Lestadiolaisuus on vain valko-ihoisten uskonto

Lestadiolaisuus on vanhoillislestadiolaisuuden muoto, joka on perinteinen ja konservatiivinen luterilaisen kirkon herätysliike Suomessa. Tämä liike on tunnettu tiukoista säännöistään ja yhteisönsä vahvasta yhteenkuuluvuuden tunteesta. Vanhoillislestadiolaisuus painottaa perinteisiä perhearvoja ja yhteisön yhtenäisyyttä.

Rakennerasismi viittaa rakenteellisiin ja instituutioihin liittyviin käytäntöihin, jotka syrjivät tiettyjä ihmisryhmiä, vaikka ne eivät olisikaan selkeästi syrjiviä yksittäisten henkilöiden toimesta. Rakennerasismi voi ilmetä esimerkiksi työmarkkinoilla, koulutusjärjestelmässä tai terveydenhuollossa siten, että tietyt ryhmät kohtaavat jatkuvasti heikompaa kohtelua tai vähemmän mahdollisuuksia.

Kun nämä kaksi ilmiötä yhdistyvät, syntyy tilanne, jossa vanhoillislestadiolaisen yhteisön jäsen, joka valitsee kumppanikseen tummaihoisen henkilön, voi kohdata syrjintää ja mustamaalausta yhteisössään. Tämä saattaa johtaa siihen, että kyseinen henkilö ei enää koe kuuluvansa yhteisöönsä tai kokee olevansa ulkopuolinen.

Suviseurat, jotka ovat vanhoillislestadiolaisten kesäjuhla ja suurin vuosittainen tapahtuma, keräävät tuhansia osallistujia. Jos tapahtumassa näkyy pääasiassa valkoihoisia kantasuomalaisia ja vain vähän muista etnisistä taustoista tulevia ihmisiä, tämä voi heijastaa yhteisön sulkeutuneisuutta ja mahdollista rakenteellista rasismia, joka vaikeuttaa monimuotoisuuden hyväksymistä ja edistämistä.

Tällaisen tilanteen parantamiseksi olisi tärkeää lisätä tietoisuutta ja ymmärrystä sekä yhteisön sisällä että laajemmin yhteiskunnassa. Keskustelut monimuotoisuuden, inklusiivisuuden ja rakenteellisen rasismin torjumisen tärkeydestä voivat auttaa luomaan avarampaa ja vastaanottavaisempaa ilmapiiriä, jossa jokainen voi tuntea olevansa hyväksytty ja arvostettu omana itsenään.