Siinähän se otsikossa seisoo.
Vaikka kaikessa on aina kehitettävää ja parannettavaa, niin miksi sairaudentunnottomien ihmisten kanssa ei voi keskustella hoidon kehittämisestä tai parantamisesta?
Miksi sairaudentunnottoman kanssa ei voi keskustella hoidon kehittämisestä?
Anonyymi-ap
58
580
Vastaukset
- Anonyymi
Ehkä kyse ei ole pelkästään sairaudentunnottomista, vaan hyvin monista MT-kuntotujista ylipäätään.
Monesti olen heitä yrittänyt kuunnella, ja tuntuu että heidän haaveet ja toiveet ovat välillä hyvin epämääräisiä.
Kai sitä meistä jokainen haluaisi elää ns "tavallista" elämää, mutta hoidon tavoite ei ole olla se tavallinen elämä, tai joku kaveri, hoidon tarkoitus on vain mahdollistaa se mahdollisimman hyvin että itse voi niitä kavereita hankkia. Ehkä tämä on se, mitä sairas ihminen ei aina ymmärrä, vaikka hoito olisikin iso osa heidän ns. normaalia elämää.- Anonyymi
Ehkäpä vika on siinä, että sinun ajamasi tavoite, tai tapa hoitaa mt-oireista kärsiviä ei ole se sama, mitä itse henkilö ajattelee omista asioistaan, ja mitä toiveita hänellä itsellään on hoitonsa suhteen.
Se ydinongelma voi olla siinä, että jos toinen, eli ammattilainen toivoo, tai vaatii hoidettavalta lääkkeiden käyttöä, ja alalla oleva kuvittelee, että niitä käyttämällä ne kaikki ongelmat, joita henkilöllä on, katoaisivat, kuin taikaiskusta, niin niinhän asia ei ole. Mitkään lääkkeet eivät poista oireiden aiheuttajaa, tai taustalla olevia ongelmia.
Eiköhän se silloin ole aika itsestäänselvää, että tällöin tulee väistämättä yhteentörmäyksiä.
Se, mikä juuri nimenomaan on vialla psykiatriassa, on tuo liiallinen hoidon painottaminen lääkityksiin ja niiden käyttämiseen. Vuorovaikutuksellisella keskustelulla päästäisiin parempaan tulokseen. Toinen, mikä merkittävästi vaikuttaa keskusteluun ja siihen kykenemiseen, ovat liian lamaavat lääkkeet, kuten neuroleptit. Koska ne vaikuttavat kognitioon. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ehkäpä vika on siinä, että sinun ajamasi tavoite, tai tapa hoitaa mt-oireista kärsiviä ei ole se sama, mitä itse henkilö ajattelee omista asioistaan, ja mitä toiveita hänellä itsellään on hoitonsa suhteen.
Se ydinongelma voi olla siinä, että jos toinen, eli ammattilainen toivoo, tai vaatii hoidettavalta lääkkeiden käyttöä, ja alalla oleva kuvittelee, että niitä käyttämällä ne kaikki ongelmat, joita henkilöllä on, katoaisivat, kuin taikaiskusta, niin niinhän asia ei ole. Mitkään lääkkeet eivät poista oireiden aiheuttajaa, tai taustalla olevia ongelmia.
Eiköhän se silloin ole aika itsestäänselvää, että tällöin tulee väistämättä yhteentörmäyksiä.
Se, mikä juuri nimenomaan on vialla psykiatriassa, on tuo liiallinen hoidon painottaminen lääkityksiin ja niiden käyttämiseen. Vuorovaikutuksellisella keskustelulla päästäisiin parempaan tulokseen. Toinen, mikä merkittävästi vaikuttaa keskusteluun ja siihen kykenemiseen, ovat liian lamaavat lääkkeet, kuten neuroleptit. Koska ne vaikuttavat kognitioon.Anteeksi, jäi mainitsemtta että nyt ei puhuta lääkityksestä, vaan siitä että mitkä on ihmisten haaveet ja toiveet.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Anteeksi, jäi mainitsemtta että nyt ei puhuta lääkityksestä, vaan siitä että mitkä on ihmisten haaveet ja toiveet.
Miten voi olla haaveita tai toiveita, jos syö neuroleptejä?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miten voi olla haaveita tai toiveita, jos syö neuroleptejä?
Itse ainakin vahvasti lääkittynä toivoin jatkuvasti voivani paremmin.
Toive se on sekin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miten voi olla haaveita tai toiveita, jos syö neuroleptejä?
Miten voi keskustella hoidon kehittämisestä, jos sanavarastossa ei ole kuin neuroleptit?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itse ainakin vahvasti lääkittynä toivoin jatkuvasti voivani paremmin.
Toive se on sekin.Juuri tämä. Sillä ei ole mitään väliä että missä kontekstissa tai mitä toivoo, vaan se että on se eteenpäin vievä toive.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Juuri tämä. Sillä ei ole mitään väliä että missä kontekstissa tai mitä toivoo, vaan se että on se eteenpäin vievä toive.
Juu, ilman sitä on aika vaikeaa päästä eteenpäin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ehkäpä vika on siinä, että sinun ajamasi tavoite, tai tapa hoitaa mt-oireista kärsiviä ei ole se sama, mitä itse henkilö ajattelee omista asioistaan, ja mitä toiveita hänellä itsellään on hoitonsa suhteen.
Se ydinongelma voi olla siinä, että jos toinen, eli ammattilainen toivoo, tai vaatii hoidettavalta lääkkeiden käyttöä, ja alalla oleva kuvittelee, että niitä käyttämällä ne kaikki ongelmat, joita henkilöllä on, katoaisivat, kuin taikaiskusta, niin niinhän asia ei ole. Mitkään lääkkeet eivät poista oireiden aiheuttajaa, tai taustalla olevia ongelmia.
Eiköhän se silloin ole aika itsestäänselvää, että tällöin tulee väistämättä yhteentörmäyksiä.
Se, mikä juuri nimenomaan on vialla psykiatriassa, on tuo liiallinen hoidon painottaminen lääkityksiin ja niiden käyttämiseen. Vuorovaikutuksellisella keskustelulla päästäisiin parempaan tulokseen. Toinen, mikä merkittävästi vaikuttaa keskusteluun ja siihen kykenemiseen, ovat liian lamaavat lääkkeet, kuten neuroleptit. Koska ne vaikuttavat kognitioon.Minä ainakin olen valmis keskustelemaan hoidon parantamisista. Olen sosiaalinen luonne ja pelkään yksinäisyyttä. Nyt ei ole ketään, jonka kanssa jutella, koska kaikki tutut on töissä tms.. Skitsofreenikot ovat kaikki erilaisia ja siksi on vaikea ammattilaisillakin auttaa. Omalle hoitajalle olen kertonut voionnistani aina hyvin avoimesti ja tarkkaan ja yleensä voinkin hyvin. Nyt on vain sellainen jakso, etten halua olla yksin, kun kuulen ääniä ym.
- Anonyymi
Psykiatrit ovat jämähtäneet jonnekin 50-luvulle. He luulevat että antipsykoottinen lääkitys on se ainoa keino hallita skitsofrenian oireita. Vaikka hyviä tuloksia on saatu myös (jopa pelkällä) terapialla (tarkemmin: keskusteluterapia ja taideterapia. Myös avoimen dialogin malli). Myös päihteiden pois jättäminen auttaa, jos henkilö käyttää päihteitä. Erityisesti alkoholi ja mahdolliset stimulantit pois!
Stressin hallinta on tärkeintä (edes lääkkeet eivät auta jos on todella stressaantunut!!) ja myös se että ei lukittaudu omaan asuntoonsa, koska nämä molemmat lisäävät psykoosin uusiutumisen riskiä todella paljon! (Sitä on tutkittu)
On hyvä löytää itselle mielekästä toimintaa ja myös keskustella mukavien ihmisten kanssa. Jos ei keksi mitään, niin suosittelen kuntouttavaa työtoimintaa tai kuntouttavaa päivätoimintaa. Se on ilmaista, joten kannattaa kokeilla! Eikä se ole hankalaa tai kovin vaativaa. Kysy kaupungin sossulta lisää!
Lisäksi: Se lisää hoidon vastustamista, jos potilaan ei anneta vaikuttaa omaan hoitoonsa. Varsinkin tämä on tärkeää psykiatriassa, koska psykologiset testit ovat epätarkkoja. Eri juttu on esim. kolesteroli, koska sen voi tarkasti mitata. Mutta miten mittaat jonkun omaa henkistä hyvinvointia? Sitä ei voi mitata. Ainoa missä se tulee ilmi, on se että kun puhuu sen henkilön kanssa nii huomaa onko se järjissään ja voiko hän huonosti. Toinen tiedolähde on henkilön omat kokemukset ja hänen lähipiirinsä kertomukset.- Anonyymi
Tässähän ei varsinaisesti haettu sitä esimerkkiä, että miten se keskustelu epäonnistuu, vaan enemmän sitä että miksi näin tapahtuu.
- Anonyymi
Kai se on vähän sama asia kun yrittäisi kehittää pihvin paistoa vegaanin kanssa. Menee vain jankkaamiseksi siitä, että liha on murhaa.
- Anonyymi
Diagnoosi ja lääkekeskeisyys ja niiden painottaminen lienevät juuri ne esteet, minkä vuoksi kumpikaan ei ymmärrä toista ja tavoitteet voivat olla erilaiset. Käsittääkseni ainakin jo useiden vuosikymmenten ajan se lääkehoito on ollut yksi niistä kulmakivista, joihin psykiatriassa keskitytään.
Hieman oudoksun aloituksen raflaavuutta, ja sitä, miksi aloittaja näkee, tai pitää kaikkeen syynä potilaan sairaudentunnottomuutta.
Koska lääkkeethän nimenomaan vaikuttavat niitä käyttävän jaksamiseen, ja kykyyn ylipäätään ajatella mitään. Puhumattakaan sitten keskusteluun kykenemisestä.- Anonyymi
Voi olla vaikeaa hyväksyä, tai ymmärtää, mutta nyt puhutaan käsitteistä eikä lääkkeistä.
Sekin olisi ihan oma keskustelunsa, että onko kaikki sairaudentunnottomuuden syytä? Ja siihen tietenkin mielenkiintoinen spinoff, voiko sairaudentunnoton keskustella siitä, että mikä kaikki on sairaudentunnottomuuden syytä.
Ketjuun ei ole pakko vastata, jos ei kykene pysymään aiheessa.
- Anonyymi
Psykiatreja on paljon erilaisia. Jotkut keskustelevat potilaan kanssa hoitotavoista, lääkkeistä, ja ottavat myös potilaan toiveet huomioon.
Jotkut taas ovat sellaisia, että potilaalla itsellään ei saisi olla mitään mielipiteitä, lääkärin sana on laki.
Jotkut lääkärit uskoivat potilaan kertomia asioita, jotkut eivät.
Jotkut lääkärit kohtelivat potilasta ihmisenä, jotkut vain sairaana ihmisenä.
Oli aina miellyttävämpi asioida sellaisen lääkärin kanssa, joka kuunteli myös potilasta ja hänen toiveitaan.- Anonyymi
Myös potilaita on erilaisia. Joidenkin kanssa pystyy keskustelemaan hoidoista, lääkkeistä ja muustakin. Jotkut osallistuvat aktiivisesti hoitoonsa, jotkut eivät ymmärrä mistään mitään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Myös potilaita on erilaisia. Joidenkin kanssa pystyy keskustelemaan hoidoista, lääkkeistä ja muustakin. Jotkut osallistuvat aktiivisesti hoitoonsa, jotkut eivät ymmärrä mistään mitään.
Väitän että suurin osa potilaista kykenee keskustelemaan hoidosta. Siksi se vähemmistö joka ei kykene, pistääkin niin kovasti silmään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Väitän että suurin osa potilaista kykenee keskustelemaan hoidosta. Siksi se vähemmistö joka ei kykene, pistääkin niin kovasti silmään.
Juurikin näin.
- Anonyymi
Täällä olikin hyviä kirjoituksia avoimen dialogien tarpeellisuudesta ja siitä, että hoidossa pitäisi painottaa muutakin kuin lääkkeitä. Itse olen siinä vaiheessa sairauttani, että olen parhaani mukaan hyväksynyt sen ja lääkitykseni toimii kohtalaisesti. Vielä on pitkä matka sinne, että yhteiskunta tulisi vastaan ja herkullisen pihvin paistamisen selittämisen analogia on hieman ontuva. Tuskin kukaan tässä asiassa on viisaampi tai arvomaailmallisesti sitoutunut mihinkään. Mitään viisauksia en ole kuullut hoitohenkilökunnalta, vaan kaipaankin avointa ja hyväksyvää ilmapiiriä ilman tuputtamista. Se valitettavasti vaatii hieman toiselta ja henkiseen laiskuuteen on aina helppo vedota.
- Anonyymi
Ap näkee sairaudentunnottomia joka paikassa.
- Anonyymi
Nazi-psykitria määrittelee väkivaltaansa alistumattomat "sairaudentunnottomiksi", ja se on osa heidän valheellista propagandaansa ja suuren yleisön aivopesua.
Noita-vainojen aikaan noidat olivat parantumattomasti paholaisen riivaamia ja "jumalattomia", myyneet sielunsa paholaiselle, se oli sen ajan valheellista propagandaa ja suuren yleisön aivopesua.
Mikään ei ole muuttunut. Luokka-yhteiskunnan yläluokkainen väkivalta-instituutio vainoaa edelleen vääräuskoisia, kuten vasemmisto ja muut vallankumoukselliset. - Anonyymi
Jos luet tarkemmin, niin siinä puhutaan enemmän sairaudentunnottomuuden "laadullisista" kriteereistä, kuin "Määrällisistä"
Sellainen pikku pointti vielä, että vaikka sairaudentunnottomasta tuntuisi, että se on normaali ja kaikkia koskeva olotila, niin ulkopuolisen silminhän näin ei ole. Vaan se että se on hyvin pieni joukko, jonka ensin pitää olla sairas, ja niistä vain osa on sairaudentunnottomia. Niitä ei siis ole jokapaikassa.
- Anonyymi
Miten määrittelet sairaudentunnottoman? Itselläni ei esim ole mitään ongelmia myöntää että minulla on ollut ongelmia tai keskustella tai prosessoida ongelmiani. Eselleenkin kärsin toisinaan. Elämä on kärsimystä. Ei se helppoa ole jos terveys pettää tai läheiset ihmiset kuolee ja kärsii eksistentiaalituskasta. Se on hankala myöntää että kyse olisi sairaudentilasta jota pitä hoitaa biologisen psykiatrian paradigman keinoin valkotakkiperpektiivin kautta.
En tiedä mistä pitäisi olla sairaudentunnoton. Diagnooseista mitä poistettiin jälkikäteen kun kärsi lääkehaitoista silloin, diagnooseista joita heitti yksi psykiatri ja toinrn oli eri mieltä vai mistä. Olen itsekin aika hämilläni.
Sen tiedän että psykiatrian hoitopolulla kärsi mieli ja terveys ja helpotus olossa tuli kyseenalaistettaessa tätä hoitopolkua.
En tiedä miksi meidän kokemus ei paina? Vai en tiedä ketä syyllistät sairaudentunnottomaksi.- Anonyymi
Kannatan holistisuutta eli hyvinvoinnin tukemista mikä ymmärretään huomattavasti la yksilön oikeutta tietoon harmeista, sosiaalisen ympäristön js yhteiskunnan kontekstin huomioimista mielenterveydrssä (esim onko se normaalia ja tervettä sopeutua 8 tuntia työpäivään kuluttavassa työssä), avointa dialogia. Ja tällaista.
Mitä tulee psykoottisiin tiloihin koen että ihmisen mieli voi ajan kanssa eheytyä myös ilman pillereitä ja joillrkin lääkkert voi ajaa itsetuhoiseksi, sekavaksi ja tuhota unta. Silloinkin psykiatria voi diagnosoida sen sairaudeksi jolloin on tarjolla samaa millä vahinko on tehty ellei tuuri käy ja aletaan kokeilemaan muita keinoja.
Koen että ihmismieli on paljon vahvempi kuin psykiatria olettaa. Se on tullut koettua. Psykiatrian mielestä minun olisi pitänyt sedatoida ja tyhmentää päätäni aineilla, minä menin rohkeasti toisern suubtaan. Ja se kannatti. - Anonyymi
Oikeistolle kommunisti on sairaudentunnoton.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kannatan holistisuutta eli hyvinvoinnin tukemista mikä ymmärretään huomattavasti la yksilön oikeutta tietoon harmeista, sosiaalisen ympäristön js yhteiskunnan kontekstin huomioimista mielenterveydrssä (esim onko se normaalia ja tervettä sopeutua 8 tuntia työpäivään kuluttavassa työssä), avointa dialogia. Ja tällaista.
Mitä tulee psykoottisiin tiloihin koen että ihmisen mieli voi ajan kanssa eheytyä myös ilman pillereitä ja joillrkin lääkkert voi ajaa itsetuhoiseksi, sekavaksi ja tuhota unta. Silloinkin psykiatria voi diagnosoida sen sairaudeksi jolloin on tarjolla samaa millä vahinko on tehty ellei tuuri käy ja aletaan kokeilemaan muita keinoja.
Koen että ihmismieli on paljon vahvempi kuin psykiatria olettaa. Se on tullut koettua. Psykiatrian mielestä minun olisi pitänyt sedatoida ja tyhmentää päätäni aineilla, minä menin rohkeasti toisern suubtaan. Ja se kannatti.Jos psykiatria instituutio ei onnistu ihmisen tuhoamisessa, astuu kuvaan seuraava väkivalta-instituutio, asunnottomuus ja väärät tuomiot.
Elämme ääri-väkivaltaisessa luokka-yhteiskunnassa, missä ala-luokan henki ei ole minkään arvoinen, ja nazeille heidän tappamisensa on huvia. - Anonyymi
Hyvä kysymys. Sairauden tunto, tai sen tunnottomuus ei ole mitään mikä jossain lääkärin paperissa lukee.
Sairaudentunto on enemmän sitä, että ihminen itse kykenee hahmottamaan sen, että miten se oma sairaus vaikuttaa omaan itseen, kykyyn tehdä, toimia tai olla vuorovaikutuksessa. jne.
Sairaudentunto ei ole pelkästään mielenterveysongelmissa, vaan se voi ilmetä myös fyysisellä puolella. Ja se voi olla suuntaan tai toiseen.
Käytännössä siis vakavasta sydänsairaudesta kärsivä ihminen voi lähteä kiipeämään vuorelle, koska ei tunne olevansa sairas, vaikka lopulta kupsahtaa sinne.
Tämä tietysti on MT foorumi, niin luonnollisesti puhutaan enemmän mielenterveydestä. Loppupeleissä siis kyse on siitä, että miten paljon siitä ihmisen sairaudesta, on sitä "normaalia reagointia" hankalaan elämään, ja miten paljon sitä sairautta jää ihmisellä itsellään tunnistamatta, mikä ei olekkaan "normaalia" ja mitä kaikkia hankaluuksia se sitten tuottaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hyvä kysymys. Sairauden tunto, tai sen tunnottomuus ei ole mitään mikä jossain lääkärin paperissa lukee.
Sairaudentunto on enemmän sitä, että ihminen itse kykenee hahmottamaan sen, että miten se oma sairaus vaikuttaa omaan itseen, kykyyn tehdä, toimia tai olla vuorovaikutuksessa. jne.
Sairaudentunto ei ole pelkästään mielenterveysongelmissa, vaan se voi ilmetä myös fyysisellä puolella. Ja se voi olla suuntaan tai toiseen.
Käytännössä siis vakavasta sydänsairaudesta kärsivä ihminen voi lähteä kiipeämään vuorelle, koska ei tunne olevansa sairas, vaikka lopulta kupsahtaa sinne.
Tämä tietysti on MT foorumi, niin luonnollisesti puhutaan enemmän mielenterveydestä. Loppupeleissä siis kyse on siitä, että miten paljon siitä ihmisen sairaudesta, on sitä "normaalia reagointia" hankalaan elämään, ja miten paljon sitä sairautta jää ihmisellä itsellään tunnistamatta, mikä ei olekkaan "normaalia" ja mitä kaikkia hankaluuksia se sitten tuottaa.Mitä on normaali reagointi hankalaan elämään? Onko normaalia alkaa käyttäytyä omaa ja muiden elämää tuhoavasti ja kaikista säännöistä piittaamattomasti?
Vai olisiko normaalia alkaa korjata elämänsä epäkohtia parempaan suuntaan?
Lisäksi voisi pohtia, onko hankala elämä syy ongelmiin vai seuraus mielenterveyden häiriöistä? Ja mikä on oma osuus tässä? Voiko olla, että mielenterveyden häiriöt aiheuttavat hankalan elämän? Ja hankala elämä sitten edelleen pahentaa mielenterveyden ongelmia? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä on normaali reagointi hankalaan elämään? Onko normaalia alkaa käyttäytyä omaa ja muiden elämää tuhoavasti ja kaikista säännöistä piittaamattomasti?
Vai olisiko normaalia alkaa korjata elämänsä epäkohtia parempaan suuntaan?
Lisäksi voisi pohtia, onko hankala elämä syy ongelmiin vai seuraus mielenterveyden häiriöistä? Ja mikä on oma osuus tässä? Voiko olla, että mielenterveyden häiriöt aiheuttavat hankalan elämän? Ja hankala elämä sitten edelleen pahentaa mielenterveyden ongelmia?Erittäin hyviä pointteja joista voidaan keskustella ihan omassa ketjussaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Erittäin hyviä pointteja joista voidaan keskustella ihan omassa ketjussaan.
Sairaudentunto on hallintatermi, jolla ap yrittää korostaa sitä että jonkun ihmisten mielipiteet eivät olisi uskottavia koska he on "sairaita". Kysyn edelleen, mitä sairasta on esim reagoida ihmiselämän kärsimykseen esim siihen että läheiset kuolee, sinua on piesty lapsena tai parisuhteessa, et luota esim ihmisiin tai itseesi taustasi jälkeen. Miksi sitä pitää kuvailla sairautena tehden siitä medikalisoitu tila sen sijaan että olisit ihminen ja ihmisyyteen kuuluu kärsimystä. Ihminen voi myös kehittää uusia toimintamalleja vaikka joskus virheitä toistaa. Ihminen on itsereflektioon kykeneväinen olento jonka ei tarvitse tulla psykiatrian diagnosoimaksi tai määrittelemäksi että kykenee analysoimaan toimintaansa.
Ilmeisesti sinun mielestäsi sairaus on sitä ettei noudata sääntöjä. Oliko esim natsisaksassa sairasta että joku ei noudattanut sääntöjä?
Jos piinaa läheisiään se ei tietenkään ole oikein vaan silloin on kyllä itsetutkiskelun paikka. Mutta se että toimit väärin ei ole lähtökohtaisesti sairaus vaan voi olla myös henkilön kusipäisyyttä ynnä muuta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hyvä kysymys. Sairauden tunto, tai sen tunnottomuus ei ole mitään mikä jossain lääkärin paperissa lukee.
Sairaudentunto on enemmän sitä, että ihminen itse kykenee hahmottamaan sen, että miten se oma sairaus vaikuttaa omaan itseen, kykyyn tehdä, toimia tai olla vuorovaikutuksessa. jne.
Sairaudentunto ei ole pelkästään mielenterveysongelmissa, vaan se voi ilmetä myös fyysisellä puolella. Ja se voi olla suuntaan tai toiseen.
Käytännössä siis vakavasta sydänsairaudesta kärsivä ihminen voi lähteä kiipeämään vuorelle, koska ei tunne olevansa sairas, vaikka lopulta kupsahtaa sinne.
Tämä tietysti on MT foorumi, niin luonnollisesti puhutaan enemmän mielenterveydestä. Loppupeleissä siis kyse on siitä, että miten paljon siitä ihmisen sairaudesta, on sitä "normaalia reagointia" hankalaan elämään, ja miten paljon sitä sairautta jää ihmisellä itsellään tunnistamatta, mikä ei olekkaan "normaalia" ja mitä kaikkia hankaluuksia se sitten tuottaa.Kai ne ongelmat siinä vaiheessa voivat muuttua sairaudeksi, jos alkaa elämä ja kaikki toiminta häiriintyä oireilun takia. Jokapäiväinen eläminen kun alkaa kärsimään, ehkä siinä vaiheessa voisi miettiä sairautta.
Muutenhan elämässä kaikki " oireilee " omalla tavallaan vaikeuksissa, suruun, eroihin, vastoinkäymisiin, jne. Ei se ole aina sairaus, vaan omien tunteiden läpi käymistä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kai ne ongelmat siinä vaiheessa voivat muuttua sairaudeksi, jos alkaa elämä ja kaikki toiminta häiriintyä oireilun takia. Jokapäiväinen eläminen kun alkaa kärsimään, ehkä siinä vaiheessa voisi miettiä sairautta.
Muutenhan elämässä kaikki " oireilee " omalla tavallaan vaikeuksissa, suruun, eroihin, vastoinkäymisiin, jne. Ei se ole aina sairaus, vaan omien tunteiden läpi käymistä.Ei voi olla sairautta vaikka kuin haittaa elämää ja toimintakykyä.Krooninista väsymysoireyhtymäkään(me/cfs)ei pidetä Suomessa sairautena vaikka se kyllä haittaa todella pahasti elämää.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kai ne ongelmat siinä vaiheessa voivat muuttua sairaudeksi, jos alkaa elämä ja kaikki toiminta häiriintyä oireilun takia. Jokapäiväinen eläminen kun alkaa kärsimään, ehkä siinä vaiheessa voisi miettiä sairautta.
Muutenhan elämässä kaikki " oireilee " omalla tavallaan vaikeuksissa, suruun, eroihin, vastoinkäymisiin, jne. Ei se ole aina sairaus, vaan omien tunteiden läpi käymistä.Yhtenä sairauden kriteerinä käytetään sitä, että oireilu on niin voimakasta, että se merkittävästi haittaa elämää.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yhtenä sairauden kriteerinä käytetään sitä, että oireilu on niin voimakasta, että se merkittävästi haittaa elämää.
Tällä logiikalla minun asperger syndrooma pitäs olla sairaus.
Aspergeria ei yleisesti haluta pitää sairautena. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hyvä kysymys. Sairauden tunto, tai sen tunnottomuus ei ole mitään mikä jossain lääkärin paperissa lukee.
Sairaudentunto on enemmän sitä, että ihminen itse kykenee hahmottamaan sen, että miten se oma sairaus vaikuttaa omaan itseen, kykyyn tehdä, toimia tai olla vuorovaikutuksessa. jne.
Sairaudentunto ei ole pelkästään mielenterveysongelmissa, vaan se voi ilmetä myös fyysisellä puolella. Ja se voi olla suuntaan tai toiseen.
Käytännössä siis vakavasta sydänsairaudesta kärsivä ihminen voi lähteä kiipeämään vuorelle, koska ei tunne olevansa sairas, vaikka lopulta kupsahtaa sinne.
Tämä tietysti on MT foorumi, niin luonnollisesti puhutaan enemmän mielenterveydestä. Loppupeleissä siis kyse on siitä, että miten paljon siitä ihmisen sairaudesta, on sitä "normaalia reagointia" hankalaan elämään, ja miten paljon sitä sairautta jää ihmisellä itsellään tunnistamatta, mikä ei olekkaan "normaalia" ja mitä kaikkia hankaluuksia se sitten tuottaa.Nazi-psykiatrit ja muut mengelet piiloutuvat nazi-psykiatriansa taakse ymmärrettyään oman mielensä vikaisuuden, he ovat siksi sairauden tuntoisia, mutta piiloutuvat seurauksilta, ja ovat ottaneet itsensä kaltaisia kontrolloivan instituution vallan itselleen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei voi olla sairautta vaikka kuin haittaa elämää ja toimintakykyä.Krooninista väsymysoireyhtymäkään(me/cfs)ei pidetä Suomessa sairautena vaikka se kyllä haittaa todella pahasti elämää.
Olikin kyse psyykkisistä sairauksista, krooninen väsymysoireyhtymä ei taida olla sellaiseksi luokiteltu.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olikin kyse psyykkisistä sairauksista, krooninen väsymysoireyhtymä ei taida olla sellaiseksi luokiteltu.
Mitä väliä sillä on.Onko luokiteltu psyykkiseksisairairaudeksi vai ei.Samalla logiikalla pahatkaan psyykkiset ongelmat ei silloin ole sairauksia.
- Anonyymi
Useita,jotka päässään näkee ja kuulee onnellisuutta ja tietää salaisuuksia tuntemattakaan netissä kaikki onnellista,vaikka uutiset kertoisi todellisuutta.Muutamissa kaupungeissa tapahtuu asioita mukamas mukavia,miksi kynttilöitä ja kukkasia läjäpäin?Onko neljä mustamaijaa nurkissa liekö jotain meneillä liekö kiinni ennenkuin osuu ja media kertoo?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei voi olla sairautta vaikka kuin haittaa elämää ja toimintakykyä.Krooninista väsymysoireyhtymäkään(me/cfs)ei pidetä Suomessa sairautena vaikka se kyllä haittaa todella pahasti elämää.
Tämäkin on taidettu jo todeta tällä foorumilla, että krooniseen väsymysoireyhtymään liittyy usein muista MT-ppuolen liitännäissairauksia, joita tietenkin pitää hoitaa asianmukaisesti.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tällä logiikalla minun asperger syndrooma pitäs olla sairaus.
Aspergeria ei yleisesti haluta pitää sairautena.Autismikirjon häiriöön liittyy useiden muiden häiriöiden ja sairauksien suurentunut riski. On tärkeää, että myös ne tunnistetaan ja hoidetaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sairaudentunto on hallintatermi, jolla ap yrittää korostaa sitä että jonkun ihmisten mielipiteet eivät olisi uskottavia koska he on "sairaita". Kysyn edelleen, mitä sairasta on esim reagoida ihmiselämän kärsimykseen esim siihen että läheiset kuolee, sinua on piesty lapsena tai parisuhteessa, et luota esim ihmisiin tai itseesi taustasi jälkeen. Miksi sitä pitää kuvailla sairautena tehden siitä medikalisoitu tila sen sijaan että olisit ihminen ja ihmisyyteen kuuluu kärsimystä. Ihminen voi myös kehittää uusia toimintamalleja vaikka joskus virheitä toistaa. Ihminen on itsereflektioon kykeneväinen olento jonka ei tarvitse tulla psykiatrian diagnosoimaksi tai määrittelemäksi että kykenee analysoimaan toimintaansa.
Ilmeisesti sinun mielestäsi sairaus on sitä ettei noudata sääntöjä. Oliko esim natsisaksassa sairasta että joku ei noudattanut sääntöjä?
Jos piinaa läheisiään se ei tietenkään ole oikein vaan silloin on kyllä itsetutkiskelun paikka. Mutta se että toimit väärin ei ole lähtökohtaisesti sairaus vaan voi olla myös henkilön kusipäisyyttä ynnä muuta.Jos et entuudestaan tiedä mitä sairaudentunto on, niin voit tutustua siihen laajemmin netissä.
Se että ihmisellä on vaikka kuulovamma, ja että hän pyytää toista ihmistä toistamaan asian selkeämmin, ei ole hallintaa.
Samaa tapahtuu myös skitsofreenikoilla, on skitsofreenikkoja jotka pyytävät selittämään asian tarkemmin, ettei heille jää harhaluuloja. Halusit tai et, se ei ole hallintaa.
Kuten otsikosta näkee, tämä ketju ei ole sairaudentunnon määrittämistä varten. Sitä varten voit tehdä ihan oman ketjun missä voit sitten miettiä lapsen hakkausta tai sitä kumpi ei noudata sääntöjä. Hakkaaja vai hakattu. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Autismikirjon häiriöön liittyy useiden muiden häiriöiden ja sairauksien suurentunut riski. On tärkeää, että myös ne tunnistetaan ja hoidetaan.
Asperger joissakin tapauksissa tunnistetaan virheellisesti skitsoidiseksi persoonaksi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tämäkin on taidettu jo todeta tällä foorumilla, että krooniseen väsymysoireyhtymään liittyy usein muista MT-ppuolen liitännäissairauksia, joita tietenkin pitää hoitaa asianmukaisesti.
Tästä nyt kysymys ollutkaan.Vaan että Suomessa halutaan kieltää me/cfs sairauden olemassa olo.Me/cfs diagnoosilla ei myönnetä eläkettäkään vetoamalla että se ei ole sauiraus.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tästä nyt kysymys ollutkaan.Vaan että Suomessa halutaan kieltää me/cfs sairauden olemassa olo.Me/cfs diagnoosilla ei myönnetä eläkettäkään vetoamalla että se ei ole sauiraus.
Ja liittyy ketjun aiheeseen miten?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja liittyy ketjun aiheeseen miten?
Millä logiikalla Suomessa lääkärit kieltää me/cfs olemassa olo.Samalla logiikalla voidaan kieltää kaikki mielisairaudet.
- Anonyymi
Otsikko oikein kirjoitettuna: Miksi nazi-psykiatrian vainoamat vastustavat tappamistaan
- Anonyymi
Viesteihin ei ole pakko vastata jos et pysty kontribuoimaan mitään järkevää.
- Anonyymi
Tämä joka ei koe itseään sairaaksi ei ota sinuun nähden sairaan roolia vaan jonkun muun. Voi pitää sinua siis vaikkapa potentiaalisena kumppanina. Jonka huomion ottaa vastaan kiitollisin mielin. Mielen ongelmat kun eivät ole erotettavissa elämän kokonaistilanteesta, joten on ymmärrettävää tavoitella uusia ulottuvuuksia heikommissakin kantimissa ollessaan.
- Anonyymi
Tuputetaanko sairaudentuntoa sen takia, että ihmisen vaaditaan olevan ja käyttäytyvän kuin sairas ? Onko pakko jatkuvasti olla mielessä, että olisi jotenkin sairas.
Missä psyykkinen sairaus tuntuu ? Yleensä kipu, särky, ym. ovat tunnettavissa. Siis jos tulee fyysinen sairaus tai vamma, jalka menee poikki, umpisuolentulehdus, vyöruusu, haimatulehdus, aivoverenvuoto, sydänkohtaus, ym. ym.- Anonyymi
Niin justiinsa. Saahan sitä turpakäräjiä käydä jokaisen koettelemuksen jälkeen.
Mm. saman ukonilman salamat poltti toissa vuosisadan lopulla kaksi kirkkoa Oulun läänissä.
Tuolla se Wikipedian aloitussivulla lukee.
Mitä sairaudentuntoihin tulee, nekin käyvät molempiin suuntiin.
Kun olen tuntenut oloni heiveröiseksi, leskimiehenä palvelen yhteiskuntaa vaateriasennossa mm. kokonaan tämän vuoden. - Anonyymi
Millä tavalla kipu, särky tai sairaus näkyy?
Voit tehdä tälle keskustelulle oman ketjunsa, mutta tämä ketju ei ole tarkoitettu sitä varten. Vai onko nyt niin, että aletaan epäsuorasti lähestyä ketjun aihetta? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Millä tavalla kipu, särky tai sairaus näkyy?
Voit tehdä tälle keskustelulle oman ketjunsa, mutta tämä ketju ei ole tarkoitettu sitä varten. Vai onko nyt niin, että aletaan epäsuorasti lähestyä ketjun aihetta?Kuka väitti, että nuo näkyisivät, puhuttiin tunnosta.
Kipu ja särky tuntuvat, eivät näy.
Psykiatriassa sairaudentunto on ainakin minun mielestä väärä termi, parempi voisi olla joku tietoisuus omasta sairaudesta, tms.
Ei ihmisen, psyykkisesti sairaan, tarvitse jatkuvasti ajatella olevansa sairas, " tuntea " muka koko ajan sairautensa.
Monilla se ns. sairaudentunto saattaa pilata elämänlaatua, vaikka hyvään elämänlaatuun voisi muuten olla ihan hyvät edellytykset, myös sairaana.
- Anonyymi
Vai riittääkö se alexiskivimäisen laulun hahmon sanoma eräästä Kiven veljeksestä; syntinen saatana kurja.
- Anonyymi
Onko se vastakysymys sairaudentuntemisesta? Kai niitä molemppi on.
- Anonyymi
No varmana voi puhuu vaikka tervankeitosta.
Mut onko niitä oikein tervapitosii mäntyi olemassa siihen duuniin? - Anonyymi
Loppupeleissä on kyse siitä, että miten ihminen voisi kehittää jotain sellaista minkä tarvetta tai olemassa oloa hän ei ymmärrä.
Harmi, sillä juuri käyttäjien pitäisi olla olennaisena osana kehitysprosessia. Sairaat ihmiset ovat ikään kuin oman sairautensa uhreja, myös palevluiden kehittämisessä.- Anonyymi
Pari kertaa kun olen huonokuntoiselta potilaalta kysynyt, millaista hoitoa he sitten haluaisivat, niin ei ole tullut vastausta siihenkään.
Siinä juuri tuo, ettei tarvetta ja olemassa oloa ymmärretä.
Ymmärrys muuttuu usein siinä vaiheessa, kun potilas saadaan parempaan kuntoon. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pari kertaa kun olen huonokuntoiselta potilaalta kysynyt, millaista hoitoa he sitten haluaisivat, niin ei ole tullut vastausta siihenkään.
Siinä juuri tuo, ettei tarvetta ja olemassa oloa ymmärretä.
Ymmärrys muuttuu usein siinä vaiheessa, kun potilas saadaan parempaan kuntoon.Joskus on tullu kysyttyä hyväkuntoseltakin potilaalta, eikä hekään oikein osaa sanoa, että mikä se olisi se mitä he tarvitsisivat....
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tapio Suominen on kuollut
Urheilutoimittaja Tapio Suominen on kuollut. Suominen oli kuollessaan 60-vuotias. Selostajalegendan kuolemasta kertoo Y25018375Tapio Suominen oli sairauden uhri
Urheiluselostaja Tapio Suominen kuoli eilen keskiviikkona aamulla tapaturmaisesti Hattulassa. Toisen uutisen mukaan van813100- 1232151
- 1911850
Sydämeni on
varattu sinulle. Et ole minun, en ole sinun. Me on mahdottomuus. Mutta olet se joka on mielessäni ensimmäisenä kun herää1341725Rannalle! Uimaan!! Rinnat paljaiksi!!!
Järki kadonnut sekä niiltä feministeiltä, jotka vaativat saada esiintyä rinnat paljaina julkisilla uimarannoilla, kuten2651387Minä itkin kotona kun tajusin että
Pelkuruuteni takia kun en lähestynyt vaikka järjestit otollisen hetken ja myöhemmin huomasin lasittuneen katseesi miten101262Kok-edustaja: Yle aivopesee työntekijöitä
"– Yle ei vain sensuroi Kyllä isä osaa-sarjaa, vaan haluaa jaksojen määrää manipuloimalla HÄVITTÄÄ ”ongelman” todellisuu821073- 118960
Ylen jälkiviisaat estotonta Kamala Harris suitsutusta
Kolme samanmielistä naikkosta hehkutti Kamala Harrisia ja haukkui Trumpia estottomasti. Nyt oli tarkoituksella valittu232949