Nainen, viime yönä ajattelin sinua ja itkin

Älä ikinä vaan potkaise! Olet niitä harvoja (ehkä ainoa)( kauniita sieluja joita missään samoista syistä itken. Kyllä kaikki hyväksi muuttuu! Sitä kohti mennään niin jaksetaan❤️❤️☀️🌻

Kannatetaan tätä👍

En ole häntä sulkenut pois.

Ei ehtinyt kertyä kaniita muistoja, hän on kaunis kyllä.

Kovin köyhää seuraa oma itseni, ja rakkaus, jota ei toiseen voi kohdistaa, mitä se on.

Anonyymi00012 kirjoitti:

Kovin köyhää seuraa oma itseni, ja rakkaus, jota ei toiseen voi kohdistaa, mitä se on.

Lopettakaa paapat nää hööpöö jorinat!

Niin, sait hupisi. Olin naurettava pelle. Anteeksi että rakastuin💔😢

Anonyymi00013 kirjoitti:

Niin, sait hupisi. Olin naurettava pelle. Anteeksi että rakastuin💔😢

Siitä oli kuule hupi kaukana. Ihminen jonka takia itkenyt enemmän kuin kenenkään ikinä.

Voitko ylläpito tehdä sinusta huoli-ilmoituksen. Ois jo aika jonku hommata sut hoitoon.

Anonyymi00019 kirjoitti:

Voitko ylläpito tehdä sinusta huoli-ilmoituksen. Ois jo aika jonku hommata sut hoitoon.

Sehän on niiden ykkösprioriteetti ottaa yhteyksiä sote-sektoriin

Anonyymi00026 kirjoitti:

Sehän on niiden ykkösprioriteetti ottaa yhteyksiä sote-sektoriin

Tekeekö muka sitten jotain muutakin?

Anonyymi00014 kirjoitti:

Siitä oli kuule hupi kaukana. Ihminen jonka takia itkenyt enemmän kuin kenenkään ikinä.

Haluatko avata enemmän? Tietääkö hän, että kaipaat?

Anonyymi00032 kirjoitti:

Haluatko avata enemmän? Tietääkö hän, että kaipaat?

En halua. En tiedä varmaksi tietääkö vai ei.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Niin, sait hupisi. Olin naurettava pelle. Anteeksi että rakastuin💔😢

Et ole ollut minulle mikään hupi.. Enkä pidä sinua pellenä! Välitän sinusta kyllä, mutta tiedät miksi meistä ei voi paria tulla :/

Samoin täällä👌

Niin päätin minäkin. Kärsimysnäytelmä on vaan edellenkin kesken.

Tai naisen. Voithan tietysti olla nainenkin! 😊

Anonyymi00018 kirjoitti:

Tai naisen. Voithan tietysti olla nainenkin! 😊

Mies olen.

Luehan tuo aloitus, tenava. Siihen tässä viitattiin. Mies kaipaa naista, joka olisi hänen elämässään iloksi. Sitähän rakkaus on!

Sweet mama Kiss Kiss bang bang

Et tiedä yksinäisyydestä, parisuhteen kaipuusta, intohimoisesta rakkaudesta, kärsimyksestä, surusta mitään. Et edes itkemisestä.

Uudestisyntynyt uskovakin voi kärsiä (yksinäisyydestä, saavuttamattomasta rakkaudesta) niin paljon, ettei usko ja aito henkilökohtainen yhteys poista surua, masennusta, tuskaa. Jumala ei kaikille anna rauhaa, jotkut kulkevat kärsimyksestä toiseen. Kuin Jobin osa, mutta syntymästä kuolemaan.

Tiedätkö, mitä on itkeä niin, että silmissä mustenee, että revit hiuksia päästäsi, vaatteet päältäsi? Kun mikään muu kuin kova fyysinen kipu ei peitä henkistä tuskaa? Itkeä ilman ääntä ja kyyneleitä, kasvot tuskasta vääntyneinä, huutaa Jumalaa apuun, vastauksena vain kaiku omasta äänestä?

Tiedätkö, ymmärrätkö, että ihminen on luotu elämään muiden kanssa, osana perhetyä, yhteisöä, parisuhteessa? Toki monet ovat onnellisia ilman parisuhdettakin, mutta kaikki eivöt ole, eikä Jumala sitä tarvetta tässä maailmassa täytä. Moni ajautuu ennenaikaiseen lähtöön tämän vuoksi.

Entå kaikki koulukiusatut, syrjityt ja syrjäytetyt, mt/ päihdeongelmiin ajautuneet, erilaiset ja hieman oudot ihmiset, jotka eivät saa ystäviäkään? Sanot varmaan heillekin, että Jumala kyllå täyttää heidän emotionaaliset tarpeensa? Ja tokihan (menestysteologina?) sanot että kun riittävästi uskoo, ja riittävän hyvin Hengessä rukoilee ja on puheyhteys Jeesukseen, kaikki on simsalabim hienosti?

Jumala voi antaa sen verran rauhaa, että selviydyt arjesta, mutta surua se ei poista. Ja ihan totta, kaikille Jumala ei todellakaan vastaa, vaikka kuinka hiljaa Hengessä kuuntelisit.

Älä tule tänne höpöttämään farisealaista pskaa, ihmisille, joilla monella on todella paha olla.

Kaltaistesi yhden totuuden tietäjien vuoksi moni ajautuu pois seurakuntayhteydestä. Sinne kun kelpaa vain ne, joilla on joko hyvin asiat, tai ainakin kohtalaisesti, tai jaksavat feikata tarpeeksi. Oikeasti rikkinäiset , yksin jääneet, jäävät ulos tästäkin yhteydestä.

Anonyymi00033 kirjoitti:

Et tiedä yksinäisyydestä, parisuhteen kaipuusta, intohimoisesta rakkaudesta, kärsimyksestä, surusta mitään. Et edes itkemisestä.

Uudestisyntynyt uskovakin voi kärsiä (yksinäisyydestä, saavuttamattomasta rakkaudesta) niin paljon, ettei usko ja aito henkilökohtainen yhteys poista surua, masennusta, tuskaa. Jumala ei kaikille anna rauhaa, jotkut kulkevat kärsimyksestä toiseen. Kuin Jobin osa, mutta syntymästä kuolemaan.

Tiedätkö, mitä on itkeä niin, että silmissä mustenee, että revit hiuksia päästäsi, vaatteet päältäsi? Kun mikään muu kuin kova fyysinen kipu ei peitä henkistä tuskaa? Itkeä ilman ääntä ja kyyneleitä, kasvot tuskasta vääntyneinä, huutaa Jumalaa apuun, vastauksena vain kaiku omasta äänestä?

Tiedätkö, ymmärrätkö, että ihminen on luotu elämään muiden kanssa, osana perhetyä, yhteisöä, parisuhteessa? Toki monet ovat onnellisia ilman parisuhdettakin, mutta kaikki eivöt ole, eikä Jumala sitä tarvetta tässä maailmassa täytä. Moni ajautuu ennenaikaiseen lähtöön tämän vuoksi.

Entå kaikki koulukiusatut, syrjityt ja syrjäytetyt, mt/ päihdeongelmiin ajautuneet, erilaiset ja hieman oudot ihmiset, jotka eivät saa ystäviäkään? Sanot varmaan heillekin, että Jumala kyllå täyttää heidän emotionaaliset tarpeensa? Ja tokihan (menestysteologina?) sanot että kun riittävästi uskoo, ja riittävän hyvin Hengessä rukoilee ja on puheyhteys Jeesukseen, kaikki on simsalabim hienosti?

Jumala voi antaa sen verran rauhaa, että selviydyt arjesta, mutta surua se ei poista. Ja ihan totta, kaikille Jumala ei todellakaan vastaa, vaikka kuinka hiljaa Hengessä kuuntelisit.

Älä tule tänne höpöttämään farisealaista pskaa, ihmisille, joilla monella on todella paha olla.

Kaltaistesi yhden totuuden tietäjien vuoksi moni ajautuu pois seurakuntayhteydestä. Sinne kun kelpaa vain ne, joilla on joko hyvin asiat, tai ainakin kohtalaisesti, tai jaksavat feikata tarpeeksi. Oikeasti rikkinäiset , yksin jääneet, jäävät ulos tästäkin yhteydestä.

" Tiedätkö, mitä on itkeä niin, että silmissä mustenee, että revit hiuksia päästäsi, vaatteet päältäsi? Kun mikään muu kuin kova fyysinen kipu ei peitä henkistä tuskaa? "

Harva tietää tuota, mut entäs sit kun se kova fyysinenkää kipu ei enää peitä tuskaa yhtikäs mitenkään??? Mitäs sitten pitäisi tehdä?
-Joku jostain

Anonyymi00034 kirjoitti:

" Tiedätkö, mitä on itkeä niin, että silmissä mustenee, että revit hiuksia päästäsi, vaatteet päältäsi? Kun mikään muu kuin kova fyysinen kipu ei peitä henkistä tuskaa? "

Harva tietää tuota, mut entäs sit kun se kova fyysinenkää kipu ei enää peitä tuskaa yhtikäs mitenkään??? Mitäs sitten pitäisi tehdä?
-Joku jostain

Tiedän kyllä tuon, kun kipukaan ei peitä tuskaa. Siinä ei valitettavasti auta kuin lääkkeet, nestemäiset tai ihan reseptillä. Nestemäisessä itselääkityksessä onkin sitten iso im riski tuossa tilanteessa.



Se jolle vastasit

Anonyymi00033 kirjoitti:

Et tiedä yksinäisyydestä, parisuhteen kaipuusta, intohimoisesta rakkaudesta, kärsimyksestä, surusta mitään. Et edes itkemisestä.

Uudestisyntynyt uskovakin voi kärsiä (yksinäisyydestä, saavuttamattomasta rakkaudesta) niin paljon, ettei usko ja aito henkilökohtainen yhteys poista surua, masennusta, tuskaa. Jumala ei kaikille anna rauhaa, jotkut kulkevat kärsimyksestä toiseen. Kuin Jobin osa, mutta syntymästä kuolemaan.

Tiedätkö, mitä on itkeä niin, että silmissä mustenee, että revit hiuksia päästäsi, vaatteet päältäsi? Kun mikään muu kuin kova fyysinen kipu ei peitä henkistä tuskaa? Itkeä ilman ääntä ja kyyneleitä, kasvot tuskasta vääntyneinä, huutaa Jumalaa apuun, vastauksena vain kaiku omasta äänestä?

Tiedätkö, ymmärrätkö, että ihminen on luotu elämään muiden kanssa, osana perhetyä, yhteisöä, parisuhteessa? Toki monet ovat onnellisia ilman parisuhdettakin, mutta kaikki eivöt ole, eikä Jumala sitä tarvetta tässä maailmassa täytä. Moni ajautuu ennenaikaiseen lähtöön tämän vuoksi.

Entå kaikki koulukiusatut, syrjityt ja syrjäytetyt, mt/ päihdeongelmiin ajautuneet, erilaiset ja hieman oudot ihmiset, jotka eivät saa ystäviäkään? Sanot varmaan heillekin, että Jumala kyllå täyttää heidän emotionaaliset tarpeensa? Ja tokihan (menestysteologina?) sanot että kun riittävästi uskoo, ja riittävän hyvin Hengessä rukoilee ja on puheyhteys Jeesukseen, kaikki on simsalabim hienosti?

Jumala voi antaa sen verran rauhaa, että selviydyt arjesta, mutta surua se ei poista. Ja ihan totta, kaikille Jumala ei todellakaan vastaa, vaikka kuinka hiljaa Hengessä kuuntelisit.

Älä tule tänne höpöttämään farisealaista pskaa, ihmisille, joilla monella on todella paha olla.

Kaltaistesi yhden totuuden tietäjien vuoksi moni ajautuu pois seurakuntayhteydestä. Sinne kun kelpaa vain ne, joilla on joko hyvin asiat, tai ainakin kohtalaisesti, tai jaksavat feikata tarpeeksi. Oikeasti rikkinäiset , yksin jääneet, jäävät ulos tästäkin yhteydestä.

Olipas siinä pitkä ja katkera vuodatus anonyymille joka tarkoitti varmaan ihan hyvää?

Anonyymi00033 kirjoitti:

Et tiedä yksinäisyydestä, parisuhteen kaipuusta, intohimoisesta rakkaudesta, kärsimyksestä, surusta mitään. Et edes itkemisestä.

Uudestisyntynyt uskovakin voi kärsiä (yksinäisyydestä, saavuttamattomasta rakkaudesta) niin paljon, ettei usko ja aito henkilökohtainen yhteys poista surua, masennusta, tuskaa. Jumala ei kaikille anna rauhaa, jotkut kulkevat kärsimyksestä toiseen. Kuin Jobin osa, mutta syntymästä kuolemaan.

Tiedätkö, mitä on itkeä niin, että silmissä mustenee, että revit hiuksia päästäsi, vaatteet päältäsi? Kun mikään muu kuin kova fyysinen kipu ei peitä henkistä tuskaa? Itkeä ilman ääntä ja kyyneleitä, kasvot tuskasta vääntyneinä, huutaa Jumalaa apuun, vastauksena vain kaiku omasta äänestä?

Tiedätkö, ymmärrätkö, että ihminen on luotu elämään muiden kanssa, osana perhetyä, yhteisöä, parisuhteessa? Toki monet ovat onnellisia ilman parisuhdettakin, mutta kaikki eivöt ole, eikä Jumala sitä tarvetta tässä maailmassa täytä. Moni ajautuu ennenaikaiseen lähtöön tämän vuoksi.

Entå kaikki koulukiusatut, syrjityt ja syrjäytetyt, mt/ päihdeongelmiin ajautuneet, erilaiset ja hieman oudot ihmiset, jotka eivät saa ystäviäkään? Sanot varmaan heillekin, että Jumala kyllå täyttää heidän emotionaaliset tarpeensa? Ja tokihan (menestysteologina?) sanot että kun riittävästi uskoo, ja riittävän hyvin Hengessä rukoilee ja on puheyhteys Jeesukseen, kaikki on simsalabim hienosti?

Jumala voi antaa sen verran rauhaa, että selviydyt arjesta, mutta surua se ei poista. Ja ihan totta, kaikille Jumala ei todellakaan vastaa, vaikka kuinka hiljaa Hengessä kuuntelisit.

Älä tule tänne höpöttämään farisealaista pskaa, ihmisille, joilla monella on todella paha olla.

Kaltaistesi yhden totuuden tietäjien vuoksi moni ajautuu pois seurakuntayhteydestä. Sinne kun kelpaa vain ne, joilla on joko hyvin asiat, tai ainakin kohtalaisesti, tai jaksavat feikata tarpeeksi. Oikeasti rikkinäiset , yksin jääneet, jäävät ulos tästäkin yhteydestä.

Ei sitten tullut mieleen että uskon että saattaisit olla se minun kaivattuni ja siksi puhun Jumalasta? En tiedä oletko, mutta tiedän että hänellä on ongelmia tunteidensa ja itsensä kanssa.

Hän tietää ettei ole minullakaan kaikki muumit laaksossa ja että menneisyyteni on rankka, mutta selvisin siitä hengissä Jumalan avulla ja armosta.

Anonyymi00038 kirjoitti:

Tiedän kyllä tuon, kun kipukaan ei peitä tuskaa. Siinä ei valitettavasti auta kuin lääkkeet, nestemäiset tai ihan reseptillä. Nestemäisessä itselääkityksessä onkin sitten iso im riski tuossa tilanteessa.



Se jolle vastasit

Ei tarvitse edes nestemäistä lääkitystä tuon riskin eteen..
- Joku jostain taas

Anonyymi00033 kirjoitti:

Et tiedä yksinäisyydestä, parisuhteen kaipuusta, intohimoisesta rakkaudesta, kärsimyksestä, surusta mitään. Et edes itkemisestä.

Uudestisyntynyt uskovakin voi kärsiä (yksinäisyydestä, saavuttamattomasta rakkaudesta) niin paljon, ettei usko ja aito henkilökohtainen yhteys poista surua, masennusta, tuskaa. Jumala ei kaikille anna rauhaa, jotkut kulkevat kärsimyksestä toiseen. Kuin Jobin osa, mutta syntymästä kuolemaan.

Tiedätkö, mitä on itkeä niin, että silmissä mustenee, että revit hiuksia päästäsi, vaatteet päältäsi? Kun mikään muu kuin kova fyysinen kipu ei peitä henkistä tuskaa? Itkeä ilman ääntä ja kyyneleitä, kasvot tuskasta vääntyneinä, huutaa Jumalaa apuun, vastauksena vain kaiku omasta äänestä?

Tiedätkö, ymmärrätkö, että ihminen on luotu elämään muiden kanssa, osana perhetyä, yhteisöä, parisuhteessa? Toki monet ovat onnellisia ilman parisuhdettakin, mutta kaikki eivöt ole, eikä Jumala sitä tarvetta tässä maailmassa täytä. Moni ajautuu ennenaikaiseen lähtöön tämän vuoksi.

Entå kaikki koulukiusatut, syrjityt ja syrjäytetyt, mt/ päihdeongelmiin ajautuneet, erilaiset ja hieman oudot ihmiset, jotka eivät saa ystäviäkään? Sanot varmaan heillekin, että Jumala kyllå täyttää heidän emotionaaliset tarpeensa? Ja tokihan (menestysteologina?) sanot että kun riittävästi uskoo, ja riittävän hyvin Hengessä rukoilee ja on puheyhteys Jeesukseen, kaikki on simsalabim hienosti?

Jumala voi antaa sen verran rauhaa, että selviydyt arjesta, mutta surua se ei poista. Ja ihan totta, kaikille Jumala ei todellakaan vastaa, vaikka kuinka hiljaa Hengessä kuuntelisit.

Älä tule tänne höpöttämään farisealaista pskaa, ihmisille, joilla monella on todella paha olla.

Kaltaistesi yhden totuuden tietäjien vuoksi moni ajautuu pois seurakuntayhteydestä. Sinne kun kelpaa vain ne, joilla on joko hyvin asiat, tai ainakin kohtalaisesti, tai jaksavat feikata tarpeeksi. Oikeasti rikkinäiset , yksin jääneet, jäävät ulos tästäkin yhteydestä.

Sulla on tärkeä ja hyvä pointti kirjoituksessasi, joka on sydäntä riipaiseva. Ymmärrän tunteesi täysin ja toivoisin sinulle jotakin hyvää elämään, rakkautta ja toisen läheisyyttä. Kuulostat laumasielulta ja aidosti tuntevalta ja tarpeensa myöntävältä.

Anonyymi00033 kirjoitti:

Et tiedä yksinäisyydestä, parisuhteen kaipuusta, intohimoisesta rakkaudesta, kärsimyksestä, surusta mitään. Et edes itkemisestä.

Uudestisyntynyt uskovakin voi kärsiä (yksinäisyydestä, saavuttamattomasta rakkaudesta) niin paljon, ettei usko ja aito henkilökohtainen yhteys poista surua, masennusta, tuskaa. Jumala ei kaikille anna rauhaa, jotkut kulkevat kärsimyksestä toiseen. Kuin Jobin osa, mutta syntymästä kuolemaan.

Tiedätkö, mitä on itkeä niin, että silmissä mustenee, että revit hiuksia päästäsi, vaatteet päältäsi? Kun mikään muu kuin kova fyysinen kipu ei peitä henkistä tuskaa? Itkeä ilman ääntä ja kyyneleitä, kasvot tuskasta vääntyneinä, huutaa Jumalaa apuun, vastauksena vain kaiku omasta äänestä?

Tiedätkö, ymmärrätkö, että ihminen on luotu elämään muiden kanssa, osana perhetyä, yhteisöä, parisuhteessa? Toki monet ovat onnellisia ilman parisuhdettakin, mutta kaikki eivöt ole, eikä Jumala sitä tarvetta tässä maailmassa täytä. Moni ajautuu ennenaikaiseen lähtöön tämän vuoksi.

Entå kaikki koulukiusatut, syrjityt ja syrjäytetyt, mt/ päihdeongelmiin ajautuneet, erilaiset ja hieman oudot ihmiset, jotka eivät saa ystäviäkään? Sanot varmaan heillekin, että Jumala kyllå täyttää heidän emotionaaliset tarpeensa? Ja tokihan (menestysteologina?) sanot että kun riittävästi uskoo, ja riittävän hyvin Hengessä rukoilee ja on puheyhteys Jeesukseen, kaikki on simsalabim hienosti?

Jumala voi antaa sen verran rauhaa, että selviydyt arjesta, mutta surua se ei poista. Ja ihan totta, kaikille Jumala ei todellakaan vastaa, vaikka kuinka hiljaa Hengessä kuuntelisit.

Älä tule tänne höpöttämään farisealaista pskaa, ihmisille, joilla monella on todella paha olla.

Kaltaistesi yhden totuuden tietäjien vuoksi moni ajautuu pois seurakuntayhteydestä. Sinne kun kelpaa vain ne, joilla on joko hyvin asiat, tai ainakin kohtalaisesti, tai jaksavat feikata tarpeeksi. Oikeasti rikkinäiset , yksin jääneet, jäävät ulos tästäkin yhteydestä.

Tää on kyllä asiaa todella. Itse koen just selviäväni joka päivä mutta surua se ei Jumalakaan poista. Tulee mieleen tuosta seurakunnasta johon pääsee mukaan jos pyyhkii hyvin. No naapurissa asuu pariskunta vähän yli 60v kumpikin uskovaisia ukko diakoni. On niin ilkeää porukkaa etten ole koskaan ilkeimpiin törmänyt. Eukko haukkunut kaikki naapurit ja työkaverit takanapäin. Valehdellut monista asioita jotka eivät pidä paikkaansa. Samoin itse diakoni. Ei edes tervehdi mulkoilee yrmynä😅järkyttäviä! Kuitenkin rouva postailee faceen raamatunlauseita ja ruusunkuvia. Joka lähtöön seurakuntaa ja jäsentä. Niin kyllä niitä kiusaajia löytyy tekopyhistä seurakuntalaisistakin! Täältä Etelästä ainakin.

Anonyymi00041 kirjoitti:

Ei sitten tullut mieleen että uskon että saattaisit olla se minun kaivattuni ja siksi puhun Jumalasta? En tiedä oletko, mutta tiedän että hänellä on ongelmia tunteidensa ja itsensä kanssa.

Hän tietää ettei ole minullakaan kaikki muumit laaksossa ja että menneisyyteni on rankka, mutta selvisin siitä hengissä Jumalan avulla ja armosta.

Niin kukapa tietää minä olen selvinyt Jumalan ja uskon avulla armosta. Joskus aikanaan tosin suru jäänyt eikä häviä kuin ajoittain. Sitten tulee takaisin voi tuntea että sen alle jää kaatuu.

Anonyymi00034 kirjoitti:

" Tiedätkö, mitä on itkeä niin, että silmissä mustenee, että revit hiuksia päästäsi, vaatteet päältäsi? Kun mikään muu kuin kova fyysinen kipu ei peitä henkistä tuskaa? "

Harva tietää tuota, mut entäs sit kun se kova fyysinenkää kipu ei enää peitä tuskaa yhtikäs mitenkään??? Mitäs sitten pitäisi tehdä?
-Joku jostain

Ottaa siihen syyhyn yhteys.
Joka tilanteessa ei voi niin tehdä vaan on opittava keskkitymään muihin asioihin ...
Unohtaminen on muihin asioihin keskittymistä ....
Se vaatii työtä kun opettelet tekemään
muuta aina kun unohdettava asia tai henkilö tulee mieleen. Sinun on opeteltava keskittymäämään
muihin asioihin uudelleen koska itsesääli ja kidutus on lähinnä typerää.
Kyllä oot varmasti jo valmis rimpuilemaan ja päättämään
päästää irti hänestä .

Jotenkin tämä ikävöintini pitäisi saada hänen tietoonsa. Kiitos toivotuksista!

Sitä kutsutaan vertaistueksi, kun kerrotaan omista kokemuksista. Tämä ilmeisesti sinulle uutta.

Kokemuksien kertomusesta toinen voi mahdollisesti apua tunnetilojensa käsittelyyn, kun huomaa, että muita samassa tilanteessa olevia on vaikka kuinka paljon ja silti niistä selviää.

Tiedän, mitä hän merkitsee minulle. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että aika ajoin ikävä käy minulle ylivoimaiseksi ja kun aikaa tarpeeksi kuluu, niin olen niin lohduton siitä, etten saa edes nähdä häntä. En hae itselleni tätä surullista tunnetta, vaan se tulee silloin kun aika on, usein silloin, kun en oikein enää osaa olla ajattelematta häntä. Ajattelen silloin sellaisia hetkiä, joista olen unelmoinut, mutta jotka eivät koskaan toteutuneet ja sitä, miten hän olisi niissä mukana omana itsenään. Mitä kirkkaita toivon säteitä hän toisikaan läsnäolollaan, sitä voin vain kuvitella.

Anonyymi00046 kirjoitti:

Tiedän, mitä hän merkitsee minulle. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että aika ajoin ikävä käy minulle ylivoimaiseksi ja kun aikaa tarpeeksi kuluu, niin olen niin lohduton siitä, etten saa edes nähdä häntä. En hae itselleni tätä surullista tunnetta, vaan se tulee silloin kun aika on, usein silloin, kun en oikein enää osaa olla ajattelematta häntä. Ajattelen silloin sellaisia hetkiä, joista olen unelmoinut, mutta jotka eivät koskaan toteutuneet ja sitä, miten hän olisi niissä mukana omana itsenään. Mitä kirkkaita toivon säteitä hän toisikaan läsnäolollaan, sitä voin vain kuvitella.

Pääset tuosta paremmille vesille - usko pois! Kaipaus muuttaa muotoaan ja raastava suruntäyteinen kaihoava ikävä, mikä on täynnä mm. täyttämättömiä toiveita, alkaa helpottamaan. Mieti, mikä on elämäntarkoituksesi? Se että surettaa ja suret. Ei ole! Ilo on myös tarkoitus. Kuva toisesta ei välttämättä ole kuin toive ja unelma.

Kukaan ei ole "niin täydellinen unelmapakkaus", että hänen tähtensä kannattaisi järkensä tai terveytensä uhrata.

Anonyymi00049 kirjoitti:

Pääset tuosta paremmille vesille - usko pois! Kaipaus muuttaa muotoaan ja raastava suruntäyteinen kaihoava ikävä, mikä on täynnä mm. täyttämättömiä toiveita, alkaa helpottamaan. Mieti, mikä on elämäntarkoituksesi? Se että surettaa ja suret. Ei ole! Ilo on myös tarkoitus. Kuva toisesta ei välttämättä ole kuin toive ja unelma.

Kukaan ei ole "niin täydellinen unelmapakkaus", että hänen tähtensä kannattaisi järkensä tai terveytensä uhrata.

Voi, jos voisinkin valita ilon! On vain niin, ettei tilannettani voi ymmärtää, siksi on parempi, etten lähde antamaan siitä enempää selontekoa.

On kulunut liikaa aikaa, jotta osaisin uskoa helpotukseen tulevaisuudessa.

Anonyymi00050 kirjoitti:

Voi, jos voisinkin valita ilon! On vain niin, ettei tilannettani voi ymmärtää, siksi on parempi, etten lähde antamaan siitä enempää selontekoa.

On kulunut liikaa aikaa, jotta osaisin uskoa helpotukseen tulevaisuudessa.

Jollain tavalla mahdoton rakkaus? Toinen on varattu? Iso ikäero? Jokin uskontoon liittyvä seikka?

Oli niin tai näin, tiedän, miltä tuntuu kaivata mahdotonta. Omalla kohdalla este on ikäero. Kaipaan miestä, joka on minua merkittävästi nuorempi. Ajattelin, että tunne menee ohi tai haalistuu, mutta ei se mene. Sen kanssa on kai vain elettävä. Välillä se tuntuu repivän kappaleiksi, sitten pitkään helpompaa.

Sivusta.

Anonyymi00050 kirjoitti:

Voi, jos voisinkin valita ilon! On vain niin, ettei tilannettani voi ymmärtää, siksi on parempi, etten lähde antamaan siitä enempää selontekoa.

On kulunut liikaa aikaa, jotta osaisin uskoa helpotukseen tulevaisuudessa.

Joskus kuluu liikaa aikaa ja sitten tuntuu, että jopa hävettää ikävöidä tai ettei saisi ikävöidä. Yleensä ikävä tulee odottamatta puun takaa. Jokin hetki, tuoksu, paikat tai taide-elämykset saavat kaihon taas nousemaan, vaikka se olisikin ollut jo aikaa sitten poissa. ❤️

Anonyymi00052 kirjoitti:

Joskus kuluu liikaa aikaa ja sitten tuntuu, että jopa hävettää ikävöidä tai ettei saisi ikävöidä. Yleensä ikävä tulee odottamatta puun takaa. Jokin hetki, tuoksu, paikat tai taide-elämykset saavat kaihon taas nousemaan, vaikka se olisikin ollut jo aikaa sitten poissa. ❤️

Nämä muistot pintaan nostavat seikat vielä kaupan päälle. Vaikka niissä muistoissakin on vain vähän hyviä hetkiä joukossa, tai siis hetkiä, joissa meidän välillä olisi ollut jotain enempää. Aika köyhillä eväillä ollaan myös suhteessa menneeseen.

Anonyymi00054 kirjoitti:

Nämä muistot pintaan nostavat seikat vielä kaupan päälle. Vaikka niissä muistoissakin on vain vähän hyviä hetkiä joukossa, tai siis hetkiä, joissa meidän välillä olisi ollut jotain enempää. Aika köyhillä eväillä ollaan myös suhteessa menneeseen.

Koita saada tehtyä jotain kivoja juttuja, joista tulee parempi mieli. ❤️

Anonyymi00055 kirjoitti:

Koita saada tehtyä jotain kivoja juttuja, joista tulee parempi mieli. ❤️

Pitää yrittää ajatella, että hyvä tästä tulee ennen pitkää, tavalla tai toisella.

Anonyymi00051 kirjoitti:

Jollain tavalla mahdoton rakkaus? Toinen on varattu? Iso ikäero? Jokin uskontoon liittyvä seikka?

Oli niin tai näin, tiedän, miltä tuntuu kaivata mahdotonta. Omalla kohdalla este on ikäero. Kaipaan miestä, joka on minua merkittävästi nuorempi. Ajattelin, että tunne menee ohi tai haalistuu, mutta ei se mene. Sen kanssa on kai vain elettävä. Välillä se tuntuu repivän kappaleiksi, sitten pitkään helpompaa.

Sivusta.

Kyllä, kyllä ja kyllä. Kaikkea noita.

Tiedän tunteen, koen itse juurikin noita fiiliksiä ihan jokainen päivä ja aika vanhempaa miestä kohtaan. Tiedän, että ikäeroa on paljon, mutta en vain voi unohtaa häntä mitenkään vaikka kuinka olen yrittänyt. En ole koskaan tuntenut ketään miestä kohtaan mitään tälläistä ja tiedän, että jos voisin tämän miehen joskus tavata olisin maailman onnellisin nainen. - Nuori nainen sivusta (K)

Anonyymi00055 kirjoitti:

Koita saada tehtyä jotain kivoja juttuja, joista tulee parempi mieli. ❤️

Runqata ja leipoa keksejä. Niin naisetkin tekee❤️

Anonyymi00050 kirjoitti:

Voi, jos voisinkin valita ilon! On vain niin, ettei tilannettani voi ymmärtää, siksi on parempi, etten lähde antamaan siitä enempää selontekoa.

On kulunut liikaa aikaa, jotta osaisin uskoa helpotukseen tulevaisuudessa.

Kuinka paljon oot tehny keskittymisharjoituksia
Muihin asioihin aina ku kaivattu tulee mieleen?
Kuinka monta kertaa olet viimeaikoina vain kohauttanut
olkiasi ...suhtautunut kun ilmaan tai tylsää asiaan
Siihen että hän tulee mieleesi
Sitähän minäkin...
Sullon keskitymisen hallinnan ongelma
Eli seuraavaksi pitää opetella keskittymään
Uudestaan.
Uskoa viimein että aurinko nousee
Ja laskee ja sun matka jatkuu yksin.
Ja että se voi jatkua et voi sitoa energiaa ja keskyttymistäsi enää yhtää enenpää siihen kaivatun
Vaan on ajateltava ja tehtävä ihan muuta ...
Koska sullon keskittymisessä ongelma nii siihen kannattaa ihan ekana hakea apua ja keinoja
Hiljentymistä,hengitysharjoituksia tai luovia harrastuksia
Tai liikuntaa tai töitä mieleen ykkösasiaksi jota mietit.
Ja kaivattu vainohitetaan yhä uudelleen vaikka se Kuinka tulis korvienvälii ja palataan keskittymään ja tekemään
Niitä muita asioita ...
Moni vain luulee et tärkeät ihmiset vain katoaa..
Mut hitto vie unohtaminen on päätyäväistä
Keskittymis työskentelyä jossa unohtaminen on se
Päämäärä samalla tavalla
Kun meditaatiossa rauhan tila tai
Se kuuluisa tyhjä mieli.
Jota oma sisäinen ääni (jos sellainen on ettei oo tyhjäpää niiku minä )ja ei toivotut ajatukset ei häiritse .

Anonyymi00090 kirjoitti:

Kuinka paljon oot tehny keskittymisharjoituksia
Muihin asioihin aina ku kaivattu tulee mieleen?
Kuinka monta kertaa olet viimeaikoina vain kohauttanut
olkiasi ...suhtautunut kun ilmaan tai tylsää asiaan
Siihen että hän tulee mieleesi
Sitähän minäkin...
Sullon keskitymisen hallinnan ongelma
Eli seuraavaksi pitää opetella keskittymään
Uudestaan.
Uskoa viimein että aurinko nousee
Ja laskee ja sun matka jatkuu yksin.
Ja että se voi jatkua et voi sitoa energiaa ja keskyttymistäsi enää yhtää enenpää siihen kaivatun
Vaan on ajateltava ja tehtävä ihan muuta ...
Koska sullon keskittymisessä ongelma nii siihen kannattaa ihan ekana hakea apua ja keinoja
Hiljentymistä,hengitysharjoituksia tai luovia harrastuksia
Tai liikuntaa tai töitä mieleen ykkösasiaksi jota mietit.
Ja kaivattu vainohitetaan yhä uudelleen vaikka se Kuinka tulis korvienvälii ja palataan keskittymään ja tekemään
Niitä muita asioita ...
Moni vain luulee et tärkeät ihmiset vain katoaa..
Mut hitto vie unohtaminen on päätyäväistä
Keskittymis työskentelyä jossa unohtaminen on se
Päämäärä samalla tavalla
Kun meditaatiossa rauhan tila tai
Se kuuluisa tyhjä mieli.
Jota oma sisäinen ääni (jos sellainen on ettei oo tyhjäpää niiku minä )ja ei toivotut ajatukset ei häiritse .

Onneksi vainoajat pitää mielen pois kaivatusta tehokkaasti.On jo fyysisesti rajoittunut oireiden vuoksi mitä vainoajat sai aikaan.
Terveisiä vaan kaivatulleni ettei ihmettele miksi en pysty...aikaa on mennyt jo liikaa jotain on jo pysyvästi viottunut kropassa.

Toivottavasti miehesi lukee tämän. Aloittaja hän ei ole.

Anonyymi00048 kirjoitti:

Toivottavasti miehesi lukee tämän. Aloittaja hän ei ole.

Kyllä oli aloittaja.

Olet ymmärtänyt väärin. Jos saan hymyn häneltä, olen tyytyväinen monta viikkoa.

Ethän voi tietää, mitä olen saanut ja mitä jäänyt paitsi ja mitä voin antaa. Kyse on ihan normaalista inhimillisyydestä.

Minä todella rakastan häntä. Hän on päässyt syvemmälle sydämeeni kuin ehkä kukaan koskaan. Olen itsekin hämmentynyt kiintymyksen vahvuudesta.

Anonyymi00060 kirjoitti:

Minä todella rakastan häntä. Hän on päässyt syvemmälle sydämeeni kuin ehkä kukaan koskaan. Olen itsekin hämmentynyt kiintymyksen vahvuudesta.

Oletko tavannut tätä naista face to face? Vai oletko vain keskutellut hänen kanssa viestitse ja puhelimitse?

Anonyymi00062 kirjoitti:

Oletko tavannut tätä naista face to face? Vai oletko vain keskutellut hänen kanssa viestitse ja puhelimitse?

Tietenkin. Miten muuten tuntisin hänet, ja miten voisin tuntea niin syvästi?

En käsitä. Alasti maataan päällekkäin, mutta ei voida jutella oikeassa elämässä.

Siitä on useampi vuosi. 😢

Totta. Rakastuminen raskaimman kautta on rankkaa.

Ei ole, pohjanmaalla saa ulkoveskissä olla vain uskonnollisia kuvia.

Alas mäkeä?

Grow up man camoon.!

Come to me :)

Pätee kyllä nuoriin aikuisiin mutta vanhempa selkäytimeen on tullut mekanismi mikä varmaan johtuu vaihdevuosistakin.Mekanismi nimi on automaattinen hylkyreaktio tiettyihin asioihin mitkä sanotaan tai kirjoitetaan itsestään julkisena inffona.
Tämmöinen on esim."Hei olen Homoseksuaalinen.
"Hei olen Nynffomaani.
"Hei olen polyamorinen,
"Hei olen naimisissa
" Hei olen raskaana
Näin aktivoituu ei heidän laisellaan ihmisellä hylkyreaktio ja hän ei ihastu tyyppiin ja suunnittele elämää sen pohjalta.

Anonyymi00092 kirjoitti:

Pätee kyllä nuoriin aikuisiin mutta vanhempa selkäytimeen on tullut mekanismi mikä varmaan johtuu vaihdevuosistakin.Mekanismi nimi on automaattinen hylkyreaktio tiettyihin asioihin mitkä sanotaan tai kirjoitetaan itsestään julkisena inffona.
Tämmöinen on esim."Hei olen Homoseksuaalinen.
"Hei olen Nynffomaani.
"Hei olen polyamorinen,
"Hei olen naimisissa
" Hei olen raskaana
Näin aktivoituu ei heidän laisellaan ihmisellä hylkyreaktio ja hän ei ihastu tyyppiin ja suunnittele elämää sen pohjalta.

*heidänlaisilleen

Sekä että. Molempia. En tiedä kumpi puoli hänessä on kauniimpaa ja ihaninta

... Mää oon nyt "vanhempi " ,... 40v.. .. ja Nyt tullut ihan hirvee kaipuu.. ei ennen ollut tämmöstä! Tä ihan tuskaa

Tulit ihan tänne muisteleen.Katkero.

Katospaikka itseesi peilistä ja totea oletko täydellinen sinäkään.

Älä nyt.Mehän ollaan Suomessa kaikki sukuu.
Tiiäkkö sun täytyy vaihtaa uskontoa.Sun uskonnossa on kinkkisempi säännöt jotka rajoittaa sun elämää juuri ihmissuhteiden aloitus prosessissa tämä.

Anonyymi00111 kirjoitti:

Älä nyt.Mehän ollaan Suomessa kaikki sukuu.
Tiiäkkö sun täytyy vaihtaa uskontoa.Sun uskonnossa on kinkkisempi säännöt jotka rajoittaa sun elämää juuri ihmissuhteiden aloitus prosessissa tämä.

Jatkuu sulle sopis hyvin joku Budha tai Hindu.

Anonyymi00112 kirjoitti:

Jatkuu sulle sopis hyvin joku Budha tai Hindu.

LOPETA TOI JONKUN KIUSAAMINEN!