paradigmaa päästäisiin muuttamaan.

Mutta… Mielenterveydenhoito tuskin on ainoa hoidon ala missä ihminen saa vain aikansa parasta hoitoa, vai olenko jotenkin väärässä?

Se että rintasyöpään sairastuneista sairastuu noin 60% uudestaan seuraavan viiden vuoden aikana, ei ole todiste siitä että kaikki tutkimukseen mennyt raha olisi turhaa, vaan se vaan kertoo enemmän siitä kehittämisen tarpeesta. Miksi logiikka muuttuisi heti kun puhutaan mielenterveydestä?

Ylipäätään tämäkin keskustelu, mistä loistaa poissaolollaan se kaikki muu mielenterveyshoito mitä on saatavilla ja mitä voitaisiin kehittää lääkehoidon rinnalla tai sitä korvaamaan, taitaa omalla karulla tavallaan kertoa siitä sairaudentunnottomuudesta, ja siitä että sellaisen ihmisen kanssa ei sitä hoitoa voi kehittää.

Lue lisää

Vähän voisi miettiä tuota, että onko se ihmiselle aikansa parasta hoitoa, jos hänet lääkitään aivan tainnoksiin ?
Aikoinaan sitä tapahtui vielä enemmän kuin nykyään, mutta edelleenkin näkee silloin tällöin ihmisiä/potilaita, jotka ovat aivan tokkurassa lääkkeiden takia.
En jaksa ymmärtää, miten se auttaisi ketään, että aivot lamaannutetaan kokonaan, ajatus ei kulje, tunteet ei toimi, ja liikkuminenkin on vähän sitä sun tätä.

Poikkeaviakin mielipiteitä saa olla, mutta ne täytyy osata esittää oikealla tavalla.

" Sellainen skitsofrenia joka ei oireile.. psykiatrit eivät hoida.."
Jos ihminen ei oireile skitsofrenialle tyypillisillä oireilla, niin eihän hänellä silloin ole skitsofreniaa.
Oireiden perusteella se sairaus todetaan.

Tuosta olen kyllä samaa mieltä kanssasi: psykiatria on todellakin tainnut jämähtää paikoilleen jo 1980-luvulta lähtien. Saman huomasin minäkin, tosin enemmän siellä 1990- luvun loppupuolella. Mitään muuta psykiatrit eivät ole koskaan tarjonneet ja määränneet hoidoksi potilaille, kuin lisää ongelmia aiheuttavia lääkkeitä. Perin outoa, tai kapea-alaista on psykiatrinen hoito Suomessa. Laaja-alaisempi toimintatapa, jossa otetaan kaikki elämän aspektit huomioon hoitaa yksilöä on unohdettu täysin ja kokonaan.