Hyvät Pattayan matkailijat, huomioikaa minut, minä olen MinääÄÄÄÄ.

Lahdessa oli todella surkea ravintolavalikoima vielä 90-luvulla mutta sittemmin on tullut jopa kymmenkunta kelvollista ja Tripissä kehuttua ravintolaa.

Olikohan yhtään fine dining- ravintolaa ysärillä, ei tainnut olla. Iänikuinen Santa fe on sekoitus räkälää, ruokalaa ja tex mex- ravintolaa. Ei riitä hienoihin illallisiin.

Meillä oli kotona iso (noin 30m2) ja moderni keittiö. Pelkästään kivitasoa ruoanlaittoon oli yli neljä metriä vapaana. Oli viinikylmiöt ja pelit sekä vehkeet. Vaimo oli käynyt kotitalouskoulun (tai emäntäkoulun) ennenkuin opiskeli päivähoitajaksi.

Hän oli oppinut myös kotona kokkaamaan, kun äitinsä oli aivan fanaattinen kotikokki liioitteluun saakka.

Hän tykkäsi ruoanlaitosta ja kävimme todella harvoin ravintolassa illallisella. Syynä oli myös se että ravintolatarjonta oli todella surkeaa.

Ekakin exäni oli todella näyttävän näköinen ja tyylikäs daami. Mihinkään juottolaan (kuten Santa fe) häntä ei voinut viedä, kun siinä oli jo joku känniapina kourimassa persettä ja sen tiesi sitten mikä siitä seurasi.

Siispä emme käyneet Lahdessa ravintolassa vaan mieluummin kokattiin kotona. Lohi eri muodoissaan oli usein pääruokana, lapset mummolassa.

Siitä sitten jälkiruokien jälkeen shampanja auki (huom shampanja eikä kuohari) ja omalle terassille luonnonrauhaan. Terassin puolella oli vain metsää ja peltoa, ei naapureita.

Siitä sitten saunaan ja jakuzziin, jossa poksauteltiin toinen pullo auki ja laitettiin pyllyt suukottelemaan niin sanotusti. Voitti lahtelaisen ravintolaillan mennen tullen.

Vaimo tykkäsi järjestää yllätyksiä, ja oli vienyt lapset mummolaan. Rotunainen, kuten kaikki vaimoni.

2010